Raitoja ja lyhyet varret

Joku viikko sitten tuli esikoinen luokseni kataloogin kanssa ja osoitteli vaatekuvaa. Hihaton mekko, mustaa ja valkoista leveinä raitoina, jotka pystyleikkausten kohdalla oli kohdisteltu lomittain. Sellainen piti saada ja sellaisen arveli äiti voivansa toteuttaa jos vaan löytää sopivaa trikoota. Löysikin Kestovaippakaupasta(vaikkei sitä sieltä enää löydy - nyt samanlaista näyttää myyvän ainakin Selia). Vähän kaava-apua Ottobrelta, mutta enempi mittojen mukaan muotoutui tämä.

 

 

 

Itse tykkäsin että oli hieno pinkkien leggareiden kanssa, mutta tyttö näytti tänään olevan mustavalkoisella tuulella...

 

Ennen näitä hellelukemia ehdin harmitella kun en löytänyt puhtaana yhtään lyhytvartisia villasukkia. Jalkateriä kun palelee meidän viileillä lattioilla vaikka muuten olisi jalassa shortsit. Muistinpa sitten että jossain on keskeneräisenä jo vuosia sitten aloitetut palatossut. Ei ole enää.

 

 

Aikamoiset turjakkeet varsinkin noin sekalaisista langoista tehtynä, mutta aivan mainiot jalassa. Niin mainiot että laitoin heti kohta toiset tulemaan. Jos ne lähivuosina valmistuu niin saanpahan pesuvaraa.

Loppukesän pintaraapaisu

 

Tunnustan. Olen popsinut herneitä ja herukoita, kuokkinut perunoita, hämmästellyt karvaisia ja kitkeriä kurkkuja, poiminut hilloja, juolukoita ja variksenmarjoja (ehkä vähän mustikoitakin) ja ihastellut pihan pieniä väriläiskiä - sen sijaan että olisin vaivautunut kuvaamaan kaikkia kesän aikana syntyneitä ompeluksiani. Enkä kadu mitään!

Ne muutamat kuvatut tulevat tässä. Jossain välissä valmistui iloisen nostalginen ja vähän surkuhupaisakin jämälankatakki kuopukselle. Ohje on jostain Modasta, en vaan enää muista mistä. Värit olisivat herkullisemmatkin voineet olla mutta näitä nyt löytyi ja sillä hyvä. En oikeastaan edes pidä ainaoikeinneuleesta mutta tässä se näyttää jotenkin herttaiselta, sillä satunnaisiin langanvaihtoihin yhdistettynä se tuo elävästi mieleen lapsuuteni haparoivat neulomukset. Pääntie on vähän iso, kaipaa ehkä kumilankaa.

Otsolle myös "vielä ehtii -setti", kaavat Suuri Käsityölehti 7/2010. Vielä ehti tälle kesälle ja vielä riitti se kaavojen suurin koko eli 98. Tosin paidan malli olikin sen verran outo, että muokkasin sitä pidemmäksi ja kapeammaksi. Valmis paita taitaa lopulta olla kokoa 104, menee varmasti hyvin ensi kesänäkin. (Pääntie on vielä aika iso joten olen nyt pukenut toisen paidan alle.) Shortsien kaavalla leikkasinkin loppujen lopuksi pitkät housut, joten ne puolestaan menevät oikein hyvin nyt alkusyksyllä. Itse kaava on sen verran reilu että sillä voisi varsin hyvin tehdä shortseja vielä ensi kesäksikin. Paidan trikoo on jämäpala Hilcon hyvää perusraitaa, ja housut tein mummon antamasta paitapuserosta joka tosin alkujaan oli vaaleankeltainen. Rintataskut jätin polvipaikoiksi.

 

Heinäkuussä vietettiin lasten ja siskon kanssa muutama laadukas päivä mummolassa, ja sain vihdoin urakoitua mattoloimen täyteen. Solmittavaa riittää useampaankin istuntoon! Näitä on kudottu neljä tai viisi kesää, joten iso rulla on täynnä lähimenneisyyttä. Sinipunaista pikkumattoa kudoin kuopusta odottaessani ja nyt se pääsi Otson ja Aavan uuden, yhteisen huoneen lattialle. Tykkään! Väritkin on samat kuin kaapinpäälystän kaitaliinassa.

 

 

Tänään heräsin varhain, saattelin molemmat tytöt koulun pihalle, päällystin matikankirjan kontaktilla. Viime viikolla vielä surin kesän loppumista, mutta tänään huomasin nauttivani arkeen palaamisesta. Yksi juttu vain harmittaa. Käytin tänään ensimmäisen kerran uutta takkiani jonka ompelin jo kesäkuussa, mutta en saanut vieläkään sitä kuvattua. Sitäkään. Lupaan palata astialle!

Tammikuussa

 ... kaunista lunta ja kaunista aurinkoakin.

 

 

Ja niitä käsitöitä. Paljon kutimien kanssa istuttuja iltoja. Lukuisia selattuja käsityölehtiä, unelmia ja suunnitelmia tulevista neuletöistä: kevääksi, kesäksi, ensi talveksi... Vähemmän ompelemista mutta nyt loppukuusta taas enemmän sitäkin. Pikku kangastilauksenkin männä viikolla tein vaikka olen ihan vapaaehtoisesti sen sortin hankintoja tänä vuonna välttänyt. Mielessä on jo ensi kesän uudet huonejärjestelyt joten tavaramäärä täytyy saada hallintaan...

 

Tämä varmaankin se tärkein valmistunut: Linnean uusi villatakki. Viime talvena ostin langat Huuto.netistä, jotain italialaista venäjänkielisin tekstein varustettua villa-akryylia, Twid Mouline on nimi. Syksyllä jo aloitin työn heti Otson takin valmistuttua, mutta ensimmäinen yritelmä meni purkuun. Tällä kertaa ylhäältä-alas ei toiminut vaan pääntiestä tuli liian ahdistava. Purkasin pois ja laavasin kansiokaupalla lehtiä löytääkseni sopivan, valmiin mallin tilalle. Noin kymmenes kansio tuotti tuloksen, ja kyseessä oli joku vanha, kanneton EevaNeule jossa en muistanut tällaisia malleja olevankaan.

 

 

 

Ohjeesta poikkesin sen verran että neuloin pyöröpuikolla yhtenäisenä ilman saumoja, silläkin uhalla että hihojen ja miehustan yhdistäminen olisi tukalaa. Olihan se, onneksi suurinta tukaluutta kesti vain muutaman kerroksen. Lopussa kiitos sitten seisoi kun ei tarvinnut kuin kainaloista pienet reiät kuroa umpeen samalla kun päätteli langanpäät. Pääntiestä uhkasi tässä nyt sitten tulla liiankin iso ja avara, jouduin pistelmään vähän omiani viimeisillä kerroksilla kun ohjeessa oli silmukoita liikaa. Avara se on vieläkin mutta eipähän raavi kaulaa ainakaan. Lanka ei ihan poskenpehmeintä ole, vähän sellaista paperisen tuntuista mutta pehmeni kivasti jo kun kertaalleen hänet pesin.

 

Aivottomuusneuleena tuli jossain välissä tehtyä tällainen peruspipo. Ajattelin vähän että tytöille hiihtokauteen kevyempi ja istuvampi päähine, mutta tästä ei nyt innostuttu. Jospa joku myöhemmin kelpuuttaisi päähän asti... Langat enimmäkseen purettuja pikkusutturoita: liila jotain pehmeää akryylia ja tummanruskea Woolia. Ohje on jostakin vanhasta Käsityökerhosta.

 

 

Innostuin pitkästä aikaa painamisestakin ja omatekoisella sapluunalla painelin valkoherukoita vanhan, läikkäisen paitani siistimiseksi.

 

Tytöt sitten tietysti innostuivat myös ja kehiteltiin niillekin oma pieni painoprojekti. Toiveena oli mustat hameet barbeille ja kumpikin valitsi haluamansa kuviot valmiista sapluuna-arkeista. Kuviot painettiin ensin valkoisella ja sitten hopealla. Harjoitus tekee mestarin... Linnea teki pelkkiä sydämiä, Aavalla on keiju, puudeli ja merenneito.

Koska musta kangas sattui olemaan lörppää trikoota, ompelin minä hameet kasaan. Täytyy ottaa toiste joku kankainen ompelujuttu että tytöt saavat itse harjoitella ompelemista... Hameiden valmistuttua kävi ilmi ettei niihin ole sopivia yläosia, joten ompelin sitten topit myös. Linnea piirsi kaavan Suuri Käsityölehdestä 10/1995.

 

Jonakin iltana Pupu Tupunaa lukiessa tuli visio ruudullisesta trikoopaidasta. Aloin haaveilla ruskeavalkoisesta ruututrikoosta, mutta sitä odotellessa muistin vinoruutuisen trikoopalan jota olen säilönyt jo pitempään. Siitä sitten tuli paita Otsolle. Pitkiä hihoja ei palasta saanut, tai olisi saanut vain toisen. Otin varman päälle ja tein "valelyhyet" hihat joihin jatkokset sain omasta vanhasta, jo romutetusta paidastani. Valasnauhaa olen käyttänyt jo niin moneen Otson juttuun, että piti keksiä tällä kertaa vähän jotain muuta kuin pelkkä lipare sivusaumassa.

 

 

Otsolle kokeilin myös tossuja ommella. Meille oli kulkeutunut kummalliset, kantapäättömät jarrusukat, jotka olivat kuin tumput. Uhrasin ne kokeiluun - paljon ei hukkaan mennytkään kun varret ja pohjat näihin hyödynsin. Velourinpaloista pääliosat. Vähän muokkaamista vaatii vielä tämä itsepiirrelty malli - nyt täytyisi vain löytää lisää luistamatonta pohjamateriaalia että voisi jatkaa harjoituksia.

 

 

Vielä yksi sininen ja sitten kyllä riittää! Lehtiä selatessa tuli vastaan mielenkiintoinen paitamalli jota huvitti kokeilla - siitäkin huolimatta että lehdessä oli paidasta lähinnä olematon kuva. Sinisen ohuen raitatrikoon ostin kai viime keväänä. Silloin se kovasti puhutteli mutta jäi ompelematta, ja nyt se ei enää niin kovin puhutellutkaan... Huvitti sitä kuitenkin tähän nyt käyttää, koska halusin nähdä miten raidat käyttäytyvät tässä laskottettavassa mallissa. No, nähtyä tuli.

 

 

Sovituskuvia ette saa, sillä vaate näyttää odotusajan yöpaidalta päälläni. Tämä malli olisi varmaan ihan kiva mammapaita, jostain vähemmän unisesta kuosista toteutettuna. Edustan laskostus on sinällään kaunis ja hieman vielä tekisi mieleni kokeilla kaavaa uudemman kerran hihattomana ja pidemmällä helmalla - kesämekkona siis. Onhan siinä riski että siitä tulee sitten äitiysmekko, joten en tiedä viitsinkö tuhlata kangasta. Harmi. Aina ei voi voittaa. Onneksi uusia kokeiltavia kaavoja on jonossa odottamassa...

Loppuun vielä resepti, pitkästä aikaa. Oma muunnokseni vanhoista kunnon synttärinamuista. Kokeilkaa tekin joskus jos siltä tuntuu. Toimi ainakin tänä aamuna. ;)

Pilvin PMS-pelastus

100 g kookosrasvaa
1/2 dl (raaka)kaakaojauhetta
1/2 dl tomusokeria
n. 1 dl pähkinöitä (tässä Pirkka pähkinäsekoitusta)
n. 5 dl riisimuroja (voisi varmaan kokeilla myös kotimaisia 4-viljan muroja)

Sulata rasva kattilassa, jäähdytä (jos maltat) ja sekoita kaakao ja sokeri joukkoon. Lisää muut höystöt, niitä voi laittaa sen verran kuin sopivaksi katsoo. Jaa muffinsivuokiin tai vastaaviin, tai leivinpaperille kasoiksi ja laita kylmään kovettumaan (taas, jos maltat). Hyviä vaikka teen kanssa!

 

Reippahasti käypi

...sekä aika että askelet. Johonkin hurahti melkein koko joulukuu ja jäljellä on enää parhaat palat.

 

Otso on jo monta viikkoa pitänyt uutta myssyään, joka onkin tarpeen näillä pakkasilla. Päällisessä kokoelma villalankoja, useimmat kaksinkertaisena, ja vuorin sain koottua viimeisista merinoneuloksen paloista. Korvaläppiin keksin laittaa heijastinkankaasta tähdet kun muuten näyttivät niin tyhjiltä.

 

 

 

Myssy ei hirveän hyvin mätsää kuvan haalariin mutta se ei haittaa sillä haalari onkin jo vähän pieni ja isompi on huudettuna.

 

Yhden perjantaiaamun huvitteluompelus: uudet housut ihanasta joustofroteesta. Kyllä näille tarvettakin on, sillä poika on kasvattanut jalkojaan. Vielä nämä on kyllä vähän lahkeista isot - olisivat sopivammat jos vaipan voisi jättää pois. Koko kutakuinkin 98.

 

 

Lahjoja en juurikaan ole tänä vuonna tehnyt, mutta jotain kuitenkin. Nämä litteät lahjat lähtivät joulukortin mukana saajilleen. Mummolle kassi

 

...ja tädille pitsisukat. Sukat on tehty kirpparineuleesta puretusta täplikkäästä seiskaveikasta ja kalanruotomaisen mallineuleen olen mummolta oppinut.

 

Eilen tempaisin valmiiksi toistakymmentä vuotta sitten aloitetun työn. Tähdenmuotoisen kuusenalusmaton ohje julkaistiin kai jossain vuosituhannen vaihteen aikasessa Käsityölehdessä ja minähän sitä silloin oitis tekemään. Ei vaan tuohon aikaan hermot riittäneet kaikkien noiden sakaroiden reunustamiseen ja matto jäi kesken. Nyt se ei tuntunut niin kummoiselta hommalta, joten kai tässä on vuosien varrella kehittynyt. Nyt meillä on lopultakin kuusenalusmatto eikä vain räsymattoa kuusen alla.

 

 

Ja se kuusi, se kaadettiin tänään ilmaiseksi autotallin takaa, vaikka pakkanen vähän ilmeitä hyydyttikin. (Aavakin on ruvennut pitämään tupsulakkiaan!)

 

 

Iloista joulua kaikille!

 

Marraskuuhun mahtuu

Rajansa blogilaiskuudellakin. Aikani odotin että saan käsitöitä kuvattua luonnonvalossa... lopulta kai tajusin että sitä valoa ei ihan hetkeen ole taas luvassa. Tai jos onkin niin ainakin niin harvoin ettei kameran varteen niinä hetkinä voi olettaa ehtivänsä.

Marraskuuhun on mahtunut monenlaista. Käsityöpuolella oli ensin neulomiskausi, sitten se hiipui ja tilalle tuli kankaidenleikkelyvimma. Aikaa ja rauhaa on ollut niukalti joten paljon ei ole valmiiksi asti ehtinyt. Aika monta vapaahetkeä olen sitä paitsi uhrannut Huuto.nettiin ja muuhun kirppistouhuun ja sen ansiosta saanut ehkä hätinä kassillisen verran kampetta komerosta pois. Mies on koko syksyn suunnitellut sadevesijärjestelmää ja viime viikolla sen toteutus lopulta käynnistyi. Paha vain että samana aamuna kun kaivinkone pihaan ilmestyi, kaatui Otso ikkunan ääreltä tuolilla nurin ja loukkasi silmäkulmansa. Siitä keittyikin kokoon kerrassaan ratkiriemukas OYSin keikka. Ammottava haava lapsen naamassa on jo tarpeeksi ikävä juttu sinänsä mutta lisäksi jouduin lähtemään kotoa pois juuri kun pihaankin alettiin repiä ammottavia aukkoja. Kurjuuden kruunasi inhottava kurkkukipu joka alkoi samalla reissulla ja kesti useamman päivän. En muistele sitä seikkailua erityisellä lämmöllä.

Kotiinkin kuitenkin päästiin ja on siitä lähtien saatu elää tämän jännittävän urakan keskellä. Näkymät ovat vaihdelleet päivästä toiseen mutta yksi asia on pysynyt: hiekkaa! Joka paikassa hiekkaa...

Mutta niitä käsitöitä. Tämä on oikeastaan jo lokakuun puolelta: Otsolle kapeat collegehousut. Näitä kaipailin silloin kun vähän aikaa oli talvi ja tuntui että sisähousun päälle pitää jo villahousuakin vetää. Housuista tuli valmiiksi jo vähän naftit mutta muuten oikein kivat. Taskutkin muistin.

Aava on pitänyt kai kolmatta talvea yhtä ja samaa kirpparilta löytynyttä fleecelakkia. Nyt olisin jo halunnut periyttää sen Otsolle mutta Aava ei suostu. Yritin kovasti saada tehtyä vielä paremman talvilakin. Mallin hyväksytin etukäteen Aavalla, värejä valikoin muun ulkovaatetuksen mukaan, sisäpuolelle uhrasin pehmeää merinoneulosta. Tulos: ulkonäöstä tykätään mutta lakki ei kuulemma pysy päässä vaan nousee. Se niistä sovituksista ja se siitä ohjeesta (SK 12/98 omin sovelluksin)... Aava väittää haluavansa tähän vielä nyörit, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Oikeasti en usko että se niitä ainakaan kiinni solmittuina pitäisi. Fleecelakki on käytössä ja tiukasti.

 

Epäonnistuneista myssyistä puheenollen, tässä toinen:

 

 

Tein muka Linneaa ajatellen pehmeän ja istuvan kypäräpipon pyöräkypärän tai luistelukypärän alla pidettäväksi, mutta liian pieni tuli. Aavalle mahtuisi mutta ei kelpaa. Otso tähän tykästyi ja on nyt sitten saanut pitää, mutta itse en viitsisi tätä kyllä tässä käytössä kovin kauaa katsella. Novitan Luxus Cloud -villabambulanka on kyllä ihanaa muuten mutta näyttää käytössä äkkiä nyppyyntyvän. Muutenkin turhan tylsä ja aran värinen yksinään käytettäväksi on tämä. Värikkäämpi myssy pojalle onkin tuloillaan.

Aavalla lähestyi eskarin valokuvaus ja jotenkin en keksinyt sille mitään kivaa päällepantavaa kuvaa varten. Sitten keksin paloitella ainakin puoli vuotta kaapissa odotelleen Muru-neuloksen. Liivihameen kaavaa ei ollut mutta piirsin sopivasta paitakaavasta sellaisen. Jälkeenpäin olen aprikoinut, olisiko kanttien sittenkin pitänyt olla mustat..

Kaksi vuotta sitten joulupaketista löytynyt ihana Seitsemän veljestä Sinisorsa muotoutui lopulta perus unisukiksi itselle. Tämä on ollut sellainen aivoton ja helposti liikuteltava käsityö ja on päässyt mukaan automatkojen lisäksi ainakin vanhempainiltaan sekä sinne sairaalaan myös. Raitoja en yrittänytkään kohdistaa.

Tällä viikolla olen nautiskellut uudesta ja ennen kaikkea uudenlaisesta paidastani. Alkuviikosta iski äkillinen visio lepakkohihaisesta kukkapaidasta. Jostain syystä halutti kovasti nimenomaan kukkia - ehkä jokin vastaisku kaikelle tälle pimeydelle ja märkyydelle. Kaavakokeiluun otin viimeisimmästä "äitienpäivälehdestäni" (SK 5-6/2012) Vainio.Seitsosen tunikan. Tiistain vapaa-aamunani piirustelin kaavat ja leikkasin kappaleet ja saman päivän iltana ompelin. Kangas oli ohutta, kamalan lerppua ja vähän repaleistakin eurokankaan laaritrikoota, mutta lopputulos istuu päälle kuin ajatus. Jos istumisesta nyt voi puhua...

Voi miten tykkään! Vessanpeilikuvat eivät tee oikeutta tälle vaatteelle. Koot olivat reiluja; valitsin kaavan lantionympäryksen perusteella koon 38/40 ja vaikka tämä trikoo ei hirmu joustavaa ole niin tuntuu että on tässä ainakin väljyyttä tarpeeksi. Pääntie oli vähän hankala tehdä ja jäin miettimään, olisiko helpompaa tapaa...

Joulukuu lähestyy kuin varkain. Yhtään piparitaikinaakaan en ole vielä ehtinyt tekemään vaikka mieli on aina välillä tehnyt. Se voisikin olla tulevan viikonlopun puuhalistalla, yhdessä Otson myssyn kanssa.