Trikoonpalasia ja muita kesäherkkuja

 

Paitoja nuorimmaisen kesävaatetusta täydentämään. Kaupunkiautotrikoopalasta olin pitemmän aikaa katsellut Sampsukan löytökorissa sillä silmällä että siitä saisi juuri kesäpaidan pojalle... lopulta sen sitten tilasin (ja vähän muutakin, hups!). Raitapaidat sentään loihdin ihan vaan tilkkulaatikon antimista. Vihreäraitainen oli aikoinaan oma lempipaitani, josta jo vuosia sitten tein pikku-Linnealle mekon - olikin niitä ihan ensimmäisiä kierrätysvaateompeluksiani. Nyt vain muunsin sen paidaksi Otsolle, nopea ompelus ja noista raidoista tykkään edelleen - tai uudelleen. Otson vihreät shortsit tein alkukesällä omista vanhoista mammahousuistani ja samasta kankaasta on vielä pitkätkin housut tuloillaan.

Ja häkkyrä se on leikisti ruohonleikkuri, niin kuin moni muukin esine nykyään, sisällä ja ulkona. Uusi lempileikki.

Alkkarikaavasta piirsin jo valmiiksi seuraavan koon, ja sen kanssa sitten tuhosin Aavan vanhan, pitkään palvelleen tunikan, lisukkeena vähän toisenvihreää tilkkua.

Toinen hups: kävin lankaostoksillakin. Ihana likaisenkeltainen Hanko on kummitellut mielessä siitä asti kun se kauppoihin tuli. Odotukseni ja harkintani palkittiin punalapuilla, tosin keltaista olikin sitten enää viisi kerää hyllyssä. En mitään kesätoppia tästä halunnut, joten otin harmaata toisen mokoman kaveriksi. Pirtelö onkin sitten silkka heräteostos, jonka kohtaloa jään pähkäilemään.

Muita kesäherkkuja: ensin oli raparperihillovillitys, joka ei ehtinyt edes kunnolla mennä ohi, kun huomasin jo ensimmäisten mustikoitten olevan kypsiä. Ensi viikolla mummolassa ehkä vielä hillasuollekin. Oi kesää!

 

 

Jo tavaksi muodostunut

...kuunvaihteen päivitys tulee tässä. Huhtikuu humauttaa, sen huomasi hyvin tässä kuvia keräillessä. Kuun alkupuolen kuvissa ollaan lumen keskellä ja loppupuolella maailma näyttää jo ihan eriltä. Piha on marraskuisten kaivuiden jäljiltä mustalla mullalla, mutta näköjään senkin kanssa voi elää. Lattiat rapaantuvat, ei se mitään. Voi miten olen iloinnut keväästä! Vähän olen jo päässyt kiviä latomaan, haravoimaan (sen vähän mitä vanhaa nurmea on jäljellä) ja muutaman hassun kuusivauvankin siirsin. Loput istutustyöt ja kylvöpuuhat joutuvat odottamaan kunnes routa enemmän sulaa ja ilmat lämpenevät. Sillä välin olen sisällä hämmästellyt jokseenkin rumaa kukintoa, jonka aralia on kevättalven aikana kasvattanut. En taida antaa kukkia toiste, viherkasvi mikä viherkasvi.

Näköjään useampia pääasioita tässä kuussa. Linnealle talvella kutomani valkean pipon käytin Kool Aidissa siinä toivossa että siitä Otsolle käyttökelpoisen saisin. Alpakkalanka yllätti: siihen ei elintarvikeväri ottanut juuri lainkaan. Normivilla sai puolestaan aika silmiäsärkevän turkoosin sävyn, tuloksena kummallisen meleerattua neulepintaa. Pisteenä iin päälle osittain värjäytynyt tupsu, jossa muistinkin olevan keinokuitua osa... Ehkä pihakäyttöön, ehkä purkuun menee, en tiedä. Villapipojutut tuntuvat juuri nyt ihanan kaukaisilta!.

Otsolle oli pula sopivasta välikausipiposta. Ompelin ensin yhden vihreäksi värjäämästäni tähtifroteen jämäpalasta, mutta liian leveä tuli siitä. En jaksanut pienentää, tein toisen. Samantapainen siili kuin Aavalle aikoinaan, tästä tulikin kiva. Tosin vähän iso tämäkin, mutta eipähän jää sitten heti pieneksi.

Itselläkin pipopula, se krooninen. Tällä kertaa otin ja tilasin oikein varta vasten valittua trikoota ja ihanaa tilasinkin, Royal-Tuotteelta. Onnistuin sitten kuitenkin ompelemaan siitä liian kireän pipon. Tarkoitus oli hyvä, sen piti pysyä napakasti päässä... Vaikeaa! Koska loppupalasta kerkesin jo saksia muuta, en omista edelleenkään uutta, kivaa kevätpäähinettä. Vanhoilla mennään... Merkit ovat sentään uusia ja kivoja, huutiksesta löysin ja näitä on monenlaisia.

Lisää sutta ja sekundaa. Piti tuunaamani tyttöjen vanha teepaita Otsolle. Tämä oli alunperin haalean vaaleanpuneinen, edessä kukkaprintti ja rusetti (joka irronnut ja siitä jäänyt reikä) ja helma ja hihansuut sellaiset tyttömäisen aaltoilevat. Paita kävi jo joskus aiemmin vihreässä värjäyskoneellisessa. Jollakin piti saada se kukkaprintti ja reikä piiloon ja iskin silmäni meduusa-aplikaatioon eräässä Ottobressa. Aplikaatio onnistuikin hyvin - lonkerot oli tosin aika työläät tehdä!  Koska hihoista ja helmasta piti leikata ne aaltoilevat reunat pois, aloin epäillä että paidasta tulee liian lyhyt suhteessa leveyteen. Intoa riitti vielä siinä vaiheessa ja kehittelin raidalliset jatkopalat hihoihin ja helmaan, tyyliin "toinen paita alla". Vasta sitten älysin sovittaa paitaa saajansa päälle ja huomasin, että pääntie on ihan liian avara. Huokaus. Nyt paita odottaa sitä että tekisin vielä sen "toisen paidan" kaula-aukonkin tuohon alle hämäykseksi, saapa nähdä odottaako sitä koko kesän. Mitä tästä opimme? Jos aiot jotain vaatetta tuunata niin sovita sitä ihmeessä ensin että näet mitä kaikkea siinä on tuunattavaa.

Vähän samaan henkeen vielä tämä seuraavakin kierrätysompelus. Itselleni liian pienistä topista ja teepaidasta yhdistelin Linneaa ajatellen singoalla-tyyppisen paidan jollain Ottobren kaavalla, kokona 134.
Pääntien kuminauharypytetty reuna olikin sitten kuitenkin liikaa Linnean kutisevalle hipiälle. Onneksi Aava mieltyi paitaan ja on tätä nyt sitten pitänyt vaikka vähän väljä onkin.

Kuukauden onnistunein käsityö taitaa olla tässä: esikoiselle välikausihousut Rasavilin kankaista, vastaavat kuin Otsolle tein jo syksyllä. Nämä olikin korkea aika toteuttaa, koko on juuri eikä melkein Linnealle. Onneksi seuraava käyttäjä tulee perässä...

 

Ja sangen käyttökelpoisia tuli myös kaikista niistä pikkupöksyistä joita olen kuopukselle viime aikoina ommellut. (Meillä asuu nykyään Iso Poika joka käy oma-aloitteisesti potalla.) Punaraitaisen trikoon jämistä tuli kolmet bokserit samalla mallilla kuin viime kesänäkin mutta kuvaan ne kaikki eivät ikinä ole yhtä aikaa ehtineet. Siniruskeat tilkut muotoutuivat puolestaan tuollaisiksi enempi pikkarimallisiksi, kaava jostain 90-luvun MuotiMuksusta ja kaksi eri kokoa tehtynä kun 116 osoittautui sopivammaksi kuin 104. Pientä mitoitusta tai isopyllyinen lapsi...

 

Loppuun itselle ommeltu tunikanhelttana. Sovituskuva olisi kiva, ehkä sitten kesemmällä.

 

 

Apinavaara

Pikkukiisken idea innosti, ja kierrätyskeskuksessa tuli vastaan juuri sopiva miesten pikeepaita. Aplikaatiota mietin kauan, sitten yhtenä päivänä imuroidessa tuli idea. Haalarin leikkasin unipuvun kaavalla lahkeita vaan leventäen. Etuhalkion napit vaihdoin isompiin (= pysyvät paremmin kiinni) ja iloisemman värisiin. Hyviä sopituskuvia oli taas lähes mahdoton ottaa, mutta puku on hauska, vähän reilu vielä mutta kuva-aihe sopii pikkukaverille kuin nenä apinan päähän!

Tutut tyypit tunikoissa

Vielä ehdin ennen joulua näyttää nämä loput lahjaompelukset.

Froteetunika ja trikoohousut pikkuneidille, joka täyttää jouluaattona vuoden. Tunika on Ottobren Teekannumalli kokoa 80, mutta reilu sellainen on. Housut puolestaan piirtelin käyttäen samaa kaavaa millä tein samaiselle tytölle ristiäislahjasetin housut - nuo housut havaitsin tässä jokin aika sitten varsin sopiviksi, joten hieman vain muokkasin mallia lahkeensuiden ja vyötärön osalta. Aplikaation kanssa otin vähän varman päälle... kuka nyt voisi Kittyä vastustaa? Tunikan helman laitoin ensin alkuperäisen mallin mukaisesti kaitaleella kantaten, mutta siitä tuli susi! Kaavan mukaan leikattu kaitale oli liian pitkä ja sai helman aaltoilemaan. Koska helma myös näytti aika lyhyeltä, päätin sitten laittaakin siihen resoria. Lopputulos on muuten oikein kiva mutta resorin kiinnityssaumaan en ole  tyytyväinen. Tikkasin sen kaksoisneulalla ja aaltoileehan tuo nytkin, mokoma. Tämä joustofrotee on niin kovin venyvää laatua. Frotee on jämäpala kirpparilta ostetusta lakanasta, josta olen aiemmin jo leikannut Linnealle kahdet housut. Keväänvihreä interlock on luomupuuvillaa muinaiselta(?) Maaemolta ja resori Myllymuksujen kiloresoreita. Aplikaatiossa mikrofleeceä, trikoota ja velouria.

Sovitin settiä Otsolle, ja poika näyttää hukkuvan siihen leveyssuunnassa... onneksi serkkutyttö on tukevampaa mallia. Pituutta Otsolla 81 cm joten tämä setti lienee aika lailla 86. Tulipahan nyt tässä muuten samalla varmistettua sekin, ettei possunpunainen ole Otson väri. ;)

Aava iski aiemmin syksyllä silmänsä lelukuvaston Barbapehmoihin, ja jotenkin sitten tulin luvanneeksi, että ompelen sille TSI-version isä-Barbasta. Yritinkin piirtää kaavaa isoon pehmoon, mutta kolmiulotteisen muodon aikaansaaminen tuntui vähän hankalalta eikä koko homma innostanut - varsinkin kun epäilen ettei Aavaa pehmo kauaa jaksaisi kiinnostaa. Otin sitten riskin ja päätin toteuttaa Barban aplikoimalla sen vaatteeseen. Aavan kaapista ei ole oikein tuntunut löytyvän paksumpia pitkähihaisia tunikoita, joten sellaista siis lähdin tekemään. Ikaryriltä napattu Pakko Saada -velour sai täten ensimmäisen muotonsa.

Kaavaksi otin saman 134-senttisen trikoopaidan kaavan, millä tein aiemmin esitellyn Linnean juhlapaidan. Tämä velour kun ei juuri jousta, joten arvelin että tarpeeksi reilu on kaavan oltava. Helmaa vähän pidensin ja viistotin, mutta olisi näköjään voinut olla enempikin viisto. Ja hihat tietysti lyhensin sopimaan tuolle n. 116-kokoiselle. Barba on samaa possufroteeta kuin Kitty-tunika ja riittävän samansävyistä kaitaletta kanttauksiin sain ratkomalla yhden (käyttämättömän) kirpparitopin reunukset irti.

Nyt vain toivotaan että Aava ei pahastu vaikka paketista paljastuva Barbapapa onkin vain kaksiulotteinen. Ja toivotaan myös ettei Linnea tykkää kyttyrää saadessaan sen jo esitellyn tylsän aamutakin Aavan saadessa tällaisen. Onneksi sydänvelouria on jäljellä riittävästi, jotta saan siitä vielä Linneallekin oman tunikan, jos tilanne sitä vaatii.

Nyt kaikki joulunviettoon siitä, hus!