Heviverhot sano mies

Törmäsin SPR:n kirpparilla verhoon jonka kangas sykähdytti. Tai törmäsin kahdesti; ensimmäisellä näkemällä en ostanut mutta toisella kertaa, kun se edelleen oli siellä, lähti sitten mukaan. Tällaista kangasta:

Kasarihenkeen siis. Verho oli iso ja pitkä kappa, jossa oli metritolkulla rypytysnauhaa niin vaaka- kuin pystysuorassakin. En heti tiennyt mitä siitä keksisin, ja purkasin kaikki rypytysnauhat pois saadakseni paremman käsityksen kankaan suuruudesta ja voidakseni mallailla sitä ikkunoihin myös ihan suorana. Lopulta päädyin suunnittelemaan siitä makuuhuoneeseen uutta verhoa, koska muihin huoneisiin en halunnut niin tummaa kangasta ikkunaa peittämään.

Makuuhuoneen ikkuna ennen:

Ikkuna on ongelmallinen, koska ensinnäkin sen vieressä on tuuletusräppänä ja verhotanko on asennettu yltämään sekä itse ikkunan että räppänän yli. Ikkuna on siis toispuoleinen. Toiseksi nurkassa jököttää vanha tietokone niin lähellä seinää, etteivät sivuverhot mahdu laskeutumaan suorana sillä puolen, joten kappa on suunnilleen ainoa vaihtoehto verhoksi. Vanha kappa oli ihan kiva mitä nyt aika eilinen tyyliltään sekä väritön myös. Makuuhuoneen tapetit, ovet ja ikkunanpielet ovat kaikki valkoisia, joten valkoinen ei ehkä ole kaikista jännittävin väri verhoon.

Jälkeen:

Repäisin kankaasta sopivan levyisen kaitaleen, leikkasin alareunan aaltoilevaksi (samaan tapaan kuin lumitähtiä tehdään paperista, eli taittelin kankaan ensin nipuksi), kanttasin sen samasta kankaasta leikatulla vinokantilla ja ompelin yläreunaan siinä olleen rypytysnauhan takaisin (fiksumpaa olisi toki ollut jättää se alunperinkin ratkomatta...).

Tulipa samalla pestyä ikkunakin, kannettua aralia-parka muualle ja tuotua tilalle kukoistava kultaköynnös amppelissa. Kuinka kauan se tuon tumman verhon varjossa kukoistaa, onkin toinen juttu.

Kanttausta esittelevä kuva on sitten upea: tottakai siihen on osunut kohta missä vinonauhassa on saumakohta ja verhossa jotain langanpätkiä. Tuosta nyt kuitenkin näkyy myös se, että leikkasin vinonauhan raitojen suuntaisesti, mutta koska raidat eivät olleet viivasuoria, myös kanttauksesta tuli hieman vaihtelevan näköinen. Minusta aivan hauska sellaisenaan, elävän näköinen. Kuten koko verho. On kuin ikkunalla olisi kellohame päällä. Tykkään!

"Heviverhot", sanoi mies kun kysyin kommenttia uudistuksesta. No ainakin uusi kappa rokkaa ihan eri lailla kuin entinen.

Ompeluspläjäys osa 2

Niin piti esitellä loput perjantaina valmistuneet.

Ensinnäkin surautin Linnealle ruskeat legginsit, joista jo aiemmin mainitsin, että tarvittais. Legginsit on bambujoustofroteeta, jota mulle siunaantui isohko pala vähän niin kuin vahingossa. Tilasin keväällä Myllymuksuilta bambusingleä kalsariompeluksiin, mutta sainkin tuota joustista. Soitin ja valitin asiasta, ja olisin saanut joustiksen palauttaakin, mutta en oikeastaan halunnutkaan, koska se oli ihanaa. ;) Sain sitten tilata kuluitta sitä tarvitsemaani singleä lisäksi... No nyt sitten kokeilin legginsejä tuosta bambujoustofroteesta, Suuri Käsityölehden kaava olikohan tammikuun numerosta ja koko 122. Kuvatus seuraa jäljempänä...

Viimeisimmistä vaippaompeluksista mulla jäi vähän kukkumaan punapalloinen college, josta en ole saanut tehtyä vieläkään mitään vaatetta tytöille, vaikka joskus alunperin tarkoitus oli. Sitten löysin sattumalta vanhasta Suuri Käsityökerhosta (12/1980) kivan simppelin yöpaitakaavan, joka näytti sille, että voisi olla hauska myös tunikamekkona. Kokona oli 98/104 joten ajattelin että teenpä Aavalle pirteän pallomekon, Aavalla kun noita tuollaisia mekkoja ei paljoa olekaan. Eikä ole vieläkään, koska tästäkin tuli ihan Linnean kaliiberia. Yksi kaveri lisää uusille ruskeille legginseille.

Pelkkä paljas punapallokuosi teki vähän yöpaitamaisen vaikutelman, joten kehitin etumukseen terhakan kissan.

Ja näin se muotoutuu päälle:

Kivan kursailematon arkimekko. Nyt mulla haluttais tehdä Aavallekin saman tapainen, kaavaa pienentämällä. Täytyy vaan ensin saada kuopus pukeutumaan isosiskon mekkoon ja seisomaan rauhassa paikallaan sillä aikaa kun tutkin mistä kohtaa tarvii pienentää. (Tai sitten helpompi vaihtoehto: täytyy odottaa että kuopus kasvaa eikä mitään tarvi tutkia eikä pienentää.)

Kuunvaihteen ompeluspläjäys

Sain eilen aikaiseksi putsata ompelukoneeni, kun se taas vaihteeksi oli alkanut pitää aikamoista pauketta ommellessa. (Tällä kertaa mulla oli oikein ohje puhdistamiseen; löysin sellaisen vanhasta Käsityökerholehdestä joka oli aika lailla samalta ajalta peräisin kuin koneenikin.) Ihmeellistä, että pöly voi saada sellaisen äänen koneessa aikaan, vaikka on ihan pehmoista ainetta... No, nyt kone taas kehrää kauniisti, ja siitä innostuneena olen eilen ja tänään hyörinyt kaikki joutohetket ompeluhuoneessa. Oman innoituksensa on antanut myös kirkasvalolamppu jonka "sain syntymäpäivälahjaksi" (tai siis itse hommasin ja mies maksoi) ja joka toimii nyt tehokkaana työvalona ompelupöydälläni. Valo onkin tarpeen, sillä sekä ompelukoneestani että saumuristani on palanut lamppu... Toiveissa on toki myös, että valon nauttiminen ehkäisee sitä väsymystä josta olen kärsinyt edellisinä talvikausina.
Löpinät sikseen ja asiaan. Ensin tässä postauksessa jokunen ompelus jotka olen aloittanut jo aiemmin ja jotka nyt tänään valmistuivat. Pari kokonaan uutta työtä tulossa sitten myöhemmin kunhan saan kunnon kuvia niistä.

Keväällä hamstrasin Kierrätyskeskuksesta muutamia pieniä epätoivoisen oloisia trikoovaatteita sillä mielin että teen niistä esikoiselle pikkupöksyjä. No, en niitä sitten käyttänytkään kun pöksyjä kertyi muutenkin mukavasti. Tällaisesta levahtaneesta paidasta

teinkin sitten nukelle unipuvun:

Tämä oli tilaustyö; Aava sanoi joskus eräänä iltana että ko. keltatukkainen nukke tarvitsee unipuvun. Mielellänihän minä. Vasta leikatessani kappaleita huomasin, että paidassa oli jotain tussinjälkeä tms ja sen vuoksi jouduin keksimään toiseen lahkeeseen sydänaplikaation sitä peittämään. Hihoihin sain valmiit koristeelliset reunat alkuperäisistä hihansuista.

Kesällä tuskailin kun Aavan T-paitavalikoima oli väritykseltään jokseenkin suppea: punaista ja pinkkiä sekä liian vähän (jos yhtään) siistejä yksivärisiä paitoja. Lisäksi monet paidat olivat käymässä lyhyiksi. Silloin jo oli tarkoitus surauttaa pari uutta paitaa, mutta näin kauan kesti, ennen kuin sain valmiiksi edes sen koekappaleen, jolla halusin testata Ottobresta piirtämääni kaavaa. Tämä paita on tehty omasta vanhastani, joka oli vetäytynyt pesussa kieroksi ja lyhyeksi. Reunukset puolestaan yhdestä vanhasta levahtaneesta lastenpaidasta.

Paita sopi kyllä päälle mutta hihat ovat aika naftit kun taas vartalo-osassa on ylimääräistä väljyyttä. Ihan kiva kuitenkin, sopii hyvin alupaidaksi näin talvikaudella niin pääsee heti käyttöön. Mutta kaavaa taidan vähän muokata.

(Aava sovitti paitaa toisen paidan päälle - en älynnyt tarkentaa sovituskehoitustani sillä että entisen paidan voisi riisua...)

Tuli sitten ommeltua valmiiksi myös kesähattu, jonka aloitin alkukesällä ellen sitten jo keväällä. Tämä jäi silloin kesken kun Ottobren hattukaava tuli ja valloitti. Kangas on ihana (vanhaa miesten lyhythihakauluspaitaa), ja malli on sellainen että pysyy hyvin päässä, joten tästä tulee varmasti ensi kesänä suosikki pihatyöhattuni. Linnea toimi mallipäänä.

Sitä kun päivän ompelee ja saa valmiiksi useamman jutun niin jää olo että jestas mulla on paljon blogattavaa! Ja sitten kuitenkin se kaikki näyttää niin vähältä kun sen saa ulos... No, seuraavassa postauksessa taas jotain vähän lisää kunhan saan niitä kuveja.

Mitkä-nämä-nyt-sitten-olis-nimeltään

Sammakkofarmari esitteli viime syksynä avattavat lapaset, jotka voi pitää kädessä ja silti tehdä pikkutarkkuutta vaativia asioita käsillään. No minähän tajusin oitis tarvitsevani sellaiset myös.

Jostain 80-luvun Käsityökerhosta löysin hanskaohjeen, joka oli vähän saman tapainen, mutta sormiosilla varustettu. Aloin tehdä sillä ohjeella itselleni käsineitä vanhasta puretusta Nallesta. No, totesin jonkun ajan päästä että silmukoita on liikaa, hanskoista tulee liian väljät. Vaihdoin ohjetta, otin käyttöön jossakin viime vuoden SK:ssa olevan sormikasohjeen jossa lankana oli juurikin Nalle, ja nyt alkoi syntyä oikean kokoista käsinettä.

Meni kuitenkin melkein vuosi ennen kuin valmista tuli. Kaikkien langanpäiden päättely oli se pullonkaula, mihin homma eniten töksähteli. Mutta eilen illalla sain vihdoin ihastella valmiita *mitkä-nämä-nyt-sitten-olis-nimeltään* käsissäni. Ja vielä piti odottaa seuraavaa päivää että sain kuvattua päivänvalossa.

Tältä ne näyttäis tylsästi matolla, selkäpuoli ja kämmenpuoli. Huppuosa on ommeltu selkäpuoleen kiinni. Tässä kuvassa väri näyttää aika oikealta.

Kädessä ulkoilemassa.

Ja sieltä alta ne sormet paljastuu kun tarve vaatii.

Kokeilin tänä iltana käydä kaupassakin näillä, ja hyvin sujui jopa maksaminen. Ainut hankaluus tulee kun pitää kaivaa jotain taskusta: huppu vähän retkottaa tiellä siinä käden päällä ja tulee olo että meneekö se ajan mittaan huonoon kuntoon kun hankautuu vaikka nyt taskunsuun vetoketjuun. Ja siinä missä Sammakkofarmarilla on ongelmana kömpelö peukalo (siis kokonaan piilossa oleva), on mulla ongelmana paleleva peukalo. Voi sitä kyllä yleensä pitää vaikka näin:

Tosin ei pyöräillessä, minkä senkin totesin tänä iltana. Ehkä ei niinkään pyöräilyhanskat nämä? Muuten loistavat. Ja sanottakoon vielä että itse sormikasmalliinkin olen niin tyytyväinen, että pitänee kaivaa kaapista lisää Nallea ja tehdä samalla ohjeella ihan perus sormikkaatkin. Vaikka siihen pyöräilyn sitten. Kun vaan muistais missä lehdessä se oli...

Yksi kuva vielä, ihan vaan hehkutuksena. :)

Hamsteri turhautuu

Mun piti tänä viikonloppuna aloittaa itselleni takkia, mutta homma tyssäsi alkuunsa, kun en löytänyt tarkoitukseen varaamaani vuoritikkiä mistään. Turhauttavaa, kun yrittää etsiä jotain oikeita materiaaleja ompeluhuoneesta ja/tai komerosta, ja joka paikka on täynnä kaikenmaailman tilkkulaatikoita. Turhauttaa välillä olla sellainen hamsteri, joka ei pysty heittää mitään pois. Ja sitten hamsteri päivästä toiseen pyörittelee niitä tilkkujaan eikä synny mitään hienoa blogattavaa, niin kuin joillakin muilla. Siinä sitten vakuuttelet itsellesi, että kuka tahansa osaa tehdä hauskoja vaatteita ja juttuja uusista ja ihkuista kankaista, mutta siinäpä vasta taitoa ja asennetta vaaditaankin, että luo jotain lähes tyhjästä ja sellaisesta mitä jotkut heittää suoraan roskiin. Huoh. Huono elämä juuri nyt, syksy ja kaikkea sellaista. Otan orjan muodon taas ja bloggaan kaikesta huolimatta.

Laatikollinen collegetilkkuja. Laatikollinen jolla ei paljon mitään tee ja jonka kansi ei meinaa enää mahtua kiinni. Pakko saada edes vähän hupenemaan. Leikkaan nelikulmioita ja saumuroin. Kaksi päivää. Eikä se edes ole vielä valmis mikään. Mutta ainakaan sitä ei enää tarvitse säilyttää siellä tilkkulootassa.

Eikä siinä vielä mitään jos säilyttää tilkkuja, mutta kun ei voi heittää pois edes kaikkein pienintä silppua, esimerkiksi sellaista mitä saumuri sylkee. Sitäkin on jo yksi laatikko täynnänsä, eikä senkään kannet oikein enää pysy paikoillaan. Suivaannun ja leikkaan hyvin pienistä tilkuista suippoja kappaleita, joista ompelen palloja. Pallot tungen täyteen silppua, ja taas saan hieman hengähtää, kun silppulaatikkoonkin tulee vähän lisää tilaa.

(Myönnettäköön että tein nyt vain kaksi noista palloista, muut on vanhempia. ) Samalla kun leikkasin suippoja kappaleita, leikkasin myös jonkun verran matonkudetta. En viitsi tässä yhteydessä edes mainita sitä röykkiötä erilaisia suikaleita ja muita toivottoman muotoisia ja -laatuisia tilkkuja, joka pitäisi saada muutettua siisteiksi matonkudekeriksi...

Tähän loppuun voisin vilauttaa tunnelman kohentamiseksi kolme joululahjapussia, jotka valmistuivat joku aika sitten, mutta jotka ovat jääneet raportoimatta. Pussit ovat siis vielä vailla lahjoja - en sentään niin hyvissä ajoin ole ollut liikkeellä! Yksi pyöreäpohjainen narukiinnitteinen pussi, toinen samanlainen mutta litteä ja yksi litteä joka suljetaan neppareilla. Vähän hakemista on näiden lahjapussien kanssa ollut, että millaiset mallit ja sulkemistavat on hyviä... Tonttukangas on vanhaa kaitaliinaa, vaalea yksivärinen pellavaista jakkukangasta. Lisänä vähän punaista ja punaruutuista puuvillaa tilkkupussien uumenista. (Laitoin näille tunnisteen 'muu kestoilu' kun en muutakaan kategoriaa keksinyt.)

Kun vauvattaa

Keräsin yhteen postaukseen pitemmän ajan vaippa-askarteluja, ja pari vaatettakin mitä on tullut tehtyä vauvakuumeen kourissa.

Ensin setti nepparivaippoja, jotka poikivat oikeastaan siitä kun aiemmin tein valmiiksi sen yhden kauan marinoituneen muumivaipan. Siitä tuli niin söpönen, että kun löysin sattumalta kyseisen kaavankin, niin pitihän niitä leikellä lisää ihan sarjana. Kaava on Suuri Käsityölehden vanhemmasta (1/05) S-kokoisesta kaavasta vähän muokattu, ja havaittiin hyväksi Aavan pikkuvauva-aikaan. Lisäsin nyt vain vähän lisää röyhelövaraa lahkeensuihin ja muutin kiinnityksen neppareille.

Kuvassa ylinnä oleva froteepintainen vaippa ei 'kuulu joukkoon', se on taas yksi sarjassamme hyvin marinoituja tekeleitä. Vaipan sisäflanellin imuosineen olen tehnyt jo Linnean vauva-aikana, eli joskus silloin kun tuo edellä mainittu SK vaippakaavoineenkin on ollut uusi. Se flanelli vain osoittautui silloin väriäpäästäväksi tapaukseksi, minkä vuoksi en uskaltanut sitä vaipaksi asti ommellakaan. Myöhemmin kyllä liottelin siitä liiat värit pois ja suoritin vieläpä testipesunkin värjäämättömyyden varmistamiseksi, mutta valmiiksi sain sen vasta nyt tähän aaltoon. Leikkasin pääliskankaaksi siis froteesta, jolloin sain vaipasta näpsyllä kiinnittyvän. Koko varmaan M, mutta pieneni hieman kun ompelin kuminauhat röyhelömäisesti, mikä ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Aika samankokoinen noiden ässien kanssa.

Materiaaleista muutama sana. Hauskan vihreät vaipat on tehty jonkinlaisesta tyynynpäällisestä, jonka löysin Kierrätyskeskuksesta. Kangas on kuin puoliksi froteeta - nukkaiset kohdat muodostavat ruudutuksen. Alunperin ajattelin näistäkin näpsyvaippoja, mutta ei näpsy sitten tuohon materiaaliin ottanutkaan. Sisäpintoina trikoo+flanelli ja bambupuuvillacollege. Pallovaipan päällinen on Huutiksesta ostettua collegea, jota mulla on vielä aika julmettu pala jäljellä. Ihana kangas mutta kovin nihkeästi olen sitä mihinkään keksinyt käyttää. :? Sisäpintana tässä vaipassa fleece. Mintunvihreä pikkusydänvaippa on päältä flanellia ja sisältä vohvelikangasta. Sydänflanellin ostin kirpparilta pyjaman muodossa, kun oli niin ihana kangas nimenomaan vaippatarkoitukseen. Pyjamatakin vasta pistin lihoiksi, housut otin toistaiseksi omaan käyttöön... Vaipoissa on kiinteänä imuna jos mitäkin jämäpaloja. Pariin vaippaan päätyi imuksi vanha pötkömallinen lisäimu. Vain pallocollege ja bambupuuvilla siis uusia kankaita, muut kierrätystä.

Koska nämä olivat ensimmäiset tekemäni nepparivaipat, en aluksi oikein tiennyt, miten ne nepittäisin. Kolmeen vaippaan laitoin nepit aika reiluin välein, kunnes tajusin, että tuolla tavalla noita uloimmaisia neppejä ei luultavasti ikinä tarvita. Neljännen nepitin sitten vähän tiuhempaan, mikä vaikutti pätevämmältä tavalta.

Ostin kesällä Kierrätyskeskuksesta vanhoja Käsityökerho-vuosikertoja kansioissaan 2 e/kpl. Kolme vuosikertaa 70-luvulta ja yksi 80-luvun puolelta. Viihdyttävää selattavaa ja kivoja ideoita pitkäksi aikaa. Jostakin lehdestä bongasin sitten pikkuvauvan housukaavan, joissa oli takakappaleeseen integroitu haarakiila. En ole ennen sen tyyppisellä kaavalla ommellut, joten halusin kokeilla. Piirsin kaavan haalarimalliseen housuun ja kankaaksi löytyi SPR:n kesävaatehalvennuksesta mukaan lähtenyt nuorisokokoinen naruolkaintoppi. Oikein siistiä ja hyvää ribbitrikoota, josta riitti juuri ja juuri pieniin potkareihin.

Koko 0-3 kk, vastannee ihan hyvin sitä. Haarakiila oli aika suipon mallinen edestä ja sellaisena vaikea ommella paikalleen siististi - olisi toiminut paremmin puvussa johon tulee eteen vetoketju (lehdessä olikin ohje myös sellaiseen). Kaava oli avolahkeisille housuille, mutta koska en saanut topinjämistä mitenkään päin leikattua tarpeeksi pitkiä paloja lahkeensuuresoreiksi, leikkasin niihin sitten jalkaterät. Tulikin ihan pätevän oloiset. Olkaimiin sain materiaalin kun purkasin topista reunakanttaukset ja naruolkaimet auki ja ompelin aina kaksi kaitaleenpätkää päällekkäin. Olkaimissa on kaksi eri säätöä.

Eteen halusin laittaa jonkin merkin ja löysin sitten irtiratkottujen vaatelappujeni kasasta tuollaisen. Värit ovat sopivat ja koska pikkuvauvoja täytyy aika useasti 'tsekata', niin ihan osuva on viestikin minusta. :P Siinä alla luki Lindex mutta käänsin sen piiloon jottei ko. firma saisi aiheetonta mainosta. ;)

Toisetkin potkarit olen tehnyt. Nämä syntyivät viime yönä kapeasta trikoonjämästä, josta ei enää oikein mitään muuta keksinyt (seli seli). Sitä jäi vielä sellaiset palaset, että pienen myssynkin voisi saada tehtyä.

Eikä tässä vielä kaikki. Ompeluhuonetta järjestellessä jostain läjästä esiin pyörähti taas yksi joskus-leikattu vaippakappale. Ottobren kaava ja isoin koko. Leikkasin tarvittavat lisäosat ja ompelin valmiiksi, mikäs siinä. Päällä flanelli, välissä vankka puolipellava ja sisällä coolmax. Sisätäyttö, jossa kuvatessa sisällä pikkuharso. Tähänkin laitoin nyt sitten nepparit.

Vaippa on tosiaan ihan taaperokokoinen, lukeekohan kaavassa muistaakseni senttikoko 86/92, ja tällaisia oli Aavalla ihan viimeisten aikojen yövaippoina. Ajattelin laittaa tämän Huuto.nettiin, koska ei liene mitään järkeä säästää näin isoa vaippaa vauvalle, josta ei ole tietoakaan vielä.

Samassa kuvassa neljä sidettä, jotka leikkelin Nasu-flanellin jämistä. Taustoina fleeceä, kahdessä tummanruskeaa vanhasta pipostani ja kahdessa luonnonvalkoista vaippajämistä. Nepitkin oikein sävy sävyyn. Malli oma vanha, jonka kehitin saumurittomalla aikakaudella... mutta joka on paras minkä tiedän. Nämä on nyt sitten itselle vähän sellaista luksusta ja piristystä - ja toisaalta toiveissa koko ajan että jospa näitä ei vaikka ihan heti tarviskaan.

Menneen kesän lumia

Aikaisemmin bloggasin nukelle tekemäni asun, joka oikeastaan poiki siitä kun leikkasin Linnealle mekon. Latvasta puuhun...

Siis. Alunperin oli olemassa trikoiset unihousut, jotka sain viime jouluna, mutta jotka olivat itselleni vähän liian pienet ja vähän myös hassun näköiset. (Housuihin kuuluva paita on kyllä käytössä.) Kuosi oli enemmän sen näköinen että paremmin pukee tytärtä kuin äitiä, joten rips raps alkutekijöihinsä uudet housut. Niistä riitti sopivasti materiaalia tunikamekkoon, jonka kaavaksi nappasin jostakin Ottobresta puhvihihaisen T-paidan kaavan. Helmaksi leikkasin sellaiset palat kuin housuista hihojen ja yläosan leikkaamisen jälkeen vielä sai. Aivan parahultaisesti.

Tämä kaikki tapahtui siis jo kesällä, ja silloin leikkasin ja ompelin myös nukelle oman tunikan jäännöstilkuista. Linnean mekko sen sijaan jäi vähän kesken, osin kaksoisneulan vääntymisen vuoksi ja osin siksi, että mekosta oli tulossa niin reilun kokoinen.









Toissapäivänä sitten lopulta tuli tehtyä tämäkin valmiiksi, kun koneeseen osui ruskeat langat ja se uusi kaksoisneula. Reiluhan se, huoletta voimme odottaa ensi kesää. Paitsi jos saan tehtyä tai ostettua tytölle ruskeat täyspitkät legginsit, joiden kanssa tätä voisi pitää myös muina vuodenaikoina, paidan päällä.

Tarkkasilmäisimmät huomasivat kenties jo ensimmäisestä kuvasta, että mekon pääntien ja helman kanttaukset on ommeltu eri värillä kuin hihojen. Tunnustan. En omistanut aiemmin kahta ruskeaa lankarullaa, joten käytin ensin tekemissäni kaksoistikkauksissa pinkkiä lankoja. Kahta eri sävyä vieläpä nekin. Nyttemmin olen hankkinut kaksi kauniin tummanruskeaa rullaa, ja en malttanut olla ompelematta hihojen kanttauksia niillä.

Pöh. Ketä kiinnostaa. En aio antaa asianhaaran haitata, sillä muuten ihan tykkään tästä.

Kesältä on jäänyt bloggaamatta myös jo aikaa sitten itselleni valmistuneet vajaamittaiset legginsit. Ottobre womanin kaavalla ja Maaemon puuvillaelastaanista. Hyvät on, tykkään. En vain ole tarvinnut niitä tätä ennen, kun ei ole ollut oikein minkä kanssa niitä pitäisin. Ja kesällä ne olis olleetkin liian kuumat.

Tänään sitten kunnostin itselleni kasari-collegehamosen, jonka löysin kotikodon vaatejemmoista. Hame oli liian pitkä ja vyötärön kuminauha liian kireä. Vaihdoin kuminauhan ja ompelin helmaan laskoksen, joka nipisti pituudesta 10 cm pois. Nyt on hyvä, ihan hirmu kiva! Ja tämän kanssa mustat legginsitkin on paikallaan. Kuvatukseksi saatte melkoisen mestarilaukauksen: sängyn päällä likaisen peilin kautta zoomaamalla ilman salamaa hieman vastavaloon näpäytetyn. Siinä mun uusi hame ja näkyyhän sieltä alta toden totta vähän niitä legginsejäkin.