sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Funky sister (ja sen veli)

Nyt tuntuu että kevät on alkanut. Valoa piisaa ja se tuntuu luissa ja ytimissä. Piti saada blogiinkin keväisempää sävyä - jo riittää tummansininen. :)

Olin etsimässä jotain muuta ompeluhuoneesta kun vastaan tuli palanen ohutta valkoista trikoota. Mieleen muistui että esikoinenhan se on ollut vailla juhlavampaa T-paitaa. Eikun saman tien toteuttamaan, kun saumurissa kerran oli valkoiset langatkin. Kaavaksi löytyi Funky sisters kokoa 116, jonka piirsin jostain kirjaston Ottobresta jo varmaan kesällä.


Trikoo on siis ihan ohutta, pehmeää, joustavaa ja vähän kiiltävääkin. Ostin sen Huuto.netin kautta ja myyjä väitti sitä puuvillaksi, mutta veikkaan kyllä jotain muuntokuitua. Tuntuu oikeastaan ihan samanlaiselta kuin Myllymuksujen kerttu-tencel.


Paidasta tulikin ihan sopiva, ja malli on juuri niin nätti kuin miltä se lehdessä näytti. Tykkään varsinkin pääntiestä. Meni kyllä hieman säätämiseksi sen kanssa, sillä tapojeni vastaisesti leikkasin ensin pääntiekaitaleen ihan kaavan mukaan. No sehän oli liian lyhyt: jouduin venyttämään kaitaletta niin paljon että pääntie kuroutui liikaa ja sen nätti muoto hävisi. Purkasin ja otin uudestaan omalla hyvällä tavallani, johan toimi. Mitä taas opimme... Hihansuihin sentään kävi ne kaavanmukaiset kaitaleet.

Sovitettiin samalla, miten sopii yhden juhlavamman mekon alle ja ihan kivastihan tuo passaa. Ensi kuussa on luvassa näille käyttöä, mutta joku pitkähihainen juttu tuohon vielä tarvittaisiin päälle.


En tiedä johtuuko sitten tästä keväisestä fiiliksestä vai mistä, mutta eilen illalla villiinnyin sen verran että ex tempore ilman kaavoja huiskin menemään Otsolle puseron. No, oikeastaan kyseessä oli vain tuunaus, ettei sen vakavampaa sentään. Meille muutti joskus anoppilasta vanha Tutan froteepusero, joka kuitenkin oli vähän lyhyttä mallia. Olin siitä jo aiemmin ratkonut sivusaumat auki, ja nyt sitten leikkelin sitä kapeammaksi niin että noin 100-senttinen vaate muuttui vauva- tai ehkä paremminkin taaperokokoiseksi.



Meillä oli tarvetta tällaiselle reilulle päällyspuserolle, sillä Otso sotkee nyt puseron päivässä, kaksi parhaassa, ja useampi 70-senttinen pusero on juuri jäänyt lyhyeksi. En laittanut hihoihin resoreita takaisin, ainakaan vielä, sillä suorat hihat on helpompi pukea toisen pitkähihaisen päälle. Näin sitä istutaan syöttötuolissa viikon kokemuksella ja kalastellaan ruokapaloja...


Vaikka puserosta tuli ihan käyttökelpoinen, niin taidan jatkossa leikellä vaatteet ihan kaavojen kanssa, niin kuin ennenkin. Ei oikein sovi minun mielenlaadulleni tällainen irrottelu, vaikka nopeasti valmista tulikin. ;)

Yhden vaipan sain myös valmiiksi. Näistä olen aiemmin jo maininnutkin ja edelleen on osa kesken. Kammottava oranssi coolmax näyttää lähestulkoon kivalta harmaan froteen kanssa, joten siitä ei valmistumisen ainakaan pitäisi olla kiinni. Meillä vaan ei tällä hetkellä ole mitenkään akuutti vaippapula, joten näitä tulee tehtyä pikku hiljaa muiden töiden välissä.


maanantai 14. helmikuuta 2011

Ompeluksia pakkasen keskeltä

Vähän ahdistaa olla pakkasen vankina neljän seinän sisällä, mutta onpahan jäänyt sitäkin enemmän aikaa ompelemiseen.

Tilasin alkutalvesta ensimmäiset merinoneulokseni, kun ajattelin tehdä miehelle lämpöiset kalsarit ja tytöille kypärälakkeja. No, tytöt saivatkin sitten valmiit lakit joululahjaksi ja mies puolestaan ei huolinut villakalsareita koska neulos tuntui sähköiseltä. Merinot jäivät kaappiin. Viime viikolla päätin että niistä tulee tytöille kerrastot. Ja muuten kyllä tulikin paitsi että Aava olisi saanut vain toisen lahkeen kalsareihinsa, niin että jäi ne sitten kokonaan tekemättä. Ei niistä Linneankaan kalsareista kuvaa ole, näistä paidoista vain tuli räpsittyä.




Kaava on Villi viikinki Ottobresta 6/2010. Koska merinoneulos oli niin joustavaa, niin valitsin koot vähän alakanttiin: Linnealle 110 ja Aavalle 104. Linnean paitaan leikkasin helmaan vähän ylimääräistä pituutta ja Aavalle laitoin hihoihin pitkät resorit. Olisi saanut laittaa Linneallekin näköjään.



Paidat ovat siis interlockia ja resoreina on ribbiä. Olipa mukava tuttavuus tämä merinoribb - voi kun jostain saisi puuvillaresoriakin joka olisi yhtä ohutta ja mukautuvaa! Ja tähän paitamalliin tykästyin ihan kympillä niin että kovasti olen nyt miettinyt mitä muuta voisin samoilla kaavoilla tytöille tehdä...

Kuopukselle olisin lopusta merinosta saanut ehkä tehtyä bodyn, mutta siihen en vielä ehtinyt ryhtyä, sillä kiireempi oli saada vähän uusia yövarusteita. Aikoinaan Myllymuksuilta mukaan lähteneen ruskean bambujoustofroteen olen todennut vaatekäytössä menevän äkkiä ruman näköiseksi, joten päätin käyttää loput siitä vaipatukseen. Ompelin pehmoisen läppävaipan ja yhden ylimääräisen lisäimun yöpissoja sitomaan.


Kuosikangas on interlockia kierrätyskeskuspuserosta ja sisäpintana siis bambujoustista, ja niiden molempien tueksi laitoin ohutta lakanafroteeta, eli vaipassa on kauttaaltaan neljä kerrosta kangasta. Kiinteässä imussa ja läpässä on vielä molemmissa useampi kerros sitä bambua, joten pitäisi tehoa löytyä. Lisäimu ei ole tähän vaippaan edes tarkoitettu, vaan jonkun vanhan sisätäyttiksen terästykseksi.

Koska meillä tuppaa olemaan näillä pakkasilla aika viileää, niin yöksi tuntuu kivalta paketoida vauva unipussiin. Ennestään on ollut vain yksi pussi joten ompelin nyt toisen pesuvaraksi. Halusin tehdä hihattoman pussin ja pähkäilin ensin, mistä saisin sellaiseen kaavan. Sitten huomasin että ompeluhuoneessa lojuu sattumalta yhdet 74-senttisen liivihameen kaavat ja sain idean käyttää niitä. Jo vain pelitti kun vähän helmaa pidensin ja pyöristin.

Vaikka mulla on paljon kaikenlaisia joutavia kankaita, niin oli itse asiassa hankalaa löytää tarpeeksi isoja paloja - ja vielä väreiltään yhteensopivia - joista riittäisi unipussin päälliseksi ja vuoriksi. Ja kun sopivan värinen ja tarpeeksi pitkä vetoketjukin tarvittiin niin siinäpä sitä oli yhtälöä. Lopulta päädyin uhraamaan yhden Muru-neuloksen, josta en ole osannut oikein mitään vaatetta tehdä, ja sille kaveriksi sopi niinikään kovaa vauhtia hylkiöityvä pilkkucollege.




Pussi oli helppo tehdä, mutta vetoketjun kiinnitys tarjosi sentään mukavaa haastetta ja näpertelyä kaikkien näiden aivottomuus-ompeluiden jälkeen. (Huomaan kaipaavani vaihteeksi vähän kinkkisempiä ompelutöitä - täytyy varmaan tässä kohtapuolin kaivaa esiin pari keskeneräistä takkiprojektia kun kerran kevätkin lähestyy kovaa kyytiä.)

Siellä se nyt nukkuu uudessa pussissa. <3


Loppuun ruokavinkki. Jo toista kertaa tein Yhteishyvän ohjeella punajuurikiusausta ja tykkään! Oli niin näppärä tehdäkin, varsinkin kun Aava kuori mulle potut. Rapatessa roiskuu... :)


lauantai 5. helmikuuta 2011

Sinikettu ja perusompelukset

Villapadassa aiemmin talvella vilahtanut mainio kypärämyssy innosti minua lainaamaan kirjastosta Pienten pukimet -neulekirjan. En sitten kuitenkaan tarttunut samaiseen kypärämyssyohjeeseen, vaan toiseen, kettumaiseen lakkimalliin. Lakki oli tehty erikoisella tavalla neljästä eri osasta ja lisäksi oli vielä virkkailtu reunaa, ja hämmästelin itsekseni, eikö moista päähinettä yhtään yksinkertaisemmin saisi aikaan. Haastehaaste - oli ihan pakko kokeilla!

Ja valmistakin tuli, reilusti sooloillen. Ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, lisäyksillä ja kavennuksilla neuloin lakin keskiosan ja sivukappaleet - erona vain se että neuloin kaikki kerralla yhteen. Yläkulmien "saumat" on saatu aikaan kaventamalla samoin kuin sukan kantapäässä. Kasvoja reunustavat virkatut kerrokset korvasin resorilla, samoin kuin ohjeessa olleen huivin, joka olisi tullut kiinni lakin alareunaan. Resori jatkuu nyt nauhana leuan alla ja siinä on päässä kolme napinläpeä. Alemmassa kuvassa näkyy miten neuloin alareunan resorin niskasta leveämmäksi lyhennetyin kerroksin.



Lankana on ohut alpakkalanka, jonka olen ostanut kirpparilta jonkun lankapussin mukana. Väri on todellisuudessa ihan kaunis siniharmahtava, ehkä vähän vedenvihreään päin taittuva. Puikot kokoa 2,5. Pehmoinen myssy tuli; tätä voisi pitää ilman mitäänkin, mutta on sen verran väljä ja sitäpaitsi otsalta avoin että alusmyssy on paikallaan.



Sinikettuhan se, ihan selvästi. Myssyn nimi oli muuten kirjassa Annikka, ja pakko on myöntää että malli on hivenen tyttömäinen. Jospa tuo nyt kuitenkin välttäisi pojallakin päänlämmitysvirassaan.

Edit. Nyt kun myssy on ollut jonkun kerran käytössä, voi todeta sen olevan liian leveä malliltaan. :( Eli vinkiksi jos joku tällaista aikoo tehdä niin keskikappaleen silmukkamäärää kestää vähentää ehkäpä 5-10 silmukkaa. Vastaavasti tekisin myssyn otsalta pitemmäksi, eli sivukappaleisiin jos tekee enemmän lisäyksiä niin voi sitten myös tuota otsaa jatkaa pidemmälle eteen päin.

***

Pari perusvaatettakin olen ommellut, ja edelleen niillä ruskeilla langoilla. Vaikka tässä taannoin uhosin, etten enää tee yhtään paitaa entisellä imetyspaitakaavallani, niin tein nyt sitten kuitenkin vielä yhden. Vähemmän joustavasta trikoosta tällä kertaa, jotta pysyisi luukut repsottamati paikoillaan. Ruskeaa pallosinglepalaa olen marinoinut huolellisesti kaapin perukoilla varmaan melkein yhtä kauan kuin tuota kuosia on ollut saatavilla.


Sain taas koko palan kulutettua jokseenkin tarkkaan. Hihoista tuli niin pitkät kuin tuli ja niihin sekä helmaan sain vielä kaksinkertaiset kaitaleet jatkeeksi.


Piti ottamani käyttökuva paidasta, mutta en ehtinyt ennen kuin se jo sotkeentui kakkaan ja joutui pyykkiin. Sen kuitenkin ehdin paitaa pitäessä todeta, että tähänkin täytyy yläetukappaleen alareunaan lisätä framilonia - muuten törröttää. Olen juuri nyt jokseenkin tympääntynyt imetyspaitojen tehtailuun - ja tähän nimenomaiseen malliin varsinkin. Aina näissä on jotain pielessä. Seuraavaksi kokeilen jotain muunlaista mallia - tai sitten ostan itselleni valmiin paidan.

Ja tympimisestä puheenollen, ärsyttää kankaat joiden puolet ovat keskenään eri väriset. Olen tarkka siitä että langat ovat oikean väriset, mutta miten tässäkin nyt valitset värin kun on ruskeaa ja vaaleanharmaata puolta, pöh.


Vanha kunnon luomuribbi ei sentään petä. Ihanasta syvänruskeasta sain vielä Otsolle potkuhousut ja nyt tämä ihanuus onkin aika lopussa. Maaemolta kun ei näytä enää enempää saavan. Laitoin tällä kertaa vyötärölle kuminauhan, koska omistamani ruskea resori on erisävyistä, eikä tämä täyspuuvillainen neulos itsessään ole tarpeeksi joustavaa. (Kaavasta nyt käytössä koko 80 mutta lahkeet lyhennettyinä.)



Mittanauha on muuten ihan paras hypistelylelu. En vain ihan luota sen imeskeltävyyteen, ja olenkin siksi miettinyt, millaisen mittanauhan korvikkeen voisin pojalle askarrella...