Pikkukukkatunika

Tämmöisen tein viime viikon lopulla. Oli lauantaina meno miehen mummin synttäreille, ja iski se klassinen ei-mitään-päällepantavaa -fiilis. Halusin jotain 'arkijuhlavaa' ja vilpoista - yleensä kun siellä mummin luona tuppaa tulemaan kuuma.

Ottobre Womanista 5/2008 olin jo aikaa sitten piirtänyt kaavat kankaiseen tunikaan, ja Huuto.netistä löysin loppukesällä kivan retrohenkisen viskoosikankaan.

Nämä kaksi kohtasivat nyt toisensa ja syntyi siisti ja vilpoisa vierailuvaate.

Kangas riitti juuri ja juuri. Hihat jouduin leikkaamaan sivuttain, mutta sainpahan siitä hyvästä sitten hulpioreunat hihansuihin. Vyön jouduin myös kokoamaan monesta lyhyestä palasta. Pääntiehen tarvittavaa vinokaitaletta en edes saanut samasta kankaasta leikattua, vaan jouduin käyttämään siihen tarkoitukseen toista, neutraalin väristä kangasta. Onneksi kaitaleen oli tarkoituskin jäädä kokonaan nurjalle. Kukkakankaasta ei ylimääräiseksi jäänyt kuin jokunen matonkuteeksi menevä suikale sekä pari pientä palaa, jotka olisi kiva käyttää vaikka johonkin aplikaatioihin.

Malliin olisi kuulunut taakse piilovetoketju, mutta sellaista ei löytynyt omasta takaa. Laitoin tavallisen ohuen ketjun. Eihän sitä piiloon saanut, varsinkaan kun koneessani ei ole vetoketjujalkaa. :/

Makutuomarina ollut sisko vakuutteli, että näkyvät vetoketjut ovat muotia, joten jätin tuon nyt noin sitten. Jos olisin etukäteen tiennyt, että tunika menee päälle vähän lyhyemmälläkin halkiolla, olisin tehnyt takakappaleen kaarrokkeen kohdalle napituksen ja leikannut takakappaleen muun osan taitteelta. Nythän siinä on siis sauma keskellä koko matkan, kun ohjeen mukaan tein.

Ihan kiva malli kyllä ja kokokin oli passeli. Vyön sidoin vain taakse, on mielestäni nätimpi niin. Tällä kaavalla olisi voinut tehdä mekonkin, mutta kun kangasta oli nyt niin niukasti, niin ei sitten. Farkut kaveriksi ja menoksi. Eikä muuten tullut liian kuuma. :)

Kaamos laskeutui blogiin

Alkoi se punakukkainen pohja käymään niin silmään... Kaikki kuvatkin näytti ihan valjuilta kun oli liian hieno tausta. ;) Että nyt sitten mennään jonkin matkaa eteenpäin tällaisissa sinisissä tunnelmissa.

Vähän kaamokselta maistuu nyt nämä esiteltävätkin, mutta suoraan sanottuna suurin piirtein sellainen tämä blogi on! :D

Kaksi viikkoa sitten jo surautin esikoiselle uudet villahousut kun edelliset havaittiin liian lyhyiksi. Housut on tehty omasta vanhasta neuletakista, jota en enää tykännyt pitää ja jota en kehdannut kierrätykseenkään viedä, kun hihassa oli reikä. Neulos on ihanan ohutta ja pehmeää.

Kaavana käytin jotain millä olen ennenkin esikoiselle housua ommellut... Lahkeita leikkasin ensin miehustasta niin pitkästi kuin sain, ja siihen vielä lisäksi hihansuista sellaiset pätkät kuin rikkinäisen kohdan alapuolelta irtosi.

Hassulta ne poikkisaumat vähän näyttää, mutta ei haittaa koska välihousuthan nämä. Pituutta on vielä reilusti mutta sekään ei haittaa.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän kierrätysompelukseen! Tarpeeseen tulivat ja vanha neule sai uuden elämän. Ompelukin sujui sutjakkaasti eikä työ jäänyt viikkokausiksi lojumaan. Niin se käy kun on fiilinki päällä... Hihojen yläosat jäivät jakoperää - niistä vielä jotain pientä lämmikettä saisi.

Tyytyväinen olen myös kaavaan, jolla tekaisin miehelle parit ihan uudet kalsarit. Kaava on Suuri Käsityölehdestä 11/92 ja se on sivusaumaton, eli juuri sellainen kuin olen etsinyt. Tätä samaa kaavaa tosin piirtelin jo keväällä, mutta silloin koko 52/54 antoi tulokseksi itselleni sopivat kalsarit... Nyt sitten jäljensin ronskisti koon 56, ja sain aikaan sopivia L-kokoiselle miehelleni. Ei näitä tämmöisiä pysty mitenkään hienosti kuvaamaan, mutta todistuskappaleena nyt kuitenkin:

Mustat ovat vanhaa tuttua Maaemon luomutrikoota (joka on aika jäykkää), mutta toisiin ostin Löytö-Palan laarista kappaleen kotimaista viskoosielastaania (oletan). Sopiva kuminauha jäi sitten sillä reissulla ostamatta, joten harmaitten vyötärö on vielä laittamatta.

Ja tämä alkaa olla jo naurettavaa, mutta ommeltua kuitenkin. Loimia hevosille:

Ison harmaan hepan vaaleanpunainen loimi on alkuperäinen Lego-varuste, jota käytin mallina valkoisen hevosen kukkaloimeen. Pienemmille heppasille pitikin sitten itse säveltää päällepantavaa, ja tein niille mahan alta tarralla kiinnitettävät mallit. Jotka pysyvätkin sitten paljon paremmin päällä. Taas nähtiin että itse tehden saa parempaa... Kovin isoja ei ne fleecetilkut olleet joista nämä syntyivät. :)

(Meni muuten pohjan vaihdoksen myötä taas vähän sekaisin aikaisemmat postaukset. Lähinnä rivivälejä näyttää siunaantuneen lisää vähän sinne sun tänne, ärh! >:( )

Nukkeleikkitarvikkeita

Talvi se tulee nukkemaailmassakin, eivätkä tyttöjen kesällä saamat barbit enää meinanneet tarjeta alkuperäisissä hepenissään. Pitkään onkin kirjastosta ollut lainassa Jette Riisgaard Ternsöen Ompele Barbien puvusto, ja nyt oli korkea aika alkaa siitä jotain toteuttaakin. Valitsin helpoimmasta päästä mallin, kimonohihaisen jakun, ja surautin barbeille velourtilkuista lämpimämpää päällepantavaa.





















Valkoinen jakku on suoraan ohjeen mukaan tehty, mutta kun en tykännyt noista vaan käännetyistä reunoista siinä, niin toiseen jakkuun laitoin sitten ohutta pitsikuminauhaa reunojen somisteeksi. Housut olen tehnyt jo aiemmin, kaava Suuri Käsityölehden numerosta 10/95, mutta jäivät aikanaan bloggaamatta kun ei ollut sopivia yläosia kaveriksi kuvaan.

Samalla inspiksellä valmistui vielä yöpaidat niin näille blondikaksosille kuin vanhalle etnobarbillekin. Kaava siihen myös Ternsöen kirjasta, mutta jokaisen paidan tein vähän eri lailla, kun aina oli jotain parannettavaa.

Siinä ne leidit patsastelevat kirkasvalolampun loisteessa taustanaan ompeluhuoneen kaaosta... Pikkukukkaisesta paidasta tuli tyylikkäin, ja siinä on jotenkin 60-luvun henkeä.

Pitemmän aikaa on työn alla ollut myös tyttöjen vauvanukeille lisää vaippoja. Leikkasin ne jo aika kauan sitten, mutta valmiiksi ne ovat ehtineet pikku hiljaa sitä mukaa kun saumuriin on sattuneet sopivat langat. Viisi niitä tuli - hassua mutta luulin leikanneeni seitsemän. Enempää ei kuitenkaan löydy sen paremmin valmiina kuin keskeneräisenäkään, enkä kyllä muistakaan, minkä näköisiä ne loput kaksi olisivat, joten ehkä niitä ei koskaan tämän enempää ollutkaan.

Kaikissa on sama itsekehitelty kaava, mutta osaan laitoin nepparit ja osaan tarrat. Siivekkeissä on kahta eri mallia koska en ensin uskonut että saisin noin kapean siivekkeen saumuroitua yhtä soittoa. Mutta näköjään onnistuu sekin..

Kyllä kelpaa nyt vaihtaa vaippaa vauvoille. Sami on vauvoista vähän isompi ja Rantta pienempi, mutta nämä vaipat käyvät molemmille, kun säätövaraa on. :)

Äidin arjen sulostuttajat

Kuulostaako otsikko kovin 50-lukulaiselta? Ei se mitään. Otsikkojen keksiminen on joskus niin vaikeaa.

Omaa leivonta-aiheista arkeani sulostuttamaan tein kuusi kaunista leivinliinaa. Aiemmin sitä tarkoitusta on palvelleet vanhat vaippaharsot, mutta ne ovat oikeastaan liian suuria. Ja voidaanhan niitä tarvita joskus vielä vaipoiksikin, joten halusin Oikeita Leivinliinoja. Viimeksi olen leivinliinoja tehnyt peruskoulussa...

Ostin kirpparilta pienen lakanan, joka oli valkaisematonta lakanakangasta - juuri sellaista mistä koulussakin niitä liinoja ommeltiin. Sopi siis hyvin ajatukseeni. Lakanasta sain kuusi liinaa, ja niihin värkkäsin erivärisiä koristuksia reunoihin.














Kolme ylintä ompelin äitini elektronisella Husqvarnalla, jossa on jos vaikka minkälaisia hienoja koristeompeleita. Monta ihanaa jäi käyttämättä, sillä aika loppui sillä kertaa kesken, enkä jaksanut odottaa seuraavaan käyntiin. Loput kolme huristelin siis menemään omalla koneellani, ja ihan kivoja silläkin tuli.

Vahinko ettei meillä ole (ainakaan vielä) puuhellaa - näistä olisi saanut romanttisemman potretin puuhellan tuntumassa.














Pullat pystyyn, taikina nousee - äiti nyt leivotaan!

Ja vaikka leipoessa ei yleensä kylmä tulekaan, niin monesti muulloin tuppaa meillä talvisaikaan sisätiloissa viluttamaan jos vain paitasillaan hilluu. Jo pari kuukautta sitten aloin ounastella lähestyvää talvea ja tunsin tarvetta saada jonkinlaisen liivin tai muun lyhythihaisen lisälämmikkeen sisäkäyttöön paidan päälle puettavaksi. Pitkähihaisia neuleita löytyy kyllä, mutta ne ovat kovin epäkäytännöllisiä taloustöissä. Kaivoin kierrätykseen menevien kassista paksun ja väljän Elloksen pooloneuleen tuunattavaksi. Neule tuunautuikin sujuvasti lähes valmiiksi, mutta jotenkin sitten inspiraatio hiipui ihan kalkkiviivoilla, ja kesti näin kauan ennen kuin sain sen valmiiksi.

Valitettavasti lähtötilanteesta ei ole kuvaa, mutta lopputuloksesta on:














Neule on mukavaa ramin ja puuvillan sekoitetta, ja värit ovat edelleen mielestäni aika herkulliset. Leikkasin hankalan poolokauluksen matalaksi, saumuroin reunan, käänsin ja ompelin reunan nurjalle käsin. Etumuksen leikkasin auki, saumuroin, ja irtileikatusta kauluksesta purkamallani langalla virkkasin molempiin etureunoihin kolme kerrosta kiinteitä silmukoita. Virkattuun reunukseen oli sitten helppoa ommella vetoketju. Hihat katkaisin ja huolittelin samaan tapaan kuin etureunat. Hihojen ylijäämäpaloista purkasin puolestaan lankaa taskuihin, jotka ovat ihan tuollaista perus isoäidinneliö-mallia. Taskut ompelin käsin kiinni, ja tämä nyt sitten oli se vaihe mihin työ kangistui viikkokausiksi... valmistuen viime yönä.

Tänään äiti sai keekoilla valmiissa kotineuleessaan ja viisivuotias toimi kuvaajana.

Taskut ovat lähinnä koristeelliset, sillä ne ovat vähän liian ylhäällä jotta niihin olisi kätevää sujauttaa mitään - edes käsiään. Harmaan hameeni kanssa näyttää kyllä vähän hassulta kun on kahdet taskut päällekkäin.


















Pääasia että ei tule hyvin kylmä, siis varmasti e-hei.

Tofun kanssa tutuksi

Ruoka-aiheinen postaus pitkästä aikaa.

Olen monesti harmitellut, kun olen nähnyt kaupassa olevan halvennuksessa tofua enkä ole uskaltanut sitä ostaa, kun en ole tiennyt, miten sitä söisin. No, eilen sattui kohdalle sellainen halvennus-tofupaketti, jossa oli jopa käyttöohjeet kyljessä. Uskaltauduin sitten sellaisen ostamaan ja tänään laitoin. Kuivasin, leikkasin kuutioiksi ja paistoin oliviiöljyssä. Siitähän tuli ihan sympaattisen näköistä (kyseessä yrttimaustettu tofu):

Syömistä silmällä pitäen sekoitin lautaselle tofukuutioihin perunaa, parsakaalia ja herkkusienisalaattia (joka sekin oli halvennuksessa). Tuli hyvää!

Leivän (toistan jo itseäni mutta sekin oli halvennuksessa...) päällä on punaisista linsseista, kikherneistä, oliiviöljystä ja mausteista tehtyä tahnaa. Hyvää sekin.

Eihän se tofu niin omituista avaruusmönjää olekaan. Ei siitä nyt heti kättelyssä lempiruokaa tullut, mutta uskallan varmaan toistekin ostaa jos näen punaisen lapun kyljessä. :)

Tuskien tunikapusero

Totesin vanhan mutta ihanan henkkamaukka-velourpuseron käyneen Aavalle liian pieneksi, ja oitis tuli olo, että haluan tehdä uuden isomman tilalle. Vanhassa puserossa oli rypytetty frilla helmassa, josta olen aina tykännyt. Kuvittelin että helpostihan minäkin sellaisen teen.

Mulla oli valmiiksi piirrettynä kaavat Ottobren teekannutunikaan; piti joskus sillä kaavalla tehdä Linnealle jotain mutta tekemättä jäi. Nyt vertailin kaavoja pieneksi jääneeseen puseroon ja tulin siihen tulokseen, että niillä saan juuri sopivasti isomman Aavalle tehtyä. Lisään vaan helmaan sen frillan.

Kankaaksi valikoitui samaa raitavelouria josta olen aiemmin tehnyt mm. leveälahjehaalarin. Sille parit trikoonjämät lisukkeiksi ja ihan kiva pusero syntyi:

Vaan missä frilla?! Voin kertoa että se lojuu ompeluhuoneeni lattialla mykkyrässä. Sen jälkeen kun olin sen kolmesti helmaan ommellut ja yhtä monta kertaa purkanut, tulin siihen tulokseen että liian toivotonta. Vaikka käytin framilonia apuna ja kokeilin jopa leikata sen lyhyemmäksi kuin itse helman ympärys, niin aina vain frilla jäi jostain kohtaa törröttämään ylöspäin. Puseron muut yksityiskohdat tuli tehtyä niin nätisti, että pakko oli helmastakin saada siisti, joten laitoin sitten kaitaletta.

Tässä vielä kuvattuna esikuvansa kanssa:

Huomannette, että punaisen puseron helma on suora eikä kaareva. Tätä veikkaankin pääsyyksi frillaompelun hankaluuksiin. En kuitenkaan enää halunnut neljättä kertaa yrittää niin, että leikkaisin helman suoraksi, koska pituutta on muutenkin ehkä aavistuksen liian vähän. Ehkä kokeilen frillajuttua joskus johonkin muuhun työhön sitten. Ainakin sain tässä hyödyllistä harjoittelua sen tiimoilta.

Yksityiskohdista lähikuvaa. Tähdet on piirretty piparimuoteilla, ja silti onnistuin saamaan niistä hieman vinksottavia. Hello Kitty -merkki sivusaumassa on puolestaan täky, jolla varmistin sen että vaate miellyttää saajaansa. :P

Sen verran reilu on, että hihat täytyy kääntää. Mahtuupa pitempään sitten.

Heviverhot sano mies

Törmäsin SPR:n kirpparilla verhoon jonka kangas sykähdytti. Tai törmäsin kahdesti; ensimmäisellä näkemällä en ostanut mutta toisella kertaa, kun se edelleen oli siellä, lähti sitten mukaan. Tällaista kangasta:

Kasarihenkeen siis. Verho oli iso ja pitkä kappa, jossa oli metritolkulla rypytysnauhaa niin vaaka- kuin pystysuorassakin. En heti tiennyt mitä siitä keksisin, ja purkasin kaikki rypytysnauhat pois saadakseni paremman käsityksen kankaan suuruudesta ja voidakseni mallailla sitä ikkunoihin myös ihan suorana. Lopulta päädyin suunnittelemaan siitä makuuhuoneeseen uutta verhoa, koska muihin huoneisiin en halunnut niin tummaa kangasta ikkunaa peittämään.

Makuuhuoneen ikkuna ennen:

Ikkuna on ongelmallinen, koska ensinnäkin sen vieressä on tuuletusräppänä ja verhotanko on asennettu yltämään sekä itse ikkunan että räppänän yli. Ikkuna on siis toispuoleinen. Toiseksi nurkassa jököttää vanha tietokone niin lähellä seinää, etteivät sivuverhot mahdu laskeutumaan suorana sillä puolen, joten kappa on suunnilleen ainoa vaihtoehto verhoksi. Vanha kappa oli ihan kiva mitä nyt aika eilinen tyyliltään sekä väritön myös. Makuuhuoneen tapetit, ovet ja ikkunanpielet ovat kaikki valkoisia, joten valkoinen ei ehkä ole kaikista jännittävin väri verhoon.

Jälkeen:

Repäisin kankaasta sopivan levyisen kaitaleen, leikkasin alareunan aaltoilevaksi (samaan tapaan kuin lumitähtiä tehdään paperista, eli taittelin kankaan ensin nipuksi), kanttasin sen samasta kankaasta leikatulla vinokantilla ja ompelin yläreunaan siinä olleen rypytysnauhan takaisin (fiksumpaa olisi toki ollut jättää se alunperinkin ratkomatta...).

Tulipa samalla pestyä ikkunakin, kannettua aralia-parka muualle ja tuotua tilalle kukoistava kultaköynnös amppelissa. Kuinka kauan se tuon tumman verhon varjossa kukoistaa, onkin toinen juttu.

Kanttausta esittelevä kuva on sitten upea: tottakai siihen on osunut kohta missä vinonauhassa on saumakohta ja verhossa jotain langanpätkiä. Tuosta nyt kuitenkin näkyy myös se, että leikkasin vinonauhan raitojen suuntaisesti, mutta koska raidat eivät olleet viivasuoria, myös kanttauksesta tuli hieman vaihtelevan näköinen. Minusta aivan hauska sellaisenaan, elävän näköinen. Kuten koko verho. On kuin ikkunalla olisi kellohame päällä. Tykkään!

"Heviverhot", sanoi mies kun kysyin kommenttia uudistuksesta. No ainakin uusi kappa rokkaa ihan eri lailla kuin entinen.