Vihreää

Yksi imetyspaita lisää. Vihreä viskoosisen tuntuinen trikoo löytyi Huuto.netistä ja on minusta aivan ihanaa, vaikkei pieni pistekuvio isoa ihmistä niin hirmu hyvin puekaan. Tämän paidan "uutuutena" on framilon ja pari lisäsenttiä pituutta imetysluukun päälimmäisessä reunassa - nyt luukku asettuu siistimmin kuin edellisissä paidoissa.

Sivusaumaan tökkäsin pilvimerkin - en näitä ole oikein aiemmin osannut käyttää vaikka ovat olleet painettuna jo pitemmän aikaa. Tässä nyt kuitenkin törröttää yksi. Vihreitäkin olisi ollut mutta ajattelin että vastavärinen on hauskempi.

Alemmassa kuvassa värisävy on oikeampi, joskin vähän liian vaalea. Voi tätä hurmaavaa vuodenaikaa ja näitä valokuvaustaitoja!

Paita valmistui toissapäivänä; tänään tuunasin Otso-vauvan kirppari-Lindex-housut kivemmiksi ja isommiksikin resorilisäyksillä. Sopivaa yksiväristä resoria ei löytynyt tähän hätään ja päätin että raidallinen saa kelvata.

Kuvassa sekä lahkeiden että vyötärön resorit on taitettu kaksinkerroin. En tiedä leikkasinko niistä turhaan niin pitkät: ehtiikö housuista loppua leveys ennen kuin resoreita tarvii suoristaa..

Tässä vähän aikaa sitten kävin paikallisella pikkukirppiksellä ja sieltä tarttui mukaan tällainen neulepuku.

En voinut vastustaa noita raitoja (kyllä, kova vihreä-villitys on päällä) vaikka pitkien hihojen ja lyhyiden lahkeiden yhdistelmä vaikuttaa jokseenkin järjettömältä. Puku on puuvillaa ja sen kokoinen että saattaisi olla Otsolle sopiva ensi kesänä. Jotenkin tuota täytyy tuunata mutta en tiedä vielä miten. Järkevintä olisi varmaan katkaista puvusta neuletakki, millaisena sille olisi varmimmin ja eniten käyttöä. Vähän kuitenkin houkuttaisi lyhentää hihoja tai poistaa ne kokonaan, jolloin tuosta saisi hauskan helleasun. No, täytyy jättää asia hautumaan sillä kesään on vielä niin kovin pitkä aika..

Kerttu ja pääasiat

Viime viikolla sain pitkästä aikaa uuden lätsän käyttööni, kun tempaisin valmiiksi tämmöisen minkä aloitin jo keväällä. Ohje Suuresta Käsityölehdestä 1/97, lanka seiskaveikkaa. Napit on siskon Norjan(?)tuomisia.

Tässä kuvassa oikeampi väri. Tykkään, vaikkei tätä tuulitakin kanssa oikeasti pidetäkään.

Vauvalle valmistui myös pääasia. Ohje vanhasta Eevaneuleesta, lanka kirpparilta tuotua ja koolattua. Nallen tuntuista villaa, vähän karkeaa - ei ihan paras lanka vauvanmyssyyn mutta en kai parempaakaan aloitushetkellä löytänyt. No, kypärälakki tulee alle.

Leuanalusnauhan tein eri tavalla kuin ohjeessa: en neulonut 15 silmukalla resoria vaan virkkasin pikkupätkän ketjua ja kiinteitä. Lakki on vielä vähän iso pojalle, joka sitä paitsi nukkui kuvanottohetkellä.

Aiemmin mainitsemani kerttupaitakin valmistui vihdoin eilen. Pirteän näköinen ja tenceltrikoo on ihanaa päällä, mutta tein harmillisen huomion: edustan kaksinkertaisessa osassa alemman kankaan kuviot kuultavat päällikerroksen läpi. Ei siis paras mahdollinen kangas tällaiseen imetyspaitaan.

Lelujuttuja

Koskakohan tämän oikein aloitin? Viime vuoden puolella varmaan. Elokuussa se valmistui - Aavan sitkeiden patistelujen tuloksena - ja eilen otin kuvan. Eriparisilmä-Kitty. Laiskuuttani jätin viikset ja korvarusetin tekemättä. Tai ehkä en edes muistanut niitä koska tämä on söpö juuri näin.

Elokuussa kun Linnea oli aloittanut eskarin ja vauva ei ollut vielä syntynyt, Aava oli kanssani kahdestaan kotona ja hoiteli päivät pitkät Pupu Suputtajaa. Katselin kun pikkuäiti kiskoi pupulle vääränkokoisia nukenvaatteita päälle ja mietin että sillä pitäisi olla omia vaatteita. Sopivan kaavan piirtämisessä meni tovi - itse haalari syntyikin sitten näppärästi kun juuri sopiva vetoketjukin löytyi jemmasta. Punainen velour on jämiä omista housuista, kanttaukset valmista trikoovinokanttia.

Toinen velourhaalari syntyi näinä päivinä, Linnean unisen tunikan jälkimainingeissa. Nyt ei löytynyt enää vetskaria joten laitoin olalle tarraa.

Tarpeellista vaatetta

Kiitos teille rästipostausta kommentoineille - tuli hyvä mieli ja muistin taas miksi joskus aiemmin jaksoin tätä blogihommaa enempikin tehdä. Ja kun on kerran alkuun päästy niin eipä heti heitetä pois.

Mammavaatteet on siirretty ö-mappiin, sen sijaan imetyspaidoille olisi kysyntää. Kaksi vuotta imetysuraa on takana mutta imetyspaitojen saloihin olen alkanut perehtyä vasta tällä kierroksella. Villapadasta saamani vinkin perusteella muokkasin vanhaa T-paidan kaavaa jonka olen joskus Suuri Käsityölehdestä piirtänyt. Ensimmäinen koekakku syntyi suklaanruskeasta luomuribbistä - kelpaako tämä Aavan kuvakulma todistuskappaleeksi?

Ruskeasta paidasta tuli muuten oikein mukava mutta alemman etukappaleen yläreunaan ompelin framilonin liian löysälle. Opin, että framilon täytyy mitata sellaiseksi, että ulottuu napakasti kainalosta kainaloon, vaikka paidan etumus leveämpi olisikin. Toisesta paidasta tulikin jo ihan siisti.

Kuviotrikoo on tilattu Myllymuksuilta, ja siitä piti alun perin tulla odotuskesävaatetta vaan jäi sitten tekemättä. Parhaillaan on puolestaan Myllymuksujen uutta Kerttua levällään ompeluhuoneen lattialla ja siitä seuraava imetyspaita tulossa. Niin, ja pitäisi kai se ruskean paidan framilonkin ratkoa ja ommella uudelleen niin saisi siitäkin hyvän. Miksi korjausompelu on niin paljon tylsempää ja muka-työläämpää kuin uuden alkaminen?

Linnealle valmistui tänään velourtunika vanhan aamutakin jämistä. Pitkähihaisista tunikoista oli uupelo, ja kuvittelin tällä sitä paikkaavani.

Vaan enpä tiedä. Tuli jotenkin hassusti yöpuvun näköinen, eikä Kitty-koriste auta asiaa. Tunika oli alunperin suoran A-linjainen mutta lisäsin sitten kuminauhaa vyötärölle hälventämään yöpaitavaikutelmaa. Johtuneeko sitten raglanleikkauksesta vai velourin unisesta väristä, en tiedä, mutta en ehkä kehtaa lähettää tyttöä eskariin tämä päällä. Harmittaa, tuntuu että tein turhaa työtä. Kaava on muuten sama kuin pari vuotta sitten tehdyssä kengurupuserossa, vain helmaa pidensin ja lisäsin pitemmät resorit hihoihin..

Niinikään edellisen linkin housunkaavalla, nyt vain koossa 120, ompelin tässä joku aika sitten Linnealle uudet verkkarit. Kaamean shokkipinkki pritex on Huuto.netistä ja Linneasta väri on hieno. Se kai riittää. Tuohon housunkaavaan olen sentään tyytyväinen.

Kuvaamaton käsityökesä

Kesä meni ilman vapaa-ajanvietto-ongelmia (onko tuollaista kaksiviivaista yhdyssanaa olemassakaan?). Koneet ovat laulaneet, puikot kilisseet, koukut suihkineet, puut paukkuneet, mutta kamera on nököttänyt hylättynä hyllyllä. Bloginpitoon ei liioin ole riittänyt intoa - sekin aika on tuntunut mielekkäämmältä käyttää itse käsitöihin.

Kahlasin läpi viime kuukausien valokuvasatoa ja poimin joukosta sellaisia missä näkyy tekeleitäni, edes jotenkin. Aika monesta leikkelin vain paloja, joten mitään tyylikuvia ei ole luvassa. Mutta jotain kuitenkin, vaikka vain muistoksi itselle.

Pari pikku mattoa ehdin paukuttaa mummolareissujen aikana. 'Pikku' siksi että halusin koneessapestävän kokoisia. Tämä on matoista ensimmäinen, tehty mummon vanhasta pussilakanasta ja kasasta resuja sukkia.

Toisesta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta se syntyi sinisistä ja punaisista pätkäräsyistä ja harmaasta sohvanpäälyskankaasta. Molemmat matot ovat edelleen tukilla, sillä loimi on vasta alussa.

Kesän yksi pääartikkeli olivat äitiysvaatteet. Aika monta paitaa tein joko vanhoista paidoista tuunaamalla tai sitten ihan uudesta trikoosta. Tämän juhlavamman version askartelin yhdentoista ällän lakkiaisiin Pikku-Auringosta tilatusta viskoositrikoosta.

Kuvasta ei valitettavasti juurikaan erotu kivat rypytykset, jotka tein pääntiehen ja hihansuihin framilonin ja rullapäärmeen avulla.

Tämä paita oli yksi eniten käyttämistäni. Sen ompelin oikeastaan jo Aavaa odottaessani mutta nyt parantelin sen kaula-aukkoa ja hihansuita ja sain siitä tyylikkäämmän. Trikoo on Marimekon hyvää singleä.

Miehen veljen keväällä syntyneelle vauvalle halusin jotain ommella ja ex tempore kehittelin pikkuvaatetta Ottobren kaavoilla. Marimekkoa oli sekin trikoonpala, "resorit" siistiä kirpparipaitaa. Koska bodyn haaranepitys meni mönkään, katkaisin bodysta paidan ja korvaukseksi lisäsin settiin mukaan omalle vauvalle ostamani, vielä avaamattoman paidanpidikkeen. Nämä vaatteet ihan varta vasten kuvasinkin ennen kuin kätkin ne pakettiin.

Erästä suht juhlallista tilaisuutta varten katkaisin puolitoista vuotta sitten ompelemani viskoosimekon tunikamittaiseksi, jolloin se kävi kivasti mustan hameen kanssa. Mekosta tuli silloin alunperin liian iso, mutta nyt äitiysvaatteena se olikin ihan passeli. Käytin sitä myöhemmin kesällä myös arkisemmin caprilegginsien kanssa.

Tytöille tuli kesällä ommeltua ainakin käyttöhousuja. Värjäsin valkoisen aaltokreppilakanan pesukoneessa violetiksi, ja yllätyksekseni sainkin violettiraitaista kangasta. :) Siitä tuli röyhelöhousut molemmilla, vanhan Ottobren kaavalla.

Keltainen ohut, puuvillainen singletrikoo oli ehtinyt jo kauan marinoitua komerossa, vähän hylkiönä. Nyt sain sen käytettyä pois ompelemalla ihan kivat, vilpoiset polvihousut molemmille.

Ja polvihousuja tein itsellenikin. Nämä mustat olivat kovassa käytössä.

Punaiset olivat vähän yöhousumaiset, joten niitä käytin vähemmän.

(Valkoinen paita on valmisvaate jota parantelin kaula-aukon ja helman osalta.)

Kolme edellistä kuvaa on kesäreissulta, kuten myös tämä seuraava. Reissun aikana tikutin hikisin sormin miehelle villasukkia jämälangoista (siksi molemmat sukat yhtä aikaa tekeillä) ja siippa otti siitä hyvästä näin edustavan kuvan rouvasta:

Sukat ovat muuten edelleen kesken.

Loppukesällä tuli kova tarve ehtiä tehdä vielä jotain kesävaatetta tytöille. Hassu sattuma on että nämäkin on maritrikoota, ihan kuin vain sen firman kankaita käyttäisin... Näitä paitoja ei sitten itse asiassa ehditty edes käyttää ennen kuin kelit kylmeni. :/

Kesällä tuli tehtyä myös monen monta vaippaa ja villahousua. Aavaa on erityisesti kiinnostaneet uuden vauvan vaipattimet, tämän kuva on hänen ottamansa.

Kerrassaan onnellinen hetki oli kun sai ensimmäisen kerran pukea uudelle vauvalle oman, oikean vaipan.

Ja villahousut...

... ja nämä blogissani jo paljon aiemmin vilahtaneet potkarit. Tutan 50-senttinen retropaita sen sijaan oli valmiiksi kittana tälle äijälle. :)

Lisää vauvakuvia luvassa. Odotusajan lopulla askartelin mummon antamista sängynpeitteen paloista makuupussin vaunuihin. Pussissa on fleecevuori ja se avautuu kahdella vetoketjulla - kuva on vähän huono koska ihan jotain muutahan tässä oli kuvattu.

Niin ikään vähän ennen vauvan syntymää näpersin kokoon pienen fleecetilkkupeiton. Tyttöjen kanssa oli hauskaa sommitella värijärjestystä; tämän kuvan otin "muistilapuksi" ennen kuin aloin ommella paloja yhteen.

Peitteen taustana on samaa petroolin väristä fleeceä mitä makuupussin vuorinakin, ja reunat koristelin ompelemalla aita(?)pistoja vaaleanpunaisella akryylilangalla. Peitto on ollut käytössä ihana, sillä se toimii myös varsin hyvänä kosteussuoja-alustana. Malli on yhdestä vuosituhannen vaihteen Modasta.

Näköjään sattui kuvaan osumaan se yksi harmillinen lankasuttura joka peiton reunaan on konepesun myötä purkautunut. Seli.

Tässä kuvassa vilahtaa vielä yhdet tekemäni villahousut. Luomumerinoa resoreissa ja jämähahtuvista housuosa.

Päähenkilö örisee jo uhkaavasti, mutta ehtinen vielä lisätä kuvan mekosta jonka tein Aavalle synttäripäiväksi. Aavahan mökötti keväällä kun Linnea sai naamiaisia varten prinsessamekon, joten tämä on vähän niin kuin hyvityksenä siitä. Kankaat vanhoista vaatteista ja melkein vitsinä aloin tätä joskus kesällä sommitella, mutta ei se ihan pöllömmän näköinen ole. Löysimme jossain välissä kirpparilta musta-hopeaiset juhlakengätkin, joten niiden kanssa tätä ehkä voisi käyttää jossain talven juhlassa 'oikeastikin'.

Näinköhän tämä tästä taas käynnistyisi? Katsellaan, jos innostaisi kuvailla jatkossa taas vähän enemmän noita tekeleitä.

Prinsessa

Ei jaksa istua koneella ei. Käsitöitä täällä tehdään mutta niihinkin saa etsimällä etsiä aikaa joten on sitten tämä blogimaailma aikalailla jäänyt unholaan. Jotta oma blogi ei ihan näivettyisi, niin laitetaanpa näytille prinsessapuku jonka askartelin viikko sitten esikoisen kerhon vappunaamiaisia varten. Tämä oli sellainen kovassa paineessa kokoon puristunut timantti - sain tiedon naamiaisista vain kaksi päivää etukäteen, joten hieman kiirus tuli. Onneksi mieleen muistui vuosi sitten Käsityölehdessä julkaistu kaava, ja kangasvarastoistakin löytyi sopivia kierrätysmateriaaleja.

Puvun yläosan tein kaksinkertaisena ohjeesta poiketen. Liilan kankaan sain vanhasta pienestä lasten juhlamekosta joka on meille jostain kulkeutunut muttei ole koskaan ollut meillä kenelläkään käytössä. Hihoihin sain valmiit reunahuolittelut mekon helmasta.

Valkea kangas on mummolta saadusta verhokapasta.

Pääntien pitsi on uutta mutta saatua, samoin kuin takana oleva vetoketjukin.

Helman vaaleanturkoosi satiinikangas on myös mummolta saatua verhoa ja sen päällä olevan liilan valoverhokankaan ostin itse kierrätyksestä juurikin tällaisia prinsessajuttuja varten. Päällihelman reunan huolittelin valmiilla keinokuituisella kanttinauhalla, jota tilasin joskus jostain nettikaupasta kun luulin sitä joustokantiksi. No tähän se nyt passasikin hyvin.

Ihan Linnean näköinen puku tuli, olen tyytyväinen. Aava puolestaan osoitti mieltään koko ompelu-urakan ajan, kun hän ei pukua saanut. Ei näköjään voi kumartaa jollekin ilman että pyllistää jollekin toiselle. *huoh*

Helpotusta housupulaan

Tein viime viikolla itselleni äitiyshousut oikein kaavalla ja tarkoitukseen ostamastani housukankaasta, mutta aika pettymys niistä tuli. Niin pettymys etten ole viitsinyt itseäni niissä kuvauttaa - katsotaan jos vähän myöhemmin sitten.

Pakko oli kuitenkin housut saada jostain. Koska ompelemissani housuissa pahin vika on se, etteivät ne istu, päätin pelata varman päälle ja muokata valmiista housuista mammaversion. Ohje tällaiseen muutokseen löytyi Suuri Käsityökerholehdestä nro 3/81.

Valitsin vanhat sammarit, jotka eivät ole olleet kovin mieluisat koska ovat normaalitilassa vähän liian isot. Niihin oli vain vähän vaikeuksia löytää sopivaa resoria tai edes trikoota, ja lopulta jouduin kääntymään miehen vaatekaapin puoleen. Onneksi sieltä löytyi sopivasti kauluksesta kulunut ja hihoista kiristävä T-paita, jonka väri oli tarpeeksi lähellä housujen väriä.

Ratkoin ja leikkasin housujen etuosaa pois lehden mallin mukaan ja housuja päälleni sovitellen.

Paidasta leikkasin tilalle trikoopalan, jonka korkeuden määritin mittaamalla oman masun päältä. En tiedä, mutta olisi ehkä ollut syytä leikata vähän reilummin korkeutta, sillä ko. trikoo ei jousta pystysuunnassa ja mahahan tästä senkun vaan kasvaa...

Pujotin housujen takavyötärölle tavallista leveää kuminauhaa pätkän, joka ylsi selkäpuolellani kyljestä kylkeen ja ompelin sen sivusaumanvaroihin kiinni. Trikoo-osan ompelin paikalleen ja sen yläreunaan tein kujan nappikuminauhaa varten. (Kujasta tuli vähän ruma kun en viitsinyt viritellä kaksoisneulaa tämän takia.)

Koska housujen lahkeet olivat liian pitkät, tein niiden takaosaan laskoksia Oupan joskus antamaa vinkkiä muistellen. Eipä enää viistä maata lahkeet ja rapaannu.

Sain taas Linnean kuvaamaan itseäni... Kas näin pelittää uusi masupussi (aika väljäksi vielä jää):

Jos käyttää pitkiä paitoja, ei kukaan edes huomaa että housuissa on hassu trikooviritelmä edessä.

Jepujee, näitä on nyt käytetty tällä viikolla ja ehdottomasti liputan tätä tuunausideaa. Kyllä nämäkin välillä valuu, mutta syytän siitä lähinnä kalsareita, joita joutuu vielä pitämään alla että tarkenee. Mielessä on jo samanlainen tuunaustemppu yksille toisillekin housuille.

***

Edelleen on kuvaukset vähän vajavaisella tolalla, ja mieltä painaa muutamat raportoimattomat työt. Tässä edes nyt pari pikku yritystä saada käytettyä tilkkuja vähemmäksi.

Rantta-nukke sai joku aika sitten uuden asun johon kuuluu collegehousut (piti olla shortsit mutta aika pitkiltä näyttää) ja T-paita (tuli hirmu väljä).

Nämä tein puolestaan tulevalle vauvalle. Halutti kokeilla helmikuun Käsityölehdessä ollutta hassua housukaavaa, jossa on hurjan leveä haarakiila. Koska saumurissa oli silloin vihreät langat, etsin tilkkulaatikosta niihin sopivaa kangasta ja löysin vanhan vihreän paidanraadon rippeitä. Rippeitä oli sen verran niukalti - tai ne olivat niin kieroja - että jouduin kaventamaan lahkeiden kaavaa jonkun verran että sain 50-senttisiin housuihin osat leikattua. Vyötärölle ja lahkeisiin löytyi sopiva pätkä jostain purettua resoria (vyötäröresori olisi tosin voinut olla leveämpikin).

Nähtäväksi jää, tekeekö tuollaisilla housuilla mitään. Vaipalle ainakin on tilaa ja minusta näyttävätkin aika vinkeiltä.