Tutut tyypit tunikoissa

Vielä ehdin ennen joulua näyttää nämä loput lahjaompelukset.

Froteetunika ja trikoohousut pikkuneidille, joka täyttää jouluaattona vuoden. Tunika on Ottobren Teekannumalli kokoa 80, mutta reilu sellainen on. Housut puolestaan piirtelin käyttäen samaa kaavaa millä tein samaiselle tytölle ristiäislahjasetin housut - nuo housut havaitsin tässä jokin aika sitten varsin sopiviksi, joten hieman vain muokkasin mallia lahkeensuiden ja vyötärön osalta. Aplikaation kanssa otin vähän varman päälle... kuka nyt voisi Kittyä vastustaa? Tunikan helman laitoin ensin alkuperäisen mallin mukaisesti kaitaleella kantaten, mutta siitä tuli susi! Kaavan mukaan leikattu kaitale oli liian pitkä ja sai helman aaltoilemaan. Koska helma myös näytti aika lyhyeltä, päätin sitten laittaakin siihen resoria. Lopputulos on muuten oikein kiva mutta resorin kiinnityssaumaan en ole  tyytyväinen. Tikkasin sen kaksoisneulalla ja aaltoileehan tuo nytkin, mokoma. Tämä joustofrotee on niin kovin venyvää laatua. Frotee on jämäpala kirpparilta ostetusta lakanasta, josta olen aiemmin jo leikannut Linnealle kahdet housut. Keväänvihreä interlock on luomupuuvillaa muinaiselta(?) Maaemolta ja resori Myllymuksujen kiloresoreita. Aplikaatiossa mikrofleeceä, trikoota ja velouria.

Sovitin settiä Otsolle, ja poika näyttää hukkuvan siihen leveyssuunnassa... onneksi serkkutyttö on tukevampaa mallia. Pituutta Otsolla 81 cm joten tämä setti lienee aika lailla 86. Tulipahan nyt tässä muuten samalla varmistettua sekin, ettei possunpunainen ole Otson väri. ;)

Aava iski aiemmin syksyllä silmänsä lelukuvaston Barbapehmoihin, ja jotenkin sitten tulin luvanneeksi, että ompelen sille TSI-version isä-Barbasta. Yritinkin piirtää kaavaa isoon pehmoon, mutta kolmiulotteisen muodon aikaansaaminen tuntui vähän hankalalta eikä koko homma innostanut - varsinkin kun epäilen ettei Aavaa pehmo kauaa jaksaisi kiinnostaa. Otin sitten riskin ja päätin toteuttaa Barban aplikoimalla sen vaatteeseen. Aavan kaapista ei ole oikein tuntunut löytyvän paksumpia pitkähihaisia tunikoita, joten sellaista siis lähdin tekemään. Ikaryriltä napattu Pakko Saada -velour sai täten ensimmäisen muotonsa.

Kaavaksi otin saman 134-senttisen trikoopaidan kaavan, millä tein aiemmin esitellyn Linnean juhlapaidan. Tämä velour kun ei juuri jousta, joten arvelin että tarpeeksi reilu on kaavan oltava. Helmaa vähän pidensin ja viistotin, mutta olisi näköjään voinut olla enempikin viisto. Ja hihat tietysti lyhensin sopimaan tuolle n. 116-kokoiselle. Barba on samaa possufroteeta kuin Kitty-tunika ja riittävän samansävyistä kaitaletta kanttauksiin sain ratkomalla yhden (käyttämättömän) kirpparitopin reunukset irti.

Nyt vain toivotaan että Aava ei pahastu vaikka paketista paljastuva Barbapapa onkin vain kaksiulotteinen. Ja toivotaan myös ettei Linnea tykkää kyttyrää saadessaan sen jo esitellyn tylsän aamutakin Aavan saadessa tällaisen. Onneksi sydänvelouria on jäljellä riittävästi, jotta saan siitä vielä Linneallekin oman tunikan, jos tilanne sitä vaatii.

Nyt kaikki joulunviettoon siitä, hus!

Adventtisohjoa kyntää

Olen tänään viettänyt onnistuneesti tämän joulun luultavasti kiireisimmän tonttupäivän, mistä tyytyväisenä - joskin väsyneenä - ladon pikaisesti esille viimeisimmät valmistuneet ompelukset pois seuraavien tieltä. Vaikka näissä nyt onkin lahjaompeluksia mukana, niin luotetaan siihen, ettei asianosaiset näe.

Viime viikolla vietettiin molempien tyttöjen joulujuhlat pois alta, ja noita rientoja varten isompi tarvitsi uutta päällepantavaa. Hame tuli vastaan kirpparilla, mutta paidan polkaisin itse. Ottobre numero mikälie-vanha, malli Romanttinen T-paita tai vastaava ja koko 134 mutta hihoja lyhensin. Trikoo Eurokankaan laarista monta vuotta sitten, lie viskoosia ja hyvin joustavaa, minusta juhlaankin sopivaa ja Linnean mielestä ihanan pehmeää. (Olin tässä oikein kaukonäköinen: kun paita ei enää kelpaa juhlakäyttöön, sitä voi mukavuutensa puolesta pitää vaikka univaatteena.)

Ainoa (siistimpi) paikka missä meillä tällä hetkellä saa otettua kuvia ilman salamaa on pesuhuone, joten näitä ruutulattiakuvia tulee nyt riittämiin. Juhlapaidasta tuli mielestäni nätti eivätkä kuvat tee sille oikeutta. Tuollaisia röyhelöitä ompelin ensimmäistä kertaa, ja hieman hakemista se oli, vaikeaakin ajoittain. Hihoihinkin olisi kuulunut röyhelöt mutta ne jätin pois.

Seuraavakin vaate on esikoiselle, mutta menee pakettiin joten sovituskuvia ei hetkeen saada. Fleecekankainen aamutakki toivon mukaan sulostuttamaan ankeita ja kylmiä talviaamuja. Aloitin tämän jo syksyllä, mutta jäi sitten vähän roikkumaan... Malli on jostain vanhasta Käsityökerhosta, mutta yksityiskohtia vetelin hatusta. Se hatusta veteleminen se tässä vähän hidastikin, ja voi sanoa, että hyvin suunniteltuna tämä olisi tullut tehtyä puolet nopeammin. Fleece on Kestovaippakaupan halvennuksesta tilattua, ja pettymys kaikenkaikkiaan! Paksumpaa ja "takkuisempaa" kuin kuvittelin ja lisäksi aivan kuvottavan sähköistä. Se ei ainoastaan rätissyt ja vetänyt kaikkia roskia puoleensa, vaan se myös suorastaan haisi sähköltä. Huomenna takki menee pesuun ja katsotaan auttaako yhtään. Tänään sitä adventtisohjoa kyntäessäni unohdin ostaa huuhteluainetta, mutta katsotaan nyt pärjätäänkö ilmankin... Sydänkantaiset nepparit olivat minulle uutta, ja vaikeammat asentaa kuin arvasinkaan.

En aikonut tehdä täksi jouluksi lahjoja muille kuin omilleni, mutta niin siinä kävi että löysin kuitenkin itseni ompelemasta myös lasten pienille serkkutytöille. Ensimmäinen valmistunut on tämä yksinkertainen mekko tai tunika, jonka kaava on sama millä tein aikoinaan Aavalle vihreän vastaavan. Trikoo Marimekkoa, kauan marinoitu jäännöspala joka nyt hupeni sopivasti tähän. Niin sopivasti, että toisen hihan jouduin leikkaamaan väärin päin. Eihän sitä huomaa? (Itse jo ehdin välillä unohtaa...) Aioin itse asiassa ottaa tästä sovituskuvan Otson päällä, mutta unohdin. Saaja täyttää keväällä kaksi. Meillä Aava piti omaansa vielä viime kesänäkin, paitana. Idea "tuotelappuun" on muistaakseni Villapadasta (ja onkin).

Vielä kolme päivää koulua ja neljä päivää kotielämää ennen joulunviettoa. Loput lahjapuuhastelut ja ehkä vähän leipomista. Pyykinpesua ihan takuulla ja yäk: pakkaamista. Kuusikin jossain välissä!Aattona sitten auton nokka kohti mummoja. Jos en ehdi postaamaan ennen sitä niin toivotan valmiiksi hyvää joulua lukijoilleni!

Kalsareita ompelevia vaimoja urheita...

Tilataidetta? Ei vaan todistuskappale siitä että a) yhtenä päivänä tämän vuoden marraskuussa oli ihan kunnolla pakkastakin ja b) sain urakoitua valmiiksi neljät pitkät kalsarit jotka ovat olleet suunnitelmissa/työn alla jo monta viikkoa. Miehelle nämä, vaikka olisi tässä kyllä vähän kohta itselläkin tarvis.

Toivottavasti näistä riittää koko talveksi ja mielellään seuraavaksikin. Helppohan noita on suristella, mutta ah niin puisevaa. Vaikka eniten taidan koko prosessissa inhota leikkausvaihetta: iso kaava, paljon neuloja, laajalti ohutta trikoota joka pitää ensin silittää ja jossa senkin jälkeen silmukkajonot kiemurtaa mihin missäkin (olen langansuunta-kontrollifriikki). Ja paljasta lattiatilaakin vaaditaan enemmän kuin melkein missään muussa ompeluksessa. Enkä muuten tykkää kuminauhan laittamisestakaan. Tällä kertaa sain sentään huristella sillä uudella tuplakaverillani, mikä vähän virkisti mieltä.

Trikoot on kaikki haalittu Oulun Löytö-Palan laareista. Olen hukannut kuitit niin että en voi enää laskea, kuinka paljon saumurinomistaja säästää kalsarimenoissa, mutta oli ne trikoopalat minusta kohtuu edullisia. Oletteko muuten nähneet missään myytävän Reilun Kaupan tai vastaavia alushousuja? Heti kun löydän sellaisia, ostan ilomielin ja käytän ompeluaikani johonkin hauskempaan.

Pahnanpohjimmaisen alushousut ovat vielä sitä topatumpaa mallia, ja niitä ei tunnu kotoa löytyvän ikinä tarpeeksi paljon tarpeeksi hyviä. Ompeluhuoneen kaapissa sen sijaan majailee vielä ihan mukava lajitelma PULeja, joista olen ajatellut hankkiutua eroon mielummin valmiiden vaippojen muodossa, sitten aikanaan. Taas yksi uusi malli kokeiluun, tämä on All-in-one -vaippa Suuri Käsityölehdestä nro 2/2010.

Kilojen perusteella valitsin L-koon, ja aika iso tuli. Mutta voi käyttää, ihan kivasti istuu.

Sisäpinnaksi ja imuläppään käytin turkoosia tenceljoustofroteeta, jota joskus tilasin kai Kangastukusta sillä mielin että ompelen siitä ihan vaatteita. No, se on kuitenkin niin räikeän turkoosia ja vielä kiiltävääkin, ettei oikein vaatteiksi ole halunnut. Lötköä se on myös, joten vaipan sisään tukikankaaksi laitoin kerroksen vanhaa froteepyyhettä, siihen tuli tuo läppä kiinni...

... ja voi kunpa olisin älynnyt myös läppään laittaa tencelin kaveriksi jotain tukevampaa! Nyt tuota kaksikerroksista, pitkää läppää on ihan toivotonta saada aseltua suoraan vaipan taskuun, saati saada sitä pysymään suorana siellä. Onneksi materiaali on hyvin pehmeää, niin ettei pieni möykkyisyys varmaan käyttäjää haittaa, lähinnä kai se on täyttäjän harmistus. Mutta harkitsen vielä läpän vahvistamista jollain jämäkällä kankalla. Muuten kivan mallinen vaippa, voisi lisääkin tehdä vaikka vähän pienempiä - jos vaan taas ehtii jossain välissä.

Nyt alkoi joulukuu - tuikkaanpa töpselit seinään niin saa lapset herätä aamulla ihastelemaan jouluvaloja! :)

Kantamaton takki

Tänä aamuna kun heräsin, oli lunta maassa. Ja tänään sain pukea ylleni uuden toppatakin. Jiihaa! Johan tuo tarpeeksi kauan keskeneräisenä viruikin. Enpä ihan tarkkaan muista, milloin takin tekemisen aloitin, mutta sen muistan, että ostin päälikankaan Eurokankaasta keväällä 2010, edeltävänä jouluna saamallani lahjakortilla. Takin kaava on Suuri Käsityölehdestä 8/2008, kantotakin kaava. Kovasti haaveilin kantavani aina ja kaikkialla kolmatta vauvaani ja sitä varten halusin tehdä oikein takin, jottei ainakaan siitä ole se kantaminen kiinni. No, ei siitä kantamisesta oikein mitään tullut ja kesken jäi takkikin.

(Tai kyllähän tuota junioria kannettu on, paljon ja hartaasti. Ei vaan montakaan kertaa millään apuvälineellä, niin kuin se ajatus oli... myydään vähänkäytetty Manduca.)

Mutta nyt siis on takki valmis. Kantopaneelin vain jätin tekemättä, ja sillä siitä tuli ihan tavallinen takki.

Päällinen on siis Eurokankaan palalaarista ostettua vedenpitävää juttua, kivan ohut ja kevyt kangas vaikkakin jonkin verran rapiseva. Vuorina raidallista tikkikangasta jonka ostin joskus Huuto.netistä. Ihan itse suunnittelin tarpeellisen povitaskun kännykkää varten.

Povari on vähän hassun mallinen eikä sen vetskarin kiinnitystä kannata ihastella liian läheltä, mutta taskun koko ja sijainti on juuri passeli, tuli testattua.

Huppu on ohjeen mukaisesti tehty irrotettavaksi, en oikein tiedä mitä varten mutta ihan jees. Kohtuu sopivan väriset nepitkin löysin. Hupun etureunaan en tehnyt nyörikujaa niin kuin ohjeessa, koska sen teko oli neuvottu vähän kummasti ja todennäköisesti siitä olisi tullut huono jos olisin sen tehnyt. Sopivan väristä nyöriäkään ei olisi ollut. Ompelin vain kuminauhaa saumanvaraan, tuli ainakin siisti. Huppu on päähäni aavistuksen liian pieni, enkä varmaan edes pidä sitä kuin hätätilassa. Huomatteko, muistin ripustuslenkin!

Ohjeessa puhuttiin kolmionmuotoisista heijastimista, plääh. Minä tein pilviä. Toiseen hihaan ja taakse alas.

Aava-rukka joutui ulkona - suorastaan arktisissa olosuhteissa - uhrautumaan ja riisumaan toisen kintaansa noin minuutiksi, että saatiin sovituskuvat otettua.

Että sellainen siitä tuli. Taisi olla järjestyksessään toinen kokonainen toppatakki minkä olen itselleni tehnyt, joten syystä olen vähän polleana juuri nyt. Koko 40 on juuri sopiva, hihatkin oikean mittaiset enkä muista sovitinko niiden pituutta etukäteen. Kaavaan en täysin tyytyväinen ole; en esimerkiksi tykkää noista pystysaumoista etupuolella. Vaikka saatiinhan sinne sauman väliin toisaalta ihan hyvät ja tilavat taskut upotettua. Ja takki tuntuu hyvältä päällä, joten ei parana liikaa moittiakaan. Olen viimeiset seitsemän talvea pitänyt puuvillapintaista H&M-maiharia, ja sen jälkeen tämä uusi takki tuntuu todella kevyeltä päällä, voitte uskoa! Taitaa tänä talvena lumityöt luistaa entistä sutjakammin...

Nyt kun sain uuden ulkoilutoppiksen, olisi kiva saada vielä joku vähän hienompi kaupunkitakki. Jos nyt aloittelen, niin olisikohan jo kahden vuoden päästä valmista?

Taikku oli jo aikaa sitten jättänyt minulle tunnustuksen:



(En ollut huomannut sitä koska ko. kommentti oli jostain syystä jäänyt odottamaan hyväksyntää.)

Kiitos! Ja anteeksi mutta jätän nuo "vaaditut tehtävät" tekemättä sillä olen huono niissä. Tai siis laiska. Tämä on tullut todettua aiempienkin tunnustusten kanssa.

3 x vaippa + 4 x paita

Paljon taaperokuvia luvassa.

Innostuin kokeilemaan netistä tulostamaani sivunepillisen taskuvaipan kaavaa, kun meillä nyt tosiaan ei oikein päivisin enää muita kuin taskuja pysty pukemaan tuolle vekaralle. Ensimmäiseen versioon tuli raidallinen Br-PUL + ruskea bambujoustofrotee koska en halunnut kuivaliinapintaa tällä kertaa. Näppärä tuli muuten, mutta alkoi epäilyttää, josko kosteus tihkuu lahkeensuista kun tuppaa rullaantumaan aina se sisäkangas kuminauhojen kohdalta ulospäin. Suunnittelin sitten toisen version, johon tulikin vuotosuojat kuten kuorivaipoissa. Tässä tassukas 1 mil PUL + valkoinen kierrätysflanelli, koska en halunnut parempia materiaaleja tuhlata epävarmaan kokeiluun ja koska arvelin flanellin olevan helpoin käsitellä tämmöisessä hankalammassa versiossa. Hyvä siitä tuli kuitenkin mitä nyt mahanpuolen kuminauha turhan kireälle.

Lähikuva vuotosuojasta - aika pätevä vaippa vaikka itse sanonkin. Voisin ottaa näitä vaikka noin 10 kpl hetipaikalla kaappiini, mutta yhtään en jaksa enää itse ommella! Ainakaan heti... Tai ehkä se olisikin jo helpompaa toisella kerralla.

Tämän parempaa sovituskuvaa en saanut.

Sivuneppivaippojen jälkeen tuli vielä hurahdus saada tehdä yksi tavallinen, "vanhanaikainen" tasku etukiinnityksellä. Kaivoin esiin saman kaavan, jota käytin aikoinaan ihka ensimmäistä PUL-vaippaa ommellessani. Tuo Aavalta periytynyt vaippa on nyt ollut oikein sopiva Otsolle, joten siksi arvelin tuon kaavan olevan hyvä valinta.

Vaan eihän se niin mennytkään. Br- PULia ja coolmaxia, nepit oikeaa väriä ja voi miten hauskaa ja helppoa oli ommella...

... mutta se onkin liian iso! Hyvä ettei nilkkoihin tipahda. Että semmoista henkimaailman hommaa se vaippojen ompelu.

Taisi olla löysempää kuminauhaa nyt kuin neljä ja puoli vuotta sitten. Voisihan nuo kuminauhat vaihtaa, mutta en ole ainakaan vielä viitsinyt. Vaippaa voi sentään jotenkuten käyttää kun nepittää siivekkeitä vähän ristiin.

Seuraavaksi paitajuttuja. Bodyt tuntuu jo liian hankalilta ja mielummin käytän nyt paitaa pojalla. Pari tuunattua ja pari kokonaan uutta valmistui paitavajetta paikkaamaan.

Aavalta olin säästänyt ihanan raitapaidan, mutta siinä oli aika tiukka pääntie, jossa sitäpaitsi oli pinkki kanttaus. Purin kanttauksen pois ja olkasaumat auki, vähän hihanpyöriötäkin piti aukaista. Uusi vihreä kanttaus koko matkalle ja hihat takaisin kiinni. Sopivan väriset nepit paikalleen ja vot!

Aavalta se jäi pieneksi tämä perintöunipaitakin. Vanha ja vähän rutku jo, mutta pehmeä ja lämmin materiaali ja kivat liikennevalot ym. Kokomerkintänä 116 mutta tosi lyhyeksi vetäytynyt, joten sain siitä heti Otsolle sopivan kun kavensin käyttäen apuna 80-senttistä bodyn kaavaa.

Jostakin vähän vanhemmasta Ottobresta kopioin Rille-paidan kaavan, kun huvitti ommella Otsolle raglanhihainen käyttäen kaappeihin kertyneitä kirpparilöytöjä vähemmäksi. Rillestä valitsin miehustan leveyden perusteella koon 74, vaikka Otso on jo varmaan yli 80. Tällaiset paidat valikoitui materiaaliksi:

Kumpikin paita oli täyspuuvillaista ribbiä, joka on sen verran lämmin kangas ettei mielestäni ole oikein omiaan helletoppeihin. Muutenkin huonon mallisia olivat nuo joten pistin lihoiksi.

Sinivalkoiseen väritykseen sopi hyvin tässä taannoin tilaamani valasnauha...

... ja siitä sitten keksin että eteen aplikoin myös valaan. Muitakin kuvaideoita mietin, mutta tuon kivan nauhan takia jumitin kuitenkin siihen valaaseen. Miksi oi miksi! En nimittäin yhtään tykkää tästä lopputuloksesta!

Niin kovin merihenkinen, enkä yhtään tykkää merihenkisestä tyylistä. Ja unipaidalta tämä myös näyttää vähän liikaa. Olisi aivan ehdottomasti pitänyt tehdä joku värikkäämpi aplikaatio eteen ja unohtaa valasnauha tällä kertaa.

Muuten paita on onnistunut. Malli on todella hyvä ja kivan näköinen - ja HAA! Kokeilin pitkästä aikaa tehdä kanttaukset kaksoisneulalla, sillä tilasin hiljattain uuden sellaisen vanhan vääntyneen tilalle. Aikaisemmin en ole oikein tullut kaksoisneulojen kanssa toimeen - tai koneeni ei ole tullut, ja olin jo vähän luopunut toivosta. Nyt kuitenkin päätin taas kokeilla kun kerran uusi neulakin tuli Tikatasta napsuteltua. Neula on jotain tuntematonta Inspira-merkkiä ja näyttää koteloineen kaikkineen vähän halpikselta, joten olin vähän skeptinen, mutta mitä tapahtuikaan! Se toimi kuin unelma! Ei yhtään ainoaa suttua, jumitusta - ei edes saumojen kohdalla. Täytyy sanoa etten voi vieläkään uskoa sitä todeksi. :)

Innostuin kaksoisneulasta niin, että heti valaspaidan jälkeen piti tarttua pariin korjattavien pinossa lojuneeseen paitaan ja tehdä niiden kaipaamat uudet pääntiekanttaukset valmiiksi. Edelleen sujui kuin tanssi!

Kaksoisneulahuumassa ja Rille-kaavaan tykästyneenä leikkelin sitten vielä yhden paidan Otsolle. Paksu aurinkotrikoo oli jämäpala, josta sain juuri ja juuri tämän kokoisen paidan leikattua. Oransseja resoreja omistan heikonlaisesti, ja tämäkin tässä käyttämäni on itseasiassa tien päältä löydetty paidan hiha. Kyllä vain. Mutta hyvin pelitti tehtävässään ja taas sai kaksoisneula laulaa.

Onnea on siisti helmapäärme! Nauha Iikku-Kiikulta kuten valaatkin.

Kenellä on syksyn coolein paita?

Jos kyllästyitte jo taaperokuviin ja kaksoisneulahehkutukseen niin lepytän teitä vielä lopuksi viikon luontokuvilla. Meillä on uusi lintulauta ja tällä viikolla nähtiin uudenmerkkisiä vierailijoita. Tunnistatteko?