Pinaattinen kastike pastalle

Kokeilin tänään uutta lisuketta spagetille.

Pannuun oliiviöljyä, siihen pakastepinaattia sulamaan/paistumaan, sekaan pinjansiemeniä, "feta"juustoa, soijakermaa, tomaattisosetta, valkosipulijauhetta, provencale-yrttiseosta ja viherpippuria.
Kuva ei ole taas kovin kaunis, mutta kertonee, mitä mieltä tästä ruokalajista olin. :P














Syönnin jälkeen tulinkin blogini ääreen ja sain nautiskella vielä jälkiruuaksi nipun kärrykommentteja, sekä tämän Hiipun antaman tunnustuksen:












Kiitos hurjasti! <3 Nyt täytyy nolona todeta, että edellinenkin tunnustus on vielä antamatta eteenpäin. Olen näköjään aika saamaton siinä asiassa. Monia kivoja blogeja kuitenkin lueskelen, ja varmasti useampikin niistä olisi tunnustuksen arvoinen. Vähän tiukassa on olleet käsityöjutut viime päivinä - jonkinlainen kevätväsymys tai mikä lie vaivaa. Jotain pientä olen joka päivä näpertänyt, muttei oikein mitään näytä valmistuvan. No, aika aikaa kutakin.

Kanttia kärryyn

Vajaa kuukausi sitten kirjastoreissulla alkoi taas kerran nolottaa meidän perintö-Emmaljungien räjähtänyt ulkomuoto. Emmaljungat on aikoinaan 90-luvun alussa ostettu siskolleni, ja meille ne muuttivat siinä vaiheessa kun esikoinen alkoi istumakärryä tarvita. Vaikka meille sittemmin ostettiin modernit kuomu-Teutoniat, on nämä pikkukärryt olleet korvaamaton apu aina silloin jos mennään autolla jonnekin ja halutaan ottaa rattaat mukaan. Sitkeästi olen monta vuotta sietänyt niiden kulahtanutta ulkomuotoa, koska käyttö on ollut sen verran satunnaista kuitenkin.

Nyt mieleen hiipi tarinat tuunatuista rattaista, ja aiheesta innostuneena aloin katsella kärryn kangasosia sillä silmällä, että josko ne voisi vaikka uusia. Aikani kun vääntelin ja kääntelin, niin paljastui, että istuinosahan on ihan irrotettava ja niinollen myös pestävä. Tämä oli uusi tieto, ja kangasosat pääsivät nyt ilmeisesti ensimmäistä kertaa pesuun.

Pesun jälkeen totesin, että itse istuimen kangas on ihan hyvässä kunnossa vielä, ainoastaan reunojen kanttaukset ovat haalistuneet ja paikoin ihan puhkikuluneet.

Päädyin sitten uusimaan vain kantit, koska koko istuinosan askartelu alusta loppuun alkoi tuntua liian vaativalta tehtävältä.

Entiset kantit olivat ihan tavallista ohutta puuvillaa, joten ei ihme että ne olivat rispaantuneet. Mietin mitä kangasta laittaisin tilalle, ja päädyin lopulta oranssiin enstexiin, jota mulla sattuu olemaan isohko pala. Halusin reilusti eri väriset reunukset, ja ajatus violetin ja oranssin liitosta kiehtoi.

Tällainen on sitten lopputulos:

Ainakin reunoista tuli tosi napakat ja lujat. Vähän jäi kaihertamaan, olisiko sittenkin pitänyt valita oranssin sijasta vihreä enstex - sitäkin kun olisi löytynyt. Mutta tehty mikä tehty - en taida purkaa kuitenkaan. :P Oli tuossa sen verran hommaa kuitenkin, vaikka kohtuu helppoa sellaista. Istuimen alakulmat kuitenkin osoittautuivat hankaliksi kantattaviksi, ja toinen niistä jäi lopulta aika rumaksikin.

Tulipa kuitenkin tehtyä ja siitä olen iloinen. Nyt kun olen vähän tutustunut tuon istuinosan rakenteeseen, niin ehkä joskus voisi ajatellakin sitten kokonaan uuden, hienon sellaisen ompelemista.

Lahjahousut lopultakin

Talvilomareissulla sain vihdoin nappaistua puuttuvat todistuskappaleet tuulihousuista jotka tein siskolleni joululahjaksi. Tämmöinen jälkipostaus nyt tähän väliin siis.

Housut on tehty samalla mallilla kuin omat toppahousuni, mutta pari kokonumeroa pienempinä. Keksin muuten ovelasti piirtää molemmat koot samaan kaavaan, jolloin säästyi sekä kaavamuovia että hermoja. Pienempiä housuja leikatessa vain sai olla erityisen hereillä, että muisti leikata reunat sisempien viivojen mukaan, vähän kaavan reunaa kohotellen.

Päälikangas on taas Kangastukusta, jokin 2-laatuinen pala, olikohan Luhtaa tämäkin mutta ohuempaa ja notkeampaa on kuin oma tummanruskeani. Vuoriksi valitsin näihin notkean fleecen, jonka leikkasin vielä ilman saumanvaroja - näin vältyttiin siltä Michelin-efektiltä joka omia toppahousujani vaivaa. Fleece on myös Kangastukun jokin tarjouspala, tuollaista havunvihreää.

Housut yleiskuvana:

Näihin osasin jo tehdä vyötärösysteemit fiksummin kuin omiin housuihini. Nyörin päät tulevat ulos yhdestä ja samasta aukosta, jonka jätin keskelle kun ompelin vyötärökaitaleen renkaaksi. Taskupussin toinen puoli on päälikangasta ja toinen fleeceä.

Lahkeensuiden kanssa sen sijaan tuli kömmähdys, koska näiden housujen valmiiksi saaminen ajoi jossain vaiheessa omien housujeni edelle, ja kävin näiden lahkeiden kimppuun ennen kuin omien housujeni. Olin ostanut näihin kuminyöriä ja stopparit, että lahkeita voi pitää joko suorina tai kurottuina, tarpeen mukaan. Mutta en ollut etukäteen osannut ajatella esimerkiksi sitä, mihin ylimääräiset nyörinpäät menevät silloin kun ne lahkeensuut kiristää. Ilman mitään pidikettähän ne laahaavat maassa ja jäävät kengän alle jne. Ja sellaiset pidikkeet olisi pitänyt suunnitella ja toteuttaakin ennen kuin lahkeet ompelee putkeksi... No näihin ei tullut mitään semmoisia sitten. Tuli vain tällaiset kömpelöt kuminauhaviritelmät, ja kuminauhakin on itse asiassa liian ohutta ja pehmeää tarkoitukseen. Nojoo... yritys hyvä kymmenen. (Housuja on käytetty, siksi lahkeensuussa on tahraa.)

Näistä sain kuitenkin vuolasta kiitosta ja ylistystä osakseni - housut tulivat ilmeisesti tarpeeseen, niin kuin arvelinkin. Se jos mikä lahjan antajaa aina lämmittää. Action-kuva:

Bonuksena todettakoon, että housujen alla kuvassa näkyvä räsymatto on allekirjoittaneen tekosia myös - ajalta kauan ennen blogia. Noin kymmenen vuoden takaa ehkäpä, ja sen on matto jo näköinenkin.

Nyhjää tyhjästä -toppatakki henskelihousujen pariksi

Tänä talvena olen harmitellut, kun Aavalle ei ole ollut kaksiosaista toppapukua kauppareissuille ja muuhun sellaiseen. Tai on ollut ne edellisen postauksen henskelihousut, jotka Linnealta jäivät ja jotka ovat alkaneet olla jo Aavalle sopivat. Vaan kun ei ole ollut niihin takkia. Linnealle tuli hommattua silloin viime talvena niin suuri takki, että Linnea käyttää sitä edelleen..

Moneen kertaan ehdin tässä talven mittaan suunnitella takin ostamista ja ompelemistakin, mutta oikein mikään suunnitelma ei ottanut tuulta alleen. Oikeastaan vasta sen jälkeen kun olin saanut sen vihreän retrokangastakin valmiiksi, tuli kunnolla sellainen olo, että no kyllähän minä yhden toppatakin tekaisen niin päästään siitäkin ongelmasta. Kangasrintamalla vaan oli vähän köyhää... paljon kaikenlaisia paloja mutta kun mielessä oli koko ajan ollut yksivärinen takki kuviollisten housujen pariksi.

Sitten yhdestä kirjaston vanhemmasta Ottobresta löysin simppelin tikkitakin kaavan, josta pääsin liikkeelle. Lopputulos ei tosin laisinkaan muistuta lehden mallitakkia. Tämä on niin nyhjää-tyhjästä kuin takki voi olla, ja siihen nähden olen siihen tyytyväinen. Eipähän tarvinnut ostaa muuta uutta kuin vetoketju (tai oikestaan kaksi, kun ostin ensin liian pitkän...).














Kuten kuvasta näkyy niin hihat ja hupun sain leikattua housujen jämäkankaasta. Miehustan leikkasin taas omien housujeni jämistä. Se on sitä laminoitua Luhtaa, ja niin jäykkää, ettei sitä oikein muuhun osaan takkia viitsinyt laittaa. Olisi tuosta kyllä tullut kivempi jos väripinnat olisi jakanut jotenkin muuten kuin tuohon iänikuiseen ysärihupparityyliin. On niin kiiltävääkin tuo Luhta, että niin on kuin nahkainen manneliivi olis vedetty laskettelutakin päälle... no se siitä harmituksesta, koska oikeasti ehdin päästä jo asian yli ja ihan tykästyä tekeleeseeni. (En tiedä mitä kuvalle tapahtui, kun siinä näkyy tuollainen raja keskellä. Ei se siihen kuulu; vetoketju reunakantteineen on kyllä ihan suora ja yhtenäinen oikeasti. :P )

Takin vuoriksi riitti samaa hopeaista tikkukangasta kuin mitä housuissa on. Tulikin täten käytettyä aika tarkkaa hyödyksi se vuosituhannen vaihteen ostokseni. Huppuun ei tikkiä riittänyt, enkä siihen sitä halunnutkaan. Halusin jotain pehmeämpää, mutta sen löytäminen taas meinasi tuottaa vaikeuksia etenkin takin värimaailman vuoksi. Lopulta päädyin uhraamaan loppupalan vaippoihin käyttämääni luonnonvalkoista mikrofleeceä. Se oli yksinään vaan niin ohutta, että vuorasin sen ohuella vanulla, jota ratkoin irti yhdestä vanhasta roskiksesta pelastetun toppiksen raadosta. Että sen verran kierrätystä tuli tähänkin ompelukseen mukaan. :)














Takin etureunoissa on vinokaitalehuolittelu samaan tapaan kuin retrotakissa. Se on niin helppo tapa, ja tässä rikkoi sentään vähän tuota miehustan yksivärisyyttä. Kuten myös taskut tekee. Hupun reuna on tehty myös kuten retrotakissa. Tähän nyt ideoin sitten vielä tuollaisen nepparilla kiinnittyvän lärpäkkeen vetoketjun yläpäähän, niin pysyy kaula-aukko napakammin kiinni eikä tule se vetskarin pää ihan leukaan asti.

Tämäkin takki joutui vähän aikaa odottelemaan vielä sitä vetoketjua, koska tosiaan ensimmäinen ostamani ketju olikin liian pitkä. Eilen kuitenkin takki pääsi vihdoin ensimmäistä kertaa käyttöön:



Kokonaisuutena puku näyttää Aavan päällä ihan hauskalta! Livenä näyttää vielä hauskemmalta kuin kuvissa - kun tyttö liikkuu niin yksivärisen miehustan jäykkä liivimäinen ilme hälvenee aika tavalla. Olenpa nyt iloinen! Ja eiköhän puku mahdu sitten ensi talvenakin vielä, syyspuolen ainakin.

Arkistojen aarteet: henskelitoppahousut

Vuosi sitten tammikuussa sain valmiiksi Linnealle olkaintoppahousut. Näihin otin kaavan muistaakseni yhdestä vanhasta Muoti+Kauneus -lehdestä vuodelta 1980. Kaava oli kylläkin kokoa 120, mutta niin kapeaa mallia, että pelkästään lahkeita lyhentämällä sain sillä tehtyä noin 100-senttiset housut.


















Päälikankaan tilasin joskus aikoinaan Kangastukusta. Ihana kangas, ja harmittaa etten tilannut sitä PAAALJON silloin kun sitä sai. Housujen valmistuttua nimittäin kävin heti kohta Kangastukun sivuilla uudelleen aikomuksenani tilata kangasta lisää, muttei sitä enää ollut myynnissä. Kuviollisia ulkoilukankaita on kovin vähän tarjolla muutenkin, saati ihania sellaisia.


















Housujen vuori puolestaan on hopeanväristä tikkikangasta, jota ostin joskus kai ehkä vuonna 1999 omaa toppatakkia varten. No se takki ei koskaan valmistunut...

Edessä on vetoketju, vanha metallinen jostain irtiratkottu (sen johdosta sain tähänkin postaukseen lykättyä 'kierrätys'-tunnisteen, heh), henkseleihin laitoin nepparikiinnityksen lenksuineen, ja kainaloiden kohdalle saumavaroihin ompelin kuminauharypytyksen. Alkuperäisessä mallissa taisi olla kuminauhaa vyötäröllä, mutta kainalokuminauhat tuntuivat sopivammalata ratkaisulta pienelle pallomahaiselle lapselle.














Ostin näihin kaveriksi käytetyn, yksivärisen toppatakin. Kauppareissuilla esimerkiksi on kätevä tällainen kaksiosainen puku, kun tarvittaessa voi riisua pelkän takin. Nämä housut kyllä jäivät sitten Linnealle pieneksi jo samana keväänä, mikä harmitti jonkin verran. Onneksi oli Aava tulossa perässä...

Koolataan taas - taalataan koos

Tuli tuossa vajaa viikko sitten kova hinku koolata pitkästä aikaa. Vähän vaan jotakin, huvin vuoksi.

Etsiskelin sopivaa lankaa ja törmäsiin muutamiin pieniin purkulankakeriin, joita toin kesällä kotikotoa mukanani. Purettu nuoruudenaikaisista valmistumattomista kokeiluista, seiskaveikkaa tahi jotain vastaavaa lankaa. Valitsin muutoksen kohteeksi kaksi haalean liilaa kerää:














Väripusseista poimin sitten sellaisiä sävyjä minkä arvelin mukavasti sointuvan lähtövärin kanssa. Tässä ne mitä käytin ja mitä tuli:

Ihastuin tuohon taivaansiniseen sävyyn, mitä tuli kun liilaa koolasi turkoosilla. (Mulla on yhtä toista liilansävyistä purkulankaa tuolla, tosin vähän harmaampaa liilaa, mutta ajattelin että sitä voisin koittaa samalla turkoosilla myös taittaa. Täytyy laittaa väritilausta menemään...) Eikä tulos muutenkaan ole yhtään pöllömpi, ja kuten heti arvasin, niin Linneahan tähän oitis ihastui. Sillehän mun sitten tästä jotain piti keksiä.

Ajattelin että jos teen lapaset tai sukat, niin hienot koolaukset menee ihan hukkaan kun ne jää kenkien ja kintaiden alle piiloon. ;) Tein siis myssyn. Taas, köh. No mutta sellaisen ulkoilupäähineen tällä kertaa. Sellaisen jota VOISI käyttää kypärämyssyn kanssa.

Otin malliksi edellisen korvaläppämyssyn, lisäsin vaan korvaläppien aloitukseen kaksi silmukkaa eli neljä silmukkaa enemmän koko ympäryksessä. Niskan silmukoilla tein yhden ylimääräisen, edestakaisen mutkan ennen otsan silmukoiden luomista, jotta sain siitä vähän alemmas ylettyvän. Päälaen kavennukset tein eri tavalla, koska nyt kun olen pitkin talvea tuijotellut tuota punavihreää myssyä käytössä, niin voin sanoa etten tykkää sen kavennuksista. Tässä uudessa kavennukset alkavat n. 25 kerroksen jälkeen ja toistuvat neljässä kohtaa joka toinen kerros 13 kertaa, minkä jälkeen joka kerros. Lopuksi poimin vielä myssyn alareunasta silmukat pitkälle pyörölle, ja neuloin "ainaoikeaa" (eli joka toinen krs o, joka toinen n) 6 krs. Korvaläppien ympärille olisi tarvittu ehkä vähän jyrkemmät lisäykset ja kavennukset, sillä nyt läpät jäävät hieman pullottamaan. Nyt tein siis aina yhden kavennuksen "sisäkaarteessa" ja yhden "ulkokaarteessa".

Päässä. Vähän on iso vielä mutta ei haittaa. Toivottavasti nämä värit kelpaavat ensi talvenakin. ;)