Nyt niin päivitän

Teknisiä hankaluuksia, kuvauslaiskuutta ja yleistä saamattomuutta täällä päässä. Mutta kevät on tullut, ei pitäisi valosta olla enää kiinni. Tänään heräsi taas blogi-into, joten talletetaanpa joitain tekeleitä.

 

***

 

Jo yli vuosi sitten ompelin lapsille kullekin oman huolisyöpön. Idea näihin Selian blogista.

 

Nyt tuli pyyntö tehdä keskimmäisen kaverillekin huolisyöppö synttärilahjaksi. Tein tietysti, on aina kiva kuluttaa tilkkuja vähemmäksi, ja pieni vetoketjukin vielä löytyi. Olen näihin käyttänyt enimmäkseen velouria mutta myös vähän joustofroteeta ja fleeceäkin. Tässä uusimmassa on nyt erilaista tikkikankainen vuori, kun halusin siitä vähän tukevamman. Otuksen maha pullottaa myös syystä että sinne kätkettiin yllätykseksi tikkari.

 

 

Syöpöt olen ommellut muuten ompelukoneella mutta lopuksi kiinnitin vuorin reunat vetoketjun sisäpuolelle käsin ommellen.

 

 

Sitten erä perusvaatteita. Kangas-Mallasta innostuin tilaamaan useammankin trikookankaan kerralla kun halavalla sai. Ohuesta skootteritrikoosta peruspaita, kaavana Ottobren 'On the Road' kokoa 110. Pääntien kanssa oli ongelmia: ensin tuli liian tiukka, nyt se on liian avara. Saa nähdä päätyykö ihan vaan unipaidaksi tämä...

 

Merirosvotrikoosta hihaton kesää ajatellen, kaava on 'Tommy' 110. Rintatasku olisi voinut olla ylempänä.

Muuten kiva kaava mutta seuraavan kerran taidan lisätä sivuihin vähän ylimääräistä. Hellepaidassa ei pieni väljyys haittaa, mutta tämähän olikin aluspaitakaava oikeasti. Aluspaita, toden totta!

Punaiset velourhousut ompelin jo ennen joulua, vanhoista isommista housuista kierrättäen. (Velour housumateriaalina alkaa kai jo olla so last season mutta itse innostuin siitä uudelleen, tai ehkä vasta nyt kunnolla, kun meille syksyllä muutti kuivausrumpu. Saatanpa ensi talveksi ommella pojalle joukon veloureita eri väreissä...)

Kengurutrikoota halusin itselleni, tuli peruspaita vajaamittaisilla hihoilla. Samanlaisen fuksian värisen tein vähän aiemmin, sekin tarjoustrikoota ja tilattu muistaakseni Tyyne-Esteriltä.

 

Keskimmäisen tähtitunika on kuvaamatta ja pala norsutrikoota vielä kokonaisena. Melkein koko kangaspaketti siis silputtuna, hyvähyvä. Yritän tällä hetkellä välttää hankkimasta mitään sellaista mikä jäisi vain kaappiin marinoitumaan. Tämä Noshin alesta tilattu ribbi muuttui myös ripeästi peruspaidaksi, sama kaava kuin skootteripaidassa ja sama vika eli avara pääntie, tosin eri syystä tällä kertaa. Kaava on muuten hyvä - jokohan seuraavaan paitaan osaisin sen kaula-aukonkin tehdä..?

 

 

Tässä puolestaan yksi huolella marinoitu kangas viimein hyötykäytössä. Ohutta kissacollegea ostin aikoinaan kuopuksen unipotkareiksi... no, nyt tuli sentään pusero. Kuosi ei ihan vielä ole liian lapsellinen ja tykkään väriyhdistelmästä kovasti.

Lopuksi vähän neulottua: pojalle vielä uusi pakkaslakki. Entiset ei mätsänneet tähän haalariin eikä missään tullut valmiinakaan vastaan tuollaista likaisen limen väristä, lämmintä päähinettä. Ei tämäkään väri ihan oikea ole, kun ruokakaupan lankahyllystä sen ulkomuistin perusteella valitsin. Puolipatenttia Isoveljestä; resorireunan sisäpuolella on pehmeämmästä bambuvillalangasta reunus jottei kutita. Kuvaushetkellä pipo oli liian pitkä, jouduin jälkeenpäin sitä lyhentämään ettei mene silmille.

 

Näin se homma etenee!

Tämmöistä täällä

Monenlaista on jo tälle kesälle ehditty. On uitu ja pesty mattoja. Juhlittu synttäreitä ja reissattu pohjoiseen ja etelään. On ollut kuumaa ja kylmää, märkää ja kuivaa.

 

 

 

 

 

Ommellutkin olen, kuvannut vaan laiskasti. Itselleni hihattomia,

 

 

 sekä uuden hupparin. Otsolle isommat uikkarit, ihan simppelit,

ja uuden ikävuosipaidan. Entinen vastaava oli 1-2-3 ja se mahtuu juuri tämän kesän vielä, joten numerot pitivät siinä paikkansa.

 

 

 

Toinen trikoolippiskin tuli Otsolle tehtyä oman paidan jämistä ja tällä kertaa vähän matalampana versiona. Hyvin toimii!

 

 

Pari paitaa ja pikkupöksyt joukon jatkona, erikseen kuvaamatta...

 

Yksi neulomuskin valmistui. En raaskinut hävittää kokonaan mummon neulomia tossuja, jotka olin pitänyt loppuun. Pelastin niistä lyhyet kirjoneulevarret ja jatkoin sukiksi suunnilleen samoilla väreillä. Tuli yllättävästi eripariset, mutta yllättävän kivat sukat.

Koululaisilla kuukausi lomaa jäljellä, joten vielä ehtii paljon lisää!

Raitoja ja lyhyet varret

Joku viikko sitten tuli esikoinen luokseni kataloogin kanssa ja osoitteli vaatekuvaa. Hihaton mekko, mustaa ja valkoista leveinä raitoina, jotka pystyleikkausten kohdalla oli kohdisteltu lomittain. Sellainen piti saada ja sellaisen arveli äiti voivansa toteuttaa jos vaan löytää sopivaa trikoota. Löysikin Kestovaippakaupasta(vaikkei sitä sieltä enää löydy - nyt samanlaista näyttää myyvän ainakin Selia). Vähän kaava-apua Ottobrelta, mutta enempi mittojen mukaan muotoutui tämä.

 

 

 

Itse tykkäsin että oli hieno pinkkien leggareiden kanssa, mutta tyttö näytti tänään olevan mustavalkoisella tuulella...

 

Ennen näitä hellelukemia ehdin harmitella kun en löytänyt puhtaana yhtään lyhytvartisia villasukkia. Jalkateriä kun palelee meidän viileillä lattioilla vaikka muuten olisi jalassa shortsit. Muistinpa sitten että jossain on keskeneräisenä jo vuosia sitten aloitetut palatossut. Ei ole enää.

 

 

Aikamoiset turjakkeet varsinkin noin sekalaisista langoista tehtynä, mutta aivan mainiot jalassa. Niin mainiot että laitoin heti kohta toiset tulemaan. Jos ne lähivuosina valmistuu niin saanpahan pesuvaraa.

Ihan siitä ilosta...

 
 

 

 

 

 

 

 

 

 ... että mulla on uusi puhelin, jolla saa jopa kelvollisia kuvia. Nyt on kamera aina mukana - jokohan taas innostuisin kuvaamaan niitä käsitöitäkin?

 

(Alimmissa kuvissa se viimeisin valmistunut, Otson kevyempi myssy kevätsäihin. Kylläpä meni monta päivää yhteen pieneen pipoon: kolmosen puikolla ohuita purkuvilloja 4o4n.)

Pakkasaamu

Meidän ekaluokkalainen se on sellainen, jota ei meinaa saada pukemaan päälleen juuri mitään. Mitään lämmintä. Eskaritalvi mennä sinniteltiin vanhan akryylineuleen turvin, kun mikään villavaate ei kelvannut. Tänä talvena ei ole kelvannut enää sekään.

Ei auttanut muu kuin suunnitella neidin itsensä kanssa villavaate joka miellyttäisi. Ja kriteerit olivat pääpiirteissään: lyhythihainen pinkki mekko. Tarkemmista yksityiskohdista sovittiin sitten työn edetessä.

Lanka löytyi omista jemmoista. Purkasin monta vuotta sitten virkkaamani pikkutytön Nalle-lankaisen villatakin, joka ei ollut aivan onnistunut. Yhden kokonaisenkin lankakerän löysin ja lisäksi jotain pientä purettua ja purettavaa. Sopivia Kool Aid -värejä löytyi yllättäen Huuto.netistä. Pataan päätyivät muistaakseni maut Soarin strawberry lemonade ja Watermelon, useampi pussi kumpaakin. Yritin saada tasaista tulosta mutta vyyhti oli paksu ja vähän kirjavaahan siitä väkisinkin tuli. Aavan mielestä lanka oli juuri hyvä.

Neulomisen alkuun pääsin joskus loppiaisen jälkeen, ja kunnianhimoinen tavoite oli saada mekko päälle helmikuuksi. No ei ihan onnistunut, pari viikkoa pitkäsi meni, mutta syytän vesikelejä, jotka vähän nakersivat neulomisintoa. Tälle viikolle oli luvassa vähän taas pakkastakin joten otin viikonloppuna loppukirin ja valmista tuli.

 

Aloitus helmasta pyörönä, hihat tehty resorin verran pitkillä puikoilla ja sitten yhdistetty miehustaan, minkä jälkeen raglankavennukset. Etu- ja takapuoli on samanlaiset, joten ei ole niin väliä kummin päin tämän pukee... Ja aika sievästi se langan kirjavuus tuonne mallineuleeseen hukkuu PAITSI että kainaloiden alle sitten piti muodostua tuollainen tumma vyöhyke, mur.

 

 

Pintaneule on mummolta opittua, joka neljäs kerros reikiä ja muuten ikään kuin 3x2 joustinta. Helppo tehdä ja lopputulos on kivasti möyheä ja joustava. Olen toiveikas että joustavuutensa ansiosta mekko menee ensi talvenkin.

 

Tänä aamuna mittari näytti muutamaa pakkasastetta ja Aava lähti kouluun villaa yllään. Kyllä lämmittää äidin sydäntä.

Alkusyksyn kuvapläjäys

Syyskuu, helpotuksen syyskuu. Ensimmäisten kouluviikkojen hektisyys on takana ja syksyn synttäritkin ehdittiin jo viettää pois alta. Arki on asettunut uomiinsa, aamuheräämisiinkin on totuttu. Pahin stressi on sulanut pois joten jaksan taas päivittää blogia.

 

Vilkaisu vihanneksiin: keväällä huvikseen ja kokeeksi kylvetyt kurkut ja tomaatit ovat yllättäneet iloisesti. Kurkkua on korjattu kuutisen kiloa ja taimia oli ihan muutama joten satoisa kasvi jopa täällä raukoilla rajoilla! Tomaatit ovat olleet enimmäkseen ulkoruokinnassa; loppukesällä innostuin sen verran että kyhäsin niille vanhasta pöydästä ja muovinkappaleesta suojaa. Täytyy ehkä jossain vaiheessa nostaa purkit sisälle että saadaan ne parikymmentä mollukkaa kypsiksi asti. Ensi keväänä uudet ja paremmat verkot veteen - tuskin maltan odottaa!

 

Kesän sukkasato puolestaan on tässä: itselle vanhoihin varsiin uudet terät ja lisäksi kahdet kokonaan uudet sukat. Tulkoon vaan silmitön talvi, hyytyköön maa... paitsi että minä kyllän käytän näitä ihan ympäri vuoden.

 

 

Ompeluksista ensinnä tässä nyt tämä luvattu takki. Kaava on Ottobresta, mutta numeroa en muista ja lehden jo palautin. Mahdollisesti viime vuoden kevätnumero. Superhelppo takki, ei vuoria ja aika suorat kappaleet. Itse nostin vaikeusastetta sen verran että askartelin kännykkätaskun, lisäsin hihoihin kuminauhat ja etuläpän alle laitoin vetoketjun. Nepparit tähän voisi lisätä jos tulisi ostettua jotain muovineppejä tyylikkäämpiä. Kangas on kiva popliini(?) kirpparilta, puuvillaa ja polyesteria on valistunut arvaukseni. Hyvin pitää tuulta, ja ehkä yllättävänkin lämmin tai pitäisikö sanoa hiostava materiaali näillä syksyn helteillä. Todella reilunkokoinen malli, olisi varmaan mahtunut kokoa tai paria pienempikin päälle... mutta ihan kiva kuitenkin.

 

 

 

Toinenkin takintapainen on itselle syntynyt. Koko kesän, ja varmaan viime kesänkin, olen kaivannut itselleni hupparia. Nyt päätin hävittää komerosta monta vuotta säilötyn velourisen retroaamutakin, josta aikoinaan aioin tehdä tytöille leveälahkeisia haalareita vaan jäi tekemättä. Ja kyllähän tämä ihan aikuiseen makuun sopiva kuosi onkin.

Kaavan piirtelin Suuri Käsityölehdestä nro 9/2008, mutta lyhensin helmaa, kavensin hihoja ja lisäsin taskut. Aamutakista riitti mukavasti materiaalia kaikkiin muihin kappaleisiin paitsi hihoihin piti tehdä yksi poikkisauma.

Hihoihin ja helmaan sekä hupun ja taskujen reunuksiin valitsin vaalean beigen resorin, ja koska se oli ohutta ja sitä oli suuri pala, käytin samaa tavaraa myös hupun vuoriin ja taskupusseihin. Pääntiesauman ja vetoketjun nurjan puolen puolestaan verhoilin valmiilla trikoovinokantilla, joka sattui olemaan saman sävyinen kuin velourin vaaleankeltaiset osuudet.

 

Huppari on mukava päällä, mutta kaavassa on pari korjattavaa kohtaa. Alaspäin levenevä helma, juuri tässä nimenomaisessa pituudessa ja resorin kera, ei pue allekirjoittaneen muutenkin leveää lantionseutua. Hihanpyöriö on myöskin makuuni turhan korkea eli olalle jää vähän sellaista terävää törrötystä mistä en niin välittäisi. Kovasti tekisi mieleni tehdä täydellisempi versio hupparista mutta saapa nähdä.

Pari näppäränkokoista matonpätkääkin olen taas saanut solmittua käyttökuntoon. Viime kesänä keräsin kokoon läjän Toivottomia Tekstiileitä ja tein niistä selvää jälkeä kera pyöröleikkurin ja ison tilkkutyöviivaimen. Porukkaan kuului kulahtaneita tai muuten rumia pienten lasten collegevaatteita, yksi oma risa puuvillaneule sekä isohko pala vadelmanpunaista, sähköistä keinokuituneulosta. Kaikki suikaleiksi pystyyn langansuuntaan ja sitten pitkiksi letkoiksi ompelukoneen avulla. Tuloksena kassillinen matonkudekeriä ja nopeaa sukkulansuihkintaa. (Lisäksi paha pölynuha...) Tykkään lopputuloksesta!

Kuten myös tästä vihreästä, joka on jo kaksi vuotta sitten kudottu.

Otsolle pari paitaa tilkkulaatikon keventämisen nimissä. Tämä on tehty keskeneräisistä kalsareista  jotka kotiutin joskus kierrätyskeskuksesta. Trikoo oli leikattu pesemättömänä ja kun pesin palat, vetivät ne niin kieroon ettei niistä kovin kummoiset pöksyt olisi tullut. Otson kokoisen paidan paloista sai leikattua, tämä on unikäyttöön ja kaava sama kuin keväällä tehdyssä heppapaidassa.

Kettu-paita, Ottobre 4/2010, ilman sitä kettua. Tätä kaavaa olin katsellut jo pitempään sillä silmällä, ja nyt vihdoin Otso on tarpeeksi suuri pienimpään kokoon. Enkä turhaan katsellut, hyvä on malli. Vihreävalkoinen trikoo on kierrätetty nuorisokokoisesta paidasta jossa oli hikiläiskät kainaloissa mutta raidat ihastuttivat. Siitä paidasta otin hihansuut sellaisenaan tähän uuteen paitaan. Pallointerlock on jämäpalaa.

 

Housutkin on uudet, kaava Suuri Käsityölehti 7/2013 mutta yksinkertaistaen. Koko on 98, tuli minusta niin reilut että tekisi mieli kokeilla samaa mallia yhtä pykälää pienempänäkin, pidemmillä resoreilla vain.

 

 

 

Muutama simppeli vaate jäi uutena kuvaamatta, mutta tänään pyykkiä korjatessa innostuin hakemaan kameran. Täten siis tuli ikuistettua Otsolle synttäripakettiin ompelemani yöpaita (SK 11-12/2003, koko 98/104)

 

sekä itselle ja miehelle tehdyt raitapaidat. Omaan paitaan löysin yllättävän hyvän kaavan vanhasta Käsityölehdestä (5/1997) ja kokeilin siihen yksinkertaisia, rullaantuvia reunakkeita. Miehelle on peruspaita Noshin luomujerseystä ja etumuksessa piilottelee rintatasku.

 

Vielä paistaa aurinko, vielä ehtii ihastella kukkia. Puolukkaankin ehtii vielä mainiosti. Kaunista syksyä teille!