Vuoden viimeinen paita

Suristelin tätä uusinta imetyspaitaani tohinalla jo ennen joulua, sillä ajatuksena oli saada tuore paita joulureissulle mukaan. (nimimerkillä Muutaman paidan varassa ja jokaiseen kyllästynyt) En sitten ehtinyt ihan ja turhaa se olisi ollutkin, sillä ei tästä nyt niin hienoa tullut. Varsin arkinen, jos kohta erittäin näköiseni.

Trikoo on letkeää täyspuuvillaista (oletan) ribbiä ja huokea löytö Huuto.netistä. Tuo kovasti mieleen 90-luvun ja voi siltä ajalta peräisin ollakin. Kuva vääristää hieman, sillä punainen on viininpunaista. Taisivat nämä kaksi olla suosikki-vaatevärini teinivuosina ja yhtä hyvin ne sopivat kyllä vieläkin vaikka muoti kuinka muuttuisi. Tasaraitakuviohan puolestaan on ajaton.

Ostamani pala oli sen kokoinen että sain siitä juuri tämän paidan leikattua eikä jäljelle jäänyt kuin vähän matonkudetta. Hihoihin leikkasin pituutta ja leveyttä niin paljon kuin pystyin ja perään lisäsin "resori"kaitaleet. Helma näyttää liekottavan vähän, jospa ekassa pesussa asettuisi.. Ja paitahan siis ei vielä ole roiskeissa, mutta vessan peili on. (Unihousutkin olisi voinut tietysti vaihtaa joihinkin muihin ennen kuvaamista...)

Ja paitsi vuoden viimeinen, saattaa tämä olla myös viimeinen paita jonka tein tällä kaavalla. Joko minä olen kutistunut syksystä tai sitten käytän liian joustavia neuloksia näissä, sillä melkein jokainen imetyspaitani tuntuu liian väljältä. Tuppaa luukut helposti repsottamaan framiloneista huolimatta, varsinkin kun kanniskelee painavaa, sätkivää ja käsillänsä tarrailevaa lasta ympäriinsä. Taitaa olla paitamallin päivityksen paikka.

***
Huomenna mahtaa paukkua taas. Meillä suositaan näitä rauhallisempia välineitä. Oikein hyvää uutta vuotta itsekullekin!

Kittykitty

Joulun hässäköinnistä hengissä selvittyäni voisin tässä nyt päivittää pois pari rästiin jäänyttä ompelusta. Kyseessä on jo aikaa sitten tilaamani kittykitty-neuloksen tuhoaminen.

Metrin pätkästä leikkasin ja ompelin jo joskus keväällä tai kesällä Aavalle uuden, entistä isomman haalarin kun sellaisista tykkäämme molemmat. Se jäi silloin kuvaamatta, koska näytti että siitä tuli ihan älyttömän iso enkä muutenkaan ollut oikein tyytyväinen tekeleeseeni. Syksyllä kuitenkin totesin tytön venähtäneen yhtäkkiä hurjasti pituutta ja uskalsin kaivaa kittyhaalarin kaapista. Se näyttikin jo paljon sopivammalta ja huokaisin helpotuksesta - kallis kangas ja sitä rataa... Yritin sitä kuvailla kun viimeksi oli päällä.

Näistä kuvista ei näy esimerkiksi se, että lahkeensuissa on reilun pitkät resorit. Ne ovat olleet kätevät, sillä ulos lähtiessä resorien päälle on helppo vetää villasukanvarret. Edustan vetoketju on vanha kierrätetty, ja se on sekä vähän liian lyhyt että rumasti ommeltu, jos haluatte tietää.

Kittyneuloksen jämäpalat talletin huolella ihan sitä silmällä pitäen, että teen niistä vauvalle jotain sitten kun jotain tarvitaan. Ja marraskuulla koitti aika, että tarvittiin potkuhousuja. Saatuani palapotkarit valmiiksi kokeilin, saisiko jämistä samalla kaavalla kittypotkarit. Ja saihan niistä, mutta tiukkaa teki. Etukappale piti leikata kahdesta osasta ja niistäkin ylempi väärin päin.

Koska poikkisaumaa olisi ollut mahdotonta kätkeä, en edes yrittänyt vaan päätin korostaa sitä tereellä, jonka tein samasta resorista kuin millä kanttasin olkaimet. En ollut ennen tuollaista terettä tehnyt, joten tästä nyt ei tullut siistein mahdollinen, mutta kelpaa. Opin että tässäkin käytössä se resorikaitale saa olla reilusti itse saumaa lyhyempi.

Harmittaa muuten että tuijotin neuloksen langansuuntaa kappaleita leikatessani - tuloksena kittyt juoksevat vähän vinoon. Olisi pitänyt toimia kuten raitaneulosten kanssa ja antaa langansuunnalle piutpaut. Mutta eihän tuollaista käytössä paljon havaitse, onneksi.

Yläosan kanttauksista tuli vähän jännittävän näköiset, kun aloin tikata niitä epähuomiossa kolmiaskelsiksakilla tavallisen sijaan. Piti sitten jatkaa loppuun saakka.

Pelkäsin jo että nämä ehtivät ompelupöydällä ollessaan jäädä pieniksi mutta ei sentään. :)

Lienee aika

... avata torson joulukalenterini viimeinen luukku, jättää hetkeksi blogin kanssa rimpuilu ja toivottaa kaikille ohikulkijoille 

Tunnelmallista Joulua! <3 

Mulla mitään joulustressiä ole...

... muuten vaan heräsin tänään aamukolmelta. Taitaa mennä pikemminkin kaamosoireilun piikkiin. Tulikin sitten aamun aikana ihan tehokkaasti kuorittua limppuja, nepitettyä punajuuria ja paistettua potkuhousuja. Vai miten se meni?

Tein Helmiltä saamallani ohjeella (joka oli myös Pirkassa mutta kadotin jo sen lehden) punajuurilaatikkoa - tässä minun versiossa vain on vuohenjuuston sijasta Auraa ja päällä päiväysvanhaa mozzarellaa. Kermana soijaversiota. Hyvää!

Saaristolaisleipää tein ensi kerran viime jouluna, ja siitä tuli heti kättelyssä perinne. Tänään koko talo tuoksuu taas maltailta ja näistä limppusista saa vaikka pieniä lahjoja.

Kaapeista löytyi vanhenevaa kermaa ja ylimakeaa muka-suklaata, joten tein niistä vielä kakun. Kovin komea siitä ei tullut mutta kerrassaan syötävä kyllä.

Muka-suklaan hävityskakku

175 g voita

1/2 dl täysruokosokeria

2 munaa

1 dl spelttijauhoja

1,5 dl vehnäjauhoja (oli ehkä vähän liikaa)

5 rkl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

2 tl vanilliinisokeria

2 dl kermaa

80 g makeaa maitosuklaata

Voi ja sokeri vatkataan, munat sitten mukaan. Kuivat aineet sekaisin, suklaa veitsellä rouheeksi. Kaikki yhteen, 175 asteessa tuntinen.

Yhdet luvattoman kauan keskeneräisinä viruneet potkuhousutkin tuli tehtyä valmiiksi, mutta taidan tehdä niistä oman merkinnän paremmalla ajalla.

Kuusikin jo sulaa saa. :)

Joulukiireiden keskeltä

Nyt lyhyesti vain. Nämä pöksyt ehtivät viivähtää puikoilla jo aika tovin, mutta viikonloppuna tempaisin sen verran että sain ne käyttöön. Resorit luomumerinoa Kestovaippakaupan poistoista, housuosa kaksinkertaista saatua hahtuvaa. Hyvältä näyttää...

... mutta päällä eivät ihan niin hyvältä. Lahkeet ovat liian pitkät; nämä ovat pikemminkin shortsit kun tykkäisin enemmän sellaisista pikkuhousumaisista. Mutta ovat ainakin tarpeeksi korkeat niin kuin pitikin.

Tänään askartelin-paskartelin tämmöisiä. Tiedättekö mitä nämä ovat? :D

Pikakynttilöitä jäälyhtyihin. Pitkiä kynttilänpätkiä joita en sellaisenaan vielä raaskinut sulattaa (sitäpaitsi tuo kiiltopinnoite on ärsyttävää, ei sula) ja niiden jalustat valettu kaikenlaisista sekavärisistä ja vähän sotkuisistakin kynttilänjämistä. Tämän hienompia kynttilöitä ei taida tänä vuonna syntyäkään.

Monesko lie luukku

Elämä on joksenkin kaoottista juuri nyt, sen todisti taas tämäkin päivä. (Vai eilinen? Nyt on jo oikeastaan huominen.) Olisi ollut kivaa laatia herttainen blogijoulukalenterimerkintä, jonka sisältönä olisi ollut esikoisen eskarin joulujuhla ja pikku bonuksena yksi valmistunut ompelutyö. Kävi kuitenkin niin, että ensin melkein koko päivä kului juhlaan lähtöä valmistellessa ja stressatessa ja sitten oltiinkin lopulta jo vähän myöhässä koska itkuinen vauva viivästytti matkaan pääsyä. Lasten kanssa käveltiin kamalassa myrskyssä päiväkodille, mutta se nyt on oikeastaan silkka sivujuonne. Juhlasta myöhästyttiin sen verran ettei oikein päästy enää hyville istumapaikoille ja ohjelman alkukin meni vähän ohi. Itse kanniskelin vauvaa koko kekkereiden ajan, enkä saanut siis otettua kivoja tunnelmakuvia, en edes yhtä näpäystä juhlapukuisista tytöistä. Kotiin lähdettäessä kaksi nuorinta muksua parkuivat kuka mistäkin syystä ja itse kaduin syvästi että olin ikinä mihinkään sillä kokoonpanolla edes lähtenyt. Paljon porua, vähän villoja.

Olisin varmaan ollut vieläkin kettuuntuneempi, jos en olisi viime yönä saanut valmiiksi yksiä pöksyjä. Ompelutarvettani olen siis saanut edes jonkin verran tyydytettyä ja lopputulos on sitäpaitsi onnistunut.

Otsolle pehmoiset-lämpimät-kätevät puolipotkarit pitkään ja hartaasti säilötyistä velourin jämäpaloista. Omat housuni samasta kankaasta ovat olleet kovin mieluisat. Ja mallin tarina on sellainen, että halusin tehdä terälliset housut joissa on haarasauma eikä -kiilaa. Koska sellaista kaavaa ei minulla missään valmiina ollut, päätin yhdistää Suuri Käsityölehden numerossa 10/2000 olleiden potkuhousujen ja tavallisten housujen kaavat. Ja hyvinhän se onnistui.

Kokona on 68, joka on vielä vähän liian iso, mutta parempi niin päin.

Vyötäröresorin värisävyyn en ole täysin tyytyväinen, mutta siihen olen, että vihdoinkin jostain saa luomupuuvillaista resoria. Laatukin vaikuttaa hyvältä.

Tytöt lähtevät viikonlopuksi mummolaan yökylään, ja odotan sitä ristiriitaisin tuntein. Toisaalta on kivaa saada vähän rauhaa torppaan, mutta toisaalta äidinsydän huokaillee huoltaan aina kun lapsoset ovat kaukana poissa.

Pappahousut

Tämmöiset hassut housut sain tänään valmiiksi. Nämä on tehty vanhasta S-kokoisesta trikoopaidasta - hihoista tuli lahkeet. Väliin lisäsin kolmion malliset haarakiilat, eli idea on jokseenkin sama kuin aiemmin tehdyissä vihreissä housuissa. Vähän on vielä reilut, kun halusin hyödyntää hihoja niin pitkästi kuin pystyi. Pappatyylin kalsarithan näistä tulee mieleen, mutta mahtuupa ainakin isoimmatkin vaipat kyytiin.

Kymmenes luukku

Tämän päiväinen luukku näytti tältä:

Pakkaspäivä, oikein sopiva uuninlämmitykseen ja kokkailuun. Lihapullia

ja valkosipuliperunoita.

Lihapullat paistuivat pohjastaan vähän liikaa ja perunoiden höysteenä on nokihippusia. Silti oikein herkullista - paitsi Linnea ei tykännyt lihapullista ja kumpikin tytöistä nyrpisteli perunoille. Mikä näitä lapsia vaivaa? Otsolle onneksi vielä kelpaa kaikki mitä tarjotaan...

Vakio-ohjeellani tehty omenapiirakka maistui tällä kertaa hieman banaanille, sillä kaavin taikinaan yhden baanaanijugurttitölkin lopun. Toimii!

Loppulämmössä kypsyi ohrapuuro. Intensiivisen kokkailuaamun jälkeen olen ollut aika uupunut, sillä mulle nämä keittiöhommat on ihan silkkaa työtä pikemmin kuin huvia. En sitten ehtinyt ommella tänäänkään, huokaus.

Neuvolapäivä

Onpas nyt kiireistä: viikonloppureissun jälkeen ei ehtinyt kunnolla edes hengähtää, kun tänään piti taas olla liikekannalla Otson neuvolakäynnin takia. En ole moneen päivään ehtinyt ompelemaan ja se alkaa aiheuttaa jo vieroitusoireita. Pääsin sentään kirpparilla käymään tänään ja mm. haalimaan isompia bodeja kakkoskäyrällä huitelevalle pennulle.

Vielä kun ehtisi jossain välissä tekaista edes yhdet hyvät, ei-raidalliset housut tai potkarit niin saisi yhdisteltyä  kaikkiin raitabodeihin mitä meille on kertynyt...

Jotain käsityönmakuista tähänkin postaukseen: kirpulta löytyi hauska käsinneulottu myssy joka olikin heti passeli Otson päähän. Villaisen myssyn sisäpuolella on muutama sentti puuvillalangasta neulottua resoria ettei kutita otsaa ja poskia, hyvähyvä! Nyt vain harmittaa hiukan että jätin ostamatta hyvän toppahaalarin, jossa oli tummansinisen piristyksenä vähän keltaista - olisi sopinut tämän myssyn kanssa.

Taas ne kättelee

Itsenäisyyspäivä vierähti kotiinpaluun merkeissä. En eilen päässyt nettiin, mutta autoneule edistyi ja sisko tarjoili hyvää ruokaa. Kaikkea sellaista ihanaa mitä itse en koskaan jaksa laittaa.

Punajuuri-ohravuoka tosin oli sellaista mitä täytyy kyllä itsekin vaivautua tekemään. Ohje löytyy uusimmasta Pirkasta.

Neljäs luukku

Sata kilometriä vapaata neulomisaikaa, määränpäässä lämmintä esijouluista tunnelmaa ja lapsille vaihtelua leikkeihin.  Maisemanvaihdos tekee kaikille hyvää.

Pipareita ja villapotkarit

250 g voita
100 g täysruokosokeria
1/2 dl siirappia
1 muna
1 maustemitta suolaa
1 tl kanelia, neilikkaa, inkivääriä, pomeranssia ja maustepippuria
2 tl soodaa
n. 50 g rouhittuja manteleita
n. 150 g täysjyväspelttijauhoja
200 g vehnäjauhoja, joista osa leivontaan

175-200 C

Olen etsinyt täydellistä piparireseptiä ja tämä on viimeisin yritelmä. Tämä vatkataan kuten kakkutaikina, eli ei keitellä mitään, mikä on minusta kätevää. Olen myös haarukoinut sopivaa sokerin määrää ja kokeillut korvata vehnäjauhoja jollain ravitsevammalla tavaralla.

Taikina oli hyvin murentuvaa, mutta tuli kyllä pipareistakin ihanan mureita. Inkivääri ja neilikka voisivat ehkä maistua enemmänkin, taidan seuraavalla kerralla kokeilla laittaa niitä kaksi lusikkaa. Ja olisi nämä saaneet ehkä vähän makeampia olla. Kokeilut jatkuvat, vaikkakaan ei ehkä enää tänä jouluna. Tätäkin taikinaa jäi vielä osa leipomatta.

***

Vihdoin sain valmiiksi jo keväällä aloittamani vauvan villahousut, sellaiset "vaatevillahousut" tällä kertaa. Ohje on tällaisesta vanhasta vauvaneulelehdestä, jonka nimeä en tiedä koska kannet puuttuvat.

Ostin joskus kierrätyksestä vauvakokoisen villaneuleen, jonka etumuksessa oli lähtemätön tahra. Arvelin, ettei kukaan puseroa enää sellaisenaan pitäisi, joten ostin sen purettavaksi - lanka oli ohutta ja pehmeää villaa. Imelän vaaleanpunaista. Kun aloin suunnitella näitä housuja, valitsin suppeasta Kool Aid -varastostani värejä joilla arvelin vaaleanpunaisen taittuvan vähän uniseximmäksi. En enää muista tarkkaan mitä värejä ja montako pussia, mutta langasta tuli punaoranssia. Ajattelin että saa kelvata, kun oli inspiraatio ja piti heti päästä aloittamaan. Ja kyllä, tyttöä arvelin odottavani.

Housujen koko 3 kk, ja nyt juuri nuo ajattelin käyttöön ottaakin. Vähän on lahkeet makkaralla mutta ei haittaa.

Kypärälakkiproblematiikkaa

Pakkasten myötä piti kaivella kypärämyssyjä esiin, ja siinä sitten huomattiin ettei mikään vanhoista enää oikein mahdu esikoiselle. Ottobren nettikaava-arkista loppui jo koot kesken, mutta isonsin suurinta kokoa vielä kahdella 'pykälällä'. Ajatuksissa oli lämmin aluslakki merinoneuloksesta, mutta leikkasin ensin koeversion omasta vanhasta kesätopista. Mahtuu, mutta kuulemma hankaa leuan alta.

Jätin aluslakkiasiat hautumaan ja aloin miettiä sellaisia paksumpia kypärälakkeja, joita käytetään yksistään. Huuto.netistä löytyi halvalla käytetty lakki, joka sopi Aavalle, ja josta sain myös piirrettyä kaavan. Taas kokeilin ensin havillisilla materiaaleilla: päälliseen löytyi jämäfleeceä ja vuorin sain juuri leikattua vanhan velourpuseron etukappaleesta. Ompeleminen oli hauskaa ja lopputulos näytti hyvältä. Kävi vain pieni mutta ratkaiseva moka: fleecen joustavuuden muistin tarkistaa mutta velourin en. Ja sovituksessa sitten todettiin että eihän lakki mahdu, ei Aavalle eikä varsinkaan Linnealle. Huokaus.

Yksi seikka tässä sentään lohduttaa, se että nyt ainakin tiedän mitä teen toisin jos vielä päätän saksia tilaamastani merinoneuloksesta kypärälakkeja. Vai tiedänkö sittenkään? Ehkä olisi syytä tehdä vielä lisää koekappaleita...

Ensimmäinen luukku

Ajattelin että olisi mukavaa pitää blogijoulukalenteria ja tehdä joka päivä jokin, edes pieni merkintä muistoksi tästä joulunajasta. En kyllä tiedä ehdinkö ja jaksanko, mutta eipä kai siitä tarvi ressiä repiä. Blogataan mitä kyetään.

***

Olen piiitkään ollut vailla lämmintä kauluria. Vanhat kaulahuivit ovat alkaneet tympäistä ja tuntua hankalilta. Viime talvena(?) ostin paikallisesta lankakaupasta ihanaa Nimbus luomumerinolankaa - oikeastaan vaippahousulangaksi ostin mutta en sitten raaskinutkaan siitä pöksyjä tehdä. Nyt pakkasten alettua sain aikaiseksi rykäistä itselleni oman pehmoisen kaulurin Ullaneuleen ohjeella, sillä pienemmällä. Nimbus kylläkin loppui kesken - olisi tarvittu kaksi kerää. Puikotin jatkoksi sopivia jämävilloja; tärkeintä on että kaulan kohdalla on pehmeää merinoa. Esikoinen esittelee puolestani:

Eipä olisi haitannut vaikka kaularesoria olisi ollut pitemmästi, esim. 15 cm. Nyt on se ohjeen 10 cm ja kyllä silläkin juuri tarkenee.

Tämän joulun toiset tortut leipoituivat tänäaamuna, ensimmäinen satsi on jo syöty. Lempireseptini näyttää tällä hetkellä tältä:

paketti (500g) suolatonta voita
2 prk maitorahkaa
1/2 tl kristallisuolaa
300 g täysjyväspelttijauhoja
200 g vehnäjauhoja
1 pss kuivattuja luumuja soseena

Esikoisen toiveesta osa tortuista on luumuttomia.

Tytöille valmistui uudet tonttulakit entistä jäätyä pieniksi / jouduttua hukkaan. Kaavana SK 11/96 mutta isonsin hieman. Pilkkupuuvilla jäi yli kaksi vuotta sitten tekemästäni essumekosta.

Tonttulakkien kanssa yritettiin saada aikaiseksi joulutervehdyskelpoisia kuvia...

Otso tasan 3kk tänään. :)