torstai 17. toukokuuta 2012

Paidat ja potkarit

Tuli joskus pari viikkoa sitten hirmu hinku tehdä Otsolle vielä ihan oikeat potkuhousut. Siksi tuli että niitä on - ihan totta! - kätevä käyttää vielä noinkin isolla, kotona sisävaatteena. Pysyy ylhäällä ja on sukat samassa. Ei tahdo käytettyjä sellaisia löytyä taaperokoossa - ei kai niitä kukaan muu käytä. Tein siis yhdet suurentamalla Eevaneuleen retroa potkarikaavaa mukamas kokoon 90 mutta vähän pienemmät näistä käytännössä tuli. Olkaimiin kokeilin uutta ideaa, ettei tarvinut tiukkoja kaarteita kantata.

Niin, ja pari viikkoa hurahti siinä, että oikean värisiä neppareita pitikin tilata ja niitä odotellessa vähän inspiraatio hiipui ja kesäkin näytti uhkaavasti lähestyvän. Ajattelin jo että nämä jää käyttämättä jos edes ikinä valmistuvat... Mutta kyllä tänään jo ehdin näihin tykästyä niin että eivätköhän ehdi käytössäkin olla. Kangas on joustofroteeta Kestovaippakaupasta ja ihanan pehmeää.





Olkainidea toimi muuten hyvin, mutta jos teen tuollaiset toiste niin taidan kiinnittää resorikaitaleet ompelukoneella. Kaksi kerrosta joustofroteeta, tukikangas ja enimmillään neljä kerrosta resoria olkainten päissä oli saumurilleni vähän liikaa...

Aavalla on ihan hyvän kokoinen pino T-paitoja, mutta tosipaikan tullen sieltä ei oikein löytynytkään mitään kivaa päällepantavaa. Turhamaista touhua, mutta ompelin nyt sitten kaksi uutta ja iloista paitaa ettei tarvi uudestaan läpikäydä samaa kriisiä kuin keskiviikkona neuvolaan ja kerhoon lähdettäessä. Peräti uutta trikoota ovat molemmat; leppikset olivat sentään jämäpala oman imetyspaidan jäljiltä mutta norsut olivat ihan uusi, iso pala jonka täten korkkasin. Kaava ihan perusperus jostain vuosituhannen alun SK:sta, kokoa 110.


Kanttauksiin oli vaikeaa löytää sopivia värejä. Lopulta piti tyytyä käyttämään täyspuuvillaista interlockia ja ribbiä, joten saa nähdä miten nuo käytössä pysyvät muodossaan. Hihat olivat kaavassa pitkät mutta leikkelin ne summassa tuohon pituuteen - aika pitkät ollakseen lyhyet mutta oikeastaan ihan kivan näköiset noin. Hihansuut laitoin kahdella eri tavalla ja käänteet ompelin kanttiväreillä. Helman mitta on vähän justiin, pari lisäsenttiä ei olisi haitannut norsupaidassa - leppiksistä ei enempää olisi irti saanutkaan.




Nämä helpot paitajutut on kovin koukuttavia - tekisi mieli hurruutella lisääkin. Kukahan meillä seuraavaksi tarvisi..?

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Kyllä nyt takkia pukkaa

Tänään oli suu messingillä, ja syystä. Mahtava kesäinen ilma, vihdoinkin, ja lapsella päällä tarpeeseen tehty uusi takki. Ihana takki!

Sain viime kesänä kälyltä kappaleen Marimekon Melooni-kangasta. (En itse muistanut kuvata kangasta ennen leikkelyä, mutta tämä kuva löytyi Huutiksesta ja sen sieltä röyhkeästi kähvelsin.) Kangastani oli sen verran että siihen mahtui yksi kokonainen soikula ja osa toisesta.

MARIMEKKO Maija Isola MELOONI 1963

Ajattelin heti kankaan saatuani, että takkikangas Otsolle, mutta jäin harkitsemaan aina siihen asti kunnes näin Tosimummon itselleen tekemän Melooni-takin. Takkikangashan se. Sunnuntai-iltana katsoin säätiedotusta, että jahas, ilmat lopultakin lämpenemässä. Eikä Otsolla mitään ohuempaa päällepantavaa, siis ulkovaatetta. Alkoi pikainen mutta hauska, reilun vuorokauden mittainen takkiprojekti.

Kaavana käytin ulkohaalarin kaavan yläosaa, sivusaumat vain suoristin. Koitin leikellä päällisen osat kankaan valkoisia osia vältellen. Aika hyvin onnistui, ainostaan hupun suhteen jouduin hieman tinkimään.



Vuorina on ihanaa eläinkuvioista pussilakanaa jonka ostin joskus kirpparilta. Pussilakana oli vauvakokoa (ÄP:n?) ja vain toiselta puolelta kuvioitua, joten sekin kangas kului aika tarkkaan. Meloonistahan piti tietysti ottaa talteen ja käyttöön myös hulpion tekstit ja niille löytyikin sijansa takista. Vetoketjukin löytyi omista jemmoista oikean pituisena ja värisenä niin ettei sitäkään tarvinut lähteä ostamaan - aika täydellistä. 





Koska keskityin Meloonin leikkaamisessa niin kovin noihin isoihin kuvioihin, unohdin ihan, että yhdessä kohtaa kangasta oli pieniä reikiä. Ne reiät sitten löysin ompeluvaiheessa toisen hihan yläosasta ja harmittelin vähän aikaa. Harmi haihtui kun keksin aplikoida reikien peitoksi yksittäisiä eläimiä vuorikankaan jämäpaloista. Etukappaleelle lisäsin vielä norsun vain näön vuoksi ja siksi että norsu on suosikkini noista kaikista eläinhahmoista. :) Hihoissa on muuten vuori leikattu ylösalaisin, jotta hihansuita kääntäessä esiintulevat eläimet ovat oikein päin. En sentään saanut kumpaankin hihaan samoja eläimiä kurkistamaan sillä kangasta ei riittänyt.




Tänään siis esiinnyttiin uudessa takissa. (Ja pyykkiinhän se sitten lopulta päätyi kaikkien hiekkaleikkien ja evästelyjen jälkeen. Mutta mikäs tällaista puuvillaista on pestessä vaikka joka viikko.)




Tunnen muuten nyt aika lailla selättäneeni kaikki aikaisemmat vaikeuteni ja kynnykseni takkiompeluiden suhteen. Ja kuin vakuudeksi sille otin ja ompelin tänään valmiiksi vielä yhden ikuisuustekeleen, siis nimenomaan -takin.

Tätä takkia tein ehkä kaksi tai kolme vuotta sitten esikoiselle. Kai tämä oli koeversioksi tarkoitettu, sillä kankaat ovat mitä-sattuu-löytymään -laatua. Päällinen mummon vanhaa pussilakanaa (ihanaa kyllä mutta aika pehmennyttä) ja vuorina pinkiä collegea muuten paitsi hihoissa beigeä. Malli on erikoisempi, jostain vanhasta Käsityökerholehdestä peräisin. Kuvasta erottuu huonosti mutta takissa on kaarroke johon hihat ja miehustan kappaleet on rypytetty kiinni. Ohjeen ompelujärjestys oli vähintäänkin kummallinen, ja luulenpa että siihen se homma aikoinaan tyssähti. Vähän jouduin saumoja availemaan että sain tämän valmiiksi mutta muuten ei oikeastaan ollut muuta kuin vetoketjun kiinnitys jäljellä. Riittävän pitkä käytetty vetskari löytyi kuin löytyikin tähän hätään.


Ajattelin että tämä ei meidän tytöille enää mahdu ja että saan kiikuttaa sen suoraan kierrätykseen, mutta eipäs. Aavalle mahtui lyhythihaisen päälle ja Aava tänään tämä päällä ulkona viipottikin. Kivannäköinen ja pehmoinen takki kunhan ei syynää liian tarkkaan kulahtanutta materiaalia ja sisäpuolen lieviä ompelutöpeksintöjä. Eiköhän tällekin kesän mittaan riitä käyttöä.


Hirmuisesti tekisi jo mieli itselle sitä uutta takkia aloittaa, mutta ehkä sentään hengähdän vähän ja teen jotakin muita juttuja väliin. Äitienpäiväkin on tulossa, joten toivotan jo valmiiksi iloista sellaista kaikille teille äiti-ihmisille jotka tätä luette. :)


tiistai 8. toukokuuta 2012

Takki ja pipotusta

Täällä on puuhailtu kevätkamppeiden parissa, kun se kevät nyt lopulta tuli.

Tämän kisupipon leikkasin Otsolle jo talvella, kun unipuvun leikkuusta jäi sopiva pala yli. Ompelu jäi odottamaan ja sitten vähän jo unohtuikin. Onneksi muistin jossakin välissä tämän viimeistellä, niin saatiin käyttöön. Pipo on vuoritettu valkealla trikoolla, joka on peräisin vanhasta huonosta paidasta.



Itseäni on vaivannut krooninen välikausipipopula jo varmaan monta vuotta, ja joka vuosi olen jollain tekeleellä sitä pulaa yrittänyt paikata. Tänä vuonna yritys kanavoitui ommeltujen trikoopipojen suuntaan, ja sain ihmetellä kuinka vaikeaa voikaan yhden pääkappaleen ompelu olla... Ensin syntyi käännettävä pipo resorilla, ilman sitä resoria. Eli tähän piti tulla raidallinen resori reunaan kun jossain sellaisen pipon näin ja kuvittelin hyväksi ideaksi. Ei se sitten kuitenkaan hyvältä näyttänyt minun päässäni, joten jätin resorin pois ja jäljelle jäi pelkkä saumuroitu reuna. Jonkun kerran tätä pidin mutta sitten se reuna venyi liikaa. Kissatrikoo on entisesta lempipaidasta.




Seuraava yritelmä meni ihan kunnolla pieleen ja dumppasin sen tilkkulaatikon uumeniin joten ei siitä sen enempää. Näistä kahdesta sen sijaan tuli jonkinlaisia. Ruskeavalkoinen on kirpparipaitaa ja omaa vanhaa paitaa ja muuten aika hyvä mutta päällistrikoota oli sen verran naftisti ettei siitä riitä kääntymään nurjalle puolelle tarpeeksi leveälti. Niinpä reunaa saa joka kerta pukiessa asetella ettei vuori jää pilkottamaan. Apilatrikoosta leikkasin vielä lopuksi yhden pipon ja sen ompelu sujuikin mallikkaasti mutta olikin iso pala kangasta niin ettei tarvinut erikseen säätää vuorin kanssa.


Esikoisellakin oli huutava pipopula. Kun toiveita kyselin niin värillä ei ollut väliä mutta Charmy Kitty oli kuvatoiveena. En uskaltanut tehdä aplikaatiota ihan tyhjän päälle vaan tein ensin koepipon hylkiöityneestä tähtitrikoosta. Kun koeversio osoittautui sopivaksi, uskalsin leikata toisen saman kokoisen yksivärisestä trikoosta ja väsätä siihen tuon kuvan sitten. Mieluinen tuli ja sopivakin joskin aika pitkä mutta niin kai sen kuuluu ollakin. Tähtipipo nyt jäi jakoperää eli se etsii uutta kotia.




Olen haaveillut puuvillaisesta kesätakista jo monta vuotta, mutta jostain syystä en ole saanut sellaista valmistumaan. Yritystä on jonkin verran ollut, viimeksi vuosi sitten jolloin yritin saada takkia aikaan kukkapuuvillasta ja fleecepeitosta. Yritys kariutui siihen että vuosituhannen vaihteen Modasta piirretty kaava oli ihan valtava teltta vaikka koonkin valitsin alakanttiin. Takki jäi siis kesken.

Tänä keväänä olen kuumeisesti metsästänyt parempaa kaavaa, ja lopulta päädyin piirtämään villaneulosduffeliin tarkoitetut kaavat yhdestä Ottobre Womanin numerosta. Sitten tuli idea: kokeilen kaavoja ensin siihen keskeneräiseen takkiin, ettei taas mene kankaita hukkaan jos malli onkin huono. Niinpä tein ja aika mukavasti sainkin uusilla kaavoillani telttatakkia pienennettyä. Miehustan ja hihat leikkasin uusiksi, mutta pääntien reuna ja huppu jäivät silleen. Eli tämä takki on nyt yhdistelmä kahta eri kaavaa. Sovituskuvat puuttuvat koska kukaan ei niitä ota; pitäisi kai hommata kameralle jalusta...






Kukkakangas Eurokankaan laarista vuosia sitten ostettua, vuorifleece roskista pelastettua peittoa. Vetoketjut löytyivät omista jemmoista, peräisin mistä lie. Taskut on aika hienot, askartelin ne silloin vuosi sitten huolellisesti Modan ohjeilla ja olen kyllä nyt iloinen että ne pääsivät lopulta ihan käyttöön asti. Takki menettelee mutta on siinä paljon parantamisen varaa. Kaavoja aion vähän muokata ja seuraavaan takkiin tulee puuvillavuori koska fleece on ihan turkasen kuuma. Yksityiskohtiakin tulee lisää, kuten kännykkätasku ja tuulipussit hihoihin. Sellaista unelmatakkia odotellessa...

Toinenkin valmis takki - sellainen vähän pienempi - tuolla kyllä odottelee, mutta siitä koitan huomenna saada vielä sovituskuvia. :)