Ei auttanut muu kuin suunnitella neidin itsensä kanssa villavaate joka miellyttäisi. Ja kriteerit olivat pääpiirteissään: lyhythihainen pinkki mekko. Tarkemmista yksityiskohdista sovittiin sitten työn edetessä.
Lanka löytyi omista jemmoista. Purkasin monta vuotta sitten virkkaamani pikkutytön Nalle-lankaisen villatakin, joka ei ollut aivan onnistunut. Yhden kokonaisenkin lankakerän löysin ja lisäksi jotain pientä purettua ja purettavaa. Sopivia Kool Aid -värejä löytyi yllättäen Huuto.netistä. Pataan päätyivät muistaakseni maut Soarin strawberry lemonade ja Watermelon, useampi pussi kumpaakin. Yritin saada tasaista tulosta mutta vyyhti oli paksu ja vähän kirjavaahan siitä väkisinkin tuli. Aavan mielestä lanka oli juuri hyvä.
Neulomisen alkuun pääsin joskus loppiaisen jälkeen, ja kunnianhimoinen tavoite oli saada mekko päälle helmikuuksi. No ei ihan onnistunut, pari viikkoa pitkäsi meni, mutta syytän vesikelejä, jotka vähän nakersivat neulomisintoa. Tälle viikolle oli luvassa vähän taas pakkastakin joten otin viikonloppuna loppukirin ja valmista tuli.
Aloitus helmasta pyörönä, hihat tehty resorin verran pitkillä puikoilla ja sitten yhdistetty miehustaan, minkä jälkeen raglankavennukset. Etu- ja takapuoli on samanlaiset, joten ei ole niin väliä kummin päin tämän pukee... Ja aika sievästi se langan kirjavuus tuonne mallineuleeseen hukkuu PAITSI että kainaloiden alle sitten piti muodostua tuollainen tumma vyöhyke, mur.
Pintaneule on mummolta opittua, joka neljäs kerros reikiä ja muuten ikään kuin 3x2 joustinta. Helppo tehdä ja lopputulos on kivasti möyheä ja joustava. Olen toiveikas että joustavuutensa ansiosta mekko menee ensi talvenkin.
Tänä aamuna mittari näytti muutamaa pakkasastetta ja Aava lähti kouluun villaa yllään. Kyllä lämmittää äidin sydäntä.