Vielä on konttailukesää jäljellä

Vaikka kesä alkaa uhkaavasti huveta, halusin vielä paikata juniorin konttailukelpoisten kesähousujen vajetta. Jodhpur-housujen kaava Ottobresta 3/2010 pääsi kokeiluun, koko 74. Materiaaliksi löytyi ohutta collegea oleva pusero, jonka joskus ostin itselleni kirpulta, mutta joka ei ollutkaan käytännöllinen ja päätyi siksi materiaalilaatikkoon. Pusero oli niin lyhyt, että jouduin leikkaamaan housupalat vyötäröstä matalammiksi ja laittamaan jatkeeksi resoria puseron helmasta.

Kivat valehalkiot ja niissä napit - helppo tehdä mutta napit olisi kannattanut ommella paikoilleen jo ennen lahkeiden sisäsaumojen ompelua!

Näistä tuli lähestulkooon täydelliset. Hauskan näköiset ja lahkeet ovat juuri sopivan lyhyet ja kapeat etteivät joudu jalan alle pystyyn noustessa. Se vyötärö olisi saanut olla vähän korkeampi, mutta menee näinkin varsinkin jos paidan helma tulee päälle.

Sain viime yönä valmiiksi myös yhden epäonnen tekeleen. Tästä piti tulla alunperin hellehaalari, mutta malli olikin selästä liian lyhyt ja jouduin katkaisemaan paidaksi. Toinen vastoinkäyminen tapahtui neppien kanssa. Laskin väsyneenä jotenkin väärin, että mustia neppejä riittäisi, mutta nehän mokomat loppuivatkin kesken. Ajattelin että ok, vaihdan ne vihreisiin ja nepitin toisen olan valmiiksi niillä. En sitten kuitenkaan saanutkaan mustia irtoamaan, vaikka luulin tietäväni tekniikan jolla nämä KAM-nepit saa irti... Paita jäi eriparineppiseksi, koska en halunnut että kangas reikiintyy.

Paita on iso ja hassun näköinen. Hihat ja takakappale on tehty omasta vanhasta T-paidastani, joka oli ihanan laadukasta trikoota ja jonka printillisen etukappaleen käytin aikoinaan yhteen vaippaan. Tilkkuja oli hauska yhdistellä, mutta jotenkin tämä ei vaan näytä vauvan vaatteelta. Mahtuu varmasti vielä ensi kesänäkin - jospa sitten näyttäisi vähemmän hassulta...

Viime hetken vihreät

Terveisiä vuokramökistä! Kesä on ehtinyt jo niin pitkälle, että lomareissulla ollaan ja ihastellaan nyt sitten seuraavat päivät keskisuomalaisia maisemia. Ennen lähtöä koin pakottavaa tarvetta ommella Otsolle jotain uutta päällepantavaa - vielä kun on kesä ja vielä kun meillä on vauva...

Shortseista aloitin. Näiden kaava on jostain vanhemmasta Ottobresta. Mallivaate oli tehty babycordista (!)  mutta minä kaipailin vilpoisampaa kangasta ja tartuin vanhaan puuvillasekoitteiseen kesätoppiini, joka oli ihan lempikesävaatteita aikaan ennen lapsia. Eipä siitä topista sitten paljoa jäljelle jäänytkään, sillä näihin shortseihin tuli neljä taskuakin. Taskut leikkasin täysvinoon jotta ne vähän erottuisivatkin tiheän ruutukuvion seasta.

Koko näissä oli 74 tai 80, en muista enää kumpi enkä pääse nyt tarkistamaan. Reilun kokoiset näistä joka tapauksessa tuli, niin että mahtuvat takuulla vielä ensi kesänäkin.

Päätin ottaa reissuun päivävaipoiksi pelkkiä taskuja, ja koska arvelin ettei meidän taskuvarainnot riitä, aloin askarrella niitä lisää. Yksi sivutarrallinen, joustokantillinen ehti valmistua ennen kuin sain ynnäiltyä mielessäni, että kyllä ne meidän taskut riittääkin. Mikäpä siinä, tästä tuli ihan hyvä mitä nyt siivekkeet vähän törröttää hassusti. (Tarra on kirpparilta ostettua eikä ollutkaan niin ärhäkkää kuin yleensä käyttämäni.)

Vyötärö ja jalantiet on kantattu erikseen - näin sain kulutettua lyhyempiä kantinloppuja pois. Langat olisivat kyllä saaneet olla jotain muuta väriä kuin valkoinen. >:(

Viimeisenä mutta ehkä tärkeimpänä hellehaalari. Tämän kaava oli Suuri Käsityölehdessä 6-7/09 (muistaakseni) ja tästä vaatteesta varsinkin ajattelin, että jos en tätä nyt tee, niin en varmaan koskaan enää, omille ainakaan. Koko 80 ja reilu on tämäkin, varsinkin leveyssuunnassa. Olkaimiin lisäsinkin ihan tahallani pituutta, sillä halusin niihin säätövaraa, mikä alkuperäisestä mallista puuttui. Kangas on ohutta trikoota, joka jäi yli joskus kun tein itselleni tunikan.

Ohjeessa oli koko yläosaan leikattu alavara, tuettu tukikankaalla ja ommeltu olkaimet 'pussiin'  (vai miten sanotaankaan) alavaran kanssa. Leikkasin kyllä alavarat, mutten sitten viitsinytkään laittaa niihin kokonaan tukikangasta, kun ajattelin että siitä tulee niin paksu ja hiostava. Päätinkin kantata reunat kaitaleella ja laitoin tukikangasta vain olkainten nepparikiinnityksen kohdalle. Enpä nyt tiedä kannattiko, kovempi homma ainakin oli näin. Ja lisäksi alavara menee nyt ruttuun puvun sisällä, sillä sen alareunaa ei ole kiinnitetty mitenkään. Mitäs tuosta, eipä se näy, mutta taisin taas oppia jotakin.

Edustan norsukuvio on Suuri Käsityökerhosta nro 11/78 jos oikein muistan vuosiluvun. Niskaan laitoin pilvimerkin kun värikin löytyi ihan oikea.

Hellehaalari osoittautui mainioksi heti ensimmäisenä reissupäivänä. Näitä tekisin lisääkin vaan pelkäänpä että kesä loppuu kesken. :/ Tämäkin kyllä saattaa mahtua vielä vuoden päästäkin, mutta en tiedä, vieläkö sitten tällaiset ovat käteviä...

Nyt kiiruusti nukkumaan, sillä huomenna jatkuu matka jo ennen puoltapäivää!

Eteenpäin se on...

... vaikka nenälleen kaatuis, sano äiti. Ompeluhuoneen muutto etenee kuin se kuuluisa täi tervassa, mutta etenee kuitenkin. Kuvia pyydettiin, mutta ei ole vielä paljoakaan mitä esitellä. En  mitenkään voinut keskittyä pelkkään muuttoon, vaan piti jo päästä vähän ompelemaankin. Kaikki on vähän väärillä paikoilla, mutta koneet on pöydällä ja silityslauta pystyssä, joten sehän riittää. Uudet verhot sain aikaan ja tyttöjen vanha Disney-kappa sai väistyä.

Ostin kaarikuviokankaanpalan joskus kai SPR:ltä, ja nyt halusin sen uuteen ikkunaani katseltavaksi. Halkaisin palan kahdeksi sivuverhoksi, mutta koska mittaa oli vähän naftisti, toinen punavalkoinen kangas sai tehdä seuraa. Pilkkukangasta jäi jäljelle essumekon ja tonttulakkien ompelusta.

Kivan raikkaat verhot, tykkään! Kattokoukkuun ripustettu verkkokori on sopivasta myös punainen - laitoin siihen lankarullia mutta ei se ole kätevä paikka niille. Tai tuleepahan jumpattua kun kiipeilee hakemassa oikeaa väriä...

Miehelle olis tarvittu lisää shortseja, ja into piukassa kopioin kaavoja Suuri Käsityölehdestä nro 6-7/09. Kankaaksi löytyi saatua ruskeaa housupuuvillaa(?), joka oli useampana pienehkönä palana, ja käytin aika tovin siihen, että sommittelin, miten saan kaikki tarpeelliset osat leikattua. Lopulta pääsin ompelemaan, ja näpertelin alkajaisiksi taskuja. Niitä oli vaihteeksi hauska tehdä, mutta hauskuus haihtui, kun ensimmäisessä sovituksessa housut todettiin liian pieniksi. Valitsin ihan mittataulukon perusteella koon 52, ja vertailin vieläpä kaavoja entisiin shortseihin, mutta eipä se sitten niin toiminutkaan, kehveli. Kun lisäksi mies moitti shortsintekelettä 'vanhan miehen housujen' näköisiksi, niin heitin pyyhkeen kehään. Taidanpa kääriä nämä sievään pakettiin, kirjoittaa mukaan muutaman selventävän sanan eri kaavanosista ym. ja kiikuttaa kierrätykseen. Jospa joku innokas vaikka ompelisi valmiiksi jollekin pienemmälle (vanhalle? ) miehelle...

Kesäpaitapulani helpottui vähän kun sain neronleimauksen. Pätkäisin kerttupaidastani hihat lyhyiksi. Ajattelin, että en ehkä enää talvemmalla imetä, tai jos imetänkin, niin tuskinpa hihojen lyhenemistä ehdin suremaan, sillä olen jo aika kyllästynyt tähän kuosiin. Hyvänmallinen paita joka tapauksessa, joten pidetty on paljon ja nyt siis pidetään lisää.

Täytyy vielä mainita, kun tein mielestäni hyvän löydön huutiksesta. Siellä on myyjä, joka myy vanhoja, käyttämättömiä vaatteita ja meille nappasin kolme mainiota peruspaitaa, Made in Finland. Hinta ei huimannut ja laatu on ihanaa.

Terveiset kaaoksen keskeltä

Puuh, kaikki on vinksin vonksin. Heikun keikun sanoin entiselle ompeluhuoneelleni - johan siellä tulikin viisi vuotta pyllisteltyä. Tytöt vaihtoivat kanssani paikkaa - tai vaihtavat vähitellen, sillä äkkiä täällä ei mikään tapahdu. Tavaroita on siellä ja täällä, ja niitä koitan järjestellä kun ehdin ja jaksan. Toistaiseksi vasta koneeni ovat päässeet uudelle pöydälle uuteen huoneeseen, ja nököttävät siinä ihmeissään ja kuin toisistaan turvaa hakien. Pienempien tavaroiden järjestely ottaa enemmän aikaa, sillä kaikelle täytyy nyt keksiä uudet sopivat paikat. Kankaiden ja neulelankojen muuttoa en ole vielä edes aloittanut.

Niin että voi olla, että täällä ei hetkeen ommella mitään, jos ei ole ihan pakko. Entisen huoneen ompeluksista on vielä raportoimatta hihaton imetyspaita, jonka polkaisin akuuttiin tarpeeseen tässä viime viikolla. Trikoo on Huuto.netin löytöjä ja kaava edellisten imetyspaitaompelusteni perusteella muokkailtu.

Kokeilin tähän nyt taas tuollaista aparaattinauhaa merkiksi; tällä kertaa kiinnitin sen silittämällä. Nyttemmin, ensimmäisen pesun jäljiltä nauha jo vähän repsottaa reunoista, joten ei taida näistä olla vaatemerkeiksi.

Tytöillä taas yritin kuvauttaa paitaani, mutta juniorin kanssa värkkäämiseksi meni. Ja sitten siinä jo olikin kuolatahroja.

Mukava ja vilpoisa paita päällä kyllä, mutta ei mitenkään edustava - vähän sellaista kotiverkkarityyliä. Mulla on siis edelleen akuutti kesäimetyspaitapula...

Linnean painama paitakin tuli jossain välissä ennen muuttoa ommeltua kasaan. Tämä on tehty vanhasta huonosta poolopaidasta uudelleen muotoilemalla ja kuviot on painettu valmiilla sapluunalla, joka tuli yhden Linnean tehtäväkirjan mukana.

Ihastuin noihin vihreisiin apiloihin niin, että haluan niitä itsekin painaa vielä johonkin. Mutta sekin homma menee sinne loputtomalle idealistalle - jota sitäkään ei ole vielä edes muutettu...

Juhannusviuhahdus

Hih, valmista tuli siitä kukkajutusta. Ihastuin Kangastukussa hippikukkaiseen lycraneulokseen niin kovin, että tahallani päätin unohtaa sen ettei tällaiset murretut sävyt oikein imartele allekirjoittanutta. Uusi uimapukuhan siitä piti saada, ja kun kivaa uikkarikaavaa ei ollut tiedossa, niin päätin kokeilla Ottobre Womanin alusasukaavalla.

Tänään oli loputtomalta tuntuneen sadejakson jälkeen vihdoin lämpimämpää niin että tarkenin viuhahdella pihalla vähissä vaatteissa, ja Linnean värväsin paparazzaamaan.

Kaava oli varsin hyvä ja lycraneulos miellyttävää ommeltavaa. Sen verran pistin omiani, että tein topin liiviosasta kaksinkertaisen. Keskelle ompelin ohjeen mukaisen pätkän framilonia, ja se olisi kyllä saanut tulla kireämmälle. Kuvan perusteella näyttää siltä että en ihan riitä täyttämään liiviosaa... Täytynee vielä tutkia, saisiko framilonia näin jälkikäteen kiristettyä.

Ohjeessa olkaimiin oli taakse laitettu samanlaiset säätörenkulat kuin rintsikoissa yleensä on. No en alkanut sellaisia mistään etsimään, vaan mittasin vain olkaimet sopiviksi ja ompelin kiinni taakse.

Topin helma oli mielestäni uimapukukäyttöön vähän liian pitkä, ja ensin meinasin vain lyhentää sitä, mutta sitten keksin tehdä sivusaumoihin laskoksia, joiden avulla sain helmaa kohoamaan ja muutenkin mukavan pukevaa ilmettä aikaiseksi. Ainoa ongelma on se, että nyt helma vähän törröttää sivuista ylöspäin (mitä tästä kuvasta ei kyllä huomaa) eli sillekin asialle pitäisi vielä vähän jotain tehdä.

Ja tosiaankin, jos olisin ollut järkevä, olisin hankkinut jotain vähän eriväristä lycraa uimapukuuni. Kukkakuosi on kyllä ihana mutta kuvio liian pientä meikäläiselle, ja kauempaa kangas näyttää vain kirjavan ruskehtavalta. Ei mikään paras vaihtoehto tällaiselle kalkkilaivan kapteenille. Eiköhän tämä kuitenkin asiansa aja sikäli mikäli tänä kesänä uskallan uimasilleen.

Se viuhahtelusta ja takaisin ruotuun. Taisin jo vuosi sitten piirustella vanhasta Käsityölehdestä kuorivaippakaavan - ihan vain silkasta uteliaisuudesta ysärikestoilua kohtaan. Ei tullut sillä kuitenkaan kuorta tehtyä, ja nyt törmäsin kaavaan kun mielessä oli taskuvaipan tekeminen. Huvittipa sitten kokeilla, millainen tasku syntyy, jos ompelen kaikki kuminauhat röyhelömäisesti. Kaava kun oli niin laaja, että siitä riitti röyhelöihin ihan sellaisenaan, ilman mitään varojen lisäämisiä.

Sovituskuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta kerrottakoon näin sanallisesti, että tasku jäi vyötäröstä vähän liian väljäksi - siltikin vaikka lisäsin siihen jo yhdet ylimääräiset nepit. Muutenkaan en ihastunut röyhelötyyliin tässä taskuasiassa, vaan taidan palata joustokanttiin. Edelliset tekemäni taskut on olleet ihan mainioita joten sen kaavan tiimoille palannen jos vielä taskuttaa.

Minä vaan tiskaan astioita

Puuh, miten työntäyteinen viikko. Viikko sitten jumahti astianpesukone ja nyt muistan taas, että on siitä masiinasta jotakin hyötyäkin. Menneellä viikolla on ollut pakko vähän uhrata vapaailtojakin kotitöihin että pysytty balanssissa ja ompeluksia ei siten ole valmistunut paljon oikein mitään. Syyhyää, kyllä syyhyää kovasti ompelusormi... Ladon tähän nyt edes kuvat parista edellisviikolla valmistuneesta jutusta jotka ovat jääneet vähän leijailemaan ilmaan kun ajattelin että tulisi muutakin postattavaa...

Linnea täytti siis maanantaina 7 vuotta ja tein pakettiin kesäpaidan tämänhetkisellä suosikkihahmolla varustettuna. Tunnistanette, ainakin jos koskaan pentuna luitte Ankkaa. (Minä muuten tähän ikään asti luulin että se on Velmu Viirusilmä, mutta sehän onkin Viurusilmä! Mikä ihmeen viuru?)

Kaavana taas Funky sisters Ottobresta, koko tällä kertaa 128 koska käyttämäni trikoo on aika joustamatonta perussingleä. Hyväntuntuista kyllä, mukava työstää; kirppariostos. Velmun kuva on etsitty netistä ja aplikoitu kaksipuolista liimaharsoa käyttäen. Trikoon alle en laittanut mitään tukikangasta koska en omista sellaista irtirevittävää ja tavallista en halunnut jättää ihoa vasten raapimaan. Jotain tuo olisi kaivannut kyllä; vähän tuli kuprua reunojen kohdalle. Valmistuttuaan pelkkä Velmu näytti vähän paljaalta (kaduin etten tehnyt sille taustaksi jotain ympyrää tms.) ja piti keksiä jotain somistusta. Nauhalaatikosta löytyi mikälie vihreä nauhanpätkä ja sen vapaamuotoisesti tikkailin paikoilleen. Mies kysyi mikä se on, ja eihän se tietysti mikään olekaan. Kunhan on somiste. ;)

Linnean entinen lempiväri pinkki ja nykyinen lempiväri vihreä näyttävät kyllä kivalta yhdessä, varsinkin päällä. Tuntuu olevan mieleinen paita saajalleen - siitä kertoo myös sovituskuvan ilme.

Lisääkin mieluisia T-paitoja on luvassa, sillä sunnuntaina vietimme tyttöjen kanssa laatuaikaa kankaanpainannan merkeissä. Aava painoi "pilvilinnan" valmiiseen paitaan ja Linnean hevospaita syntyy vanhasta, epäkelvosta poolopaidasta. Näistä lisää kuvia kunhan ehdin viimeistellä.

Tulipa tehtyä toinenkin nauhalakki Otsolle, vuoritettu versio tällä kertaa. Raitafrotee ja tummanvihreä trikoo ovat jämiä aikoinaan lahjaksi tehdystä setistä. Ei meinannnut frotee riittää ja tilkkutöiksi meni keskikappaleen osalta. Päällisestä ei tullut kovin siisti kun saumat pullottaa (olisi kai sitä voinut silitysrautaakin vähän rasittaa hyvänenaika...) ja raitojen kohdistaminen ei mennyt ihan nappiin. Väritkään ei meidän ulkovaatteisiin oikein istu... Päähän mahtuu juuri ja nepparilla pysyy kätevästi kiinni kuitenkin.

Kotityöt siis haittaavat harrastuksia ja kuvien pikkukaverikin osallistuu työllistämiseen minkä ehtii. Tänäänkin oli koko päivän kiukkuinen kuin ampiainen. (Ja ampiaisista puheenollen sain tänään myös ensimmäisen ampiaisenpistokseni ikinä. Ei sitä heti arvaisi että keittiön lattialla voi ampiainen pistää jalkaan mutta niinpä kävi. Olisikohan pitänyt myös lotota tänään?) Iltaisin, tai siis öisin olen ukkelin nukahdettua useimmiten vain roikkunut aivottomana netissä ja vähän virkkaillut.

Joinain iltoina olen sentään jaksanut vähän ompeluhommiakin yrittää, ja korjausompelujen lisäksi olen kesyttänyt tätä ihanaa kukkaketoa. Pitäkää peukkua että saan pian esitellä tätä valmiina!

Punaista ja makeaa

Tämä päivä vierähti Linnean 7-vuotisjuhlien merkeissä. Oikea juhlapäivä on vasta tulossa, mutta lähisukua kakutettiin sattuneesta syystä jo tänään. Tein Kotilieden ohjetta mukaillen suklaakakun, jota ei ollut näöllä pilattu, mutta joka maistui hyvältä ainakin omasta mielestäni. Linnea asetteli aamulla koristeita sotkuisan näköisen kuorrutuksen päälle.

Merkittäköön tähän itselleni muistiin, että kakun täytteenä olleet

2 dl partaäijää (joka on partaäijää yhä vaikka sitä nykyään saa jo suomalaisena, äijättömänä versionakin)
1 dl vatkattua kermaa
tölkillinen aprikooseja (ilman lientänsä)
2 tl vaniljasokeria

maistuivat erinomaisen hyvältä ja raikkaalta. Niinikään

400 g suklaata
50 g voita
1 dl kermaa

muodostivat oivallisen suklaakuorrutuksen. Kermavaahtoa en siihen enää toiste ehkä kuitenkaan sekoita, vaan pursotetaan sitä sitten vaikka erikseen päälle jos siltä tuntuu. Samoin reseptin kakkupohjan ohje menee vaihtoon, sillä sitä kun tapani mukaan vähän tuunasin speltillä ja sokeria vähentäen niin tuloksena oli jokseenkin tiukka ja kuivakka kakkara. Olen parempiakin pohjia tehnyt ja teen toivottavasti jatkossakin.

Juhlahyörinästä uupunut Otso otti vieraiden poistuttua kunnon unoset ja ehdin niiden aikana viimeistellä pari punalankaompelusta ja kuvatakin ne pihalla.

Linnealle ostin jo aikoja sitten kirpparilta kauniin kellohameen, jonka vyötärö kuitenkin osoittautui liian väljäksi. Nyt sain sen korjattua vaihtamalla entisen kuminauhakujan resoriin ja pujottamalla vielä sen sisään leveän kuminauhan.

Hameen kaveriksi ajattelin tarvittavan punaiset caprilegginsit, ja sellaiset sain leikattua ohuesta  jämätrikoosta käyttäen Suuri Käsityölehden (1/09) legginsikaavaa suurennettuna kokoon 128. Lahkeiden ulkosyrjään leikkasin rypytysvaraa samaan tapaan kuin olin joskus nähnyt jossain Ottobren mallissa olevan. Kävi sitten kuitenkin niin, että legginseistä tulikin enempi Aavan kuin Linnean kokoiset - punainen trikoo ei ollutkaan tarpeeksi joustavaa ja unohdin taas, kuinka hirmuisen kapea tuo SK:n kaava on. Aava tykästyi kyllä housuihin mutta Linnea jäi ilman. Hame on sievä ilmankin,  mutta täytynee silti kehitellä vielä Linneallekin jostain punaiset kesäleggarit.

Tuo rypytysjuttu on kiva, haluan itsellenikin!