Näissä merkeissä

... päättyy vuosi 2009. Joskus parhaat ideat vaan löytyvät menneisyydestä. Idearikasta uutta vuotta kaikille käsitöiden ystäville!

Kassikaupalla lahjoja

Nyt on aika latoa näytille kaikki loput joululahjat, että saadaan tämä joulu vihdoinkin pakettiin ja päästään suuntaamaan katseet kohti Uutta Uljasta Käsityövuotta.

Tämän joulun juttu mulla olivat selvästikin kangaskassit. Niitä tuli tehtailtua yhteensä seitsemän kappaletta, joista tosin yksi jäi sitten omaan käyttöön.

Marraskuussa sain kangas- ja ompelutarvikelahjoituksen, ja niistä halusin tehdä jotain pientä postitse lähetettävää myös itse tavaroiden antajille. Yksi tukeva raitakangaspala kertoi selkeästi haluavansa kassiksi ja toisesta kankaasta sain siihen sopivan vuorin, kunhan olin sen ensin värjännyt ruskeaksi. Koska halusin tästä kassista tehdä erityisen hienon, lisäsin siihen myös sivutaskun suljettavalla läpällä. Sopivan värisiä KAM-neppejäkin sattui olemaan...

Muut kassit olivat sitten vähän "rennomman" tyylisiä, simppeleitä mutta esim. kauppakasseiksi mainioita. Malli on alunperin matkittu Luonnonsuojeluliiton kangaskassista.

Näistä oranssiruutuinen kassi jäi itselle, koska oli liian "kakkoslaatuinen" lahjana annettavaksi. Kassien päälliskankaat ovat kirppareilta ja Huuto.netistä paitsi liila kangas on saatua verhoa.

Sisäpuolelta löytyy vanhaa lakanaa, verhoa ja puuvillapaitaa.

Osa kasseista toimi samalla myös lahjan kääreenä:

Jos ette jo arvanneet, niin noita kangaskasseja on hirmu hauska ommella! Monta sopivaa kassikangasta jäi vielä käyttöä odottamaan ja kokonaan jäi tekemättä sellainen kassi jonka päällinen on koottu useammasta tilkusta.

Siskon saama kangaskassi sai kaverikseen neljä valoverhosta tehtyä hedelmäpussia. Nämä ovat muuten jokseenkin samanlaisia kuin pussit joita olen omaan käyttöön tehnyt, mutta näissä on 'uutuutena' vahakankaasta tehdyt paikat hintalapuille. (Muille sukulaisille en toistaiseksi ole uskaltanut hedelmäpusseja tyrkyttää.)

Sisko sai myös tiskirätit puuvillasta ja pellava-puuvillasta:

Sekä norsulapaset luukulla:

Vihreä lanka on Hennaa yllämainitusta lahjoitussatsista, norsut ovat raidallista seiskaveikkaa joista tein viime talvena villasukat (jotka nyt päätyivät isäpuolen pakettiin). Vaihtuvanväriset norsut olivat idea jota halusin kokeilla, mutta ehkä kuitenkin nuo näyttäisivät paremmilta yksivärisin norsuin?

Siskolle päätyivät myös tällaiset, tämän joulun huumoripläjäykseksi nimetyt pöksyt:

Ottobre womanin julkaisemaa hipsterskaavaa noihin kokeilin, mutta lahkeista tuli aika vähäpätöiset, koska en lisännyt lahkeensuihin käänteenvaraa vaikka olisi ilmeisesti pitänyt (tätä ei sanottu ohjeessa). Toivottavasti sisko alentuu noita sentään kokeilemaan, jotta voin saada rakentavaa kritiikkiä mallista... Trikoo on kierrätettyä viskoosielastaania.

Äidilleni tein palmikkoiset kämmekkäät jotakuinkin samalla mallilla mitä käytin viime vuonnakin.

Lankana Floricaa ja jotain samanvahvuista keinokuitulankaa yhdessä. Floricaa olin koolaillut joskus haalein sävyin, mutta se loppui näitä tehdessä niukasti kesken ja jouduin jatkamaan yksivärisellä valkealla. Koolasin nämä sitten lopuksi orangella jotta sain värieron häivytettyä. Aika jokseenkin porkkanalaatikon väriset näistä tuli, hah. Tarkkasilmäinen voi muuten huomata yhden virheenkin kuviossa. Mutta eivätköhän asiansa aja.

Tällainenkin kestokääreinen paketti syntyi pajassa. Lahjapussi on tehty vanhan T-paidan etumuksesta, joka jäi tuunausompeluksesta yli jo toissa kesänä.

Tyttöjen nukelle tein vielä uuden asun luomuvelourin tilkuista. Nalle Puh -merkki on ratkottu irti vanhoista collegehousuista ja minusta kivasti sopi nyt tuohon.

***

Puuh. Nyt vallitsee Olemisen Sietämätön Keveys. Jopa siinä määrin ettei päällimmäisenä mielessä suinkaan ole kaikki ne Jännittävät Ideat joiden toteuttamista joulun alla jouduin lykkäämään tuonnemmaksi. Ehkä sitä ihminen joskus tarvii hiukan lomaa jopa käsitöistä?

Talvipäivä seisahtaa

Tätä sitä on odotettu. Nyt ei ole kuin suunta ylöspäin taas kun lakkaa tämä pimeneminen ja on siis olemassa edes ikäänkuin lupaus valosta.

Vähän on vielä jouluvalmistelut kesken, mutta kohta, ihan kohta saa hengähtää. Puuh.

Kaunista joulua kaikille lukijoilleni! Lahjapostausta luvassa sitten kun kääröt on aukaistu ja pahin hässäkkä hellittänyt.

Pientä viilausta

Joulu häämöttää jo, mutta silti tai juuri siksi ei malta lopettaa näitä jouluompeluksia. Jotain pientä ehtii vielä... ja vieläkin jotain...

Nämä uskaltaa jo paljastaakin eli jokunen lahjapussi valmistui. Kaapissa on kauan möllöttänyt kesken jäänyt tilkkutyö (no on niitä kyllä useampikin oikeasti...), ja nyt huomasin että sen punavihreät värithän näyttävät hyvin jouluisilta. Vähällä vaivalla sain kaksi hienoa tilkkulahjapussia.

Pienempi pussi on sitä tilkkujuttua vain, mutta isompaan askartelin vuorinkin mustasta ohuesta tekokuitukankaasta. Se, kuten myös leveä satiininauha, löytyi niistä vastikään saamistani lahjoitustavaroista. Satiininauhat ovat irralliset vaan, vaikka olishan ne voinut jostain kohtaa kiinnittääkin noihin pusseihin... leikatut päät liimasin vanhalla kynsilakalla liestymättömiksi.

Toisenlaiseen lahjapaketin kiinnitykseen sain idean jostain viime vuosien Käsityölehdestä, ja sitähän piti tietysti kokeilla, kun sattui tuollaisia joulunpunaisia duffelinnappejakin olemaan valmiina. En jaksanut sitä ohjetta kaivaa esiin joten sovelsin vähän muistikuvan perusteella...

Eli yksinkertaisen pussukan pohjasaumaan on kiinnitetty pyöreää kuminauhaa niin että lyhyemmässä pätkässä on kiinni tuo nappi, ja pitempi pätkä kiertää pussin takaa ympäri ja siinä on päässä lenkki joka pujotetaan nappiin. Tässä tapauksessa tein solmujen avulla useammankin lenkin, jolloin tähän pussiin voi paketoida vähän erikokoistakin lahjaa, eli kireyttä voi säätää. Kankaaksi sopi minusta hyvin tuollainen vaatimaton mutta kuitenkin joulunvihreä ruutupuuvilla. (Kangas ja myös kuminauha löytyi nekin molemmat niistä jo mainituista tavarabokseista.)

Tämä on kätevä - näitä lisää!

Yksi ei-jouluinenkin ompelus, eli miehelle yöpaita. Tämä on oikeastaan melkein korjausompelua, sillä kahdesta tarpeettomasta lyhythihapaidasta tuli yksi tarpeellinen pitkähihainen. Toinen lähtöpaita oli tuollainen mihin esikoinen aikoinaan päiväkodissa teki isänpäivälahjapiirustuksen - paita vaan oli vähän liian iso joten ei ole ollut juurikaan käytössä tätä ennen. Toinen oli pelkkä valkoinen, muistaakseni joku dyykattu paidanretale ja liian iso myös, ja siitä siis hihat tähän.

Tähän paitaan pääsi nyt kokeiluun sitten tuollainen painettu kangasmerkki. En ole edelleenkään varma millaisia tekstimerkkejä ompeluksiini haluaisin, joten ajattelin että siiheksi kelpaisivat tuollaiset pilvikuviotunnukset. Jos nimittäin kestävät pesua, ja sitä ajattelin tällä miehen paidalla testiä.

Nauha on ainakin vääränlaista - se on trikoovinokanttia kun parempaakaan en tähän hätään löytänyt.

Vähän aikaa sen jälkeen kun olin näitä pilviä painanut, törmäsin jossain nettikaupassa Pilvi-merkkisiin vaippoihin, joiden merkkilapussa oli - kuinkas muuten - pilven kuva sinisellä taustalla! Niissä kyllä luki myös Pilvi. Mutta vähän tuli höhlä olo eikä välttämättä huvita lisää tämmöisiä painaa, vaikka ne vaan omaan käyttöön ovatkin.

Ruskea puolipostaus

Värjäsin vähän vaatteita ja kankaita koneessa. Ja nyt ärsyttää. Ei muuten mutta menin sitten kadottamaan kuvan jonka näppäsin värjättävistä alkuperäisinä. Sanokaa mitä sanotte mutta minusta sellainen kuva on aina puolet huvista näissä muutosjutuissa. :( Joten tästä tulee vähän vajavainen raportti - saatte verrytellä mielikuvitustanne.

Ostin syksymmällä kirpparilta lohenpunaisen velourmekon, koska tykkäsin sen hieman erikoisemmista hihansuista. Kotona kun sovitin mekkoa nuorimmaiselle, totesin (ja tämä ei tullut yllätyksenä) että lohenpunainen on kaamea väri joka ei sovi meille kalkkilaivassa matkustaneille. Laitoin mekon kaappiin ja jäin hauduttelemaan ajatusta värjäämisestä.

Lopulta näinä päivinä asiat loksahtivat kohdilleen niin että mulla oli kasassa sopiva setti kaikenlaista minkä arvelin näyttävän paremmalta ruskeana. Ja TÄHÄN tahtoisin niin kovin sen kuvan mikä esitti Sitä Kaikkea. Mur.

Ei auta kuin loikata suoraan tuloksiin. Aloitetaan mekosta. Se oli siis lohenpunainen ja tällainen se on nyt:

Tämä oli ensimmäinen kerta kun värjäsin velouria, ja todella positiivinen kokemus. Mielessä alkoi heti kangastella lukuisat muut värjättävät velourkohteet...

Vetoketju siis vain jäi punaiseksi, mutta itseasiassa tykkään siitä niin. Nyt tässä kirjoittaessa ja kuvia katsoessa mieleen juolahti, että tämä mekko voisi kaivata jotain punaista juttua myös etupuolelle koristeeksi. Tosin onhan sekin jo jotain että sukkahousuissa ja kengissä on punaista myös. Näissä vetimissä Aavan on tarkoitus huomenna(s.o. tänään) lähteä isosiskon kerhon puurojuhlaan. Jonne päähän laitetaan vielä punainen tonttulakki. :)

Koska tummanruskea sopii mielestäni Aavalle (ja koska se on niin tätä päivää jos kohta vähän eilistäkin...) päätin värjätä myös kaksi Aavan paitaa. Toinen oli ällöttävän pinkki mutta ihanan pilkullinen T-paita ja toinen tahrainen haalean vaaleanpunainen perus pitkähihainen. Tässä ne nyt heilahtelevat mekon kanssa ulkona tämänpäiväisen valkeuden keskellä ja näyttävät siellä hieman haaliskoilta:

Voin kertoa että hyvät niistä kuitenkin tuli. Tahrat ja pinkkeys ovat muisto vain ja ruskeasta väristä tuli aika intensiivinen ja kaunis. Pilkkupaita varsinkin on ihana - jopa esikoisen mielestä joka tykkää siitä pinkistäkin. ;) Ja nuo pilkuthan oli sellaisia "päällemaalattuja", eli uskalsin paidan värjätä kun arvasin että pilkut jäävät valkeiksi.

Kuten oli asianlaita myös keltaisen aurinkotrikoon kanssa. Oranssit auringot keltaisella pohjalla oli kuosi josta tein aikoinaan tytöille kypärämyssyt, mutta jonka sitten havaitsin meidän muuhun ulkovaatetukseen sopimattomaksi. Päätin värjätä myssyistä toisen ja lisäksi jämäpalan samaa trikoota jonka löysin kätköistäni.

Tässä nyt sitten paljastui että ko. trikoossa onkin aika paljon jotain muuta kuin puuvillaa. Siitä ei tullutkaan tummanruskeaa, vaan lähinnä tuollainen "armeijanvärinen". Jossain valossa näyttää aika vihreältä, toisessa enemmän ruskealta. Vähän yllätysmomenttia siis, mutta ihan vinkeää. Kypärälakin resorista tuli kyllä kovin eri värinen - tekis nyt mieli ratkoa ruskea resori irti ja laittaa samasta trikoosta uusi reunus...

Näiden kuvattujen lisäksi koneessa pyöri iso pala valkeaa peruspalttinaa, jota en semmoisenaan viitsinyt kuvata, mutta josta ehkä piankin näette jotain valmista ommeltua. Lisäksi kokeilin värjätä yhdet vanhat Valyen hamppusukat, kun halusin nähdä millaiset niistä tulee. Tykkään noista hamppusukista muuten, mutta värinä ei ole kuin yksi ja sama luonnonvärinen. Totesin kuitenkin tässä, että värjääminen ainakaan tummilla sävyillä ei kannata, sillä elastaani jää sieltä seasta vaaleana pilkottamaan eikä näytä hyvältä.

Ja kaiken tämänhän teille tarjosi siis

sekä puoli kiloa suolaa.

Turnausväsymystä ja merkkihaaveita

Alkoi tuossa jo vähän tympäistä ainainen joululahjatehtailu. Toisaalta on hyvä että aloittaa lahjojen valmistamisen ajoissa, toisaalta taas siihen ehtii sitten kyllästyä moneen kertaan ennen kuin homma on ohi. Tänä aamuna tunsin oloni totaalisen turnausväsyneeksi ja joulustressaantuneeksi ja mielessä jauhoi vain Jope Ruonansuun Pakollinen joulu. Onko pakko rumat villasukat kääriä pakettiin?

Hyvä ompelupäivä tästä kuitenkin tuli. Ei kylläkään mikään Hyvä Äiti -päivä, mutta kaikkeahan ei voi saada. Ulkoillaan sitten joskus seuraavan kerran kun aurinko taas näyttäytyy. Koska joulujutuista on kyse, niin tämä päivitys ei sisällä oikeastaan paljoakaan tämänpäiväisiä ompeluksia, mutta jotain sentään. Anopin pakettiin valmistui napakat patalaput puuvillatilkuista ja havillisista collegenpaloista.

Samassa kuvassa niinikään anopille tekemäni kämmekkäät pätkäkoolatusta Bambinosta (muistaakseni), sekä kangaskassi joka on valmistunut jo aiemmin. En vielä tiedä meneekö kassikin anopille vai jollekin muulle... Ja anoppihan ei tietääkseni ja toivon mukaan lue tätä blogia. :P

Nämä loputkin on sitten jo aiempia tekeleitä, omiin tarpeisiin ja joulupakkopullan kevennykseksi.

Mies valitti kun oli hukannut heijastinhihanauhansa, ja etsiskeli kaupasta uutta tilalle. Ei onneksi löytänyt, sillä sain sitten myöhemmin idean. Kovinkaan suurta taidokkuutta ei vaatinut kyhätä kokoon vastaavaa tsi-mallia:

Materiaalina kuminauhan jämäpala, enstexin jämäpaloja ja räikeänväristä heijastinkangasta. Sekä neppari. Kas näin ja nyt taasen loistaa:

Olishan sitä voinut tikata heijastinkankaan paloja kiinni suoraan kuminauhaankin, mutta halusin hyödyntää tähän lyhyen pätkän kuminauhaa, joka ei riittänyt enää oikein mihinkään muuhun. Samoin tulipahan käyttöä noille tosipienille enstexin paloille, sanoo hän joka ei heitä mitään hukkaan.

Saumurissa oli taannoisen tonttulakkiompelun jäljiltä punaiset langat, ja mietin että jotain muutakin pitäis sillä värillä keksiä ennen kuin taas vaihdan. Päätin etsiä punaisia tilkkuja ja tehdä nukeille joskus lupailemiani tonttuvaatteita, mutta tulikin sitten vähän jotain muuta:

Aika kesäinen setti tuli; tyttöjen mielestä se on unipuku. Miten vain. Vähän säätämiseksi meni tunikan reunojen kanssa, kun ilman kunnon suunnitelmaa kappaleita leikkelin. Tajusin liian myöhään, että enhän nyt tuonkokoiseen liivimekkoon ala mitään kaitalehuolittelua reunaan vääntämään, joten en sitten muuta keksinyt kuin vääränvärisen pitsikuminauhan. Ja nurja puoli ei tarkastelua kestä. Mutta kokonaisuutena ihan kiva. Oman huonon imetyspaitani pienimmistä palasista on leikattu se.

***

Sitten viimeisimpään hurahdukseeni: pitäis saada merkkilappuja. Monella muullahan noita näyttää jo olevan, ja pitkään olen tässä sinnitellyt niillä mielin etten minä tarvitse. Että olen Vaatimaton Käsityöläinen joka ei halua sen kummemmin loistaa tuotoksillaan vaan iloita siitä jos voi tehdä tarpeeseen ja vanhasta uutta. Ajattelin että tuossa yhtälössä ei persoonallisella tunnuksella olisi mitään sijaa, mutta nyt on vähän kelkka kääntynyt. Ja se kumpusi juurikin näistä joululahjapuuhasteluista. Rupesi tuntumaan, että varsinkin ja nimenomaan lahjaksi antaessa olisi kiva jos siinä tuotteessa olisi oikein merkki, antaisi ikäänkuin katu-uskottavuutta.

Niin että nyt olen sitten monena päivänä löytänyt itseni pähkäilemästä, mikä se minun merkkini voisi olla. Ei olekaan ihan helppoa päättää sellaista. Pitäis olla jotain lyhyttä ja ytimekästä, joka kertoo jotain minusta ja on suomenkielinen ja ja ja... Ruotsalaista minanamnband.se -sivustoa jo katselin sillä silmällä, että sieltä sitä saisi aika hienoja merkkinauhoja - kun vaan keksisi sen tekstin!

Kivan päivän ilta

Taas ollaan yhtä päivää lähempänä talvipäivänseisausta. Kovasti jouluinen oli tämä päivämme kun olimme ensin tyttöjen muskarin joulujuhlassa ja sitten vähän piparoitiin ja vielä tonttukuvailtiinkin. Vielä vähän bloggausta tähän päälle niin kiva päivä alkaa olla pulkassa.

Viikolla lämmittelin pari kertaa leivinuunia ja siinä yhteydessä sitten verryttelin vaihteeksi kynttiläntekotaitojani. Ajatuksena oli saada aikaiseksi vähän erikoisempia kynttiläisiä, joita voisi sitten tarvittaessa vaikka tyrkätä ihmisille joululahjuksen virkaa toimittamaan. Syntyi valikoima tuollaisia marmoroituja(-ko?) jugurttipurkin muotoisia möhkäleitä. Ihan kivoja, varsinkin siniset. Ja yksi kaikista rumin on testattu ja nätisti palavaksi todettu.

Eli paloittelin valkoisia kynttilänjämiä (hautakynttilöistä lähinnä) ja täytin muotit ensin niillä paloilla ja muruilla. Sulatin kattilassa värillisiä pätkiä ja kaadoin sitten valkoisten palojen päälle. Aika nopeita oli tehdä. Tänään vasta muistin kuoria purkit pois ja kuvata. Lisääkin näitä voisi tehdä jos ehtii. Olen huomannut että kun kynttilämassan sulattaa (palavan)uunin lämmössä, ei tarvitse kärsiä minkäänlaisista höyryistä eikä käryistä. Uuni imee käryt niin tehokkaasti. En enää taida kynttiläjuttuja hellalla tehdäkään, säästyypä sähköäkin.

Viikolla myös totesin, ettei mun viimetalvinen suosikki villamyssyni enää lämmitä, koska on venynyt liian suureksi ja tuuli viuhuu korvissa. Tästäpä sainkin oivan syyntapaisen käydä käsiksi ihanaan Hennaan eli vihreään lankaan jonka vastikään sain lahjoituksena. Halusin tehdä siitä palmikkoisen myssyn, mutta sopiva ohjee oli - selvä se - vähän hakusessa. Lopulta äkkäsin viimetalvisessa Käsityölehdessä (nro 2/09) lupaavanoloisen ohjeen (nro 7) ja aloin siitä soveltaa.

Ihan kivasti sovelsinkin, vaikka ensinnäkään en löytänyt sopivan kokoisia sukkapuikkoja - enkä pyöröäkään senpuoleen. Mutta into vain oli niin kova ettei joutanut odottaa kauppaan pääsyä, joten tein sitten pitkillä puikoilla tasona. Mitä nyt yksi sauma sinne tai tänne. Toiseksi lankani oli selkeästi ohuempaa kuin ohjeessa. Yritin käyttää sitä ensin kaksinkertaisena, mutta totesin että piposta oli sillä tavoin tulossa lähinnä makuupussi. Rohkenin sitten ihan yksinkertaisella yrittää, ja leveyttä tuntuikin tulevan ihan tarpeeksi.

Palmikonkiertojen välissä on yksi välikerros vähemmän kuin ohjeessa, koska tein tämän siis edestakaisena ja piti saada kierrot tehtyä aina samalla puolen. Tein myös sekä resorireunuksesta että varsinaisesta palmikko-osiosta lyhyemmät kuin ohjeessa - mallipipo oli ilmeisesti Hra N.O. Hääppöselle laadittu, tai sitten tontulle. Tälle kotitontulle se istuu nyt sitten tähän malliin:

Tykkään. Palmikot varsinkin on ihanat. Ja tietysti väri. Malliin keksisin kyllä parannettavaakin, mutta saapa nähdä viitsinkö hommata niitä sopivia sukkapuikkoja ja kokeilla samaa uudestaan pyörönä.


Toinenkin pääasia vielä tähän samaan postaukseen. Esikoisen kerhosta tipahti kutsu puurojuhlaan ja pukukoodina luki "tonttulakki mukaan". No oivalsin että enhän minä sellaista omista tätä nykyä, on ehtinyt vuosi jos toinenkin vierähtää siitä kun viimeksi on moista tullut pidettyä. Tartti sitten tehrä jotain.

Oikeastaan olisin halunnut kokeilla uusimman Käsityölehden tonttulakkimallia, mutta koska irtisanoin tilaukseni aiemmin syksyllä ja selaan nykyään vain siskon lehden, niin piti keksiä jotain muuta. Olin sitten niinkin innovatiivinen että päädyin tekemään neliskulmaisen trikoomyssyn tontuhkonvärisestä raitatrikoosta. Minä en näköjään ole ehtinyt vielä kunnolla kyllästyä tähän malliin. Kulkuset kulmiin että tunnistaa tonttulakiksi - vaikka epäröinkin, haluanko kilistä ympäriinsä tämä päässä.

(Palmikkomyssy ilman päätä pääsi samaan kuvatukseen.)

Raitatrikoo on kirpparilta trikoopalapussukan mukana tullut. Palan korkeus riitti juuri sopivasti kaksinkertaiseen myssyyn. Saumat siis ylhäällä.

Änkesin tyttöjen kanssa samaan kuvaan hattuineni. Tip tap vaan.

Blogit listaksi

Tein nyt sitten itsellenikin tuollaisen blogiluettelon, missä näkyy seurailemani blogit. Muiden blogien listoista on kiva ollut aina välillä loikata lukemaan jotain itselle oudompaa blogia - on löytynyt sillä tavalla vaikka mitä mielenkiintoista. Tuossa listassa on nyt alkuun ne mitä tuli mieleen ja mille löysin heti kättelyssä osoitteenkin - lisäilen sitten jos ja kun huomaan että jokin tykkäilemäni ei siinä näy.

Paljastusta pukkaa...

Äskettäin valmistui suvun (toistaiseksi) nuorimmalle jäsenelle paketti, jonka sisältöä en malta heti paikalla olla esittelemättä. Silläkin uhalla että lahjottavan lähiomaiset tämän postauksen sattuisivat näkemään ja siitäkin huolimatta että kuvien värit ovat päin honkia.

Aiemmin valmistunut tonttuinen lahjapussi

sai täytteekseen tällaisen huppariasun:

Asun kaavat Uusi Nainen -lehdestä numero 3/81. Kooksi oli ilmoitettu 7-10 kk, mutta jo kaavat näyttivät ehkä pikemminkin 86-kokoisilta ja tämä puku valmiina jopa 2-vuotiaan kokoiselta. Noh, eipä jää heti pieneksi - lahjottava kun on vielä alle vuosikas. Ajatukseni oli että jos tämä ensi kesänä olisi hyvä - meillä kun ainakin noita huppareita on käytetty nimenomaan kesätakkeina. Laitoin hihoihin pitkät resorit joita voi ensin pitää kaksinkerroin.

Kuvien, varsinkin kahden jälkimmäisen, värit ovat tosiaan aika vääristyneet. Raitakangas on Myllymuksujen Kevät-nimistä joustofroteeta, jonka värit ovat tummanvihreä, omenanvihreä ja oranssi. Tilasin tuota joustista jo yli puolitoista vuotta sitten, kun siihen kovin ihastuin, mutta koskaan en saanut siitä omille tytöilleni mitään tehtyä. :/ Aiemmin olen kankaasta vain yhdet lahjapotkarit leikannut.

Raitafroteelle löytyi oivallisesti kaveriksi pala tummaa havunvihreää joustocollegea, jonka olen yhden kangaspaketin mukana aikoinaan saanut, ja joka sekin oli jäänyt vähän hylkiöksi. Jos olisin yhtään kohtalonuskoinen, voisin sanoa, että se kangas oli kaikki nämä vuodet odottanut päätymistään nimenomaan osaksi tätä pukua - niin loistavasti se täydensi tuota froteeta. Palasta sain juuri riittävän pitkät housut leikattua ja loput leikkelin resoreiksi - se tuntui sopivan joustavalta siihenkin tarkoitukseen. Lisää kohtalokkuutta saadaan, kun todetaan että ostin vähän ennen tämän puvun aloittamista kirpparilta pussillisen trikoopaloja, ja siitä pussista löytyi collegen kanssa saman väristä trikoota, josta sain huppariin vuorin. Neppareissa ei sitten olekaan enää mitään mystistä: ne tilasin ihan tätä varten. :P

Housuista ei ole paljon sanottavaa, paitsi että resorivyötärö on omaa sovellustani - ohjeessa vyötärölle olisi käännetty kuja mutta minusta niistä olisi sillä tavoin tullut liian matalat. Muuten housut vaikuttavat kivan mallisilta. Hupparin kanssa näpertelinkin sitten vähän pitemmän aikaa. Tämä oli ensimmäinen vuorillinen takki, johon tein resorireunat helmaan ja hihoihin. Jouduin siksi aika lailla tuumailemaan ja suunnittelemaan ompelujärjestystä - lehden mallivaate kun oli tehty vuorittomana. Hyvä siitä lopulta tuli, kun hitaasti vaihe vaiheelta tein.

Ainoa mikä tässä hupparissa epäilyttää on huppu. Tältä se näyttää nappilista kokonaan suljettuna:

Kasvoja varten jää todella pieni aukko, eikä huppua muutenkaan ole liialla koolla pilattu. Olisin itse asiassa mielelläni leikannut sen isommaksi, mutta frotee ei siihen enää riittänyt. Ainakin meidän lapsilla tämän kokoinen huppu olisi jäänyt pelkäksi niskan koristeeksi. :/ Toivotaan että lahjan saaja on vähän pienipäisempää sorttia. Kieltämättä tulee nyt mieleen, että olisi voinut olla parempi tehdä hupparista kokonaan huputon ja tehdä settiin mukaan erillinen myssy. Mutta tämä on tätä jälkiviisautta taas. Onneksi ylimmän nepparin voi jättää auki, kuten se ensimmäisessä kuvassa onkin.

Huppuproblematikkaa lukuunottamatta asu on mielestäni todella ihana, ja juuri sellainen, jonka mielelläni pukisin omalle lapsellenikin. Kyllä kehtaan antaa.