Susi tuli

Näytetäänpä välillä tämmöistäkin. Tein Ruttunutun ohjeella villatakkia Otsolle mutta metsään meni...

Puikot nro 4, lankana purkuvillaa kirpparipuserosta. Laskin muka että pitäisi tulla sopiva, ja itse muutin ohjetta sen verran että tein edestä auki ja siihen nappilistan ja reiät. Tänä aamuna päättelin helman ja kun sain tekeleen pois puikoilta niin saatoin todeta että liian kapea. Jos tässä olis jo napit niin ne ei takuulla pysyis kiinni. Pah.

Harmittaa sikäli, että tein tätä kuitenkin aika monta päivää ja sileästä neulepinnasta tuli kivan rouheaa möykkyisen langan ansiosta. Värikin olis ollut kaunis. Toisaalta pääntieresorista tuli löperö, samoin etureunoista. Ja onneksi en hihoja ehtinyt aloittaakaan, enkä ostaa nappeja.

Ei kai muuta kuin uutta matoa koukkuun. Tästähän nyt olis aika hyvä tutkia, mitä pitäis tehdä toisin jotta sais sopivan nutun. Vaan enpä tiedä viitsinkö. Meni jotenkin lysti... Oli kyllä kiva tapa neuloa tuo ylhäältä alas, että siinä mielessä voiskin vielä yrittää.

Lisää ruskeaa

Ruskeilla langoilla jatketaan. Ja tämäkin on pitkän jemmailun lopputulos. Aikoinaan trasselisäkistä löytyi ihanan raitaiset T-paidankappaleet, joita olen talletellut sillä mielin että niistä saisi kivat puolipotkarit vauvalle. Ja nyt oli vihdoin aika tehdä ne puolipotkarit - ennen kuin on liian myöhäistä. Meillä olikin vähän niin kuin tarvetta tällaisille.

Kaavat Suuri Käsityökerho 10/82, tällä olen tehnyt jo monesti. Kokona tällä kertaa 70, mutta lisäsin keskietuun ja -taakse 2 cm lisää leveyttä koska kaava on kapea. Paidanpalat riittivät juuri ja juuri kun tein takapuolen kahdesta kappaleesta, jatkoin vyötäröä resorilla (olisin laittanut kyllä muutenkin) ja laitoin jalkapohjatkin samasta resorista.

Vasta leikattuani toisen takakappaleen huomasin, että vyötärön lähelle osui jokin kankaassa ollut viilto. Keksin heti että peitän sen nauhanpätkällä - tarkoitus oli alunperin käyttää paidan alkuperäistä Link-merkkiä, mutta hukkasin sen johonkin ompeluhuoneen kaaokseen. Kaivelin sitten lappurasiastani tilalle toisen ja hyvä niin, sillä tämä onkin kivemman näköinen.

Kelpaa näillä potkia kohti kevättä!

Vintagepuseron kohtalo ja lankahankinta

Kiikutin joskus, varmaan jo pari vuotta sitten kierrätyksestä kotiin tällaisen vuosikertapuseron:

Nanson vaate ihanan paksua velouria ja kokomerkintänä 38. Ihan priimakuntoinen vaate ja arvelutti pistää sitä lihoiksi. Ei kuitenkaan tällaisenaan erityisemmin sykähdyttänyt joten säilöin tätä kauan ja hartaasti odottaen pätevää syytä tämän leikkelemiseen.

Nyt olen koonnut Otsolle juhlaan sopivaa asua ja enää puuttuivat housut. Näytti aika selvältä että sopivia en löydä mistään käytettynä joten itse tekemään sitten vain. Pikkupikkuriikin blogista sain idean prässihousuihin - vaikka onhan sellaisia muuallakin näkynyt mutta tuossa postauksessa ne oli yhdistetty slipariin ja vaikutelma oli juhlavampi. Sellaiset siis halusin. Piirsin Ottobresta 4/2008 Vilkas-housujen kaavat kokoa 74 ja totesin Nanson puseron miehustan riittävän materiaaliksi. Etukappaleen kaavan halkaisin pystysuunnassa ja lisäsin väliin sentin prässivaraa. Vyötärölle resori puseron helmaresorista ja lahkeista tuli vähän lyhyemmät kuin kaavassa muttei haittaa yhtään.

Puseron hihoja olin jo aiemmin katsellut sillä silmällä, että niistä saisi kätevästi kivat housut pienelle, ja nyt kun ne jäivät niin sopivasti yli, niin eikun housuja muotoilemaan. Hihat olivat sen verran pitkät että päädyin piirtämään Vilkas-housuista koon 80 kaavat ja käytin niitä housuosan leikkaamiseen. Lahkeiden muoto tuli sitten sellainen kuin hihat olivat, eli sain resorit ja sivusauman tereet valmiina. Vyötärölle riitti puseron pääntieresori juuri sopivasti, mutta sen sisään tarvii varmaankin vielä pujottaa kuminauhaa.

Kuvaaminen oli vaikeaa keinovalon ja salaman turvin, kun velour on niin tummaa, mutta tämmöisiä siis tuli:

Isommat housut päässevät käyttöön ehkä aikaisintaan syksyllä. Prässihousuista ajattelin ottaa käyttökuvaa sitten myöhemmin kunhan saan vielä juhlavan bodyn niiden ja sliparin kaveriksi. Puserosta jäi jäljelle pari pientä tilkkua ja loppupätkä helmaresorista. Resori kerkesi jo uusiokäyttöön:

Aava olisi halunnut nukkuakin tuo päässään, mutta koska viime yö jo osoitti ettei nauha tahdo pysyä kelkassa höyhensaarimatkan aikana, niin tänä iltana neiti tyytyi ripustamaan nauhan yölamppuun. :)

***

Tänään hain postista pikkupaketin ihanalla sisällöllä.

Voisi sitä ihminen parikymppiä turhempaankin käyttää. En malttaisi millään odottaa että pääsen kutomaan noista jotain - toisaalta taas haluan miettiä tarkkaan ja huolella millaiset teen. Toistaiseksi olen vain nuuhkinut noita vyyhtejä. <3

Kikhernekiusaus namskis

Nykyään kaikki tuntuu sanovan namskis, mistähän sekin oikein tulee..? No mutta oli miten oli, tänään tein hyvää ruokaa. Elin koko syksypuolen ilman palkokasveja, muunmuassa, mutta nyt olen jo hernekeitonkin todennut itkuvapaaksi ruuaksi, joten päätin uskaltaa keitellä taas kikherneitäkin laajemmissa määrin. Tänään niistä kehittyi leivinuunissa herkullinen kiusaus:

keitettyjä kikherneitä
peruna-sipulisekoitusta
persiljaa
valkosipulia
suolaa
mustapippuria
chiliä
korianteria
juustokuminaa
oliiviöljyä
kermaa

Uunivuokaan noita sekaisin ja paistumaan. Välillä aina sekoittelin kun halusin tasalaatuista pöperöä. Tarjoillaan raikkaan salaatin kanssa ja - NAMSKIS!

Lettipää

Mukavaa. Sain itselleni valmiiksi uuden pipon ja vaikuttaisi onnistuneelta vieläpä.

RuttuNuttu-blogiin jätetyistä kommenteista löysin alunperin ohjeen Laura-lettipipoon ja kiinnostuin siitä. Ohjehan on pienelle lapselle, mutta arvelin että paksusta langasta tekemällä siitä tulisi riittävän iso aikuiseen päähän. Ostin viime keväänä paikallisesta lankakaupasta suomalaista luomuvillalankaa ja mielessä oli juurikin tehdä siitä itselleni pipo. Jotain mallia kokeilinkin jo aiemmin, mutta purkuun meni se. Tämä lettipipo nyt sitten osui ja upposi.

Mallihan aloitetaan ylhäältä. Siitä hyvä että jos ei ole etukäteen jaksanut tehdä mallitilkkua, voi työn edetessä tarkkailla ympäryksen isonemista ja lopettaa lisäykset kun riittää. Tässä nyt ei tarvinut yhtään sooloilla, vaan ohjeen mukainen silmukkamäärä oli juuri passeli.

En tehnyt korvaläppiä vaan palmikoitten jälkeen pelkkää resoria. Tässä vaiheessa suoritin hieman laskentaa, ja totesin että on viisainta kaventaa joka palmikon kohdalta 2 s pois ettei resorista tule liian löysää.

Lankani meinasi loppua hieman kesken ja korvat uhkasivat jäädä viimalle alttiiksi. Mietin ensin että kävisin Ilossa kyselemässä lisää lankaa, mutta sitten päätin olla neuvokas ja selvitä omin avuin. Kaivoin kaapista paksuhkoa purkuvillalankaa, jonka värisävy oli riittävän lähellä. Neuloin resoriin aina 1 krs alkuperäisellä langalla ja 2 krs korvikkeella ja sain tällä tavoin resorista tarpeeksi leveän ennen kuin se päälanka loppui. Erottuuhan nuo kerrokset tuosta, muttei häiritsevästi minusta kuitenkaan. Tämä kuuluu sarjaan "Hullu ei huomaa ja viksu ei virkkanna mittään".

Nyt peittyy korvat kunnolla ja muutenkin pipo on paksu ja tiivis eli varmasti lämmin. Jee.

Vielä yksi kuva - vaikkapa vain osoittamaan että voi se meidän peili puhdaskin olla. ;) Ja että myssyyn mahtuu sisään ponihäntä niin kuin pitääkin.

Tuunausta ja kirppuiloa

Nämä mekot ovat viime vuodelta mutta muistin kuvata ne vasta nähtyäni Villapadassa tuunaamalla tehdyn mekon. Ansaitsevatkin kyllä tulla esitellyiksi, sillä olen iloinnut kovasti kummastakin tuunaustekeleestä.

Jo kesällä tein Aavalle Minni-mekon vanhasta kammottavan laatikkomaisesta collegepuserosta. Pusero löytyi Linnean vaatekaappia raivatessa ja totesimme yksimielisesti ettei sitä sellaisenaan tule pidettyä. Muistaakseni aioin ensin leikata siitä vaippoja, mutta Aava tykkäsi "Mikistä" eikä halunnut sitä leikattavan. Niinpä päätin tehdä siitä jotain Aavalle. Leikkasin jollain sopivalla paitakaavalla miehustasta kapeamman, A-linjaisen ja hihoista suikaloin helmaan frillakaitaletta. Lopuksi puolitin entisen helmaresorin ja ompelin sen kädenteille. Tuloksena yllättävän hauska liivihame, joka kesällä oli käytössä myös ilman paitaa.

Linnean mekkonen on kirpparilta löytynyt nuorisokokoinen toppi, jonka suurensuureen kaula-aukkoon pujotin vain framilonia resorin sisään ja kiristin paljonpaljon pienemmäksi. Tuli kiva, ja käyttöaikaa voisi kuvitella olevan niin kauan kuin vain kuosi jaksaa miellyttää.

***

En ole yleensä viitsinyt kirpparilöytöjäni kuvata ja esitellä, mutta tänään kävi niin mainio kirppusäkä, että siitä voi jo mainitakin. Suostuttelin tytöt kanssani lähikirppikselle, sillä olin edellisellä käynnillä nähnyt siellä vauvojen neulesliparin ja se oli jäänyt vähän mielen päälle kukkumaan. Ja sliparihan löytyi vieläkin, mutta löytyi muutakin, sillä kirppiksellä oli meneillään "Kassillinen vaatetta 2 e" -kampanja.

Lähiaikoina voi olla pikku kekkereitä tiedossa, ja nyt on Otsolle se kaipaamani slipari juhlavammaksi asusteeksi. Jonkun käsintekemä, puuvillainen. Löytyi myös toinen, isompi, tehdastekoinen palmikkoslipari ja otin sitten senkin tulevaisuuden varalle. Minusta nämä on pienelle ihan tarpeeksi hienoja juhlaan - inhoan sellaisia poikavauvojen "pukupukuja".

Kassiin sujahti myös kivankuosinen trikoopaita tuunattavaksi, Aavalle jouluinen velourmekko kun sitä niin kovasti hinkui sekä kaksi perusraitajuttua: vuosikkaan kokoiset trikoovuorattu fleecehuppari sekä unipuku. Näiden lisäksi taaperokokoinen, limenvihreä lyhythihabody, joka puuttuu kuvasta.

Todella suuresti ilahduin siitä että löysin Linnealle sopivan toppatakin. Entinen on jäänyt lyhyeksi ja uutta en ole saanut aikaiseksi ommella vaikka tarkoitus on ollut. On sitten menty joka paikkaan haalarissa vaan ei mennä enää. Takki on siisti ja paksu; huppu tosin puuttuu mutta tähän hintaan en kyllä nirsoile!

Ja niin kuin tässä ei jo olisi ollut ihan tyydyttävä saalis kahteen euroon - mutta löytyi vielä vaippojakin. Kerrankin oli kyseisellä kirppiksellä kestoja, niitä Muumi-merkkisiä. Ja sain kuin sainkin lukea ne vaatekassin sisältöön mukaan, joten mukaan lähti kolme L-kokoista sisävaippaa ja kuoret. Hyvä löytö sikäli että kaupassa ovat olleet kovin suolaisen hintaisia uutena, enkä ole siis aiemmin viitsinyt ostaa edes kokeeksi näitä. Ei muuten ole hirmu viimeisteltyä työn jälki näissä - heti tuli olo että itse osaan tehdä parempia. Ja aionkin itse asiassa näille vähän konettani näyttää; sisävaipoista täytyy vähän tarroja siirtää ja voisi kuminauhojakin vähän paremmin tikkailla... *niponipo*

Ja vaippojen tuunauksesta puheenollen täytyy vielä näyttää yksi juttu. Tilasin joulukuussa Kestovaippakaupasta yhdenkoon läppävaipan joka muuten olisi aivan mainio ellei sisäpuolen bambu olisi heti ekassa pesussa kutistunut huomattavasti. Vaipan siivekkeet rullautuivat reunoistaan sisäänpäin todella ärsyttävästi. En voinut antaa asian olla vaan ratkoin etu- ja takaosan reunat auki ja pitihän se läppäkin irrottaa. Leikkasin päällyskangasta pienemmäksi, mutta samalla kun nyt kerran vaippa oli telakalla niin päätin tehdä pari muutakin parannusta. Ompelin takavyötärölle kuminauhaa istuvuutta parantamaan ja lisäsin takasiivekkeisiin ja etuosaan näpsyä varten palat vohvelikangasta. Sitten saumuroin vaipan uudestaan umpeen ja kiinnitin läpän takaisin. Olisinkohan samassa ajassa tehnyt kokonaan uuden vaipan..? :D

Jämiä ei jätetä

Taisin mainita kutoneeni kesäreissulla miehelle sukkia. Noniin - nyt ne ovat valmiit. Menikin tasan puoli vuotta että valmistuivat.

Ajattelin sillon kesällä että olisi hauskaa yhdistellä kaikenlaisia jämäkeriä mitä löytyy. Ja kyllä vaan olikin naurussa pitelemistä kun sain päätellä kaikki ne lukuisat langanpäät mitä näihin jäi. Psyykkasin itseäni ajattelemalla, että se on ikään kuin ennakkoparsintaa, kun pujotelin lankaa ees ja taas jalkapohjiin... Parsimisesta tuli mieleen että mulla on ollut yksi uusi, hauska (niinpä niin) sukkaidea mielessä, ja ehkäpä nyt kohta pääsen sitä kokeilemaan kun sain sentään nämä pois puikoilta. Mutta siitä enemmän sitten jos jotain syntyy.

Uusi vuosi ja vanhat UFOt

Jäälyhdyt loistavat viimeistä kertaa loppiaisen kunniaksi, ja jotenkin tuntuu että olisi tätä joulua voinut viettää vielä vähän enemmänkin. Tänä vuonna ei ehtinyt tulla jouluähky - jäi pikemminkin joulunälkä. Jos olisi enemmän aikaa niin koittaisin hyödyntää sitä nälkää suunnittelemalla jo ensi vuoden lahjoja, mutta eipä tässä edelleenkään vapaa-ajanvietto-ongelmia ole ilmaantunut. Viime yönä sain sentään näperreltyä valmiiksi yhden pitempiaikaisen UFOn, ja siitä olen iloinen.

Neulemekon ohje Eeva Neuleesta nro 1/78, lankana Samos. Ostin tätä Samosta varmaan kolme vuotta sitten ja tarkoitus oli tehdä ajaton, unisex kennoneulepusero, jota voisi sitten pitää useampikin muksu peräjälkeen... No kennoneuleeseen lanka olikin liian paksua ja jäi sitten odottelemaan muuta käyttöä. Tähän Eevaneuleen ohjeeseen ihastuin joskus viime talvena tai keväänä kai, en muista milloin. Mekko on helppotekoinen ja neulotaan helmasta olan yli helmaan - tämmöistä en ennen ollut tehnyt joten huvitti kokeilla. Ei se silloin edes paljoa jäänyt kesken, mutta kesken kuitenkin. Kai mulla usko loppui, että tästä mitään käyttökelpoista tulis.

Onneksi se nyt valmistuttuaan mahtuu vielä Linnealle. Onhan mulla toinenkin tyttö kasvamassa mutta ei ehkä niin Aavan tyyliä olisi ollut tämä. Ja Linnea tykkää, mekko on kuulemma lämmin. Omaan käteenikin tuntui tosi kivalta ja pehmeältä tämä Samos.

Alkoi vähän kukkua mielessä, että jos itsellekin tämmöisen joskus tekis. Ainut mikä tässä mallissa harmittaa on se, että kun sivusaumat joutui ompelemaan, niistä tuli vähän rumat. Pyöröneuleena taas jos tekee tällaisen niin sitten on miettiminen miten tekee tuon resoriyläosan nätisti ja ilman olkasaumoja. Muuten kyllä niin yksinkertainen mekko kuin olla ja voi, ja omien mittojen ja haluamansa langan mukaan voi helposti laskea silmukkamäärät, luulisin.

***

Otsolle on taas vaippoja ollut työn alla. Tilasin tässä joulukuulla vähän kankaita ja tuli sitten napsaistua jostain kumman syystä oranssia coolmaxia. Oranssia! Inhoan oranssia, olen ainakin aiemmin inhonnut. Mikä lie mielenhäiriö, ja paketti kun saapui niin se coolmax näytti vielä aivan erityisen rumalta oranssilta, huh. En sitten viitsinyt kuitenkaan palauttaa, omapa oli valintani. Päätin sitten heti kohta leikellä coolmaxparan vaipoiksi, että pääsen siitä eroon. Halusin lisää yhdenkoon vaippoja, tällä kertaa näpsykiinnitteisiä ja pienellä imulla. Tuhosin yhden harmaan pyyhkeen ja osan vanhasta vohvelikylpytakista ulkopintoihin, ja imuja tuli sitten jämätilkuista tietysti. Sarjatuotanto alkoi reippaasti mutta sitten iskivät joulukiireet päälle, ja vaipat yhtä lukuunottamatta jäivät kesken ja ovat tuolla nyt kovaa kyytiä UFOutumassa. Sain tässä yhtenä päivänä sentään toisen valmiiksi, joten nyt niitä on kaksi vohvelipintaista käytössä. Kaksi rumaa mutta hyvää vaippaa.

Tai ovathan ne omalla tavallaan ihan hauskan näköisiä mutta oranssi coolmax on minusta edelleen kammottavaa.