Raivasin kaapistani ikivanhan yöpuvun pois, tällaisen.
Paidan vaalea osa oli hiutuneempi, joten nakkasin sen syrjään, mutta punaisista hihoista ja shortsinlahkeista sain itselleni vielä käypäsen unipaidan.
Kaavana sama vanha kaava millä tein esim. tämän. Hihoihin leikkasin vaan leveyttä niin paljon kuin vanhoista hihoista irtosi, joten niihin tuli olalle enemmän rypytystä kuin alkuperäisessä mallissa.
Meidän vanhasta, jo päiviltä päästetystä sohvasta on jäänyt jäljelle pitkula tyyny, joka on löytänyt uuden paikkansa kuopuksen pinnansängyn pehmikkeenä. Ompelin siihen päällisen vanhasta lakanakankaasta:
Päällinen on ihan kuin mikä tahansa tyynyliina, eli avoimessa päässä on tasku. Ompelin kuitenkin lisäkiinnikkeiksi nauhat. Nauhojen päihin kokeilin huolitteluksi nyt ensimmäistä kertaa kynsilakkaa.
En ole vielä kertaakaan pessyt päällistä, joten en tiedä, kestävätkö lakatut päät rispaantumattomina. Ainakin joskus nuorena sain lempipuseroni pilattua kippaamalla kynsilakkapullon syliin. Ei se siitä ainakaan lähtenyt kymmenennessäkään pesussa, joten...
Jossain välissä joulun alla mulla iski kova tarve neuloa sukat. Perussukat. Kaivoin sitten jotain lankoja jotka tuntuivat inspaavan... koolattua seiskaveikkaa kaksi jämäkerää, näistä sukista sekä Linnean lakista jäänyttä.
Sukat ovat ehkä noin kokoa 35-39, eli sellaiset itselleni vähän liian pienet. Ajattelin, että nämä olis voinut antaa jollekin lahjaksi, mutta lahjonnat järjestyivät sitten lopulta niin, ettei näille oikein jäänyt roolia. No ei haittaa, aika tavaran kaupittee. Sukista tuli ihan hauskat.
Tänä jouluna tein ensimmäistä kertaa kankaisia lahjapusseja, tuollaisesta jouluisesta puuvillakankaasta. Kangas on jostain kirpparilta tai kierrätyksestä, en muista enää tarkkaan, mutta uuden tuntuinen kangas.
Tein kolme erikokoista ja vähän erilaisella nauhakiinnityksellä olevaa pussia. Enemmästäkin haaveilin, ja erilaisia tilkkujakin olisi ollut, mutta aika ja energia hupenivat olemattomiin. Loput lahjat piti sitten pakata perinteisemmillä tavoilla... mutta ensi jouluksi teen lisää pusseja. Niitähän voisi muuten tehdä jo hyvissä ajoin pitkin vuotta, mutta kun ei ole tietoa tulevien lahjojen koosta ja muodosta, niin hakuammunnaksi menisi. Saatan silti tehdä muutamia eri kokoisia valmiiksi, ettei käy niin kuin tänä vuonna. Olen heti kättelyssä ihan vakuuttunut siitä että nämä ovat loistavia. Kauniita, kestäviä, helppo pakata, helppo aukoa, helppo tarvittaessa jälkeenpäin kurkata, mitä missäkin nyytissä oli ja vaikka vielä lisätä jotain mukaan pakettiin. :)
Kuvan esimerkkipaketissa oli siskolleni menneet ulkoiluhousut. Niistä ei ole valitettavasti vielä kuvia, unohdin kiireessä ottaa, joten bloggaan ne erikseen jossain välissä.
Kuten myös nämä lahjakkeet unohdin kuvata ennen kuin päästin käsistäni:
Tein viimeisen viikonlopun aikana isälleni ja puolisolleen kämmekkäät ja lähetin kirjeessä viimeisenä mahdollisena postituspäivänä ennen joulua. Kuvat tulivat pyynnöstäni paluupostissa, kiitos niistä. :)
Mustat kämmekkäät on tehty suoraan Ravelryn ohjeella jostain satunnaisesta pikkukerästä. En tiedä onko kyseessä villasekoite vai kokonaan keinokuitu, mitälie lankaa mutta vahvuus sopi hyvin tuohon ohjeeseen. Ja määrä riitti aika sopivasti niin että jäljelle jäi vain pieni suttura. Vihreistä kämmäkkäistä jätin palmikot pois ja laitoin tilalle resoria, ja langaksi otin Isoveljeä, jolloin kokokin suureni miehiseen käteen sopivaksi. Isoveli oli itseasiassa omasta myssystäni purettua...
Viimeinen ennen joulun viettoon ryhtymistä valmistunut työ oli tämä kuopukselle suunnattu joulumekko, johon paukutin nepparit paikalleen aattoaamuna noin kello kuusi.
Kuvassa takapuoli mekosta. Kangas on ihanan laadukasta ohutta puuvillaa, jonka ostin syksymmällä Huuto.netistä. Kaavat ovat Suuri Käsityölehden numerosta 4/2000, ja tein koko mekon lähes ohjeen mukaan. Ohjeet ja ompeluratkaisut eivät olleetkaan hullummat, ja kokokin vastasi mielestäni hyvin annettua. Tein koon 98/104, ja kun sovitin mekkoa molemmille tytöilleni, niin totesin että 106-senttiselle esikoiselle mekko mahtui vielä juuri ja juuri, ja 90-senttiselle kuopukselle se oli reiluhko. Pienempi sitä kuitenkin aattona käytti.
Kankaasta olisi juuri ja juuri riittänyt tehdä isommallekin mekon, mutta neiti halusi ehdottomasti pukeutua violettiin juhlamekkoonsa. Ei mulla olisi kyllä ollut liiemmälti aikaakaan, eipä silti.
Näihin kuviin kun lopettaa niin tekisi mieli toivottaa HYVÄÄ JOULUA, mutta mitä ihmettä - sehän meni jo... Onnellista Uutta Vuotta siis! :)