Näitä vaan taas ja lököhousut itselle

Tänään oli taas sellainen päivä, että aivottomat vaippaompelukset vetivät puoleensa. Valmistuikin sitten kaksi, molemmat tosin aiemmin aloitettuja. Ja molemmat ihan pienille sopivia, NB tai S.

Kaikki materiaalit kierrätystä paitsi muumikangas on uutta, Huuto.netistä. Muumivaipan kankaat leikkasin jo Aavan vauva-aikaan, nyt leikkasin vain väliin yhden kerroksen lisää kun on "vaipantekomaku" sen verran noista ajoista muuttunut.
Itselle muistiin tarkemmat materiaalitiedot: kukkavaipassa päällä ja sisällä flanelli, kiinteänä imuna 1 krs hamppusekoitecollegea ja 1 krs tavallista puuvillacollegea, läpässä 3 krs: frotee, vohvelikangas ja puolipellava. Muumivaipassa kauttaaltaan kuosipuuvilla+joustofrotee+ohut college, kiinteänä imuna 2 krs pyyhefroteeta.

Eilen sain valmiiksi kesän yli marinoituneet lököhousut itselle. Aloitettu siis jo keväimellä, nyt rykäisin valmiiksi kun kerran sen uuden kaksoisneulankin sain. Näissä ei mitään ihmeellistä, paitsi materiaali on aika hassu poikkiraitavelour, Huuto.netistä sekin joskus ammoin. Lahkeista tuli jostain syystä älyttömän pitkät, ja oli pakko laittaa taas kumpparit, vaikka olisin oikeastaan halunnut suorat. Yritin tytöillä kuvauttaa housuja vähän hopussa, mutta tällä kertaa tuloksena oli vain tärähtäneitä ja muuten vajaita otoksia, joten saatte tyytyä sängynpäälyskuvaan. Polvissa on painaumat, kun nämä ehti jonkin aikaa olla jalassa ennen kuvailua.

Ja siis tämmöttistä poikkiraitaa:

Olis voinu tulla hienommat housut pystyraitaisina, vaan kangas ei kauheasti jousta raitojen poikkisuuntaan eikä sitä niin päin olis riittänytkään, muistelen.

Kierrätystunika ja kangasostos

Viime aikoina on teemana kaiketi olleet kaikenlaiset näkymättömät hommat, sillä vaikka joka päivä olen tehnyt käsitöitä, mitään ei näytä valmistuvan. Osittain ihan siksi, että vanha kaksoisneulani vääntyi, ja uutta odotellessa moni trikoo-ompelus on jäänyt puolivalmiiksi. Osittain olen sitten tehnyt ihan neuletöitä, joista tulosta tulee vasta *joskus* jos sittenkään ja loput on olleet sitten jotain korjausompeluksia, matonkuteen leikkaamista ja yleistä käsityöjuttujen siivoilua ja organisointia.

Eilen kuitenkin sain vihdoin uuden kaksoisneulan ja pääsin viimeistelemään yhden keskeneräisen trikoovaatteen.

SPR:n kirpparilla oli tässä hiljattain iso määrä kesävatteita 5 c/kpl, ja sieltä lähti mukaan mm. ihana isokukkainen trikoopaita, joka oli kooltaan itselleni liian pieni mutta tytöille liian suuri.

Halusin käyttää sen kangasta tunikassa, jonka ohje on uusimmassa (4/2009) Ottobren numerossa. Lisäkankaan lähteeksi valitsin venähtäneen raitapoolon, joka joskus aikaisemmin lähti mukaan Toppilan Kierrätyskeskuksesta.


Ja tällainen niistä sitten tuli:

Miehustasta jouduin leikkaamaan kapeamman kuin mitä kaava oli, koska kukkapaidassa ei leveys riittänyt. Eli kovin paljon ei rypytystä tullut tuohon kaarrokkeen alle. Pituutta niinikään leikkasin sen mukaan mitä paidasta irtosi, mikä on puolestaan enemmän kuin kaavassa.

Ihan sopiva tuli Aavalle ja kasvunvaraakin hieman on.

Pääntiehen ja hihansuihin ompelin samat joustopitsit, mitkä olivat alunperin tuossa kukkapaidassa. Tehokasta uusiokäyttöä siis. :)

Kun nyt ei ole vielä muita valmiita töitä esiteltävänä, niin esitellään sitten vaikka viimeisintä ostostani. Tilasin Rosa Matildasta kokeeksi metrin pätkän Muru-luomupuuvillatrikoota iloisella kissakuosilla. Pitempään olen jo katsellut noita Muru-kuoseja netistä ja miettinyt mitä sellaisista voisin tehdä jos tilaisin. No, edelleenkään en ole varma mitä tästä tulee, mutta halusin nyt tilata tuota kissaa etten vaan jää ilman. Paketti tuli tosi nopsaan postilaatikkoon, ja tytöt halusivat heti "testata" kissoja. :)

Jännää tuo Murun trikoo, kuvio on kuosiinkudottu. Tulee mieleen vanhanaikainen kalsarikangas. Tuosta tulisi ihania vauvanvaatteita *huoh* mutta miksei isommillekin jotain. Täytyy vielä pestä se ja katsoa miten käyttäytyy.

Taas yksi hattupitoinen postaus

Kameran laturi jäi pari viikkoa sitten mummolaan, ja vasta tänä aamuna pääsin pitkästä aikaa kuvaamaan käsitöitä.

Aavan ruskealle sydänhatulle kävi huonosti ensimmäisessä pesussa: ruudullinen vuorikangas kutistui niin että hattu ei enää mahdu päähän. :( Intouduin siis tekemään lisää hattuja. Aavalle kaksi uutta:

Turkoosikuviollisesta tuli oitis Aavan suosikki, eikä Aava muita hattuja ole nyt pitänytkään kuin sitä...

... vaikka minusta ainakin tämä ruskeakukkainenkin on tosi kiva. Siinä on yksivärinen keltainen vuori samasta vauvalakanasta kuin mistä on edellisen postauksen kassin vuorikin.

Linneallekin tein uuden hatun, kankaana Marimekon "Viettelys" mummun vanhasta verhosta. Aava kuvasi Linnean hatussaan, joka on vielä vähän reilun kokoinen:

Sisäpuolelta löytyy yllätys: Disney-vauvoja lakiosan vuorina. Ylijäämäpala tyttöjen huoneen verhokapasta.

.

Ja itsellenikin päähine, syksyä varten myssy Samoksesta. Tämän tosin tein jo aikaisemmin kesällä, silloin kun oli oikein kylmiä ilmoja. Langat jäivät päättelemättä, kun tulikin sitten lopulta oikea kesä, mutta nyt sain aikaiseksi.

Malli on omasta päästä, kauttaaltaan *2 yhteen, langankierto, 1 oikein*. Ja kuvattava ei ole unessa vaikka aamusella unipuvuissa näitä kuvia pihalla tyttöjen kanssa otettiinkin. :P

Yksi vaippakuva vielä. Ompelin valmiiksi taas yhden "joskus aloitetun" sisätäyttiksen. Päällä kuviocollege, sen tukena ohut trikoo resusta T-paidasta ja sisällä kuivaliinaneulos. En tällä kertaa jaksanut vaihtaa saumuriin sävy-sävyyn lankoja, ja se vähän harmittaa, vaikka ihan siistinnäköinen tuosta tuli noinkin. Koko ehkä lähinnä S.

Kesämenojen välissä

Kaikenlaista ohjelmaa ihmisellä näin kesäisin, ettei kerrassaan blogia ehdi päivittää. Eikä aina ommellakaan, mutta välillä sentään.

Nukelle omat sopivat päiväkamppeet, onpahan vaihtelua siihen aiemmin tekemääni unihaalariin.



Trikoon ja velourin jämäpaloista, ja kaavat sain kehitellä taas itse. Osin sen unipuvun pohjalta. Tunikassa on selkäpuolella tarranauhakiinnitys ja housuissa kuminauhavyötärö. Nämä tein jo varmaan pari viikkoa sitten.




Kasseja aina tarvitaan, mutta aika nihkeästi niitä on tullut ommeltua vaikka aina kovasti aion.

Tämän kukkakassin päällinen on ollut leikattuna jo yli vuoden - viime kesänä valmistui "sisaruksista toinen" erilaisella sisuskankaalla. Tähän uudempaan en kylläkään tehnyt sivutaskua, koska ei sellainen kovin käteväksi osoittautunutkaan. Keltainen sisus on vanhaa vauvalakanaa.

Nämä seuraavat menee enempi korjausompelun puolelle, ja ovat vähän sillä rajalla että viitsiikö blogata, mutta oli niissä oma hommansa kuitenkin, joten ihan sen takia vaan.

Miehelle uusiokalsarit kaksista vanhoista resuista, entiseen tapaan. Nämä kalsariompelukset ei jaksa enää kovin innostaa, nyt kun uutuudenviehätys on mennyttä. Teen niitä silti koska en ole vielä löytänyt mistään kaupasta Reilun Kaupan valmisversioita. Ja vaikka löytäisinkin, niin tämä keksimäni uusiokalsari-idea nyt vaan on liian hyvä heitettäväksi roskakoppaan.

Toinen korjaustyö on lapsen unipaita, jonka löysin kotikodon jemmasta käyttämättömän oloisena. En tiedä onko minun vai siskon peruja, mutta kokomerkintänä oli 130. Ajattelin pienentää puseron Linnealle sopivaksi, mutta Made in Portugal -teksti lapussa viittasi siihen että vaate on syytä kutistaa pesussa ennen kuin leikkaan mitään. Onneksi kutistin. Paita leveni ja lyheni aika tavalla, ja resorit puolestaan kitsahtivat - tuloksena aika kaamean laatikkomainen vaate. Ratkoin helmaresorin ja hihat irti ja sivusaumat auki. Leikkasin paidalle uuden mallin tyköistuvammalla, 110-kokoisella kaavalla. Hihoihin ja pääntiehen jätin alkuperäiset resorit, joten pääsin helpolla ompelutöissä. Näyttää ihan kivalta unipaidalta nyt.

Sokerina pohjalla sentään yksi vähän vakavammin otettava ompeluskin. Tein itselleni paidan/tunikan jonka kaavat piirsin jo puolitoista vuotta sitten Suuri Käsityölehden numerosta 1/08. (Sama kaava on muuten lehdessä 9/08!) Ohuen raitatrikoon puolestaan ostin Eurokankaasta jo silloin kun odotin Aavaa - piti tekemäni imetyspaita. Huolellisesti marinoidut aineosat siis. Kiva oli tehdä ja ihan kiva tulikin.














Vähän tuo kirraa kainaloista - kai mulla on sitten isot olkapäät tai jotain. Jos tekis suurempaa kokoa niin se ehkä menis toisen paidan päälläkin talvella. Mutta vielä on kesää jäljellä!

Hattuja ja muuta pientä

Hii, että tykkään siitä Ottobren hattukaavasta! Olen uuden lätsän onnellinen omistaja, ja kaupan päälle Aavakin sai omansa.

Minun:

Ruskea sydänkangas verhokapasta - samaa kappaa on meillä keittiön pikkuikkunassa mutta tämä pala oli jäänyt yli kun lyhensin aikanaan verhon sopivaksi. Ihanin kangas!

Lakiosan vuori toista kangasta, sopii mielestäni hyvin.


















Pöö.























Aava sanoi, että hänkin haluaa. No pikkusydäntä ei enää ollut tarpeeksi, mutta isosydämistä oli juuri ja juuri riittäviä paloja.


















Kankaan ostin aikoinaan Kierrätyskeskuksesta esiliinan muodossa, ja muutaman vaipan kuosiksi sitä Aavan vauva-aikaan käytin. (Nyt tuntuu vähän tuhlaukselta se, kun olishan tuosta nyt jotain näkyvämmin käytettävääkin voinut keksiä...)

Vuoriksi laitoin paksuhkoa ruutupuuvillaa, pöytäliinamaista kangasta. Jostain saatu suikale. Ei ehkä sovi maailman parhaiten tuohon, joku pienikuvioinen kangas olis ollut ehkä kuitenkin kivampi.

Sekä vuoriin että päälliseen jouduin lierin leikkaamaan kahdesta palasta. Varsinkin sydänkankaassa sauma on vähän harmillinen - olis pitänyt siirtää saumat lierin sivuihin mielummin.























Toisaalta tämä hattumalli on siitä ihana, että sen voi vetää päähän vähän miten päin vain. Lapsikin osaa!























Vähäks me ollaan nyt samiksii!




















Hatut oli eilisen tekosia, tänään olen ommellut kaikenlaisia rästiinjääneitä pikkujuttuja pois tai edes valmiimmaksi. Pari juttua kuvasinkin..

Viimeistelin joskus aloitetun sisätäyttövaipan.













Päällä 2 x kierrätystrikoo ja sisällä bambujoustofrotee. Kuvausta varten taittelin imuksi prefoldin, jonka joskus ompelin vanhoista T-paidoista ja joustofroteelakanasta. Vaippa on lähinnä M-kokoinen mutta menis varmaan helposti pienemmällekin pienemmällä imulla ja vähän taitellen. Laitan tämän(kin) jemmaan - sen verran on ilmassa toiveita perheenlisäyksestä, että olen vähän niin kuin antanut itselleni luvan kerätä vaippavaraintoa valmiiksi.

Korjausompelun saralta tämä, eli kahdet lyhennetyt sammarit.
Blogataan siksi että mielestäni keksin nerokkaan tavan siihen lyhentämiseen: monta kapeaa laskosta lahkeensuissa.


















Molemmat housut kirpparilöytöjä, kokomerkinnältään liian isoja meidän tytöille, mutta vyötärö ja peffa kuitenkin sopivan kokoiset. Siniliilat housut on Aavan ja lyhensin ne jo kesäkuun alussa mutta kuvasin nyt samaan Linnean housujen kanssa, jotka sain pitokuntoon tänään.

En halunnut suorastaan katkaista lahkeita, jos sitä pituutta vaikka joskus joku tarvitseekin. Pieniä laskoksia voi avata vähitellen tai olla avaamatta, hauskan näköiset ne ainakin ovat :)

Kauhian hyvvää pullaa

Mulle ei mikään tavallinen paljas pullankäntty ihmeemmin maistu, pitää olla hyvä täyte kyytipoikana. Rahkapullia olen ennestään tykännyt tehdä, mutta nyt kokeilin vähän erilaista versiota. Tämä on teemaltaan tällainen vähän syksyinen jo - ei sillä että syksyä yhtään odottaisin, mutta hyvä tietää sitten kun saa uutta puolukkaa että tällaiseenkin sitä voi käyttää.

Taikinan ainekset muisteltu vähän sinne päin...

1/2 l vettä
1 pala hiivaa
1 1/2 dl intiaanisokeria
1 1/2 tl kristallisuolaa
2 rkl kardemummaa
1 muna
5 dl täysjyväspelttijauhoja
9 dl vehnä-/hiivaleipäjauhoja
200 g voita/Dellariinia

Voiteluun munaa

Täytteessä

pussi pakastepuolukoita
pari omppua
pari rkl perunajauhoja
intiaanisokeria maistamalla (1/2-1 dl?)





















(Omenan olis voinut ehkä raastaa eikä kuutioida, niin olis tullut vähän tasaisempaa mössöä..)

Peittoaa kyllä rahkatäytteen! Ja mustikastahan näitä tottakai tehdään sitten kun sitäkin alkaa taas saamaan muualtakin kuin pakastealtaasta.

Mekkokuveja

Ohjelmassa seuraa juhlaeleganssia a la Pilvi eli lupailtuja kokonaiskuvia valmistuneesta mekosta. Tai mekkohan se EI ole, vaan hame ja toppi oikeasti. Asun kaava on Modasta numero *jotain*, enkä pitkällisestä pähkäilystä huolimatta osannut muuntaa mallia yhtenäiseksi mekoksi, vaikka sellaisen olisin halunnut. Nyt jos tekisin toisen puvun heti perään niin onnistuisi varmaan mekkomuotoisenakin, jonnin verran kaavaan tutustuneena.

Puku on siis ohutta puuvilla, jonka ostin varta vasten Eurokankaasta. Yläosa on vuoritettu samalla kankaalla, mutta sen ohuuden vuoksi vahvistin päällimmäiset kappaleet vielä liimattavalla tukikankaalla. Hameeseen puolestaan laitoin vuoriksi polyester(?)satiinia, joka löytyi omista jemmoista. Kangas oli saatu, jonkinlaisena verhona ilmeisesti palvellut, eli vähän kierrätysjuttua tähänkin mukaan.

Kuvia. Edestä:



Hame on ihanan runsas, kun laskoksia on reilusti ja alla oleva satiinivuori vielä vähän kuin pöyhistää helmaa lisää.
(Sää oli kovin tuulinen ja allekirjoittaneen kampauksen on puhuri pilannut heti alkuunsa. Morsiamen tukka oli onneksi tanakammin tärkätty. )






Vähän sivummalta näkymä:

Toppi on siis takaa aukeava, ja siinä kiinnityksenä ne aiemmin vilauttamani nepparit. Niskalenkki on kiinteä eli sen pujotin vain pään yli. Hameessa on erillinen vyötärökaitale, joka jää topin alareunan alle - ja jonka olisin siellä suonut pysyvänkin. Valitettavasti kuitenkin varsinkin istuessa toppi tuppasi nousemaan hameen päältä pois niin että ylös noustessa sai aina korjailla ainakin selkäpuolta. En siis voi erityisemmin suositella tällaista kaksiosaista viristystä.

Tuossa sivukuvassa näkyy hameen sivusaumaan ommeltu vetoketju, joka ei ollut mikään piilovetoketju vaan ihan tavallinen, vanhasta vaatteesta irti ratkottu. Näkyyhän se tuosta tiirailemalla, mutta haitanneeko lie mitään. Kuvassa näkyy myös se, että yläosan rypytykset jäivät paikoin vähän törröttäviksi tuosta rinnan alta - olisi pitänyt tietysti päällä sovittaen asetella kaikki kohdilleen ennen ompelua vaan sitähän en tehnyt. Sovitusnukke olisi kova sana näissä tällaisissa ompeluksissa. Tällä kertaa onneksi kuviollinen ja tumma kangas antoi paljon anteeksi.

Näkymä takaa - nyt on lettikin saatu taas kuriin.


















En ehtinyt tähän tehdä mitään hihatinta tai huivia kaveriksi vaikka sellaistakin haaveilin, joten hätäpäissäni nappasin Prismasta mukaani pellavaisen huivin harteille kiedottavaksi. Huivi olikin nappilöytö, tykkäsin tosi paljon. Väri ei näistä kuvista valitettavasti välity - se on oikeasti ihanan intensiivinen petrooli eikä noin turkoosi kuin miltä ainakin tällä meidän näytöllä näyttää.




Kyllähän näillä vaatteilla kelpaisi juhlia vielä vaikka jotain muutakin!