Nyt niin päivitän

Teknisiä hankaluuksia, kuvauslaiskuutta ja yleistä saamattomuutta täällä päässä. Mutta kevät on tullut, ei pitäisi valosta olla enää kiinni. Tänään heräsi taas blogi-into, joten talletetaanpa joitain tekeleitä.

 

***

 

Jo yli vuosi sitten ompelin lapsille kullekin oman huolisyöpön. Idea näihin Selian blogista.

 

Nyt tuli pyyntö tehdä keskimmäisen kaverillekin huolisyöppö synttärilahjaksi. Tein tietysti, on aina kiva kuluttaa tilkkuja vähemmäksi, ja pieni vetoketjukin vielä löytyi. Olen näihin käyttänyt enimmäkseen velouria mutta myös vähän joustofroteeta ja fleeceäkin. Tässä uusimmassa on nyt erilaista tikkikankainen vuori, kun halusin siitä vähän tukevamman. Otuksen maha pullottaa myös syystä että sinne kätkettiin yllätykseksi tikkari.

 

 

Syöpöt olen ommellut muuten ompelukoneella mutta lopuksi kiinnitin vuorin reunat vetoketjun sisäpuolelle käsin ommellen.

 

 

Sitten erä perusvaatteita. Kangas-Mallasta innostuin tilaamaan useammankin trikookankaan kerralla kun halavalla sai. Ohuesta skootteritrikoosta peruspaita, kaavana Ottobren 'On the Road' kokoa 110. Pääntien kanssa oli ongelmia: ensin tuli liian tiukka, nyt se on liian avara. Saa nähdä päätyykö ihan vaan unipaidaksi tämä...

 

Merirosvotrikoosta hihaton kesää ajatellen, kaava on 'Tommy' 110. Rintatasku olisi voinut olla ylempänä.

Muuten kiva kaava mutta seuraavan kerran taidan lisätä sivuihin vähän ylimääräistä. Hellepaidassa ei pieni väljyys haittaa, mutta tämähän olikin aluspaitakaava oikeasti. Aluspaita, toden totta!

Punaiset velourhousut ompelin jo ennen joulua, vanhoista isommista housuista kierrättäen. (Velour housumateriaalina alkaa kai jo olla so last season mutta itse innostuin siitä uudelleen, tai ehkä vasta nyt kunnolla, kun meille syksyllä muutti kuivausrumpu. Saatanpa ensi talveksi ommella pojalle joukon veloureita eri väreissä...)

Kengurutrikoota halusin itselleni, tuli peruspaita vajaamittaisilla hihoilla. Samanlaisen fuksian värisen tein vähän aiemmin, sekin tarjoustrikoota ja tilattu muistaakseni Tyyne-Esteriltä.

 

Keskimmäisen tähtitunika on kuvaamatta ja pala norsutrikoota vielä kokonaisena. Melkein koko kangaspaketti siis silputtuna, hyvähyvä. Yritän tällä hetkellä välttää hankkimasta mitään sellaista mikä jäisi vain kaappiin marinoitumaan. Tämä Noshin alesta tilattu ribbi muuttui myös ripeästi peruspaidaksi, sama kaava kuin skootteripaidassa ja sama vika eli avara pääntie, tosin eri syystä tällä kertaa. Kaava on muuten hyvä - jokohan seuraavaan paitaan osaisin sen kaula-aukonkin tehdä..?

 

 

Tässä puolestaan yksi huolella marinoitu kangas viimein hyötykäytössä. Ohutta kissacollegea ostin aikoinaan kuopuksen unipotkareiksi... no, nyt tuli sentään pusero. Kuosi ei ihan vielä ole liian lapsellinen ja tykkään väriyhdistelmästä kovasti.

Lopuksi vähän neulottua: pojalle vielä uusi pakkaslakki. Entiset ei mätsänneet tähän haalariin eikä missään tullut valmiinakaan vastaan tuollaista likaisen limen väristä, lämmintä päähinettä. Ei tämäkään väri ihan oikea ole, kun ruokakaupan lankahyllystä sen ulkomuistin perusteella valitsin. Puolipatenttia Isoveljestä; resorireunan sisäpuolella on pehmeämmästä bambuvillalangasta reunus jottei kutita. Kuvaushetkellä pipo oli liian pitkä, jouduin jälkeenpäin sitä lyhentämään ettei mene silmille.

 

Näin se homma etenee!

Loput luvatut

Omista kelvottomista kesähousuista kahdet käyttökelpoiset Otsolle. Knickerbocker koossa 104, Ottobre 3/2013. Hyödynsin valmiita saumoja, taskuja, päärmeitä, vyölenkkejä sen mitä pystyin, ja jämäpaloista askartelin lisää taskuja ja taskunläppiä. Vähän resoria, nappeja ja merkkejä lisäksi. Kangas on juuri hyvää kesäkäyttöön, ohutta tiivistä puuvillaa.

Aika pitkät lahkeet. Suoralahkeisiin taidan vielä ommella jonkinlaiset käänteet, kun näyttävät käärittyinä paremmalta.

Yksi hukkaompeluskin. Suuri Käsityölehdessä 7/2010 oli kiva kesätoppikaava, jota jo viime kesänä katselin sillä silmällä. Tänä vuonna päätin sitä testata ja piirustelin kaavoiksi pienimmän koon, 134. Harmaan trikoon jämäpala riitti melkein vaan ei ihan, perhospalan valitsin täydennykseksi. Niin kiva malli ommella ja tuli ihan Aavan näköinen vaate. Sovituksessa todettiin kuitenkin että kaarrokesaumat raapii paljasta ihoa siellä alla. Pah.

 

Kaksi kouluaamua jäljellä, kerholainen jo lomalle pääsikin. Kyllä hymyilyttää itse kutakin, eipä voi makeampaa ajankohtaa kuvitella!

 

 

Pieni tutkimusmatkailija

 

Eilen taas seikkailtiin pikkukaverin kanssa ja sain tilaisuuden kuvata pari vaatetta. Ei niitä viimeksi lupaamiani sortseja vielä, mutta yksi tilkkupaita ja jo viime syksynä ommellut farkut. Paita on Starry Print Ottobresta 3/2013, aika punainen tuli tästä minun versiostani mutta ihan pirteä farkkujen kanssa. Laivatrikoo on jämäpalaa, punaiset trikoot kierrätystä. Farkut puolestaan tein resuisista miesten farkuista, jotka nappasin viime kesänä kierrätyskeskuksen ilmaislaarista mukaani. Erikoisuutena hassu iso takatasku, jossa siis kaksi takataskua ommeltu yhteen keskitakasauman suoralta osuudelta ja liiat leikattu pois.

Nyt kaveria kerhosta hakemaan, hop hop!

Pääsiäisen olentoja

Otsolle kerhon naamiaisia varten askartelin ritariasun, mallia otin viime kevään Käsityölehdestä (5-6/2013). Verkkomaisen näköinen neulos osui silmään Kangas- Mallassa, sitä sieltä tilasin metrin pätkän mutta muut materiaalit löytyivät kotoa. Olisi muuten vähempikin riittänyt kuin metri, mutta kiireessä vilkaisin vain lehden antamaa menekkiä, ei olisi pitänyt (taaskaan) uskoa.

 

Viittaan löytyi kierrätyskankaita ja heijastavaa nyöriä kiinnittimeksi. "Tunikaan" ja kypärähuppuun leikkasin vuorit kulahtaneista T-paidoista. Vyöksi löytyi joskus jostain lasten housuista irti ratkottu vyötärökaitale, juuri sopivan mittainen. Ja miekka... Se on ihan pahvia, ilmastointiteippiä ja sellaista jääkiekkomailaan kieputettavaa teippiä. Ensimmäisen kerran puku ehti palvella jo palmusunnuntaina, ilman miekkaa ja vyötä silloin.

 

Tällainenkin otus on nähnyt päivänvalon. Aavalle kauan ruinaamansa nalle. Kaava on Suuri Käsityölehdestä 4/1992. Kankaaksi löytyi jämäpala babycordia ja vähän joustofroteeta korviin ja tassuihin. Sisuksiinsa nalle ahmikin sitten aikamoisen läjän saumurisilppua ja muuta samansuuntaista. Näitä nalleja olen joskus nuorempanakin tehnyt ja aina niistä tulee omia persooniaan.

 

Maaliskuun maistuvat

Tekeepä mieleni vaihteeksi julkaista pari reseptiä. Tässä kuussa olen näitä kahta leivonnaista tehnyt kumpaakin useampaan kertaan, joten kyllä täytyy olla hyvää. Olkoon siis ohjeet tallessa täällä(kin).

 

Feta-vihannespiirakka

 

Pohja:

 

1 dl kaurahiutaleita

1 dl täysjyvävehnäjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

1 tl leivinjauhetta

1 dl (oliivi)öljyä

3/4 dl kylmää vettä

 

Kuivat aineet sekaisin, sinne sekaan öljy ja vesi. Jätä odottamaan siksi aikaa kun valmistat täytteen.

 

Täyte:

 

1 sipuli

1 iso paprika tai kaksi pientä (mielellään eri väriset!)

voita tai öljyä paistamiseen

muutama kukinto valmiiksi keitettyä parsakaalta

100-150 g Patrosta tai muuta "feta"juustoa

10 oliivia

2 munaa

2 dl kermaa

1 tl kuivattua basillikaa

1-2 dl (vahvanmakuista) juustoraastetta

 

Pilko sipuli ja paprikat ja kuullota rasvassa. Jätä loppulämmölle muhimaan siksi aikaa kun laitat muut ainekset kuntoon. Painele taikina matalaan piirakkavuokaan (halk. 25-30 cm) pohjalle ja reunoille. Pilko parsakaalet, oliivit, feta ja levitä pohjalle. Levitä myös sipuli-paprikaseos. Sekoita kerma muniin ja mausta basillikalla. Kaada täyteainesten päälle ja ripottele lopuksi juustoraaste pintaan. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes pinta on saanut sopivasti rusketusta. Anna jäähtyä hieman, nauti lämpimänä.

 

 

Kuva on kamala, mutta kiinnostus ei parempien kuvien ottamiseen riitä silloin kun tätä on tarjolla. Hyvää myös uudelleen lämmitettynä! Ja täyteaineksia voi jonkin verran varioida, olen kasviksina käyttänyt myös tomaattia ja kesäkurpitsaa, mutta tämä paprika-parsakaali -yhdistelmä oli omaan suuhuni herkullisin.

 

Olen pitempään kaivannut hyvää piimäkakun ohjetta. Useat näkemäni ohjeet ovat sellaisia mihin ei tule munaa lainkaan, mutta minusta kakku kuin kakku nyt vaan on parempaa munalla kuin ilman. Kerran sitten löysin netistä sopivannäköisen, munallisen ohjeen, sitä vähän muokkasin mieleisekseni ja tässä on lopputulema.

 

Pippurinen piimäkakku

 

3 munaa

1 3/4 dl intiaanisokeria

175 g sulatettua voita

3 dl piimää

2 1/2 dl vehnäjauhoja

2 dl täysjyvävehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1/2 tl maustepippuria

1 tl neilikkaa

2 tl inkivääriä

2 tl kanelia

kunnon kourallinen rusinoita

 

Riko munat ja vatkaa sokeri sekaan. Jätä odottamaan siksi aikaa kun laitat muut ainekset kuntoon - täysruokosokeri on usein paakkuista ja paakkujen kannattaa antaa rauhassa liueta kananmunaan. Sulata voi ja anna jäähtyä. Voitele ja jauhota 1 1/2 litran vetoinen kakkuvuoka. Sekoita kuivat aineet keskenään ja rusinat niihin. Kun sokeri on liuennut, vatkaa seos kunnolla vaahdoksi. Sekoita joukkoon vuorotellen piimää, voita ja jauhoseosta. Taikina jää aika löysäksi. Kaada vuokaan ja paista 150-175 asteessa (uunista ja vuoasta riippuen) ainakin tunti. Kakku on kypsää kun se alkaa hieman irrota vuoan reunoilta ja pinta tuntuu kiinteältä.

Kakku on hyvää heti lämpimänä, seuraavana päivänä huoneenlämpöisenä vielä parempaa, sitä seuraavanakin takuulla - jos sitä on jäljellä. Sanovat että piimäkakku on säilyvää ja paranee vanhetessaan, mutta tästä en osaa sanoa, sillä se ei koskaan säily meillä niin kauan että ehtisi kokeilla...

Ompelemiani vaatteita en ole taas viime aikoina jaksanut kuvata, mutta kuvasin sentään patalaput, jotka taannoin uudistin. Vuosikausia palvelleiden lappujen vanha tilkkupinta oli karmeassa kunnossa, joten verhoilin pinnat piiloon omenakankaan jämäpalalla. Samaa omppua roikkuu keittiön ikkunassa, joten on nyt sitten yhteensopivaakin vielä. Omenanvihreä vinokantti on kirpparilta ja sekin riitti just eikä melkein. Kyllä nyt kelpaa paistaa kakkuja ja piirakoita!

 

Trikoonpalasia ja muita kesäherkkuja

 

Paitoja nuorimmaisen kesävaatetusta täydentämään. Kaupunkiautotrikoopalasta olin pitemmän aikaa katsellut Sampsukan löytökorissa sillä silmällä että siitä saisi juuri kesäpaidan pojalle... lopulta sen sitten tilasin (ja vähän muutakin, hups!). Raitapaidat sentään loihdin ihan vaan tilkkulaatikon antimista. Vihreäraitainen oli aikoinaan oma lempipaitani, josta jo vuosia sitten tein pikku-Linnealle mekon - olikin niitä ihan ensimmäisiä kierrätysvaateompeluksiani. Nyt vain muunsin sen paidaksi Otsolle, nopea ompelus ja noista raidoista tykkään edelleen - tai uudelleen. Otson vihreät shortsit tein alkukesällä omista vanhoista mammahousuistani ja samasta kankaasta on vielä pitkätkin housut tuloillaan.

Ja häkkyrä se on leikisti ruohonleikkuri, niin kuin moni muukin esine nykyään, sisällä ja ulkona. Uusi lempileikki.

Alkkarikaavasta piirsin jo valmiiksi seuraavan koon, ja sen kanssa sitten tuhosin Aavan vanhan, pitkään palvelleen tunikan, lisukkeena vähän toisenvihreää tilkkua.

Toinen hups: kävin lankaostoksillakin. Ihana likaisenkeltainen Hanko on kummitellut mielessä siitä asti kun se kauppoihin tuli. Odotukseni ja harkintani palkittiin punalapuilla, tosin keltaista olikin sitten enää viisi kerää hyllyssä. En mitään kesätoppia tästä halunnut, joten otin harmaata toisen mokoman kaveriksi. Pirtelö onkin sitten silkka heräteostos, jonka kohtaloa jään pähkäilemään.

Muita kesäherkkuja: ensin oli raparperihillovillitys, joka ei ehtinyt edes kunnolla mennä ohi, kun huomasin jo ensimmäisten mustikoitten olevan kypsiä. Ensi viikolla mummolassa ehkä vielä hillasuollekin. Oi kesää!

 

 

Maaliskuussa

Viime tinkaan jäi mutta tyrkätäänpä kuukauden tekoset esille pois huhtikuun jaloista!

 

Ensin talvisia juttuja. Ompeluhuonetta raivatessa vastaan tuli lapaspari, joka onkin saanut odotella lankojen päättelyä vain reilut kymmenen vuotta. Tämä on vuosituhannen vaihteesta, opiskeluajoilta sellainen kotona-käymässä-ja-ei-mitään-tekemistä -käsityö. Lapasia oli kai silloin yli oman tarpeen, joten päättelemättä jäi. Muistan myöhemmin tyrkyttäneeni näitä miehelle, mutta hän ei pitänyt silloin eikä pidä edelleenkään lapasia joten siitäkään en saanut sitten syytä pistellä niitä päitä piiloon. Nyt sitten pistelin, pois sieltä huoneen siivouksen tieltä. Olisin ottanut omaan käyttööni mutta sormiani vähän ahdisti, joten joku lyhytsormisempi saanee nämä joskus aikanaan lahjuksena.

 

 

Esikoiselle tilkkuilin uuden suksipussin kun entisen vetoketju oli uusille suksille vähän liian lyhyt. Enstex-varaintoni olivat käyneet aika vähiin joten tosiaan tilkkutöiksi meni. Ihan hauskaa. Vetoketju on vanhasta petaristamme ja siinä olisi pituutta riittänyt useampaankin pussiin... piti siis katkaista. Laitoin pitkän kantohihnan että voi kantaa olalla, mutta hihnan saa toisaalta neppareiden avulla kiinnitettyä lyhyemmäksi jolloin kädessä kantaminenkin onnistuu.

 

 

Höynähdin joskus syksymmällä tilaamaan Noshin kirahvitrikoota valtavan palan. No onhan se kiva kuosi mutta ehkäpä kuosin ihailemiseen olisi riittänyt pikkulapsen paidan kokoinenkin pala... Kun nyt kangasta kerran riitti niin laitoin tulemaan itselleni pitkähihaisen ja -helmaisen paidan. Tätä olisi paukkupakkasilla tarvittukin mutta into lopahti kesken ja paita valmistui siis vasta nyt kevään kynnyksellä. Kokeilin tässä samalla uutta paitakaavaa eikä olisi kyllä maksanut vaivaa, sillä entinen oli parempi...

 

 

Pääsiäisen alla mieleeni hiipi kukkoajatuksia. En oikein löytänyt valmista ohjetta joka niitä ajatuksia olisi vastannut, joten leikkelin sitten vapaalla kädellä kappaleet tällaiseen kaveriin:
:

Aava puolestaan ompeli - ja kuvasi - tetranmuotoisen kukon, johon idea löytyi Googlen kuvahaulla.

Molemmat tehty tilkuista ja silpusta, mainiota.

Loppukuusta ompeluhommat kääntyivät jo ihan kesäisiksi, kun yhden Ottobren(1/09) laina-aika lähestyi loppuaan ja siitä piti kiireesti jotain ehtiä hyödyntää. Kaikkein eniten huvitti kokeilla Tintti- trikootoppia, joka tässä on mekkomittaan pidennettynä. Esikoiselle, koossa 134. Kukkatrikoo on monta vuotta sitten Eurokankaan laarista napattu, itselleni paitakangas muka (hah!).

Kuminauharypytys tuli täten opeteltua - kauan sitä kartoinkin. Mutta hauskaa oli ja helppoa, sitä laatua ehdottomasti lisää! Muutenkin kiva malli tehdä tämä. Ja tyttö tykkäsi. Mutta...

Iso. Ihan liian iso pidettäväksi yksinään, niin kuin ajatus oli. Paidan kanssa menettelee. Olkaimissa on viitisen senttiä liikaa pituutta, mutta en oikein viitisi niihn enää kajota, kun muuten niin siistit niistä tuli. Ehkäpä ompelen mielummin toisen mekon..

Lopuksi kuukauden ruokavinkki. Opin siskolta uuden tavan syödä parsakaalia ja haluan jakaa sen kanssanne.

Sekoitetaan marinadi:

oliiviöljyä
omenaviinietikkaa
hunajaa
suolaa
pippuria

Parsakaalin palasia höyrytetään sopivan napakaksi, sekoitetaan kuumana marinadin joukkoon ja annetaan jäähtyä. Syödään. Oi oi ja voi voi, yllätyn edelleen joka kerta miten hyvää se onkaan!