Tylsiä kuvia

Harmittaa välillä enemmän, välillä vähemmän, etten jaksa/osaa/viitsi/kykene/välitä ottaa tekeleistäni tai ylipäätään mistään niin hienoja kuvia kuin joissakin muissa blogeissa on. Mun kuvani nyt lähinnä yrittävät olla informatiivisia. Koska toisaalta - jos itse näen jossain blogissa kiinnostavan käsityön, haluan useinkin tarkastella siitä yksityiskohtia, mallia jne. Ja siinä tilanteessa ei kauniin lumisesta maisemasta tai vinkeästä asennosta ole paljoakaan apua. Mutta silti. Ehkä yritän jossain välissä harjoitella tätä asiaa. Sitä odotellessa pari tylsää, hädintuskin informatiivista paitakuvaa.

Tein miehelle eilen ja tänään kaksi pitkähihaista trikoopaitaa. Ensin pienensin kirpparilta löytyneestä kokoa 56 olleesta henkkamaukkapaidasta pari numeroa pienemmän. Tykkään noista henkan raitapaidoista, ovat kivanlaatuista trikoota. Jos mies ei olis huolinut tuosta paitaa itselleen, olisin voinut tehdä siitä jotain muuta. Hintaakin "kankaalle" tuli vain 1,50 euroa. Lopputulos kuvassa päälimmäisenä:

Kaavana käytin yhtä T-paidan kaavaa, jonka olen piirtänyt jostain vuosituhannen alkupuolen Käsityölehdestä. Samalla kaavalla olen tehnyt joskus aiemmin mustan perusteepparin Maaemon luomutrikoosta. Kuvassa keskellä vielä toinen niinikään ko. kaavan avulla pienennetty raitapaita, se oli miehen oma, joka käytössä oli venähtänyt liikaa leveyttä. Pääntiethän molemmissa raitapaidoissa on alkuperäisistä sellaisenaan, joten siksi niissä on lappusetkin vielä niskassa.

Vauhtiin päästyäni polkaisin 'samoille langoille' vielä yksivärisen alupaidan ohuesta joustavasta singletrikoosta, jonka ostin viime kesänä Eurokankaan laarista. Oikein mukavan tuntuista ja helppoa ommella myös, mutta jostain syystä oli kovasti sähköistä kun mies paitaa sovitti. :? Ja jännitävä kuva vielä tästäkin:

Jännittävän sottaiselta paita ainakin näyttää. Lattiallako leikellessäni onnistuin kankaan noin sotkemaan, vai mitäkummaa?

Hienompi myssy ja vähän muutakin isommalle

Tein toissapäivänä-tänään vähän ex tempore esikoiselle hienostelumyssyn. No mua onkin kyllä pitkin talvea vaivannut, se, että aiemmin tekemäni lämmin villamyssy ei oikeastaan yhtään sovi tytön toppahaalariin (koska valitsin sen langan alunperin eri haalariin sopivaksi mutta sitten pitikin hommata uusi puku... seliseli) eikä muutenkaan ole erityisen ihku vaikka tosi hyvä muuten onkin. Että tavallaan joku tällainen on ollut ihan tehtävälistallakin...

Ostin joskus violettia Mamboa kun näin täällä siitä tehdyn myssyn ja ihastuin. Samanlaista myssyä ei sitten syntynyt, mutta toissailtana tuli kova vimma aloittaa joku kokonaan uusi ja nopeasti valmistuva neuletyö. Viime syksyn yhdessä Käsityölehdessä oli yksi myssymalli, joka aloitettiin päälaelta, ja sitä tapaa huvitti kokeilla. Itselleni mun oikeastaan piti se violetti myssy saada, olis mullakin ollut sille "tarvetta"... Mutta koska lyhyellä pyöröpuikolla olevan neuletyön ympäryksen mittailu on aikamoista arpomista, kävikin niin että myssystä tulikin Linnean päähän sopiva. No mikäs siinä.

Yritin sitten myssyn alareunaan vähän korvaläppien tynkiäkin vääntää lyhennetyin kerroksin, ennen resoria, mutta siitä nyt ei jäänyt käteen paljon mitään. "Läpät" ovat niin matalat että ne häviävät tuonne jonnekin sekaan ja ehkä hyvä niin. Kukan virkkasin vielä somisteeksi tottakai. :)

Tämän neuleosuus valmistui siis eilettäin. Ehdin hetken aikaa iloita suloisesta ja nopeasti valmistuneesta tekeleestä, kunnes paljastui, ettei Linnea tätä pysty pitämään, koska se pistelee. Kokeilimme ulkoiluttaa myssyä kypärämyssyn päälle puettua, mutta eeiiii... ei hienostelumyssyä niin pidetä. Masensi. Mutta ei saa jäädä tuleen makaamaan; päätin että poistan ongelman ompelemalla myssyyn ohuen vuorin.

Ja sen sitten pakottauduin tekemään tänä iltana. Mulla on ollut tuolla bambusilkkiä odottamassa sopivaa käyttöä, ja tämä tuntui juuri sellaiselta. En vaan ollut koskaan ennen ommellut neulottuun lakkiin vuoria trikoosta, joten vähän kokeilemiseksi meni. Ensimmäisestä kappaleesta tuli liian pieni ja jouduin aloittamaan alusta... No, toisella yrittämällä sainkin jo aikaan suunnilleen sopivan kokoisen pussukan myssyn sisään. Ja nyt ei enää pistellyt - päätellen siitä että Linnea piti kukkamyssyään päässä iltapalaan asti. :D

Itsekin kyllä edelleen haluaisin tuosta violetista Mambosta myssyn, joten näinköhän olen pakotettu ostamaan toisenkin kerän sitä...

***

Laitetaan tähän samaan nyt sitten vielä pari rästiäkin. Viime viikolla päätin helpottaa meidän kintasvajetta, ja kokeilin yhdestä vanhasta MuotiMuksusta löytynyttä kaavaa. Kooksi oli ilmoitettu "noin 3-vuotiaalle", ja se sopi sikäli että Aava se kipeämmin isompia kintaita tarvitsikin. Tein kintaat varmuuden vuoksi mahdollisimman havillisista materiaaleista siltä varalta että tulee susi. Päällisen leikkasin vanhasta resusta suojahaalarista ja vuori on fleecetilkuista. Tuli sitten keskenään erilaiset vuorit, kun tilkut ei riittäneet samanlaisiin... piiloonhan ne jää.

Tuomio: ohjeen mukaan tehtynä rannekuminauha on liian löysä. Aavalle kintaiden kämmenosa on liian pitkä, Linnealle sopiva mutta Linnealle taas varsi on vähän liian ahdas. Kaava kaipaa siis muokkausta, teki kummalle hyvänsä... No, Linnea näitä nyt kuitenkin on pitänyt ja kyllä ne asiansa ajaa. (Tuossa ulkoilukuvassa näkyy muuten se, miten aiempi myssyntekeleeni ei sovi haalariin...)

Ja sitten vielä aiemmin tein tämän pussilakanan Linnealle.

Pussilakana on tehty yhdistelemällä kahdesta vanhasta, pienemmästä lasten pussilakanasta, jotka sain ennen joulua tavaranvaihtokaupassa Joskalta. Niissä riitti leveys vaan ei pituus tuohon peittoon - revin vanhat sivuraumat pois jolloin sain kaksi pitkää kankaanpalaa. Niistä sitten leikkasin tarvittavat pätkät ja ompelin yhteen. Kangasta jäi vielä että saisi samanlaisen tyynyliinankin kun vain tulis tehtyä...

Olen ajan hermoilla...

... tein retrokangastakin. Tai siis tein valmiiksi takin, jonka aloitin noin kaksi vuotta sitten, köh. Ehti siinä sitten takin saajakin vaihtua välillä - onneksi noita muksuja on kaksi kappaletta.

Vihreä sydänkangas on Huuto.netin löytö, paksua puuvillaa. Olin silloin joskus leikannut takin päälikappaleet jollain Ottobren takkikaavalla, ja siihen vaiheeseen se oli jäänyt. Onneksi kaavat olivat tallessa, niin sain vuorin niillä leikattua. Valitsin vuoriksi apean viininpunaista hylkiö-collegea, josta en ollut keksinyt mitään muutakaan tehdä. Fossiili luultavasti 90-luvulta, mutta sopii minusta tuon vihreän kanssa ihan kivasti.

Takin ohjelehti oli palautettu aikoinaan kirjastoon, joten sävelsin takin ompeluratkaisut omasta päästä, aika helpoimman kautta. Ompelu sujuikin mukavasti ja työn jälkeen olen tyytyväinen. Kaavaan sen sijaan en. Hihat oli hankalasti kahdesta palasta koottavat, sellaiset jotka ommellaan kiinni vasta kun sivusaumat on jo ummessa. Lisäksi takin hartialinja on ahtaansorttinen ja kaula-aukko+huppu pienet. Kyllä tuo Aavalle juuri mahtuu, mutta vetoketjun sain ostaa tarkoituksella liian lyhyen, koska ei sitä siitä kaulan kohdalta olisi kuitenkaan ikinä voinut vetää ylös asti kiinni.

Kanttasin hupun, etureunat ja taskujen reunat ruskealla vinokantilla, jota sattui olemaan valmiina. Hupun reunaan ompelin sitä ennen kapeaa kuminauhaa, jonka venytin ommellessa äärimmilleen. Kantin kun laittoin siihen päälle, niin se rypytys loiveni juuri sopivaksi. Taskuista tuli valtavan isot, koska muistin liian myöhään, että alunperin taskut oli tarkoitus ommella takkiin sellaisinaan, ja niissä oli siksi saumanvarat reunoissa.

Hihoista ja helmasta käänsin päälikankaan vuorin päälle. Vetoketju on ommeltu tuohon vaan kantattujen reunojen alle. Helppoa kuin heinän teko.

Ja tämän ompelin itse asiassa jo kolme viikkoa sitten, mutta nyt vasta tänään pääsin kangaskauppaan ostamaan vetoketjun. Aava ei suostunut tänään valokuvattavaksi valmis takki päällä; vähän paremmin onnistuin silloin kolme viikkoa sitten, kun vetskaria ei vielä ollut.

Kevättä odotellessa...

Maisemamattoon päivitystä

Aiemmin sama ikuisuustekele esiintyi täällä.

Eilen sain aikaiseksi tehdä alustaan lisäyksiä - no oikeastaan siksi että kaikki ompelukoneen puolat olivat täynnä vääränvärisiä lankoja, enkä pystynyt puolaamaan tarvitsemaani väriä. Päätin sitten tähän kuluttaa niitä vääriä värejä pois.

Tein nyt sen lammen rantaan johtavan polun ja vähän pusikkoakin pellon laitaan. Noista tuli aika tylsät.














Yläkulmaan syntyi kyläkoulu pihoineen sekä jokin pieni liike tai putiikki. Siitä piti tulla ensin neuvola, joka on ollut tytöillä toivelistalla, mutta Linnean mielestä tuollainen pikku mökkeröinen ei kelpaa neuvolaksi, ehei. Koulurakennus olisi kuulemma kelvannut, mutta minusta se on puolestaan ehdottomasti koulu. Siihen pitää saada pihaan vielä jotain keinuja tmv.














Aika itaraa hommaa tehdä aplikaatioita tuollaiseen metri kertaa puolitoista kokoiseen kankaaseen. Jos nyt alkaisin alusta, tekisin sen pienemmissä osissa...

(Nuo kuvat on vähän noloja, kun joka paikassa on langanpätkiä ja karvoja. Varsinkin musta tilkku, josta leikkasin katot, oli ihan järkyttävästi karvoissa...)

Taas yksi lahjottava

Tytöille syntyi muutama päivä sitten ensimmäinen serkku, alle kolmikiloinen pieni poika. Tämä muori herkistyi uutisesta siinä määrin että alkoi oitis hipelöimään kankaita ja miettimään tarpeeksi pientä vaippamallia. Nyt on valmiina lahjasetti viikonloppuna vietäväksi.

SK 1/05 S-kokoisella kaavalla leikkelin sisävaipan, johon ompelin röyhelömäiset lahkeensuut. Ajattelin että siten tulis tarpeeksi pieni, mutta enpä tiedä. En osaa ihan kuvitella, kuinka pieni on alle kolmikiloinen vauva, mutta jospa tuo edes jossain vaiheessa olis käyttökelpoinen. Kuosikankaan valinta tuotti aluksi vähän hankaluuksia, koska yritin löytää jotain ei-niin-tyttömäistä mutta silti herkkää eikä synkkää. Lopulta sitten löysinkin tuon raitaisen interlockin, josta joskus tein Aavalle unipotkarin. Sisäpinnaksi laitoin bambujoustofroteeta ja imut on kiinteät, vaipan muotoa mukailevat, jostain tilkuista saksittu.. Kuosikankaan ja sisäpinnan välissä on vielä kerros froteelakanaa tukena ja lisäimuna.

Kuorivaipan ompelin ainoasta PULin palasta, joka mulla oli jäljellä ja riittävän suuri. Leikkasin sen M-kokoisen fuzzin kaavalla vähän kulmia pyöristellen. Halusin tehdä isomman kuoren, kun ajattelin että ensin voivat käyttää (jos edes päätyvät kestoilemaan...) äitiyspakkauksen kuorta ja tämä tekemäni sopis sitten sen jäätyä pieneksi. Toisaalta ei myöskään haittaa vaikka kuori olisi vähän isokin. Kuoressa on verkkovuorikangasta sisäpuolella ja vaaleansinistä joustokanttia reunoissa. Tarrat ompelin siivekkeiden jatkoksi, kun vyötärönympärys uhkasi muuten - taas kerran - jäädä kovin pieneksi.

Koska tuo tekemäni sisävaippa näytti niin "isolta", niin lisäsin settiin aiemmin tekemäni, pienemmän sisätäyttiksen. Tein siihen vain uuden, pötkömallisen imun froteesta, flanellista ja hamppupellavasta.

Tein raitatrikoosta myös pienet puolipotkarit, kun minusta puolipotkarit nyt vaan on niin käteviä... Kaava on taas se SK 10/82, nyt koko 60 josta vaan lyhensin lahkeita jonkun sentin. Nämä vastais nyt sitten varmaan kokoa 50. Söpöset! <3

(Ja miksikähän tällä uudella punakukkaisella pohjalla nuo tekstiin upotetut linkit eivät näy erivärisinä tms. muutoin kuin jos hiiren vie siihen päälle..?)

Kaulurit

Jouduin tekemään tämän kauluripostauksen uudelleen, sillä se meni vähän sekaisin kun värkkäsin pohjien kanssa... mokomien.

Tekaisin uudet kaulurit tytöille, kun entiset on paitsi aika vähissä, myös aika matalia. Näihin laitoin kunnolla pitkät kaulusosat.

Valkoinen on ribbineulosta omasta vanhasta poolostani, jonka sain 13-vuotiaana joululahjaksi. :) Muistan sen siksi niin hyvin, että silloin "kaikilla" oli poolopusero ja siinä päällä liivi. Niin, ja pitkä riipus lisäksi. 8) Nooh, tähän päivään mennessä tuo poolo oli jo käynyt vähän kittanaksi mulle - hassua että se ylipäätään on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet. Kai siksi että se on ollut niin perusvaate. Joku aika sitten leikkasin siitä sen kauluksen+ympäryksen nimenomaan kauluriksi, ja nyt sitten käytin jäljellä olevaa miehustaa näihin kaulureihin.

Linnealle tein ensin, ja siihen leikkelin tuon ympärysosan ohuesta collegetilkusta. Linnean kommentti kauluristaan: "Joo, violettia!"

Hauska punainen on interlockia vanhoista, anoppilasta löytyneistä pyjamahousuista. Housut oli polvista risat, mutta koska materiaali oli niin retro, niin halusin ne sieltä kuitenkin mukaan. Leikkelin nyt sitten toisesta lahkeesta ehjiä kohtia tähän.

Itselleni muistiin, että käytin näihin samaa Ottobren paitakaavaa, 110 cm, jolla tein Linnean violetin bambupaidan. Linnealle leikkasin pääntien ilman saumanvaraa, Aavalle oli normaali saumanvara siinä.

Leikkimiseksi meni

Näitten pohjien kanssa nimittäin. Tajusin kuinka paljon netistä löytyy erilaisia pohjia... joten jos näkymä vaihtuu tiheään tässä lähiaikoina, niin jurittakaa jummartaa: tämä vaan ettis itteänsä. X)

Tykkään

Löysin vähän entistä vihreää mieleisemmän pohjan täältä. Kyllä nyt silmä lepää ja sydän lepää..

Vanhoja rästejä

Kaivelin korjattavien vaatteiden laatikkoa (öh, korjattavaa on vähän kertynyt koska korjaaminen on useimmiten tylsää. Tai ainakin ennalta epäkiinnostavaa, toisin kuin uuden ompelu) ja törmäsin siellä myös muutamiin keskentekoisiin pikkuesineisiin.

Kuten valmiiksi leikattuihin vaippakappaleisiin. Valkoista isolenkkistä joustofroteeta ja luomuvelouria, velouriin ommeltu vähän kiinteää imuakin. Malli näytti olevan SK 1/05 koko L. Mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, milloin olen tällaista vaippaa ollut tekemässä ja miksi, ja miksi se on jäänyt kesken. Ompelin sen nyt sitten valmiiksi. Laitoin kuminauhat röyhelömäisesti, jolloin vaipasta tuli jonkin verran L:ä pienempi, saumuroin reunat yhteen ja jätin taakse täyttöaukon. Tuloksena pehmoinen vaippuli, jonka sanoisin kattavan koot S-M. Kiinnitys näpsyllä tai vaan kuorella ja etureunaa voi taittaa matalammaksikin, koska imuosa ei ala ihan ylhäältä. Tällä vois olla kiva vaipattaa pikkuvauvaa. Ei kukaan tarvis?

Löysin myös jotain mitä olin vähän kaipaillutkin, nimittäin pari keskeneräistä ruokalappua. Tein joskus noita sarjatyönä useamman, mutta kyllästyin sitten kesken ja kaksi jäi valmistumatta. Niitä ei silloin niin montaa edes tarvittu, kun pyykkiä pestiin useammin. Nyt meillä on ollut vähän lapuista uupeloa, joten ilomielin kanttailin laput valmiiksi.

Ruokalaput, nuo kaksi alinta siis, on tehty vanhasta farkkupaidasta, vanhasta keittiön verhosta, punainen kantti on jonkun ihme paitajakun hihaa ja tarratkin on uusiokäytössä, vanhasta vaipasta irrotettu. Farkkupuoli on niinkuin tausta, ja tasku on siellä takana jotta kun sen kääntää etupuolelle, se jää törrölleen auki.

Ylin lappu on sitten varsinaista korjausompelua - ikivanha kulahtanut lappu johon uusin pilalle rispaantuneen "kaulanauhan" kun punaista vinokaitaletta jäi.

Uusi lappu heti käytössä:

Ruuneperiä

En ole vuosiin tehnyt Runebergin torttuja, mutta nyt kokeilin, miten ne onnistuvat täyssokerista ja speltistä. Miksi edes epäillä - hyväähän siitä tulee tottakai. (Vaikka aika pienihän se speltin osuus tuossa on...)

Sain samalla uusiokäytettyä kimpaleen lähes fossiilista pullapitkoa pakastimen uumenista.

Laitoin siis:

200 g voita

2 dl täyssokeria

2 munaa

1 dl (täysjyvä)spelttijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

2 rkl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 dl korppujauhoja (pullasta ja vähän vehnäsämpylästä)

2 dl kermaa

Leivinuuni oli hiukan liian kuuma, ja osa torttusista meni aika tummiksi. Muutenkin ne ovat aika rumia, koska ymppäsin pellin mahdollisimman täyteen ja joistakin tortuista tuli ties-kuinka-moni-kulmaisia. Kuvasta puuttuu kaksi ruminta, jotka söimme testiksi. :) Noissa ei ole mitään päällä, koska pakastan ne paljaaltaan, ja vadelmahilloa voi lisätä sitten ennen syömistä.