Turnausväsymystä ja merkkihaaveita

Alkoi tuossa jo vähän tympäistä ainainen joululahjatehtailu. Toisaalta on hyvä että aloittaa lahjojen valmistamisen ajoissa, toisaalta taas siihen ehtii sitten kyllästyä moneen kertaan ennen kuin homma on ohi. Tänä aamuna tunsin oloni totaalisen turnausväsyneeksi ja joulustressaantuneeksi ja mielessä jauhoi vain Jope Ruonansuun Pakollinen joulu. Onko pakko rumat villasukat kääriä pakettiin?

Hyvä ompelupäivä tästä kuitenkin tuli. Ei kylläkään mikään Hyvä Äiti -päivä, mutta kaikkeahan ei voi saada. Ulkoillaan sitten joskus seuraavan kerran kun aurinko taas näyttäytyy. Koska joulujutuista on kyse, niin tämä päivitys ei sisällä oikeastaan paljoakaan tämänpäiväisiä ompeluksia, mutta jotain sentään. Anopin pakettiin valmistui napakat patalaput puuvillatilkuista ja havillisista collegenpaloista.

Samassa kuvassa niinikään anopille tekemäni kämmekkäät pätkäkoolatusta Bambinosta (muistaakseni), sekä kangaskassi joka on valmistunut jo aiemmin. En vielä tiedä meneekö kassikin anopille vai jollekin muulle... Ja anoppihan ei tietääkseni ja toivon mukaan lue tätä blogia. :P

Nämä loputkin on sitten jo aiempia tekeleitä, omiin tarpeisiin ja joulupakkopullan kevennykseksi.

Mies valitti kun oli hukannut heijastinhihanauhansa, ja etsiskeli kaupasta uutta tilalle. Ei onneksi löytänyt, sillä sain sitten myöhemmin idean. Kovinkaan suurta taidokkuutta ei vaatinut kyhätä kokoon vastaavaa tsi-mallia:

Materiaalina kuminauhan jämäpala, enstexin jämäpaloja ja räikeänväristä heijastinkangasta. Sekä neppari. Kas näin ja nyt taasen loistaa:

Olishan sitä voinut tikata heijastinkankaan paloja kiinni suoraan kuminauhaankin, mutta halusin hyödyntää tähän lyhyen pätkän kuminauhaa, joka ei riittänyt enää oikein mihinkään muuhun. Samoin tulipahan käyttöä noille tosipienille enstexin paloille, sanoo hän joka ei heitä mitään hukkaan.

Saumurissa oli taannoisen tonttulakkiompelun jäljiltä punaiset langat, ja mietin että jotain muutakin pitäis sillä värillä keksiä ennen kuin taas vaihdan. Päätin etsiä punaisia tilkkuja ja tehdä nukeille joskus lupailemiani tonttuvaatteita, mutta tulikin sitten vähän jotain muuta:

Aika kesäinen setti tuli; tyttöjen mielestä se on unipuku. Miten vain. Vähän säätämiseksi meni tunikan reunojen kanssa, kun ilman kunnon suunnitelmaa kappaleita leikkelin. Tajusin liian myöhään, että enhän nyt tuonkokoiseen liivimekkoon ala mitään kaitalehuolittelua reunaan vääntämään, joten en sitten muuta keksinyt kuin vääränvärisen pitsikuminauhan. Ja nurja puoli ei tarkastelua kestä. Mutta kokonaisuutena ihan kiva. Oman huonon imetyspaitani pienimmistä palasista on leikattu se.

***

Sitten viimeisimpään hurahdukseeni: pitäis saada merkkilappuja. Monella muullahan noita näyttää jo olevan, ja pitkään olen tässä sinnitellyt niillä mielin etten minä tarvitse. Että olen Vaatimaton Käsityöläinen joka ei halua sen kummemmin loistaa tuotoksillaan vaan iloita siitä jos voi tehdä tarpeeseen ja vanhasta uutta. Ajattelin että tuossa yhtälössä ei persoonallisella tunnuksella olisi mitään sijaa, mutta nyt on vähän kelkka kääntynyt. Ja se kumpusi juurikin näistä joululahjapuuhasteluista. Rupesi tuntumaan, että varsinkin ja nimenomaan lahjaksi antaessa olisi kiva jos siinä tuotteessa olisi oikein merkki, antaisi ikäänkuin katu-uskottavuutta.

Niin että nyt olen sitten monena päivänä löytänyt itseni pähkäilemästä, mikä se minun merkkini voisi olla. Ei olekaan ihan helppoa päättää sellaista. Pitäis olla jotain lyhyttä ja ytimekästä, joka kertoo jotain minusta ja on suomenkielinen ja ja ja... Ruotsalaista minanamnband.se -sivustoa jo katselin sillä silmällä, että sieltä sitä saisi aika hienoja merkkinauhoja - kun vaan keksisi sen tekstin!

Kivan päivän ilta

Taas ollaan yhtä päivää lähempänä talvipäivänseisausta. Kovasti jouluinen oli tämä päivämme kun olimme ensin tyttöjen muskarin joulujuhlassa ja sitten vähän piparoitiin ja vielä tonttukuvailtiinkin. Vielä vähän bloggausta tähän päälle niin kiva päivä alkaa olla pulkassa.

Viikolla lämmittelin pari kertaa leivinuunia ja siinä yhteydessä sitten verryttelin vaihteeksi kynttiläntekotaitojani. Ajatuksena oli saada aikaiseksi vähän erikoisempia kynttiläisiä, joita voisi sitten tarvittaessa vaikka tyrkätä ihmisille joululahjuksen virkaa toimittamaan. Syntyi valikoima tuollaisia marmoroituja(-ko?) jugurttipurkin muotoisia möhkäleitä. Ihan kivoja, varsinkin siniset. Ja yksi kaikista rumin on testattu ja nätisti palavaksi todettu.

Eli paloittelin valkoisia kynttilänjämiä (hautakynttilöistä lähinnä) ja täytin muotit ensin niillä paloilla ja muruilla. Sulatin kattilassa värillisiä pätkiä ja kaadoin sitten valkoisten palojen päälle. Aika nopeita oli tehdä. Tänään vasta muistin kuoria purkit pois ja kuvata. Lisääkin näitä voisi tehdä jos ehtii. Olen huomannut että kun kynttilämassan sulattaa (palavan)uunin lämmössä, ei tarvitse kärsiä minkäänlaisista höyryistä eikä käryistä. Uuni imee käryt niin tehokkaasti. En enää taida kynttiläjuttuja hellalla tehdäkään, säästyypä sähköäkin.

Viikolla myös totesin, ettei mun viimetalvinen suosikki villamyssyni enää lämmitä, koska on venynyt liian suureksi ja tuuli viuhuu korvissa. Tästäpä sainkin oivan syyntapaisen käydä käsiksi ihanaan Hennaan eli vihreään lankaan jonka vastikään sain lahjoituksena. Halusin tehdä siitä palmikkoisen myssyn, mutta sopiva ohjee oli - selvä se - vähän hakusessa. Lopulta äkkäsin viimetalvisessa Käsityölehdessä (nro 2/09) lupaavanoloisen ohjeen (nro 7) ja aloin siitä soveltaa.

Ihan kivasti sovelsinkin, vaikka ensinnäkään en löytänyt sopivan kokoisia sukkapuikkoja - enkä pyöröäkään senpuoleen. Mutta into vain oli niin kova ettei joutanut odottaa kauppaan pääsyä, joten tein sitten pitkillä puikoilla tasona. Mitä nyt yksi sauma sinne tai tänne. Toiseksi lankani oli selkeästi ohuempaa kuin ohjeessa. Yritin käyttää sitä ensin kaksinkertaisena, mutta totesin että piposta oli sillä tavoin tulossa lähinnä makuupussi. Rohkenin sitten ihan yksinkertaisella yrittää, ja leveyttä tuntuikin tulevan ihan tarpeeksi.

Palmikonkiertojen välissä on yksi välikerros vähemmän kuin ohjeessa, koska tein tämän siis edestakaisena ja piti saada kierrot tehtyä aina samalla puolen. Tein myös sekä resorireunuksesta että varsinaisesta palmikko-osiosta lyhyemmät kuin ohjeessa - mallipipo oli ilmeisesti Hra N.O. Hääppöselle laadittu, tai sitten tontulle. Tälle kotitontulle se istuu nyt sitten tähän malliin:

Tykkään. Palmikot varsinkin on ihanat. Ja tietysti väri. Malliin keksisin kyllä parannettavaakin, mutta saapa nähdä viitsinkö hommata niitä sopivia sukkapuikkoja ja kokeilla samaa uudestaan pyörönä.


Toinenkin pääasia vielä tähän samaan postaukseen. Esikoisen kerhosta tipahti kutsu puurojuhlaan ja pukukoodina luki "tonttulakki mukaan". No oivalsin että enhän minä sellaista omista tätä nykyä, on ehtinyt vuosi jos toinenkin vierähtää siitä kun viimeksi on moista tullut pidettyä. Tartti sitten tehrä jotain.

Oikeastaan olisin halunnut kokeilla uusimman Käsityölehden tonttulakkimallia, mutta koska irtisanoin tilaukseni aiemmin syksyllä ja selaan nykyään vain siskon lehden, niin piti keksiä jotain muuta. Olin sitten niinkin innovatiivinen että päädyin tekemään neliskulmaisen trikoomyssyn tontuhkonvärisestä raitatrikoosta. Minä en näköjään ole ehtinyt vielä kunnolla kyllästyä tähän malliin. Kulkuset kulmiin että tunnistaa tonttulakiksi - vaikka epäröinkin, haluanko kilistä ympäriinsä tämä päässä.

(Palmikkomyssy ilman päätä pääsi samaan kuvatukseen.)

Raitatrikoo on kirpparilta trikoopalapussukan mukana tullut. Palan korkeus riitti juuri sopivasti kaksinkertaiseen myssyyn. Saumat siis ylhäällä.

Änkesin tyttöjen kanssa samaan kuvaan hattuineni. Tip tap vaan.

Blogit listaksi

Tein nyt sitten itsellenikin tuollaisen blogiluettelon, missä näkyy seurailemani blogit. Muiden blogien listoista on kiva ollut aina välillä loikata lukemaan jotain itselle oudompaa blogia - on löytynyt sillä tavalla vaikka mitä mielenkiintoista. Tuossa listassa on nyt alkuun ne mitä tuli mieleen ja mille löysin heti kättelyssä osoitteenkin - lisäilen sitten jos ja kun huomaan että jokin tykkäilemäni ei siinä näy.

Paljastusta pukkaa...

Äskettäin valmistui suvun (toistaiseksi) nuorimmalle jäsenelle paketti, jonka sisältöä en malta heti paikalla olla esittelemättä. Silläkin uhalla että lahjottavan lähiomaiset tämän postauksen sattuisivat näkemään ja siitäkin huolimatta että kuvien värit ovat päin honkia.

Aiemmin valmistunut tonttuinen lahjapussi

sai täytteekseen tällaisen huppariasun:

Asun kaavat Uusi Nainen -lehdestä numero 3/81. Kooksi oli ilmoitettu 7-10 kk, mutta jo kaavat näyttivät ehkä pikemminkin 86-kokoisilta ja tämä puku valmiina jopa 2-vuotiaan kokoiselta. Noh, eipä jää heti pieneksi - lahjottava kun on vielä alle vuosikas. Ajatukseni oli että jos tämä ensi kesänä olisi hyvä - meillä kun ainakin noita huppareita on käytetty nimenomaan kesätakkeina. Laitoin hihoihin pitkät resorit joita voi ensin pitää kaksinkerroin.

Kuvien, varsinkin kahden jälkimmäisen, värit ovat tosiaan aika vääristyneet. Raitakangas on Myllymuksujen Kevät-nimistä joustofroteeta, jonka värit ovat tummanvihreä, omenanvihreä ja oranssi. Tilasin tuota joustista jo yli puolitoista vuotta sitten, kun siihen kovin ihastuin, mutta koskaan en saanut siitä omille tytöilleni mitään tehtyä. :/ Aiemmin olen kankaasta vain yhdet lahjapotkarit leikannut.

Raitafroteelle löytyi oivallisesti kaveriksi pala tummaa havunvihreää joustocollegea, jonka olen yhden kangaspaketin mukana aikoinaan saanut, ja joka sekin oli jäänyt vähän hylkiöksi. Jos olisin yhtään kohtalonuskoinen, voisin sanoa, että se kangas oli kaikki nämä vuodet odottanut päätymistään nimenomaan osaksi tätä pukua - niin loistavasti se täydensi tuota froteeta. Palasta sain juuri riittävän pitkät housut leikattua ja loput leikkelin resoreiksi - se tuntui sopivan joustavalta siihenkin tarkoitukseen. Lisää kohtalokkuutta saadaan, kun todetaan että ostin vähän ennen tämän puvun aloittamista kirpparilta pussillisen trikoopaloja, ja siitä pussista löytyi collegen kanssa saman väristä trikoota, josta sain huppariin vuorin. Neppareissa ei sitten olekaan enää mitään mystistä: ne tilasin ihan tätä varten. :P

Housuista ei ole paljon sanottavaa, paitsi että resorivyötärö on omaa sovellustani - ohjeessa vyötärölle olisi käännetty kuja mutta minusta niistä olisi sillä tavoin tullut liian matalat. Muuten housut vaikuttavat kivan mallisilta. Hupparin kanssa näpertelinkin sitten vähän pitemmän aikaa. Tämä oli ensimmäinen vuorillinen takki, johon tein resorireunat helmaan ja hihoihin. Jouduin siksi aika lailla tuumailemaan ja suunnittelemaan ompelujärjestystä - lehden mallivaate kun oli tehty vuorittomana. Hyvä siitä lopulta tuli, kun hitaasti vaihe vaiheelta tein.

Ainoa mikä tässä hupparissa epäilyttää on huppu. Tältä se näyttää nappilista kokonaan suljettuna:

Kasvoja varten jää todella pieni aukko, eikä huppua muutenkaan ole liialla koolla pilattu. Olisin itse asiassa mielelläni leikannut sen isommaksi, mutta frotee ei siihen enää riittänyt. Ainakin meidän lapsilla tämän kokoinen huppu olisi jäänyt pelkäksi niskan koristeeksi. :/ Toivotaan että lahjan saaja on vähän pienipäisempää sorttia. Kieltämättä tulee nyt mieleen, että olisi voinut olla parempi tehdä hupparista kokonaan huputon ja tehdä settiin mukaan erillinen myssy. Mutta tämä on tätä jälkiviisautta taas. Onneksi ylimmän nepparin voi jättää auki, kuten se ensimmäisessä kuvassa onkin.

Huppuproblematikkaa lukuunottamatta asu on mielestäni todella ihana, ja juuri sellainen, jonka mielelläni pukisin omalle lapsellenikin. Kyllä kehtaan antaa.

Ennakkojoulu

Olo on kuin jouluna, kun meillä käyneet harvinaiset vieraat toivat mulle yllättäen kaksi isoa laatikkoa:

Täynnä uusia kankaita ja ompelutarvikkeita, voi hyvänen aika! Nämä sain ikäänkuin "perintönä". Kyllä oli herkullista tutkia ja kaivella laatikoita. Joitakin kankaita on sellaisia mitä en varmaan tarvi joten laitan ne kiertoon edelleen, mutta suurin osa on joko Aika Tavaran Kaupittee tai Tiedänkin Mitä Tästä Vois Tehdä -osastoa.

Kuvasin laatikkojen parasta antia:

Mustaa vakosametia, sinisävyistä pikkukukkakangasta, kahdenlaista ihanaa ruutuflanellia (no aika vähän kumpaakin valitettavasti), ruskeavalkoinen retrokukkakangas, tukikangasta, laivapuuvillaa, vihreäruutuista ohutta puuvillasekoitekangasta sekä ruskeaa vohvelikangasta.

Luonnonväristä hahtuvaa kaksi korkkaamatonta kiekkoa (!), hienon vihreää villasekoitelankaa (no akryylia enimmäkseen mutta väri on ihana!) ja samaa lankaa myös valkoisena, paljon sinistä polvekenauhaa, ihania nappeja, kiiltävä barbinvaatteisiin sopiva kankaanpala (Linnea kuolasi tätä kovin), valmiita villasekoitteisia hiharesoreita (tämmöistä juuri etsin ihan vasta! no värit ei osuneet ihan kohdilleen mutta ei huonojakaan..) sekä iso satsi Gütermannin ja Mölnlycken lankarullia eri värejä, näyttivät täysiltä kaikki!

Kaikki tuo ja paljon muuta ja nuo hyvät muovilaatikot vielä lisäksi. Suurkiitos siis Terttu!

Kyllä nyt taas syyhyää ja inspiroi, mutta lahjapuuhailut on pahasti vaiheessa, pahus. Vaan ehkä hyvä niin - eipähän tule hätäpäissään aloitettua jotain vain siksi että on niin ihana saada uusia matskuja. :P

Suo siellä, väsy täällä

Täällä ollaan vajottu aika syvälle joululahjatehtailun upottavaan suohon. Kaikki omat, vähemmän kiireelliset projektit on tuupattu odottamaan joulunjälkeistä elämää. Mutta jotain pientä sentään täytyy välillä saada tehdä ihan omaankin käyttöön - virkistykseksi ja blogielämän ylläpitämiseksi.

Lisää ruokalappuja tytöille. Meillä oli tuossa välillä kaikki ruokalaput hävinneet jonnekin, niin että ainoita käytössä olevia ei saanut edes pyykkiin laitettua.. nyt on taas pari kunnollista enemmän.

Vaaleanpunainen lappu vanhaa autokuvioista miestenpaitaa (ihan hassu kangas!) jonka ostin kauan sitten tilkkutöitä varten, tausta omista vanhoista farkuistani. Puuha-Pete -lapun kuosi on jämäpala aikoinaan huutiksesta hommattua puuvillaa, taustalla jostain saatu pala tukevaa, mahdollisesti jotenkin "pinnoitettua" puuvillaa.

Ja taskuthan näissä on tarkoituksella ommeltu väärälle puolelle, josta ne sitten käännetään eteen törrölleen. Tuli muuten melkein kivemman näköisiä noista taustoista kuin etupuolista!

Kirpparilta tarttui aika vasta mukaan Henkan XS-kokoinen naruolkainmekko, joka oli vähän kainalosta revennyt ja hintaakin alle euron, joten ompeluksiin aika passeli. Hyvää ohutta lycratrikoota sen kokoiset palat josta juuri sai 116-senttiset legginsit.

Linnealla kun noita kuviollisia legginsejä ei juurikaan ole, ainakaan siistimpiä, niin ajattelin että voisi välillä olla hauskaa vaihtelua yksivärisiin... vaan enpä tiedä. Jotenkin hassun näköiset, kalsarimaiset jalassa, eikä värikään oikein käy mihinkään olemassa oleviin mekkoihin ja tunikoihin. Että tulikohan näistä nyt sitten kalsarit vaan...

Mutta kyllä väsyttää. Kun nyt selviäis uuteen vuoteen asti hengissä taas niin ehkä se siitä sitten.

Pikkukukkatunika

Tämmöisen tein viime viikon lopulla. Oli lauantaina meno miehen mummin synttäreille, ja iski se klassinen ei-mitään-päällepantavaa -fiilis. Halusin jotain 'arkijuhlavaa' ja vilpoista - yleensä kun siellä mummin luona tuppaa tulemaan kuuma.

Ottobre Womanista 5/2008 olin jo aikaa sitten piirtänyt kaavat kankaiseen tunikaan, ja Huuto.netistä löysin loppukesällä kivan retrohenkisen viskoosikankaan.

Nämä kaksi kohtasivat nyt toisensa ja syntyi siisti ja vilpoisa vierailuvaate.

Kangas riitti juuri ja juuri. Hihat jouduin leikkaamaan sivuttain, mutta sainpahan siitä hyvästä sitten hulpioreunat hihansuihin. Vyön jouduin myös kokoamaan monesta lyhyestä palasta. Pääntiehen tarvittavaa vinokaitaletta en edes saanut samasta kankaasta leikattua, vaan jouduin käyttämään siihen tarkoitukseen toista, neutraalin väristä kangasta. Onneksi kaitaleen oli tarkoituskin jäädä kokonaan nurjalle. Kukkakankaasta ei ylimääräiseksi jäänyt kuin jokunen matonkuteeksi menevä suikale sekä pari pientä palaa, jotka olisi kiva käyttää vaikka johonkin aplikaatioihin.

Malliin olisi kuulunut taakse piilovetoketju, mutta sellaista ei löytynyt omasta takaa. Laitoin tavallisen ohuen ketjun. Eihän sitä piiloon saanut, varsinkaan kun koneessani ei ole vetoketjujalkaa. :/

Makutuomarina ollut sisko vakuutteli, että näkyvät vetoketjut ovat muotia, joten jätin tuon nyt noin sitten. Jos olisin etukäteen tiennyt, että tunika menee päälle vähän lyhyemmälläkin halkiolla, olisin tehnyt takakappaleen kaarrokkeen kohdalle napituksen ja leikannut takakappaleen muun osan taitteelta. Nythän siinä on siis sauma keskellä koko matkan, kun ohjeen mukaan tein.

Ihan kiva malli kyllä ja kokokin oli passeli. Vyön sidoin vain taakse, on mielestäni nätimpi niin. Tällä kaavalla olisi voinut tehdä mekonkin, mutta kun kangasta oli nyt niin niukasti, niin ei sitten. Farkut kaveriksi ja menoksi. Eikä muuten tullut liian kuuma. :)