lauantai 20. maaliskuuta 2010

Liivihame ja vaippajuttuja

Aavalla on turkoosi-ihastus meneillään. Maanantaina löysimme kirpparilta hienon turkoosikukkaisen kangaspalan, ja lupasin siitä Aavalle jotain keksiä. Keksiminen ei tuottanut paljoa päänvaivaa - ihan vasta olin nimittäin tuumaillut että haluan juurikin Aavalle toteuttaa viimekeväisestä Käsityölehdestä kierrätysliivihameen. No kierrätyskangasta tämä ei kyllä ollut, vaan uudenkarhea pala ehkä jonkun verhokangasta. Pala ei ollut suurensuuri ja pieneni entisestään esipesussa, mutta rohkeasti lähdin sitä mekoksi muuntamaan.

Kaavan piirsin koossa 104, mutta jouduin helman pituuden piirtämään koon 92 mukaan, koska enempää helmaa en palasta olisi saanut. Sen sijaan lisäsin pituutta olkaimiin, koska sen pystyin tekemään. Kaavassa ja lehden kuvassa mekon pään- ja kädentiet näyttivät varsin ahtailta ja Aava on harteikas lapsi, joten arvelin että pituuden lisäys ei menisi hukkaan.

Eilen illalla sain mekon valmiiksi ja surustuin, kun se näytti henkarissa kovin pieneltä. Menin nukkumaan sillä mielin että joudun etsimään mekolle toisen käyttäjän - Aavalle se ei koskaan mahtuisi. Aamulla päätimme kuitenkin kokeilla ja kas - sehän menikin päälle.


Aika piukka se on mutta kyllä siinä heilumaan mahtuu!



Pidetään tätä nyt sitten sen aikaa kuin mahtuu. Toivottavasti vielä kesällä menisi.

Aamulla surisin vaaleita vaippajuttuja valmiiksi ennen kuin vaihdan saumuriin toisenväriset langat tulevia projekteja varten.


Syksyä silmällä pitäen neljä pientä "harsoa" vanhan, keskeltä hiutuneen flanellilakanan kulmista. Sekä kaksi pientä sisävaippaa myös kierrätysmateriaaleista. Päällä frotee, sisällä joustofrotee, toisessa imuna vanha flanellinen Unimix-lisäimu ja toisessa frotee+vohvelikangas+puuvillapellava.

On talvi kestänyt ikuisuuden... Kuvittelin että maaliskuussa jo tarkenisin terassilla istua leikkaamassa matonkuteita, mutta mitä vielä. Yhden kerran kokeilin kun aurinko kalpeasti yritti paistaa, mutta näpit jäätyivät hetkessä. Haaveillaan nyt sitten huhtikuusta seuraavaksi.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Pahvi on kyllä hereillä

Alkoi pikku hiljaa nolottaa nuo jouluaiheiset kuvatukset blogin etusivulla. Täällä on koko alkuvuosi kyllä tehty ite kaikenlaista, mutta aika vähän sellaista kuvattavaa kuitenkin. Eikä bloginpitäjä varsinkaan ole ollut innokkaana istumaan koneella.

Tammikuu kului nukkuen ja yökkäillen. Helmikuussa lähinnä lepäilin ja suunnittelin, mitä seuraavaksi voisin syödä. Maaliskuussa olen jo kovasti touhunnut ja käsityölehtien vuosikerrat ovat saaneet kyytiä kun olen niitä iltakaudet keittiössä plarannut. Paha startiitti vaivaa nyt, ja siinä oli yksi syy miksi halusin vihdoin ottaa itseäni niskasta ja potkaista tämän blogivuoden käyntiin. Bloginpito on niin hyvä vastavoima startiitille, kun siitä saa porkkanan tehdä entisiä töitä valmiiksi.

Valoa olisi taas mahtavasti mutta en ole oikein saanut aikaiseksi ottaa kuvia niistä muutamista käsitöistä mitä olen tässä saanut valmiiksi asti. Ne vähät kuvat tähän nyt alkuverryttelyksi.

Nämä valmistuivat heti vuodenvaihteessa, ennen kuin sohva nielaisi minut uumeniinsa. Esikoiselle tarpeelliset legginsit Maaemon luomuribbistä, hurmaava kuva pimeältä keskitalvelta:


Lahkeensuussa on pilvi-merkki. (Pitäisikin muuten painaa lisää noita merkkejä, sillä löysin sattumalta kirpparilta tarkoitukseen sopivaa, leveää mutta ohuehkoa kanttinauhaa ja väriltään ihanan kirkkaanvihreää. Nuo ensimmäiset merkithän painoin trikoovinokantille paremman puutteessa, ja se vinoilee kyllä minkä ehtii kun siitä yrittää merkkiä ommella.) Legginsit ovat ihan tumman violetit, salama vaalentaa. Ovat olleet hyvän väriset  monen vaatteen kanssa, joten eivät ole paljoa kaapissa ehtineet seisoa. Ihan siksi vielä toinen kuva in action:


Nämä seuraavat pikkujutut ovat tärkeät siksi että ne saivat minut ylös sohvalta ja koneen ääreen helmikuun lopulla. Tytöt hoitivat noin 15-senttistä vauvanukkea ja kovin oli vähissä sopivat vaatekappaleet hänellä. Tuli mieleen sovitella fleecen paloista jotain pientä ja yksinkertaista päällepantavaa. Vauva sai pipon ja vaipan ja makuupussin. Sitten pitikin jo loppuilta levätä. ;)


Tämä on kuitenkin taatusti alkuvuoden tärkein käsityöni. Pussikko puikoille ja koukuille, tällainen on pitänyt tehdä jo kauan aikaa:


En ollut aiemmin saanut aikaiseksi tehdä tällaista, sillä suunnittelin sitä liian tarkkaan ja hartaasti. Olin itseasiassa jo piirtänyt isolle paperille suunnitelman varmaan metrin mittaisesta lokerikosta jossa olisi tarkkaan mitoitetut taskut eri kokoisille puikoille ja myös huomioitu se, montako paria mitäkin kokoa omistan. Kankaatkin oli valittuna, miksiköhän se oikein jäi tekemättä..?

Joulukuussa näin sitten vanhassa käsityökerholehdessä yksinkertaisen ohjeen tikkikankaasta toteutettuun, kokoon käärittävään pussikkoon ja alkoi tuntua, että ehkä teenkin tuollaisen, "ensi hätään". Toteutus siis kuitenkin siirtyi sinne helmikuulle asti. Uhrasin tarkoitukseen vanhan, littanaksi painuneen vauvanpeiton ja pätkän ihan oikeaa, kangaskaupasta ostettua vinokanttia. Onneksi sitä oli, sillä vinonauhan valmistaminen itse kankaasta olisi tuossa vaiheessa ollut liian kova pala purtavaksi. Tämä pussikkokin valmistui aika vaivoin, mutta on ollut kyllä kaiken vaivan arvoinen! Ihanaa kun tietää nyt heti, mitkä puikot ovat vapaina, ja oikeat parit löytyvät myös etsimättä. Tämä on myös innostanut joko tekemään keskeneräisiä neuletöitä valmiiksi tai purkamaan ne - on aina hyvin tyydyttävää kun saa palauttaa jotkut puikot paikalleen pussikkoon. :)

Muita valmistuneita on ainakin itselleni trikoopaita, yksi vaippa, kakkoselle mössykkä ja päättelyä vailla yhdet uusiovillasukat sekä pienet pitkälahkeiset villapöpät. Ehkäpä näistä ja muista lisää myöhemmin, jos saan itseni kameran varteen.