maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi paketissa

 
Vuoden viimeinen käsityökuva on kaikessa komeudessaan tässä: neljät kalsarit/legginsit joita olen ommellut ennen ja jälkeen joulun. Ylimmät miehelle ja muut itselleni. Ruskeat on merinovillaa joten niillä nyt ainakin luulisi tarkenevan.
 

Kokonaan kuvaamatta jäi Aavalle joulupakettiin ompelemani housut: Tein tummanruskeasta mikrofleecestä kapeat housut joissa on pystysaumoja ja lahkeiden sisäpuolella vahvikkeet ratsastushousujen tyyliin. Aava ei ole tänä syksynä enää suostunut villahousuja jalkaansa vetämään joten ajattelin että jos se fleece edes jotain lämmittäisi. Housut vaikuttavat olevan mieluisat mutta minun kamerankäsittelytaitoni eivät riitä siihen että saisin niin tummasta vaatteesta selkokuvaa otettua. Ehkä yritän sitten kun se aurinko taas alkaa paistaa.

Loppuvuoden käsityöherkut: pukilta saatu kirja ja langat joihin tuhlasin saamiani lahjarahoja. Tänään sotkin pyörällä auraamattomia teitä pitkin hiki päässä että sain lankapaketin postista haettua vielä tämän vuoden puolella. Eiköhän tuosta vielä illan päätteeksi lähde pikku mallitilkku puikoille niin sittenpä nähdään soveltuuko lanka yhteen kirjan ohjeista.



 
Ihanaa kun on vaihteeksi lauhaa ja lapset tarkenevat puuhastella pihallakin.
 Hyvää Uutta Vuotta!
 
 

lauantai 22. joulukuuta 2012

Reippahasti käypi

...sekä aika että askelet. Johonkin hurahti melkein koko joulukuu ja jäljellä on enää parhaat palat.
 
Otso on jo monta viikkoa pitänyt uutta myssyään, joka onkin tarpeen näillä pakkasilla. Päällisessä kokoelma villalankoja, useimmat kaksinkertaisena, ja vuorin sain koottua viimeisista merinoneuloksen paloista. Korvaläppiin keksin laittaa heijastinkankaasta tähdet kun muuten näyttivät niin tyhjiltä.



 


 
 
Myssy ei hirveän hyvin mätsää kuvan haalariin mutta se ei haittaa sillä haalari onkin jo vähän pieni ja isompi on huudettuna.
 
Yhden perjantaiaamun huvitteluompelus: uudet housut ihanasta joustofroteesta. Kyllä näille tarvettakin on, sillä poika on kasvattanut jalkojaan. Vielä nämä on kyllä vähän lahkeista isot - olisivat sopivammat jos vaipan voisi jättää pois. Koko kutakuinkin 98.
 
 
Lahjoja en juurikaan ole tänä vuonna tehnyt, mutta jotain kuitenkin. Nämä litteät lahjat lähtivät joulukortin mukana saajilleen. Mummolle kassi
 

...ja tädille pitsisukat. Sukat on tehty kirpparineuleesta puretusta täplikkäästä seiskaveikasta ja kalanruotomaisen mallineuleen olen mummolta oppinut.

 
Eilen tempaisin valmiiksi toistakymmentä vuotta sitten aloitetun työn. Tähdenmuotoisen kuusenalusmaton ohje julkaistiin kai jossain vuosituhannen vaihteen aikasessa Käsityölehdessä ja minähän sitä silloin oitis tekemään. Ei vaan tuohon aikaan hermot riittäneet kaikkien noiden sakaroiden reunustamiseen ja matto jäi kesken. Nyt se ei tuntunut niin kummoiselta hommalta, joten kai tässä on vuosien varrella kehittynyt. Nyt meillä on lopultakin kuusenalusmatto eikä vain räsymattoa kuusen alla.
 


 
Ja se kuusi, se kaadettiin tänään ilmaiseksi autotallin takaa, vaikka pakkanen vähän ilmeitä hyydyttikin. (Aavakin on ruvennut pitämään tupsulakkiaan!)
 
 
Iloista joulua kaikille!
 

perjantai 23. marraskuuta 2012

Marraskuuhun mahtuu

Rajansa blogilaiskuudellakin. Aikani odotin että saan käsitöitä kuvattua luonnonvalossa... lopulta kai tajusin että sitä valoa ei ihan hetkeen ole taas luvassa. Tai jos onkin niin ainakin niin harvoin ettei kameran varteen niinä hetkinä voi olettaa ehtivänsä.

Marraskuuhun on mahtunut monenlaista. Käsityöpuolella oli ensin neulomiskausi, sitten se hiipui ja tilalle tuli kankaidenleikkelyvimma. Aikaa ja rauhaa on ollut niukalti joten paljon ei ole valmiiksi asti ehtinyt. Aika monta vapaahetkeä olen sitä paitsi uhrannut Huuto.nettiin ja muuhun kirppistouhuun ja sen ansiosta saanut ehkä hätinä kassillisen verran kampetta komerosta pois. Mies on koko syksyn suunnitellut sadevesijärjestelmää ja viime viikolla sen toteutus lopulta käynnistyi. Paha vain että samana aamuna kun kaivinkone pihaan ilmestyi, kaatui Otso ikkunan ääreltä tuolilla nurin ja loukkasi silmäkulmansa. Siitä keittyikin kokoon kerrassaan ratkiriemukas OYSin keikka. Ammottava haava lapsen naamassa on jo tarpeeksi ikävä juttu sinänsä mutta lisäksi jouduin lähtemään kotoa pois juuri kun pihaankin alettiin repiä ammottavia aukkoja. Kurjuuden kruunasi inhottava kurkkukipu joka alkoi samalla reissulla ja kesti useamman päivän. En muistele sitä seikkailua erityisellä lämmöllä.

Kotiinkin kuitenkin päästiin ja on siitä lähtien saatu elää tämän jännittävän urakan keskellä. Näkymät ovat vaihdelleet päivästä toiseen mutta yksi asia on pysynyt: hiekkaa! Joka paikassa hiekkaa...



Mutta niitä käsitöitä. Tämä on oikeastaan jo lokakuun puolelta: Otsolle kapeat collegehousut. Näitä kaipailin silloin kun vähän aikaa oli talvi ja tuntui että sisähousun päälle pitää jo villahousuakin vetää. Housuista tuli valmiiksi jo vähän naftit mutta muuten oikein kivat. Taskutkin muistin.


Aava on pitänyt kai kolmatta talvea yhtä ja samaa kirpparilta löytynyttä fleecelakkia. Nyt olisin jo halunnut periyttää sen Otsolle mutta Aava ei suostu. Yritin kovasti saada tehtyä vielä paremman talvilakin. Mallin hyväksytin etukäteen Aavalla, värejä valikoin muun ulkovaatetuksen mukaan, sisäpuolelle uhrasin pehmeää merinoneulosta. Tulos: ulkonäöstä tykätään mutta lakki ei kuulemma pysy päässä vaan nousee. Se niistä sovituksista ja se siitä ohjeesta (SK 12/98 omin sovelluksin)... Aava väittää haluavansa tähän vielä nyörit, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Oikeasti en usko että se niitä ainakaan kiinni solmittuina pitäisi. Fleecelakki on käytössä ja tiukasti.

 
Epäonnistuneista myssyistä puheenollen, tässä toinen:
 
 
Tein muka Linneaa ajatellen pehmeän ja istuvan kypäräpipon pyöräkypärän tai luistelukypärän alla pidettäväksi, mutta liian pieni tuli. Aavalle mahtuisi mutta ei kelpaa. Otso tähän tykästyi ja on nyt sitten saanut pitää, mutta itse en viitsisi tätä kyllä tässä käytössä kovin kauaa katsella. Novitan Luxus Cloud -villabambulanka on kyllä ihanaa muuten mutta näyttää käytössä äkkiä nyppyyntyvän. Muutenkin turhan tylsä ja aran värinen yksinään käytettäväksi on tämä. Värikkäämpi myssy pojalle onkin tuloillaan.

Aavalla lähestyi eskarin valokuvaus ja jotenkin en keksinyt sille mitään kivaa päällepantavaa kuvaa varten. Sitten keksin paloitella ainakin puoli vuotta kaapissa odotelleen Muru-neuloksen. Liivihameen kaavaa ei ollut mutta piirsin sopivasta paitakaavasta sellaisen. Jälkeenpäin olen aprikoinut, olisiko kanttien sittenkin pitänyt olla mustat..




Kaksi vuotta sitten joulupaketista löytynyt ihana Seitsemän veljestä Sinisorsa muotoutui lopulta perus unisukiksi itselle. Tämä on ollut sellainen aivoton ja helposti liikuteltava käsityö ja on päässyt mukaan automatkojen lisäksi ainakin vanhempainiltaan sekä sinne sairaalaan myös. Raitoja en yrittänytkään kohdistaa.


Tällä viikolla olen nautiskellut uudesta ja ennen kaikkea uudenlaisesta paidastani. Alkuviikosta iski äkillinen visio lepakkohihaisesta kukkapaidasta. Jostain syystä halutti kovasti nimenomaan kukkia - ehkä jokin vastaisku kaikelle tälle pimeydelle ja märkyydelle. Kaavakokeiluun otin viimeisimmästä "äitienpäivälehdestäni" (SK 5-6/2012) Vainio.Seitsosen tunikan. Tiistain vapaa-aamunani piirustelin kaavat ja leikkasin kappaleet ja saman päivän iltana ompelin. Kangas oli ohutta, kamalan lerppua ja vähän repaleistakin eurokankaan laaritrikoota, mutta lopputulos istuu päälle kuin ajatus. Jos istumisesta nyt voi puhua...



Voi miten tykkään! Vessanpeilikuvat eivät tee oikeutta tälle vaatteelle. Koot olivat reiluja; valitsin kaavan lantionympäryksen perusteella koon 38/40 ja vaikka tämä trikoo ei hirmu joustavaa ole niin tuntuu että on tässä ainakin väljyyttä tarpeeksi. Pääntie oli vähän hankala tehdä ja jäin miettimään, olisiko helpompaa tapaa...

Joulukuu lähestyy kuin varkain. Yhtään piparitaikinaakaan en ole vielä ehtinyt tekemään vaikka mieli on aina välillä tehnyt. Se voisikin olla tulevan viikonlopun puuhalistalla, yhdessä Otson myssyn kanssa.

lauantai 20. lokakuuta 2012

Syksyn The Neuleprojekti




Sellainen valmistui viime viikolla, juuri sopivasti Otsonpäiväksi. Tämän syksyn The Neuleprojekti. Aloitettu silloin kun vielä tarkeni ulkona auringossa istua kutomassa. Lanka on vanhaa ja saatua Hennaa, jossa on villaa vain nimeksi ja loput akryylia. Sopii tälle lapselle jota froteepyyhkeetkin jo tätä nykyä piikittelevät... Riittoisa lanka sitäpaitsi. Aikoinaan neljä kerää sitä sain ja nyt olen siitä tehnyt jo kaksi lastenneuletta, yhden pipon ja lapaset ja vieläkin on jäljellä kumpaakin väriä. Tämä on neulottu ylhäältä alas ja nappilistat vain poikittain. Apuna käytin luotto pusero-ohjettani, joka löytyy Käsityölehdestä nro 7/97. Reilu tuli, niin kai pitikin. Hihoja voi vieläpä helposti jatkaa tarvittaessa, juurikin tuon neulomissuunnan ansiosta. Napit omista jemmoista, tummansiniset oli sopivimmat mitä löysin.

Kauhea neulomisvimma täälläpäin juuri nyt. Ompelujuttuja olisi jonossa odottamassa, mutta niitä teen lähinnä kahtena aamupäivänä viikossa kun Otso on kerhossa. Iltaisin houkuttaa ihan liian paljon käpertyä sohvannurkkaan kutomaan. Kai se on tämä pimeä ja kylmenevä vuodenaika.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kylmää ja kosteaa vastaan

Ensimmäiset Rasavil-hamstraukset pääsivät ompeluun. Paitsi että ostin sieltä ompelimosta ison nipun kosteussuojakankaita, ostin myös valmiiksi leikattuja ohuita housunvuoria kun niitä oli tyrkyllä. Joka muksulle valitsin sopivaa kokoa olevat vuoripalat ja Otson housut pääsivät nyt ensimmäisenä ompeluun. Kuvan otin vasta käyttöönoton jälkeen joten siksi ovat vähän likaiset.


Housut ovat sellaista sisäsaumatonta mallia. En ole ennen sellaisia ommellut mutta olivat kyllä oikein näppärät tehdä - ehkä helpoin mahdollinen tapa ommella housut kasaan! Kuminauha-asiat puolestaan ovat olleet aina vähän pähkäilyn alla, että kuinka ne tällaisiin ulkoilujuttuihin kätevimmin kiinnitetään. Näihin ei tullut kiinnitettyä kätevästi eikä edes kauniisti (kujaan pujottamalla), yritän jotain muuta tapaa seuraaviin housuihin... Housujen saumat on nyt sitten teipattu, mikä oli varsin helppoa. Lätäkössäkin näitä on jo testattu, harmi ettei ollut kameraa mukana sillä reissulla... mutta kuivana pysyi sisukset!

Seuraavana Otson puutelistalla oli välikausitakki. Siihenkin päälikangas Rasavililta, tikkivuori puolestaan oli jämäpala viimekeväisen haalarin jäljiltä. (Joka mahtuu edelleen ja joka on toiminut oikein hyvin myös kosteudenpidon suhteen vaikka saumoja ei ole teipattukaan.) Takin kaavaa etsin ja valikoin kauan ja hartaasti. Hakusessa oli raglanhihainen malli koska inhoan istutetun hihan ompelua laminoidusta kankaasta. Kaikki raglanhihaiset mitä löysin kokoelmistani olivat leveitä ysärimalleja eivätkä houkutelleet. Lopulta päätin piirtää takin haalarikaavasta jonka lähteenä Muoti+Kauneus nro 1/1980.

Kiireessä aseteltu ja kuvattu, apulainen oli liian innokas...


Ensimmäisessä kuvassa väri liian vaalea, alla oikeampi. Petrooliksi sitä sanoisin. Oli muuten ikävä kangas ommella, jotenkin venyvä. Ohut ja kevyt kuitenkin eli takkiin juuri hyvä. Sisäpuolta somistin pojan iloksi muumimerkillä, raglansaumoissa on heijastinterettä (vaikeaa!!), vetskarin alla kapea tuulilista, vetimessä tähtinauhakoriste. Takkiin en saumateippiä kuluttanut, arvelin että ilmankin pärjätään.


Hihansuiden kuminauhat jäivät liian löysiksi (vaikeaavaikeaa...) mutta kelpaa.


Housutkin mukana kuvassa, tuollaiset myyränruskeat ne on. Hyvin minusta sopii sekä tähän takkiin että punaiseen sadetakkiin. Yksiväriset on helppoja yhdistellä!


Vielä yksi tärkeä juttu eli uudet kintaat. Näiden kangas on omien toppahousujen jämä ja vuoritikki puolestaan omasta takista jäänyt. Rasavililta on vain heijastinnauha. ;) Kaava SK 1/1997, hyvä kaava! Varren kuminauhakuja vain jäi turhan leveäksi, eli seuraaviin leikkaan vuoria pitemmäksi.



Vähän reilu koko vielä, mutta mahtuupa vaikka lapanenkin alle.



Ei mitään kevyttä keittoa nämä ulkovaateompelukset mutta ah! niin palkitsevia. Lisääkin varustetta meidän perheessä tarvittaisiin, mutta juuri nyt tekee mieleni vähän keventää eli seuraavaksi jotain helpompaa ja luovempaa.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Syyspuuhia

Aamut on välillä olleet kylmiä... eskarilainen ei suostu enää pukemaan kypärämyssyä pyöräkypärän alle joten tein tilalle toisenlaisen. Kaksinkertainen trikoopipo jonka alareuna on samaan tapaan muotoiltu kuin pikkuveljen kissapipossa. Tämän päälaki on kyllä pyöreämpi. Aava valitsi kuosin itse ja vuori on minun ehdotuksestani punasävyistä tasaraitaa.
 

Itsellekin uutta lämmikettä: trikoonjämistä välikausikaulahuivi. Lehtikuviosta ei saanut ihan tarpeeksi pitkää huivia, joten ompelin päihin tummanruskeat jatkeet. Huivi on siis kaksinkertaiseksi ommeltu, pitkien sivujen saumavarat on sisällä mutta päät saumuroin suosiolla ulkoa. Tämä on ihana, suojaa mutta on kuitenkin sellainen sileänviileä. (Kuvasta tulikin mieleeni: keväällinen kukkatakkini odottaa resoreja hihansuihin. Ranteita palelee pyöräillessä.)


Aavalle aikoinaan tehty hieno taskuvaippa on virunut tyhjän panttina vuosia. Aava itse ehti siihen kai kerran pissata ennen kuin oppi kuivaksi. Otsolle se oli pitkään liian suuri ja sitten kun alkoi sopia muuten niin bambuinen sisäpuoli teki tepposet ja johti aina kosteuden vaatteisiin. Aikansa vaippa odotteli korjattavien läjässä kunnes lopulta olin niin sankari että purkasin sen alkutekijöihinsä ja käytin siitä norsu-PULin uuteen vaippaan. Se bambusisus jäi vielä odottamaan uutta käyttöä... Tämä uusi vaippa onkin nyt oikein mainio. Sisäpinta on coolmaxia ja siihen kiinniommeltuna on froteinen tukikangas joka yltää vaipan edestä taakse muttei reisikumppareihin eikä siivekkeisiin saakka. Ja pitkässä imuläpässä tällä kertaa frotee+tencel. Nopeasti kuivuu tämä AIO eikä ole falskannut kertaakaan.


Otsolle uudet käyttöpöksyt isin vanhasta collegepuserosta. Lahkeet on leikattu miehustasta ja yläosa hihoista; jonkin aikaa mietin laitanko yläosaan raidat pystyyn vai vaakaan sillä molemmin päin olisi saanut. Pystyyn ne sitten tuli enkä osaa päättää tykkäänkö vai en. Pari muutakin kohtaa näissä jäi kaivelemaan. Jotenkin isot näistä tuli niin että enemmänkin neppejä olisi olkaimiin voinut laittaa. Ja taskut unohdin kokonaan! Otso on nimittäin nykyään kovin mieltynyt taskuihin ja jos niitä ei ole, tunkee tavaraa vaatteiden alle. Näihin olisi kivasti saanut tehtyä taskut joiden yläreunat on upotettu poikkileikkaussaumaan ja sivut tietysti sivusaumoihin. Jämätilkuista voisin tietysti taiteilla parit paikkataskut näin jälkikäteen mutta saapa nähdä tuleeko tehtyä.


On muuten hyvä materiaali taaperon housuihin tämä college, sillä päälypuoli on keinokuituinen ja sisus puuvillaisen pehmeä.

 
Sattumalta ihan sama värimaailma on näissä sukissa joita neuloin enimmäkseen kevällä mutta jotka valmistuivat vasta tässä kesän mentyä. Tikkuinen takkuinen suomenlampaan villalanka tuntui ohuelta mutta siitä tuli yllättävän isoa käsialaa, joten mies saa tästä uudet sukat vaikka itselleni alunperin niitä ajattelin. No, jos vaikka pesussa sattuisivat kutistumaan niin eipä niin haittaisi...
 

Just eikä melkein sopiva tuli sen sijaan tästä tunikasta. Oma kaappini on täynnä ei-mitään-päällepantavaa ja tämä nyt ensiapuna siihen hätään. Kaava SK 4/2010 ja viskoosisekoitteinen trikoo Kangas-Mallasta.


Etuhalkio ei ole ehkä taidokkain mahdollinen mutta onneksi kuviollinen kangas antaa paljon anteeksi! Seuraavalla kerralla osaisin ehkä tehdä jotain vähän toisin. Jos ihan tarkkoja ollaan niin koko halkio on ainakin itselleni jokseenkin tarpeeton eli sen voisi tietysti myös tehdä feikkiversiona.


Malli on hyvin niukka ja jos trikoo olisi ollut vähemmän joustavaa niin liian pieni tästä olisi tullut! Tiedänpä tämänkin seuraavalla kerralla, sillä lisää näitä olen tosiaan ajatellut tehdä. Ellen sitten innostu jostain muusta kaavasta...

 
Meillä on tässä parin viikon ajan eletty synttärihumua - kaksi nuorimmaista kun ovat syyskuun lapsia. Aava hinkuivinkui jo elokuussa itselleen Angry Birds -penaalia mutta sopivia ei kaupasta löytynyt ja muutenkin olin vähän nihkeänä ostamaan sellaista. Lupasin kuitenkin synttärilahjaksi moisen. Mietin miten saisin itse tehtyä tarpeeksi hienon penaalin ja googlailin ympäriinsä etsien netistä vihaista lintukangasta. Lopulta satuin yhteen blogiin jonka pitäjä oli tilannut lintuja ulkomailta, hyvin kokemuksin. Anteeksi vain, nyt en kyseisen blogin nimeä enää muista ja itse nettikauppakin on vähän jo hämärän peitossa. Mutta kävi siis niin että tulin tilanneeksi itselleni kolme jaardia Angry Birds -trikoota, joka sitten piakkoin saapuikin kirjattuna kirjeenä Etelä-Koreasta asti. Selvää on että jossain kohtaa se mopo oli karannut, sillä ymmärrettävästi penaalitarpeiksi olisi vähempikin riittänyt...
 
Kuitenkin, kovin iloista oli meno tänään, Aavan syntymäpäivän iltana. Jokainen muksu sai ylleen uuden Angry Birds -unipuvun ja Aava sen penaalinsa ihasteltavaksi. Eikä sitä trikootakaan jäänyt ylimääräistä kuin ehkä yhden puvun verran.
 


 
Linnuista tuli vielä mieleeni pihlajanmarjat, joita tänä vuonna jopa meidän kuivankäppänä pihapihlajamme tarjoilee oksat notkuen. En ole pihlajanmarjoja isommasti popsinut varmaan kymmeneen vuoteen joten jo oli aikakin taas tarttua toimeen. Noista mainioista marjoistahan voi valmistaa vaikkapa hilloa tai limppua, mutta kokeilin tänä iltana säilöä marjoja sosemuodossa. Höyrytin perattuja ja huuhdeltuja marjoja vähän aikaa höyrykattilassa ja vetelin sen jälkeen vanhan kunnon sosemyllyn läpi. Tuloksena ihanan samettista ja upean punaista sosetta, jonka huolella sitten pakastin myöhempää käyttöä odottamaan. Tätä lisää! Kokeilen tässä myös kuivattaa jäljellejääneet kuoret ja siemenet, jos ne vaikka saisi jauhettua ja sellaisena sitten jotenkin käytettyä nekin.