Kalsareita ompelevia vaimoja urheita...

Tilataidetta? Ei vaan todistuskappale siitä että a) yhtenä päivänä tämän vuoden marraskuussa oli ihan kunnolla pakkastakin ja b) sain urakoitua valmiiksi neljät pitkät kalsarit jotka ovat olleet suunnitelmissa/työn alla jo monta viikkoa. Miehelle nämä, vaikka olisi tässä kyllä vähän kohta itselläkin tarvis.

Toivottavasti näistä riittää koko talveksi ja mielellään seuraavaksikin. Helppohan noita on suristella, mutta ah niin puisevaa. Vaikka eniten taidan koko prosessissa inhota leikkausvaihetta: iso kaava, paljon neuloja, laajalti ohutta trikoota joka pitää ensin silittää ja jossa senkin jälkeen silmukkajonot kiemurtaa mihin missäkin (olen langansuunta-kontrollifriikki). Ja paljasta lattiatilaakin vaaditaan enemmän kuin melkein missään muussa ompeluksessa. Enkä muuten tykkää kuminauhan laittamisestakaan. Tällä kertaa sain sentään huristella sillä uudella tuplakaverillani, mikä vähän virkisti mieltä.

Trikoot on kaikki haalittu Oulun Löytö-Palan laareista. Olen hukannut kuitit niin että en voi enää laskea, kuinka paljon saumurinomistaja säästää kalsarimenoissa, mutta oli ne trikoopalat minusta kohtuu edullisia. Oletteko muuten nähneet missään myytävän Reilun Kaupan tai vastaavia alushousuja? Heti kun löydän sellaisia, ostan ilomielin ja käytän ompeluaikani johonkin hauskempaan.

Pahnanpohjimmaisen alushousut ovat vielä sitä topatumpaa mallia, ja niitä ei tunnu kotoa löytyvän ikinä tarpeeksi paljon tarpeeksi hyviä. Ompeluhuoneen kaapissa sen sijaan majailee vielä ihan mukava lajitelma PULeja, joista olen ajatellut hankkiutua eroon mielummin valmiiden vaippojen muodossa, sitten aikanaan. Taas yksi uusi malli kokeiluun, tämä on All-in-one -vaippa Suuri Käsityölehdestä nro 2/2010.

Kilojen perusteella valitsin L-koon, ja aika iso tuli. Mutta voi käyttää, ihan kivasti istuu.

Sisäpinnaksi ja imuläppään käytin turkoosia tenceljoustofroteeta, jota joskus tilasin kai Kangastukusta sillä mielin että ompelen siitä ihan vaatteita. No, se on kuitenkin niin räikeän turkoosia ja vielä kiiltävääkin, ettei oikein vaatteiksi ole halunnut. Lötköä se on myös, joten vaipan sisään tukikankaaksi laitoin kerroksen vanhaa froteepyyhettä, siihen tuli tuo läppä kiinni...

... ja voi kunpa olisin älynnyt myös läppään laittaa tencelin kaveriksi jotain tukevampaa! Nyt tuota kaksikerroksista, pitkää läppää on ihan toivotonta saada aseltua suoraan vaipan taskuun, saati saada sitä pysymään suorana siellä. Onneksi materiaali on hyvin pehmeää, niin ettei pieni möykkyisyys varmaan käyttäjää haittaa, lähinnä kai se on täyttäjän harmistus. Mutta harkitsen vielä läpän vahvistamista jollain jämäkällä kankalla. Muuten kivan mallinen vaippa, voisi lisääkin tehdä vaikka vähän pienempiä - jos vaan taas ehtii jossain välissä.

Nyt alkoi joulukuu - tuikkaanpa töpselit seinään niin saa lapset herätä aamulla ihastelemaan jouluvaloja! :)

Kantamaton takki

Tänä aamuna kun heräsin, oli lunta maassa. Ja tänään sain pukea ylleni uuden toppatakin. Jiihaa! Johan tuo tarpeeksi kauan keskeneräisenä viruikin. Enpä ihan tarkkaan muista, milloin takin tekemisen aloitin, mutta sen muistan, että ostin päälikankaan Eurokankaasta keväällä 2010, edeltävänä jouluna saamallani lahjakortilla. Takin kaava on Suuri Käsityölehdestä 8/2008, kantotakin kaava. Kovasti haaveilin kantavani aina ja kaikkialla kolmatta vauvaani ja sitä varten halusin tehdä oikein takin, jottei ainakaan siitä ole se kantaminen kiinni. No, ei siitä kantamisesta oikein mitään tullut ja kesken jäi takkikin.

(Tai kyllähän tuota junioria kannettu on, paljon ja hartaasti. Ei vaan montakaan kertaa millään apuvälineellä, niin kuin se ajatus oli... myydään vähänkäytetty Manduca.)

Mutta nyt siis on takki valmis. Kantopaneelin vain jätin tekemättä, ja sillä siitä tuli ihan tavallinen takki.

Päällinen on siis Eurokankaan palalaarista ostettua vedenpitävää juttua, kivan ohut ja kevyt kangas vaikkakin jonkin verran rapiseva. Vuorina raidallista tikkikangasta jonka ostin joskus Huuto.netistä. Ihan itse suunnittelin tarpeellisen povitaskun kännykkää varten.

Povari on vähän hassun mallinen eikä sen vetskarin kiinnitystä kannata ihastella liian läheltä, mutta taskun koko ja sijainti on juuri passeli, tuli testattua.

Huppu on ohjeen mukaisesti tehty irrotettavaksi, en oikein tiedä mitä varten mutta ihan jees. Kohtuu sopivan väriset nepitkin löysin. Hupun etureunaan en tehnyt nyörikujaa niin kuin ohjeessa, koska sen teko oli neuvottu vähän kummasti ja todennäköisesti siitä olisi tullut huono jos olisin sen tehnyt. Sopivan väristä nyöriäkään ei olisi ollut. Ompelin vain kuminauhaa saumanvaraan, tuli ainakin siisti. Huppu on päähäni aavistuksen liian pieni, enkä varmaan edes pidä sitä kuin hätätilassa. Huomatteko, muistin ripustuslenkin!

Ohjeessa puhuttiin kolmionmuotoisista heijastimista, plääh. Minä tein pilviä. Toiseen hihaan ja taakse alas.

Aava-rukka joutui ulkona - suorastaan arktisissa olosuhteissa - uhrautumaan ja riisumaan toisen kintaansa noin minuutiksi, että saatiin sovituskuvat otettua.

Että sellainen siitä tuli. Taisi olla järjestyksessään toinen kokonainen toppatakki minkä olen itselleni tehnyt, joten syystä olen vähän polleana juuri nyt. Koko 40 on juuri sopiva, hihatkin oikean mittaiset enkä muista sovitinko niiden pituutta etukäteen. Kaavaan en täysin tyytyväinen ole; en esimerkiksi tykkää noista pystysaumoista etupuolella. Vaikka saatiinhan sinne sauman väliin toisaalta ihan hyvät ja tilavat taskut upotettua. Ja takki tuntuu hyvältä päällä, joten ei parana liikaa moittiakaan. Olen viimeiset seitsemän talvea pitänyt puuvillapintaista H&M-maiharia, ja sen jälkeen tämä uusi takki tuntuu todella kevyeltä päällä, voitte uskoa! Taitaa tänä talvena lumityöt luistaa entistä sutjakammin...

Nyt kun sain uuden ulkoilutoppiksen, olisi kiva saada vielä joku vähän hienompi kaupunkitakki. Jos nyt aloittelen, niin olisikohan jo kahden vuoden päästä valmista?

Taikku oli jo aikaa sitten jättänyt minulle tunnustuksen:



(En ollut huomannut sitä koska ko. kommentti oli jostain syystä jäänyt odottamaan hyväksyntää.)

Kiitos! Ja anteeksi mutta jätän nuo "vaaditut tehtävät" tekemättä sillä olen huono niissä. Tai siis laiska. Tämä on tullut todettua aiempienkin tunnustusten kanssa.

3 x vaippa + 4 x paita

Paljon taaperokuvia luvassa.

Innostuin kokeilemaan netistä tulostamaani sivunepillisen taskuvaipan kaavaa, kun meillä nyt tosiaan ei oikein päivisin enää muita kuin taskuja pysty pukemaan tuolle vekaralle. Ensimmäiseen versioon tuli raidallinen Br-PUL + ruskea bambujoustofrotee koska en halunnut kuivaliinapintaa tällä kertaa. Näppärä tuli muuten, mutta alkoi epäilyttää, josko kosteus tihkuu lahkeensuista kun tuppaa rullaantumaan aina se sisäkangas kuminauhojen kohdalta ulospäin. Suunnittelin sitten toisen version, johon tulikin vuotosuojat kuten kuorivaipoissa. Tässä tassukas 1 mil PUL + valkoinen kierrätysflanelli, koska en halunnut parempia materiaaleja tuhlata epävarmaan kokeiluun ja koska arvelin flanellin olevan helpoin käsitellä tämmöisessä hankalammassa versiossa. Hyvä siitä tuli kuitenkin mitä nyt mahanpuolen kuminauha turhan kireälle.

Lähikuva vuotosuojasta - aika pätevä vaippa vaikka itse sanonkin. Voisin ottaa näitä vaikka noin 10 kpl hetipaikalla kaappiini, mutta yhtään en jaksa enää itse ommella! Ainakaan heti... Tai ehkä se olisikin jo helpompaa toisella kerralla.

Tämän parempaa sovituskuvaa en saanut.

Sivuneppivaippojen jälkeen tuli vielä hurahdus saada tehdä yksi tavallinen, "vanhanaikainen" tasku etukiinnityksellä. Kaivoin esiin saman kaavan, jota käytin aikoinaan ihka ensimmäistä PUL-vaippaa ommellessani. Tuo Aavalta periytynyt vaippa on nyt ollut oikein sopiva Otsolle, joten siksi arvelin tuon kaavan olevan hyvä valinta.

Vaan eihän se niin mennytkään. Br- PULia ja coolmaxia, nepit oikeaa väriä ja voi miten hauskaa ja helppoa oli ommella...

... mutta se onkin liian iso! Hyvä ettei nilkkoihin tipahda. Että semmoista henkimaailman hommaa se vaippojen ompelu.

Taisi olla löysempää kuminauhaa nyt kuin neljä ja puoli vuotta sitten. Voisihan nuo kuminauhat vaihtaa, mutta en ole ainakaan vielä viitsinyt. Vaippaa voi sentään jotenkuten käyttää kun nepittää siivekkeitä vähän ristiin.

Seuraavaksi paitajuttuja. Bodyt tuntuu jo liian hankalilta ja mielummin käytän nyt paitaa pojalla. Pari tuunattua ja pari kokonaan uutta valmistui paitavajetta paikkaamaan.

Aavalta olin säästänyt ihanan raitapaidan, mutta siinä oli aika tiukka pääntie, jossa sitäpaitsi oli pinkki kanttaus. Purin kanttauksen pois ja olkasaumat auki, vähän hihanpyöriötäkin piti aukaista. Uusi vihreä kanttaus koko matkalle ja hihat takaisin kiinni. Sopivan väriset nepit paikalleen ja vot!

Aavalta se jäi pieneksi tämä perintöunipaitakin. Vanha ja vähän rutku jo, mutta pehmeä ja lämmin materiaali ja kivat liikennevalot ym. Kokomerkintänä 116 mutta tosi lyhyeksi vetäytynyt, joten sain siitä heti Otsolle sopivan kun kavensin käyttäen apuna 80-senttistä bodyn kaavaa.

Jostakin vähän vanhemmasta Ottobresta kopioin Rille-paidan kaavan, kun huvitti ommella Otsolle raglanhihainen käyttäen kaappeihin kertyneitä kirpparilöytöjä vähemmäksi. Rillestä valitsin miehustan leveyden perusteella koon 74, vaikka Otso on jo varmaan yli 80. Tällaiset paidat valikoitui materiaaliksi:

Kumpikin paita oli täyspuuvillaista ribbiä, joka on sen verran lämmin kangas ettei mielestäni ole oikein omiaan helletoppeihin. Muutenkin huonon mallisia olivat nuo joten pistin lihoiksi.

Sinivalkoiseen väritykseen sopi hyvin tässä taannoin tilaamani valasnauha...

... ja siitä sitten keksin että eteen aplikoin myös valaan. Muitakin kuvaideoita mietin, mutta tuon kivan nauhan takia jumitin kuitenkin siihen valaaseen. Miksi oi miksi! En nimittäin yhtään tykkää tästä lopputuloksesta!

Niin kovin merihenkinen, enkä yhtään tykkää merihenkisestä tyylistä. Ja unipaidalta tämä myös näyttää vähän liikaa. Olisi aivan ehdottomasti pitänyt tehdä joku värikkäämpi aplikaatio eteen ja unohtaa valasnauha tällä kertaa.

Muuten paita on onnistunut. Malli on todella hyvä ja kivan näköinen - ja HAA! Kokeilin pitkästä aikaa tehdä kanttaukset kaksoisneulalla, sillä tilasin hiljattain uuden sellaisen vanhan vääntyneen tilalle. Aikaisemmin en ole oikein tullut kaksoisneulojen kanssa toimeen - tai koneeni ei ole tullut, ja olin jo vähän luopunut toivosta. Nyt kuitenkin päätin taas kokeilla kun kerran uusi neulakin tuli Tikatasta napsuteltua. Neula on jotain tuntematonta Inspira-merkkiä ja näyttää koteloineen kaikkineen vähän halpikselta, joten olin vähän skeptinen, mutta mitä tapahtuikaan! Se toimi kuin unelma! Ei yhtään ainoaa suttua, jumitusta - ei edes saumojen kohdalla. Täytyy sanoa etten voi vieläkään uskoa sitä todeksi. :)

Innostuin kaksoisneulasta niin, että heti valaspaidan jälkeen piti tarttua pariin korjattavien pinossa lojuneeseen paitaan ja tehdä niiden kaipaamat uudet pääntiekanttaukset valmiiksi. Edelleen sujui kuin tanssi!

Kaksoisneulahuumassa ja Rille-kaavaan tykästyneenä leikkelin sitten vielä yhden paidan Otsolle. Paksu aurinkotrikoo oli jämäpala, josta sain juuri ja juuri tämän kokoisen paidan leikattua. Oransseja resoreja omistan heikonlaisesti, ja tämäkin tässä käyttämäni on itseasiassa tien päältä löydetty paidan hiha. Kyllä vain. Mutta hyvin pelitti tehtävässään ja taas sai kaksoisneula laulaa.

Onnea on siisti helmapäärme! Nauha Iikku-Kiikulta kuten valaatkin.

Kenellä on syksyn coolein paita?

Jos kyllästyitte jo taaperokuviin ja kaksoisneulahehkutukseen niin lepytän teitä vielä lopuksi viikon luontokuvilla. Meillä on uusi lintulauta ja tällä viikolla nähtiin uudenmerkkisiä vierailijoita. Tunnistatteko?