lauantai 18. elokuuta 2012

Koulukyytiä


Ensimmäinen kouluviikko takana ja kiirettä on pitänyt. Oikein mukavaa että tytöillä on nyt taas enempi ohjelmaa ja itsekin saan tästedes pyöräkuntoilua kahdesti päivässä. Kerrassaan mainiota nämä upean lämpimät säät, parhaat koko kesänä! En vain itse ole oikein etevä näissä olosuhteiden muutoksissa ja menneellä viikolla on vähän hengästyttänyt uusi päivärytmi ja kaikki ylimääräiset hommat siihen päälle (niitähän aina siunaantuu juuri silloin kun muutenkin olisi tarpeeksi, tämähän on nähty).

Käsitöitä kuitenkin, meni syteen tai saveen. Viime viikonloppuna ompelin eskarinsa aloittavalle punaisen paidan, kun sitä punaväriä olin vähän paitapinkkaan ehtinyt kaipailla. Yhdet mieluisat housut "tarvitsivat" punaisen paidan ja kun housut ovat pääasiassa beiget niin paitaankin sitten beigeä somisteeksi.


Aava löysi taannoin sieltä Rasavililtä itselleen pikku nallen (joita on kuulemma käytetty vauvahaalareiden somisteena) ja nyt keksin sille nallelle sijoituspaikan. Vanhoista shotseistani ratkottu taskunkansi ajelehti ompeluhuoneessa ja päätyi sopivanvärisenä paidan rintapieleen. Nalle on siinä vain hakaneulalla kiinni, joten sen saa pesun ajaksi pois ja muutenkin jos siltä joskus tuntuu. Läpän toista nurkkaa en saanut siististi ommeltua, joten piti lätkäistä pilvimerkki päälle. Mutta se onkin ihan hauska siinä. Paita on interlockia jostain kirpparipussukasta ja resorinkin ostin SPR:ltä, ihan valtava pala josta nyt ensi kertaa käytin...



Paita oli saajalleen mieluinen - nyt vain viileämpiä kelejä odottelemaan että sitä voisi pitääkin. Paitsi etten kyllä odota.

Viikolla meinasi tosiaan olla pikku stressiä, ja jonakin yönä piti saada sitä stressiä purkaa väripadan ääressä. Kaivoin kaapista 187 grammaa purettua vaaleankeltaista, ruskeatiplaista sukkalankaa, joka aiemmin oli ollut osa mautonta ja muodotonta villapuseroa. Tuo vaaleankeltainen ei niin kauheasti sykähdyttänyt joten kokeilin sen päälle muutamia Kool Aidin sävyjä. Tulikin aika ihanan syksyinen värikimara!



En vain tiedä mitä ihanaa tuosta nyt sitten tekisin. Aloitin vähän jo lapasta itselleni mutta se taitaa mennä purkuun sillä ei näytä kovin mielenkiintoiselta. Myssyä kokeilisin seuraavaksi mutta en taidakaan sillä en oikeasti halua pitää noita värejä kasvojeni lähellä. Huomaa kyllä etten ole värjännyt pitkään aikaan - sopivan vyyhtikoon arvioiminen ei ihan onnistunut tällä kertaa.

Jossain välissä ompelin muka Linnealle niitä farkkuleggareita, mutta ensimmäinen yritys meni metsikköön. Kaavana oli Ottobresta Scarlet-niminen kokoa 128 mutta plääh: tuloksena housut jotka ovat ylhäältä liian leveät ja alhaalta liian pillit ja sitäpaitsi valmiiksi lyhyet. Housut sopisivat Aavalle mutta se ei niitä ainakaan vielä huolinut joten katsotaan mitä niile tapahtuu. Kangas oli onneksi "vain" kirpparilta löytynyt joustofarkun pala joka maksoi pari euroa - hyvä kangas yhtä kaikki joten harmi haaskata.

Eilen sitten piirtelin uuden kaavan ja paloittelin Linnean itsensä kangaskaupasta valitseman hienon, vähän kimaltelevan joustofarkun. Nyt osui ja upposi!




Halusin tehdä kontrastiväriset tikkaukset kuten oikeissakin farkuissa, mutta ensin oli ongelmana se, ettei sellaista paksumpaa tikkauslankaa ollut mieluisissa väreissä. Lopulta keksin laittaa kaksi tavallista ompelulankaa yhteen ja - hyvänen aika! - sehän toimi kuin tauti. (Näissä housuissa ei ole oikeita taskuja, en uskaltanut tuhlata aikaa sellaisiin kun en tiennyt tuleeko näistäkään sopivat.)



Jo Aavan paitaa ja niitä epäonnistuneita housuja ommellessa totesin että saumurin on aika päästä huoltoon. Yli neljä vuotta yhteistä taivalta on takana ja nyt alkoi tuntua että terät eivät enää ole terävät. Tänään vein sitten masiinan tohtorille ja jään odottamaan koska sen saan takaisin. Tiedossa siis saumuriton ensiviikko, joten on ilmeisesti aika tehdä pois alta erinäisiä korjausompeluksia ja muita sellaisia mitkä hoituvat ompelukoneella.

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kesän loppukiriä

Loppu lähenee, kesän siis. Enää ei tee mieli hellevaateompeluksiin ryhtyä, järkevästi on jo syksyn tarpeet mielenpäällä. Tässä nyt yhdellä koolla viimeisiä kesäisempiä ompeluksia...

Vajaamittaiset farkkuhousut esikoiselle. Kankaan tilasin jostain nettikaupasta joustofarkkuna kun piti tekemäni farkkulegginsit siitä, mutta olikin laadultaan jokseenkin joustamatonta. Vähän harmitti silloin muttei harmita enää sillä kankasta syntyi toisenlaiset kivat housut, ja joustavampaa laatua puolestaan löytyi kangaskaupasta joten kyllä ne leggaritkin vielä saadaan koululaiselle.


Linnea toivoi takataskuja, vain takataskuja. Huonosti kuvassa erottuvaa sydännauhaa pätkä koristeeksi...


Nämä on kuulemma 'muotiset' housut eli saaja oli tyytyväinen. Toivotaan lämmintä ensiviikkoa niin että pärjää näillä vaikka koulussakin.



Oltiin lasten kanssa mummolassa melkein viikko, ja iski ompelutarve. Innostuin jonkin vanhemman Käsityölehden salsahameohjeesta, ja materiaaliksi löytyi äitini vanha äitiysmekko. Rypyttämistä oli metritolkulla ja ompelukoneen jousto-ommel tuntui hitaalta saumuriin verrattuna, mutta lopulta hame valmistui. Sen sai Linnea...


... ja Aavallekin löytyi melkein samanlaista kuosia kun vaihdoin vain uuden kuminauhan siskoni vanhaan hameeseen jonka ompelin teini-ikäisenä.


Aavan mummolasta löytämä ja huolelliseen hoitoon ottama pienenpieni nukke sai äitiysmekon jämistä housut ja paitaa varten löytyi pieni trikoonpala. Kammottavaa ommeltavaa näin pienet vaatteet, varsinkin kun kone ei ole oma ja tuttu... hihansuut unohtui päärmätä ja housuihin tuli liian tiukka kuminauha. Nooh...


Ehkä kolmisen metriä mattoakin tuli kudottua mutta kuvan muistin ottaa vain tästä viimeisestä, 'pääsiäismatoksi' ristitystä kesken jääneestä pätkästä joka ei ehdi lattiaan ainakaan vielä ensi pääsiäiseksi. Kun tehokasta kudonta-aikaa on vain kesäisin niin aika monen vuoden mattosato muhii tukin ympärillä.


Kotiin päästyäni ompelin kasaan jo aiemmin aloitetun T-paidan Otsolle. Innostuin taas tilkuista ja samalla tuli testattua uutta kaavaa. Cacao bean Ottobresta 3/2010, koko 98 että menisi ensi kesänäkin. Numeroaplikaatioon päädyin kun en keksinyt muutakaan sopivan helppoa ja litteää kuvaa yksivärisen turkoosin kohdan somisteeksi. Jälkeenpäin vähän harmitti etten sittenkin tehnyt vaikka kärpässieniä - tästä tuli nyt vähän ällösporttinen jotenkin. Mutta ei niin pahasti kuin välissä pelkäsin, joten kelpaa minulle. Kaava on hyvä ja oli mukavaa vaihteeksi laittaa reunoihin ihan perinteiset resorit.



Vihdoin sain ommeltua valmiiksi verkkarit jotka leikkasin jo keväällä. Linnealla oli silloin verkkaripula ja Huuto.netistä löysin passelin palan pritexiä. Malli on luotto-lastenhousukaavani, suurennettuna vastaamaan kokoa 134. Taskut piirtelin itse ja tikkasin etukappaleen alle kaksoisneulalla. Laiskotti kuvaaminen joten ei sovituskuvia tällä kertaa mutta hyvin sopivat ja kasvunvaraakin jäi.

Mummolaviikolla kävin myös entisessä Rasavilin ompelimossa penkomassa jäljellejääneitä materiaaleja ja mukaan tarttui pilkkahinnalla kasa ulkovaatekankaita sekä lisäksi monenlaista tilpehööriä. Tärkein oli varmaankin saumantiivistysteippi, tai mikä nyt onkaan nimeltään, koska sellaista en ole ennen omistanut enkä käyttänyt. Jatkossa on siis entistäkin parempi syy ommella itse talvikauden ulkovaatteita, kun kerran hyviä materiaalejakin löytyy. (Ei mitään paineita kuitenkaan...)