Otson syksyyn

Semi-taaperomme on tarvinnut taas monenlaista. Kuten tumput joita ei saa pois kädestä. Kyhäsin tilkuista ihan näppituntumalla jonkinlaiset kokeeksi. Vaippafleeceä päällä, sisällä vanhaa velouria. Vähän kumi- ja koristenauhaa sekä KAM-nepit pitimiksi. Hieman liian pienet tuli, eikä nuo käy nyt kuin tuon yhden fleecepuvun kanssa. Mutta ihan hyvät ja söpöt ollakseen kaavaton kokeilu.

Vanhat harsot on ohentuneet olemattomiin, eikä imuteho riitä - ja kyllä niiden viikkailukin on jo alkanut vähän kyllästyttää. Kaivoin jemmasta joskus hankitun monivärilangan ja kokeilin sitä uusien imujen reunaan. Kappale hamppucollegea ja viskoosi-puuvillaisen collegepuseron jämät sekä lisäksi hieman bambuneulosta kokonaisen palan nurkasta muuttuivat kolmeksi isoksi taittoimuksi ja kolmeksi kapeaksi imupötköksi. Vielä pilvimerkkejäkin reunaan niin tulihan oikein ylellisyysimuja! Monivärisaumaus on sievä kuin sika pienenä mutta havaitsin sen kutistuvan pyykissä, hassua.

Koin hetkellisen potkuhousuherätyksen: vielä ehtii käyttää söpöjä henkselipotkareita ennen kuin poju lakkaa olemasta vauva. Vanhasta Eevaneuleesta potkarinkaava kokoa 80 esiin ja sitten vain ihanaisen Muru-kirahvineuloksen kimppuun  - johan sitä oli tarpeeksi marinoitukin. Päätin kuitenkin muuttaa jalkaterät avolahkeiksi, sillä umpiterät menevät huonosti kenkään. Pikkuisen lisäsin myös leveyttä keskelle eteen ja taakse sillä kaava oli mallia makkarankuori ja tämä neulos ei paljon jousta. Harvinaista mutta totta: nämä tuli yhdessä illassa valmiiksi!

Lahkeensuuresoreista tuli kunnolla pitkät ja aika tiukat, sillä leikkelin ne vähän sen mukaan kuin resoripalan muoto ja koko salli... kuvassa siis kaksinkerroin.

Olkaimiin kokeilin (minulle) uutta tekniikkaa. Kulmikkaat päät oli kiva tehdä ja ihan siistin näköisetkin, mutta sitten tulikin kiinnityksen kanssa ongelma. KAM-nepit eivät yltäneetkään noin paksusta kohdasta läpi eikä vanhalla ompelukoneellani saa oikein kätevästi tehtyä napinläpiä. Tarranauhaa en olkaimiin halunnut - tai sitä olisin ehkä joutunut laittamaan jos en olisi löytänyt jemmoistani nepparinauhaa.

Olkaimet pysyvät kyllä hyvin kiinni noillakin, mutta päät jäävät rumasti törröttämään minkä huomaa varsinkin takaapäin. Jospa niskaan ompelemani pilvimerkki veisi huomion pois törrötyksistä...

Muuten sangen onnistuneet housut! Ei menneet kirahvit hukkaan ja aika iso pala vielä jäikin. Jos siitä joskus jotain muutakin sitten tohtisi ommella...

Loppukuun saldo

Tekisipä mieleni marmattaa siitä, kun ei taaskaan ole ollut tarpeeksi ompeluaikaa. Mutta entäpä jos sen kääntäisikin toisin päin: viime viikkoihin on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole jäänyt aihetta täyttää päiviä näpertelyllä. En halua elää sitku-elämää, vaan iloita asioista silloin kun ne kohdalla ovat, joten pysyköön puutelista pitkänä ja pää toteuttamiskelpoisia ideoita täynnä. Näissä merkeissä hauskaa 32. elinvuotta itselleni ja sitten eikun ompeluskatsausta pystyyn!

Aloitin jo keväällä tekemään lepakkohihaista imetyspaitaa, jonka kaava löytyy Suuri Käsityökerhon numerosta 2/84. Kaava oli niin jotain-ihan-muuta kuin kaikki olevat puseroni, että se oli kiehtonut minua jo pitempään. No, kesä ehtikin tulla, ja lämpimän puseron ompelu ei enää ollut ajankohtaista. Nyt ilmojen viilettyä muistin keskeneräisen tekeleeni ja arvelin olevan korkea aika saattaa se valmiiksi.

Kaava oli jokseenkin yhdenkoon, ja pusero oli tarkoitettu sekä odotus- että imetyskäyttöön. Käyttämäni kangas on notkeaa collegea, jota ostin joskus Huutiksesta ison palan muka tehdäkseni siitä miehelle jotain. No, mies ei sitten huolinutkaan tuollaista "armeijan väriä" ja ajattelin, että tähän kokeiluun se on ihan havillinen kangas. Kun kerran radikaaliksi heittäydytään niin tehdään se sitten kunnolla: valitsin tehosteväriksi sähäkkää pinkkiä, joka mielestäni sopii hyvin tuohon vihreään. Resori on Murun luomupuuvillaista. (Puseron etumukseen jäi omista polvista harmilliset painaumat kun asettelin sitä terassille kuvattavaksi.) Etuosa avautuu kolmella KAM-nepillä.

Sovituskuvia näppäili taas Aava.

Niin että mitä tuosta nyt sanoisi. Aika kamala teltta. Puseron ulkonäöstä vielä jotenkin tykkäisinkin (paitsi luukusta jonka reuna törröttää) mutta päällä se on aika inhottava. Mitenkähän kuvittelin pitäväni noin isoa ja collegekankaista paitaa ilman toista paitaa alla? Koska niinhän sitä olisi pidettävä jos imetysluukulla mitään meinaisi tehdä. Leveät hihat tuntuvat olevan tiellä kotiaskareissa ja sitä paitsi ne eivät oikein mahdu tyköistuvan takkini alle. Ihan naurattaa jo koko pusero, mutta toki harmittaa siihen käytetty aika ja materiaalit. Taitaa lähteä kirpparille tämä - ilahduttakoon jotakuta toista.

Linnea sai jossain välissä uudet legginsit vanhasta joustofroteelakanasta! Löysin joskus kirpulta vanhan, kotimaisen froteelakanan, jonka materiaali tuntui harvinaisen hyvältä ja tukevalta. Ajatus oli ehkä värjätä se ensin mutta tulikin nyt sitten pysyttyä alkuperäisessa vaaleanpunaisessa sävyssä.

Lahkeensuut vaihteeksi kanttasin, tuli kivat, ja toisessa lahkeessa on omppunauhaa. Harmittaa hieman tuo pilkottamaan jäänyt neljäs omppu!

Otsolle tekisi mieleni ommella uusi edustusbody jostain ihanasta printtitrikoosta, ja sitä suunnitelmaa silmälläpitäen kokeilin vanhemmasta Ottobresta(3/2004) perus bodykaavaa. Tässä mallissa on yksinkertainen pääntie ilman aukaisuja ja kaikkiin reunoihin ommellaan kaksinkertaiset reunakkeet. Kokeilukankaana käytin mummoni antamaa vanhaa Nanso-paitaa, jonka trikoo oli ohutta ja joustavaa. Koska ulkona myrskysi tänään, täytyy tyytyä keittiönlattiakuvaan, kas näin:

Sen verran sooloilin, että leikkasin haaraan hieman lisää pituutta, ja laitoin hihoihin pitkät "resorit" jotka kuvassa ovat kaksinkerroin käännettyinä. Koko on 80, mutta näköjään reilu sellainen. Tämä kaava toimisi siis vielä tällä hetkellä vähemmän joustavallekin trikoolle, joskin sitten olisi varmaan parasta tehdä pääntiehen jonkinlainen aukaisu. Tämän saa juuri ja juuri mukavasti puettua, koska trikoo on niin venyvää.

Ei pöllömpi mekko

Tilasin oman vaatevarastoni piristykseksi Iikku-Kiikulta reipasta pöllötrikoota. En ehkä muuten olisi tuohon ihastunut, ellen olisi Ruttu-Nutussa nähnyt sitä (eri värisenä vain) paidaksi ommeltuna ja todennut, että sopiikin mainiosti aikuiselle tuo kuosi. Vältän yleensä ostamasta ei-luomua puuvillaa jos suinkin mahdollista, mutta tällä kertaa annoin itselleni luvan poiketa tästä periaatteesta. Koin sitten positiivisen yllätyksen, kun kangas saapui, ja sen reunapainatuksessa lukikin Organic cotton. Tiedä sitten kuinka paljon tuohon voi luottaa, kun ei myyjäkään asialla mainostanut. Mutta ilahduin kuitenkin.

Trikoo on laadultaan singleä, ja kun esipesin sen, niin kieroonhan se veti ja kutistui. Piti sitten hetki tuumailla, miten oikein asettelen kaavat. Pöllöruutujen rivit menisivät vähän vinoon joko vaaka- tai pystysuunnassa, ja päätin sitten että vinoilkoot pystysuunnassa. Näin leikaten myös langansuunta meni vinkkuraan, mutta arvelin ettei se haittaa, koska kangas kerran on jo pesty, ja koska raitasingletkin leikataan oikeaoppisesti(?) raitojen eikä silmukkajonojen mukaan.

Halusin tästä vaihteeksi mekon itselleni - tai sellaisen pitemmän tunikan. Hihoista vajaamittaiset pitkät. Ja imetysluukunkin vielä tein, vähän sillä mentaliteetilla että kun ottaa sateenvarjon mukaan niin tulee kaunis ilma... Kaavana siis entinen imetyspaitakaavani, tarvittavin muutoksin. Kuva räppäisty terassilla äkkiä ennen kuin Otso ehti kontata päälle ja/tai tuuli nakata ruttuun...

Pääntien kanttasin ruskeanmustalla elastaanitrikoolla, antaa minusta kivasti ryhtiä levottomaan kuosiin. Sovituskuvista vastasi Aava, ja joukosta löytyi sentään pari vähemmän tärähtänyttä.

Olen mekkoon tyytyväinen ja pari päivää sitä on nyt pidetty. Käytännön syistä farkkujen kanssa, mutta ajattelin kaveriksi oikeastaan mustia legginsejä, sillä on tuo helma ihan kunnolla mekkomittainen. Solukkopaita, sanoi mies. Mulla taas tulee mieleen vanhanaikaiset kaakelit tai ne sellaiset kaakelia imitoivat muovimatot. Trikoota jäi sellainen pala, että haluaisin siitä ensi kesäksi ommella Otsolle paitaa tai jotain muuta. On tällä hetkellä meidän kahden yhteiset värit, nämä vihreä ja ruskea. :)

Hattu ja nami leipasu

Pikkusiili, kesäsiili, lasten oma lystisiili... pääsi nyt ilmojen viilettyä pipoa sulostuttamaan. Aava tuntui tarvitsevan uutta välikausipipoa, ja halusin kokeilla Maka-Marrin kruunupipomallia. Kankaaksi päätin hyödyntää vanhan pienen veluuripuseron, jonka miehusta oli ihanan pilkullinen (hihat yksiväriset). Idea siiliaplikaatioon tuli Iikku-Kiikulta tilatusta nauhasta, jota halusin käyttää pipon somisteeksi. Yritin ensin piirtää samanlaisen siilin kuin nauhassa, mutta siitä ei tullut kyllin söpö joten piirtelin sitten vähän erilaisia siilejä kunnes sain aikaan mieleiseni.

En aukonut noita päälaen"sakaroita" kunnolla kun halusin että jäävät mielummin pehmeämmän muotoisiksi.

Takasaumassa on sitä siilinauhaa, joten pipo osaa mennä oikein päin päähän. Vuorina on violetti singletrikoo, joka on jostain kirpparin kangaspussista peräisin.

Piposta tuli ensin niin iso että se mahtui omaan päähäni. Saumuroin sivusaumoista sisään useamman kerran ennen kuin ympärys oli riittävän pieni. Korkeutta jäi aika reilusti mutta hyvin pysyy päässä ja Aava tykkää niin että on pitänyt pipoa nyt parina päivänä vaikkei oikeastaan vielä edes tarvisi. On muuten muistorikas kangas sikäli tuo pilkullinen, että Linnealla oli se puserona yllään kun Aava oli syntynyt ja kävivät meitä sairaalassa katsomassa. :)

Siili oli kiva tehdä - saa nähdä viitsinkö tehdä niitä lisää. Linnea teki jo tilauksen... Itsellekin haluaisin uuden pipon mutta siihen ei taida tulla siiliä.

Kesä meni ulkoillessa ja ruoanlaitto oli aika helpoimman kautta, mutta nyt tuntuu taas kivalta vähän kokatakin. Kokeilin viikolla uusimman Pirkan muffinsireseptiä ja se pääsi heti suosikkien joukkoon. Helppo tehdä, ruokaisia, kätevä ottaa pakastettuina evääksi. Ensimmäinen satsi on syöty jo. Näitä lisää!

Hei hulinaa

Alkusyksy on ollut niin kiireistä aikaa, ettei ompeluhommille ole riittänyt oikein aikaa eikä energiaa. Esikoisen kouluhommat ovat poikineet yllättävänkin paljon ohjelmaa myös vanhemmille, ja tietysti nuorimmainen järjestää vipinää aina valveillaollessaan. Omat menonsa ovat toki keskimmäiselläkin, ja kun itsekin olen halunnut välillä päästä piipahtamaan marjametsässä, niin siinähän ne vuorokausien tunnit sitten ovatkin hujahtaneet. Ompelukonetta olen vaivannut vain sikäli kun se on ollut aivan välttämätöntä sillä nukkuakin täytyy. Seuraavassa lyhyesti viime viikkojen aikaansaannokset.

Koululaiselle housut, kun valmiit kangashousut on yleensä joko liian kireitä tai sitten eivät pysy päällä. Vaaleansininen kukkakangas on joustavaa housupuuvillaa, jonka ostin jo vuosia sitten Huuto.netistä juurikin Linneaa varten. Näyttää nyt jo aavistuksen liian hempeältä mutta sai kelvata ja halusin käyttää pois niin kauan kuin palan pituus vielä riitti neidin housuiksi. Housujen vaaleus teki niistä hankalat kuvattavat; yksityiskohdat eivät oikein erotu. Kuminauhavyötärö ja valesepalus noissa on.

Kaava on Uusi Nainen -lehdestä vuodelta 1981, koko 120. Aiemmin tein samalla kaavalla verkkarit ja niiden perusteella totesin mallin (edelleen) hyväksi tuollaiselle hieman joustavalle matskulle. Linnea toivoi reilunkokoisia taskuja housun sivuihin ja niihin lainasin mallia jostain toisesta housuohjeesta.

Juniori sitten. Vaatteita olen taas löytänyt kivasti kirppareiltakin mutta vaipoiksi ei oikein enää tahdo käydä kuin taskut ja sivukiinnityksellä nekin. Kiipeileväinen kaveri... Lisäsin vähän korkeutta entiseen taskukaavaani ja ompelin kaksi uutta pirteällä väriyhdistelmällä.

Syömisharjoitteluiden seurauksena ruokalappujen taskut täyttyvät puurosta ja muusta ja rupesi jo ällöttämään sellaiset laput pyykkikorissa. Ompelin puuvilla-PULista ohuen ja kosteudenpitävän lapun jonka ajattelin huuhtaista aina käytön jälkeen puhtaaksi. Aiemmin olen suosinut vain konepestäviä lappuja, mutta nyt yhden päivän käytön jälkeen tämä uusi lappuu tuntuu vallan mainiolta. Konepestävä toki tämänkin, mutta ideana siis se että laminoidusta kankaasta lähtee ruoka hanan alla huuhtomalla ja kuivumisaika on lyhyt. Lapussa on laminointipuoli päällä ja taskussa puolestaan sisällä, ja reunojen huolittelu sujui näppärästi valmiin trikoovinokantin voimin.

Viikonloppuna valmistui pihalle keinu, ja vaikka se kaupasta ostettu paketti olikin niin kyllä siinä silti tekemistä riitti. Itselläni oli tosin lähinnä apulaisen rooli, ja oli niitä innokkaita apulaisia muitakin...

Otsolla tulee ylihuomenna vuosi täyteen ja täytynee lahjaksi ostaa vauvakeinu niin pääsee pieninkin keinumaan. Pari päivää onkin tässä äiti saanut toimia "istuimena" kun poika hokee aina muistaessaan Heijaa! Heijaa! ja väenväkisin hakeutuu keinun luokse.

Seuraavaksi onkin vuorossa syyskuu ja synttäreiden sarja. Jotain olisi kiva vaihteeksi leipoakin vieraiden varalle - saapa nähdä ehtiikö tässä. Takkiompeluksillekin olisi tarvetta ja ilmojen kylmetessä iskee aina neulomisvimmakin. Oikeasti joskus nuorempana haaveilin että saisin tehdä käsitöitä nimenomaan tarpeeseen, joten mikäs tässä on ollessa: elän unelmaani. Luulisin.

Paita ja Paita

Kesämenot ja -kiireet alkavat olla paketissa, ja ennen syyskiireiden hyökyaaltoa ennätän tässä nyt esitellä kesän viimeiset vauvanvaateompelukset. Hellevaateinnostuksen jälkimainingeissa tuli tekaistua Otsolle T-paita. Sen edellispostauksen epähyvän paidan innoittamana halusin kokeilla tehdä raglanhihaisen teepparin, ja kun en muuta kaavaa siihen hätään löytänyt niin käytin sitten yhtä vanhaa kietaisupaidan kaavaa, muunnellen tietysti. Materiaalina oli kierrätyksestä löytynyt, lyhyt ja leveä sekä kieroonvetäytynyt paidantekele. Raitasingle näyttää olevan ihan samanlaista kuin mistä tein imetyspaidan itselleni - tämä harmaan ja liilan yhdistelmä puhuttelee minua siinä määrin että on tullut hamstrattua samaa trikoota sekä uutena että käytettynä. Paidan etumukseen kaipasin jotakin, ja päätinpä sitten kokeilla tuollaista simppeliä raita-aplikaatiota.

Leikkasin helmaan pituutta sen minkä pystyin, mutta vähän lyhyt tästä silti tuli. Ja aika pieni muutenkin, niin ettei ensi kesänä varmaankaan enää mahdu. Harmi, koska ihan kivan näköinen on päällä, vaikka sovituskuvista ei tällä kertaa oikein mitään tullutkaan.

Toinen ompelus valmistui vasta eilen, ja tänään se päällä sitten jo vähän edustettiin. Oikea Paita pikkumiehelle syntyi vanhasta miestenpaidasta ja kaava on peräisin 70-luvun lopun Suuri Käsityökerholehdestä (jonka numeroa en nyt pysty lunttaamaan koska en ole kotona).

Pienet tärkeät yksityiskohdat tekevät juhlan - tai ainakin antavat tunteen siitä että on tässä jotain ihan oikeasti ommeltukin. Äitini nappijemma ja elektroninen Husqvarna varmistivat, ettei tähän paitaan tarvinnut asentaa pelkkiä neppejä.

Tykkään mallista kovasti. Paidan koko on 80, mutta näyttää olevan aika justiin 77-senttiselle Otsolle. Kaavassa oli myös koko 90 - tuntuu että sen voisi tekaista myös jossain välissä, tulevaisuutta ajatellen.

Ei tullut näköjään takaa yhtään kuvaa, mutta selässä on yksi isohko vastalaskos. Paidan kaveriksi kelpasivat kirpparilta löytyneet Pippi-pellavasekoitehousut, joiden lahkeensuihin pujotin kuminauhaa ettei lahkeet joudu jalan alle.

Paitakankaasta jäi sen verran tilkkuja, että olisin halunnut tehdä niistä vielä lippahatun Ottobren kaavalla, mutta sitä en ehtinyt. Olisiko tuo edes pysynyt  päässä pikku kaverilla...

Vielä on konttailukesää jäljellä

Vaikka kesä alkaa uhkaavasti huveta, halusin vielä paikata juniorin konttailukelpoisten kesähousujen vajetta. Jodhpur-housujen kaava Ottobresta 3/2010 pääsi kokeiluun, koko 74. Materiaaliksi löytyi ohutta collegea oleva pusero, jonka joskus ostin itselleni kirpulta, mutta joka ei ollutkaan käytännöllinen ja päätyi siksi materiaalilaatikkoon. Pusero oli niin lyhyt, että jouduin leikkaamaan housupalat vyötäröstä matalammiksi ja laittamaan jatkeeksi resoria puseron helmasta.

Kivat valehalkiot ja niissä napit - helppo tehdä mutta napit olisi kannattanut ommella paikoilleen jo ennen lahkeiden sisäsaumojen ompelua!

Näistä tuli lähestulkooon täydelliset. Hauskan näköiset ja lahkeet ovat juuri sopivan lyhyet ja kapeat etteivät joudu jalan alle pystyyn noustessa. Se vyötärö olisi saanut olla vähän korkeampi, mutta menee näinkin varsinkin jos paidan helma tulee päälle.

Sain viime yönä valmiiksi myös yhden epäonnen tekeleen. Tästä piti tulla alunperin hellehaalari, mutta malli olikin selästä liian lyhyt ja jouduin katkaisemaan paidaksi. Toinen vastoinkäyminen tapahtui neppien kanssa. Laskin väsyneenä jotenkin väärin, että mustia neppejä riittäisi, mutta nehän mokomat loppuivatkin kesken. Ajattelin että ok, vaihdan ne vihreisiin ja nepitin toisen olan valmiiksi niillä. En sitten kuitenkaan saanutkaan mustia irtoamaan, vaikka luulin tietäväni tekniikan jolla nämä KAM-nepit saa irti... Paita jäi eriparineppiseksi, koska en halunnut että kangas reikiintyy.

Paita on iso ja hassun näköinen. Hihat ja takakappale on tehty omasta vanhasta T-paidastani, joka oli ihanan laadukasta trikoota ja jonka printillisen etukappaleen käytin aikoinaan yhteen vaippaan. Tilkkuja oli hauska yhdistellä, mutta jotenkin tämä ei vaan näytä vauvan vaatteelta. Mahtuu varmasti vielä ensi kesänäkin - jospa sitten näyttäisi vähemmän hassulta...