torstai 12. syyskuuta 2013

Alkusyksyn kuvapläjäys


Syyskuu, helpotuksen syyskuu. Ensimmäisten kouluviikkojen hektisyys on takana ja syksyn synttäritkin ehdittiin jo viettää pois alta. Arki on asettunut uomiinsa, aamuheräämisiinkin on totuttu. Pahin stressi on sulanut pois joten jaksan taas päivittää blogia.
 
Vilkaisu vihanneksiin: keväällä huvikseen ja kokeeksi kylvetyt kurkut ja tomaatit ovat yllättäneet iloisesti. Kurkkua on korjattu kuutisen kiloa ja taimia oli ihan muutama joten satoisa kasvi jopa täällä raukoilla rajoilla! Tomaatit ovat olleet enimmäkseen ulkoruokinnassa; loppukesällä innostuin sen verran että kyhäsin niille vanhasta pöydästä ja muovinkappaleesta suojaa. Täytyy ehkä jossain vaiheessa nostaa purkit sisälle että saadaan ne parikymmentä mollukkaa kypsiksi asti. Ensi keväänä uudet ja paremmat verkot veteen - tuskin maltan odottaa!
 

Kesän sukkasato puolestaan on tässä: itselle vanhoihin varsiin uudet terät ja lisäksi kahdet kokonaan uudet sukat. Tulkoon vaan silmitön talvi, hyytyköön maa... paitsi että minä kyllän käytän näitä ihan ympäri vuoden.
 
 
Ompeluksista ensinnä tässä nyt tämä luvattu takki. Kaava on Ottobresta, mutta numeroa en muista ja lehden jo palautin. Mahdollisesti viime vuoden kevätnumero. Superhelppo takki, ei vuoria ja aika suorat kappaleet. Itse nostin vaikeusastetta sen verran että askartelin kännykkätaskun, lisäsin hihoihin kuminauhat ja etuläpän alle laitoin vetoketjun. Nepparit tähän voisi lisätä jos tulisi ostettua jotain muovineppejä tyylikkäämpiä. Kangas on kiva popliini(?) kirpparilta, puuvillaa ja polyesteria on valistunut arvaukseni. Hyvin pitää tuulta, ja ehkä yllättävänkin lämmin tai pitäisikö sanoa hiostava materiaali näillä syksyn helteillä. Todella reilunkokoinen malli, olisi varmaan mahtunut kokoa tai paria pienempikin päälle... mutta ihan kiva kuitenkin.
 
 

 

Toinenkin takintapainen on itselle syntynyt. Koko kesän, ja varmaan viime kesänkin, olen kaivannut itselleni hupparia. Nyt päätin hävittää komerosta monta vuotta säilötyn velourisen retroaamutakin, josta aikoinaan aioin tehdä tytöille leveälahkeisia haalareita vaan jäi tekemättä. Ja kyllähän tämä ihan aikuiseen makuun sopiva kuosi onkin.

Kaavan piirtelin Suuri Käsityölehdestä nro 9/2008, mutta lyhensin helmaa, kavensin hihoja ja lisäsin taskut. Aamutakista riitti mukavasti materiaalia kaikkiin muihin kappaleisiin paitsi hihoihin piti tehdä yksi poikkisauma.


Hihoihin ja helmaan sekä hupun ja taskujen reunuksiin valitsin vaalean beigen resorin, ja koska se oli ohutta ja sitä oli suuri pala, käytin samaa tavaraa myös hupun vuoriin ja taskupusseihin. Pääntiesauman ja vetoketjun nurjan puolen puolestaan verhoilin valmiilla trikoovinokantilla, joka sattui olemaan saman sävyinen kuin velourin vaaleankeltaiset osuudet.

 


Huppari on mukava päällä, mutta kaavassa on pari korjattavaa kohtaa. Alaspäin levenevä helma, juuri tässä nimenomaisessa pituudessa ja resorin kera, ei pue allekirjoittaneen muutenkin leveää lantionseutua. Hihanpyöriö on myöskin makuuni turhan korkea eli olalle jää vähän sellaista terävää törrötystä mistä en niin välittäisi. Kovasti tekisi mieleni tehdä täydellisempi versio hupparista mutta saapa nähdä.

Pari näppäränkokoista matonpätkääkin olen taas saanut solmittua käyttökuntoon. Viime kesänä keräsin kokoon läjän Toivottomia Tekstiileitä ja tein niistä selvää jälkeä kera pyöröleikkurin ja ison tilkkutyöviivaimen. Porukkaan kuului kulahtaneita tai muuten rumia pienten lasten collegevaatteita, yksi oma risa puuvillaneule sekä isohko pala vadelmanpunaista, sähköistä keinokuituneulosta. Kaikki suikaleiksi pystyyn langansuuntaan ja sitten pitkiksi letkoiksi ompelukoneen avulla. Tuloksena kassillinen matonkudekeriä ja nopeaa sukkulansuihkintaa. (Lisäksi paha pölynuha...) Tykkään lopputuloksesta!



Kuten myös tästä vihreästä, joka on jo kaksi vuotta sitten kudottu.




Otsolle pari paitaa tilkkulaatikon keventämisen nimissä. Tämä on tehty keskeneräisistä kalsareista  jotka kotiutin joskus kierrätyskeskuksesta. Trikoo oli leikattu pesemättömänä ja kun pesin palat, vetivät ne niin kieroon ettei niistä kovin kummoiset pöksyt olisi tullut. Otson kokoisen paidan paloista sai leikattua, tämä on unikäyttöön ja kaava sama kuin keväällä tehdyssä heppapaidassa.


Kettu-paita, Ottobre 4/2010, ilman sitä kettua. Tätä kaavaa olin katsellut jo pitempään sillä silmällä, ja nyt vihdoin Otso on tarpeeksi suuri pienimpään kokoon. Enkä turhaan katsellut, hyvä on malli. Vihreävalkoinen trikoo on kierrätetty nuorisokokoisesta paidasta jossa oli hikiläiskät kainaloissa mutta raidat ihastuttivat. Siitä paidasta otin hihansuut sellaisenaan tähän uuteen paitaan. Pallointerlock on jämäpalaa.
 
Housutkin on uudet, kaava Suuri Käsityölehti 7/2013 mutta yksinkertaistaen. Koko on 98, tuli minusta niin reilut että tekisi mieli kokeilla samaa mallia yhtä pykälää pienempänäkin, pidemmillä resoreilla vain.
 
 
 
Muutama simppeli vaate jäi uutena kuvaamatta, mutta tänään pyykkiä korjatessa innostuin hakemaan kameran. Täten siis tuli ikuistettua Otsolle synttäripakettiin ompelemani yöpaita (SK 11-12/2003, koko 98/104)
 

sekä itselle ja miehelle tehdyt raitapaidat. Omaan paitaan löysin yllättävän hyvän kaavan vanhasta Käsityölehdestä (5/1997) ja kokeilin siihen yksinkertaisia, rullaantuvia reunakkeita. Miehelle on peruspaita Noshin luomujerseystä ja etumuksessa piilottelee rintatasku.

 

Vielä paistaa aurinko, vielä ehtii ihastella kukkia. Puolukkaankin ehtii vielä mainiosti. Kaunista syksyä teille!
 

maanantai 12. elokuuta 2013

Loppukesän pintaraapaisu


 

Tunnustan. Olen popsinut herneitä ja herukoita, kuokkinut perunoita, hämmästellyt karvaisia ja kitkeriä kurkkuja, poiminut hilloja, juolukoita ja variksenmarjoja (ehkä vähän mustikoitakin) ja ihastellut pihan pieniä väriläiskiä - sen sijaan että olisin vaivautunut kuvaamaan kaikkia kesän aikana syntyneitä ompeluksiani. Enkä kadu mitään!

Ne muutamat kuvatut tulevat tässä. Jossain välissä valmistui iloisen nostalginen ja vähän surkuhupaisakin jämälankatakki kuopukselle. Ohje on jostain Modasta, en vaan enää muista mistä. Värit olisivat herkullisemmatkin voineet olla mutta näitä nyt löytyi ja sillä hyvä. En oikeastaan edes pidä ainaoikeinneuleesta mutta tässä se näyttää jotenkin herttaiselta, sillä satunnaisiin langanvaihtoihin yhdistettynä se tuo elävästi mieleen lapsuuteni haparoivat neulomukset. Pääntie on vähän iso, kaipaa ehkä kumilankaa.



Otsolle myös "vielä ehtii -setti", kaavat Suuri Käsityölehti 7/2010. Vielä ehti tälle kesälle ja vielä riitti se kaavojen suurin koko eli 98. Tosin paidan malli olikin sen verran outo, että muokkasin sitä pidemmäksi ja kapeammaksi. Valmis paita taitaa lopulta olla kokoa 104, menee varmasti hyvin ensi kesänäkin. (Pääntie on vielä aika iso joten olen nyt pukenut toisen paidan alle.) Shortsien kaavalla leikkasinkin loppujen lopuksi pitkät housut, joten ne puolestaan menevät oikein hyvin nyt alkusyksyllä. Itse kaava on sen verran reilu että sillä voisi varsin hyvin tehdä shortseja vielä ensi kesäksikin. Paidan trikoo on jämäpala Hilcon hyvää perusraitaa, ja housut tein mummon antamasta paitapuserosta joka tosin alkujaan oli vaaleankeltainen. Rintataskut jätin polvipaikoiksi.



 
Heinäkuussä vietettiin lasten ja siskon kanssa muutama laadukas päivä mummolassa, ja sain vihdoin urakoitua mattoloimen täyteen. Solmittavaa riittää useampaankin istuntoon! Näitä on kudottu neljä tai viisi kesää, joten iso rulla on täynnä lähimenneisyyttä. Sinipunaista pikkumattoa kudoin kuopusta odottaessani ja nyt se pääsi Otson ja Aavan uuden, yhteisen huoneen lattialle. Tykkään! Väritkin on samat kuin kaapinpäälystän kaitaliinassa.
 


 

Tänään heräsin varhain, saattelin molemmat tytöt koulun pihalle, päällystin matikankirjan kontaktilla. Viime viikolla vielä surin kesän loppumista, mutta tänään huomasin nauttivani arkeen palaamisesta. Yksi juttu vain harmittaa. Käytin tänään ensimmäisen kerran uutta takkiani jonka ompelin jo kesäkuussa, mutta en saanut vieläkään sitä kuvattua. Sitäkään. Lupaan palata astialle!




keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Trikoonpalasia ja muita kesäherkkuja



 


Paitoja nuorimmaisen kesävaatetusta täydentämään. Kaupunkiautotrikoopalasta olin pitemmän aikaa katsellut Sampsukan löytökorissa sillä silmällä että siitä saisi juuri kesäpaidan pojalle... lopulta sen sitten tilasin (ja vähän muutakin, hups!). Raitapaidat sentään loihdin ihan vaan tilkkulaatikon antimista. Vihreäraitainen oli aikoinaan oma lempipaitani, josta jo vuosia sitten tein pikku-Linnealle mekon - olikin niitä ihan ensimmäisiä kierrätysvaateompeluksiani. Nyt vain muunsin sen paidaksi Otsolle, nopea ompelus ja noista raidoista tykkään edelleen - tai uudelleen. Otson vihreät shortsit tein alkukesällä omista vanhoista mammahousuistani ja samasta kankaasta on vielä pitkätkin housut tuloillaan.

Ja häkkyrä se on leikisti ruohonleikkuri, niin kuin moni muukin esine nykyään, sisällä ja ulkona. Uusi lempileikki.

Alkkarikaavasta piirsin jo valmiiksi seuraavan koon, ja sen kanssa sitten tuhosin Aavan vanhan, pitkään palvelleen tunikan, lisukkeena vähän toisenvihreää tilkkua.


Toinen hups: kävin lankaostoksillakin. Ihana likaisenkeltainen Hanko on kummitellut mielessä siitä asti kun se kauppoihin tuli. Odotukseni ja harkintani palkittiin punalapuilla, tosin keltaista olikin sitten enää viisi kerää hyllyssä. En mitään kesätoppia tästä halunnut, joten otin harmaata toisen mokoman kaveriksi. Pirtelö onkin sitten silkka heräteostos, jonka kohtaloa jään pähkäilemään.

Muita kesäherkkuja: ensin oli raparperihillovillitys, joka ei ehtinyt edes kunnolla mennä ohi, kun huomasin jo ensimmäisten mustikoitten olevan kypsiä. Ensi viikolla mummolassa ehkä vielä hillasuollekin. Oi kesää!
 
 

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kesäkuvia

On sitä kesää eletty täälläkin, vanha kone se vain sanoi sopimuksen irti ja vei mukanaan osan todistuskappaleista. Uusi kone ja uudet kuvat - ehkä niitä alkukesän ompeluksiakin tulen vielä sivuamaan jossain vaiheessa.

Muutama päivä ehdittiin Keski-Suomessa matkailla. Lyhytkin matkalaukkuelämä saa arvostamaan oman kodin helppoutta ja tietysti lapsillekin oli vähän uusia näkymiä ja leikkipaikkoja.

 
 



Minä sisäänajoin uuden kesälätsäni, johon innoitusta ja vinkkiä sain Unikuun lippismallista. Sopivankokoinen siivu Paprikaa löytyi itsetehdyn hameen muodossa kirppikseltä hintaan 0,50 euroa.


 
Tänään vietimme sadepäivää oman kunnan matkailukohteessa ja tässä on näköjään sopivasti tullut kuvattua tyttöjen uudet kesälegginsit sekä Linnealle synttäripakettiin väsäämäni pitkä paita toivehahmolla varustettuna. Pitkä setä puolestaan ei kuulu meidän perheeseen. ;)
 
 
Paitsi että mökkeillessä saimme todistaa hienoa ukkosmyrskyä, myös kohta kotiin palattuamme rytisi ja vettä tuli taivaan täydeltä. Tomaatin alkujaan valkoinen ruukku sai tarttumaan kameraan. Nyt kuivempia kelejä vähäksi aikaa, kiitos!