Pakkasaamu

Meidän ekaluokkalainen se on sellainen, jota ei meinaa saada pukemaan päälleen juuri mitään. Mitään lämmintä. Eskaritalvi mennä sinniteltiin vanhan akryylineuleen turvin, kun mikään villavaate ei kelvannut. Tänä talvena ei ole kelvannut enää sekään.

Ei auttanut muu kuin suunnitella neidin itsensä kanssa villavaate joka miellyttäisi. Ja kriteerit olivat pääpiirteissään: lyhythihainen pinkki mekko. Tarkemmista yksityiskohdista sovittiin sitten työn edetessä.

Lanka löytyi omista jemmoista. Purkasin monta vuotta sitten virkkaamani pikkutytön Nalle-lankaisen villatakin, joka ei ollut aivan onnistunut. Yhden kokonaisenkin lankakerän löysin ja lisäksi jotain pientä purettua ja purettavaa. Sopivia Kool Aid -värejä löytyi yllättäen Huuto.netistä. Pataan päätyivät muistaakseni maut Soarin strawberry lemonade ja Watermelon, useampi pussi kumpaakin. Yritin saada tasaista tulosta mutta vyyhti oli paksu ja vähän kirjavaahan siitä väkisinkin tuli. Aavan mielestä lanka oli juuri hyvä.

Neulomisen alkuun pääsin joskus loppiaisen jälkeen, ja kunnianhimoinen tavoite oli saada mekko päälle helmikuuksi. No ei ihan onnistunut, pari viikkoa pitkäsi meni, mutta syytän vesikelejä, jotka vähän nakersivat neulomisintoa. Tälle viikolle oli luvassa vähän taas pakkastakin joten otin viikonloppuna loppukirin ja valmista tuli.

 

Aloitus helmasta pyörönä, hihat tehty resorin verran pitkillä puikoilla ja sitten yhdistetty miehustaan, minkä jälkeen raglankavennukset. Etu- ja takapuoli on samanlaiset, joten ei ole niin väliä kummin päin tämän pukee... Ja aika sievästi se langan kirjavuus tuonne mallineuleeseen hukkuu PAITSI että kainaloiden alle sitten piti muodostua tuollainen tumma vyöhyke, mur.

 

 

Pintaneule on mummolta opittua, joka neljäs kerros reikiä ja muuten ikään kuin 3x2 joustinta. Helppo tehdä ja lopputulos on kivasti möyheä ja joustava. Olen toiveikas että joustavuutensa ansiosta mekko menee ensi talvenkin.

 

Tänä aamuna mittari näytti muutamaa pakkasastetta ja Aava lähti kouluun villaa yllään. Kyllä lämmittää äidin sydäntä.

Ultimate casual

 

Kummallista. Yhtäkkiä on helmikuu ja sitä huomaa kaikesta huolimatta olevansa edelleen hengissä. On lunta ja on valoa, ei paljon mutta riittävästi molempia kuitenkin. Ja on mahdollisimman pitkä aika seuraavaan pimeyteen, ei hassumpaa.

***

 

Sain syksyllä lainaan harvinaisen tuoreen Ottobren ja siitä irtosikin monta mallia ommeltavaksi. Ultimate casualista sain uuden luottokaavan Otson housutukseen ja ennen joulua jo ompelin kolmet erilaiset. Raidallisia varten piirsin kaavasta sivusaumattoman version niin tuli vähemmän kohdisteltavaa.

 

Ennen joulua nämä ruskeatkin jo leikkasin mutta valmistuivat vasta tällä viikolla. Tulikin astetta tyylikkäämmät - tällaisia olisin joulujuhliin kaivannut slipoverin kaveriksi mutta se juna meni jo. Tähtimerkkejä painoin joskus itse vihreälle puuvillanauhalle pitkän letkan ja ruskea velour oli alun perin vaaleanpunainen aamutakki kirpparilta.

 

Ihanaa kun lahjeresoreillekin on oma kaavansa, ja hyvä sellainen, niin ettei tarvitse summissa leikellä. Näitä housuja tekisin vaikka kuinka monet mutta rajansa sillä kuinka monet tarvii ja paljonko hyllyyn mahtuu. Kai.

Loppukesän pintaraapaisu

 

Tunnustan. Olen popsinut herneitä ja herukoita, kuokkinut perunoita, hämmästellyt karvaisia ja kitkeriä kurkkuja, poiminut hilloja, juolukoita ja variksenmarjoja (ehkä vähän mustikoitakin) ja ihastellut pihan pieniä väriläiskiä - sen sijaan että olisin vaivautunut kuvaamaan kaikkia kesän aikana syntyneitä ompeluksiani. Enkä kadu mitään!

Ne muutamat kuvatut tulevat tässä. Jossain välissä valmistui iloisen nostalginen ja vähän surkuhupaisakin jämälankatakki kuopukselle. Ohje on jostain Modasta, en vaan enää muista mistä. Värit olisivat herkullisemmatkin voineet olla mutta näitä nyt löytyi ja sillä hyvä. En oikeastaan edes pidä ainaoikeinneuleesta mutta tässä se näyttää jotenkin herttaiselta, sillä satunnaisiin langanvaihtoihin yhdistettynä se tuo elävästi mieleen lapsuuteni haparoivat neulomukset. Pääntie on vähän iso, kaipaa ehkä kumilankaa.

Otsolle myös "vielä ehtii -setti", kaavat Suuri Käsityölehti 7/2010. Vielä ehti tälle kesälle ja vielä riitti se kaavojen suurin koko eli 98. Tosin paidan malli olikin sen verran outo, että muokkasin sitä pidemmäksi ja kapeammaksi. Valmis paita taitaa lopulta olla kokoa 104, menee varmasti hyvin ensi kesänäkin. (Pääntie on vielä aika iso joten olen nyt pukenut toisen paidan alle.) Shortsien kaavalla leikkasinkin loppujen lopuksi pitkät housut, joten ne puolestaan menevät oikein hyvin nyt alkusyksyllä. Itse kaava on sen verran reilu että sillä voisi varsin hyvin tehdä shortseja vielä ensi kesäksikin. Paidan trikoo on jämäpala Hilcon hyvää perusraitaa, ja housut tein mummon antamasta paitapuserosta joka tosin alkujaan oli vaaleankeltainen. Rintataskut jätin polvipaikoiksi.

 

Heinäkuussä vietettiin lasten ja siskon kanssa muutama laadukas päivä mummolassa, ja sain vihdoin urakoitua mattoloimen täyteen. Solmittavaa riittää useampaankin istuntoon! Näitä on kudottu neljä tai viisi kesää, joten iso rulla on täynnä lähimenneisyyttä. Sinipunaista pikkumattoa kudoin kuopusta odottaessani ja nyt se pääsi Otson ja Aavan uuden, yhteisen huoneen lattialle. Tykkään! Väritkin on samat kuin kaapinpäälystän kaitaliinassa.

 

 

Tänään heräsin varhain, saattelin molemmat tytöt koulun pihalle, päällystin matikankirjan kontaktilla. Viime viikolla vielä surin kesän loppumista, mutta tänään huomasin nauttivani arkeen palaamisesta. Yksi juttu vain harmittaa. Käytin tänään ensimmäisen kerran uutta takkiani jonka ompelin jo kesäkuussa, mutta en saanut vieläkään sitä kuvattua. Sitäkään. Lupaan palata astialle!

Jo tavaksi muodostunut

...kuunvaihteen päivitys tulee tässä. Huhtikuu humauttaa, sen huomasi hyvin tässä kuvia keräillessä. Kuun alkupuolen kuvissa ollaan lumen keskellä ja loppupuolella maailma näyttää jo ihan eriltä. Piha on marraskuisten kaivuiden jäljiltä mustalla mullalla, mutta näköjään senkin kanssa voi elää. Lattiat rapaantuvat, ei se mitään. Voi miten olen iloinnut keväästä! Vähän olen jo päässyt kiviä latomaan, haravoimaan (sen vähän mitä vanhaa nurmea on jäljellä) ja muutaman hassun kuusivauvankin siirsin. Loput istutustyöt ja kylvöpuuhat joutuvat odottamaan kunnes routa enemmän sulaa ja ilmat lämpenevät. Sillä välin olen sisällä hämmästellyt jokseenkin rumaa kukintoa, jonka aralia on kevättalven aikana kasvattanut. En taida antaa kukkia toiste, viherkasvi mikä viherkasvi.

Näköjään useampia pääasioita tässä kuussa. Linnealle talvella kutomani valkean pipon käytin Kool Aidissa siinä toivossa että siitä Otsolle käyttökelpoisen saisin. Alpakkalanka yllätti: siihen ei elintarvikeväri ottanut juuri lainkaan. Normivilla sai puolestaan aika silmiäsärkevän turkoosin sävyn, tuloksena kummallisen meleerattua neulepintaa. Pisteenä iin päälle osittain värjäytynyt tupsu, jossa muistinkin olevan keinokuitua osa... Ehkä pihakäyttöön, ehkä purkuun menee, en tiedä. Villapipojutut tuntuvat juuri nyt ihanan kaukaisilta!.

Otsolle oli pula sopivasta välikausipiposta. Ompelin ensin yhden vihreäksi värjäämästäni tähtifroteen jämäpalasta, mutta liian leveä tuli siitä. En jaksanut pienentää, tein toisen. Samantapainen siili kuin Aavalle aikoinaan, tästä tulikin kiva. Tosin vähän iso tämäkin, mutta eipähän jää sitten heti pieneksi.

Itselläkin pipopula, se krooninen. Tällä kertaa otin ja tilasin oikein varta vasten valittua trikoota ja ihanaa tilasinkin, Royal-Tuotteelta. Onnistuin sitten kuitenkin ompelemaan siitä liian kireän pipon. Tarkoitus oli hyvä, sen piti pysyä napakasti päässä... Vaikeaa! Koska loppupalasta kerkesin jo saksia muuta, en omista edelleenkään uutta, kivaa kevätpäähinettä. Vanhoilla mennään... Merkit ovat sentään uusia ja kivoja, huutiksesta löysin ja näitä on monenlaisia.

Lisää sutta ja sekundaa. Piti tuunaamani tyttöjen vanha teepaita Otsolle. Tämä oli alunperin haalean vaaleanpuneinen, edessä kukkaprintti ja rusetti (joka irronnut ja siitä jäänyt reikä) ja helma ja hihansuut sellaiset tyttömäisen aaltoilevat. Paita kävi jo joskus aiemmin vihreässä värjäyskoneellisessa. Jollakin piti saada se kukkaprintti ja reikä piiloon ja iskin silmäni meduusa-aplikaatioon eräässä Ottobressa. Aplikaatio onnistuikin hyvin - lonkerot oli tosin aika työläät tehdä!  Koska hihoista ja helmasta piti leikata ne aaltoilevat reunat pois, aloin epäillä että paidasta tulee liian lyhyt suhteessa leveyteen. Intoa riitti vielä siinä vaiheessa ja kehittelin raidalliset jatkopalat hihoihin ja helmaan, tyyliin "toinen paita alla". Vasta sitten älysin sovittaa paitaa saajansa päälle ja huomasin, että pääntie on ihan liian avara. Huokaus. Nyt paita odottaa sitä että tekisin vielä sen "toisen paidan" kaula-aukonkin tuohon alle hämäykseksi, saapa nähdä odottaako sitä koko kesän. Mitä tästä opimme? Jos aiot jotain vaatetta tuunata niin sovita sitä ihmeessä ensin että näet mitä kaikkea siinä on tuunattavaa.

Vähän samaan henkeen vielä tämä seuraavakin kierrätysompelus. Itselleni liian pienistä topista ja teepaidasta yhdistelin Linneaa ajatellen singoalla-tyyppisen paidan jollain Ottobren kaavalla, kokona 134.
Pääntien kuminauharypytetty reuna olikin sitten kuitenkin liikaa Linnean kutisevalle hipiälle. Onneksi Aava mieltyi paitaan ja on tätä nyt sitten pitänyt vaikka vähän väljä onkin.

Kuukauden onnistunein käsityö taitaa olla tässä: esikoiselle välikausihousut Rasavilin kankaista, vastaavat kuin Otsolle tein jo syksyllä. Nämä olikin korkea aika toteuttaa, koko on juuri eikä melkein Linnealle. Onneksi seuraava käyttäjä tulee perässä...

 

Ja sangen käyttökelpoisia tuli myös kaikista niistä pikkupöksyistä joita olen kuopukselle viime aikoina ommellut. (Meillä asuu nykyään Iso Poika joka käy oma-aloitteisesti potalla.) Punaraitaisen trikoon jämistä tuli kolmet bokserit samalla mallilla kuin viime kesänäkin mutta kuvaan ne kaikki eivät ikinä ole yhtä aikaa ehtineet. Siniruskeat tilkut muotoutuivat puolestaan tuollaisiksi enempi pikkarimallisiksi, kaava jostain 90-luvun MuotiMuksusta ja kaksi eri kokoa tehtynä kun 116 osoittautui sopivammaksi kuin 104. Pientä mitoitusta tai isopyllyinen lapsi...

 

Loppuun itselle ommeltu tunikanhelttana. Sovituskuva olisi kiva, ehkä sitten kesemmällä.

 

 

Koulukyytiä

Ensimmäinen kouluviikko takana ja kiirettä on pitänyt. Oikein mukavaa että tytöillä on nyt taas enempi ohjelmaa ja itsekin saan tästedes pyöräkuntoilua kahdesti päivässä. Kerrassaan mainiota nämä upean lämpimät säät, parhaat koko kesänä! En vain itse ole oikein etevä näissä olosuhteiden muutoksissa ja menneellä viikolla on vähän hengästyttänyt uusi päivärytmi ja kaikki ylimääräiset hommat siihen päälle (niitähän aina siunaantuu juuri silloin kun muutenkin olisi tarpeeksi, tämähän on nähty).

Käsitöitä kuitenkin, meni syteen tai saveen. Viime viikonloppuna ompelin eskarinsa aloittavalle punaisen paidan, kun sitä punaväriä olin vähän paitapinkkaan ehtinyt kaipailla. Yhdet mieluisat housut "tarvitsivat" punaisen paidan ja kun housut ovat pääasiassa beiget niin paitaankin sitten beigeä somisteeksi.

Aava löysi taannoin sieltä Rasavililtä itselleen pikku nallen (joita on kuulemma käytetty vauvahaalareiden somisteena) ja nyt keksin sille nallelle sijoituspaikan. Vanhoista shotseistani ratkottu taskunkansi ajelehti ompeluhuoneessa ja päätyi sopivanvärisenä paidan rintapieleen. Nalle on siinä vain hakaneulalla kiinni, joten sen saa pesun ajaksi pois ja muutenkin jos siltä joskus tuntuu. Läpän toista nurkkaa en saanut siististi ommeltua, joten piti lätkäistä pilvimerkki päälle. Mutta se onkin ihan hauska siinä. Paita on interlockia jostain kirpparipussukasta ja resorinkin ostin SPR:ltä, ihan valtava pala josta nyt ensi kertaa käytin...

Paita oli saajalleen mieluinen - nyt vain viileämpiä kelejä odottelemaan että sitä voisi pitääkin. Paitsi etten kyllä odota.

Viikolla meinasi tosiaan olla pikku stressiä, ja jonakin yönä piti saada sitä stressiä purkaa väripadan ääressä. Kaivoin kaapista 187 grammaa purettua vaaleankeltaista, ruskeatiplaista sukkalankaa, joka aiemmin oli ollut osa mautonta ja muodotonta villapuseroa. Tuo vaaleankeltainen ei niin kauheasti sykähdyttänyt joten kokeilin sen päälle muutamia Kool Aidin sävyjä. Tulikin aika ihanan syksyinen värikimara!

En vain tiedä mitä ihanaa tuosta nyt sitten tekisin. Aloitin vähän jo lapasta itselleni mutta se taitaa mennä purkuun sillä ei näytä kovin mielenkiintoiselta. Myssyä kokeilisin seuraavaksi mutta en taidakaan sillä en oikeasti halua pitää noita värejä kasvojeni lähellä. Huomaa kyllä etten ole värjännyt pitkään aikaan - sopivan vyyhtikoon arvioiminen ei ihan onnistunut tällä kertaa.

Jossain välissä ompelin muka Linnealle niitä farkkuleggareita, mutta ensimmäinen yritys meni metsikköön. Kaavana oli Ottobresta Scarlet-niminen kokoa 128 mutta plääh: tuloksena housut jotka ovat ylhäältä liian leveät ja alhaalta liian pillit ja sitäpaitsi valmiiksi lyhyet. Housut sopisivat Aavalle mutta se ei niitä ainakaan vielä huolinut joten katsotaan mitä niile tapahtuu. Kangas oli onneksi "vain" kirpparilta löytynyt joustofarkun pala joka maksoi pari euroa - hyvä kangas yhtä kaikki joten harmi haaskata.

Eilen sitten piirtelin uuden kaavan ja paloittelin Linnean itsensä kangaskaupasta valitseman hienon, vähän kimaltelevan joustofarkun. Nyt osui ja upposi!

Halusin tehdä kontrastiväriset tikkaukset kuten oikeissakin farkuissa, mutta ensin oli ongelmana se, ettei sellaista paksumpaa tikkauslankaa ollut mieluisissa väreissä. Lopulta keksin laittaa kaksi tavallista ompelulankaa yhteen ja - hyvänen aika! - sehän toimi kuin tauti. (Näissä housuissa ei ole oikeita taskuja, en uskaltanut tuhlata aikaa sellaisiin kun en tiennyt tuleeko näistäkään sopivat.)

Jo Aavan paitaa ja niitä epäonnistuneita housuja ommellessa totesin että saumurin on aika päästä huoltoon. Yli neljä vuotta yhteistä taivalta on takana ja nyt alkoi tuntua että terät eivät enää ole terävät. Tänään vein sitten masiinan tohtorille ja jään odottamaan koska sen saan takaisin. Tiedossa siis saumuriton ensiviikko, joten on ilmeisesti aika tehdä pois alta erinäisiä korjausompeluksia ja muita sellaisia mitkä hoituvat ompelukoneella.