Vappua

Keväinen piha houkuttelee vähän väliä ulos ja juniorikin huutaa apua heti jos jätän sen hetkeksikään lattialle. Ei siis ihme ettei ompeluhommista meinaa nyt tulla oikein mitään. Jossain välissä sain sentään ommeltua ruskeasta resorista renkuloita... Ohuet tumput Otsolle ja talvella tekemiini prässihousuihin sekä toisiin velourhousuihin pidennystä.

Auringossa istuessa ja lehtiä selatessa törmäsin ET-lehdessä innostavaan pipomalliin. Sitähän piti päästä kokeilemaan siltä istumalta. Valmista tuli - vähän soveltaen tietysti - sitten useita päiviä myöhemmin mutta tuli kuin tulikin. Tähän hupeni monen monta puuvillaista jämä- ja purkukerää, kivaa! Nyt pitäisi Aavallekin tehdä samanlainen, saapa nähdä...

Vappua sitten vain itsekullekin!

Keventäen kohti kesää

Tilasin itseltäni jo useita viikkoja sitten Otsolle ohuemman ulkohaalarin, joka menisi keväällä ja syksyllä ja tietysti kesälläkin tarvittaessa. Vilpoisan haalarin, jossa on puuvillavuori. (Yritin muuten etsiä sellaista Huuto.netistäkin aika laihoin tuloksin. Eikö tällaisia haalareita kukaan muu käytä? Yhden ainoan löysin, mutta se oli liian leveän mallinen ja vaaleansininen.)

Niin, haalarin valmistuminen siis otti aikansa. Pääsiäiseksi kuitenkin luvattiin lämmintä ja meillä oli mummolareissu edessä, joten pistin itseeni vauhtia. Viime yönä valmistui puku ja tänään pääsi heti käyttöön.

Ulkopuolen ruutukangas on luullakseni puuvilla-polyesteriä, saatua kangasta. Vuorin leikkasin euron maksaneesta, puuvillaisesta kirpparipöytäliinasta, paitsi hupun vuorin, joka on bambujoustofroteeta. Olisin saattanut vuorittaa miehustankin bambulla, mutta sitä ei riittänyt niin isoihin kappaleisiin enkä halunnut alkaa tilkkuilemaan. Resoria ja vetoketjun tilasin ihan tätä varten, Myllymuksuilta ja Kangastukusta. Tällä kertaa kävi hyvä mäihä sikäli, että kaikki nuo tummanruskeat osaset ovat hyvin samaa sävyä keskenään, vaikka ovatkin ihan eri suunista tulleita.

Kaava on Suuri Käsityölehdestä 2/96, koko 80. Muuten hyvä malli mutta siinä oli ysärileveyttä ja selässä kuminauhakiristys, joita en halunnut mukaan kuvioihin. Kavensin siis kaavaa yläosasta useita senttejä, ja lisäsin saman verran senttejä hihan pituuteen jotta ne eivät lyhenisi. Ohjeessa oli lisäksi hupun reunassa kiristysnyöri, jota en halunnut. Laitoin pelkän resorin ja upotin sen päät vuorin ja vetoketjun väliin. Ripustuslenkinkin muistin ja vihreään nauhaan painettu pilvimerkki piti tietysti lisätä kun värikin natsasi.

Sopiva tuli ja tykkään!

Kumpikin pää falskaa

Nuorimmainen alkaa olla aika liikkuvainen, ja vaipan pukeminen on toisinaan jo vähän haastavaa. Olen tällä viikolla ommellut muutaman uuden taskun, jotka saa puettua suunnilleen miltä puolelta tahansa. Toiveena ja taka-ajatuksena on myös, että näitä samoja voisi taaperovaiheessa käyttää housuvaippana tai harkkahousuna - siis vetää jalkaan neppareiden ollessa kiinni.

Mallina ja esikuvana näissä on Storchenkinder-sisävaippa, joka on yllättänyt positiivisesti istuvuudellaan. Siitä piirtelin kaavan ja tein kokeeksi ensin oliivi-oranssin vaipan. Kahta jälkimmäistä vaippaa varten lisäsin kaavaan pari senttiä pituutta haaran kohdalle, muuten sama. En ole ennen tehnyt taskuvaippoja joustokantilla, mutta nyt huvitti kokeilla, sillä noita kantteja oli jemmassa vielä aika monta pätkää, enkä usko niitä enää käyttäväni kuorivaippoihinkaan. Näitä olikin hauska tehdä, sillä inhoan PULin ompelua nurjalta puolelta ja nyt sellaista työvaihetta ei ollut ollenkaan. Täyttöaukkokin on tehty helpoimmalla mahdollisella tavalla.

Nuorimmainen on myös ollut viime aikoina kovin kuolaavainen. Paitaa on pitänyt kesken päivän vaihtaa vain siksi, ettei lapsen tarvitsisi olla ihan märissä vaatteissa. Yritin kehitellä jonkinlaista kuolasuojusta, joka estäisi vaatteita kastumasta... Tein tuossa joulukuulla tilauksen Kestovaippakauppaan, enkä voinut vastustaa alekorissa olevaa Snoopykuvioista puuvilla-PULia. Ei tullut sitten tehtyä siitä joululahjoiksi ruokalappuja, niin kuin olin ehkä suunnitellut. Nyt ompelin siitä sekä joustofroteesta liivimäisen suojavaatteen - kaavana on Käsityövakka-kirjasta löytynyt vauvakokoinen liivihameen kaava, jota muuntelin vähän. Yksiväriselle puolelle piti aplikoida tietysti yksi Ressu - kokeilin samalla ensimmäistä kertaa kaksipuolista tukikangasta jota vastikään tilasin Kangastukusta. Reunat huolittelin nopsaan valmiilla trikoovinokantilla, joka on saatua.

Söpönenhän tuosta tuli, mutta yhden päivän koekäytön jälkeen totesin, ettei ihan palvele tarkoitustaan. Joustamaton liivi on hankalan tuntuinen ryömivällä lapsella, jota lisäksi nostellaan yhtenään. Sitäpaitsi kaula-aukko ei ole tarpeeksi tiivis, vaan kuolaa valuu siitä paidallekin kuitenkin ja puuvillainen kantti reunassa tuntuu märältä. Että vähän susi tuli, mutta kaipa tätä sentään voi ruokaessuna käyttää. Ja olihan se hauska tehdä...

Eilen illalla välähti, että niissä entisaikaisissa vauvojen pitsikauluksissa taitaa sittenkin olla ideaa, ja ex tempore surautin tilkuista fleecellä vuoratun joustofroteekauluksen. Kaula-aukon reunassa on fleecekaitale, joka jatkuu myös solmimisnauhoiksi. Tämän aamun perusteella sanoisin että toimii jo huomattavasti paremmin tämä yritelmä!

Käteen ja suuhun

Kevät yllätti taas, yhtäkkiä ollaan vailla ohuempia pipoja, hanskoja, takkeja... Varsinkin hanskoja. Omaan käteen alkoivat lapaset tuntua liian talvenpörröisiltä, mutta sormikkaita ei sitten löytynytkään muuta kuin kahdet rikkinäiset ja yksi paripuoli. Onneksi pää pelaa, edes joskus: muistin nähneeni jossain vuoden 2000 Suuri Käsityölehdessä fleecehanskojen kaavat. Tarkempi katselmus osoitti lehden olevan numero 12 ja eikun kaavoja piirtämään. Kankaaksi löytyi entistä fleecepuseroa, joka ei ohuudestaan huolimatta kelvannut vaippojen kuivaliinaksi, koska ei läpäisekään vettä.

Pieniä kaavanosia sai kivasti leikeltyä ihan tilkuistakin, mutta lukuisten mutkaisten saumojen ompeleminen oli vähän itaraa. Hammasta purren siitä kuitenkin suoriuduin, ja tänään sain koekäyttää uusia hanskojani. Ei malli ihan täydellisesti istu mutta menettelee. Yksinäni sain kuvattua vain toisen käden, mutta voin kertoa että toinen näyttää sen peilikuvalta ;)

Jos joskus masokismin puuska iskee, voin ehkä tehdä näitä lisää jemmaan, hukkautumisvaraksi. Ja täytyy ehkä lisätä myös uudet neulesormikkaat to do -listalle, sillä kyllähän neulotut mukavammat ja kauniimmat olisi kädessä.

Tänään huvitti käyttää "iltaloma" poikkeuksellisesti leipomishommiin. Tein Mäkituvan Annan myslikeksejä jo toistamiseen tällä viikolla; ensimmäiset vähän kärähtivät mutta katosivat silti kuin hohtimet kaivoon. Toinen satsi onkin sitten kaksinkertainen ja vähemmän aikaa paistettu.

Myslinä omatekoinen sekoitus kaura- ja spelttihiutaleita, manteleita, rusinoita, cashew- ja saksanpähkinöitä, pakastekuivattua hedelmäsekoitusta sekä auringonkukansiemeniä. Sokerina inkkari ja jauhoina speltti. Kelmeiltä näyttävät keinovalossa mutta todistan: hyviä ovat!

Tein myös pullaa vähän uusin kujein.

Kauratoskapullat (13 kpl)

2 1/2 dl maitoa
1/2 dl inkkarisokeria
1/2 tl suolaa
2 tl kardemummaa
1 muna
1 pss kuivahiivaa
2 dl spelttimannaryynejä
n. 5 dl hiivaleipäjauhoja
50 g voita

voiteluun munaa

Päälle:
75 g voita
1/2 dl inkkarisokeria
2 dl kaurahiutaleita

Hyviä nämäkin, vaikka toska alkoi vähän turhan aikaisin minusta ruskettua. Jos teen toiste niin muistiin että lämmöksi voisi 200 riittää.

Alku ja juuri

Meillä vieraili pari viikkoa sitten vatsatauti, ja vaikka itse en pahemmin sairastunutkaan, vaikutti tauti omaankin ruokahaluuni. Kaikki hiivalla leivottu leipä tuntui muutaman päivän ajan vastenmieliseltä ja ainoa leipä mitä teki mieli oli juureen leivottu ruisleipä. Vaikka sitä aina jostain saakin ostettua, on se valmiina aika kallista. Siitä kai se ajatus sitten lähti että josko sitä vihdoin koettaisi tehdä itse. Pitkään ajattelin, että se kuuluu niihin hommiin mihin perehdyn sitten joskus... No nyt se joskus onkin koittanut.

Vähän kun vain googletin niin heti törmäsin jokseenkin selkokieliseen ohjeeseen. Päätin kokeilla ja uhrata yhden puolikkaan suosikkiruisleipääni juuren alulle saamiseksi.

Juurivelli vietti kaksi vuorokautta muurin päällä, sitten se oli alkanut kuplia.

Innoissani sekoitin taikinan loppuun. Ohjeen mukaisilla ainemäärillä tehtynä siitä tuli aika tiukkaa tavaraa, ja mielessä välähti, että jos aion jatkaa leiväntekoharrastustani laajemminkin, taidan toivoa ensi jouluksi pukilta jonkun masiinan taikinan veivaamiseen...

Valmis taikina vietti yhden vuorokauden muurin päällä, ja kohosi siinä ajassa jonkun verran. Ei kaksinkertaiseksi kuitenkaan, ja olisin odotellut vielä kauemmin, ellei siitä olisi alkanut leijailla jo aika tymäkkä haju. Pelkäsin koko hoidon pilaantuvan, ja katsoin parhaimmaksi leipoa sen pois. Se tapahtui eilen illalla, ja jätin leivät vielä yöksi kohoamaan. Mitä ne eivät tehneet. Paistoin ne kuitenkin tänä aamuna.

Neljä isoa reikäleipää siitä tuli. Neljä likilaskuista leipää, jotka ovat sen verran kovia ja ohuita että niiden halkaiseminen on tarkkuutta vaativaa puuhaa...

Mutta pääasia: hyvältä maistuu! Vähän kuin hapankorpulta mutta paremmalta. Ei tämä kiireisiin aamuihin sovi mutta terassilla kaikessa rauhassa nutusteltuna on tunnelmallista purtavaa. Omatekemää, luomua, slow foodia. Ja pakastimessa on 100 grammaa juurta odottamassa. Vähemmän jauhoja taikinaan seuraavalla kerralla?

Käsityörintamalta sen verran, että löysin aikoinaan Aavalle kutomani hahtuvahousut. Lahkeensuuresoreiden puute oli silloin estänyt näiden käyttöönoton. Nyt olin niin kätevä emäntä että sain kuin sainkin resorit aikaiseksi. Yksi säie haurasta hahtuvaa ja kaverina ohut luomumerinolanka. Silmukkamäärän kanssa olikin sitten vähän säätämistä - ensimmäisen lahkeen tein ja purin ensin kahdesti ennen kuin kolmannella siitä tuli tarpeeksi väljä.

Isot nämä vielä vähän on mutta yövaipan päälle jo kelpaavat.