Hienot uudet vanhat

 

 

Meille muutti tänään tällainen. Kakkoskone. Lasten kone. Tällainen "moderni" muovipintainen, samanlainen kuin koulussa aikoinaan. Ei voita kokorautaista Royaliani, muuten kuin siltä osin että tästä löytyy mm. vetoketjujalka ja käyttökelpoinen napinläpitoiminto. Nyt ei tarvitse kilpailla ompeluvuoroista koululaisten kanssa, eikä pelätä että kone ampaisee jonkun kynsille kun nopeudenkin voi halutessaan puolittaa nappulasta.

 

Vertailin huvikseni että suunnilleen samalla rahalla olisi saanut vaikkapa uuden Singerin. En silti tosissani edes harkinnut, miksiköhän? Aivan mielissäni olin kun sattui löytymään tällainen ruotsalainen, ja liikkeestä sain erinomaista palvelua. Ohjekirjaa vain jäin kaipaamaan; olen toiveikas että jostakin sellaisenkin vielä löydän.

 

Saman otsikon alle mahtunee aamupäivän askarteluni. Vanhasta saippupullosta oli jo aikoja sitten etiketit irronneet ja paljas puteli näytti ankealta ja nuhjaiselta. Konepesussa valkaistuneisiin kylkiin leikkelin kappaleita värillisestä kontaktimuovista ja johan piristyi!

 

 

***

Blogissa on hiljaista, mutta elämässä ei. Juuri nyt tuntuu olevan kaikenlaista käynnissä. Vaalit, tulossa oleva kesä (siis huom KESÄ!), kauheasti uutta käsityöintoa. Lapset kaikki jotenkin jännässä iässä (talven taistelut on taisteltu, on kai aika välillä nauttia). Itsekin taidan olla jossain jännässä iässä, jonkin uuden kynnyksellä ehkä? Mielenkiintoista.

 

(Hiihtokuva on mennen talven lumia mutta niin tykkään - siellä ne lapset menee kovaa kyytiä ja edessä jotain häikäisevää.)

 

Kesä

 

Tämä hengästyttävä vuodenaika. Viikonloppuna kuvasin arkoina avautuvia silmuja ja ulkoilutin kokeilevasti varpaitani. Pari päivää siitä vein jo lapset uimaan! Otso puolestaan vei minut tänään ex tempore -kevätretkelle, näkemään puluja ja pääskysiä, laivoja ja laitureita. Sitä poikaa veri vetää vesille mutta maakrapuäiti ei osaa auttaa.

 

Se tavallinen tarina: vuodenaika vaihtuu ja aina puuttuu jokin ajankohtainen asuste. Tänä aamuna se puuttuva oli napakka kesäpäähine pikkupojalle. Vanha kärpässienimyssy sai siihen hätään kelvata mutta kerhon aikana ompelin lippapipon kaavalla, jonka printtasin Noshin sivuilta kankaiden yönä. Malliin kuului tupsukin mutta sen jätin pois kun tuntui liian talviselta. Otso tykästyi mutta itse en (tietenkään) ole ihan tyytyväinen. Ehkä liian pitkä kesäkäyttöön? Liian pipo, niinpä niin.

 

Ihan kohta tulossa kierrätyssortseja ja tilkkupaitoja, lupaan kuvata ne lähipäivinä!

Marraskuuhun mahtuu

Rajansa blogilaiskuudellakin. Aikani odotin että saan käsitöitä kuvattua luonnonvalossa... lopulta kai tajusin että sitä valoa ei ihan hetkeen ole taas luvassa. Tai jos onkin niin ainakin niin harvoin ettei kameran varteen niinä hetkinä voi olettaa ehtivänsä.

Marraskuuhun on mahtunut monenlaista. Käsityöpuolella oli ensin neulomiskausi, sitten se hiipui ja tilalle tuli kankaidenleikkelyvimma. Aikaa ja rauhaa on ollut niukalti joten paljon ei ole valmiiksi asti ehtinyt. Aika monta vapaahetkeä olen sitä paitsi uhrannut Huuto.nettiin ja muuhun kirppistouhuun ja sen ansiosta saanut ehkä hätinä kassillisen verran kampetta komerosta pois. Mies on koko syksyn suunnitellut sadevesijärjestelmää ja viime viikolla sen toteutus lopulta käynnistyi. Paha vain että samana aamuna kun kaivinkone pihaan ilmestyi, kaatui Otso ikkunan ääreltä tuolilla nurin ja loukkasi silmäkulmansa. Siitä keittyikin kokoon kerrassaan ratkiriemukas OYSin keikka. Ammottava haava lapsen naamassa on jo tarpeeksi ikävä juttu sinänsä mutta lisäksi jouduin lähtemään kotoa pois juuri kun pihaankin alettiin repiä ammottavia aukkoja. Kurjuuden kruunasi inhottava kurkkukipu joka alkoi samalla reissulla ja kesti useamman päivän. En muistele sitä seikkailua erityisellä lämmöllä.

Kotiinkin kuitenkin päästiin ja on siitä lähtien saatu elää tämän jännittävän urakan keskellä. Näkymät ovat vaihdelleet päivästä toiseen mutta yksi asia on pysynyt: hiekkaa! Joka paikassa hiekkaa...

Mutta niitä käsitöitä. Tämä on oikeastaan jo lokakuun puolelta: Otsolle kapeat collegehousut. Näitä kaipailin silloin kun vähän aikaa oli talvi ja tuntui että sisähousun päälle pitää jo villahousuakin vetää. Housuista tuli valmiiksi jo vähän naftit mutta muuten oikein kivat. Taskutkin muistin.

Aava on pitänyt kai kolmatta talvea yhtä ja samaa kirpparilta löytynyttä fleecelakkia. Nyt olisin jo halunnut periyttää sen Otsolle mutta Aava ei suostu. Yritin kovasti saada tehtyä vielä paremman talvilakin. Mallin hyväksytin etukäteen Aavalla, värejä valikoin muun ulkovaatetuksen mukaan, sisäpuolelle uhrasin pehmeää merinoneulosta. Tulos: ulkonäöstä tykätään mutta lakki ei kuulemma pysy päässä vaan nousee. Se niistä sovituksista ja se siitä ohjeesta (SK 12/98 omin sovelluksin)... Aava väittää haluavansa tähän vielä nyörit, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Oikeasti en usko että se niitä ainakaan kiinni solmittuina pitäisi. Fleecelakki on käytössä ja tiukasti.

 

Epäonnistuneista myssyistä puheenollen, tässä toinen:

 

 

Tein muka Linneaa ajatellen pehmeän ja istuvan kypäräpipon pyöräkypärän tai luistelukypärän alla pidettäväksi, mutta liian pieni tuli. Aavalle mahtuisi mutta ei kelpaa. Otso tähän tykästyi ja on nyt sitten saanut pitää, mutta itse en viitsisi tätä kyllä tässä käytössä kovin kauaa katsella. Novitan Luxus Cloud -villabambulanka on kyllä ihanaa muuten mutta näyttää käytössä äkkiä nyppyyntyvän. Muutenkin turhan tylsä ja aran värinen yksinään käytettäväksi on tämä. Värikkäämpi myssy pojalle onkin tuloillaan.

Aavalla lähestyi eskarin valokuvaus ja jotenkin en keksinyt sille mitään kivaa päällepantavaa kuvaa varten. Sitten keksin paloitella ainakin puoli vuotta kaapissa odotelleen Muru-neuloksen. Liivihameen kaavaa ei ollut mutta piirsin sopivasta paitakaavasta sellaisen. Jälkeenpäin olen aprikoinut, olisiko kanttien sittenkin pitänyt olla mustat..

Kaksi vuotta sitten joulupaketista löytynyt ihana Seitsemän veljestä Sinisorsa muotoutui lopulta perus unisukiksi itselle. Tämä on ollut sellainen aivoton ja helposti liikuteltava käsityö ja on päässyt mukaan automatkojen lisäksi ainakin vanhempainiltaan sekä sinne sairaalaan myös. Raitoja en yrittänytkään kohdistaa.

Tällä viikolla olen nautiskellut uudesta ja ennen kaikkea uudenlaisesta paidastani. Alkuviikosta iski äkillinen visio lepakkohihaisesta kukkapaidasta. Jostain syystä halutti kovasti nimenomaan kukkia - ehkä jokin vastaisku kaikelle tälle pimeydelle ja märkyydelle. Kaavakokeiluun otin viimeisimmästä "äitienpäivälehdestäni" (SK 5-6/2012) Vainio.Seitsosen tunikan. Tiistain vapaa-aamunani piirustelin kaavat ja leikkasin kappaleet ja saman päivän iltana ompelin. Kangas oli ohutta, kamalan lerppua ja vähän repaleistakin eurokankaan laaritrikoota, mutta lopputulos istuu päälle kuin ajatus. Jos istumisesta nyt voi puhua...

Voi miten tykkään! Vessanpeilikuvat eivät tee oikeutta tälle vaatteelle. Koot olivat reiluja; valitsin kaavan lantionympäryksen perusteella koon 38/40 ja vaikka tämä trikoo ei hirmu joustavaa ole niin tuntuu että on tässä ainakin väljyyttä tarpeeksi. Pääntie oli vähän hankala tehdä ja jäin miettimään, olisiko helpompaa tapaa...

Joulukuu lähestyy kuin varkain. Yhtään piparitaikinaakaan en ole vielä ehtinyt tekemään vaikka mieli on aina välillä tehnyt. Se voisikin olla tulevan viikonlopun puuhalistalla, yhdessä Otson myssyn kanssa.

Hei hulinaa

Alkusyksy on ollut niin kiireistä aikaa, ettei ompeluhommille ole riittänyt oikein aikaa eikä energiaa. Esikoisen kouluhommat ovat poikineet yllättävänkin paljon ohjelmaa myös vanhemmille, ja tietysti nuorimmainen järjestää vipinää aina valveillaollessaan. Omat menonsa ovat toki keskimmäiselläkin, ja kun itsekin olen halunnut välillä päästä piipahtamaan marjametsässä, niin siinähän ne vuorokausien tunnit sitten ovatkin hujahtaneet. Ompelukonetta olen vaivannut vain sikäli kun se on ollut aivan välttämätöntä sillä nukkuakin täytyy. Seuraavassa lyhyesti viime viikkojen aikaansaannokset.

Koululaiselle housut, kun valmiit kangashousut on yleensä joko liian kireitä tai sitten eivät pysy päällä. Vaaleansininen kukkakangas on joustavaa housupuuvillaa, jonka ostin jo vuosia sitten Huuto.netistä juurikin Linneaa varten. Näyttää nyt jo aavistuksen liian hempeältä mutta sai kelvata ja halusin käyttää pois niin kauan kuin palan pituus vielä riitti neidin housuiksi. Housujen vaaleus teki niistä hankalat kuvattavat; yksityiskohdat eivät oikein erotu. Kuminauhavyötärö ja valesepalus noissa on.

Kaava on Uusi Nainen -lehdestä vuodelta 1981, koko 120. Aiemmin tein samalla kaavalla verkkarit ja niiden perusteella totesin mallin (edelleen) hyväksi tuollaiselle hieman joustavalle matskulle. Linnea toivoi reilunkokoisia taskuja housun sivuihin ja niihin lainasin mallia jostain toisesta housuohjeesta.

Juniori sitten. Vaatteita olen taas löytänyt kivasti kirppareiltakin mutta vaipoiksi ei oikein enää tahdo käydä kuin taskut ja sivukiinnityksellä nekin. Kiipeileväinen kaveri... Lisäsin vähän korkeutta entiseen taskukaavaani ja ompelin kaksi uutta pirteällä väriyhdistelmällä.

Syömisharjoitteluiden seurauksena ruokalappujen taskut täyttyvät puurosta ja muusta ja rupesi jo ällöttämään sellaiset laput pyykkikorissa. Ompelin puuvilla-PULista ohuen ja kosteudenpitävän lapun jonka ajattelin huuhtaista aina käytön jälkeen puhtaaksi. Aiemmin olen suosinut vain konepestäviä lappuja, mutta nyt yhden päivän käytön jälkeen tämä uusi lappuu tuntuu vallan mainiolta. Konepestävä toki tämänkin, mutta ideana siis se että laminoidusta kankaasta lähtee ruoka hanan alla huuhtomalla ja kuivumisaika on lyhyt. Lapussa on laminointipuoli päällä ja taskussa puolestaan sisällä, ja reunojen huolittelu sujui näppärästi valmiin trikoovinokantin voimin.

Viikonloppuna valmistui pihalle keinu, ja vaikka se kaupasta ostettu paketti olikin niin kyllä siinä silti tekemistä riitti. Itselläni oli tosin lähinnä apulaisen rooli, ja oli niitä innokkaita apulaisia muitakin...

Otsolla tulee ylihuomenna vuosi täyteen ja täytynee lahjaksi ostaa vauvakeinu niin pääsee pieninkin keinumaan. Pari päivää onkin tässä äiti saanut toimia "istuimena" kun poika hokee aina muistaessaan Heijaa! Heijaa! ja väenväkisin hakeutuu keinun luokse.

Seuraavaksi onkin vuorossa syyskuu ja synttäreiden sarja. Jotain olisi kiva vaihteeksi leipoakin vieraiden varalle - saapa nähdä ehtiikö tässä. Takkiompeluksillekin olisi tarvetta ja ilmojen kylmetessä iskee aina neulomisvimmakin. Oikeasti joskus nuorempana haaveilin että saisin tehdä käsitöitä nimenomaan tarpeeseen, joten mikäs tässä on ollessa: elän unelmaani. Luulisin.

Suvi suloinen

Nyt tuntuu kesältä. Vietimme pari päivää muksujen kanssa kotikotona, kesäisissä merkeissä. Lehdet on vielä pieniä mutta eipähän toisaalta ole sääskiä, joten sanoisin että vuoden parasta aikaa elämme. Lapset saivat mummola-merkkistä laatuaikaa ja minä ehdin pamputtaa metrin verran vihreyttä.

Nyt olo on taas uudistunut ja mieli palaa päästä oman pihan vihreyttä tutkimaan ja tietysti myös ompeluhuoneeseen jatkamaan kaikkea keskeneräistä siellä. Yksi viime viikolla valmistunut ompelus on kuitenkin jo blogattavana. Koska Otsolle on kirpparilta kotiutunut useampikin harmaata alaosaa kaivannut body, ja koska Huutiksesta napsautin taannoin itselleni jonninmoisen kappaleen hyvää harmaata velouria (sekä resoria myös), ompelin nyt sitten harmaat housut. Kaava on sama millä tein aiemmin lahjahousut trikoosta. Näihin tein taakse somisteeksi tähtiaplikaatiot koska iso tasaisenharmaa takapuoli näytti sellaisenaan niin tylsältä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa miehen meille ostamaa nimikointilelua, ja näpyttelin puumerkkini lelun mukana tulleelle kangasnauhalle. Olisikohan tätä yhtään rumemmin voinut ommella kiinni? Apilakuviokin tuo tarkemmin ajateltuna mieleen vain keskustapuolueen. Noh, kokeilu mikä kokeilu.

Hyvät on housut!

Isyyslomalla

Heipä hei, olen isyyslomalla. Siis mies on isyysvapaalla ja mulle tuottaa lomafiilistä se, että kotona tekee joku muukin jotain kuin minä. Käsitöitä en ole ehtinyt tekemään sen enempää kuin muulloinkaan, mutta monenlaista muuta on tullut tehtyä. Kenkiä on tilattu netistä, laitettu tavaraa kirpulle myyntiin, vietetty äitienpäivää, tutustuttu kouluun esikoisen kanssa. Ja olenpa sentään vähän järjestellyt kankaita ompeluhuoneessa, mikä onkin tarpeen sillä kesällä luovutan ompeluhuoneeni tytöille ja saan tilalle vähän pienemmän huoneen ja vähän vähemmän komerotilaa kankaille. Jää nähtäväksi mitä siitäkin tulee, mutta innolla odotan muutosta itsekin, onneksi.

Mutta koska tämä on käsityöblogi, niin ohjelmassa seuraa sentään vähän muutakin kuin löpinää.

Esikoiselle tein mukavuussammarit sukulaiselta saaduista isoista aikuisten sammareista. Nämä on leikattu suoraan lähtöhousujen lahkeista, haarasaumaan vain otin muotoa yhdestä Ottobren housukaavasta. Lahkeet ovat hitusen leveämmät kuin kaavassa, mutta ajattelin että sen hitusen vuoksi en ala hyviä sivusaumoja ratkomaan auki ja ompelemaan uudestaan kiinni. Resori on tullut kauan sitten yhden kangaspaketin mukana ja ollut värinsä vuoksi hyljeksittyä, mutta ajattelin että kelpaa nyt tähän tarkoitukseen - ja jotenkin melkein viehättääkin tuo mintunvihreän ja tummansinisen yhteiselo.

No nämä on vähän isot vielä mutta pitäähän sitä kasvunvaraa olla...

Aavalle olen virkkaillut pipoa samaan tapaan kuin sen edellisen postauksen piponkin tein. Tänään valmistui, mutta Aava ei kuulemma huoli, ei. Vahinko, sillä minusta tästä tuli nätti ja ihan Aavalle sopivan värinenkin.

Tämä meneekin sitten ehkä synttärilahjaksi Linnean eskarikaverille, jonka äiti ihasteli Linnean myssyä. Toivotaan että tyttökin tykkää...

Ja vielä yksi, käsityö tämäkin vaikkakin enempi tällaista korjailua.

Eli mattokauden avausta odotellessa uudet hapsut vanhaan, rakkaaseen räsymattoon. Matto on ensimmäinen omatekemäni; kudoin sen koulussa 15 vuotta sitten ja se on siitä lähtien seurannut mukana missä milloinkin olen asunut. Kouluun ostettu sininen valmiskude oli kovaa ja hankalaa paukutettavaa ensikertalaiselle niin että matosta tuli sinisten raitojen osalta vähän harva. Mutta onni onnettomuudessa: näin matto onkin kivan ohut niin että se menee kivuttomasti pesukoneeseenkin ja on siten helppo pestä.

Elämä on pitkä puutelista

Ompeluhuoneeni seinällä on lista käsityöideoista. Siitä on hyvä tarkastella houkutuksia ja puutoksia, mitä on joskus tullut mieleen, ja arvioida, mikä olisi ajankohtaisin juttu aina milloinkin toteuttaa. Joskus vain tuppaa turhauttamaan se, että lista sen kuin kasvaa ja mitään ei valmistu. Kun ei ehdi kaikkea ihminen. Kun on noita mukuloita ja niillä milloin nälkä, tylsää tai vatsatauti. Harmi vaan että juuri noille mukuloille olisi niin kiva tehdä kaikenlaista, jos vaan ehtisi.

Niin kuin taas tänään totesin, kun selasin uudehkoa Ottobrea (1/11). Monta sellaista kivaa vaatetta, mitä haluaisin näpertää kokoon ja sitten katsella lapsen päällä ja käytössä. Kaksi viikkoa oli taas vierähtänyt ilman yhtään valmistunutta käsityötä ja se alkoi pikkuhiljaa tuntua. Mietin että pakko on saada rimpuiltua kasaan edes yhdet haaremihousut Otsolle, jolla on tässä juuri ilmennyt tarvetta kunnon resorilahkeisille housuille. Yllättäin sitten Otso päättikin ottaa ylimääräiset aamupäikkärit. Voikohan kova ompeluinspis erittyä äidinmaitoon ja vaikuttaa unettavasti?

Haaremihousut tuli. Materiaalina ohut joustofrotee, joka alunperin oli käyttämätön, vedenvihreä aluslakana ja jonka olen värjännyt kirkkaammaksi. Samalla Amazon Green -sävyllä on värjätty myös alunperin hailakankeltainen ribbineulos, josta nyt sain tähän resorit. Totesin taas tänään, että mulla on ihan selkeä resorivaje: jotain kun tekee niin aika paljon rajoittaa mahdollisuuksia se, mitä väriä ja kuinka paljon resoria sattuu olemaan. Pitäisi tehdä asialle jotain.

Lahkeessa on nauhanpätkä ihan niin kuin lehden mallivaatteessakin. Tämä nyt vaan on jostain irtiratkottu, en muista mistä eikä merkki sano minulle mitään. Näyttää hienolta kuitenkin. Tässäkin nyt tietysti taas olisi ollut kiva jos olisi ihan omia omituisia merkkilappusia, mutta ihan hauska minusta näitä kierrätettyjäkin on käyttää.

Housujen koko 74. Ohjeesta sen verran, että ihmettelin hieman, kun käskettiin rypyttää lahkeensuut framilonilla ennen resoreiden kiinnittämistä. Kuulosti minusta framilonin haaskaukselta, joten jätin pois. Päätin sitten kuitenkin laittaa sitä vyötäröresorin saumaan, kun kerran resori ei ollut sellaista oikeaa elastaanipitoista. Enpä tiedä onko tuosta nyt apua - tehokkaampi olisi ollut ihan kunnon leveä kuminauha resorin sisällä, mutta tulipahan ainakin mukavan löysät housut nyt näistä.

Niin että ei päätyneet sinne ikuisuuslistalle haaremihousut sentään, mukavaa. (Paitsi saatan ehkä tilata itseltäni vielä toiset housut eri värisenä.) Samalla kun ompelin housuja, Aava pisteli valmiiksi ensimmäisen ompelukuvansa. Linnea sai oman joutsenensa valmiiksi pari päivää sitten.

Ja hei kuulkaa - kevät on täällä! Paitsi että viikon luontoäänenä on ollut naapurinpojan mopon pärinä, niin itse olen vihdoin tarjennut istua terassilla ja leikata vähän matonkudetta. Tulkoon värikäs mattokesä!