Kymmenes luukku

Tämän päiväinen luukku näytti tältä:

Pakkaspäivä, oikein sopiva uuninlämmitykseen ja kokkailuun. Lihapullia

ja valkosipuliperunoita.

Lihapullat paistuivat pohjastaan vähän liikaa ja perunoiden höysteenä on nokihippusia. Silti oikein herkullista - paitsi Linnea ei tykännyt lihapullista ja kumpikin tytöistä nyrpisteli perunoille. Mikä näitä lapsia vaivaa? Otsolle onneksi vielä kelpaa kaikki mitä tarjotaan...

Vakio-ohjeellani tehty omenapiirakka maistui tällä kertaa hieman banaanille, sillä kaavin taikinaan yhden baanaanijugurttitölkin lopun. Toimii!

Loppulämmössä kypsyi ohrapuuro. Intensiivisen kokkailuaamun jälkeen olen ollut aika uupunut, sillä mulle nämä keittiöhommat on ihan silkkaa työtä pikemmin kuin huvia. En sitten ehtinyt ommella tänäänkään, huokaus.

Neuvolapäivä

Onpas nyt kiireistä: viikonloppureissun jälkeen ei ehtinyt kunnolla edes hengähtää, kun tänään piti taas olla liikekannalla Otson neuvolakäynnin takia. En ole moneen päivään ehtinyt ompelemaan ja se alkaa aiheuttaa jo vieroitusoireita. Pääsin sentään kirpparilla käymään tänään ja mm. haalimaan isompia bodeja kakkoskäyrällä huitelevalle pennulle.

Vielä kun ehtisi jossain välissä tekaista edes yhdet hyvät, ei-raidalliset housut tai potkarit niin saisi yhdisteltyä  kaikkiin raitabodeihin mitä meille on kertynyt...

Jotain käsityönmakuista tähänkin postaukseen: kirpulta löytyi hauska käsinneulottu myssy joka olikin heti passeli Otson päähän. Villaisen myssyn sisäpuolella on muutama sentti puuvillalangasta neulottua resoria ettei kutita otsaa ja poskia, hyvähyvä! Nyt vain harmittaa hiukan että jätin ostamatta hyvän toppahaalarin, jossa oli tummansinisen piristyksenä vähän keltaista - olisi sopinut tämän myssyn kanssa.

Taas ne kättelee

Itsenäisyyspäivä vierähti kotiinpaluun merkeissä. En eilen päässyt nettiin, mutta autoneule edistyi ja sisko tarjoili hyvää ruokaa. Kaikkea sellaista ihanaa mitä itse en koskaan jaksa laittaa.

Punajuuri-ohravuoka tosin oli sellaista mitä täytyy kyllä itsekin vaivautua tekemään. Ohje löytyy uusimmasta Pirkasta.

Neljäs luukku

Sata kilometriä vapaata neulomisaikaa, määränpäässä lämmintä esijouluista tunnelmaa ja lapsille vaihtelua leikkeihin.  Maisemanvaihdos tekee kaikille hyvää.

Pipareita ja villapotkarit

250 g voita
100 g täysruokosokeria
1/2 dl siirappia
1 muna
1 maustemitta suolaa
1 tl kanelia, neilikkaa, inkivääriä, pomeranssia ja maustepippuria
2 tl soodaa
n. 50 g rouhittuja manteleita
n. 150 g täysjyväspelttijauhoja
200 g vehnäjauhoja, joista osa leivontaan

175-200 C

Olen etsinyt täydellistä piparireseptiä ja tämä on viimeisin yritelmä. Tämä vatkataan kuten kakkutaikina, eli ei keitellä mitään, mikä on minusta kätevää. Olen myös haarukoinut sopivaa sokerin määrää ja kokeillut korvata vehnäjauhoja jollain ravitsevammalla tavaralla.

Taikina oli hyvin murentuvaa, mutta tuli kyllä pipareistakin ihanan mureita. Inkivääri ja neilikka voisivat ehkä maistua enemmänkin, taidan seuraavalla kerralla kokeilla laittaa niitä kaksi lusikkaa. Ja olisi nämä saaneet ehkä vähän makeampia olla. Kokeilut jatkuvat, vaikkakaan ei ehkä enää tänä jouluna. Tätäkin taikinaa jäi vielä osa leipomatta.

***

Vihdoin sain valmiiksi jo keväällä aloittamani vauvan villahousut, sellaiset "vaatevillahousut" tällä kertaa. Ohje on tällaisesta vanhasta vauvaneulelehdestä, jonka nimeä en tiedä koska kannet puuttuvat.

Ostin joskus kierrätyksestä vauvakokoisen villaneuleen, jonka etumuksessa oli lähtemätön tahra. Arvelin, ettei kukaan puseroa enää sellaisenaan pitäisi, joten ostin sen purettavaksi - lanka oli ohutta ja pehmeää villaa. Imelän vaaleanpunaista. Kun aloin suunnitella näitä housuja, valitsin suppeasta Kool Aid -varastostani värejä joilla arvelin vaaleanpunaisen taittuvan vähän uniseximmäksi. En enää muista tarkkaan mitä värejä ja montako pussia, mutta langasta tuli punaoranssia. Ajattelin että saa kelvata, kun oli inspiraatio ja piti heti päästä aloittamaan. Ja kyllä, tyttöä arvelin odottavani.

Housujen koko 3 kk, ja nyt juuri nuo ajattelin käyttöön ottaakin. Vähän on lahkeet makkaralla mutta ei haittaa.

Kypärälakkiproblematiikkaa

Pakkasten myötä piti kaivella kypärämyssyjä esiin, ja siinä sitten huomattiin ettei mikään vanhoista enää oikein mahdu esikoiselle. Ottobren nettikaava-arkista loppui jo koot kesken, mutta isonsin suurinta kokoa vielä kahdella 'pykälällä'. Ajatuksissa oli lämmin aluslakki merinoneuloksesta, mutta leikkasin ensin koeversion omasta vanhasta kesätopista. Mahtuu, mutta kuulemma hankaa leuan alta.

Jätin aluslakkiasiat hautumaan ja aloin miettiä sellaisia paksumpia kypärälakkeja, joita käytetään yksistään. Huuto.netistä löytyi halvalla käytetty lakki, joka sopi Aavalle, ja josta sain myös piirrettyä kaavan. Taas kokeilin ensin havillisilla materiaaleilla: päälliseen löytyi jämäfleeceä ja vuorin sain juuri leikattua vanhan velourpuseron etukappaleesta. Ompeleminen oli hauskaa ja lopputulos näytti hyvältä. Kävi vain pieni mutta ratkaiseva moka: fleecen joustavuuden muistin tarkistaa mutta velourin en. Ja sovituksessa sitten todettiin että eihän lakki mahdu, ei Aavalle eikä varsinkaan Linnealle. Huokaus.

Yksi seikka tässä sentään lohduttaa, se että nyt ainakin tiedän mitä teen toisin jos vielä päätän saksia tilaamastani merinoneuloksesta kypärälakkeja. Vai tiedänkö sittenkään? Ehkä olisi syytä tehdä vielä lisää koekappaleita...

Ensimmäinen luukku

Ajattelin että olisi mukavaa pitää blogijoulukalenteria ja tehdä joka päivä jokin, edes pieni merkintä muistoksi tästä joulunajasta. En kyllä tiedä ehdinkö ja jaksanko, mutta eipä kai siitä tarvi ressiä repiä. Blogataan mitä kyetään.

***

Olen piiitkään ollut vailla lämmintä kauluria. Vanhat kaulahuivit ovat alkaneet tympäistä ja tuntua hankalilta. Viime talvena(?) ostin paikallisesta lankakaupasta ihanaa Nimbus luomumerinolankaa - oikeastaan vaippahousulangaksi ostin mutta en sitten raaskinutkaan siitä pöksyjä tehdä. Nyt pakkasten alettua sain aikaiseksi rykäistä itselleni oman pehmoisen kaulurin Ullaneuleen ohjeella, sillä pienemmällä. Nimbus kylläkin loppui kesken - olisi tarvittu kaksi kerää. Puikotin jatkoksi sopivia jämävilloja; tärkeintä on että kaulan kohdalla on pehmeää merinoa. Esikoinen esittelee puolestani:

Eipä olisi haitannut vaikka kaularesoria olisi ollut pitemmästi, esim. 15 cm. Nyt on se ohjeen 10 cm ja kyllä silläkin juuri tarkenee.

Tämän joulun toiset tortut leipoituivat tänäaamuna, ensimmäinen satsi on jo syöty. Lempireseptini näyttää tällä hetkellä tältä:

paketti (500g) suolatonta voita
2 prk maitorahkaa
1/2 tl kristallisuolaa
300 g täysjyväspelttijauhoja
200 g vehnäjauhoja
1 pss kuivattuja luumuja soseena

Esikoisen toiveesta osa tortuista on luumuttomia.

Tytöille valmistui uudet tonttulakit entistä jäätyä pieniksi / jouduttua hukkaan. Kaavana SK 11/96 mutta isonsin hieman. Pilkkupuuvilla jäi yli kaksi vuotta sitten tekemästäni essumekosta.

Tonttulakkien kanssa yritettiin saada aikaiseksi joulutervehdyskelpoisia kuvia...

Otso tasan 3kk tänään. :)