Maisemamattoon päivitystä

Aiemmin sama ikuisuustekele esiintyi täällä.

Eilen sain aikaiseksi tehdä alustaan lisäyksiä - no oikeastaan siksi että kaikki ompelukoneen puolat olivat täynnä vääränvärisiä lankoja, enkä pystynyt puolaamaan tarvitsemaani väriä. Päätin sitten tähän kuluttaa niitä vääriä värejä pois.

Tein nyt sen lammen rantaan johtavan polun ja vähän pusikkoakin pellon laitaan. Noista tuli aika tylsät.














Yläkulmaan syntyi kyläkoulu pihoineen sekä jokin pieni liike tai putiikki. Siitä piti tulla ensin neuvola, joka on ollut tytöillä toivelistalla, mutta Linnean mielestä tuollainen pikku mökkeröinen ei kelpaa neuvolaksi, ehei. Koulurakennus olisi kuulemma kelvannut, mutta minusta se on puolestaan ehdottomasti koulu. Siihen pitää saada pihaan vielä jotain keinuja tmv.














Aika itaraa hommaa tehdä aplikaatioita tuollaiseen metri kertaa puolitoista kokoiseen kankaaseen. Jos nyt alkaisin alusta, tekisin sen pienemmissä osissa...

(Nuo kuvat on vähän noloja, kun joka paikassa on langanpätkiä ja karvoja. Varsinkin musta tilkku, josta leikkasin katot, oli ihan järkyttävästi karvoissa...)

Taas yksi lahjottava

Tytöille syntyi muutama päivä sitten ensimmäinen serkku, alle kolmikiloinen pieni poika. Tämä muori herkistyi uutisesta siinä määrin että alkoi oitis hipelöimään kankaita ja miettimään tarpeeksi pientä vaippamallia. Nyt on valmiina lahjasetti viikonloppuna vietäväksi.

SK 1/05 S-kokoisella kaavalla leikkelin sisävaipan, johon ompelin röyhelömäiset lahkeensuut. Ajattelin että siten tulis tarpeeksi pieni, mutta enpä tiedä. En osaa ihan kuvitella, kuinka pieni on alle kolmikiloinen vauva, mutta jospa tuo edes jossain vaiheessa olis käyttökelpoinen. Kuosikankaan valinta tuotti aluksi vähän hankaluuksia, koska yritin löytää jotain ei-niin-tyttömäistä mutta silti herkkää eikä synkkää. Lopulta sitten löysinkin tuon raitaisen interlockin, josta joskus tein Aavalle unipotkarin. Sisäpinnaksi laitoin bambujoustofroteeta ja imut on kiinteät, vaipan muotoa mukailevat, jostain tilkuista saksittu.. Kuosikankaan ja sisäpinnan välissä on vielä kerros froteelakanaa tukena ja lisäimuna.

Kuorivaipan ompelin ainoasta PULin palasta, joka mulla oli jäljellä ja riittävän suuri. Leikkasin sen M-kokoisen fuzzin kaavalla vähän kulmia pyöristellen. Halusin tehdä isomman kuoren, kun ajattelin että ensin voivat käyttää (jos edes päätyvät kestoilemaan...) äitiyspakkauksen kuorta ja tämä tekemäni sopis sitten sen jäätyä pieneksi. Toisaalta ei myöskään haittaa vaikka kuori olisi vähän isokin. Kuoressa on verkkovuorikangasta sisäpuolella ja vaaleansinistä joustokanttia reunoissa. Tarrat ompelin siivekkeiden jatkoksi, kun vyötärönympärys uhkasi muuten - taas kerran - jäädä kovin pieneksi.

Koska tuo tekemäni sisävaippa näytti niin "isolta", niin lisäsin settiin aiemmin tekemäni, pienemmän sisätäyttiksen. Tein siihen vain uuden, pötkömallisen imun froteesta, flanellista ja hamppupellavasta.

Tein raitatrikoosta myös pienet puolipotkarit, kun minusta puolipotkarit nyt vaan on niin käteviä... Kaava on taas se SK 10/82, nyt koko 60 josta vaan lyhensin lahkeita jonkun sentin. Nämä vastais nyt sitten varmaan kokoa 50. Söpöset! <3

(Ja miksikähän tällä uudella punakukkaisella pohjalla nuo tekstiin upotetut linkit eivät näy erivärisinä tms. muutoin kuin jos hiiren vie siihen päälle..?)

Kaulurit

Jouduin tekemään tämän kauluripostauksen uudelleen, sillä se meni vähän sekaisin kun värkkäsin pohjien kanssa... mokomien.

Tekaisin uudet kaulurit tytöille, kun entiset on paitsi aika vähissä, myös aika matalia. Näihin laitoin kunnolla pitkät kaulusosat.

Valkoinen on ribbineulosta omasta vanhasta poolostani, jonka sain 13-vuotiaana joululahjaksi. :) Muistan sen siksi niin hyvin, että silloin "kaikilla" oli poolopusero ja siinä päällä liivi. Niin, ja pitkä riipus lisäksi. 8) Nooh, tähän päivään mennessä tuo poolo oli jo käynyt vähän kittanaksi mulle - hassua että se ylipäätään on kulkenut mukana kaikki nämä vuodet. Kai siksi että se on ollut niin perusvaate. Joku aika sitten leikkasin siitä sen kauluksen+ympäryksen nimenomaan kauluriksi, ja nyt sitten käytin jäljellä olevaa miehustaa näihin kaulureihin.

Linnealle tein ensin, ja siihen leikkelin tuon ympärysosan ohuesta collegetilkusta. Linnean kommentti kauluristaan: "Joo, violettia!"

Hauska punainen on interlockia vanhoista, anoppilasta löytyneistä pyjamahousuista. Housut oli polvista risat, mutta koska materiaali oli niin retro, niin halusin ne sieltä kuitenkin mukaan. Leikkelin nyt sitten toisesta lahkeesta ehjiä kohtia tähän.

Itselleni muistiin, että käytin näihin samaa Ottobren paitakaavaa, 110 cm, jolla tein Linnean violetin bambupaidan. Linnealle leikkasin pääntien ilman saumanvaraa, Aavalle oli normaali saumanvara siinä.

Leikkimiseksi meni

Näitten pohjien kanssa nimittäin. Tajusin kuinka paljon netistä löytyy erilaisia pohjia... joten jos näkymä vaihtuu tiheään tässä lähiaikoina, niin jurittakaa jummartaa: tämä vaan ettis itteänsä. X)

Tykkään

Löysin vähän entistä vihreää mieleisemmän pohjan täältä. Kyllä nyt silmä lepää ja sydän lepää..

Vanhoja rästejä

Kaivelin korjattavien vaatteiden laatikkoa (öh, korjattavaa on vähän kertynyt koska korjaaminen on useimmiten tylsää. Tai ainakin ennalta epäkiinnostavaa, toisin kuin uuden ompelu) ja törmäsin siellä myös muutamiin keskentekoisiin pikkuesineisiin.

Kuten valmiiksi leikattuihin vaippakappaleisiin. Valkoista isolenkkistä joustofroteeta ja luomuvelouria, velouriin ommeltu vähän kiinteää imuakin. Malli näytti olevan SK 1/05 koko L. Mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa, milloin olen tällaista vaippaa ollut tekemässä ja miksi, ja miksi se on jäänyt kesken. Ompelin sen nyt sitten valmiiksi. Laitoin kuminauhat röyhelömäisesti, jolloin vaipasta tuli jonkin verran L:ä pienempi, saumuroin reunat yhteen ja jätin taakse täyttöaukon. Tuloksena pehmoinen vaippuli, jonka sanoisin kattavan koot S-M. Kiinnitys näpsyllä tai vaan kuorella ja etureunaa voi taittaa matalammaksikin, koska imuosa ei ala ihan ylhäältä. Tällä vois olla kiva vaipattaa pikkuvauvaa. Ei kukaan tarvis?

Löysin myös jotain mitä olin vähän kaipaillutkin, nimittäin pari keskeneräistä ruokalappua. Tein joskus noita sarjatyönä useamman, mutta kyllästyin sitten kesken ja kaksi jäi valmistumatta. Niitä ei silloin niin montaa edes tarvittu, kun pyykkiä pestiin useammin. Nyt meillä on ollut vähän lapuista uupeloa, joten ilomielin kanttailin laput valmiiksi.

Ruokalaput, nuo kaksi alinta siis, on tehty vanhasta farkkupaidasta, vanhasta keittiön verhosta, punainen kantti on jonkun ihme paitajakun hihaa ja tarratkin on uusiokäytössä, vanhasta vaipasta irrotettu. Farkkupuoli on niinkuin tausta, ja tasku on siellä takana jotta kun sen kääntää etupuolelle, se jää törrölleen auki.

Ylin lappu on sitten varsinaista korjausompelua - ikivanha kulahtanut lappu johon uusin pilalle rispaantuneen "kaulanauhan" kun punaista vinokaitaletta jäi.

Uusi lappu heti käytössä:

Ruuneperiä

En ole vuosiin tehnyt Runebergin torttuja, mutta nyt kokeilin, miten ne onnistuvat täyssokerista ja speltistä. Miksi edes epäillä - hyväähän siitä tulee tottakai. (Vaikka aika pienihän se speltin osuus tuossa on...)

Sain samalla uusiokäytettyä kimpaleen lähes fossiilista pullapitkoa pakastimen uumenista.

Laitoin siis:

200 g voita

2 dl täyssokeria

2 munaa

1 dl (täysjyvä)spelttijauhoja

1 dl vehnäjauhoja

2 rkl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 dl korppujauhoja (pullasta ja vähän vehnäsämpylästä)

2 dl kermaa

Leivinuuni oli hiukan liian kuuma, ja osa torttusista meni aika tummiksi. Muutenkin ne ovat aika rumia, koska ymppäsin pellin mahdollisimman täyteen ja joistakin tortuista tuli ties-kuinka-moni-kulmaisia. Kuvasta puuttuu kaksi ruminta, jotka söimme testiksi. :) Noissa ei ole mitään päällä, koska pakastan ne paljaaltaan, ja vadelmahilloa voi lisätä sitten ennen syömistä.