Loppukuun saldo

Tekisipä mieleni marmattaa siitä, kun ei taaskaan ole ollut tarpeeksi ompeluaikaa. Mutta entäpä jos sen kääntäisikin toisin päin: viime viikkoihin on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole jäänyt aihetta täyttää päiviä näpertelyllä. En halua elää sitku-elämää, vaan iloita asioista silloin kun ne kohdalla ovat, joten pysyköön puutelista pitkänä ja pää toteuttamiskelpoisia ideoita täynnä. Näissä merkeissä hauskaa 32. elinvuotta itselleni ja sitten eikun ompeluskatsausta pystyyn!

Aloitin jo keväällä tekemään lepakkohihaista imetyspaitaa, jonka kaava löytyy Suuri Käsityökerhon numerosta 2/84. Kaava oli niin jotain-ihan-muuta kuin kaikki olevat puseroni, että se oli kiehtonut minua jo pitempään. No, kesä ehtikin tulla, ja lämpimän puseron ompelu ei enää ollut ajankohtaista. Nyt ilmojen viilettyä muistin keskeneräisen tekeleeni ja arvelin olevan korkea aika saattaa se valmiiksi.

Kaava oli jokseenkin yhdenkoon, ja pusero oli tarkoitettu sekä odotus- että imetyskäyttöön. Käyttämäni kangas on notkeaa collegea, jota ostin joskus Huutiksesta ison palan muka tehdäkseni siitä miehelle jotain. No, mies ei sitten huolinutkaan tuollaista "armeijan väriä" ja ajattelin, että tähän kokeiluun se on ihan havillinen kangas. Kun kerran radikaaliksi heittäydytään niin tehdään se sitten kunnolla: valitsin tehosteväriksi sähäkkää pinkkiä, joka mielestäni sopii hyvin tuohon vihreään. Resori on Murun luomupuuvillaista. (Puseron etumukseen jäi omista polvista harmilliset painaumat kun asettelin sitä terassille kuvattavaksi.) Etuosa avautuu kolmella KAM-nepillä.

Sovituskuvia näppäili taas Aava.

Niin että mitä tuosta nyt sanoisi. Aika kamala teltta. Puseron ulkonäöstä vielä jotenkin tykkäisinkin (paitsi luukusta jonka reuna törröttää) mutta päällä se on aika inhottava. Mitenkähän kuvittelin pitäväni noin isoa ja collegekankaista paitaa ilman toista paitaa alla? Koska niinhän sitä olisi pidettävä jos imetysluukulla mitään meinaisi tehdä. Leveät hihat tuntuvat olevan tiellä kotiaskareissa ja sitä paitsi ne eivät oikein mahdu tyköistuvan takkini alle. Ihan naurattaa jo koko pusero, mutta toki harmittaa siihen käytetty aika ja materiaalit. Taitaa lähteä kirpparille tämä - ilahduttakoon jotakuta toista.

Linnea sai jossain välissä uudet legginsit vanhasta joustofroteelakanasta! Löysin joskus kirpulta vanhan, kotimaisen froteelakanan, jonka materiaali tuntui harvinaisen hyvältä ja tukevalta. Ajatus oli ehkä värjätä se ensin mutta tulikin nyt sitten pysyttyä alkuperäisessa vaaleanpunaisessa sävyssä.

Lahkeensuut vaihteeksi kanttasin, tuli kivat, ja toisessa lahkeessa on omppunauhaa. Harmittaa hieman tuo pilkottamaan jäänyt neljäs omppu!

Otsolle tekisi mieleni ommella uusi edustusbody jostain ihanasta printtitrikoosta, ja sitä suunnitelmaa silmälläpitäen kokeilin vanhemmasta Ottobresta(3/2004) perus bodykaavaa. Tässä mallissa on yksinkertainen pääntie ilman aukaisuja ja kaikkiin reunoihin ommellaan kaksinkertaiset reunakkeet. Kokeilukankaana käytin mummoni antamaa vanhaa Nanso-paitaa, jonka trikoo oli ohutta ja joustavaa. Koska ulkona myrskysi tänään, täytyy tyytyä keittiönlattiakuvaan, kas näin:

Sen verran sooloilin, että leikkasin haaraan hieman lisää pituutta, ja laitoin hihoihin pitkät "resorit" jotka kuvassa ovat kaksinkerroin käännettyinä. Koko on 80, mutta näköjään reilu sellainen. Tämä kaava toimisi siis vielä tällä hetkellä vähemmän joustavallekin trikoolle, joskin sitten olisi varmaan parasta tehdä pääntiehen jonkinlainen aukaisu. Tämän saa juuri ja juuri mukavasti puettua, koska trikoo on niin venyvää.