Kantamaton takki

Tänä aamuna kun heräsin, oli lunta maassa. Ja tänään sain pukea ylleni uuden toppatakin. Jiihaa! Johan tuo tarpeeksi kauan keskeneräisenä viruikin. Enpä ihan tarkkaan muista, milloin takin tekemisen aloitin, mutta sen muistan, että ostin päälikankaan Eurokankaasta keväällä 2010, edeltävänä jouluna saamallani lahjakortilla. Takin kaava on Suuri Käsityölehdestä 8/2008, kantotakin kaava. Kovasti haaveilin kantavani aina ja kaikkialla kolmatta vauvaani ja sitä varten halusin tehdä oikein takin, jottei ainakaan siitä ole se kantaminen kiinni. No, ei siitä kantamisesta oikein mitään tullut ja kesken jäi takkikin.

(Tai kyllähän tuota junioria kannettu on, paljon ja hartaasti. Ei vaan montakaan kertaa millään apuvälineellä, niin kuin se ajatus oli... myydään vähänkäytetty Manduca.)

Mutta nyt siis on takki valmis. Kantopaneelin vain jätin tekemättä, ja sillä siitä tuli ihan tavallinen takki.

Päällinen on siis Eurokankaan palalaarista ostettua vedenpitävää juttua, kivan ohut ja kevyt kangas vaikkakin jonkin verran rapiseva. Vuorina raidallista tikkikangasta jonka ostin joskus Huuto.netistä. Ihan itse suunnittelin tarpeellisen povitaskun kännykkää varten.

Povari on vähän hassun mallinen eikä sen vetskarin kiinnitystä kannata ihastella liian läheltä, mutta taskun koko ja sijainti on juuri passeli, tuli testattua.

Huppu on ohjeen mukaisesti tehty irrotettavaksi, en oikein tiedä mitä varten mutta ihan jees. Kohtuu sopivan väriset nepitkin löysin. Hupun etureunaan en tehnyt nyörikujaa niin kuin ohjeessa, koska sen teko oli neuvottu vähän kummasti ja todennäköisesti siitä olisi tullut huono jos olisin sen tehnyt. Sopivan väristä nyöriäkään ei olisi ollut. Ompelin vain kuminauhaa saumanvaraan, tuli ainakin siisti. Huppu on päähäni aavistuksen liian pieni, enkä varmaan edes pidä sitä kuin hätätilassa. Huomatteko, muistin ripustuslenkin!

Ohjeessa puhuttiin kolmionmuotoisista heijastimista, plääh. Minä tein pilviä. Toiseen hihaan ja taakse alas.

Aava-rukka joutui ulkona - suorastaan arktisissa olosuhteissa - uhrautumaan ja riisumaan toisen kintaansa noin minuutiksi, että saatiin sovituskuvat otettua.

Että sellainen siitä tuli. Taisi olla järjestyksessään toinen kokonainen toppatakki minkä olen itselleni tehnyt, joten syystä olen vähän polleana juuri nyt. Koko 40 on juuri sopiva, hihatkin oikean mittaiset enkä muista sovitinko niiden pituutta etukäteen. Kaavaan en täysin tyytyväinen ole; en esimerkiksi tykkää noista pystysaumoista etupuolella. Vaikka saatiinhan sinne sauman väliin toisaalta ihan hyvät ja tilavat taskut upotettua. Ja takki tuntuu hyvältä päällä, joten ei parana liikaa moittiakaan. Olen viimeiset seitsemän talvea pitänyt puuvillapintaista H&M-maiharia, ja sen jälkeen tämä uusi takki tuntuu todella kevyeltä päällä, voitte uskoa! Taitaa tänä talvena lumityöt luistaa entistä sutjakammin...

Nyt kun sain uuden ulkoilutoppiksen, olisi kiva saada vielä joku vähän hienompi kaupunkitakki. Jos nyt aloittelen, niin olisikohan jo kahden vuoden päästä valmista?

Taikku oli jo aikaa sitten jättänyt minulle tunnustuksen:



(En ollut huomannut sitä koska ko. kommentti oli jostain syystä jäänyt odottamaan hyväksyntää.)

Kiitos! Ja anteeksi mutta jätän nuo "vaaditut tehtävät" tekemättä sillä olen huono niissä. Tai siis laiska. Tämä on tullut todettua aiempienkin tunnustusten kanssa.

3 x vaippa + 4 x paita

Paljon taaperokuvia luvassa.

Innostuin kokeilemaan netistä tulostamaani sivunepillisen taskuvaipan kaavaa, kun meillä nyt tosiaan ei oikein päivisin enää muita kuin taskuja pysty pukemaan tuolle vekaralle. Ensimmäiseen versioon tuli raidallinen Br-PUL + ruskea bambujoustofrotee koska en halunnut kuivaliinapintaa tällä kertaa. Näppärä tuli muuten, mutta alkoi epäilyttää, josko kosteus tihkuu lahkeensuista kun tuppaa rullaantumaan aina se sisäkangas kuminauhojen kohdalta ulospäin. Suunnittelin sitten toisen version, johon tulikin vuotosuojat kuten kuorivaipoissa. Tässä tassukas 1 mil PUL + valkoinen kierrätysflanelli, koska en halunnut parempia materiaaleja tuhlata epävarmaan kokeiluun ja koska arvelin flanellin olevan helpoin käsitellä tämmöisessä hankalammassa versiossa. Hyvä siitä tuli kuitenkin mitä nyt mahanpuolen kuminauha turhan kireälle.

Lähikuva vuotosuojasta - aika pätevä vaippa vaikka itse sanonkin. Voisin ottaa näitä vaikka noin 10 kpl hetipaikalla kaappiini, mutta yhtään en jaksa enää itse ommella! Ainakaan heti... Tai ehkä se olisikin jo helpompaa toisella kerralla.

Tämän parempaa sovituskuvaa en saanut.

Sivuneppivaippojen jälkeen tuli vielä hurahdus saada tehdä yksi tavallinen, "vanhanaikainen" tasku etukiinnityksellä. Kaivoin esiin saman kaavan, jota käytin aikoinaan ihka ensimmäistä PUL-vaippaa ommellessani. Tuo Aavalta periytynyt vaippa on nyt ollut oikein sopiva Otsolle, joten siksi arvelin tuon kaavan olevan hyvä valinta.

Vaan eihän se niin mennytkään. Br- PULia ja coolmaxia, nepit oikeaa väriä ja voi miten hauskaa ja helppoa oli ommella...

... mutta se onkin liian iso! Hyvä ettei nilkkoihin tipahda. Että semmoista henkimaailman hommaa se vaippojen ompelu.

Taisi olla löysempää kuminauhaa nyt kuin neljä ja puoli vuotta sitten. Voisihan nuo kuminauhat vaihtaa, mutta en ole ainakaan vielä viitsinyt. Vaippaa voi sentään jotenkuten käyttää kun nepittää siivekkeitä vähän ristiin.

Seuraavaksi paitajuttuja. Bodyt tuntuu jo liian hankalilta ja mielummin käytän nyt paitaa pojalla. Pari tuunattua ja pari kokonaan uutta valmistui paitavajetta paikkaamaan.

Aavalta olin säästänyt ihanan raitapaidan, mutta siinä oli aika tiukka pääntie, jossa sitäpaitsi oli pinkki kanttaus. Purin kanttauksen pois ja olkasaumat auki, vähän hihanpyöriötäkin piti aukaista. Uusi vihreä kanttaus koko matkalle ja hihat takaisin kiinni. Sopivan väriset nepit paikalleen ja vot!

Aavalta se jäi pieneksi tämä perintöunipaitakin. Vanha ja vähän rutku jo, mutta pehmeä ja lämmin materiaali ja kivat liikennevalot ym. Kokomerkintänä 116 mutta tosi lyhyeksi vetäytynyt, joten sain siitä heti Otsolle sopivan kun kavensin käyttäen apuna 80-senttistä bodyn kaavaa.

Jostakin vähän vanhemmasta Ottobresta kopioin Rille-paidan kaavan, kun huvitti ommella Otsolle raglanhihainen käyttäen kaappeihin kertyneitä kirpparilöytöjä vähemmäksi. Rillestä valitsin miehustan leveyden perusteella koon 74, vaikka Otso on jo varmaan yli 80. Tällaiset paidat valikoitui materiaaliksi:

Kumpikin paita oli täyspuuvillaista ribbiä, joka on sen verran lämmin kangas ettei mielestäni ole oikein omiaan helletoppeihin. Muutenkin huonon mallisia olivat nuo joten pistin lihoiksi.

Sinivalkoiseen väritykseen sopi hyvin tässä taannoin tilaamani valasnauha...

... ja siitä sitten keksin että eteen aplikoin myös valaan. Muitakin kuvaideoita mietin, mutta tuon kivan nauhan takia jumitin kuitenkin siihen valaaseen. Miksi oi miksi! En nimittäin yhtään tykkää tästä lopputuloksesta!

Niin kovin merihenkinen, enkä yhtään tykkää merihenkisestä tyylistä. Ja unipaidalta tämä myös näyttää vähän liikaa. Olisi aivan ehdottomasti pitänyt tehdä joku värikkäämpi aplikaatio eteen ja unohtaa valasnauha tällä kertaa.

Muuten paita on onnistunut. Malli on todella hyvä ja kivan näköinen - ja HAA! Kokeilin pitkästä aikaa tehdä kanttaukset kaksoisneulalla, sillä tilasin hiljattain uuden sellaisen vanhan vääntyneen tilalle. Aikaisemmin en ole oikein tullut kaksoisneulojen kanssa toimeen - tai koneeni ei ole tullut, ja olin jo vähän luopunut toivosta. Nyt kuitenkin päätin taas kokeilla kun kerran uusi neulakin tuli Tikatasta napsuteltua. Neula on jotain tuntematonta Inspira-merkkiä ja näyttää koteloineen kaikkineen vähän halpikselta, joten olin vähän skeptinen, mutta mitä tapahtuikaan! Se toimi kuin unelma! Ei yhtään ainoaa suttua, jumitusta - ei edes saumojen kohdalla. Täytyy sanoa etten voi vieläkään uskoa sitä todeksi. :)

Innostuin kaksoisneulasta niin, että heti valaspaidan jälkeen piti tarttua pariin korjattavien pinossa lojuneeseen paitaan ja tehdä niiden kaipaamat uudet pääntiekanttaukset valmiiksi. Edelleen sujui kuin tanssi!

Kaksoisneulahuumassa ja Rille-kaavaan tykästyneenä leikkelin sitten vielä yhden paidan Otsolle. Paksu aurinkotrikoo oli jämäpala, josta sain juuri ja juuri tämän kokoisen paidan leikattua. Oransseja resoreja omistan heikonlaisesti, ja tämäkin tässä käyttämäni on itseasiassa tien päältä löydetty paidan hiha. Kyllä vain. Mutta hyvin pelitti tehtävässään ja taas sai kaksoisneula laulaa.

Onnea on siisti helmapäärme! Nauha Iikku-Kiikulta kuten valaatkin.

Kenellä on syksyn coolein paita?

Jos kyllästyitte jo taaperokuviin ja kaksoisneulahehkutukseen niin lepytän teitä vielä lopuksi viikon luontokuvilla. Meillä on uusi lintulauta ja tällä viikolla nähtiin uudenmerkkisiä vierailijoita. Tunnistatteko?

Otson syksyyn

Semi-taaperomme on tarvinnut taas monenlaista. Kuten tumput joita ei saa pois kädestä. Kyhäsin tilkuista ihan näppituntumalla jonkinlaiset kokeeksi. Vaippafleeceä päällä, sisällä vanhaa velouria. Vähän kumi- ja koristenauhaa sekä KAM-nepit pitimiksi. Hieman liian pienet tuli, eikä nuo käy nyt kuin tuon yhden fleecepuvun kanssa. Mutta ihan hyvät ja söpöt ollakseen kaavaton kokeilu.

Vanhat harsot on ohentuneet olemattomiin, eikä imuteho riitä - ja kyllä niiden viikkailukin on jo alkanut vähän kyllästyttää. Kaivoin jemmasta joskus hankitun monivärilangan ja kokeilin sitä uusien imujen reunaan. Kappale hamppucollegea ja viskoosi-puuvillaisen collegepuseron jämät sekä lisäksi hieman bambuneulosta kokonaisen palan nurkasta muuttuivat kolmeksi isoksi taittoimuksi ja kolmeksi kapeaksi imupötköksi. Vielä pilvimerkkejäkin reunaan niin tulihan oikein ylellisyysimuja! Monivärisaumaus on sievä kuin sika pienenä mutta havaitsin sen kutistuvan pyykissä, hassua.

Koin hetkellisen potkuhousuherätyksen: vielä ehtii käyttää söpöjä henkselipotkareita ennen kuin poju lakkaa olemasta vauva. Vanhasta Eevaneuleesta potkarinkaava kokoa 80 esiin ja sitten vain ihanaisen Muru-kirahvineuloksen kimppuun  - johan sitä oli tarpeeksi marinoitukin. Päätin kuitenkin muuttaa jalkaterät avolahkeiksi, sillä umpiterät menevät huonosti kenkään. Pikkuisen lisäsin myös leveyttä keskelle eteen ja taakse sillä kaava oli mallia makkarankuori ja tämä neulos ei paljon jousta. Harvinaista mutta totta: nämä tuli yhdessä illassa valmiiksi!

Lahkeensuuresoreista tuli kunnolla pitkät ja aika tiukat, sillä leikkelin ne vähän sen mukaan kuin resoripalan muoto ja koko salli... kuvassa siis kaksinkerroin.

Olkaimiin kokeilin (minulle) uutta tekniikkaa. Kulmikkaat päät oli kiva tehdä ja ihan siistin näköisetkin, mutta sitten tulikin kiinnityksen kanssa ongelma. KAM-nepit eivät yltäneetkään noin paksusta kohdasta läpi eikä vanhalla ompelukoneellani saa oikein kätevästi tehtyä napinläpiä. Tarranauhaa en olkaimiin halunnut - tai sitä olisin ehkä joutunut laittamaan jos en olisi löytänyt jemmoistani nepparinauhaa.

Olkaimet pysyvät kyllä hyvin kiinni noillakin, mutta päät jäävät rumasti törröttämään minkä huomaa varsinkin takaapäin. Jospa niskaan ompelemani pilvimerkki veisi huomion pois törrötyksistä...

Muuten sangen onnistuneet housut! Ei menneet kirahvit hukkaan ja aika iso pala vielä jäikin. Jos siitä joskus jotain muutakin sitten tohtisi ommella...

Loppukuun saldo

Tekisipä mieleni marmattaa siitä, kun ei taaskaan ole ollut tarpeeksi ompeluaikaa. Mutta entäpä jos sen kääntäisikin toisin päin: viime viikkoihin on mahtunut niin paljon elämää, ettei ole jäänyt aihetta täyttää päiviä näpertelyllä. En halua elää sitku-elämää, vaan iloita asioista silloin kun ne kohdalla ovat, joten pysyköön puutelista pitkänä ja pää toteuttamiskelpoisia ideoita täynnä. Näissä merkeissä hauskaa 32. elinvuotta itselleni ja sitten eikun ompeluskatsausta pystyyn!

Aloitin jo keväällä tekemään lepakkohihaista imetyspaitaa, jonka kaava löytyy Suuri Käsityökerhon numerosta 2/84. Kaava oli niin jotain-ihan-muuta kuin kaikki olevat puseroni, että se oli kiehtonut minua jo pitempään. No, kesä ehtikin tulla, ja lämpimän puseron ompelu ei enää ollut ajankohtaista. Nyt ilmojen viilettyä muistin keskeneräisen tekeleeni ja arvelin olevan korkea aika saattaa se valmiiksi.

Kaava oli jokseenkin yhdenkoon, ja pusero oli tarkoitettu sekä odotus- että imetyskäyttöön. Käyttämäni kangas on notkeaa collegea, jota ostin joskus Huutiksesta ison palan muka tehdäkseni siitä miehelle jotain. No, mies ei sitten huolinutkaan tuollaista "armeijan väriä" ja ajattelin, että tähän kokeiluun se on ihan havillinen kangas. Kun kerran radikaaliksi heittäydytään niin tehdään se sitten kunnolla: valitsin tehosteväriksi sähäkkää pinkkiä, joka mielestäni sopii hyvin tuohon vihreään. Resori on Murun luomupuuvillaista. (Puseron etumukseen jäi omista polvista harmilliset painaumat kun asettelin sitä terassille kuvattavaksi.) Etuosa avautuu kolmella KAM-nepillä.

Sovituskuvia näppäili taas Aava.

Niin että mitä tuosta nyt sanoisi. Aika kamala teltta. Puseron ulkonäöstä vielä jotenkin tykkäisinkin (paitsi luukusta jonka reuna törröttää) mutta päällä se on aika inhottava. Mitenkähän kuvittelin pitäväni noin isoa ja collegekankaista paitaa ilman toista paitaa alla? Koska niinhän sitä olisi pidettävä jos imetysluukulla mitään meinaisi tehdä. Leveät hihat tuntuvat olevan tiellä kotiaskareissa ja sitä paitsi ne eivät oikein mahdu tyköistuvan takkini alle. Ihan naurattaa jo koko pusero, mutta toki harmittaa siihen käytetty aika ja materiaalit. Taitaa lähteä kirpparille tämä - ilahduttakoon jotakuta toista.

Linnea sai jossain välissä uudet legginsit vanhasta joustofroteelakanasta! Löysin joskus kirpulta vanhan, kotimaisen froteelakanan, jonka materiaali tuntui harvinaisen hyvältä ja tukevalta. Ajatus oli ehkä värjätä se ensin mutta tulikin nyt sitten pysyttyä alkuperäisessa vaaleanpunaisessa sävyssä.

Lahkeensuut vaihteeksi kanttasin, tuli kivat, ja toisessa lahkeessa on omppunauhaa. Harmittaa hieman tuo pilkottamaan jäänyt neljäs omppu!

Otsolle tekisi mieleni ommella uusi edustusbody jostain ihanasta printtitrikoosta, ja sitä suunnitelmaa silmälläpitäen kokeilin vanhemmasta Ottobresta(3/2004) perus bodykaavaa. Tässä mallissa on yksinkertainen pääntie ilman aukaisuja ja kaikkiin reunoihin ommellaan kaksinkertaiset reunakkeet. Kokeilukankaana käytin mummoni antamaa vanhaa Nanso-paitaa, jonka trikoo oli ohutta ja joustavaa. Koska ulkona myrskysi tänään, täytyy tyytyä keittiönlattiakuvaan, kas näin:

Sen verran sooloilin, että leikkasin haaraan hieman lisää pituutta, ja laitoin hihoihin pitkät "resorit" jotka kuvassa ovat kaksinkerroin käännettyinä. Koko on 80, mutta näköjään reilu sellainen. Tämä kaava toimisi siis vielä tällä hetkellä vähemmän joustavallekin trikoolle, joskin sitten olisi varmaan parasta tehdä pääntiehen jonkinlainen aukaisu. Tämän saa juuri ja juuri mukavasti puettua, koska trikoo on niin venyvää.

Ei pöllömpi mekko

Tilasin oman vaatevarastoni piristykseksi Iikku-Kiikulta reipasta pöllötrikoota. En ehkä muuten olisi tuohon ihastunut, ellen olisi Ruttu-Nutussa nähnyt sitä (eri värisenä vain) paidaksi ommeltuna ja todennut, että sopiikin mainiosti aikuiselle tuo kuosi. Vältän yleensä ostamasta ei-luomua puuvillaa jos suinkin mahdollista, mutta tällä kertaa annoin itselleni luvan poiketa tästä periaatteesta. Koin sitten positiivisen yllätyksen, kun kangas saapui, ja sen reunapainatuksessa lukikin Organic cotton. Tiedä sitten kuinka paljon tuohon voi luottaa, kun ei myyjäkään asialla mainostanut. Mutta ilahduin kuitenkin.

Trikoo on laadultaan singleä, ja kun esipesin sen, niin kieroonhan se veti ja kutistui. Piti sitten hetki tuumailla, miten oikein asettelen kaavat. Pöllöruutujen rivit menisivät vähän vinoon joko vaaka- tai pystysuunnassa, ja päätin sitten että vinoilkoot pystysuunnassa. Näin leikaten myös langansuunta meni vinkkuraan, mutta arvelin ettei se haittaa, koska kangas kerran on jo pesty, ja koska raitasingletkin leikataan oikeaoppisesti(?) raitojen eikä silmukkajonojen mukaan.

Halusin tästä vaihteeksi mekon itselleni - tai sellaisen pitemmän tunikan. Hihoista vajaamittaiset pitkät. Ja imetysluukunkin vielä tein, vähän sillä mentaliteetilla että kun ottaa sateenvarjon mukaan niin tulee kaunis ilma... Kaavana siis entinen imetyspaitakaavani, tarvittavin muutoksin. Kuva räppäisty terassilla äkkiä ennen kuin Otso ehti kontata päälle ja/tai tuuli nakata ruttuun...

Pääntien kanttasin ruskeanmustalla elastaanitrikoolla, antaa minusta kivasti ryhtiä levottomaan kuosiin. Sovituskuvista vastasi Aava, ja joukosta löytyi sentään pari vähemmän tärähtänyttä.

Olen mekkoon tyytyväinen ja pari päivää sitä on nyt pidetty. Käytännön syistä farkkujen kanssa, mutta ajattelin kaveriksi oikeastaan mustia legginsejä, sillä on tuo helma ihan kunnolla mekkomittainen. Solukkopaita, sanoi mies. Mulla taas tulee mieleen vanhanaikaiset kaakelit tai ne sellaiset kaakelia imitoivat muovimatot. Trikoota jäi sellainen pala, että haluaisin siitä ensi kesäksi ommella Otsolle paitaa tai jotain muuta. On tällä hetkellä meidän kahden yhteiset värit, nämä vihreä ja ruskea. :)

Hattu ja nami leipasu

Pikkusiili, kesäsiili, lasten oma lystisiili... pääsi nyt ilmojen viilettyä pipoa sulostuttamaan. Aava tuntui tarvitsevan uutta välikausipipoa, ja halusin kokeilla Maka-Marrin kruunupipomallia. Kankaaksi päätin hyödyntää vanhan pienen veluuripuseron, jonka miehusta oli ihanan pilkullinen (hihat yksiväriset). Idea siiliaplikaatioon tuli Iikku-Kiikulta tilatusta nauhasta, jota halusin käyttää pipon somisteeksi. Yritin ensin piirtää samanlaisen siilin kuin nauhassa, mutta siitä ei tullut kyllin söpö joten piirtelin sitten vähän erilaisia siilejä kunnes sain aikaan mieleiseni.

En aukonut noita päälaen"sakaroita" kunnolla kun halusin että jäävät mielummin pehmeämmän muotoisiksi.

Takasaumassa on sitä siilinauhaa, joten pipo osaa mennä oikein päin päähän. Vuorina on violetti singletrikoo, joka on jostain kirpparin kangaspussista peräisin.

Piposta tuli ensin niin iso että se mahtui omaan päähäni. Saumuroin sivusaumoista sisään useamman kerran ennen kuin ympärys oli riittävän pieni. Korkeutta jäi aika reilusti mutta hyvin pysyy päässä ja Aava tykkää niin että on pitänyt pipoa nyt parina päivänä vaikkei oikeastaan vielä edes tarvisi. On muuten muistorikas kangas sikäli tuo pilkullinen, että Linnealla oli se puserona yllään kun Aava oli syntynyt ja kävivät meitä sairaalassa katsomassa. :)

Siili oli kiva tehdä - saa nähdä viitsinkö tehdä niitä lisää. Linnea teki jo tilauksen... Itsellekin haluaisin uuden pipon mutta siihen ei taida tulla siiliä.

Kesä meni ulkoillessa ja ruoanlaitto oli aika helpoimman kautta, mutta nyt tuntuu taas kivalta vähän kokatakin. Kokeilin viikolla uusimman Pirkan muffinsireseptiä ja se pääsi heti suosikkien joukkoon. Helppo tehdä, ruokaisia, kätevä ottaa pakastettuina evääksi. Ensimmäinen satsi on syöty jo. Näitä lisää!