keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Pakkasaamu

Meidän ekaluokkalainen se on sellainen, jota ei meinaa saada pukemaan päälleen juuri mitään. Mitään lämmintä. Eskaritalvi mennä sinniteltiin vanhan akryylineuleen turvin, kun mikään villavaate ei kelvannut. Tänä talvena ei ole kelvannut enää sekään.

Ei auttanut muu kuin suunnitella neidin itsensä kanssa villavaate joka miellyttäisi. Ja kriteerit olivat pääpiirteissään: lyhythihainen pinkki mekko. Tarkemmista yksityiskohdista sovittiin sitten työn edetessä.

Lanka löytyi omista jemmoista. Purkasin monta vuotta sitten virkkaamani pikkutytön Nalle-lankaisen villatakin, joka ei ollut aivan onnistunut. Yhden kokonaisenkin lankakerän löysin ja lisäksi jotain pientä purettua ja purettavaa. Sopivia Kool Aid -värejä löytyi yllättäen Huuto.netistä. Pataan päätyivät muistaakseni maut Soarin strawberry lemonade ja Watermelon, useampi pussi kumpaakin. Yritin saada tasaista tulosta mutta vyyhti oli paksu ja vähän kirjavaahan siitä väkisinkin tuli. Aavan mielestä lanka oli juuri hyvä.

Neulomisen alkuun pääsin joskus loppiaisen jälkeen, ja kunnianhimoinen tavoite oli saada mekko päälle helmikuuksi. No ei ihan onnistunut, pari viikkoa pitkäsi meni, mutta syytän vesikelejä, jotka vähän nakersivat neulomisintoa. Tälle viikolle oli luvassa vähän taas pakkastakin joten otin viikonloppuna loppukirin ja valmista tuli.

 
Aloitus helmasta pyörönä, hihat tehty resorin verran pitkillä puikoilla ja sitten yhdistetty miehustaan, minkä jälkeen raglankavennukset. Etu- ja takapuoli on samanlaiset, joten ei ole niin väliä kummin päin tämän pukee... Ja aika sievästi se langan kirjavuus tuonne mallineuleeseen hukkuu PAITSI että kainaloiden alle sitten piti muodostua tuollainen tumma vyöhyke, mur.
 
 
Pintaneule on mummolta opittua, joka neljäs kerros reikiä ja muuten ikään kuin 3x2 joustinta. Helppo tehdä ja lopputulos on kivasti möyheä ja joustava. Olen toiveikas että joustavuutensa ansiosta mekko menee ensi talvenkin.
 

Tänä aamuna mittari näytti muutamaa pakkasastetta ja Aava lähti kouluun villaa yllään. Kyllä lämmittää äidin sydäntä.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Talven peruspaidat

Samasta viime syksyn Ottobresta (4/2013) pääsi myös raglanpaidan kaava testaukseen. Ja sitä onkin tullut testattua pitkin talvea. Fall Basic koossa 98.

Joulun alla oli mielessä punaharmaita vaateajatuksia, ja niillä mielin silppusin yhden kelvottoman punaraitaisen T-paidan. Kaveriksi harmaata resoria ja tähtiä. Tammikuussa puolestaan oli tummanruskeat langat saumurissa ja päätin samalla hoidella pois froteiset retrokalsarit jotka joskus lähtivät kirpparilta mukaan. Materiaali riitti juuri pikkupojan paitaan kun jätin sivusaumanvarat lisäämättä.



Menneellä viikolla löysin kirpparilta edullisesti purjelaivatrikoota, johon Otso oitis mieltyi. Leikkasin sen raglanpaidaksi eilen, mutta ompelu uhkasi siirtyä hamaan tulevaisuuteen, koska saumurissa oli keltaiset langat ja niitä tarkoitus vielä käyttääkin. Kunnes sitten keksin, että keltainen värihän onkin juuri se piristys mitä tämä tummasävyinen kuosi kaipaa.


Tätä on pitänyt kokeilla jo kauan: saumuriommel ulospäin ja tikkaus perään niin että jälki muistuttaa kauempaa katsottuna peitetikkiä. Ihan kiva! Hienompaa sovituskuvaa ei nyt heru, mutta paita on juuri sopiva. Noihin kummallisiin hihansuihin, mitkä tässä paitamallissa ovat, olen kyllä vähän tympääntynyt enkä olisi sellaisia tähän enää tehnytkään jos kangas olisi riittänyt pitempiin hihoihin.


Bonuksena pari muuta paitaa jotka olen leikannut jo kauan sitten. Vaaleansinisen pienensin aikuisten paidasta jossa oli pieni pääntie ja lyhyt helma (mutta hyvä neulos), ja siihen koristeeksi kokeilin painaa renkuloita AnniP:n tapaan. Tämä on Otsolle vielä reilu joten jääköön suosiolla odottamaan ensi talvea. Ruskean pupupaidan puolestaan leikkasin viime keväänä samalla kun hupparinkin mutta nyt tosiaan vasta hiljattain muistin ommella. Sopiva on ja kuvana vain tilanneräpsy anoppilan reissulta. (Toinen hihoista piti leikata ylösalaisin koska kangas ei muuten riittänyt.)

 
 
Tänään valmistui yksi isompi neuletyö mutta kuvia siitä vähän myöhemmin sitten. Ei muuta kuin tarmolla kohti uutta viikkoa - meillä ei vielä lomailla.

PS. Kommenttilootan sanavahvistuksen pitäisi olla nyt pois päältä, kokeilkaahan! :) Kiitos Mieli kun huomautit asiasta jota en ollut itse edes älynnyt.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Ultimate casual

 

Kummallista. Yhtäkkiä on helmikuu ja sitä huomaa kaikesta huolimatta olevansa edelleen hengissä. On lunta ja on valoa, ei paljon mutta riittävästi molempia kuitenkin. Ja on mahdollisimman pitkä aika seuraavaan pimeyteen, ei hassumpaa.

***
 
Sain syksyllä lainaan harvinaisen tuoreen Ottobren ja siitä irtosikin monta mallia ommeltavaksi. Ultimate casualista sain uuden luottokaavan Otson housutukseen ja ennen joulua jo ompelin kolmet erilaiset. Raidallisia varten piirsin kaavasta sivusaumattoman version niin tuli vähemmän kohdisteltavaa.

 
Ennen joulua nämä ruskeatkin jo leikkasin mutta valmistuivat vasta tällä viikolla. Tulikin astetta tyylikkäämmät - tällaisia olisin joulujuhliin kaivannut slipoverin kaveriksi mutta se juna meni jo. Tähtimerkkejä painoin joskus itse vihreälle puuvillanauhalle pitkän letkan ja ruskea velour oli alun perin vaaleanpunainen aamutakki kirpparilta.
 

Ihanaa kun lahjeresoreillekin on oma kaavansa, ja hyvä sellainen, niin ettei tarvitse summissa leikellä. Näitä housuja tekisin vaikka kuinka monet mutta rajansa sillä kuinka monet tarvii ja paljonko hyllyyn mahtuu. Kai.