Joulunajan rästipäivitys

Pitkän hiljaiselon jälkeen lätkin tähän nyt kerralla kaiken mitä pajassa on joulun alla syntynyt. Pitemmittä esipuheitta...

Raivasin kaapistani ikivanhan yöpuvun pois, tällaisen.










Paidan vaalea osa oli hiutuneempi, joten nakkasin sen syrjään, mutta punaisista hihoista ja shortsinlahkeista sain itselleni vielä käypäsen unipaidan.















Kaavana sama vanha kaava millä tein esim. tämän. Hihoihin leikkasin vaan leveyttä niin paljon kuin vanhoista hihoista irtosi, joten niihin tuli olalle enemmän rypytystä kuin alkuperäisessä mallissa.

Meidän vanhasta, jo päiviltä päästetystä sohvasta on jäänyt jäljelle pitkula tyyny, joka on löytänyt uuden paikkansa kuopuksen pinnansängyn pehmikkeenä. Ompelin siihen päällisen vanhasta lakanakankaasta:















Päällinen on ihan kuin mikä tahansa tyynyliina, eli avoimessa päässä on tasku. Ompelin kuitenkin lisäkiinnikkeiksi nauhat. Nauhojen päihin kokeilin huolitteluksi nyt ensimmäistä kertaa kynsilakkaa.















En ole vielä kertaakaan pessyt päällistä, joten en tiedä, kestävätkö lakatut päät rispaantumattomina. Ainakin joskus nuorena sain lempipuseroni pilattua kippaamalla kynsilakkapullon syliin. Ei se siitä ainakaan lähtenyt kymmenennessäkään pesussa, joten...

Jossain välissä joulun alla mulla iski kova tarve neuloa sukat. Perussukat. Kaivoin sitten jotain lankoja jotka tuntuivat inspaavan... koolattua seiskaveikkaa kaksi jämäkerää, näistä sukista sekä Linnean lakista jäänyttä.















Sukat ovat ehkä noin kokoa 35-39, eli sellaiset itselleni vähän liian pienet. Ajattelin, että nämä olis voinut antaa jollekin lahjaksi, mutta lahjonnat järjestyivät sitten lopulta niin, ettei näille oikein jäänyt roolia. No ei haittaa, aika tavaran kaupittee. Sukista tuli ihan hauskat.

Tänä jouluna tein ensimmäistä kertaa kankaisia lahjapusseja, tuollaisesta jouluisesta puuvillakankaasta. Kangas on jostain kirpparilta tai kierrätyksestä, en muista enää tarkkaan, mutta uuden tuntuinen kangas.















Tein kolme erikokoista ja vähän erilaisella nauhakiinnityksellä olevaa pussia. Enemmästäkin haaveilin, ja erilaisia tilkkujakin olisi ollut, mutta aika ja energia hupenivat olemattomiin. Loput lahjat piti sitten pakata perinteisemmillä tavoilla... mutta ensi jouluksi teen lisää pusseja. Niitähän voisi muuten tehdä jo hyvissä ajoin pitkin vuotta, mutta kun ei ole tietoa tulevien lahjojen koosta ja muodosta, niin hakuammunnaksi menisi. Saatan silti tehdä muutamia eri kokoisia valmiiksi, ettei käy niin kuin tänä vuonna. Olen heti kättelyssä ihan vakuuttunut siitä että nämä ovat loistavia. Kauniita, kestäviä, helppo pakata, helppo aukoa, helppo tarvittaessa jälkeenpäin kurkata, mitä missäkin nyytissä oli ja vaikka vielä lisätä jotain mukaan pakettiin. :)

Kuvan esimerkkipaketissa oli siskolleni menneet ulkoiluhousut. Niistä ei ole valitettavasti vielä kuvia, unohdin kiireessä ottaa, joten bloggaan ne erikseen jossain välissä.

Kuten myös nämä lahjakkeet unohdin kuvata ennen kuin päästin käsistäni:

Tein viimeisen viikonlopun aikana isälleni ja puolisolleen kämmekkäät ja lähetin kirjeessä viimeisenä mahdollisena postituspäivänä ennen joulua. Kuvat tulivat pyynnöstäni paluupostissa, kiitos niistä. :)

Mustat kämmekkäät on tehty suoraan Ravelryn ohjeella jostain satunnaisesta pikkukerästä. En tiedä onko kyseessä villasekoite vai kokonaan keinokuitu, mitälie lankaa mutta vahvuus sopi hyvin tuohon ohjeeseen. Ja määrä riitti aika sopivasti niin että jäljelle jäi vain pieni suttura. Vihreistä kämmäkkäistä jätin palmikot pois ja laitoin tilalle resoria, ja langaksi otin Isoveljeä, jolloin kokokin suureni miehiseen käteen sopivaksi. Isoveli oli itseasiassa omasta myssystäni purettua...

Viimeinen ennen joulun viettoon ryhtymistä valmistunut työ oli tämä kuopukselle suunnattu joulumekko, johon paukutin nepparit paikalleen aattoaamuna noin kello kuusi.

Kuvassa takapuoli mekosta. Kangas on ihanan laadukasta ohutta puuvillaa, jonka ostin syksymmällä Huuto.netistä. Kaavat ovat Suuri Käsityölehden numerosta 4/2000, ja tein koko mekon lähes ohjeen mukaan. Ohjeet ja ompeluratkaisut eivät olleetkaan hullummat, ja kokokin vastasi mielestäni hyvin annettua. Tein koon 98/104, ja kun sovitin mekkoa molemmille tytöilleni, niin totesin että 106-senttiselle esikoiselle mekko mahtui vielä juuri ja juuri, ja 90-senttiselle kuopukselle se oli reiluhko. Pienempi sitä kuitenkin aattona käytti.

Kankaasta olisi juuri ja juuri riittänyt tehdä isommallekin mekon, mutta neiti halusi ehdottomasti pukeutua violettiin juhlamekkoonsa. Ei mulla olisi kyllä ollut liiemmälti aikaakaan, eipä silti.

Näihin kuviin kun lopettaa niin tekisi mieli toivottaa HYVÄÄ JOULUA, mutta mitä ihmettä - sehän meni jo... Onnellista Uutta Vuotta siis! :)

Pikaruokaa ja torttuja

Päivän innovaatio on tämä oivallinen pikaruoka:

ruispala, jonka päälle valutin
oliivin ja valkosipulin makuista öljyä fetajuustopurkista. Siihen päälle
Aura-murua
Andalusian sekoitusta (pakastekasviksia)
juustoraaste-muna -seosta

ja kuumaan uuniin gratinoitumaan.

Leipien jälkeen uuniin pääsivät nämä herkulliset tortut:



















(Tuo "hakaristimalli" on suosikkini koska siinä ei muodostu kuivia ja helposti palavia sakaroita. Vanhat kunnon natsitortut tuovat joulun! XD )

Taikina:
250 g rahkaa
250 g voita
2 dl hiivaleipäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta kun tortuistani tuli jopa lehteviä. o_O Tarkoitus oli itseasiassa laittaa puolet jauhoista spelttiä, mutta ne loppuivat kesken, ja laitoin sitten noin kuten yllä. Seuraavaan taikinaan pitää ostaa lisää spelttiä, niin voin kokeilla sen määrän lisäämistä.

Valkosuklaamuffinsit

Tein tänään tällaisia, ja käytin niihin tuliaisiksi saatua virolaista mustikka-valkosuklaata, joka oli mielestäni liian makeaa syötäväksi paljaaltaan. Näistä tulikin oikein hyviä. Laitan reseptin muistiin vastaisen varalle, sillä virolaista jäi vielä, ja varmaan tätä reseptiä voi soveltaa muihinkin suklaalaatuihin. (hyötyä joulun jälkeen?)

100 g voita

1,5 dl täyssokeria (Sucanat)

2 munaa

2,5 dl spelttijauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 dl kaurajuomaa

valkosuklaalevyä n. 4x10 cm:n pala

Voi ja sokeri vaahdotetaan, munat sekaan yksitellen ja vatkataan lisää. Suklaa rouhitaan veitsellä muruiksi ja lisätään taikinaan. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja ne sekoitetaan taikinaan maidon kanssa vuorotellen. Taikina jaetaan vuokiin ja paistetaan 200 asteessa 20 min.

Tuli niitä enemmänkin kuin kaksi, mutta unohdin ottaa kuvan ennen kuin laitoin suurimman osan pakkaseen. :)

Taskuresoripaita

Tämä työ on jäänyt bloggaamatta aiemmin, mutta laitetaanpa nyt, kun kerran käyttöönkin otettiin jo. Ajatus oli tehdä toinenkin, ja blogata molemmat yhdessä, mutta kun ei näytä syntyvän niin olkoon..

Suuri Käsityölehden numerosta 6-7/2008 tein ihan suoraan ohjeen kanssa paidan, jonka resorissa on tasku. Ohje oli kuvitettu helppokaava, ja houkutti kerrankin kokeilla tehdä sellaisen mukaan jotain. Malli on myös siitä inspiroiva, että siinä voi yhdistellä erivärisiä neuloksia ja resoreita, ja aika pienetkin palat riittää.



















Paidan "perusosan" tein velourisen aamutakin jämistä. Tuon aamutakin ostin joskus kierrätyskeskuksesta vaippaompeluksiin, ja muutamaan vaippaan sitä olen käyttänytkin. Ihanaa vanhaa, hyvälaatuista puuvillasekoitetta.















Resoriksi käytin punaraitaista ribbitrikootoppia, jonka pelastin syksyllä kotikotona käydessä trasselisäkistä. (sellainen huoltoasemalta ostettu säkki täynnä puhtaita trikoovaatteiden riekaleita. Aika törkeää miten ihan hyviäkin paitoja oli viillelty halki eli käyttökelvottomiksi! o_O :´( Montaakin niistä olisin voinut kuvitella jonkun vielä pitävän. Tai jos ne olis olleet kokonaisia, niistä olis saanut paremmin ommeltua lapsille vaikka mitä kivaa.) Topista oli kokonaista vain takakappale, ja siitä sain juuri helman osat leikattua, mutta sivusaumoja jouduin siirtämään vähän etukappaleen puolelle, koska selkäpalasta en saanut leikattua kahta yhtä leveää kappaletta. Hyvin se onnistui niinkin; raitojen kohdistelussa jäi vähän toivomisen varaa, mutta sellaisia raidat ovat, kriittisiä.

Taskut ja pääntien reunustin punaisella kaitaleella, jonka ratkoin siitä samasta raitatopinraadosta irti. Tein tosiaan aika poikkeuksellisesti kaiken siten kuin ohjeessa, eli leikkasin nyt resoritkin mittojen mukaisiksi pätkiksi ja ompelin paikalleen vasta sitten. Tämä oli aika jännittävää, mutta lopputulos on kyllä hyvä. Opinpahan samalla vähän erinlaisen tavan kantata pääntie. (Jota tapaa käytin sitten siinä kisutrikoisessa pyjamassakin - se kun oli tosiaan juuri tällaisen paidan kaavalla tehty se yläosa.)

Sen verran kiva paita tuli, että voisin tehdä lisääkin, jos vaan olis aikaa eikä niin paljon kaikkea muutakin inspiroivaa... Tämä valmistunut pusero oli kokoa 110, mikä oli suurin koko arkilla. Piirsin siitä vielä yhtä pykälää isomman koon kaavat valmiiksi, jos tulis Linnealle tehtyä vielä toinenkin versio. Erilaisten väri- ja kuosiyhdistelmien suunnittelu tähän malliin on kyllä hauskaa.

Kauluri

Tein Linnean lakista ylijääneestä luomumerinosta kaulurin tämän sivun pienemmän koon ohjeella. Lanka ei ihan riittänyt, ja laitoin sitten reunaan tuollaista koolattua purku-Nallea. (Joo en jaksanut prässätä tai mitä se onkaan, kuvaa varten. Reuna rullaa rennosti...) Tuli ihan Aavalle sopiva, vaikka Linneallehan tätä kyllä aioin. Täytyy ilmeisesti tehdä toinen, isompi, jostain muusta langasta. Mietin vielä, mistä...

Pestoinen linssikastike

Tästä keskustelusta bongasin kivankuuloisen linssikeiton ohjeen. Aloin tänään tehdä sitä ohjeen mukaan, mutta ruokalaji alkoi elää omaa elämäänsä siinä valmistuessaan ja lopputuloksena olikin pestoinen linssikastike. Joka oli mielestäni hyvä 'keksintö' ja jonka siksi täten bloggaan.

öljyä kattilaan
1 sipuli
(valkosipulia)
2 rkl vehnäjauhoja (spelttiä tilalle?)
vettä
1,5 dl raakoja linssejä (ne kuuluu kai ensin huuhtoa, minä en muistanut...)
1 prk tomaattikmurskaa
loraus (1 rkl -1/2 dl?) soijakastiketta
mustapippuria
(basillikaa)
pestoa
(smetanaa, mulla oli edelleen sitä halvennettua jäljellä)

Pilkotut sipulit kiehautetaan öljyssä, sekaan jauhot, sekoitellaan hetki, lisätään 'jonkun verran' vettä. Linssit sekaan ja keitellään parikymmentä minuuttia.
Kun linssit ovat kypsiä, sekaan tomaattimurska ja surruutellaan sauvasekoittimella hienoksi niin tomaatin retaleet kuin isoimmat sipulinpalat. Sitten vain maustellaan ja maistellaan ja annetaan vähän hautua/jäähtyä...

Hyvää pastan kanssa, tosin me syötiin nyt pastaa tämän kanssa ;) koska alunperin ajatus oli syödä tämä keittona, ja pastaa ei ollut valmiina kuin jotain jämiä jääkaapissa. Mutta toimii aikas hyvin juurikin niin, että linssijuttu on se pääruoka ja satunnaiset makaroonit mukavia sattumia joukossa.

Kaunis kuva, näyttää vähän koiran oksennukselta. :P















Mutta näin siinä aina käy mulla, kun etukäteen ei voi tietää, onko joku ruoka niin hyvää että ohje kannattaa laittaa talteen. Lautaset on jo siinä vaiheessa tyhjät kun huomaa, että joo-o, taitaa olla bloggaamisen arvoinen tapaus. Kuvataan sitten se mitä on jäljellä... Tänään olisin kyllä voinut kuvata esikoisen tyhjän lautasen - iso saavutus että äiti keksii uuden ruuan josta Linneakin tykkää ja joka silti on luokiteltavissa ihan lämpimäksi ruokalajiksi. Jei. :)

Isä sukat saa ja tyttö lakin saa ja...

Onpa tuottelias olo, kun eilen valmistui kaksi neuletyötä ja tänään vielä yksi lisää.

Ensinnä tällaiset ihan perussukat miehelle... nämä aloitin jo keväällä mutta työ hukkui välillä jonnekin ja löysin sen vasta vähän aikaa sitten uudelleen. Tummansinistä purku-Nallea ja jotain vähän ohuempaa "kuvioraitalankaa".















Toisena lämmin talvilakki esikoiselle.



















Tätä aloin tekemään Suuri Käsityölehden numerossa 9/2008 olevalla kukkapipon ohjeella, mutta siinä ohjeessa oli jotain häikkää, ja jouduin lopulta laskemaan silmukkamäärät ja kavennukset itse. Lopputulos on siitä huolimatta tai juuri siksi ihan onnistunut. :)

Lakki on kaksinkertainen. Päällinen on koolattua 7xveljestä ja vuori luomumerinoa, jota tilasin ihan tätä varten Muksuaitasta. Esikoinen on herkkä villan pistelylle, joten muusta villasta kuin merinosta en uskaltanut myssyä yrittää. Lakin sisäpuolesta tulikin aivan ihanan pehmeä! Virkkasin vuorin ja päällisen yhteen kiinteillä silmukoilla, ja siihen käytin myös merinoa, jotta ei sitten seiskaveikka pääse reunastakaan pistelemään.















Puikot oli nro 3 kummankin langan kanssa. Merinolanka oli ohuempaa kuin veljes, joten vuorista tuli sopivasti vähän pienempi kuin päällisestä.

Edit. Koska multa kysyttiin tämän ohjetta ja tulin sen siis kirjoittaneeksi kertaalleen, niin laitan sen nyt tähän.

Kaksinkertainen korvaläppämyssy

koko: päänympärykselle 51 cm tämä on ehkä hieman liian nafti ympäryksestä, korkeutta on riittävästi
neuletiheys ulkopuolessa 21 s = 10 cm
neuletiheys vuorissa 22,5 s = 10 cm
Langat: 7 veljestä ja Muksuaitan luomumerino
Puikot numero 3, hyvä olla sukkapuikot sekä lyhyt pyöröpuikko
Virkkuukoukku, en muista mitä numeroa käytin

Noita ylläolevia tietoja kannattaa verrata omaan lapseen ja lankojen vahvuuteen + käsialaan. Mun mielestä tähän malliin on kohtuu helppo tehdä pieniä muutoksia suuntaan tai toiseen.

Ensin tehdään korvaläpät, joiden ohje on ihan suoraan SK 9/2008 olevasta "Tytön kukkapiposta", koko 4/6 v.

Luo 6 s ja neulo tasona sileää neuletta. Lisää samalla molemmissa reunoissa joka krs 3 x 1 s ja vielä joka 2. krs 3 x 1 s. Jatka näillä 18 s:lla sileää kunnes läpän korkeus on 7 cm. Jätä silmukat odottamaan ja neulo toinen läppä samoin.

Tästä eteenpäin ohje onkin omaa sävellystäni.

Luo pyörölle 23 silmukkaa(niskaa varten), neulo toinen korvaläppä sen perään, luo 41 s(otsaa varten) ja neulo vielä toinen korvaläppä samaan rimpsuun. Yhdistä suljetuksi neuleeksi ja neulo suoraan 12,5 cm (otin tarkan mitan ). Aloita kavennukset:

Kavennukset tapahtuvat tasavälein kymmenessä kohtaa ja ne tehdään neulomalla kaksi silmukkaa yhteen. Siis neulotaan 8 o, 2 yhteen ja toistetaan tätä koko kerros loppuun. Sen jälkeen tulee kaksi välikerrosta ilman kavennuksia. Kavennukset toistuvat samoissa paikoissa niin että välisilmukat vähenevät koko ajan. Ensimmäisten viiden kavennuskerroksen jälkeen tulee 2 välikerrosta. Sen jälkeen aina 1 välikrs kunnes kavennuskohtien välistä loppuvat välisilmukat. Sen jälkeen loput silmukat kavennellaan aina vaan 2 yht, kunnes viimeisistä 5 silmukasta vedetään katkaistu lanka läpi, kiristetään ja päätellään.

Molemmat osat, vuori ja päällinen tehdään siis samalla ohjeella, mutta vuoriin käytetään ohuempaa lankaa jolloin siitä tulee pienempi. (Voisihan tällaisen pipon toki tehdä yksinkertaisenakin, jos haluaa...) Valmiit osat asetetaan päällekkäin ja virkataan kiinteillä silmukoilla alareunat yhteen. Otsan ja niskan osalta kannattaa vuorin ja päällisen reunasilmukat kohdistaa ja virkata aina yksi ks yhden reunasilmukan kohdalle. Näin tulee siisti reuna. Korvaläpissä joutuu vähän enemmän improvisoimaan, ja voi vaikka kiinnittää ensin nuppineuloilla jos reunat rullaa tai muuten karkailee. Virkkaa ensin yksi yhdistävä krs ja sitten toinen, "tasoittava" krs. Toisella kerroksella voi "sisäkaarteissa"(läppien juuressa) hypätä yhden silmukan yli jos siltä tuntuu ja "ulkokaarteissa" (läppien kärjessä) vastaavasti virkata yhden ylimääräisen jos siltä tuntuu.

Halutessaan voi toisen läpän kärjestä virkata lähtemään myös kiinnitysnauhan: (ja tämä nauhahan kannattaa muistaa tehdä siinä vaiheessa kun tekee sitä toista kerrosta lakin alareunan ympäri, tulee vähemmän pääteltäviä langanpäitä. Itse unohdin tehdä sen ja lakki on edelleen ilman kiinnitystä...) Virkkaa ketjusilmukoita niin pitkästi kuin arvioit että tarvii ulottumaan lapsen leuan alta toiseen läppään. Käänny, virkkaa ketjusilmukoihin kiinteitä silmukoita takaisinpäin. Tee 1 ks läppään(kiinnitykseksi) ja käänny taas, tee nyt nauhaan esim. 4 ks, 3 kjs (hyppää näillä vastaavasti kolmen kiinteän yli) 4 ks jne. Käänny taas päässä ja virkkaa koko krs kiinteitä takaisin, tee 1 ks läppään. Sait nauhan jossa on pitkin matkaa napinläpiä -> voi säätää sopivalle kireydelle lakin. Ompele toiseen läppään reikiin sopiva nappi.


... ja äiti myssyjä puolitusinaa. Yksi myssy lisää, Mario-myssystä johdetun Punajuurimyssyn johdannainen. Ja tämä malli on nyt mun päässä mukavuudeltaan vertaansa vailla! :D















Lankana kirppisvillapaidasta purettua pehmeää ja aika möykkyistä villaa. Samasta paidasta sain myös vaaleamman sinistä lankaa, ja siitä tekis mieli vielä jonkunlainen versio tehdä... kun rauta on kuuma. Ohje muistiin:


- luo 90 s ja neulo niillä 2 cm sileää oikeaa ja 4 cm 1o1n resoria
- Loppu myssystä tehdään sileää oikeaa. Neulo ensin 3 krs
- lisäyskrs: 1 lisäys joka 10. silmukkaan
- jatka suoraan kunnes myssyn korkeus on 15 cm, reuna suoristettuna
- Kavennukset: aluksi *9 o, 2 yhteen*, toista *-*. Kavennukset toistuvat samoissa paikoissa tulevilla krs:lla, välisilmukat vähenevät. Välikerroksia tulee ensin 3 x 2 krs, sitten 1 välikrs kunnes välisilmukoita ei enää ole. Jäljelläolevat silmukat kavennellaan aina kaksi yhteen; viimeisistä noin 6 silmukasta vedetään katkaistu lanka läpi.

Mungpapupata

Keittelin eilen pussillisen mungpapuja, ja koitin niistä sitten jotain ruokalajia kehitellä. Eilen syödessä oli vielä olo, että "no ei tästä hittiä tullut, ehkä valkoisista pavuista vois toimiakin", mutta tänään resepti jalostui ihan sattumalta, kun kaupassa oli smetanapurkkeja vanhaksimenohalvennuksessa. Smetanalisäyksellä tästä tuli herkkua, ja toki asiaan voi vaikuttaa sekin että pöperö oli ehtinyt vuorokauden muhia jääkaapissa. Kuva sen mukainen, kuvassa kylmänä köntsänä ja ilman smetanaa siis.

Laitoin:

kp oliiviöljyä

sipuli

(1/2) pun. paprika

1 pss Pirkka keittovihanneksia (ehkä lempparini pakastevihanneksista)

täysjyväspagettia pätkittynä

1 prk valkosipulitomaattimurskaa ja purkin huuhdevettä

soijakastiketta

viherpippuria

keitettyjä mungpapuja (omani olivat ylikypsiä, laitoin siis vasta valmiiseen ruokaan)

smetanaa

Kaikki tomaattimurskaa edeltävät ainekset kuullotin, tosin spagetin kuullottaminen ei ehkä ole tarpeen? Keittelyä kunnes spagetti on sopivaa.

Vois tätä kyllä edelleen kokeilla niillä valkoisilla pavuilla. Josko toimis sitten ilman sitä smetanaa..? Mungpapujen maku oli jotenkin niin "vihreä", että se maistui liikaa läpi. Niitä olikin mulla kyllä tuossa runsaanlaisesti suhteessa muihin aineksiin (ei koko pussia tokikaan, pakastin monta rasiallista paljaaltaan). Smetana pyöristi ihanasti sen vihreän maun. Valkoiset pavut on mietoja, niistä tulis "pyöreämpää" itsestäänkin?

Pakkanen - siitä suomalaiset tykkää

Minä tykkään juuri nyt pakkasesta, sillä sain siitä hyvän (teko-?)syyn ideoida nuorimmaiselle uuden pyjaman. Syy on kyllä ihan kohtuu painava, sillä ainakin eilen illalla meillä oli täällä talossa, ja varsinkin makuuhuoneessa, viileää, ja koska Aava nukkuu luultavasti 80% uniajastaan ilman peittoa, on vaatetuksen syytä olla lämpöinen. Olishan niitä vaatteita toki löytynyt... mutta eihän lasta voi laittaa nukkumaan collegepuvussa tai vastaavassa, eihän? Unipuvun täytyy näyttää ja tuntua unipuvulta tietysti. Eilen illalla siis kun tätä problematiikkaa päässäni pyörittelin, niin tulin siihen tulokseen, että voisin tehdä Aavalle joustofroteisen pyjaman. Olis pehmeä mutta lämpimämpi kuin trikoiset.

Ei siinä ihan niin sitten käynyt. Mutta hei! Hehkutan nyt tässä välissä sitä, että sain pitkästä aikaa jotain yhdessä päivässä valmiiksi! :D Ja siis jotain muuta kuin nenäliinan...Tytöt jaksoi tänään leikkiä niin kivasti keskenään, että pystyin muitten hommieni välissä käydä aina vähän kerrallaan ompeluhuoneessa puuhastelemassa.

Eniten aikaa meni siihen kun valikoin kankaita ja yritin päättää, millainen yhdistelmä olisi kivoin. Monta kivaa ajatusta kaatui siihen että kangas ei riittänyt tai sopivaa resoria ei ollut. Joustofroteetkin siinä sitten karsiutui..

Lopulta iskin kiinni kissakuvioiseen raitainterlockiin, joka tosin ei ole niin hirmuisen paksua, mutta muuten unipukuun erittäin sopivaa, ja joka tapauksessa paksumpaa kuin single, mitä monet Aavan olemassaolevat yöpuvut on. Kissaraita oli heräteostos huutiksesta Aavan vaippa-aikana, ja tein siitä silloin peräti yhden vaipan... Viime talvena tein siitä vielä vuorin Linnean lakkiin. Jäljelläoleva pala riitti nyt juuri lahkeisiin, hihoihin ja pääntiekaitaleeseen. Miehustaan piti etsiä jotain muuta... ja silloin muistin omenanvihreän luomucollegen, jota joskus tilasin Maaemolta. Tuo college on paksua ja nurjalta puolelta harjattua ja en ole tähän mennessä keksinyt sitäkään muuhun käyttää kuin yhteen vaippaan. Mutta siitä sain nyt tähän unipukuun sitä kaivattua lämpöominausuutta.

(Kuka näitä mun kauttarantainjorinoita jaksaa lukea? Ei kukaan, en itsekään varmaan enää ikinä.)

Kuvia kehiin! Koko puku:















Housut tein samalla kaavalla kuin mm. ne aiemmat velourhousut. Koko siis 90. Paidan kaavana käytin SK 6-7/2008 :ssä olevaa taskupaidan kaavaa koko 98, kun sellainen sattui olemaan valmiiksi piirrettynä. Muunnellen tietysti.

Lähikuva pääntiestä ja edustan pikku aplikaatioista:



















Kissatrikoo meni niin justiin, ettei yhtään kunnon isompaa palaa jäänyt, josta olisin saanut esim. taskua, sydäntä tai muuta kivaa yksivärisen edustan somisteeksi. Ei jäänyt paljon muita vaihtoehtoja kuin tuollainen vähän jo eilinen pikkuneliöaplikaatio. Tykkään siitä kuitenkin, koska se onnistui siististi. Trikoon taakse silitin tukikangasta, collegeen en koska se oli niin paksua ja tukevaa muutenkin. Siksakilla vaan leikattujen reunojen päältä suoraan.

Näitä oli kiva tehdä. Rullapäärmeitä. :)















Lahkeensuiden rypytysjuttu tuli aika ex tempore. Mutta hyvä että tuli, sillä se oli ihan huippuhauska tehdä. Ompelin ensin lahkeiden ulkosaumat, sitten tein rullapäärmeen minkä jälkeen ompelin ihan kapeaa ja pehmeää kuminauhaa nurjalle vähän matkan päähän reunasta. Lopuksi lahkeiden sisäsaumat kiinni. Se kuminauha oli kyllä tosi ihanaa, en ollutkaan ennen sitä käyttänyt. Just omiaan tuollaisiin. :) Ostin sitä kai joskus meidän lähikaupasta, enkä edes tiennyt että se on niin pehmeää.

Niin että sellainen. Nyt tämä selostus loppuu kuin seinään. XD Koitan saada lähiaikoina Aavan kuvattua pukunsa sisässä.

Edit. Käyttökuvia. Sopivaltahan tuo näyttää. Mutta mahtuu varmaan vielä aika pitkään. :)

Myssymania

Mun aiempi myssyntekele katosi yhtenä maanantaina kun käytin esikoista muskarissa. :( Eihän se niin kovin taidokas ollutkaan, mutta lanka oli uutta ja ihanaa, sen takia harmittaa. Plus että jotakin sitä on päässäkin pidettävä. Olenkin sitten joutunut esiintymään vaihteeksi ties missä ihme vanhoissa päähineissä... kunnes nyt kun on valmiina kokonaiset kolme uutta villamyssyä. :D

Ensimmäinen, palmikkomyssy, on ideansa puolesta sellainen hetken lapsi. Näin kerran kissaa sisään päästäessä ohikulkijalla valkoisen paksun palmikkomyssyn, jossa oli tupsu. Pim! Haluan tuollaisen myssyn! Mallin suunnittelu ja toteutus veikin sitten jonkin aikaa, ja lopullisesti valmistuttuaan en enää ollenkaan ole varma, kaipaanko tuollaista elämääni.

Varsinkin kun se näyttää päässä näinkin järkevältä:

Palmikothan on toki aivan hienot. Tupsun ratkon ainakin irti kunhan saan aikaiseksi. Tai ehkä puran koko hoidon... Seiskaveikasta tuo on, kuinkas muuten.

(Tässä välissä purin yhden epätoivon tekeleen. Yritin pitkään tehdä itselleni siksakmyssyä, vastaavanlaista kuin tässä postauksessa, mutta terve vaan, yritys on ohi tältä erää. Ehkä seuraavassa elämässä... )

Sitten pääsinkin Mario-myssyn ohjeen kimppuun. Mulla on tuo ohjesivu ollut jo jonkin aikaa suosikeissa odottamassa kokeilua.

Pyörö ja sukkapuikot nro 4, lankana khakinvihreää Isoveljeä sekä Nallea ja muita ohuita jämälankoja kaksinkertaisena. Ihan kiva ulkotouhumyssy tuli, mutta tyköistuvampi kuin mitä toiveena oli. Kavennukset aiheuttivat päälaelle poimuja, mikä ei musta ole mitenkään taidokkaan näköistä:

Resorin reuna on myös vähän liian kiristävä otsalla. Päätin muokata ohjetta, sillä mulla oli ihanan värinen uusi Isoveli-kerä odottamassa myssyyntymistä. Melkein koko kerä hupenikin tähän:

Tykkään tästä "punajuurimyssystä", vaikka ei tämäkään ihan täydellinen ole. Tuntuu koko ajan vähän kuin valuvan tai painuvan silmille. Laitan ohjeen tähän nyt kuitenkin talteen, ennen kuin kadotan sen lippulappsusen, johon laadin muistiinpanoja kutoessa. Tästä on tarkoitus jatkaa muokkausta vielä edelleen..

Punajuurimyssy

- luo 80 s ja neulo niillä 2 cm sileää oikeaa
- seur. krs:lla kavenna 1 s jokaista 10 s:a kohti eli 8 kertaa -> jää 72 s
- neulo näillä 3 cm 1o1n joustinneuletta
- lisäyskrs: lisää 18 s tasavälein = 1 s joka 2. oikean jälkeen -> 90 s
- Loppu myssystä tehdään sileää oikeaa. Neulo ensin 3 krs
- lisäyskrs: 1 lisäys joka 10. silmukkaan
- 3 välikerrosta
- lisäyskrs: 1 lisäys joka 11. silmukkaan
- jatka suoraan kunnes myssyn korkeus on 17 cm
- Kavennukset: aluksi *10 o, 2 yhteen*, toista *-*. Kavennukset toistuvat samoissa paikoissa tulevilla krs:lla, välisilmukat vähenevät. Välikerroksia tulee ensin 3 x 2 krs, sitten 1 välikrs kunnes välisilmukoita ei enää ole. Jäljelläolevat silmukat kavennellaan aina kaksi yhteen, viimeisistä noin 6 silmukasta(en muista tarkkaan monta niitä oli...) vedetään katkaistu lanka läpi.

Kynttiläkauden avaus

Pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina suuntasin paikalliselle hautuumaalle kynttilänkuvat silmissä loistaen. Roskikset eivät kuitenkaan siinä vaiheessa olleet vielä kovin täynnä, joten kolmen roskapisteen tutkimisen tuloksena kannoin kotiin vain vähän toista kassillista kynttilänraatoja. Pääsi niillä kuitenkin ihan kivasti alkuun. Jospa sitten myöhemmin talvella lisää..

Laatikossa on nurkassa kaksi viimetalvista kynttilää, loput näitä nyt tehtyjä. Kaikkein pisimmän kynttilän(oik. ylh.), joka on valettu hammaslääkäriaseman vesiautomaatin muovimukiin, onnistuin muottia irrottaessa jo katkaisemaan. :(

Tässä lähikuvassa pari ihan nättiä yksilöä. Osa hautakynttilöistä on tehty kovasta, vitivalkoisesta aineesta, osa taas kellertävästä, rasvaisemmasta. Kuvan isompi kynttilä on tuota parempaa, valkoista ainetta ja pienessä on taas aika paljon seassa sitä rasvaista. Pieni kynttilä on oikeasti vielä keltaisempi kuin kuva antaa ymmärtää..

Eihän nuo mitään designia ole, mutta ovatpa resignia. :D Kynttilät menevät varmaankin ulkokäyttöön kaikki, siskolle jo lupailin jäälyhtyihin. Ellen sitten onnistu tänä vuonna jäädyttämään jouluksi itsellenikin lyhtyjä.

Velourhousut ja lakana

Koska lahjapotkarin jäljiltä saumurissa oli ruskeat langat, niin mietin, olisko vielä jotain muuta ruskeaa ommeltavaa. Käteen osui tummanruskea puuvillavelourin jäännöspala, ja se oli pituudeltaan juuri sopiva lapsen 90-senttisiin housuihin. Päätin siis leikata siitä sellaiset. Tosin sen verran naftisti kangasta oli, että vyötärölle piti laittaa resori tavallaan jatkeeksi. Mutta ei haittaa - olisin saattanut laittaa sellaisen joka tapauksessa. :) Kaava on Uusi Nainen -lehdestä vuodelta 1980, tosin lahkeisiin lisäsin leveyttä jonkin verran kun olivat alunperin suorat. Housut näyttävät olevan juuri passelit Aavalle.

Housukuvan taustalla on savanniaiheinen lakana, jonka ompelin Aavan sänkyyn. Aluslakanat oli vähissä, ja kangasvarastoa penkoessa tuli vastaan tuollainen unohdettu kangaspala, joka oli vieläpä juuri sopivan kokoinen ihan sellaisenaan. Päärmäsin sitten vain reunat.

Vauvalahja

Tänään sain vihdoin valmiiksi vauvalahjasetin, jota olen kehitellyt jo varmaan monta kuukautta. Näinä aikoina lisääntyvälle sukulaiselle lähti sisätäyttövaippa imuineen, kuori ja potkarit. Näistä vaippa valmistui jo keväimellä, ja olen sen aikoinaan blogannutkin. Potkarit valmistuivat tänäaamuna, ja kuoren pyöräytin tehdä siihen perään vielä.















Potkareiden kaava on Suuri Käsityölehden numerosta 10/2000. Koko luultavasti 56, vaikka ihan varmasti en enää muista... En muista sitäkään, teinkö kaavaan jotain muutoksia (mikä mahtava postaus tämä onkaan..). Vaikuttavat kuitenkin aika samankokoisilta kuin meidän tyttöjen vanhat 60-senttiset potkarit, ja näissä on se hyvä juttu että peffankohta on leveä, joten jos saaja innostuu kestoja käyttämään, niin ei ainakaan ole näistä potkareista kiinni se.. Olkaimiin laitoin kahdet nepparit säätövaraksi ja nilkan takapuolelle framilonia kiristykseksi. Jospa noilla avuin olisi käyttöikä mahdollisimman pitkä, ja muutenkin kätevät.

















Tässä lähikuva kisuaplikaatiosta jonka askartelin edustaan. Kisu on mikrofleeceä.

Vaipat vielä avattuina. Kuori on ihan yksinkertainen PUL-pala, jonka kanttasin FOE:lla ja etutarran alla on pala mikrofleeceä varmistamassa, ettei neulanrei'istä valskaa.

Kuori oli kyllä sillä rajalla juuri, että kelpuutanko sitä lahjaksi vai en, sillä mielestäni se jäi hieman liian matalaksi tuon sisävaipan päällä. Olis kyllä oikeastaan voinut tehdä uuden vähän korkeamman, ja kiristää FOE:ta pidemmiltä matkoilta selästä ja reisistä kuin mitä nyt tein. Mutta lähestyvä viikonloppu sai mut tulemaan siihen tulokseen että kuori saa kelvata, että haluan tämän projektin pois käsistä ja postiin. Ei tuo norsuPUL olis edes riittänyt toiseen kuoreen, ja olis sitten pitänyt tehdä tylsän liila tilalle..

***

Noin muuten olen viime aikoina parannellut sitä vessalappusysteemiäni, ja saumuroinut lisää lappuja. Miehelle surautin myös toiset uusiokalsarit jossain välissä.

Ja semmoistakin tein päivänä muutamana, että ratkoin yhdet omat kulahtaneet lempparialkkarit kaavoiksi ja kokeilin niillä tehdä uudet. Pöksyistä tuli vähän liian isot ja muutenkin niin kamalan näköiset XD etten viitsi mitään kuvia julkaista, mutta idea on periaatteessa hauska ja teen varmaan lisää ja hienompia vielä jonain päivänä.

(Ja nyt taas hakkaan päätäni seinään täällä tämän bloggerin kanssa: miten voi olla niin vaikeaa saada kuvat siististi tekstikappaleiden väliin ilman että teksti hönkii kuvan vierelle epämääräisinä pätkinä?! Se ei tunnu noudattavan minkäänlaista logiikkaa... Vähemmästäkin menee bloggausinto, kun jo etukäteen tietää että verenpaineen siinä vaan saa ylös. >:( )

Ompeluryhdistäytyminen

Viime viikot on menneet niin ettei paljoa koneiden surinaa ole kuultu. Mulla on yksi isompi, tylsä ja tarpeellinen projekti kesken, ja se on tappanut aika tehokkaasti inspiraation edes astua ompeluhuoneeseen. Se on harmittanut, koska kuitenkin välillä olen kaivannut ompelemista, ja toisinaan on joku ideanpoikanenkin käväissyt mielessä. Mutta Se Iso on vaan röhnöttänyt tiellä ompeluhuoneen lattialla, tuolilla, pöydällä, missä milloinkin ja saumurissa tietysti vääränväriset langat tehdä yhtään mitään muuta.

Muutenkin mun ompeluhuone on ajautunut tilanteeseen, että kaikkea on niin paljon siellä ja täällä, että silloin kun jotakin tarvitsee, niin aina joutuu varaamaan erikseen aikaa etsiskelyyn ja muiden tavaroiden siirtelemiseen pois tieltä ja takaisin. Alan olla aika täynnä sitä juuri nyt. Päätin tänään, että tämmöinen ei ole mitään ihmisen elämää - muutenkin olen ihan plääh väsynyt kokoajan, pimeyden takia kai, ja sitten ei pysty edes ommella kun tavaravuoret estää sen. Päätin ottaa uudenlaisen asenteen, ja alkaa harrastaa spontaanimpaa ja vähemmän järkiperäistä ompelua. Tarkoittaa käytännössä sitä, että voin ottaa ja tehdä jotain silloin kun huvittaa ja törmään sopivaan matskuun ateljeessani. Ettei tarvi aina ajatella vaan sitä, että kun nyt oikeasti olis kuitenkin suurempi tarve sille-johon-mulla-varmaan-jossain-on-kaavat-kunhan-ne-löydän-ja-kangas-on-siinä-ruskeassa-pienessä-laatikossa-ylähyllyllä-vaiko-kuitenkin-valkeassa-suuressa-alahyllyllä.

Näissä aatoksissa läksin tänään ompelupuuhiin kun Aava nukahti päikkäreille. Tuntuikin heti paljon vapautuneemmalta - Sen Ison sysäsin tylysti pöydän alle pois tieltä, kun en kumminkaan pysty sitä tekemään valmiiksi ennen kuin saan siihen jotain pikkunippeliä hommatuksi.

Ensin fiksasin yhdet Linnean vanhat housut Aavalle. Sitten tartuin pieneen vaippaan joka on lojunut puolivalmiina jo viikkotolkulla. (Löysin joskus kesällä tai syksyllä Kierrätyskeskuksesta pienen flanellisen pyjamapaidan, joka oli ihan sen näköinen että haluaa vaipaksi. Leikkelin sen sitten jossain välissä - vaikkei mulla edes ollut tietoa, kenen käyttöön se vois päätyä. Keskenhän se sitten jäi, kun tuntui vähän älyttömältä tehdä sitä valmiiksikaan.) Päätin nyt viimeistellä sen, että saisin sen pois pöydältä pyörimästä. Siitä tuli aikas ihana.

Ulkopuoli on siis sitä pyjamaa. Sisäpinta on bambupuuvillacollegea muistaakseni, kiinteänä imuna vähän puolipellavaista keittiöpyyhettä, läpässä kuivaliinaneulosta, keittiöpyyhettä ja froteeta.

Ja kokohan on kai lähinnä newborn - sen isompaa en paidan selkämyksestä saanut leikattua. Että vaippa olis mutta mistä saatais vauva? XD En oikein kehtaa tätä lahjaksikaan kenellekään antaa, kun flanelli on sen verran käytetyn oloista, ja tuli myös laitettua tuohon etutarran keskikohtaan pyjaman pesulappu, jossa lukee Seppälä, ja pesuohjeetkin on vähän väärät. Huutikseen tämä ehkä joutais, mutta nähtäväksi jää, raskinko luopua.

Seuraavaksi juolahti mieleen iskeä kiinni vanhaan verhoon, jonka pelastin joskus keväällä tai kesällä joutumasta roskikseen. Verhossa oli värikästä kukkakangasta yhdistettynä läpinäkyvään valoverhoon. Mulla on pitemmän aikaa pyörinyt mielessä jonkinlaisen kesto-WC-"paperi"systeemin kehitteleminen, ja valoverhokangas oli nyt oivallista materiaalia pesupusseihin, joita se mun systeemini oli vailla. Leikkasin ja ompelin pussin, joka on sopiva tuollaiseen tyhjään Allegro-ämpäriin.

Aiemmin olen jo aloitellut tekemään pieniä flanellilappusia, jotka tässä systeemissäni toimittavat "paperin" virkaa. Ne ovat osoittautuneet oikein miellyttäviksi, vaikkakin niitä on toistaiseksi ollut kovin vähän, pesupussi on puuttunut, eikä niillä tokikaan ihan kaikkea viitsi pyyhkiä. X) Lasten pisujen pyyhintään ovat varsinkin mukavia, ja jos tarvii pyyhkiä kostealla, niin kankainen lappu peittoaa märkänä hajoavan vessapaperin mennen tullen. Nyt kun sain tuon pesupussin ämpäriin, niin käytetyt lappuset voi pusseineen laittaa koneeseen eikä tarvi erikseen niitä lappaa. Kuvasta ei hyvin näy, mutta pussin suulla on nyöri ja nyörissä stoppari sulkemista varten. Aikomuksena on myös kokeilla, onnistuuko lappujen kuivatuskin pussissa. Tein toisenkin pussin pesuvaraksi, mutta siihen ei riittänyt nyöriä eikä stopparia, joten se jää odottamaan valmistumistaan ja aluksi mennään yhdellä pussilla. Flanellilappuja täytyy saumuroida lisää kunhan ehdin.

(Tässä vielä toisesta vessasta kuva jossa flanellilappuja sievästi laatikossa hyllyllä, ja vieressä kestonaamanpesulappujen purkki.)

Jäi nyt oikein kutkuttamaan, että milloin pääsen taas ompeluhuoneen rauhaan takaisin. Siellä olis vaikka mitä odottamassa viimeistelyä, korjaamista, tuunaamista, leikkaamista, järjestelyä, piirtämistä... :)

Unisukat vol 2

Koska edelliset tekemäni unisukat ovat olleet mieluisat, tein toiset heti perään. Ja heti perään tarkoittaa siis että aloitin ne heti perään, mutta valmistuminen sitten siirtyikin eiliseen, eli ei-niin-perään.

Valitsin langoiksi kaksi jämäkerää: itsekoolattua turkoosi-vihreä-valkoista seiskaveikkaa ja jotakin samanpaksuista, tummansinistä, aika synteettisen tuntuista pehmeää lankaa. Kävi vaan pienoinen virhearvio noitten lankojen kanssa. Ensin tummansininen loppui kesken toisen sukan kantapään jälkeen, ja jouduin ostamaan kaupasta kokonaisen ison kerän vastaavanväristä seiskaveikkaa jatkoksi. Sitten vielä se koolattu lankakin loppui kolme ja puoli raitaa liian aikaisin, ja koska sukat olivat jo niin pitkällä, niin ronskisti otin tilalle pelkkää luonnonvalkoista, eli sitä koolauksen alkuperäislankaa. Lopputulos on aika jokseenkin tyydyttävä ottaen huomioon nuo loppumiset.















Ainoa mikä vähän harmittaa on se, että tuli joku ajatusmoka noitten raitojen ja kantapään teon kanssa, ja nilkan päälle tuli kaksi tummaa raitaa peräkkäin vaikken oikeastaan olis halunnut.