Mitkä-nämä-nyt-sitten-olis-nimeltään

Sammakkofarmari esitteli viime syksynä avattavat lapaset, jotka voi pitää kädessä ja silti tehdä pikkutarkkuutta vaativia asioita käsillään. No minähän tajusin oitis tarvitsevani sellaiset myös.

Jostain 80-luvun Käsityökerhosta löysin hanskaohjeen, joka oli vähän saman tapainen, mutta sormiosilla varustettu. Aloin tehdä sillä ohjeella itselleni käsineitä vanhasta puretusta Nallesta. No, totesin jonkun ajan päästä että silmukoita on liikaa, hanskoista tulee liian väljät. Vaihdoin ohjetta, otin käyttöön jossakin viime vuoden SK:ssa olevan sormikasohjeen jossa lankana oli juurikin Nalle, ja nyt alkoi syntyä oikean kokoista käsinettä.

Meni kuitenkin melkein vuosi ennen kuin valmista tuli. Kaikkien langanpäiden päättely oli se pullonkaula, mihin homma eniten töksähteli. Mutta eilen illalla sain vihdoin ihastella valmiita *mitkä-nämä-nyt-sitten-olis-nimeltään* käsissäni. Ja vielä piti odottaa seuraavaa päivää että sain kuvattua päivänvalossa.

Tältä ne näyttäis tylsästi matolla, selkäpuoli ja kämmenpuoli. Huppuosa on ommeltu selkäpuoleen kiinni. Tässä kuvassa väri näyttää aika oikealta.

Kädessä ulkoilemassa.

Ja sieltä alta ne sormet paljastuu kun tarve vaatii.

Kokeilin tänä iltana käydä kaupassakin näillä, ja hyvin sujui jopa maksaminen. Ainut hankaluus tulee kun pitää kaivaa jotain taskusta: huppu vähän retkottaa tiellä siinä käden päällä ja tulee olo että meneekö se ajan mittaan huonoon kuntoon kun hankautuu vaikka nyt taskunsuun vetoketjuun. Ja siinä missä Sammakkofarmarilla on ongelmana kömpelö peukalo (siis kokonaan piilossa oleva), on mulla ongelmana paleleva peukalo. Voi sitä kyllä yleensä pitää vaikka näin:

Tosin ei pyöräillessä, minkä senkin totesin tänä iltana. Ehkä ei niinkään pyöräilyhanskat nämä? Muuten loistavat. Ja sanottakoon vielä että itse sormikasmalliinkin olen niin tyytyväinen, että pitänee kaivaa kaapista lisää Nallea ja tehdä samalla ohjeella ihan perus sormikkaatkin. Vaikka siihen pyöräilyn sitten. Kun vaan muistais missä lehdessä se oli...

Yksi kuva vielä, ihan vaan hehkutuksena. :)

Hamsteri turhautuu

Mun piti tänä viikonloppuna aloittaa itselleni takkia, mutta homma tyssäsi alkuunsa, kun en löytänyt tarkoitukseen varaamaani vuoritikkiä mistään. Turhauttavaa, kun yrittää etsiä jotain oikeita materiaaleja ompeluhuoneesta ja/tai komerosta, ja joka paikka on täynnä kaikenmaailman tilkkulaatikoita. Turhauttaa välillä olla sellainen hamsteri, joka ei pysty heittää mitään pois. Ja sitten hamsteri päivästä toiseen pyörittelee niitä tilkkujaan eikä synny mitään hienoa blogattavaa, niin kuin joillakin muilla. Siinä sitten vakuuttelet itsellesi, että kuka tahansa osaa tehdä hauskoja vaatteita ja juttuja uusista ja ihkuista kankaista, mutta siinäpä vasta taitoa ja asennetta vaaditaankin, että luo jotain lähes tyhjästä ja sellaisesta mitä jotkut heittää suoraan roskiin. Huoh. Huono elämä juuri nyt, syksy ja kaikkea sellaista. Otan orjan muodon taas ja bloggaan kaikesta huolimatta.

Laatikollinen collegetilkkuja. Laatikollinen jolla ei paljon mitään tee ja jonka kansi ei meinaa enää mahtua kiinni. Pakko saada edes vähän hupenemaan. Leikkaan nelikulmioita ja saumuroin. Kaksi päivää. Eikä se edes ole vielä valmis mikään. Mutta ainakaan sitä ei enää tarvitse säilyttää siellä tilkkulootassa.

Eikä siinä vielä mitään jos säilyttää tilkkuja, mutta kun ei voi heittää pois edes kaikkein pienintä silppua, esimerkiksi sellaista mitä saumuri sylkee. Sitäkin on jo yksi laatikko täynnänsä, eikä senkään kannet oikein enää pysy paikoillaan. Suivaannun ja leikkaan hyvin pienistä tilkuista suippoja kappaleita, joista ompelen palloja. Pallot tungen täyteen silppua, ja taas saan hieman hengähtää, kun silppulaatikkoonkin tulee vähän lisää tilaa.

(Myönnettäköön että tein nyt vain kaksi noista palloista, muut on vanhempia. ) Samalla kun leikkasin suippoja kappaleita, leikkasin myös jonkun verran matonkudetta. En viitsi tässä yhteydessä edes mainita sitä röykkiötä erilaisia suikaleita ja muita toivottoman muotoisia ja -laatuisia tilkkuja, joka pitäisi saada muutettua siisteiksi matonkudekeriksi...

Tähän loppuun voisin vilauttaa tunnelman kohentamiseksi kolme joululahjapussia, jotka valmistuivat joku aika sitten, mutta jotka ovat jääneet raportoimatta. Pussit ovat siis vielä vailla lahjoja - en sentään niin hyvissä ajoin ole ollut liikkeellä! Yksi pyöreäpohjainen narukiinnitteinen pussi, toinen samanlainen mutta litteä ja yksi litteä joka suljetaan neppareilla. Vähän hakemista on näiden lahjapussien kanssa ollut, että millaiset mallit ja sulkemistavat on hyviä... Tonttukangas on vanhaa kaitaliinaa, vaalea yksivärinen pellavaista jakkukangasta. Lisänä vähän punaista ja punaruutuista puuvillaa tilkkupussien uumenista. (Laitoin näille tunnisteen 'muu kestoilu' kun en muutakaan kategoriaa keksinyt.)

Kun vauvattaa

Keräsin yhteen postaukseen pitemmän ajan vaippa-askarteluja, ja pari vaatettakin mitä on tullut tehtyä vauvakuumeen kourissa.

Ensin setti nepparivaippoja, jotka poikivat oikeastaan siitä kun aiemmin tein valmiiksi sen yhden kauan marinoituneen muumivaipan. Siitä tuli niin söpönen, että kun löysin sattumalta kyseisen kaavankin, niin pitihän niitä leikellä lisää ihan sarjana. Kaava on Suuri Käsityölehden vanhemmasta (1/05) S-kokoisesta kaavasta vähän muokattu, ja havaittiin hyväksi Aavan pikkuvauva-aikaan. Lisäsin nyt vain vähän lisää röyhelövaraa lahkeensuihin ja muutin kiinnityksen neppareille.

Kuvassa ylinnä oleva froteepintainen vaippa ei 'kuulu joukkoon', se on taas yksi sarjassamme hyvin marinoituja tekeleitä. Vaipan sisäflanellin imuosineen olen tehnyt jo Linnean vauva-aikana, eli joskus silloin kun tuo edellä mainittu SK vaippakaavoineenkin on ollut uusi. Se flanelli vain osoittautui silloin väriäpäästäväksi tapaukseksi, minkä vuoksi en uskaltanut sitä vaipaksi asti ommellakaan. Myöhemmin kyllä liottelin siitä liiat värit pois ja suoritin vieläpä testipesunkin värjäämättömyyden varmistamiseksi, mutta valmiiksi sain sen vasta nyt tähän aaltoon. Leikkasin pääliskankaaksi siis froteesta, jolloin sain vaipasta näpsyllä kiinnittyvän. Koko varmaan M, mutta pieneni hieman kun ompelin kuminauhat röyhelömäisesti, mikä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Aika samankokoinen noiden ässien kanssa.

Materiaaleista muutama sana. Hauskan vihreät vaipat on tehty jonkinlaisesta tyynynpäällisestä, jonka löysin Kierrätyskeskuksesta. Kangas on kuin puoliksi froteeta - nukkaiset kohdat muodostavat ruudutuksen. Alunperin ajattelin näistäkin näpsyvaippoja, mutta ei näpsy sitten tuohon materiaaliin ottanutkaan. Sisäpintoina trikoo+flanelli ja bambupuuvillacollege. Pallovaipan päällinen on Huutiksesta ostettua collegea, jota mulla on vielä aika julmettu pala jäljellä. Ihana kangas mutta kovin nihkeästi olen sitä mihinkään keksinyt käyttää. :? Sisäpintana tässä vaipassa fleece. Mintunvihreä pikkusydänvaippa on päältä flanellia ja sisältä vohvelikangasta. Sydänflanellin ostin kirpparilta pyjaman muodossa, kun oli niin ihana kangas nimenomaan vaippatarkoitukseen. Pyjamatakin vasta pistin lihoiksi, housut otin toistaiseksi omaan käyttöön... Vaipoissa on kiinteänä imuna jos mitäkin jämäpaloja. Pariin vaippaan päätyi imuksi vanha pötkömallinen lisäimu. Vain pallocollege ja bambupuuvilla siis uusia kankaita, muut kierrätystä.

Koska nämä olivat ensimmäiset tekemäni nepparivaipat, en aluksi oikein tiennyt, miten ne nepittäisin. Kolmeen vaippaan laitoin nepit aika reiluin välein, kunnes tajusin, että tuolla tavalla noita uloimmaisia neppejä ei luultavasti ikinä tarvita. Neljännen nepitin sitten vähän tiuhempaan, mikä vaikutti pätevämmältä tavalta.

Ostin kesällä Kierrätyskeskuksesta vanhoja Käsityökerho-vuosikertoja kansioissaan 2 e/kpl. Kolme vuosikertaa 70-luvulta ja yksi 80-luvun puolelta. Viihdyttävää selattavaa ja kivoja ideoita pitkäksi aikaa. Jostakin lehdestä bongasin sitten pikkuvauvan housukaavan, joissa oli takakappaleeseen integroitu haarakiila. En ole ennen sen tyyppisellä kaavalla ommellut, joten halusin kokeilla. Piirsin kaavan haalarimalliseen housuun ja kankaaksi löytyi SPR:n kesävaatehalvennuksesta mukaan lähtenyt nuorisokokoinen naruolkaintoppi. Oikein siistiä ja hyvää ribbitrikoota, josta riitti juuri ja juuri pieniin potkareihin.

Koko 0-3 kk, vastannee ihan hyvin sitä. Haarakiila oli aika suipon mallinen edestä ja sellaisena vaikea ommella paikalleen siististi - olisi toiminut paremmin puvussa johon tulee eteen vetoketju (lehdessä olikin ohje myös sellaiseen). Kaava oli avolahkeisille housuille, mutta koska en saanut topinjämistä mitenkään päin leikattua tarpeeksi pitkiä paloja lahkeensuuresoreiksi, leikkasin niihin sitten jalkaterät. Tulikin ihan pätevän oloiset. Olkaimiin sain materiaalin kun purkasin topista reunakanttaukset ja naruolkaimet auki ja ompelin aina kaksi kaitaleenpätkää päällekkäin. Olkaimissa on kaksi eri säätöä.

Eteen halusin laittaa jonkin merkin ja löysin sitten irtiratkottujen vaatelappujeni kasasta tuollaisen. Värit ovat sopivat ja koska pikkuvauvoja täytyy aika useasti 'tsekata', niin ihan osuva on viestikin minusta. :P Siinä alla luki Lindex mutta käänsin sen piiloon jottei ko. firma saisi aiheetonta mainosta. ;)

Toisetkin potkarit olen tehnyt. Nämä syntyivät viime yönä kapeasta trikoonjämästä, josta ei enää oikein mitään muuta keksinyt (seli seli). Sitä jäi vielä sellaiset palaset, että pienen myssynkin voisi saada tehtyä.

Eikä tässä vielä kaikki. Ompeluhuonetta järjestellessä jostain läjästä esiin pyörähti taas yksi joskus-leikattu vaippakappale. Ottobren kaava ja isoin koko. Leikkasin tarvittavat lisäosat ja ompelin valmiiksi, mikäs siinä. Päällä flanelli, välissä vankka puolipellava ja sisällä coolmax. Sisätäyttö, jossa kuvatessa sisällä pikkuharso. Tähänkin laitoin nyt sitten nepparit.

Vaippa on tosiaan ihan taaperokokoinen, lukeekohan kaavassa muistaakseni senttikoko 86/92, ja tällaisia oli Aavalla ihan viimeisten aikojen yövaippoina. Ajattelin laittaa tämän Huuto.nettiin, koska ei liene mitään järkeä säästää näin isoa vaippaa vauvalle, josta ei ole tietoakaan vielä.

Samassa kuvassa neljä sidettä, jotka leikkelin Nasu-flanellin jämistä. Taustoina fleeceä, kahdessä tummanruskeaa vanhasta pipostani ja kahdessa luonnonvalkoista vaippajämistä. Nepitkin oikein sävy sävyyn. Malli oma vanha, jonka kehitin saumurittomalla aikakaudella... mutta joka on paras minkä tiedän. Nämä on nyt sitten itselle vähän sellaista luksusta ja piristystä - ja toisaalta toiveissa koko ajan että jospa näitä ei vaikka ihan heti tarviskaan.

Menneen kesän lumia

Aikaisemmin bloggasin nukelle tekemäni asun, joka oikeastaan poiki siitä kun leikkasin Linnealle mekon. Latvasta puuhun...

Siis. Alunperin oli olemassa trikoiset unihousut, jotka sain viime jouluna, mutta jotka olivat itselleni vähän liian pienet ja vähän myös hassun näköiset. (Housuihin kuuluva paita on kyllä käytössä.) Kuosi oli enemmän sen näköinen että paremmin pukee tytärtä kuin äitiä, joten rips raps alkutekijöihinsä uudet housut. Niistä riitti sopivasti materiaalia tunikamekkoon, jonka kaavaksi nappasin jostakin Ottobresta puhvihihaisen T-paidan kaavan. Helmaksi leikkasin sellaiset palat kuin housuista hihojen ja yläosan leikkaamisen jälkeen vielä sai. Aivan parahultaisesti.

Tämä kaikki tapahtui siis jo kesällä, ja silloin leikkasin ja ompelin myös nukelle oman tunikan jäännöstilkuista. Linnean mekko sen sijaan jäi vähän kesken, osin kaksoisneulan vääntymisen vuoksi ja osin siksi, että mekosta oli tulossa niin reilun kokoinen.









Toissapäivänä sitten lopulta tuli tehtyä tämäkin valmiiksi, kun koneeseen osui ruskeat langat ja se uusi kaksoisneula. Reiluhan se, huoletta voimme odottaa ensi kesää. Paitsi jos saan tehtyä tai ostettua tytölle ruskeat täyspitkät legginsit, joiden kanssa tätä voisi pitää myös muina vuodenaikoina, paidan päällä.

Tarkkasilmäisimmät huomasivat kenties jo ensimmäisestä kuvasta, että mekon pääntien ja helman kanttaukset on ommeltu eri värillä kuin hihojen. Tunnustan. En omistanut aiemmin kahta ruskeaa lankarullaa, joten käytin ensin tekemissäni kaksoistikkauksissa pinkkiä lankoja. Kahta eri sävyä vieläpä nekin. Nyttemmin olen hankkinut kaksi kauniin tummanruskeaa rullaa, ja en malttanut olla ompelematta hihojen kanttauksia niillä.

Pöh. Ketä kiinnostaa. En aio antaa asianhaaran haitata, sillä muuten ihan tykkään tästä.

Kesältä on jäänyt bloggaamatta myös jo aikaa sitten itselleni valmistuneet vajaamittaiset legginsit. Ottobre womanin kaavalla ja Maaemon puuvillaelastaanista. Hyvät on, tykkään. En vain ole tarvinnut niitä tätä ennen, kun ei ole ollut oikein minkä kanssa niitä pitäisin. Ja kesällä ne olis olleetkin liian kuumat.

Tänään sitten kunnostin itselleni kasari-collegehamosen, jonka löysin kotikodon vaatejemmoista. Hame oli liian pitkä ja vyötärön kuminauha liian kireä. Vaihdoin kuminauhan ja ompelin helmaan laskoksen, joka nipisti pituudesta 10 cm pois. Nyt on hyvä, ihan hirmu kiva! Ja tämän kanssa mustat legginsitkin on paikallaan. Kuvatukseksi saatte melkoisen mestarilaukauksen: sängyn päällä likaisen peilin kautta zoomaamalla ilman salamaa hieman vastavaloon näpäytetyn. Siinä mun uusi hame ja näkyyhän sieltä alta toden totta vähän niitä legginsejäkin.

Uudempaa ja vanhempaa housuntekelettä

Tässä bloginpitämisessä on se hyvä ja huono puoli, että jos kuluu pitempi aika päivityksien välillä, niin valmistuneet työt alkavat ennen pitkää kolkutella mielenpäällä ja hinkua pääsyä blogiin. Melkein kuin omatunto kolkuttelisi! Mutta omatuntohan se ei voi olla, koska päätin aikanaan, että jos alan pitää blogia, niin mitään ressiä en siitä itelleni ota. Siis työt ne vaan kolkuttelee. Koska alan kyllästyä siihen ääneen ja sen volyymiin, niin otan orjan muodon ja bloggaan muutaman pois alta.

Tämä on ihan kesäjuttu, mutta koska unohdin aikanaan ottaa kivoja käyttökuvia tästä, niin en ole oikein muistanut enkä viitsinyt blogata tätä pelkästään lattialla kuvattuna. No, menköön nyt sitten kuitenkin, kun ensi kesään on niin kovin pitkä aika. Ensimmäinen uimapukukokeiluni.

Löysin kevättalvella - tai Linnea löysi - Eurokankaan laareista iloisen raidallista uimapukulycraa. Koska Linnea tykästyi siihen niin kovin, niin innostuin ostamaan palan mukaan. Uimapuku tytölle olikin sitten luvattuna aika monta kuukautta ennen kuin loppukesällä sain aikaiseksi ryhtyä hommiin. Kaavat piirsin Ottobren numerosta 2/2004.

Framilonin ompeleminen lycraan osoittautui jokseenkin ärsyttäväksi puuhaksi, eikä ompelujälki paikoin kestä kovin läheistä tarkastelua. Päälle puettuna tämä näyttää kuitenkin ihan oikealta uimapuvulta, joten olen varsin tyytyväinen. Kaavaan en sen sijaan ole hirveän tyytyväinen, sillä röyhelön alapuolinen osa on jotenkin tosi leveä. Yläosa sen sijaan on ihan miellyttävä, sillä olkaimet ovat hyvin ylhäällä pysyvää sortia.

Linnea innostui tuossa samassa Ottobressa olevasta isojen tyttöjen kaksiosaisesta uikkarista, ja koska siinä oli tehty reunat kanttaamalla eikä framilonin kanssa, niin minäkin innostuin siitä. Linnealle on siis jo tulossa uusi puku ensi kesäksi. Sen valmistumista odotellessa...

Suora hyppäys talvisempiin tamineisiin. Linnealle parit isommat kalsarit omista ja miehen vanhoista. Nämä tein jo kai keväällä, mutta viimeistely jäi jostain syystä uupumaan. Nyt uuden kaksoisneulan innoittama hurautin valmiiksi. Kukikkaisiin kokeilin laittaa vyötärökuminauhan niin kuin kaupan housuissa on, eli reunasta kiinni ommeltuna. En innostunut lopputuloksesta ja ribbikalsarit saivat taas perinteisen kujan.


















Samaa hailakansinistä värimaailmaa edustavat myös kuvat miehen uusista unihousuista. Kuvaaja on ollut laiskalla ja mielikuvituksettomalla päällä, pahoittelen.

Mutta siis, nyt tein miehellekin sellaiset paitapalaunihousut millaiset itselleni tein vuosi sitten.

Näitä housuja varten "korkkasin" yhden kokonaisen, XL-kokoisen miesten pyjamapaidan, josta on nuo yksiväriset vaaleansiniset osat peräisin. Muut palat on peräisin paidoista, joista olen jo aiemmin käyttänyt osia muihin ompeluksiin: tilkkutöihin, omiin housuihini ja tummaraitaista laitoin jopa kuosiksi yhteen vaippaan Aavalle. Yhteensä viittä eri paitakangasta on näissä housuissa. Kaavat Suuren Käsityölehden numerosta 6-7/2008. Hieman sooloilin: sivutaskut jätin pois mutta niiden sijasta ompelin eteen ja taakse paitojen rintataskuja. Eteen asettelin valmista nappilistaa sepalukseksi, tosin napit on ehkä vähän hankalat avata, joten enempi koristeena..?

Edestä:


















Takaa:


















Toiseen lahkeeseenkin sain ilmaisen päärmeen sinisen paidan helmasta. Kaava osoittautui aika niukkalinjaiseksi ja matalavyötäröiseksi. Samalla kaavalla voisin tehdä huoletta housut myös trikoosta ja ehkä mielumminkin siitä.

Ensi kerralla toivottavasti vähän jotain muutakin kuin matonpäällyskuvia. :P