Akka joka tuunaa ja tiuskii

Silloin kun inspiraatio on oikein päällänsä, ei aina jaksa olla kovin kärsivällinen lasten ja miehen suhteen. Ei varsinkaan jos itsekin tietää että olisi muutakin tekemistä - esimerkiksi yksi kappale keskeneräistä juhlamekkoa - kuin se mitä parhaillaan tekee.

Eilen syntyi vanhasta neuletakista bolero. Ensin kuva lähtötilanteesta:

Tämä puuvilla(sekoite?)neule oli alunperin kilpikonnakauluksinen pusero, sain sen joskus yläasteella. Silloin oli nämä tämmöiset pitsineuleet niin muotia... Jossain vaiheessa muutin puseron neuletakiksi lisäämällä eteen vetoketjun, ja samalla leikkasin korkeahkon kauluksen irti ja ompelin siitä matalamman reunuksen pääntiehen. Takkimuodossaan neule palvelikin kai melkein kymmenen vuotta, kunnes vetoketju hajosi. (kuvassa resu vetoketju on jo ratkottu pois, ja jos rinnuksissa erottuu jotain punaista, se on liitua, jolla suunnittelin vähän että mistä leikkelen...)

Halusin lyhyen boleron jossa on puolipitkät hihat ja V-pääntie. Piirtelin tussilla uuden muodon...

Sitten saumuroin viivaa pitkin. Tämä oli jälkikäteen ajatellen vähän turha välivaihe - pelkkä saksilla leikkaaminenkin olisi riittänyt, mutta pelkäsin neuleen purkautuvan. Hihat katkaisin vain ronskisti saksilla eivätkä ne mihinkään purkautuneet.

Helmaan ja hihansuihin leikkasin ja ompelin alkuperäisen neuleen helmasta ja hihansuista pykäreunaiset kaistaleet. Kaula-aukkoon pykäreunaa ei riittänyt, joten leikkasin sitten ylempää helmasta kaitaletta jonka ompelin paikoilleen kaksinkertaisena. (Koska tarvitsin pitkän pätkän, jouduin leikkamaan molempien sivusaumojen yli ja nuo saumat jäivät näkymään kohoumina kaula-aukon molempiin reunoihin. Ei pahasti mutta niin että tuossa kuvassakin erottuvat. Ja kuvasta puheenollen - paitani ei ole tahrainen vaan peili se on roiskeissa. *nolo*)

Kiinnitys hoitui tottakai KAM-nepillä! Miten olen ennen tullut toimeen ilman niitä..?

Tykkään, tämmöiselle on ollut tilausta. Ajattelin neulovani jonkinmoisen, mutta ei näytä multa syntyvän sellaisia niin vain. Tuunaten syntyi.


Tänään mulla sitten tuli - edelleen juhlamekon kustannuksella - vastustamaton tarve muokata vanhasta huonosta lastenpaidasta nukelle joku vaate. Tällainen paita oli...

... ja tällainen siitä tuli:

(Vieressä puvun saaja päällään vaippa jonka surautin joskus aikaisemmin. )

Kaavaa ei ollut valmiina näin pienelle vauvalle (31 cm), mutta aikani kun ihmettelin niin syntyihän sellainen vähän yhdistelemällä kahta aiemmin käyttämääni nukenkaavaa. Puvustahan tuli peräti sopiva. Kas näin!

Nepit ovat tällä kertaa tummanruskeat ja kokoa 16, kun taas nuo aiemmin esiintyneet valkoiset ovat kokoa 20.

Lakanavaatteet ja uusi lelu

Viime viikolla saimme nauttia auringosta ja lämmöstä - tosin aurinko alkoi sitten tuntua jo vähän liiankin polttavalta. Sen jälkeen kun havaitsin omassa nahassani pari punertavaa kohtaa, tulin kovin huolestuneeksi lasten hipiän turvallisuudesta. Vaatekaapista ei tahtonut oikein löytyä ohuita mutta peittäviä vaatteita - ainoat ohuet pitkähihaiset ja -lahkeiset olivat yöpukuja. Tuli ompeluinspis.

Linnea, joka enemmän on tullut huonosti ruskettuvaan äitiinsä, sai ensiksi ohuen kangaspaidan ja -housut. Paita on tehty Juju-kirjan maatuskamekon kaavalla ja housut samalla kaavalla millä mm. nämä. Vähän pituutta lisäsin lahkeisiin ja korkeutta vyötärölle niin ettei tarvinnut erillistä vyötärökaitaletta.

Vaaleanlila sydänkangas (kuvio taitaa erottua vasta kuvia suurentamalla) on vanhasta vauvan pussilakanasta ja kirjavampi kukkakangas omasta vanhasta kesähamosesta, jonka ompelin 4. luokalla koulussa. :)

Paidassa on takana halkio ja nauhakiinnitys toisen raglansauman kohdalla. Hihoissa on kuminauhaa päärmeen sisällä. Puku on vähän sillä rajoilla, että näyttääkö yöpuvulta, mutta sujuvasti käytiin yksi kauppareissukin tämä päällä eikä näyttänyt minusta muuta kuin sievältä. :) No, voi olla että jos hellekäyttö jää vähiin niin nämä siirtyvät sujuvasti sinne yöpukupinkkaan loppujen lopuksi...

Aavallekin leikkasin oman auringonsuoja-asun, mutta ehdin ommella vain housut valmiiksi, ennen kuin inspiraatio (ja helteet) lopahti.

Aavan housujen kaava on Juju-kirjasta. Kangas on pehmeäksi hiutunutta puuvillaa, ehkä pussilakanaa tms., jota ostin joskus Huuto.netistä.















Näissä, samoin kuin Linnean housuissakin, parasta taitaa olla se, että muistin ensimmäistä kertaa ympätä keskitakasaumaan "pesulapun" josta lapsikin näkee kumpi puoli tulee taakse. Aika monet housut ehdin tytöille jo ommella niin että muistin tuon lapun ompelun liian myöhään ja sitten harmitti. Vihdoin on tainnut oppi mennä perille..

(Lapun tekstit on ihan mitä sattuu - valitsin sen lukuisten irtiratkottujen pesu- ja merkkilappujen kasasta vain sillä perusteella että materiaali oli sileää ja liukasta, ei-raapivaa.)

Aava itse halusi nämä kukkahousunsa heti yökäyttöön, eikä mulla oikeastaan mitään sitä vastaan ollut, koska nämä näyttää enemmän uniasulta kuin Linnean vastaavat. Johtuu ehkä kuminauhoista lahkeensuissa - ne jouduin lisäämään koska lahkeet olivat reilun mittaiset.

Samankuosinen kukkapaita odottaa ompelua. Jäin vähän miettimään, että saisinko joillakin sopivilla lisukkeilla siitä tehtyä enempi tunikamaisen, päiväkäyttöön sopivan. Tuo kangas on niin nätti että menee yöpukuna vähän hukkaan.

***

Sitten täytyy vielä hieman esitellä uusinta leluani. Tilasin Pikku-Auringosta pihdit KAM-neppien kiinnitystä varten, kun sellaisia Kestovaippainfolla kovasti kehuttiin. Tai tilasin oikeastaan aloituspaketin, jossa oli pihtipakkauksen lisäksi reilu satsi kahden kokoisia neppejä mukana. Kokeilin nepittämistä oitis Aavan kirppari-saunatakkiin, josta puuttui kiinnitys. Kätevää oli!

Mustaa, pilkkua, rinsessaa

Keväimellä tunsin tarvetta saada Linnealle uuden liivihameen lähinnä tuollaiseen "arkiseen edustuskäyttöön". Nämä nykyajan pikkuhihatunikat ovat kivoja kyllä, mutta toisinaan mikään ei voita kunnon klassista, hihatonta liivihametta, jonka alle mahtuu vähän reilummankin kokoinen tai paksumman laatuinen trikoopaita. Ja aina parempi jos kokoa voi olalta säätää niin että vaate palvelee useamman vuoden.

Kaava on jostain tämän vuosituhannen Käsityölehdestä, oli numerossaan helppokaavana. Koko 104, vaikka Linnea on jo sen pituuden ohittanut, mutta kaavat olin piirtänyt joskus aika paljon aiemmin vaan en käyttänyt. Leveyttä näytti olevan kyllin edelleen, joten lisäsin vain olkaimiin pituutta aikaansaadakseni sitä haluamaani säätövaraa.

Kankaaksi löytyi palanen mustaa pilkullista collegea, joka tuli mulle aikoinaan yhden huutiksen kangaspaketin mukana. Collegessa oli epämääräisiä vaaleampia kohtia, näytti kuin kangas olisi viettänyt pitemmän ajan mytättynä auringonpaisteessa. Arvelin kuitenkin pystyväni kiertämään läiskät.

Mulla inspasi tehdä mekkoon jotain aplikaatiota, ja kysyin Linnealta itseltään, minkälaisen kuvan tekisin. Saattaa olla, että mulla oli toiveikkaasti mielessä joku lapsellinen ja muodikas norsu, pöllö ja muu eläväinen, mutta Linnea romautti ne aatokset ilmoittamalla että haluaa siihen prinsessan. Huoh. Sain prinsessan kylläkin neuvoteltua maatuskaksi, mutta loppujen lopuksi päädyin sittenkin itse takaisin prinsessaan. Aikani kun piirtelin luonnoksia paperille, sain aikaiseksi hahmon joka oli tunnistettavissa prinsessaksi ja samaan aikaan kuitenkin sympaattinen ja lapsellinen. Tykkäsin, ja niin tykkäsi Linneakin.

Koska collegesta ei sittenkään riittänyt virheettömän mustaa kohtaa molempiin kappaleisiin, päätin leikata etukappaleen siitä kirjavammasta kohtaa ja piilottaa pienet haaleat läiskät ylimääräisten kruunujen alle.

Aplikoinnin jäljiltä etukappaleen nurja puoli jäi aika rumaksi, joten vuorasin etukappaleen ohuella mustalla trikoolla, jonka leikkasin vanhan ja susiruman yöpaidan selkämyksestä. Sen verran kierrätystä tässä vaatteessa (no aplikaation tilkuista löytyy myös pari uusiokäyttökangasta).

Resorikantit reunoissa ja olkaimien nepparikiinnityksessä peräti kolme eri säätömahdollisuutta. Linnea keksi itse, että ne ovat 5-, 6- ja 7-vuotissäädöt. :) Saapa nähdä.

Päällä, hyvän reilu tuli.

En itse asiassa enää muista, leikkasinko helmaan lisää pituutta, saatoin leikatakin niin paljon kuin kankaasta sai. Tai muuten on kyllä todella suurta mitoitusta tämä 104. (Iso vaalea läiskä on tässä ihan vaan tilapäinen auringon heijastus ikkunasta eikä niitä pysyvämpiä haalistumia.)

Mekon ollessa päällä huomasin harmikseni, että olkaimien päät jäävät törröttämään ylöspäin. :( Yritin kovasti olla kiristämättä kanttia kaarevissa kärjissä, mutta ei näköjään riittänyt. Nepparit olis pitänyt kai iskeä ihan reunakanttiin, tai sitten laittaa tarraa niinkuin lehden ohjeessa muistaakseni oli. Tarra vaan ei oikein hyvin sopinut mun säätövarasuunnitelmaani.

Mustaa collegea jäi palanen jäljelle, ja halusin häivyttää sen niin kauan kun saumurissa oli mustat langat. Leikkasin lyhyet kesähousut. Niihin nyt tulikin sitten kunnon "haalistukset" sekä eteen että taakse, mutta ajattelin että pihahousuina menevät. Resoria vyötärölle ja lahkeensuihin.

Vasta nyt tässä näiden vaatteiden bloggaamista suunnitellessa tajusin yhden asian. Tuon mustan collegen olisi ehkä voinut uudistaa värjäämällä. Valkoiset pilkut

ovat nähdäkseni vain kankaan pinnassa, kuin maalattuna, ja olisivat saattaneet olla valkoisia vielä mustan värikylvyn jälkeenkin. Ei sillä liivihameen kannalta ole niin väliä, mutta polvihousuista olis tullut ihan julkisestikin pidettävät jos kangas olis ollut tasaväristä. Nyt en niitä viitsi enää värjätä, kun resorit on eri väriset ja sellaisina haluan ne säilyttääkin.

Olen tullut takaisin

Kohtaus Tenavista: Jaska Jokunen palaa kotiin kesäleiriltä ja sanoo Tellulle tulleensa takaisin. Tellu kysyy: "Takaisin? Oletko sitten ollut poissa?"

Tai jotain. Minä nyt kumminkin tulin pitkästä aikaa bloggaamaan tekeleitäni, sillä niitä on kertynyt muutama ja kohta alkaa tuottaa vaikeuksia muistaa mitä kaikkea ei ole raportoinut. Viikkojen taukoon oli omat syynsä, mutta nyt taas koneet on hurisseet siihen tahtiin että tuloksena on suma jos ei jostain päästä pureta. Otan tähän nyt ensialkuun pari vanhinta juttua ja myöhemmin sitten lisää.

En jaksa nyt miettiä aikajärjestystä kuin ehkä sinne päin. Ensinnäkin, joskus keväällä jäi puuttumaan kuva Aavalle tekemästäni kruunupiposta. Tässä kuva, joka on samalla myös käyttökuva niinikään keväällä valmistuneesta retrokangastakista.

Takki on ihana, sitä on käytetty ahkerasti. Joudun myös ehkä perumaan pahat ajatukseni tuohon käyttämästäni kaavasta, jonka hihojen erilaisempi kiinnitys aiheutti mulle runsaasti harmaita hiuksia. Valitettavasti takin malli on oikein kiva hankaline hihoineen kaikkineen, ja olen löytänyt itseni suunnittelemasta esikoisellekin takkia samalla mallilla. Kankaatkin olisi valmiina sellaista vähän hienompaa välikausitakkia varten. Saa nähdä pitääkö tässä nöyrtyä...

Toukokuun lopulla olivat siskon lakkiaiset, ja tytöille oli niihin kemuihin kyllä vaatteet valmiina, mutta lupeissa oleva lämmin sää muutti hieman suunnitelmia. Aloin miettiä että sukkahousut ehkä ovat liian kuumat mekon alla, ja tulin siihen tulokseen että taas tarvitaan vanhoja kunnon mamelukkeja. Viime kesänähän tein Linnealle yhdet pitsilahkeiset, mutta niille kävi pesussa hieman ikävästi: lahkeiden kiristyksenä ollut punainen nauha päästi ensimmäisessä pesussaan väriä ja värjäsi nauhakujan epämääräisen kellertäväksi. Silloin en jaksanut tehdä asialle mitään, mutta nyt sain itseeni vauhtia, kun housuja taas tarvittiin. Päädyin ratkomaan nauhakujan irti ja lyhentämään housut niin että värjäytynyt rantu lähti osin pois ja osin jäi uuden päärmeen sisään piiloon. Pitsin ratkoin myös irti ja siirsin uuteen lahkeensuuhun.

Aava tarvitsi myös pöksyt mekkonsa alle, ja niitä varten piirsin kaavan Juju-kirjasta. Kankaan sain omasta hylkiöksi jääneestä kesäpuserosta, joka oli luonnonvalkoista ramin ja puuvillan sekoitetta. Koska mulla ei löytynyt näihin housuihin sopivaa pitsiä lahkeensuita somistamaan, otin Linnean housuista ylimääräisiksi jääneet punaiset, helmipäiset nauhat ja asensin ne nyt uusiokäyttöön näihin housuihin. Tässähän oli tietysti se jännitysmomentti, että päästääkö nauha edelleen pesussa väriä ja saanko toisetkin mamelukit pilattua. Mutta sitä ei ollut nyt varaa ajatella, sillä housuilla oli vähän kiirus.

Molemmat pökät hienosti ruttuisina kuvattuna:

Aavan housihin tuli tuollaiset pystysaumat kun alkuperäisessä paidassakin oli sellaiset eikä niitä pystynyt mitenkään kiertää. Mutta ne ovat siinä itseasiassa ihan kivan näköiset, ja kangas on tosi ihanaa, vähän eläväpintaista. Linnean housuthan ovat vanhaa paksua lakanapalttinaa.

Käyttökuva vielä Aavan housuista. Tässä vaiheessa juhlapäivää neiti oli jo riisunut punaisen essumekkonsa (sen minkä tein jouluksi, sopi kivasti myös kesäjuhlaan), ja sukat ja kengät, ja päällä on siksi vain paita ja housut.

Lisää kekkereitä on tiedossa heinäkuun puolella, ja mulla on ollut toiveissa että saisin itselleni tehtyä juhlamekon Eurokankaasta löytyneestä ihanasta kukkakankaasta. Kaavan valinta vain on tuottanut päänvaivaa. Päätin tässä hiljattain kokeilla erästä Suuri Käsityölehden kesätoppikaavaa ihan vain siksi että jos vaikka malli olisi muokattavissa pitemmäksikin mekoksi.

No ei ole. Tällaisen sain aikaiseksi ja se näyttää mun päälläni ihan typerältä:

Kangas on joku aikoinaan Kierrätyskeskuksesta mukaan tarttunut puuvilla. Topin, tai mikä tunika tämä nyt lieneekin, ompeleminen oli kyllä hauskaa ja niin kovin mielelläni olisin tehnyt samalla mallilla sen mekkonikin. Tässä ei ole vetoketjua laisinkaan, vaan selkäpuolella kumilankarypytys. Olkaimien toiset päät jäi kiinnittämättä, kun totesin mallin huonoksi. Tulin siihen tulokseen että tarvin mekon, jossa on vyötärö. Syntyykö sellaista kahdessa viikossa, jää nähtäväksi.

Kun talvi on mennyt...

... ja päästy on kesään,
älä istu housuitta muurahaispesään!

***

Mulla on päivitykset pahasti rästissä. Tuo muurahaispesäkuvakin on jo auttamatta vanhentunut - lumi on tuosta kohtaa jo lähtenyt ja niin on lähtenyt myöskin pesä, tai lähinnä sen ylimmät kerrokset. Jokakeväinen rituaali lapioida meidän takapihalta pois tuota muurahaisten sitkeän uurastuksen tulosta ja kärrätä se naapurin tontille, eivaan tien taakse metsän reunaan. Sen järeämpiin karkoitustoimiin en ole raskinut ryhtyä. Ihanaa kun on kevät! Blogipuolielämä ei ole juuri kiinnostanut viime aikoina, mutta koitan nyt nakella rästiinjääneitä töitä framille niin että voin taas entistä paremmalla mielellä tehdä uutta.

Alkuvuoden neulomussatoa. Nämä on sellaisia "nukutustöitä" vähän kaikki - aivottomia puhdetöitä joita on tullut tikutettua jälkikasvun sängynreunalla nukkumattia odotellessa. On näitä tehty autossakin ja vähän pihallakin.

Ankeana tammikuun sunnuntaina virkistin itseäni tekemällä kävelylenkin Siwaan ja ostamalla piristyksekseni Simon Leveltin teetä ja kerän raitaveljestä. Teepaketti taisi tulla juotua pois nopeammin kuin nämä sukat valmistui, koska alun innostuksen jälkeen valmiiksiraidoitetulla langalla oli hyyyvin tylsää neuloa ihan perusperussukkia. Mutta ei se mitään koska ei näillä kiire ollutkaan. Ensi jouluksi pukinkonttiin jollekin... Raidat muuten tuli ihan sattumalta noinkin samoihin kohtiin molemmissa. :P

Meillä on tytöillä muka paljon lapasia ja villasukkia, koska mummuni on niitä ahkerasti meille tehtaillut vuosien saatossa, mutta silti tänä keväänä tuskastuin siihen, ettei ulos lähtiessä ikinä löytynyt sopivia lapasia jommalle kummalle. Tai löytyi vain huonoja. Kerran sitten otin ja karsin kaikki epäkelvot pois ja totesin että lisäähän tässä tarvitaan. Pitkästä aikaa itse niitä väsäämään sitten vain. Esikoisen kätöseen sopivia oli tarkoitus tehdä, mutta ensin tuli liian isot, nuo turkoosinkirjavat. Toinen kerta toden sanoi, ja keltapinkit istuu kuin - hanska.

Kirjavien lanka on purettu aiemmin talvella tekemästäni palmikkomyssystä ja koolattu. Kuviosta ei tullut mitenkään kovin jännä, kovin hajanainen vain. Raidallisten langat ovat purkulankoja nuoruudenaikaisista neulekokeiluista. Pinkki on varmaankin Veikkaa mutta keltainen muistaakseni ei, vaan jotain muunnimistä mutta vastaavanlaista lankaa. Noissa raitavanttuissa on varret vähän kippuralla - näköjään jäi langanjuoksut sitten liian kireälle tuossa värinvaihtokohdassa.

Kevääntulo tuppaa aina aiheuttamaan päänvaivaa -kirjaimellisesti - liian paksujen päähineiden muodossa. Tänä vuonna erityisesti Aavan kevätlakkiasiat ovat olleet mielen päällä. Isosiskolta ei näytä jääneen pienemmälle yhtään kelvollista kotsaa, ja sitä puutetta olen tässä yrittänyt paikata vähän useammallakin tavalla. Ensin syntyi tämä velourinen myssy Ottobren kaavalla:

Tilkuista toki, näin pieni työ. Sisäpuoli on samaa kuin nuo "korvat". Resorina on kaistale trasselisäkistä pelastettua T-paitaa. Tämä on ollut ihan OK lakkinen, ei mene silmille samalla tavoin kuin suorareunaiset pipot. Tässä käyttökuvakin vielä:

Sopii muuten paremmin siihen tekemääni takki-housu -pukuun kuin tuohon toppahaalariin, mutta ei ole sen kanssa tullut kuvattua. Oikeastaan valitsin nuo värit sopimaan sekä siihen toppasettiin että Aavan vaaleanpunaiseen kevättakkiin - kylläpäs olen kerrankin ollut tarkkana värien suhteen! 8)

Samalla kun lainasin kirjastosta sen lehden missä tuo korvamyssyn kaava oli, lainasin myös pari muuta lakkikaavalehteä. Toisesta niistä piirsin ja toteutin sitten tällaisen vähän onnettoman näköisen "lippalakin":

Ei tuosta tullut kovin hyvä oikein missään mielessä, joten en ole sitä sitten jaksanut oikean käyttäjänsä päässä edes kuvata. On se pihalakkina ollut käytössä kuitenkin, ja suojaahan tuo auringolta, tuulelta ja varmaan sateeltakin ihan kivasti. Tässä on vuori tummanruskeaa velouria ja päällinen on ulkoilukangasta, sitä siskon housuista jäänyttä.

Kolmaskin myssy Aavalle on ehtinyt valmistua, puuvillalangasta neulottu kruunupipo. Siitä tuli vähän liian pieni, ja Aava ei huolinut sitä päähänsä niin pitkäksi aikaa että olisin saanut kuvattua. Elän vielä toivossa että se käyttöön asti kelpaisi ja päässä vähän venyisi... jospa sitten kuvaakin saisi napattua.

(Yksi Ottobren lakkikaava on vielä kokeilematta, ja itse asiassa yksi toinenkin kaava, joka mulla on ollut valmiina jo ennestään. Kivoja trikoomyssyjä voisi saada niillä aikaan, kunhan tästä koppaantuisi.)

Viime ajat mulla on saumurissa ollut ruskeat langat - lähtien tuon tuulikangaslakin ruskean vuorin ompelemisesta. Kovasti olen nyt koittanut urakoida ruskeita ompeluksia yhteen putkeen, koska se lankojen vaihtaminen saumuriin on musta jotenkin niin vastenmielistä... Myllymuksuilta kokeeksi tilaamani ruskean bambusinglen hävitin kerralla, tilkkuja vain jäi ja niistä voisi vielä saada vaikka pikkupöksyt itselle... Nämä nyt kuitenkin jo valmistui:

Linnealle caprilegginsit kesäksi ja itselle kalsarit sivusaumattomalla kaavalla. Noista piti tulla miehelle, kaava oli miesten kokoa 52/54, mutta oli kai sitten tarkoitettu jollekin huippusinkuvalle trikoolle se, koska liian tiukat näistä tuli. Itselleni hyvät kuitenkin - malli on onneksi unisex ilman mitään aukkoja tai etupussituksia.

Niin, Linnean pökät tein tammikuun Käsityölehden legginsikaavalla, kokona 122 kun tämä oli se kapeaakin kapeampi malli. Lahkeet tietysti lyhensin sopiviksi. Mutta jepjep, hyvin ihomyötäiset tuli näistäkin, että taidan käyttää suosiolla jotain muita kaavaa seuraaviin legginseihin. Välillä tuntuu, että on se hankalaa tämä vaatteiden tekeminen, ihan perussellaistenkin.

Selvää liilasta flanellimekosta

Pääsin viime perjantaina pitkästä aikaa Kierrätyskeskukseen viemään turhaa kampetta ja penkomaan uutta tilalle. :P Hauskaa. Ajattelin ensin että postaan löydöksiäni, mutta ne hajaantuivat sitten mikä mihinkin osoitteeseen suoraan kasseista, ja samapa se. Mutta paljon matskua kyllä tarttui taas mukaan ompeluksia varten, ja niistä lisää sitten sitä mukaa kun/jos jotain valmistuu. Tässä ensimmäisen uhrin kohtalo leviteltynä.

Liila kuviollinen flanellimekko näytti lastenvaatepuolella sellaiselta ettei sitä kukaan sellaisenaan käyttöön huoli. Mikä lie ysärikummajainen - oli sitä kuitenkin joskus käytetty päätellen kankaan lievistä haalistumista ja nyppyisyydestä. Kivan paksua flanellia, ja korjasin sen talteen sillä mielin että teen siitä meille lisää kestolappuja vessaan - niitä kun on edelleen liian vähän.

Kun ratkoin mekkoa lihoiksi, totesin että helmassa on kangasta aika yllättävänkin paljon, ja että siitähän riittäisi jopa pieniin vaippoihin. En voinut vastustaa. Leikkasin yhden S-kokoisen Käsityölehden vanhemmalla kaavalla, ja toisen samalla kaavalla millä tein mm. täällä esitellyt pikkuvaipat.

Lopuista paloista tein niitä vessalappuja, ja sen jälkeen tilkuista vielä naamanpesulappuja. Harvoin tulee näin tehokkaasti hyödynnettyä kerralla kaikki osat jostain vanhasta vaatteesta, mutta nyt huvitti tehdä 'selvää jälkeä'. Osin siksi etten kaipaa enää yhtään ylimääräisiä tilkkuja komeron täytteeksi, ja osin koska laitoin saumuriin näitä flanellitöitä varten erityisen yhdistelmän liilaa ja valkoista lankaa, enkä usko että ihan heti noita liiloja lankoja mihinkään muuhun tarvin. Joo olen aika tarkka langanväreistä, jopa lippulappujenkin kanssa. :)

Naamanpesulapuissa on kaikissa toinen puoli sitä flanellia, ja toiselle puolelle kaivelin vanhoista tilkuistani sopivia paloja. Löytyy vohvelikangasta, hamppupellavacollegea ja vahvaa puolipellavaista kangasta. Joissakin on välikerroksena ohuempaa flanellia tai harsoa. Meillä on kovassa käytössä tällaiset laput, mutta välttämättä uusia ei olis tarvittu. Ajattelinkin pistää nämä käyttämättöminä talteen jos joskus myöhemmin tarvii uusia, tai jos vaikka joku muu haluaisi/tarvisi.

Kuva vaippojen sisäpuolista - nämä ovat siis läppämallisia sisävaippoja.

Molemmissa on sisäpinta valkeaa vohvelikangasta omasta vanhasta kylpytakista. Isompaan vaippaan sain kiinteää imua yhdestä vanhasta, Linnealle aikoinaan tehdystä, ihan susirumasta ja muutenkin huonosta vaipasta. Läppä on samaa valkeaa vohvelikangasta, 3 krs, ja se sattui mulla olemaan valmiina, kun tein sen joskus johonkin muuhun vaippaan, mutta ei käytössä ollutkaan hyvä siinä. Vähän vaan lyhensin niin sopi tosi hyvin nyt tuohon. Pienemmän vaipan imut ja läppä on sekalaisista jämätilkuista saksittu. Läpän päälipinta on polyestermokkaa.

Ihanat vaippulit, ja niin hauska niitä oli taas ommella. Voi nenä.

Kevätkiireitä

Kylläpä aika juoksee. Viime aikoina en ole saanut tehtyä paljon minkään vertaa käsitöitä, päivät vaan hupenee johonkin. Aiheuttaako kevät lapsissa jonkun kasvupyrähdyksen, kun tuntuu että niiden hoito ja huolto vie nyt enemmän aikaa kun talvella? Ne syö kamalasti ja kyselee kamalasti ja haluaa apua omiin projekteihinsa - ja ulkonakin on välillä niin ärsyttävän hieno ilma että siellä pitää viettää pitkiäkin aikoja kerrallaan. Ja kun itselläkin on aina nälkä ja koko ajan jano, ja väsyttää, ja nurkissa erottuu taas marssivat pölykoirien armeijat, niin harvinaisia on ne hetket kun ompeluhuoneesta kuuluu tuotteliasta hurinaa.

Viime viikolla oli vähän pakko hurista, kun edessä oli meno ristiäisiin, eikä kaapissa mitään päällepantavaa. Itselle siis. Sainkin monta päivää tuhraantumaan siihen että tein ensin kaksi epäonnistunutta yritystä ja sitten vielä kolmannen joka toden sanoi. Ensin kokeilin yhtä vanhemman Käsityölehden tunikakaavaa - tuloksena pikkukukkainen teltta, joka näyttää niin klassiselta äitiysvaatteelta, etten viitsinyt tehdä sitä edes valmiiksi asti kun en kerran ole raskaana. Kuvatustakaan en siis ole ottanut, mutta säälistä nyt tällainen maistiainen:

Nuo kankaat on ihan kierrätyskamaa, ja tykkään niistä kovasti, joten toivotaan että saan joskus syyn tehdä tämän loppuun :D - tai että keksin tähän jonkun tuunausjuitsun.

Seuraava hyvä yritys oli trikoomekko, jonka malli oli viime lokakuun Käsityölehdessä. Aloitin sen aika innoissani viskoositrikoosta, jonka löysin ehkä vuosi sitten Oulun Löytö-palasta. Lupaavalta näytti niin kauan kunnes sovitin kolttua päälle: trikoo on niin venyvää ja 'raskasta', että sinänsä sopiva mekkonen sinkuu päällä ihan liian isoksi ja pitkäksi. Tähän hätään ei löytynyt sellaisia hermoja että olisin alkanut mekkoa joka kohdasta pienentämään, joten kesken jäi tämäkin. Ai niin, haluatteko kuvaa nähdä? Kuosi on niin ihana että itkettää:

Mietin että jos kuitenkin ompelis puuttuvat päärmeet helmaan ja hihoihin ja laittais Huuto.nettiin. Josko tämä menis tämmöisenään jollekin L/XL-kokoiselle ja pitkälle ihmiselle?

No se iloinen puoli tässä yrityksessä on, että kaava itse vaikuttaisi aika mainiolta. Sillä voisin tehdä itselleni kivan kesätunikan jostain perustrikoosta joka ei veny pystysuunnassa.

Niin että mitäkö sitten lopulta sain tehtyä valmiiksi asti? Keep it simple, stupid: musta trikoopaita jo olemassaolevan kukkahamosen kaveriksi:

Toimi. Tykkäsin. Kyseessä kuitenkin sellaiset perhekekkerit missä ei kukaan muukaan missään iltapuvuissa liihotellut. Tuon tein Maaemon luomupuuvilla-elastaanitrikoosta, jota oli jäänyt sopiva pala joskus kun tein siitä kalsareita miehelle. Kaava oli samasta lehdestä kuin trikoomekko eli SK 10/2008. Helmaa jouduin pidentämään 10 cm, ja sen kanssa tein sen virheen että - todellakin - lisäsin vaan pituutta helmaan. Kun sen lisäyksen olis voinut ehkä kuitenkin laittaa siihen vyötärölle eli miehustan kapeimpaan kohtaan. Tästä tuli nyt sellainen paita mihin mahtuisi jenkkakahvatkin mukaan (kuvastakin näkee), mutta ei se mitään. Ehkä voin hankkia sellaiset. X) Hihoista puolestaan tuli ihan hirmu kireät, mutta niitäkään ei juuri muistanut, sillä hameen alle pukemani paksut, hieman liian pienet villa(tms.)sukkahousut vastasivat pahimmasta kidutuksesta tässä asukokonaisuudessa. Kummasti sitä muuten kykenee olemaan aika epämukavissakin vaatteissa, kun kyseessä on jokin ns. edustustilanne.

Kun ristiäisistä oli selvitty hengissä, käänsin katseeni seuraavaan puutokseen, eli esikoisen surkeaan pikkuhousuarsenaaliin. Pöksyjä on jäänyt ja jäämässä pieneksi, ja lisäksi monissa muuten vielä sopivissa on sellaista röpelöistä pitsikuminauhaa reunoissa, joka nyt on alkanut ärsyttää Linneaa. Sileäreunaisille, tarpeeksi isoille pikkuhousuille oli siis tarvetta, joten maanantaina sanoin tytöille raa'asti, että äiti ei nyt ehdi sitä-ja-sitä, nyt on pakko ommella. Ja vähän pakkopullalta se aluksi tuntuikin, mutta sitten ihan jo innostuinkin pöksytehtailusta. Sopivia trikootilkkuja oli hauska etsiä, ja motivaatiota tuli lisää sitä mukaa kun hyvää tulosta syntyi. Tämä projekti on ehkäpäs vieläkin vähän kesken, mutta tässä tähän mennessä valmistuneet:

Ylemmän kuvan ylimmät pöksyt tein ensin, ja niistä tuli liian pienet. Kaava on jostain takavuosien Käsityölehdestä, jota mulla ei ole itselläni, joten numeroa en tiedä. Koko 116, ja todellakin - liian pienet oli. Varsinkin jalanaukoista, jotka noissa koepöksyissä kanttasin kapealla joustokantilla. (Vyötäröllä niissä on omista vanhoista Sloggeistani irti ratkottua vyötärönauhaa, joka oli vielä täysin kunnossa vaikka itse pöksyt olivatkin ehtineet jo reikiintyä. :)) Seuraaviin eli perhoskuvioisiin lisäsin sitten leveyttä sekä haaraan että sivuihin, ja tuli jo aika hyvät. Beigeruudullisiin lisäsin leveyttä vain sivusaumoihin, "ylimääräiset saumavarat" sekä etu- että takakappaleeseen, ja sillä tavalla tein sitten nuo punaisetkin. Kaikissa muissa paitsi noissa liian pienissä on reunakuminauhat ommeltu käänteen sisään. Eri pöksyissä on vähän eri levyisiä kuminauhoja käytetty, ja ne on ommeltu vähän mikä milläkin ompeleella kun halusin kokeilla mikä olisi paras keino. Kaikissa materiaalina on ihan perus puuvillasingle. Liilakukkaiset ja perhoskuvioiset on kierrätysmateriaalista ja muut pienistä jämäpaloista.

Yllättävän kauan tuhraantuu yksien pikkuhousujen tekemiseen, vaikka niin pienestä vaatekappaleesta on kyse. Pääsen toivottavasti perjantaina käymään Kierrätyskeskuksessa, yksin, ja toiveissa on, että sieltä löytyisi jotain sopivia trikoorättejä joista voisin kierrättää muutamat pikkukset Linnealle lisää. Olishan noita kankaita kaapit pullollaan, mutta kun en raaski isommista kankaista näin pieniä juttuja leikata, kun niistä saisi vielä jotain isompaakin tehtyä... heh.