Kuvaamaton käsityökesä

Kesä meni ilman vapaa-ajanvietto-ongelmia (onko tuollaista kaksiviivaista yhdyssanaa olemassakaan?). Koneet ovat laulaneet, puikot kilisseet, koukut suihkineet, puut paukkuneet, mutta kamera on nököttänyt hylättynä hyllyllä. Bloginpitoon ei liioin ole riittänyt intoa - sekin aika on tuntunut mielekkäämmältä käyttää itse käsitöihin.

Kahlasin läpi viime kuukausien valokuvasatoa ja poimin joukosta sellaisia missä näkyy tekeleitäni, edes jotenkin. Aika monesta leikkelin vain paloja, joten mitään tyylikuvia ei ole luvassa. Mutta jotain kuitenkin, vaikka vain muistoksi itselle.

Pari pikku mattoa ehdin paukuttaa mummolareissujen aikana. 'Pikku' siksi että halusin koneessapestävän kokoisia. Tämä on matoista ensimmäinen, tehty mummon vanhasta pussilakanasta ja kasasta resuja sukkia.

Toisesta ei valitettavasti ole kuvaa, mutta se syntyi sinisistä ja punaisista pätkäräsyistä ja harmaasta sohvanpäälyskankaasta. Molemmat matot ovat edelleen tukilla, sillä loimi on vasta alussa.

Kesän yksi pääartikkeli olivat äitiysvaatteet. Aika monta paitaa tein joko vanhoista paidoista tuunaamalla tai sitten ihan uudesta trikoosta. Tämän juhlavamman version askartelin yhdentoista ällän lakkiaisiin Pikku-Auringosta tilatusta viskoositrikoosta.

Kuvasta ei valitettavasti juurikaan erotu kivat rypytykset, jotka tein pääntiehen ja hihansuihin framilonin ja rullapäärmeen avulla.

Tämä paita oli yksi eniten käyttämistäni. Sen ompelin oikeastaan jo Aavaa odottaessani mutta nyt parantelin sen kaula-aukkoa ja hihansuita ja sain siitä tyylikkäämmän. Trikoo on Marimekon hyvää singleä.

Miehen veljen keväällä syntyneelle vauvalle halusin jotain ommella ja ex tempore kehittelin pikkuvaatetta Ottobren kaavoilla. Marimekkoa oli sekin trikoonpala, "resorit" siistiä kirpparipaitaa. Koska bodyn haaranepitys meni mönkään, katkaisin bodysta paidan ja korvaukseksi lisäsin settiin mukaan omalle vauvalle ostamani, vielä avaamattoman paidanpidikkeen. Nämä vaatteet ihan varta vasten kuvasinkin ennen kuin kätkin ne pakettiin.

Erästä suht juhlallista tilaisuutta varten katkaisin puolitoista vuotta sitten ompelemani viskoosimekon tunikamittaiseksi, jolloin se kävi kivasti mustan hameen kanssa. Mekosta tuli silloin alunperin liian iso, mutta nyt äitiysvaatteena se olikin ihan passeli. Käytin sitä myöhemmin kesällä myös arkisemmin caprilegginsien kanssa.

Tytöille tuli kesällä ommeltua ainakin käyttöhousuja. Värjäsin valkoisen aaltokreppilakanan pesukoneessa violetiksi, ja yllätyksekseni sainkin violettiraitaista kangasta. :) Siitä tuli röyhelöhousut molemmilla, vanhan Ottobren kaavalla.

Keltainen ohut, puuvillainen singletrikoo oli ehtinyt jo kauan marinoitua komerossa, vähän hylkiönä. Nyt sain sen käytettyä pois ompelemalla ihan kivat, vilpoiset polvihousut molemmille.

Ja polvihousuja tein itsellenikin. Nämä mustat olivat kovassa käytössä.

Punaiset olivat vähän yöhousumaiset, joten niitä käytin vähemmän.

(Valkoinen paita on valmisvaate jota parantelin kaula-aukon ja helman osalta.)

Kolme edellistä kuvaa on kesäreissulta, kuten myös tämä seuraava. Reissun aikana tikutin hikisin sormin miehelle villasukkia jämälangoista (siksi molemmat sukat yhtä aikaa tekeillä) ja siippa otti siitä hyvästä näin edustavan kuvan rouvasta:

Sukat ovat muuten edelleen kesken.

Loppukesällä tuli kova tarve ehtiä tehdä vielä jotain kesävaatetta tytöille. Hassu sattuma on että nämäkin on maritrikoota, ihan kuin vain sen firman kankaita käyttäisin... Näitä paitoja ei sitten itse asiassa ehditty edes käyttää ennen kuin kelit kylmeni. :/

Kesällä tuli tehtyä myös monen monta vaippaa ja villahousua. Aavaa on erityisesti kiinnostaneet uuden vauvan vaipattimet, tämän kuva on hänen ottamansa.

Kerrassaan onnellinen hetki oli kun sai ensimmäisen kerran pukea uudelle vauvalle oman, oikean vaipan.

Ja villahousut...

... ja nämä blogissani jo paljon aiemmin vilahtaneet potkarit. Tutan 50-senttinen retropaita sen sijaan oli valmiiksi kittana tälle äijälle. :)

Lisää vauvakuvia luvassa. Odotusajan lopulla askartelin mummon antamista sängynpeitteen paloista makuupussin vaunuihin. Pussissa on fleecevuori ja se avautuu kahdella vetoketjulla - kuva on vähän huono koska ihan jotain muutahan tässä oli kuvattu.

Niin ikään vähän ennen vauvan syntymää näpersin kokoon pienen fleecetilkkupeiton. Tyttöjen kanssa oli hauskaa sommitella värijärjestystä; tämän kuvan otin "muistilapuksi" ennen kuin aloin ommella paloja yhteen.

Peitteen taustana on samaa petroolin väristä fleeceä mitä makuupussin vuorinakin, ja reunat koristelin ompelemalla aita(?)pistoja vaaleanpunaisella akryylilangalla. Peitto on ollut käytössä ihana, sillä se toimii myös varsin hyvänä kosteussuoja-alustana. Malli on yhdestä vuosituhannen vaihteen Modasta.

Näköjään sattui kuvaan osumaan se yksi harmillinen lankasuttura joka peiton reunaan on konepesun myötä purkautunut. Seli.

Tässä kuvassa vilahtaa vielä yhdet tekemäni villahousut. Luomumerinoa resoreissa ja jämähahtuvista housuosa.

Päähenkilö örisee jo uhkaavasti, mutta ehtinen vielä lisätä kuvan mekosta jonka tein Aavalle synttäripäiväksi. Aavahan mökötti keväällä kun Linnea sai naamiaisia varten prinsessamekon, joten tämä on vähän niin kuin hyvityksenä siitä. Kankaat vanhoista vaatteista ja melkein vitsinä aloin tätä joskus kesällä sommitella, mutta ei se ihan pöllömmän näköinen ole. Löysimme jossain välissä kirpparilta musta-hopeaiset juhlakengätkin, joten niiden kanssa tätä ehkä voisi käyttää jossain talven juhlassa 'oikeastikin'.

Näinköhän tämä tästä taas käynnistyisi? Katsellaan, jos innostaisi kuvailla jatkossa taas vähän enemmän noita tekeleitä.

Prinsessa

Ei jaksa istua koneella ei. Käsitöitä täällä tehdään mutta niihinkin saa etsimällä etsiä aikaa joten on sitten tämä blogimaailma aikalailla jäänyt unholaan. Jotta oma blogi ei ihan näivettyisi, niin laitetaanpa näytille prinsessapuku jonka askartelin viikko sitten esikoisen kerhon vappunaamiaisia varten. Tämä oli sellainen kovassa paineessa kokoon puristunut timantti - sain tiedon naamiaisista vain kaksi päivää etukäteen, joten hieman kiirus tuli. Onneksi mieleen muistui vuosi sitten Käsityölehdessä julkaistu kaava, ja kangasvarastoistakin löytyi sopivia kierrätysmateriaaleja.

Puvun yläosan tein kaksinkertaisena ohjeesta poiketen. Liilan kankaan sain vanhasta pienestä lasten juhlamekosta joka on meille jostain kulkeutunut muttei ole koskaan ollut meillä kenelläkään käytössä. Hihoihin sain valmiit reunahuolittelut mekon helmasta.

Valkea kangas on mummolta saadusta verhokapasta.

Pääntien pitsi on uutta mutta saatua, samoin kuin takana oleva vetoketjukin.

Helman vaaleanturkoosi satiinikangas on myös mummolta saatua verhoa ja sen päällä olevan liilan valoverhokankaan ostin itse kierrätyksestä juurikin tällaisia prinsessajuttuja varten. Päällihelman reunan huolittelin valmiilla keinokuituisella kanttinauhalla, jota tilasin joskus jostain nettikaupasta kun luulin sitä joustokantiksi. No tähän se nyt passasikin hyvin.

Ihan Linnean näköinen puku tuli, olen tyytyväinen. Aava puolestaan osoitti mieltään koko ompelu-urakan ajan, kun hän ei pukua saanut. Ei näköjään voi kumartaa jollekin ilman että pyllistää jollekin toiselle. *huoh*

Helpotusta housupulaan

Tein viime viikolla itselleni äitiyshousut oikein kaavalla ja tarkoitukseen ostamastani housukankaasta, mutta aika pettymys niistä tuli. Niin pettymys etten ole viitsinyt itseäni niissä kuvauttaa - katsotaan jos vähän myöhemmin sitten.

Pakko oli kuitenkin housut saada jostain. Koska ompelemissani housuissa pahin vika on se, etteivät ne istu, päätin pelata varman päälle ja muokata valmiista housuista mammaversion. Ohje tällaiseen muutokseen löytyi Suuri Käsityökerholehdestä nro 3/81.

Valitsin vanhat sammarit, jotka eivät ole olleet kovin mieluisat koska ovat normaalitilassa vähän liian isot. Niihin oli vain vähän vaikeuksia löytää sopivaa resoria tai edes trikoota, ja lopulta jouduin kääntymään miehen vaatekaapin puoleen. Onneksi sieltä löytyi sopivasti kauluksesta kulunut ja hihoista kiristävä T-paita, jonka väri oli tarpeeksi lähellä housujen väriä.

Ratkoin ja leikkasin housujen etuosaa pois lehden mallin mukaan ja housuja päälleni sovitellen.

Paidasta leikkasin tilalle trikoopalan, jonka korkeuden määritin mittaamalla oman masun päältä. En tiedä, mutta olisi ehkä ollut syytä leikata vähän reilummin korkeutta, sillä ko. trikoo ei jousta pystysuunnassa ja mahahan tästä senkun vaan kasvaa...

Pujotin housujen takavyötärölle tavallista leveää kuminauhaa pätkän, joka ylsi selkäpuolellani kyljestä kylkeen ja ompelin sen sivusaumanvaroihin kiinni. Trikoo-osan ompelin paikalleen ja sen yläreunaan tein kujan nappikuminauhaa varten. (Kujasta tuli vähän ruma kun en viitsinyt viritellä kaksoisneulaa tämän takia.)

Koska housujen lahkeet olivat liian pitkät, tein niiden takaosaan laskoksia Oupan joskus antamaa vinkkiä muistellen. Eipä enää viistä maata lahkeet ja rapaannu.

Sain taas Linnean kuvaamaan itseäni... Kas näin pelittää uusi masupussi (aika väljäksi vielä jää):

Jos käyttää pitkiä paitoja, ei kukaan edes huomaa että housuissa on hassu trikooviritelmä edessä.

Jepujee, näitä on nyt käytetty tällä viikolla ja ehdottomasti liputan tätä tuunausideaa. Kyllä nämäkin välillä valuu, mutta syytän siitä lähinnä kalsareita, joita joutuu vielä pitämään alla että tarkenee. Mielessä on jo samanlainen tuunaustemppu yksille toisillekin housuille.

***

Edelleen on kuvaukset vähän vajavaisella tolalla, ja mieltä painaa muutamat raportoimattomat työt. Tässä edes nyt pari pikku yritystä saada käytettyä tilkkuja vähemmäksi.

Rantta-nukke sai joku aika sitten uuden asun johon kuuluu collegehousut (piti olla shortsit mutta aika pitkiltä näyttää) ja T-paita (tuli hirmu väljä).

Nämä tein puolestaan tulevalle vauvalle. Halutti kokeilla helmikuun Käsityölehdessä ollutta hassua housukaavaa, jossa on hurjan leveä haarakiila. Koska saumurissa oli silloin vihreät langat, etsin tilkkulaatikosta niihin sopivaa kangasta ja löysin vanhan vihreän paidanraadon rippeitä. Rippeitä oli sen verran niukalti - tai ne olivat niin kieroja - että jouduin kaventamaan lahkeiden kaavaa jonkun verran että sain 50-senttisiin housuihin osat leikattua. Vyötärölle ja lahkeisiin löytyi sopiva pätkä jostain purettua resoria (vyötäröresori olisi tosin voinut olla leveämpikin).

Nähtäväksi jää, tekeekö tuollaisilla housuilla mitään. Vaipalle ainakin on tilaa ja minusta näyttävätkin aika vinkeiltä.

Paitoja nyt ainakin

Mä en nyt vaan saa aikaiseksi. Tätä blogihommaa nimittäin. Tuntuu että on koko ajan niin paljon muutakin tekemistä. Ja nukkuminenkin on aivan kivaa. Niin on käsityötkin, mutta valmistuneita en jotenkin saa nyt ikinä kuvattua, ja siihen tämä enimmäkseen jumittaa. Tässä nyt kuitenkin jotain.

Vaatekaapistani puuttui värikkäät ja kuviolliset pitkähihapaidat, joita voisi pitää tylsänväristen housujen parina. Tätä puutetta aloin paikkaamaan jo vuodenvaihteen jälkeen. Ompelin punavalkoisesta palalaaritrikoosta raglanpaidan käyttäen samaa kaavaa, jolla tein mustan paidan vuosi sitten. Tein kuitenkin kaavaan hieman parannuksia. Hihoihin lisäsin väljyyttä koska mustan paidan hihat ovat liian ahdistavat, ja etukappaleelle samoin lisäsin tilaa koska kolmonen oli ilmoitellut tulostaan. Paita jäikin sitten helmakaitaletta vaille melkein kahdeksi kuukaudeksi kun vajosin naattiuteen. Tällainen siitä sitten lopulta valmistuttuaan tuli:

Tykkään mallista, mutta kankaan kuviointi on ehkä hieman liian pieni ja vaaleanvärinen näin isollle ihmiselle. Tulee vähän yöpaitamainen ilme. Olenkin miettinyt paidan värjäämistä - varsinkin kun onnistuin jo aikaansaamaan pienen ja haalean mutta lähtemättömän tahran etukappaleelle.

Toisen värillisen paidan, edelleen samalla mallilla, tein sitten Myllymuksuilta tilatusta trikoosta, joka löytyi löytökankaiden osastolta. Trikoon piti olla puuvillaelastaania, mutta rohkenen epäillä. Trikoo ei jousta sen enempää kuin tavallinen puuvillasingle, mutta siinä on outo kiilto, joka viittaisi pikemminkin viskoosin mukanaoloon eikä elastaanin. Mene ja tiedä, mutta ainakin kankaan kuviointi asetti haasteita.

Aikani asettelin kaavoja, että sain sivu- ja raglansaumoihin edes jotenkin siksakraidat kohdilleen. Mutta ei se vielä mitään. Varsinainen ongelma ilmeni sitten kun tajusin etten omista kuvioiden väristä resoria, ja kuitenkin olin pääntien leikannut sillä mielin että siihen leveä kaksinkertainen kaitale tulee. Siksaktrikoosta oli mahdotonta leikata suoraa kaitaletta, jossa kuviotkin menisivät suoraan. Leikkasin sitten kuitenkin ja ompelin. Valmis kaitale pääntiellä näytti hyvin sekavalta ja epäsiistiltä. Päätin auttaa tilannetta ompelemalla saumanvarojen kohdalle jotain nauhaa, ja ainoa sopiva mitä löysin oli beige pitsikuminauha.

Helmakaitaleen kanssa tuli vastaan sama ilmiö kuin pääntiessäkin, joten nauhaa sinnekin. Ja yhdenmukaisuuden nimissä vielä hihansuihinkin.

Lopputuloksena on ihan pidettävä paita, hankaluuksista huolimatta.

Jälkiviisaana sanoisin että tuollaisesta trikoosta olisi ollut parasta tehdä paita, jossa pääntie huolitellaan alavaralla. Tai sitten olisi voinut koittaa löytää saman vihreää resoria reunuksiin. Tai laittaa jotain ihan kokonaan eriväristä?

***

Kuvakansioista löytyi vielä yksi kuva jonka joutaa nyt nakata tähän samaan postaukseen. Nämä molemmat askartelin jo varmaan syyspuolella, mutta viimeistelyä vailla venyivät tähän kevääseen asti.

Villahousuihin kokeilin Tiitiä-mallia (jota en nyt jostain syystä löydä mistään että voisin linkittää), jotka neulotaan kahdella puikolla niin että lahje"resoritkin" muodostuvat samalla. Lankana oli epäkelvosta sängynsuojuksesta purettua hahtuvaa. Eihän tuollaiseen malliin liukuväriset langat oikein sovi, mutta tulipa nyt tehtyä kuitenkin. Nämä on ehkä S-kokoa.

Taskuvaippa on myös kokeilu, eli halusin kokeilla miten syntyy tasku PULin jämäpaloista. Kaavana oli M-kokoinen Fuzzi Bunz, mutta vaipasta tuli vähän pienemmän näköinen, koska kuminauhat ovat kireämmällä kuin aidoissa. Ompelin PULit yhteen niin että asetin reunat päällekkäin ja niiden alle vielä fleecesuikaleen ja ompelin kaikki yhteen hunajakenno-ompeleella.Vaippa on siis kolmesta palasta tehty, ja molemmat yhdyssaumat osuivat haaran kohdalle. Virhe. Kuvasta sitä ei erota, mutta jalanteiden reunat ovat jokseenkin möykkyiset, koska paksujen saumojen kohdalla reuna rypyttyy vähemmän kuin muualla. Toivottavasti möykyt eivät paina vauvaa - muuten tämä kyllä varmaan toimii siinä kuin mikä tahansa muukin tasku. Sisäpintana coolmax.

***

Seuraavaksi pitäisikin saada tehtyä itselle parit housut, jotka pysyvät jalassakin. Osa normaalihousuistani mahtuu vielä, mutta ne eivät pysy ylhäällä, joten tänäänkin olin pakotettu liikkumaan ympäriinsä tuulihousuissa. Onneksi sää oli sumuisen kostea, joten tuulihousut näyttivät aivan asiaankuuluvalta varustukselta yhdessä kumisaappaiden kanssa.

Liivihame ja vaippajuttuja

Aavalla on turkoosi-ihastus meneillään. Maanantaina löysimme kirpparilta hienon turkoosikukkaisen kangaspalan, ja lupasin siitä Aavalle jotain keksiä. Keksiminen ei tuottanut paljoa päänvaivaa - ihan vasta olin nimittäin tuumaillut että haluan juurikin Aavalle toteuttaa viimekeväisestä Käsityölehdestä kierrätysliivihameen. No kierrätyskangasta tämä ei kyllä ollut, vaan uudenkarhea pala ehkä jonkun verhokangasta. Pala ei ollut suurensuuri ja pieneni entisestään esipesussa, mutta rohkeasti lähdin sitä mekoksi muuntamaan.

Kaavan piirsin koossa 104, mutta jouduin helman pituuden piirtämään koon 92 mukaan, koska enempää helmaa en palasta olisi saanut. Sen sijaan lisäsin pituutta olkaimiin, koska sen pystyin tekemään. Kaavassa ja lehden kuvassa mekon pään- ja kädentiet näyttivät varsin ahtailta ja Aava on harteikas lapsi, joten arvelin että pituuden lisäys ei menisi hukkaan.

Eilen illalla sain mekon valmiiksi ja surustuin, kun se näytti henkarissa kovin pieneltä. Menin nukkumaan sillä mielin että joudun etsimään mekolle toisen käyttäjän - Aavalle se ei koskaan mahtuisi. Aamulla päätimme kuitenkin kokeilla ja kas - sehän menikin päälle.

Aika piukka se on mutta kyllä siinä heilumaan mahtuu!

Pidetään tätä nyt sitten sen aikaa kuin mahtuu. Toivottavasti vielä kesällä menisi.

Aamulla surisin vaaleita vaippajuttuja valmiiksi ennen kuin vaihdan saumuriin toisenväriset langat tulevia projekteja varten.

Syksyä silmällä pitäen neljä pientä "harsoa" vanhan, keskeltä hiutuneen flanellilakanan kulmista. Sekä kaksi pientä sisävaippaa myös kierrätysmateriaaleista. Päällä frotee, sisällä joustofrotee, toisessa imuna vanha flanellinen Unimix-lisäimu ja toisessa frotee+vohvelikangas+puuvillapellava.

On talvi kestänyt ikuisuuden... Kuvittelin että maaliskuussa jo tarkenisin terassilla istua leikkaamassa matonkuteita, mutta mitä vielä. Yhden kerran kokeilin kun aurinko kalpeasti yritti paistaa, mutta näpit jäätyivät hetkessä. Haaveillaan nyt sitten huhtikuusta seuraavaksi.

Pahvi on kyllä hereillä

Alkoi pikku hiljaa nolottaa nuo jouluaiheiset kuvatukset blogin etusivulla. Täällä on koko alkuvuosi kyllä tehty ite kaikenlaista, mutta aika vähän sellaista kuvattavaa kuitenkin. Eikä bloginpitäjä varsinkaan ole ollut innokkaana istumaan koneella.

Tammikuu kului nukkuen ja yökkäillen. Helmikuussa lähinnä lepäilin ja suunnittelin, mitä seuraavaksi voisin syödä. Maaliskuussa olen jo kovasti touhunnut ja käsityölehtien vuosikerrat ovat saaneet kyytiä kun olen niitä iltakaudet keittiössä plarannut. Paha startiitti vaivaa nyt, ja siinä oli yksi syy miksi halusin vihdoin ottaa itseäni niskasta ja potkaista tämän blogivuoden käyntiin. Bloginpito on niin hyvä vastavoima startiitille, kun siitä saa porkkanan tehdä entisiä töitä valmiiksi.

Valoa olisi taas mahtavasti mutta en ole oikein saanut aikaiseksi ottaa kuvia niistä muutamista käsitöistä mitä olen tässä saanut valmiiksi asti. Ne vähät kuvat tähän nyt alkuverryttelyksi.

Nämä valmistuivat heti vuodenvaihteessa, ennen kuin sohva nielaisi minut uumeniinsa. Esikoiselle tarpeelliset legginsit Maaemon luomuribbistä, hurmaava kuva pimeältä keskitalvelta:

Lahkeensuussa on pilvi-merkki. (Pitäisikin muuten painaa lisää noita merkkejä, sillä löysin sattumalta kirpparilta tarkoitukseen sopivaa, leveää mutta ohuehkoa kanttinauhaa ja väriltään ihanan kirkkaanvihreää. Nuo ensimmäiset merkithän painoin trikoovinokantille paremman puutteessa, ja se vinoilee kyllä minkä ehtii kun siitä yrittää merkkiä ommella.) Legginsit ovat ihan tumman violetit, salama vaalentaa. Ovat olleet hyvän väriset  monen vaatteen kanssa, joten eivät ole paljoa kaapissa ehtineet seisoa. Ihan siksi vielä toinen kuva in action:

Nämä seuraavat pikkujutut ovat tärkeät siksi että ne saivat minut ylös sohvalta ja koneen ääreen helmikuun lopulla. Tytöt hoitivat noin 15-senttistä vauvanukkea ja kovin oli vähissä sopivat vaatekappaleet hänellä. Tuli mieleen sovitella fleecen paloista jotain pientä ja yksinkertaista päällepantavaa. Vauva sai pipon ja vaipan ja makuupussin. Sitten pitikin jo loppuilta levätä. ;)

Tämä on kuitenkin taatusti alkuvuoden tärkein käsityöni. Pussikko puikoille ja koukuille, tällainen on pitänyt tehdä jo kauan aikaa:

En ollut aiemmin saanut aikaiseksi tehdä tällaista, sillä suunnittelin sitä liian tarkkaan ja hartaasti. Olin itseasiassa jo piirtänyt isolle paperille suunnitelman varmaan metrin mittaisesta lokerikosta jossa olisi tarkkaan mitoitetut taskut eri kokoisille puikoille ja myös huomioitu se, montako paria mitäkin kokoa omistan. Kankaatkin oli valittuna, miksiköhän se oikein jäi tekemättä..?

Joulukuussa näin sitten vanhassa käsityökerholehdessä yksinkertaisen ohjeen tikkikankaasta toteutettuun, kokoon käärittävään pussikkoon ja alkoi tuntua, että ehkä teenkin tuollaisen, "ensi hätään". Toteutus siis kuitenkin siirtyi sinne helmikuulle asti. Uhrasin tarkoitukseen vanhan, littanaksi painuneen vauvanpeiton ja pätkän ihan oikeaa, kangaskaupasta ostettua vinokanttia. Onneksi sitä oli, sillä vinonauhan valmistaminen itse kankaasta olisi tuossa vaiheessa ollut liian kova pala purtavaksi. Tämä pussikkokin valmistui aika vaivoin, mutta on ollut kyllä kaiken vaivan arvoinen! Ihanaa kun tietää nyt heti, mitkä puikot ovat vapaina, ja oikeat parit löytyvät myös etsimättä. Tämä on myös innostanut joko tekemään keskeneräisiä neuletöitä valmiiksi tai purkamaan ne - on aina hyvin tyydyttävää kun saa palauttaa jotkut puikot paikalleen pussikkoon. :)

Muita valmistuneita on ainakin itselleni trikoopaita, yksi vaippa, kakkoselle mössykkä ja päättelyä vailla yhdet uusiovillasukat sekä pienet pitkälahkeiset villapöpät. Ehkäpä näistä ja muista lisää myöhemmin, jos saan itseni kameran varteen.