Hienot uudet vanhat

 

 

Meille muutti tänään tällainen. Kakkoskone. Lasten kone. Tällainen "moderni" muovipintainen, samanlainen kuin koulussa aikoinaan. Ei voita kokorautaista Royaliani, muuten kuin siltä osin että tästä löytyy mm. vetoketjujalka ja käyttökelpoinen napinläpitoiminto. Nyt ei tarvitse kilpailla ompeluvuoroista koululaisten kanssa, eikä pelätä että kone ampaisee jonkun kynsille kun nopeudenkin voi halutessaan puolittaa nappulasta.

 

Vertailin huvikseni että suunnilleen samalla rahalla olisi saanut vaikkapa uuden Singerin. En silti tosissani edes harkinnut, miksiköhän? Aivan mielissäni olin kun sattui löytymään tällainen ruotsalainen, ja liikkeestä sain erinomaista palvelua. Ohjekirjaa vain jäin kaipaamaan; olen toiveikas että jostakin sellaisenkin vielä löydän.

 

Saman otsikon alle mahtunee aamupäivän askarteluni. Vanhasta saippupullosta oli jo aikoja sitten etiketit irronneet ja paljas puteli näytti ankealta ja nuhjaiselta. Konepesussa valkaistuneisiin kylkiin leikkelin kappaleita värillisestä kontaktimuovista ja johan piristyi!

 

 

***

Blogissa on hiljaista, mutta elämässä ei. Juuri nyt tuntuu olevan kaikenlaista käynnissä. Vaalit, tulossa oleva kesä (siis huom KESÄ!), kauheasti uutta käsityöintoa. Lapset kaikki jotenkin jännässä iässä (talven taistelut on taisteltu, on kai aika välillä nauttia). Itsekin taidan olla jossain jännässä iässä, jonkin uuden kynnyksellä ehkä? Mielenkiintoista.

 

(Hiihtokuva on mennen talven lumia mutta niin tykkään - siellä ne lapset menee kovaa kyytiä ja edessä jotain häikäisevää.)

 

Kaappien kevennystä

Yritän kovasti välttää kankaiden ostamista juuri nyt. Tilaa täytyy saada jostain. Huonejärjestelyt menee taas kesän aikana vähän uusiksi ja tavaroiden liikuttelu paikasta toiseen on sitä helpompaa mitä vähemmän sitä on. Kankaiden yössä aikani surffailin ja lopulta totesin ettei edes erityisemmin tee mieli mitään uutta tilata. On ihan inspiroivaa vähän laihduttaa varastoja.

Kesän kynnyksellä aloin hakea tuntumaa lätsätehtailuun. Ottobren nettihatut ovat palvelleet hyvin jo useampana kesänä, mutta jotain muuta seuraavaksi, kiitos! Mikunlokista löytyy simppeli lätsäohje josta otin vähän osviittaa, Ottobren nettimallista lainasin kiilan kaavaa ja Coconut-lippiksestä vinoon leikatun "hikinauhan". Tuli tämmöinen:

Tämä on tehty vanhoista kelvottomista housuista, minkä johdosta lisäsin taakse hauskan penninvenyttäjähenkisen merkin. Kuherruskuukausi meneillään näitten uusien merkkieni kanssa, joten innokkaasti niitä olen sitten kuvaillutkin, koittakaa kestää...

 

Lätsästä tuli ok, vähän liian syvä vain ja lippaan en ole ihan tyytyväinen. Niiltä osin siis tuotekehittelyn paikka. Sovituskuvat ovat samalla uuden hupparin sovituskuvia.

 

 

 

 

Malli on Kurre Ottobresta 4/2010, koko 98. Oikein sopiva, tykkään hirmuisesti!

 

(Mistä tietää että on kesä? Siitä, että kun yöllä tai myöhään illalla on saanut ompeluksen valmiiksi, voi samantien mennä ulos terassille kuvaamaan sen. Mitä luksusta!)

 

Murun pupuneulos löysi sopivat kumppanit joskus kirpparilta kangaspussin mukana ostetusta singletrikoosta ja omasta vanhasta, erittäin joustavasta trikootopista, joka oli niin karmivan värinen etten koskaan ollut oikein voinut sitä pitää - ja silti olin säilönyt lähes parikymmentä vuotta (kannatti!). Ainoa joka tähän soppaan ei sujuvasti solahtanut oli hieno rengasvetoketju jonka varta vasten Royal-tuotteelta tilasin. En sitten yhtään älynnyt tarkistaa etukäteen, onko ruskean sävy sopiva, vaan totuus paljastui siinä huppariompelun loppumetreillä kun oli tullut aika jo kiinnittää se vetoketju. En malttanut odottaa sopivamman väristä ketjua, halusin vaatteen heti käyttöön. Liekö tuolla väliä. Kesään sopivan kastelukannumerkin ompelin tällä kertaa toisen hihan yläosaan.

 

 

 

Tuli muuten jossain välissä napattua kuva niistä edellisen postauksen raita-alkkareista. Tässä siis kerrankin kaikki puhtaana yhdes koos. Mukavia käytössä ja hauskasti kaikki vähän erinäköisiä.

 

 

Pari pitkähihaista pojalle jo valmiiksi ensi syksyä ja talveä varten. Nappihalkiollista paitakaavaa testasin heppatrikooseen. Koko tässäkin 98 mutta on minusta liian reilu vielä pidettäväksi. Halkiosta ei ihan täydellinen tullut ja muutenkin tykkäsin enemmän siitä Pyssellyckan tavasta. On muuten todella räikeän vihreää tämä trikoo, eikä oikein omaa silmääni miellytä. Tätä kuosia kiirehdin tilaamaan silloin heti kun sitä alkoi saada, pala oli isohko ja nyt mietin josko laittaisin loput siitä myyntiin, kun ei tunnu mulla oikein kuluvan.

 

 

 

 

Villi viikinki kokoa 104, tämä puolestaan jo käytössä. Metsätrikoon loppupalaa tähän kulutin ja kaveriksi kalsaritrikoon jämiä.

Viime viikolla tuli äkillinen mekko-ompeluolo, kun törmäsin vanhemmassa Käsityölehdessä kiinnostavaan trikoomekkokaavaan. Pitkään jemmattu heräteostostrikoo sai yhtäkkiä kyytiä ja muuttui 134-senttiseksi kesämekoksi. Malli on jokseenkin identtinen edestä ja takaa, ja helma on muotolaskosten ansiosta vähän pallomainen. Tykkään itse, Linneasta en ole ihan varma. Aika reilua mitoitusta tämä kyllä on, mutta minusta jotenkin soma kaikessa säkkimäisyydessään. Joku vähemmän lapsellinen kuosi voisi kyllä toimia paremmin näin isolla tytöllä.

 

Vielä yksi tuunaus mahtuu mukaan. Otsolla oli tarvista jämerille kangashousuille, ja mieleeni tuli yhdet vanhat hylkiöfarkut. Anoppi löysi joskus jemmoistaan 120-senttiset farmarit ehtaa ysikytlukua ja antoi meille, mutta tytöille ne ei sitten ikinä kelvanneet käyttöön. Nyt leikkasin lahkeista Otson kokoiset housut ja lisäsin lahkeensuihin ja vyötärölle vihreää resoria. Tuli vallan hyvät pihahousut! Farkkujen yläosaa en viitsinyt jättää ajelehtimaan vaan muokkasin siitä hameen Linnealle. Itse olisin tykännyt vaikka jonkin simppelin pitsin laittaa helmaan mutta Linnea halusi rispaantuneen reunan ja sellaisen sai.

 

 

Lisääkin kierrätyshenkisiä kesävaatteita on kuopukselle tulossa, jahka ehdin ja maltan sisällä istua ompelemassa. Aurinkoista toukokuun loppua teille kaikille!

Jo tavaksi muodostunut

...kuunvaihteen päivitys tulee tässä. Huhtikuu humauttaa, sen huomasi hyvin tässä kuvia keräillessä. Kuun alkupuolen kuvissa ollaan lumen keskellä ja loppupuolella maailma näyttää jo ihan eriltä. Piha on marraskuisten kaivuiden jäljiltä mustalla mullalla, mutta näköjään senkin kanssa voi elää. Lattiat rapaantuvat, ei se mitään. Voi miten olen iloinnut keväästä! Vähän olen jo päässyt kiviä latomaan, haravoimaan (sen vähän mitä vanhaa nurmea on jäljellä) ja muutaman hassun kuusivauvankin siirsin. Loput istutustyöt ja kylvöpuuhat joutuvat odottamaan kunnes routa enemmän sulaa ja ilmat lämpenevät. Sillä välin olen sisällä hämmästellyt jokseenkin rumaa kukintoa, jonka aralia on kevättalven aikana kasvattanut. En taida antaa kukkia toiste, viherkasvi mikä viherkasvi.

Näköjään useampia pääasioita tässä kuussa. Linnealle talvella kutomani valkean pipon käytin Kool Aidissa siinä toivossa että siitä Otsolle käyttökelpoisen saisin. Alpakkalanka yllätti: siihen ei elintarvikeväri ottanut juuri lainkaan. Normivilla sai puolestaan aika silmiäsärkevän turkoosin sävyn, tuloksena kummallisen meleerattua neulepintaa. Pisteenä iin päälle osittain värjäytynyt tupsu, jossa muistinkin olevan keinokuitua osa... Ehkä pihakäyttöön, ehkä purkuun menee, en tiedä. Villapipojutut tuntuvat juuri nyt ihanan kaukaisilta!.

Otsolle oli pula sopivasta välikausipiposta. Ompelin ensin yhden vihreäksi värjäämästäni tähtifroteen jämäpalasta, mutta liian leveä tuli siitä. En jaksanut pienentää, tein toisen. Samantapainen siili kuin Aavalle aikoinaan, tästä tulikin kiva. Tosin vähän iso tämäkin, mutta eipähän jää sitten heti pieneksi.

Itselläkin pipopula, se krooninen. Tällä kertaa otin ja tilasin oikein varta vasten valittua trikoota ja ihanaa tilasinkin, Royal-Tuotteelta. Onnistuin sitten kuitenkin ompelemaan siitä liian kireän pipon. Tarkoitus oli hyvä, sen piti pysyä napakasti päässä... Vaikeaa! Koska loppupalasta kerkesin jo saksia muuta, en omista edelleenkään uutta, kivaa kevätpäähinettä. Vanhoilla mennään... Merkit ovat sentään uusia ja kivoja, huutiksesta löysin ja näitä on monenlaisia.

Lisää sutta ja sekundaa. Piti tuunaamani tyttöjen vanha teepaita Otsolle. Tämä oli alunperin haalean vaaleanpuneinen, edessä kukkaprintti ja rusetti (joka irronnut ja siitä jäänyt reikä) ja helma ja hihansuut sellaiset tyttömäisen aaltoilevat. Paita kävi jo joskus aiemmin vihreässä värjäyskoneellisessa. Jollakin piti saada se kukkaprintti ja reikä piiloon ja iskin silmäni meduusa-aplikaatioon eräässä Ottobressa. Aplikaatio onnistuikin hyvin - lonkerot oli tosin aika työläät tehdä!  Koska hihoista ja helmasta piti leikata ne aaltoilevat reunat pois, aloin epäillä että paidasta tulee liian lyhyt suhteessa leveyteen. Intoa riitti vielä siinä vaiheessa ja kehittelin raidalliset jatkopalat hihoihin ja helmaan, tyyliin "toinen paita alla". Vasta sitten älysin sovittaa paitaa saajansa päälle ja huomasin, että pääntie on ihan liian avara. Huokaus. Nyt paita odottaa sitä että tekisin vielä sen "toisen paidan" kaula-aukonkin tuohon alle hämäykseksi, saapa nähdä odottaako sitä koko kesän. Mitä tästä opimme? Jos aiot jotain vaatetta tuunata niin sovita sitä ihmeessä ensin että näet mitä kaikkea siinä on tuunattavaa.

Vähän samaan henkeen vielä tämä seuraavakin kierrätysompelus. Itselleni liian pienistä topista ja teepaidasta yhdistelin Linneaa ajatellen singoalla-tyyppisen paidan jollain Ottobren kaavalla, kokona 134.
Pääntien kuminauharypytetty reuna olikin sitten kuitenkin liikaa Linnean kutisevalle hipiälle. Onneksi Aava mieltyi paitaan ja on tätä nyt sitten pitänyt vaikka vähän väljä onkin.

Kuukauden onnistunein käsityö taitaa olla tässä: esikoiselle välikausihousut Rasavilin kankaista, vastaavat kuin Otsolle tein jo syksyllä. Nämä olikin korkea aika toteuttaa, koko on juuri eikä melkein Linnealle. Onneksi seuraava käyttäjä tulee perässä...

 

Ja sangen käyttökelpoisia tuli myös kaikista niistä pikkupöksyistä joita olen kuopukselle viime aikoina ommellut. (Meillä asuu nykyään Iso Poika joka käy oma-aloitteisesti potalla.) Punaraitaisen trikoon jämistä tuli kolmet bokserit samalla mallilla kuin viime kesänäkin mutta kuvaan ne kaikki eivät ikinä ole yhtä aikaa ehtineet. Siniruskeat tilkut muotoutuivat puolestaan tuollaisiksi enempi pikkarimallisiksi, kaava jostain 90-luvun MuotiMuksusta ja kaksi eri kokoa tehtynä kun 116 osoittautui sopivammaksi kuin 104. Pientä mitoitusta tai isopyllyinen lapsi...

 

Loppuun itselle ommeltu tunikanhelttana. Sovituskuva olisi kiva, ehkä sitten kesemmällä.

 

 

Lomaompeluksia

Nuorimmille T-paidat eläintrikoosta. Kaava Ottobre 3/2011. Kivat paidat muuten mutta kaula-aukot saisi mennä olalta enemmän päällekkäin. On nuo päällä pysyneet kuitenkin.

Samasta lehdestä taaperolle uimahousut. Olisin halunnut pojalle vielä kokouikkarin mutta kaavaa en löytänyt enkä uskaltanut itsekään piirrellä. Nuo housut oli helppo tehdä ja teinkin sitten myös parit pikkuhousut samalla mallilla. Ei toimi vielä, märät alta aikayksikön, huokaus.

Ja vaippasankarille lisää (kesäisempiä) haalarihousuja koska ne ainakin pysyy päällä. Ruudulliset on esikoisen vanhasta mekosta tuunattu, helman vain irrotin, muotoilin lahkeiksi joihin lisäsin resorit ja ompelin takaisin kiinni. Yläosa napituksineen tuli siis ilmaiseksi. Ohutta collegea jossa nukattu puoli on päällä. Raidallisia varten ostin kirpparilta peräti 3 eurolla miesten pikeepaidan - oli vain niin kivat raidat että heti näin ne pojan haalarina. Kaavana vanha tuttu Eevaneuleen haalari.

Löysin vihdoin ohjeen virkattuihin koreihin. Pitkään on ollut mietintämyssyssä tämmöinen kierrätystekele, mutta en vain muistanut, missä Käsityölehdessä se ohje oli. Ja sehän sitten lopulta löytyi numerosta 9/2011. Materiaalina tässä on kolmet tai neljät miehen vanhat kalsarit ja yksi T-paita. Kuteen valmistamiseen meni luultavasti enemmän aikaa kuin itse virkkaamiseen... Pyöröleikkurilla suikaloin ja koneella ompelin suikaleet yhteen. Näitä syntynee aikanaan lisääkin sillä kulahtaneita trikoovaatteita kyllä riittää.