perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kesämenojen välissä

Kaikenlaista ohjelmaa ihmisellä näin kesäisin, ettei kerrassaan blogia ehdi päivittää. Eikä aina ommellakaan, mutta välillä sentään.

Nukelle omat sopivat päiväkamppeet, onpahan vaihtelua siihen aiemmin tekemääni unihaalariin.



Trikoon ja velourin jämäpaloista, ja kaavat sain kehitellä taas itse. Osin sen unipuvun pohjalta. Tunikassa on selkäpuolella tarranauhakiinnitys ja housuissa kuminauhavyötärö. Nämä tein jo varmaan pari viikkoa sitten.




Kasseja aina tarvitaan, mutta aika nihkeästi niitä on tullut ommeltua vaikka aina kovasti aion.

Tämän kukkakassin päällinen on ollut leikattuna jo yli vuoden - viime kesänä valmistui "sisaruksista toinen" erilaisella sisuskankaalla. Tähän uudempaan en kylläkään tehnyt sivutaskua, koska ei sellainen kovin käteväksi osoittautunutkaan. Keltainen sisus on vanhaa vauvalakanaa.

Nämä seuraavat menee enempi korjausompelun puolelle, ja ovat vähän sillä rajalla että viitsiikö blogata, mutta oli niissä oma hommansa kuitenkin, joten ihan sen takia vaan.

Miehelle uusiokalsarit kaksista vanhoista resuista, entiseen tapaan. Nämä kalsariompelukset ei jaksa enää kovin innostaa, nyt kun uutuudenviehätys on mennyttä. Teen niitä silti koska en ole vielä löytänyt mistään kaupasta Reilun Kaupan valmisversioita. Ja vaikka löytäisinkin, niin tämä keksimäni uusiokalsari-idea nyt vaan on liian hyvä heitettäväksi roskakoppaan.

Toinen korjaustyö on lapsen unipaita, jonka löysin kotikodon jemmasta käyttämättömän oloisena. En tiedä onko minun vai siskon peruja, mutta kokomerkintänä oli 130. Ajattelin pienentää puseron Linnealle sopivaksi, mutta Made in Portugal -teksti lapussa viittasi siihen että vaate on syytä kutistaa pesussa ennen kuin leikkaan mitään. Onneksi kutistin. Paita leveni ja lyheni aika tavalla, ja resorit puolestaan kitsahtivat - tuloksena aika kaamean laatikkomainen vaate. Ratkoin helmaresorin ja hihat irti ja sivusaumat auki. Leikkasin paidalle uuden mallin tyköistuvammalla, 110-kokoisella kaavalla. Hihoihin ja pääntiehen jätin alkuperäiset resorit, joten pääsin helpolla ompelutöissä. Näyttää ihan kivalta unipaidalta nyt.

Sokerina pohjalla sentään yksi vähän vakavammin otettava ompeluskin. Tein itselleni paidan/tunikan jonka kaavat piirsin jo puolitoista vuotta sitten Suuri Käsityölehden numerosta 1/08. (Sama kaava on muuten lehdessä 9/08!) Ohuen raitatrikoon puolestaan ostin Eurokankaasta jo silloin kun odotin Aavaa - piti tekemäni imetyspaita. Huolellisesti marinoidut aineosat siis. Kiva oli tehdä ja ihan kiva tulikin.














Vähän tuo kirraa kainaloista - kai mulla on sitten isot olkapäät tai jotain. Jos tekis suurempaa kokoa niin se ehkä menis toisen paidan päälläkin talvella. Mutta vielä on kesää jäljellä!
















keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Hattuja ja muuta pientä

Hii, että tykkään siitä Ottobren hattukaavasta! Olen uuden lätsän onnellinen omistaja, ja kaupan päälle Aavakin sai omansa.

Minun:

















Ruskea sydänkangas verhokapasta - samaa kappaa on meillä keittiön pikkuikkunassa mutta tämä pala oli jäänyt yli kun lyhensin aikanaan verhon sopivaksi. Ihanin kangas!

Lakiosan vuori toista kangasta, sopii mielestäni hyvin.


















Pöö.























Aava sanoi, että hänkin haluaa. No pikkusydäntä ei enää ollut tarpeeksi, mutta isosydämistä oli juuri ja juuri riittäviä paloja.


















Kankaan ostin aikoinaan Kierrätyskeskuksesta esiliinan muodossa, ja muutaman vaipan kuosiksi sitä Aavan vauva-aikaan käytin. (Nyt tuntuu vähän tuhlaukselta se, kun olishan tuosta nyt jotain näkyvämmin käytettävääkin voinut keksiä...)

Vuoriksi laitoin paksuhkoa ruutupuuvillaa, pöytäliinamaista kangasta. Jostain saatu suikale. Ei ehkä sovi maailman parhaiten tuohon, joku pienikuvioinen kangas olis ollut ehkä kuitenkin kivampi.

Sekä vuoriin että päälliseen jouduin lierin leikkaamaan kahdesta palasta. Varsinkin sydänkankaassa sauma on vähän harmillinen - olis pitänyt siirtää saumat lierin sivuihin mielummin.























Toisaalta tämä hattumalli on siitä ihana, että sen voi vetää päähän vähän miten päin vain. Lapsikin osaa!























Vähäks me ollaan nyt samiksii!




















Hatut oli eilisen tekosia, tänään olen ommellut kaikenlaisia rästiinjääneitä pikkujuttuja pois tai edes valmiimmaksi. Pari juttua kuvasinkin..

Viimeistelin joskus aloitetun sisätäyttövaipan.













Päällä 2 x kierrätystrikoo ja sisällä bambujoustofrotee. Kuvausta varten taittelin imuksi prefoldin, jonka joskus ompelin vanhoista T-paidoista ja joustofroteelakanasta. Vaippa on lähinnä M-kokoinen mutta menis varmaan helposti pienemmällekin pienemmällä imulla ja vähän taitellen. Laitan tämän(kin) jemmaan - sen verran on ilmassa toiveita perheenlisäyksestä, että olen vähän niin kuin antanut itselleni luvan kerätä vaippavaraintoa valmiiksi.

Korjausompelun saralta tämä, eli kahdet lyhennetyt sammarit.
Blogataan siksi että mielestäni keksin nerokkaan tavan siihen lyhentämiseen: monta kapeaa laskosta lahkeensuissa.


















Molemmat housut kirpparilöytöjä, kokomerkinnältään liian isoja meidän tytöille, mutta vyötärö ja peffa kuitenkin sopivan kokoiset. Siniliilat housut on Aavan ja lyhensin ne jo kesäkuun alussa mutta kuvasin nyt samaan Linnean housujen kanssa, jotka sain pitokuntoon tänään.

En halunnut suorastaan katkaista lahkeita, jos sitä pituutta vaikka joskus joku tarvitseekin. Pieniä laskoksia voi avata vähitellen tai olla avaamatta, hauskan näköiset ne ainakin ovat :)

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kauhian hyvvää pullaa

Mulle ei mikään tavallinen paljas pullankäntty ihmeemmin maistu, pitää olla hyvä täyte kyytipoikana. Rahkapullia olen ennestään tykännyt tehdä, mutta nyt kokeilin vähän erilaista versiota. Tämä on teemaltaan tällainen vähän syksyinen jo - ei sillä että syksyä yhtään odottaisin, mutta hyvä tietää sitten kun saa uutta puolukkaa että tällaiseenkin sitä voi käyttää.

Taikinan ainekset muisteltu vähän sinne päin...

1/2 l vettä
1 pala hiivaa
1 1/2 dl intiaanisokeria
1 1/2 tl kristallisuolaa
2 rkl kardemummaa
1 muna
5 dl täysjyväspelttijauhoja
9 dl vehnä-/hiivaleipäjauhoja
200 g voita/Dellariinia

Voiteluun munaa

Täytteessä

pussi pakastepuolukoita
pari omppua
pari rkl perunajauhoja
intiaanisokeria maistamalla (1/2-1 dl?)





















(Omenan olis voinut ehkä raastaa eikä kuutioida, niin olis tullut vähän tasaisempaa mössöä..)

Peittoaa kyllä rahkatäytteen! Ja mustikastahan näitä tottakai tehdään sitten kun sitäkin alkaa taas saamaan muualtakin kuin pakastealtaasta.

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Mekkokuveja

Ohjelmassa seuraa juhlaeleganssia a la Pilvi eli lupailtuja kokonaiskuvia valmistuneesta mekosta. Tai mekkohan se EI ole, vaan hame ja toppi oikeasti. Asun kaava on Modasta numero *jotain*, enkä pitkällisestä pähkäilystä huolimatta osannut muuntaa mallia yhtenäiseksi mekoksi, vaikka sellaisen olisin halunnut. Nyt jos tekisin toisen puvun heti perään niin onnistuisi varmaan mekkomuotoisenakin, jonnin verran kaavaan tutustuneena.

Puku on siis ohutta puuvilla, jonka ostin varta vasten Eurokankaasta. Yläosa on vuoritettu samalla kankaalla, mutta sen ohuuden vuoksi vahvistin päällimmäiset kappaleet vielä liimattavalla tukikankaalla. Hameeseen puolestaan laitoin vuoriksi polyester(?)satiinia, joka löytyi omista jemmoista. Kangas oli saatu, jonkinlaisena verhona ilmeisesti palvellut, eli vähän kierrätysjuttua tähänkin mukaan.

Kuvia. Edestä:



Hame on ihanan runsas, kun laskoksia on reilusti ja alla oleva satiinivuori vielä vähän kuin pöyhistää helmaa lisää.
(Sää oli kovin tuulinen ja allekirjoittaneen kampauksen on puhuri pilannut heti alkuunsa. Morsiamen tukka oli onneksi tanakammin tärkätty. )






Vähän sivummalta näkymä:

Toppi on siis takaa aukeava, ja siinä kiinnityksenä ne aiemmin vilauttamani nepparit. Niskalenkki on kiinteä eli sen pujotin vain pään yli. Hameessa on erillinen vyötärökaitale, joka jää topin alareunan alle - ja jonka olisin siellä suonut pysyvänkin. Valitettavasti kuitenkin varsinkin istuessa toppi tuppasi nousemaan hameen päältä pois niin että ylös noustessa sai aina korjailla ainakin selkäpuolta. En siis voi erityisemmin suositella tällaista kaksiosaista viristystä.

Tuossa sivukuvassa näkyy hameen sivusaumaan ommeltu vetoketju, joka ei ollut mikään piilovetoketju vaan ihan tavallinen, vanhasta vaatteesta irti ratkottu. Näkyyhän se tuosta tiirailemalla, mutta haitanneeko lie mitään. Kuvassa näkyy myös se, että yläosan rypytykset jäivät paikoin vähän törröttäviksi tuosta rinnan alta - olisi pitänyt tietysti päällä sovittaen asetella kaikki kohdilleen ennen ompelua vaan sitähän en tehnyt. Sovitusnukke olisi kova sana näissä tällaisissa ompeluksissa. Tällä kertaa onneksi kuviollinen ja tumma kangas antoi paljon anteeksi.

Näkymä takaa - nyt on lettikin saatu taas kuriin.


















En ehtinyt tähän tehdä mitään hihatinta tai huivia kaveriksi vaikka sellaistakin haaveilin, joten hätäpäissäni nappasin Prismasta mukaani pellavaisen huivin harteille kiedottavaksi. Huivi olikin nappilöytö, tykkäsin tosi paljon. Väri ei näistä kuvista valitettavasti välity - se on oikeasti ihanan intensiivinen petrooli eikä noin turkoosi kuin miltä ainakin tällä meidän näytöllä näyttää.




Kyllähän näillä vaatteilla kelpaisi juhlia vielä vaikka jotain muutakin!






torstai 9. heinäkuuta 2009

Hattu

Olen ollut nyt niin tavattoman helpottunut siitä, kun juhlapukuni on valmis, että ajattelin olla tämän päivän täysin kokonaan ompeletta mitään. Ei onnistunut. Ottobren nettisivulta viime viikolla printtaamani hattukaava veti liiaksi puoleensa. Kaavavinkin sain Puolivillaisesta plokista.

Kokeilin hattua ensiksi ihan vaan tilkuista. Sitä voi pitää näin


















tai vaikka näinkin:

Ihastuin tähän malliin, niin söpö ja helppo tehdä. Haluan itsellekin, mutta se homma joutuu nyt odottamaan ensi viikkoa. (Harmi.)












keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Ilonaiheita

Pääntie josta ensin tuli liian avonainen, mutta jonka purkasin ja ompelin uudestaan.
















Pelastavat muovinepit (jotka ovat kovaa vauhtia muuttumassa klisheeksi tässä blogissa :P ), hieno kuminauharypytys ja sen molemmin puolin liivinluut omissa kujissaan (olkoonkin että taisin asentaa luut väärinpäin...).


















Vuori jonka ompelin käsin vetoketjuun kiinni (molemmat kierrätystavaraa).


















Helmoissa kätevä kapea yliluottelu.


















(Kiitos kysymästä, Ouppa.)


Kokonaisvaltaisempia kuvia ei tipu tänään, kun tukka on rasvainen, kainalot ajelematta ja jalassa villasukat. Jospa sitten varsinaisena kekkeripäivänä, lauantaina.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Akka joka tuunaa ja tiuskii

Silloin kun inspiraatio on oikein päällänsä, ei aina jaksa olla kovin kärsivällinen lasten ja miehen suhteen. Ei varsinkaan jos itsekin tietää että olisi muutakin tekemistä - esimerkiksi yksi kappale keskeneräistä juhlamekkoa - kuin se mitä parhaillaan tekee.

Eilen syntyi vanhasta neuletakista bolero. Ensin kuva lähtötilanteesta:























Tämä puuvilla(sekoite?)neule oli alunperin kilpikonnakauluksinen pusero, sain sen joskus yläasteella. Silloin oli nämä tämmöiset pitsineuleet niin muotia... Jossain vaiheessa muutin puseron neuletakiksi lisäämällä eteen vetoketjun, ja samalla leikkasin korkeahkon kauluksen irti ja ompelin siitä matalamman reunuksen pääntiehen. Takkimuodossaan neule palvelikin kai melkein kymmenen vuotta, kunnes vetoketju hajosi. (kuvassa resu vetoketju on jo ratkottu pois, ja jos rinnuksissa erottuu jotain punaista, se on liitua, jolla suunnittelin vähän että mistä leikkelen...)

Halusin lyhyen boleron jossa on puolipitkät hihat ja V-pääntie. Piirtelin tussilla uuden muodon...


















Sitten saumuroin viivaa pitkin. Tämä oli jälkikäteen ajatellen vähän turha välivaihe - pelkkä saksilla leikkaaminenkin olisi riittänyt, mutta pelkäsin neuleen purkautuvan. Hihat katkaisin vain ronskisti saksilla eivätkä ne mihinkään purkautuneet.

Helmaan ja hihansuihin leikkasin ja ompelin alkuperäisen neuleen helmasta ja hihansuista pykäreunaiset kaistaleet. Kaula-aukkoon pykäreunaa ei riittänyt, joten leikkasin sitten ylempää helmasta kaitaletta jonka ompelin paikoilleen kaksinkertaisena. (Koska tarvitsin pitkän pätkän, jouduin leikkamaan molempien sivusaumojen yli ja nuo saumat jäivät näkymään kohoumina kaula-aukon molempiin reunoihin. Ei pahasti mutta niin että tuossa kuvassakin erottuvat. Ja kuvasta puheenollen - paitani ei ole tahrainen vaan peili se on roiskeissa. *nolo*)



Kiinnitys hoitui tottakai KAM-nepillä! Miten olen ennen tullut toimeen ilman niitä..?









Tykkään, tämmöiselle on ollut tilausta. Ajattelin neulovani jonkinmoisen, mutta ei näytä multa syntyvän sellaisia niin vain. Tuunaten syntyi.


Tänään mulla sitten tuli - edelleen juhlamekon kustannuksella - vastustamaton tarve muokata vanhasta huonosta lastenpaidasta nukelle joku vaate. Tällainen paita oli...


















... ja tällainen siitä tuli:


















(Vieressä puvun saaja päällään vaippa jonka surautin joskus aikaisemmin. )

Kaavaa ei ollut valmiina näin pienelle vauvalle (31 cm), mutta aikani kun ihmettelin niin syntyihän sellainen vähän yhdistelemällä kahta aiemmin käyttämääni nukenkaavaa. Puvustahan tuli peräti sopiva. Kas näin!

Nepit ovat tällä kertaa tummanruskeat ja kokoa 16, kun taas nuo aiemmin esiintyneet valkoiset ovat kokoa 20.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Lakanavaatteet ja uusi lelu

Viime viikolla saimme nauttia auringosta ja lämmöstä - tosin aurinko alkoi sitten tuntua jo vähän liiankin polttavalta. Sen jälkeen kun havaitsin omassa nahassani pari punertavaa kohtaa, tulin kovin huolestuneeksi lasten hipiän turvallisuudesta. Vaatekaapista ei tahtonut oikein löytyä ohuita mutta peittäviä vaatteita - ainoat ohuet pitkähihaiset ja -lahkeiset olivat yöpukuja. Tuli ompeluinspis.

Linnea, joka enemmän on tullut huonosti ruskettuvaan äitiinsä, sai ensiksi ohuen kangaspaidan ja -housut. Paita on tehty Juju-kirjan maatuskamekon kaavalla ja housut samalla kaavalla millä mm. nämä. Vähän pituutta lisäsin lahkeisiin ja korkeutta vyötärölle niin ettei tarvinnut erillistä vyötärökaitaletta.

Vaaleanlila sydänkangas (kuvio taitaa erottua vasta kuvia suurentamalla) on vanhasta vauvan pussilakanasta ja kirjavampi kukkakangas omasta vanhasta kesähamosesta, jonka ompelin 4. luokalla koulussa. :)
Paidassa on takana halkio ja nauhakiinnitys toisen raglansauman kohdalla. Hihoissa on kuminauhaa päärmeen sisällä. Puku on vähän sillä rajoilla, että näyttääkö yöpuvulta, mutta sujuvasti käytiin yksi kauppareissukin tämä päällä eikä näyttänyt minusta muuta kuin sievältä. :) No, voi olla että jos hellekäyttö jää vähiin niin nämä siirtyvät sujuvasti sinne yöpukupinkkaan loppujen lopuksi...






Aavallekin leikkasin oman auringonsuoja-asun, mutta ehdin ommella vain housut valmiiksi, ennen kuin inspiraatio (ja helteet) lopahti.

Aavan housujen kaava on Juju-kirjasta. Kangas on pehmeäksi hiutunutta puuvillaa, ehkä pussilakanaa tms., jota ostin joskus Huuto.netistä.















Näissä, samoin kuin Linnean housuissakin, parasta taitaa olla se, että muistin ensimmäistä kertaa ympätä keskitakasaumaan "pesulapun" josta lapsikin näkee kumpi puoli tulee taakse. Aika monet housut ehdin tytöille jo ommella niin että muistin tuon lapun ompelun liian myöhään ja sitten harmitti. Vihdoin on tainnut oppi mennä perille..


















(Lapun tekstit on ihan mitä sattuu - valitsin sen lukuisten irtiratkottujen pesu- ja merkkilappujen kasasta vain sillä perusteella että materiaali oli sileää ja liukasta, ei-raapivaa.)


Aava itse halusi nämä kukkahousunsa heti yökäyttöön, eikä mulla oikeastaan mitään sitä vastaan ollut, koska nämä näyttää enemmän uniasulta kuin Linnean vastaavat. Johtuu ehkä kuminauhoista lahkeensuissa - ne jouduin lisäämään koska lahkeet olivat reilun mittaiset.























Samankuosinen kukkapaita odottaa ompelua. Jäin vähän miettimään, että saisinko joillakin sopivilla lisukkeilla siitä tehtyä enempi tunikamaisen, päiväkäyttöön sopivan. Tuo kangas on niin nätti että menee yöpukuna vähän hukkaan.

***

Sitten täytyy vielä hieman esitellä uusinta leluani. Tilasin Pikku-Auringosta pihdit KAM-neppien kiinnitystä varten, kun sellaisia Kestovaippainfolla kovasti kehuttiin. Tai tilasin oikeastaan aloituspaketin, jossa oli pihtipakkauksen lisäksi reilu satsi kahden kokoisia neppejä mukana. Kokeilin nepittämistä oitis Aavan kirppari-saunatakkiin, josta puuttui kiinnitys. Kätevää oli!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Mustaa, pilkkua, rinsessaa

Keväimellä tunsin tarvetta saada Linnealle uuden liivihameen lähinnä tuollaiseen "arkiseen edustuskäyttöön". Nämä nykyajan pikkuhihatunikat ovat kivoja kyllä, mutta toisinaan mikään ei voita kunnon klassista, hihatonta liivihametta, jonka alle mahtuu vähän reilummankin kokoinen tai paksumman laatuinen trikoopaita. Ja aina parempi jos kokoa voi olalta säätää niin että vaate palvelee useamman vuoden.
Kaava on jostain tämän vuosituhannen Käsityölehdestä, oli numerossaan helppokaavana. Koko 104, vaikka Linnea on jo sen pituuden ohittanut, mutta kaavat olin piirtänyt joskus aika paljon aiemmin vaan en käyttänyt. Leveyttä näytti olevan kyllin edelleen, joten lisäsin vain olkaimiin pituutta aikaansaadakseni sitä haluamaani säätövaraa.

Kankaaksi löytyi palanen mustaa pilkullista collegea, joka tuli mulle aikoinaan yhden huutiksen kangaspaketin mukana. Collegessa oli epämääräisiä vaaleampia kohtia, näytti kuin kangas olisi viettänyt pitemmän ajan mytättynä auringonpaisteessa. Arvelin kuitenkin pystyväni kiertämään läiskät.

Mulla inspasi tehdä mekkoon jotain aplikaatiota, ja kysyin Linnealta itseltään, minkälaisen kuvan tekisin. Saattaa olla, että mulla oli toiveikkaasti mielessä joku lapsellinen ja muodikas norsu, pöllö ja muu eläväinen, mutta Linnea romautti ne aatokset ilmoittamalla että haluaa siihen prinsessan. Huoh. Sain prinsessan kylläkin neuvoteltua maatuskaksi, mutta loppujen lopuksi päädyin sittenkin itse takaisin prinsessaan. Aikani kun piirtelin luonnoksia paperille, sain aikaiseksi hahmon joka oli tunnistettavissa prinsessaksi ja samaan aikaan kuitenkin sympaattinen ja lapsellinen. Tykkäsin, ja niin tykkäsi Linneakin.























Koska collegesta ei sittenkään riittänyt virheettömän mustaa kohtaa molempiin kappaleisiin, päätin leikata etukappaleen siitä kirjavammasta kohtaa ja piilottaa pienet haaleat läiskät ylimääräisten kruunujen alle.

Aplikoinnin jäljiltä etukappaleen nurja puoli jäi aika rumaksi, joten vuorasin etukappaleen ohuella mustalla trikoolla, jonka leikkasin vanhan ja susiruman yöpaidan selkämyksestä. Sen verran kierrätystä tässä vaatteessa (no aplikaation tilkuista löytyy myös pari uusiokäyttökangasta).








Resorikantit reunoissa ja olkaimien nepparikiinnityksessä peräti kolme eri säätömahdollisuutta. Linnea keksi itse, että ne ovat 5-, 6- ja 7-vuotissäädöt. :) Saapa nähdä.

Päällä, hyvän reilu tuli.

En itse asiassa enää muista, leikkasinko helmaan lisää pituutta, saatoin leikatakin niin paljon kuin kankaasta sai. Tai muuten on kyllä todella suurta mitoitusta tämä 104. (Iso vaalea läiskä on tässä ihan vaan tilapäinen auringon heijastus ikkunasta eikä niitä pysyvämpiä haalistumia.)








Mekon ollessa päällä huomasin harmikseni, että olkaimien päät jäävät törröttämään ylöspäin. :( Yritin kovasti olla kiristämättä kanttia kaarevissa kärjissä, mutta ei näköjään riittänyt. Nepparit olis pitänyt kai iskeä ihan reunakanttiin, tai sitten laittaa tarraa niinkuin lehden ohjeessa muistaakseni oli. Tarra vaan ei oikein hyvin sopinut mun säätövarasuunnitelmaani.

Mustaa collegea jäi palanen jäljelle, ja halusin häivyttää sen niin kauan kun saumurissa oli mustat langat. Leikkasin lyhyet kesähousut. Niihin nyt tulikin sitten kunnon "haalistukset" sekä eteen että taakse, mutta ajattelin että pihahousuina menevät. Resoria vyötärölle ja lahkeensuihin.

Vasta nyt tässä näiden vaatteiden bloggaamista suunnitellessa tajusin yhden asian. Tuon mustan collegen olisi ehkä voinut uudistaa värjäämällä. Valkoiset pilkut
ovat nähdäkseni vain kankaan pinnassa, kuin maalattuna, ja olisivat saattaneet olla valkoisia vielä mustan värikylvyn jälkeenkin. Ei sillä liivihameen kannalta ole niin väliä, mutta polvihousuista olis tullut ihan julkisestikin pidettävät jos kangas olis ollut tasaväristä. Nyt en niitä viitsi enää värjätä, kun resorit on eri väriset ja sellaisina haluan ne säilyttääkin.