Kevätkiireitä

Kylläpä aika juoksee. Viime aikoina en ole saanut tehtyä paljon minkään vertaa käsitöitä, päivät vaan hupenee johonkin. Aiheuttaako kevät lapsissa jonkun kasvupyrähdyksen, kun tuntuu että niiden hoito ja huolto vie nyt enemmän aikaa kun talvella? Ne syö kamalasti ja kyselee kamalasti ja haluaa apua omiin projekteihinsa - ja ulkonakin on välillä niin ärsyttävän hieno ilma että siellä pitää viettää pitkiäkin aikoja kerrallaan. Ja kun itselläkin on aina nälkä ja koko ajan jano, ja väsyttää, ja nurkissa erottuu taas marssivat pölykoirien armeijat, niin harvinaisia on ne hetket kun ompeluhuoneesta kuuluu tuotteliasta hurinaa.

Viime viikolla oli vähän pakko hurista, kun edessä oli meno ristiäisiin, eikä kaapissa mitään päällepantavaa. Itselle siis. Sainkin monta päivää tuhraantumaan siihen että tein ensin kaksi epäonnistunutta yritystä ja sitten vielä kolmannen joka toden sanoi. Ensin kokeilin yhtä vanhemman Käsityölehden tunikakaavaa - tuloksena pikkukukkainen teltta, joka näyttää niin klassiselta äitiysvaatteelta, etten viitsinyt tehdä sitä edes valmiiksi asti kun en kerran ole raskaana. Kuvatustakaan en siis ole ottanut, mutta säälistä nyt tällainen maistiainen:

Nuo kankaat on ihan kierrätyskamaa, ja tykkään niistä kovasti, joten toivotaan että saan joskus syyn tehdä tämän loppuun :D - tai että keksin tähän jonkun tuunausjuitsun.

Seuraava hyvä yritys oli trikoomekko, jonka malli oli viime lokakuun Käsityölehdessä. Aloitin sen aika innoissani viskoositrikoosta, jonka löysin ehkä vuosi sitten Oulun Löytö-palasta. Lupaavalta näytti niin kauan kunnes sovitin kolttua päälle: trikoo on niin venyvää ja 'raskasta', että sinänsä sopiva mekkonen sinkuu päällä ihan liian isoksi ja pitkäksi. Tähän hätään ei löytynyt sellaisia hermoja että olisin alkanut mekkoa joka kohdasta pienentämään, joten kesken jäi tämäkin. Ai niin, haluatteko kuvaa nähdä? Kuosi on niin ihana että itkettää:

Mietin että jos kuitenkin ompelis puuttuvat päärmeet helmaan ja hihoihin ja laittais Huuto.nettiin. Josko tämä menis tämmöisenään jollekin L/XL-kokoiselle ja pitkälle ihmiselle?

No se iloinen puoli tässä yrityksessä on, että kaava itse vaikuttaisi aika mainiolta. Sillä voisin tehdä itselleni kivan kesätunikan jostain perustrikoosta joka ei veny pystysuunnassa.

Niin että mitäkö sitten lopulta sain tehtyä valmiiksi asti? Keep it simple, stupid: musta trikoopaita jo olemassaolevan kukkahamosen kaveriksi:

Toimi. Tykkäsin. Kyseessä kuitenkin sellaiset perhekekkerit missä ei kukaan muukaan missään iltapuvuissa liihotellut. Tuon tein Maaemon luomupuuvilla-elastaanitrikoosta, jota oli jäänyt sopiva pala joskus kun tein siitä kalsareita miehelle. Kaava oli samasta lehdestä kuin trikoomekko eli SK 10/2008. Helmaa jouduin pidentämään 10 cm, ja sen kanssa tein sen virheen että - todellakin - lisäsin vaan pituutta helmaan. Kun sen lisäyksen olis voinut ehkä kuitenkin laittaa siihen vyötärölle eli miehustan kapeimpaan kohtaan. Tästä tuli nyt sellainen paita mihin mahtuisi jenkkakahvatkin mukaan (kuvastakin näkee), mutta ei se mitään. Ehkä voin hankkia sellaiset. X) Hihoista puolestaan tuli ihan hirmu kireät, mutta niitäkään ei juuri muistanut, sillä hameen alle pukemani paksut, hieman liian pienet villa(tms.)sukkahousut vastasivat pahimmasta kidutuksesta tässä asukokonaisuudessa. Kummasti sitä muuten kykenee olemaan aika epämukavissakin vaatteissa, kun kyseessä on jokin ns. edustustilanne.

Kun ristiäisistä oli selvitty hengissä, käänsin katseeni seuraavaan puutokseen, eli esikoisen surkeaan pikkuhousuarsenaaliin. Pöksyjä on jäänyt ja jäämässä pieneksi, ja lisäksi monissa muuten vielä sopivissa on sellaista röpelöistä pitsikuminauhaa reunoissa, joka nyt on alkanut ärsyttää Linneaa. Sileäreunaisille, tarpeeksi isoille pikkuhousuille oli siis tarvetta, joten maanantaina sanoin tytöille raa'asti, että äiti ei nyt ehdi sitä-ja-sitä, nyt on pakko ommella. Ja vähän pakkopullalta se aluksi tuntuikin, mutta sitten ihan jo innostuinkin pöksytehtailusta. Sopivia trikootilkkuja oli hauska etsiä, ja motivaatiota tuli lisää sitä mukaa kun hyvää tulosta syntyi. Tämä projekti on ehkäpäs vieläkin vähän kesken, mutta tässä tähän mennessä valmistuneet:

Ylemmän kuvan ylimmät pöksyt tein ensin, ja niistä tuli liian pienet. Kaava on jostain takavuosien Käsityölehdestä, jota mulla ei ole itselläni, joten numeroa en tiedä. Koko 116, ja todellakin - liian pienet oli. Varsinkin jalanaukoista, jotka noissa koepöksyissä kanttasin kapealla joustokantilla. (Vyötäröllä niissä on omista vanhoista Sloggeistani irti ratkottua vyötärönauhaa, joka oli vielä täysin kunnossa vaikka itse pöksyt olivatkin ehtineet jo reikiintyä. :)) Seuraaviin eli perhoskuvioisiin lisäsin sitten leveyttä sekä haaraan että sivuihin, ja tuli jo aika hyvät. Beigeruudullisiin lisäsin leveyttä vain sivusaumoihin, "ylimääräiset saumavarat" sekä etu- että takakappaleeseen, ja sillä tavalla tein sitten nuo punaisetkin. Kaikissa muissa paitsi noissa liian pienissä on reunakuminauhat ommeltu käänteen sisään. Eri pöksyissä on vähän eri levyisiä kuminauhoja käytetty, ja ne on ommeltu vähän mikä milläkin ompeleella kun halusin kokeilla mikä olisi paras keino. Kaikissa materiaalina on ihan perus puuvillasingle. Liilakukkaiset ja perhoskuvioiset on kierrätysmateriaalista ja muut pienistä jämäpaloista.

Yllättävän kauan tuhraantuu yksien pikkuhousujen tekemiseen, vaikka niin pienestä vaatekappaleesta on kyse. Pääsen toivottavasti perjantaina käymään Kierrätyskeskuksessa, yksin, ja toiveissa on, että sieltä löytyisi jotain sopivia trikoorättejä joista voisin kierrättää muutamat pikkukset Linnealle lisää. Olishan noita kankaita kaapit pullollaan, mutta kun en raaski isommista kankaista näin pieniä juttuja leikata, kun niistä saisi vielä jotain isompaakin tehtyä... heh.