Onnea on...

Kesäkuun ensimmäinen, mikä hieno päivä. Paras aika istuttaa omenapuu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Kukaan ei sitä silloin tehnyt, joten minä tein tänään. Haaveillut olen jo vuosia; onpa hieno tunne nyt. Tämä on Pekka ja kaverikseen laitetaan vielä yksi Borgovskoje. Toivottakaa meille onnea!

Trikoonpalasia ja muita kesäherkkuja

 

Paitoja nuorimmaisen kesävaatetusta täydentämään. Kaupunkiautotrikoopalasta olin pitemmän aikaa katsellut Sampsukan löytökorissa sillä silmällä että siitä saisi juuri kesäpaidan pojalle... lopulta sen sitten tilasin (ja vähän muutakin, hups!). Raitapaidat sentään loihdin ihan vaan tilkkulaatikon antimista. Vihreäraitainen oli aikoinaan oma lempipaitani, josta jo vuosia sitten tein pikku-Linnealle mekon - olikin niitä ihan ensimmäisiä kierrätysvaateompeluksiani. Nyt vain muunsin sen paidaksi Otsolle, nopea ompelus ja noista raidoista tykkään edelleen - tai uudelleen. Otson vihreät shortsit tein alkukesällä omista vanhoista mammahousuistani ja samasta kankaasta on vielä pitkätkin housut tuloillaan.

Ja häkkyrä se on leikisti ruohonleikkuri, niin kuin moni muukin esine nykyään, sisällä ja ulkona. Uusi lempileikki.

Alkkarikaavasta piirsin jo valmiiksi seuraavan koon, ja sen kanssa sitten tuhosin Aavan vanhan, pitkään palvelleen tunikan, lisukkeena vähän toisenvihreää tilkkua.

Toinen hups: kävin lankaostoksillakin. Ihana likaisenkeltainen Hanko on kummitellut mielessä siitä asti kun se kauppoihin tuli. Odotukseni ja harkintani palkittiin punalapuilla, tosin keltaista olikin sitten enää viisi kerää hyllyssä. En mitään kesätoppia tästä halunnut, joten otin harmaata toisen mokoman kaveriksi. Pirtelö onkin sitten silkka heräteostos, jonka kohtaloa jään pähkäilemään.

Muita kesäherkkuja: ensin oli raparperihillovillitys, joka ei ehtinyt edes kunnolla mennä ohi, kun huomasin jo ensimmäisten mustikoitten olevan kypsiä. Ensi viikolla mummolassa ehkä vielä hillasuollekin. Oi kesää!

 

 

Vuosi paketissa

 

Vuoden viimeinen käsityökuva on kaikessa komeudessaan tässä: neljät kalsarit/legginsit joita olen ommellut ennen ja jälkeen joulun. Ylimmät miehelle ja muut itselleni. Ruskeat on merinovillaa joten niillä nyt ainakin luulisi tarkenevan.

 

Kokonaan kuvaamatta jäi Aavalle joulupakettiin ompelemani housut: Tein tummanruskeasta mikrofleecestä kapeat housut joissa on pystysaumoja ja lahkeiden sisäpuolella vahvikkeet ratsastushousujen tyyliin. Aava ei ole tänä syksynä enää suostunut villahousuja jalkaansa vetämään joten ajattelin että jos se fleece edes jotain lämmittäisi. Housut vaikuttavat olevan mieluisat mutta minun kamerankäsittelytaitoni eivät riitä siihen että saisin niin tummasta vaatteesta selkokuvaa otettua. Ehkä yritän sitten kun se aurinko taas alkaa paistaa.

Loppuvuoden käsityöherkut: pukilta saatu kirja ja langat joihin tuhlasin saamiani lahjarahoja. Tänään sotkin pyörällä auraamattomia teitä pitkin hiki päässä että sain lankapaketin postista haettua vielä tämän vuoden puolella. Eiköhän tuosta vielä illan päätteeksi lähde pikku mallitilkku puikoille niin sittenpä nähdään soveltuuko lanka yhteen kirjan ohjeista.

 

Ihanaa kun on vaihteeksi lauhaa ja lapset tarkenevat puuhastella pihallakin.

 Hyvää Uutta Vuotta!

 

 

Kesän loppukiriä

Loppu lähenee, kesän siis. Enää ei tee mieli hellevaateompeluksiin ryhtyä, järkevästi on jo syksyn tarpeet mielenpäällä. Tässä nyt yhdellä koolla viimeisiä kesäisempiä ompeluksia...

Vajaamittaiset farkkuhousut esikoiselle. Kankaan tilasin jostain nettikaupasta joustofarkkuna kun piti tekemäni farkkulegginsit siitä, mutta olikin laadultaan jokseenkin joustamatonta. Vähän harmitti silloin muttei harmita enää sillä kankasta syntyi toisenlaiset kivat housut, ja joustavampaa laatua puolestaan löytyi kangaskaupasta joten kyllä ne leggaritkin vielä saadaan koululaiselle.

Linnea toivoi takataskuja, vain takataskuja. Huonosti kuvassa erottuvaa sydännauhaa pätkä koristeeksi...

Nämä on kuulemma 'muotiset' housut eli saaja oli tyytyväinen. Toivotaan lämmintä ensiviikkoa niin että pärjää näillä vaikka koulussakin.

Oltiin lasten kanssa mummolassa melkein viikko, ja iski ompelutarve. Innostuin jonkin vanhemman Käsityölehden salsahameohjeesta, ja materiaaliksi löytyi äitini vanha äitiysmekko. Rypyttämistä oli metritolkulla ja ompelukoneen jousto-ommel tuntui hitaalta saumuriin verrattuna, mutta lopulta hame valmistui. Sen sai Linnea...

... ja Aavallekin löytyi melkein samanlaista kuosia kun vaihdoin vain uuden kuminauhan siskoni vanhaan hameeseen jonka ompelin teini-ikäisenä.

Aavan mummolasta löytämä ja huolelliseen hoitoon ottama pienenpieni nukke sai äitiysmekon jämistä housut ja paitaa varten löytyi pieni trikoonpala. Kammottavaa ommeltavaa näin pienet vaatteet, varsinkin kun kone ei ole oma ja tuttu... hihansuut unohtui päärmätä ja housuihin tuli liian tiukka kuminauha. Nooh...

Ehkä kolmisen metriä mattoakin tuli kudottua mutta kuvan muistin ottaa vain tästä viimeisestä, 'pääsiäismatoksi' ristitystä kesken jääneestä pätkästä joka ei ehdi lattiaan ainakaan vielä ensi pääsiäiseksi. Kun tehokasta kudonta-aikaa on vain kesäisin niin aika monen vuoden mattosato muhii tukin ympärillä.

Kotiin päästyäni ompelin kasaan jo aiemmin aloitetun T-paidan Otsolle. Innostuin taas tilkuista ja samalla tuli testattua uutta kaavaa. Cacao bean Ottobresta 3/2010, koko 98 että menisi ensi kesänäkin. Numeroaplikaatioon päädyin kun en keksinyt muutakaan sopivan helppoa ja litteää kuvaa yksivärisen turkoosin kohdan somisteeksi. Jälkeenpäin vähän harmitti etten sittenkin tehnyt vaikka kärpässieniä - tästä tuli nyt vähän ällösporttinen jotenkin. Mutta ei niin pahasti kuin välissä pelkäsin, joten kelpaa minulle. Kaava on hyvä ja oli mukavaa vaihteeksi laittaa reunoihin ihan perinteiset resorit.

Vihdoin sain ommeltua valmiiksi verkkarit jotka leikkasin jo keväällä. Linnealla oli silloin verkkaripula ja Huuto.netistä löysin passelin palan pritexiä. Malli on luotto-lastenhousukaavani, suurennettuna vastaamaan kokoa 134. Taskut piirtelin itse ja tikkasin etukappaleen alle kaksoisneulalla. Laiskotti kuvaaminen joten ei sovituskuvia tällä kertaa mutta hyvin sopivat ja kasvunvaraakin jäi.

Mummolaviikolla kävin myös entisessä Rasavilin ompelimossa penkomassa jäljellejääneitä materiaaleja ja mukaan tarttui pilkkahinnalla kasa ulkovaatekankaita sekä lisäksi monenlaista tilpehööriä. Tärkein oli varmaankin saumantiivistysteippi, tai mikä nyt onkaan nimeltään, koska sellaista en ole ennen omistanut enkä käyttänyt. Jatkossa on siis entistäkin parempi syy ommella itse talvikauden ulkovaatteita, kun kerran hyviä materiaalejakin löytyy. (Ei mitään paineita kuitenkaan...)

Pieni vihreä mies

Kaksi vuotta sitten ostin Eurokankaasta vihreää kosteussuojakangasta (samalla ostin sitä punaista omaan takkiini) ajatuksena tehdä siitä vauvalle välikausipuku. Ja kyllä, siitä todellakin tuli sellainen! Kesken se kyllä oli koko talven ja ommellessa mietin, ettei ole mitään järkeä tehdä lapsen kosteussuojahaalaria itse. Mutta nyt kun se on valmis ja kelitkin alkavat olla juuri sopivat että voimme sitä käyttää, olen hyvin iloinen! En tiedä miten hyvin se pitää kosteutta loitolla, sillä saumoja ei ole teipattu, mutta sopiva se on ja kivan kevyt ja hauskan näköinen. Onhan sitä siinäkin.

Kaava on Suuri Käsityölehdestä 4/2005. Valitsin koon 74 koska se näytti leveyden puolesta passelilta, ja lisäsin pituutta selkään ja lahkeisiin. Hupun muutin tavallisesta pyöreästä hiippamalliseksi.

Puku näyttää jotenkin ufolta kun vetoketju on ylös asti kiinni, joten avataanpa hieman...

Vuorina on Myllymuksujen löytökankaista tilattua vuoritikkiä, joka on mielestäni aivan ihanan sinistä. (Sitä näyttää itseasiassa olevan vieläkin siellä tyrkyllä, ja harkitsen tilaavani lisää jemmaan ennen kuin loppuu...)

Lappukokoelmasta löytyi sopivan värinen kokolappu ja tosiaan tästä tuli nyt aika lailla ysikymppinen.

Näin pelkästään päälle puettuna huomaa, että hihat ja lahkeet on vielä vähän reilut... Hienoa, menee toivottavasti syksylläkin.

Hihansuihin piti tulla alunperin tavanomaiset kuminauhakiristykset kuten lahkeissakin on, mutta sitten tuli mieleen, että ryppyinen haalarikangas paljasta rannetta vasten saattaa tuntua ikävältä. Laitoinkin resorirannekkeet - nämä vanhat Reiju-merkkiset akryylia ja villaa olevat valmisresorit sopivat tarkoitukseen kuin nenä päähän! Näin tehden hihoistakin tuli sitten pitemmät ja hyvä niin.

Sarjassamme tämän tekisin toisin: hihojen heijastinnauhat ovat typerässä paikassa, sillä ne jäävät kintaiden alle piiloon. Heti ommeltuani ne paikoilleen tajusin asian ja harmittelin, etten ommellut pystysuuntaisia heijastinraitoja hihan keskelle. No, kyllä tämän asian kanssa voi elää... hupussa ja lahkeissa on myös heijastimia.

Hupun heijastin on tuollainen valmis heijastava merkki jonka olen jostain saanut. Laitoin sen väärin päin, sillä arvelin hupun roikkuvan enimmäkseen niskassa, jolloin merkki onkin oikein päin. Hupun reunasaumaan on ommeltu kuminauhaa kuten omassa takissanikin. Tulee niin kivan näköinen noin.

Huppu päässä -kuvia ei oikein saanut otettua - taitaa huppu olla Otson mielestä vähän liiankin suojaava...

En tiedä miten hyvin tämän kangas kestää kulutusta. Polviin olisi voinut kyllä laittaa vahvikkeet jos olisi älynnyt.

Joskus talvella ostin kirpparilta tuon puuvillamyssyn, ja se sopiikin ihan kivasti haalariin.

Haalarin viruessa ompeluhuoneessa keskeneräisenä taisin luvata useampaakin otteeseen itselleni, että saan tehdä sitä ja sitä, sitten kun haalari on valmis. En enää muista mitä se oli mitä piti tehdä... Sen sijaan kävin tänään Eurokankaassa vähän hömpsyttelemässä. Tarkoitus oli ostaa kaavapaperia ja katsastaa löytyisikö verkkarikangasta. Kaavapaperin muistin (kun niitä kassan luona oli isoja rullia pystyssä) mutta kangasostoksissa lipsahdin kunnolla trikoopalojen suuntaan. Monen kympin edestä ihania kuoseja, hupsista. Kaikille on joku ajatus ja ostoperuste olemassa, mutta nähtäväksi jää mitä näistä syntyy.

Vintagepuseron kohtalo ja lankahankinta

Kiikutin joskus, varmaan jo pari vuotta sitten kierrätyksestä kotiin tällaisen vuosikertapuseron:

Nanson vaate ihanan paksua velouria ja kokomerkintänä 38. Ihan priimakuntoinen vaate ja arvelutti pistää sitä lihoiksi. Ei kuitenkaan tällaisenaan erityisemmin sykähdyttänyt joten säilöin tätä kauan ja hartaasti odottaen pätevää syytä tämän leikkelemiseen.

Nyt olen koonnut Otsolle juhlaan sopivaa asua ja enää puuttuivat housut. Näytti aika selvältä että sopivia en löydä mistään käytettynä joten itse tekemään sitten vain. Pikkupikkuriikin blogista sain idean prässihousuihin - vaikka onhan sellaisia muuallakin näkynyt mutta tuossa postauksessa ne oli yhdistetty slipariin ja vaikutelma oli juhlavampi. Sellaiset siis halusin. Piirsin Ottobresta 4/2008 Vilkas-housujen kaavat kokoa 74 ja totesin Nanson puseron miehustan riittävän materiaaliksi. Etukappaleen kaavan halkaisin pystysuunnassa ja lisäsin väliin sentin prässivaraa. Vyötärölle resori puseron helmaresorista ja lahkeista tuli vähän lyhyemmät kuin kaavassa muttei haittaa yhtään.

Puseron hihoja olin jo aiemmin katsellut sillä silmällä, että niistä saisi kätevästi kivat housut pienelle, ja nyt kun ne jäivät niin sopivasti yli, niin eikun housuja muotoilemaan. Hihat olivat sen verran pitkät että päädyin piirtämään Vilkas-housuista koon 80 kaavat ja käytin niitä housuosan leikkaamiseen. Lahkeiden muoto tuli sitten sellainen kuin hihat olivat, eli sain resorit ja sivusauman tereet valmiina. Vyötärölle riitti puseron pääntieresori juuri sopivasti, mutta sen sisään tarvii varmaankin vielä pujottaa kuminauhaa.

Kuvaaminen oli vaikeaa keinovalon ja salaman turvin, kun velour on niin tummaa, mutta tämmöisiä siis tuli:

Isommat housut päässevät käyttöön ehkä aikaisintaan syksyllä. Prässihousuista ajattelin ottaa käyttökuvaa sitten myöhemmin kunhan saan vielä juhlavan bodyn niiden ja sliparin kaveriksi. Puserosta jäi jäljelle pari pientä tilkkua ja loppupätkä helmaresorista. Resori kerkesi jo uusiokäyttöön:

Aava olisi halunnut nukkuakin tuo päässään, mutta koska viime yö jo osoitti ettei nauha tahdo pysyä kelkassa höyhensaarimatkan aikana, niin tänä iltana neiti tyytyi ripustamaan nauhan yölamppuun. :)

***

Tänään hain postista pikkupaketin ihanalla sisällöllä.

Voisi sitä ihminen parikymppiä turhempaankin käyttää. En malttaisi millään odottaa että pääsen kutomaan noista jotain - toisaalta taas haluan miettiä tarkkaan ja huolella millaiset teen. Toistaiseksi olen vain nuuhkinut noita vyyhtejä. <3

Kierrätystunika ja kangasostos

Viime aikoina on teemana kaiketi olleet kaikenlaiset näkymättömät hommat, sillä vaikka joka päivä olen tehnyt käsitöitä, mitään ei näytä valmistuvan. Osittain ihan siksi, että vanha kaksoisneulani vääntyi, ja uutta odotellessa moni trikoo-ompelus on jäänyt puolivalmiiksi. Osittain olen sitten tehnyt ihan neuletöitä, joista tulosta tulee vasta *joskus* jos sittenkään ja loput on olleet sitten jotain korjausompeluksia, matonkuteen leikkaamista ja yleistä käsityöjuttujen siivoilua ja organisointia.

Eilen kuitenkin sain vihdoin uuden kaksoisneulan ja pääsin viimeistelemään yhden keskeneräisen trikoovaatteen.

SPR:n kirpparilla oli tässä hiljattain iso määrä kesävatteita 5 c/kpl, ja sieltä lähti mukaan mm. ihana isokukkainen trikoopaita, joka oli kooltaan itselleni liian pieni mutta tytöille liian suuri.

Halusin käyttää sen kangasta tunikassa, jonka ohje on uusimmassa (4/2009) Ottobren numerossa. Lisäkankaan lähteeksi valitsin venähtäneen raitapoolon, joka joskus aikaisemmin lähti mukaan Toppilan Kierrätyskeskuksesta.


Ja tällainen niistä sitten tuli:

Miehustasta jouduin leikkaamaan kapeamman kuin mitä kaava oli, koska kukkapaidassa ei leveys riittänyt. Eli kovin paljon ei rypytystä tullut tuohon kaarrokkeen alle. Pituutta niinikään leikkasin sen mukaan mitä paidasta irtosi, mikä on puolestaan enemmän kuin kaavassa.

Ihan sopiva tuli Aavalle ja kasvunvaraakin hieman on.

Pääntiehen ja hihansuihin ompelin samat joustopitsit, mitkä olivat alunperin tuossa kukkapaidassa. Tehokasta uusiokäyttöä siis. :)

Kun nyt ei ole vielä muita valmiita töitä esiteltävänä, niin esitellään sitten vaikka viimeisintä ostostani. Tilasin Rosa Matildasta kokeeksi metrin pätkän Muru-luomupuuvillatrikoota iloisella kissakuosilla. Pitempään olen jo katsellut noita Muru-kuoseja netistä ja miettinyt mitä sellaisista voisin tehdä jos tilaisin. No, edelleenkään en ole varma mitä tästä tulee, mutta halusin nyt tilata tuota kissaa etten vaan jää ilman. Paketti tuli tosi nopsaan postilaatikkoon, ja tytöt halusivat heti "testata" kissoja. :)

Jännää tuo Murun trikoo, kuvio on kuosiinkudottu. Tulee mieleen vanhanaikainen kalsarikangas. Tuosta tulisi ihania vauvanvaatteita *huoh* mutta miksei isommillekin jotain. Täytyy vielä pestä se ja katsoa miten käyttäytyy.