Vauvalahja

Tänään sain vihdoin valmiiksi vauvalahjasetin, jota olen kehitellyt jo varmaan monta kuukautta. Näinä aikoina lisääntyvälle sukulaiselle lähti sisätäyttövaippa imuineen, kuori ja potkarit. Näistä vaippa valmistui jo keväimellä, ja olen sen aikoinaan blogannutkin. Potkarit valmistuivat tänäaamuna, ja kuoren pyöräytin tehdä siihen perään vielä.















Potkareiden kaava on Suuri Käsityölehden numerosta 10/2000. Koko luultavasti 56, vaikka ihan varmasti en enää muista... En muista sitäkään, teinkö kaavaan jotain muutoksia (mikä mahtava postaus tämä onkaan..). Vaikuttavat kuitenkin aika samankokoisilta kuin meidän tyttöjen vanhat 60-senttiset potkarit, ja näissä on se hyvä juttu että peffankohta on leveä, joten jos saaja innostuu kestoja käyttämään, niin ei ainakaan ole näistä potkareista kiinni se.. Olkaimiin laitoin kahdet nepparit säätövaraksi ja nilkan takapuolelle framilonia kiristykseksi. Jospa noilla avuin olisi käyttöikä mahdollisimman pitkä, ja muutenkin kätevät.

















Tässä lähikuva kisuaplikaatiosta jonka askartelin edustaan. Kisu on mikrofleeceä.

Vaipat vielä avattuina. Kuori on ihan yksinkertainen PUL-pala, jonka kanttasin FOE:lla ja etutarran alla on pala mikrofleeceä varmistamassa, ettei neulanrei'istä valskaa.

Kuori oli kyllä sillä rajalla juuri, että kelpuutanko sitä lahjaksi vai en, sillä mielestäni se jäi hieman liian matalaksi tuon sisävaipan päällä. Olis kyllä oikeastaan voinut tehdä uuden vähän korkeamman, ja kiristää FOE:ta pidemmiltä matkoilta selästä ja reisistä kuin mitä nyt tein. Mutta lähestyvä viikonloppu sai mut tulemaan siihen tulokseen että kuori saa kelvata, että haluan tämän projektin pois käsistä ja postiin. Ei tuo norsuPUL olis edes riittänyt toiseen kuoreen, ja olis sitten pitänyt tehdä tylsän liila tilalle..

***

Noin muuten olen viime aikoina parannellut sitä vessalappusysteemiäni, ja saumuroinut lisää lappuja. Miehelle surautin myös toiset uusiokalsarit jossain välissä.

Ja semmoistakin tein päivänä muutamana, että ratkoin yhdet omat kulahtaneet lempparialkkarit kaavoiksi ja kokeilin niillä tehdä uudet. Pöksyistä tuli vähän liian isot ja muutenkin niin kamalan näköiset XD etten viitsi mitään kuvia julkaista, mutta idea on periaatteessa hauska ja teen varmaan lisää ja hienompia vielä jonain päivänä.

(Ja nyt taas hakkaan päätäni seinään täällä tämän bloggerin kanssa: miten voi olla niin vaikeaa saada kuvat siististi tekstikappaleiden väliin ilman että teksti hönkii kuvan vierelle epämääräisinä pätkinä?! Se ei tunnu noudattavan minkäänlaista logiikkaa... Vähemmästäkin menee bloggausinto, kun jo etukäteen tietää että verenpaineen siinä vaan saa ylös. >:( )

Ompeluryhdistäytyminen

Viime viikot on menneet niin ettei paljoa koneiden surinaa ole kuultu. Mulla on yksi isompi, tylsä ja tarpeellinen projekti kesken, ja se on tappanut aika tehokkaasti inspiraation edes astua ompeluhuoneeseen. Se on harmittanut, koska kuitenkin välillä olen kaivannut ompelemista, ja toisinaan on joku ideanpoikanenkin käväissyt mielessä. Mutta Se Iso on vaan röhnöttänyt tiellä ompeluhuoneen lattialla, tuolilla, pöydällä, missä milloinkin ja saumurissa tietysti vääränväriset langat tehdä yhtään mitään muuta.

Muutenkin mun ompeluhuone on ajautunut tilanteeseen, että kaikkea on niin paljon siellä ja täällä, että silloin kun jotakin tarvitsee, niin aina joutuu varaamaan erikseen aikaa etsiskelyyn ja muiden tavaroiden siirtelemiseen pois tieltä ja takaisin. Alan olla aika täynnä sitä juuri nyt. Päätin tänään, että tämmöinen ei ole mitään ihmisen elämää - muutenkin olen ihan plääh väsynyt kokoajan, pimeyden takia kai, ja sitten ei pysty edes ommella kun tavaravuoret estää sen. Päätin ottaa uudenlaisen asenteen, ja alkaa harrastaa spontaanimpaa ja vähemmän järkiperäistä ompelua. Tarkoittaa käytännössä sitä, että voin ottaa ja tehdä jotain silloin kun huvittaa ja törmään sopivaan matskuun ateljeessani. Ettei tarvi aina ajatella vaan sitä, että kun nyt oikeasti olis kuitenkin suurempi tarve sille-johon-mulla-varmaan-jossain-on-kaavat-kunhan-ne-löydän-ja-kangas-on-siinä-ruskeassa-pienessä-laatikossa-ylähyllyllä-vaiko-kuitenkin-valkeassa-suuressa-alahyllyllä.

Näissä aatoksissa läksin tänään ompelupuuhiin kun Aava nukahti päikkäreille. Tuntuikin heti paljon vapautuneemmalta - Sen Ison sysäsin tylysti pöydän alle pois tieltä, kun en kumminkaan pysty sitä tekemään valmiiksi ennen kuin saan siihen jotain pikkunippeliä hommatuksi.

Ensin fiksasin yhdet Linnean vanhat housut Aavalle. Sitten tartuin pieneen vaippaan joka on lojunut puolivalmiina jo viikkotolkulla. (Löysin joskus kesällä tai syksyllä Kierrätyskeskuksesta pienen flanellisen pyjamapaidan, joka oli ihan sen näköinen että haluaa vaipaksi. Leikkelin sen sitten jossain välissä - vaikkei mulla edes ollut tietoa, kenen käyttöön se vois päätyä. Keskenhän se sitten jäi, kun tuntui vähän älyttömältä tehdä sitä valmiiksikaan.) Päätin nyt viimeistellä sen, että saisin sen pois pöydältä pyörimästä. Siitä tuli aikas ihana.

Ulkopuoli on siis sitä pyjamaa. Sisäpinta on bambupuuvillacollegea muistaakseni, kiinteänä imuna vähän puolipellavaista keittiöpyyhettä, läpässä kuivaliinaneulosta, keittiöpyyhettä ja froteeta.

Ja kokohan on kai lähinnä newborn - sen isompaa en paidan selkämyksestä saanut leikattua. Että vaippa olis mutta mistä saatais vauva? XD En oikein kehtaa tätä lahjaksikaan kenellekään antaa, kun flanelli on sen verran käytetyn oloista, ja tuli myös laitettua tuohon etutarran keskikohtaan pyjaman pesulappu, jossa lukee Seppälä, ja pesuohjeetkin on vähän väärät. Huutikseen tämä ehkä joutais, mutta nähtäväksi jää, raskinko luopua.

Seuraavaksi juolahti mieleen iskeä kiinni vanhaan verhoon, jonka pelastin joskus keväällä tai kesällä joutumasta roskikseen. Verhossa oli värikästä kukkakangasta yhdistettynä läpinäkyvään valoverhoon. Mulla on pitemmän aikaa pyörinyt mielessä jonkinlaisen kesto-WC-"paperi"systeemin kehitteleminen, ja valoverhokangas oli nyt oivallista materiaalia pesupusseihin, joita se mun systeemini oli vailla. Leikkasin ja ompelin pussin, joka on sopiva tuollaiseen tyhjään Allegro-ämpäriin.

Aiemmin olen jo aloitellut tekemään pieniä flanellilappusia, jotka tässä systeemissäni toimittavat "paperin" virkaa. Ne ovat osoittautuneet oikein miellyttäviksi, vaikkakin niitä on toistaiseksi ollut kovin vähän, pesupussi on puuttunut, eikä niillä tokikaan ihan kaikkea viitsi pyyhkiä. X) Lasten pisujen pyyhintään ovat varsinkin mukavia, ja jos tarvii pyyhkiä kostealla, niin kankainen lappu peittoaa märkänä hajoavan vessapaperin mennen tullen. Nyt kun sain tuon pesupussin ämpäriin, niin käytetyt lappuset voi pusseineen laittaa koneeseen eikä tarvi erikseen niitä lappaa. Kuvasta ei hyvin näy, mutta pussin suulla on nyöri ja nyörissä stoppari sulkemista varten. Aikomuksena on myös kokeilla, onnistuuko lappujen kuivatuskin pussissa. Tein toisenkin pussin pesuvaraksi, mutta siihen ei riittänyt nyöriä eikä stopparia, joten se jää odottamaan valmistumistaan ja aluksi mennään yhdellä pussilla. Flanellilappuja täytyy saumuroida lisää kunhan ehdin.

(Tässä vielä toisesta vessasta kuva jossa flanellilappuja sievästi laatikossa hyllyllä, ja vieressä kestonaamanpesulappujen purkki.)

Jäi nyt oikein kutkuttamaan, että milloin pääsen taas ompeluhuoneen rauhaan takaisin. Siellä olis vaikka mitä odottamassa viimeistelyä, korjaamista, tuunaamista, leikkaamista, järjestelyä, piirtämistä... :)

Unisukat vol 2

Koska edelliset tekemäni unisukat ovat olleet mieluisat, tein toiset heti perään. Ja heti perään tarkoittaa siis että aloitin ne heti perään, mutta valmistuminen sitten siirtyikin eiliseen, eli ei-niin-perään.

Valitsin langoiksi kaksi jämäkerää: itsekoolattua turkoosi-vihreä-valkoista seiskaveikkaa ja jotakin samanpaksuista, tummansinistä, aika synteettisen tuntuista pehmeää lankaa. Kävi vaan pienoinen virhearvio noitten lankojen kanssa. Ensin tummansininen loppui kesken toisen sukan kantapään jälkeen, ja jouduin ostamaan kaupasta kokonaisen ison kerän vastaavanväristä seiskaveikkaa jatkoksi. Sitten vielä se koolattu lankakin loppui kolme ja puoli raitaa liian aikaisin, ja koska sukat olivat jo niin pitkällä, niin ronskisti otin tilalle pelkkää luonnonvalkoista, eli sitä koolauksen alkuperäislankaa. Lopputulos on aika jokseenkin tyydyttävä ottaen huomioon nuo loppumiset.















Ainoa mikä vähän harmittaa on se, että tuli joku ajatusmoka noitten raitojen ja kantapään teon kanssa, ja nilkan päälle tuli kaksi tummaa raitaa peräkkäin vaikken oikeastaan olis halunnut.

Pyttipannu

Mulla on ollut viime aikoina taas vaikeuksia keksiä syötäviä. Oma ruokahalukin on ollut niin mitätöntä, ettei ole paljon inspiroinut ajatella kulinaristisia nautintoja. Mutta usein parhaat ideat ovatkin yksinkertaisia. Laitan tähän muistiin tänään tekemäni pyttipannun, koska se maistui sekä mulle että tytöille.















Pilkoin kolme keitettyä perunaa, paistoin niitä voissa. Silppusin sekaan yhden valkosipulin kynnen. Pakasteesta maissia mukaan, paprikajauhetta ja viherpippuria myllystä. Kp oliiviöljyä lisäsin, kun näytti kuivalta. Lopuksi vielä keitettyjä, vihreitä linssejä sekaan, nämäkin pakasteesta jäisinä suoraan, ja suolaa. Olipa oikein hyvää! :)

Tasaraitasukat

Vähän hiljaista on ollut nyt ompelurintamalla, joten blogiinkaan ei ole tullut päivityksiä. Neulonut olen puikot sauhuten joka päivä, mutta siitä hommasta nyt tulee tuloksia niin hitaasti...

Juuri äsken valmistui miehelle sukat. Langat ovat Nallea, purkulankoja kaikki. Harmaat omasta sliparista jonka tein yläasteella, ja sininen jostain iki-UFOsta.















Sukista tuli aika piukat miehelle, mutta ei kuulemma haittaa. Kantapäästä en tykkää, kun siitä tuli ihan kumman kapea. Vai näyttääkö se vain noin kun väri on eri kuin muualla... Langanpäitäkin tuli ihan kamalasti pääteltäväksi tuolla tavoin, kun sinistä on kolmessa eri kohtaa ja raidat päälle. Harmi, koska tykkään tuonnäköisistä sukista. Mutta ei taida nyt ihan heti inspata tehdä vastaavalla tavalla toisia.

Arkistojen aarteet: Villahaalarit x 2

Musta on jo jonkin aikaa tuntunut, että olis kiva esitellä myös joitain vanhempia käsitöitä, niitä ennen blogiaikaa valmistuneita. Ajattelin tänään nyt sitten aloittaa Arkistojen aarteet -sarjan, ja sen tiimoilta aina kun huvittaa kuvata ja selostaa sellaisia töitäni, joista olen erityisen ylpeä tai jotka ovat olleet hyvin tarpeellisia.

Tänään kuvasin tyttöjen villahaalarit, kun ne ensimmäisen kerran tälle syksylle kaivettiin esiin ja puettiin päälle ulos lähtiessä.

Aavalla on päällä beige, Woolista tehty haalari, jonka tein jo silloin kun odotin Linneaa, lähes viisi vuotta sitten. Muistan kun ostin langat Oulun Cittarista. Olisin halunnut tummanruskeaa, valkeaa ja tummankeltaista - olin tuolloin juuri innostunut vanhojen retrokäsityölehtien vauvanvaatemalleista - mutta keltaista ei ollut, ja jouduin vaihtamaan sen beigeen. Haalari on retroinnostuksesta huolimatta tehty ohjeella joka löytyy Suuri Käsityölehden numerosta 9/95. Tuo malli oli sellainen mitä olin kuolannut jo ennen kuin oli toivoakaan omista lapsista, joten oli hauskaa toteuttaa se kun siihen oli vihdoin aihetta. :)

Haalarista tuli hieman liian leveä suhteessa pituuteen, ja niinpä, kun se jäi Linnealle lyhyeksi, päätin tehdä uuden samalla ohjeella, mutta pituutta lisäten. Tein uuteen haalariin myös olkanapituksen. Lankoina oli jostain keskenjääneestä neuleesta purettua tummanpunaista Nallea sekä muita, erivärisiä Nallen tai muun samanpaksuisen villalangan jämiä. Tämä haalari oli Linnean käytössä jo ainakin viime talven, oliskohan valmistunut kevättalvella 2007.

Kierrättämisen ilo

Kävin eilettäin vaihteeksi Kierrätyskeskuksessa - johan edellisestä käynnistä olikin kulunut viikkoja... Ei voi mitään, mutta kassillisen kanssa sieltä taas lähdin. Pitäiskö tässä nyt sitten olla nolo, en tiedä. Tuskinpa vain. Oikeasti tunnen itseni aivan hyväntekijäksi aina kun lähden sieltä vaatenyssäkän kanssa - Kierrätyskeskuksella kun on viime aikoina ollut toisinaan ihan sellainen "Emme ota tällä hetkellä vastaan vaatteita" -kyltti oven pielessä, joten ilmeisesti vanhoista tekstiileistä on ylitarjontaa. :/ Ovat ne kyllä kuitenkin multa huolineet yhden tai kaksi kassillista aina kun olen kehdannut kysyä - kannattaa siis ilmeisesti kysyä sen jälkeen kun on ensin ostanut läjän vaatetta mukaansa. ;)

Mutta itse asiaan: tein mielestäni hyviä löytöjä taas. Esikoiselle löysin monta vaatetta - kesäisempiä kaikki ja isompaa kokoa mutta pannaan odottamaan tulevia aikoja.

Kolme T-paitaa, noita tarpeellisia perusvaatteita, tosi siistejä ja hyvänoloisia. Yksiväriset oli jotain 122 cm luokkaa, ja niitä voi jo varmaan ensi kesänä alkaa pitää, kai? Raidallinen oli hieman kyllä nolo ostos sikäli, että se on "vähän" iso Linnealle, olikohan kokomerkintä S. Mutta ihastuin vähän liikaa noihin raitoihin... No jospa aika tavaran kaupittis...















Kahdet tosi kivat kesähousut löysin myös. Toiset trikooshortsit ja toiset pellavasekoitetta. Pellavahousut ovat nyt jo masusta sopivat mutta lahkeet ovat aivan liian pitkät. Ajattelin että jos ensi kesäksi laittaisin noihin kuminauhaa lahkeensuihin, niin voisi tyttö varmaan jo pitää niitä.















Nämä on söpöt: polvihousut vaalean harmaansinistä velouria. Lapussa lukee 2, niin että taitavat oikeasti olla pienen lapsen ihan täyspitkät olohousut, mutta väljyyttä on niin paljon, että 105-senttiä pitkälle Linnealle mahtuvat aivan hyvin ja ovat tosiaan loistavat polvarit. :)















Linnea sai KK:sta lisäksi pitkän sinisen kukikkaan trikoomekon, mutta se on jo omittu yöpaidaksi, enkä muistanut sitä kuvata. Kaikki vaatteethan maksavat tuolla 20 c/kpl, joten ei hirmuisesti huimaa napata mukaan jotain jos vaan löytyy mieleisiä...

Meiltä saivat uuden kodin myös pehmo-orava, vauvanukke ja tosi nätti tyynynpäällinen, joka sopii Aavan tyynyyn.















Kukallinen ja raidallinen toppi ovat materiaaleiksi ajateltu. Materiaaliosastoon kuuluu myös kuvaamatta jääneet kaksi pientä neulehärpäkettä, jotka ovat puuvillalankaa ja sen näköisesti tehty että saan ne varmaan aika kivasti purettua ja siten lankana uusiokäyttöön.

Syksymyssy

Sorruin maanantaina ostamaan Nalle Four Seasons -lankaa, jota olin ihastellut jo jonkin aikaa. Perustelin ostosta itselleni sillä, että tarvitsen äkkiä lämpimämmän ja edes jonkunverran hyvännäköisen myssyn. No, se tarve tuli tyydytettyä tänään kun Nallesta valmistui myssy.
















Lanka on ihanan väristä ja sitä oli hauska kutoa - no ainakin aluksi hauska, kuten aina tällaisissa pätkävärjätyissä mistä ei voi varmuudella etukäteen tietää sitä muodostuvaa kuviota. 148 silmukkaa mulla oli ja kolmosen pyöröllä puikottelin 11 krs 1o1n ja sitten 50 krs sileää. Ensimmäinen kavennusyritys tuotti hölmönnäköisen lopputuloksen, joten jouduin purkamaan, ja tässä on nyt sitten toisen yrityksen tulos kuvattuna. Aluksi muutama kerros nelitahoisesti kaventaen ja sitten loppuun kahdeksantahoisesti (voiko niin edes sanoa?). En ole tähänkään kavennukseen tyytyväinen, mutta kypsytti liikaa jotta olisin viitsinyt taas purkaa. Saa luvan kelvata.

Kasvunvaraa

Törmäsin vanhaa (vm -83) Eevaneuletta selatessani tuollaiseen kirjoitukseen, missä annetaan vinkkejä siihen, millaiset lasten neulevaatteet mahtuvat päälle pidempään. Tuli taas mieleen asia, jota olen aiemminkin miettinyt ja joka kiinnostaa minua. Nykyisen kertakäyttökulttuurin huomaa esimerkiksi siitä, että nykyään ei paljon puhuta kasvunvara-asioista lasten vaatteiden yhteydessä. Vaatekaupat ja -kuvastot tyrkyttävät monta kertaa vuodessa uusia mallistoja, jotka sisältävät kaikenlaisia muodikkaita ja epäkäytännöllisiä vaatteita - myös lapsille. Kauppiaat haluavat myydä ja ihmiset haluavat ostaa lapsilleen vaatteita, joissa on ajanmukainen malli ja jotka ovat juuri sopivia nyt eikä ensi vuonna. Vaatteet ovat niin halpoja että ihmisillä on varaa tähän. Itse olen törmännyt kasvunvaraneuvoihin oikeastaan vain kenkäostosten yhteydessä.

Vielä -70-luvulla ja -80-luvun alussa on selvästikin arvostettu lastenvaatteiden pitkäikäisyyttä, sillä tuonaikaisissa lastenvaateohjeissa on monesti huomioitu lapsen tuleva kasvu. Kun taas jossain -90- tai 2000-luvun lastenvaateohjeessa olen suorastaan törmännyt neuvoon, että ylimääräistä kasvunvaraa on turha jättää. Jo se kertoo jotakin, että vanhoissa lasten valmisvaatteissa koot ovat yleensä kymmenen sentin välein, kun taas nykyisin käytetään sitä kuuden sentin väliä. Lapset tuskin kuitenkaan kasvavat yhtään sen hitaampaa nykyään kuin ennen vanhaan - ehkä jopa päin vastoin..

Toki nykyajan hyviin puoliin voitanen laskea kaikenlaisten kirpputorien ja niiden myötä vaatteiden kierrätyksen suosion lisääntyminen, minkä ehkä voisi ajatella kompensoivan vaatteiden lyhytikäisyyttä. Mikseivät vaatteet voisi kuitenkin olla pitkäikäisiä (ja muutenkin laadukkaita)? Varmasti sellainen tavara kelpaa eteenpäin käytettynä jopa paremmin kuin epäkäytännölliset trendivetimet. Ja kaikki eivät kuitenkaan halua ostaa toisten vanhoja vaatteita tai asu kirpputorien läheisyydessä, tai muuten pysty hyödyntämään käytettyjen kauppaa.

Minua miellyttävät kovasti kuvassa näkyvän kaltaiset yksityiskohtaiset neuvot siitä, millaiset ratkaisut ovat lastenvaatteissa järkeviä ja millaiset eivät. Jo pelkästään siksi, että jos kerran itse vaatteita tekee, niin mielellään niitä tuotoksiaan näkisi käytössä mahdollisimman pitkään. Oikeastaan itse tekeminen opettaa arvostamaan vaatteita enemmän, koska siten saa edes jonkinlaisen näppituntuman siitä, miten paljon ihmistyötä vaatteen aikaansaamiseksi tarvitaan. (ja kuitenkin suurin työ taidetaan tehdä siellä missä raaka-aine kasvaa...)

En enää muista mitä kaikkea halusin sanoa, kun tätä postausta lähdin puuhaamaan... väsyväsy. .. Ainakin sen että nuo vanhojen lehtien viehättävät neuvot inspiroivat minua miettimään tätä kasvunvara-asiaa tulevissa lastenvaateprojekteissani. Toisaalta pieneksi jäävät vaatteet lapsukaisten kaapissa ovat äidille iloinen havainto - saahan siitä syyn ommella taas uutta... ja minä en sitten sanonut tätä, unohtakaa! Ja sitäkin mietin, että eikö tässä olisi yksi osatekijä lisää, kun suunnitellaan ja valmistetaan ekologisia lastenvaatteita. Sen lisäksi että vaatteet ovat luomua, reiluakauppaa ja ökö test, niin niihin voitaisiin sisällyttää käytännöllisiä yksityiskohtia, joilla lahkeita tai hihoja saadaan pidemmäksi, vyötäröä väljemmäksi ja niin edelleen...

*jää pohtimaan*

Omenapiirakka

Tein pitkästä aikaa omenapiirakkaa lempiohjeellani.

Pohja:

1 dl leseitä (laitoin kaura+vehnä)

1 dl spelttijauhoja

1 dl hiivaleipäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl sokeria (olisin laittanut inkkarisokeria vaan sitä ei riittänyt kuin tuohon omppuseokseen. Näin tästä tuli ehkä liian makeaa - 1/2 tai 3/4 dl vois riittää valkoista sokeria)

1 tl vaniljasokeria

75 g sulatettua voita

2 kananmunaa

1 1/2 dl maustamatonta jugurttia (tai piimää, kermaa tms)

Omppuseos:

1 rkl sitruunamehua

3/4 dl (intiaani)sokeria

3/4 rkl spelttijauhoja

3/4 tl kanelia

1/2 tl vaniljasokeria

1 rkl sulaa rasvaa (vaikka tuosta taikinaan menevästä osa)

pari omenaa tai sen verran kuin näyttää olevan sopiva määrä, kuutioituna

Helppo tehdä: taikinan kuivat aineet sekaisin ja siihen sitten muut sekaan. Samoin omppuseoksen aineet keskenään sekaisin. Taikina kaadetaan piirakkavuokaan tai muuhun pienehköön, ja alle kannattaa laittaa leivinpaperi. Mulla oli tälle määrälle 22 x 25 cm kokoinen vuoka. Taikinan päälle ripotellaan omppuseosta niin tasaisesti kuin saa. Paistetaan 175 asteessa kunnes taikinaosat ovat suht ruskeita.

Hyvää teen kanssa! :P

Uusiokalsarit

Peffasta reikiintyneet kalsarit on vähän harmillisia, kun ei niitä oikein pysty paikkaamaan mitenkään hienosti. Olen tähän asti säilönyt vanhoja aikuisten kalsareita sitä silmällä pitäen, että teen niistä lasten kalsareita kun tarvitaan. Yhdet olen jo tehnytkin, tummansinisistä miehen vanhoista Linnealle. Mutta on ne vähän rumat ettensanoisi, kun mulla olis nätimpiäkin trikoopaloja tyttöjen vaatteisiin...

Päätin nyt sitten kokeilla tämmöistä, kun mies taas kerran mainitsi reikiintyneet kalsarivaraintonsa. Otin kahdet vanhat, sivusaumattomat kalsarit ja leikkasin niistä niistä neljä lahjekappaletta uusiin, sivusaumallisiin pöksyihin.

Mies ei suostunut alusvaatemalliksi X) joten lopputulos lattialla edestä ja takaa:















Vyötärökuminauha on peräisin kolmansista rikkinäisistä alushousuista (jotka meinasin ensin käyttää tähän työhön mutta en sitten käyttänytkään) ja lahkeensuuresorit on ratkottu irti noista harmaan etupuolen raaka-ainekalsareista. Mustien pöksyjen resorit jäi vielä odottamaan uusiokäyttöä...

Nämä ovat kuulemma erittäin istuvat ja peräti paremmat kuin kaupan valmiit. :o Hilipatijallaa siis, ompelija sai kiitoksensa. Ja ilmeisesti lisää hommia on tiedossa, sillä reikäiset alushousut ovat jokseenkin uusiutuva luonnonvara. Sain vielä toisen älynväläyksen, että jatkossa jos/kun teen miehelle uudesta trikoosta kalsonkeja, täytyy mun sitä varten etsiä sivusaumaton kaava. Että jää sitten optio vielä tälle uusio-ompelullekin. :)

Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen toivon, että tuo vanha trikoo kestää edes jonkun aikaa (yhden talven?) ennen kuin reikiintyy uudestakin paikasta. Sen jälkeen nämä voiskin olla jo matonkudekamaa.