Juhannusviuhahdus

Hih, valmista tuli siitä kukkajutusta. Ihastuin Kangastukussa hippikukkaiseen lycraneulokseen niin kovin, että tahallani päätin unohtaa sen ettei tällaiset murretut sävyt oikein imartele allekirjoittanutta. Uusi uimapukuhan siitä piti saada, ja kun kivaa uikkarikaavaa ei ollut tiedossa, niin päätin kokeilla Ottobre Womanin alusasukaavalla.

Tänään oli loputtomalta tuntuneen sadejakson jälkeen vihdoin lämpimämpää niin että tarkenin viuhahdella pihalla vähissä vaatteissa, ja Linnean värväsin paparazzaamaan.

Kaava oli varsin hyvä ja lycraneulos miellyttävää ommeltavaa. Sen verran pistin omiani, että tein topin liiviosasta kaksinkertaisen. Keskelle ompelin ohjeen mukaisen pätkän framilonia, ja se olisi kyllä saanut tulla kireämmälle. Kuvan perusteella näyttää siltä että en ihan riitä täyttämään liiviosaa... Täytynee vielä tutkia, saisiko framilonia näin jälkikäteen kiristettyä.

Ohjeessa olkaimiin oli taakse laitettu samanlaiset säätörenkulat kuin rintsikoissa yleensä on. No en alkanut sellaisia mistään etsimään, vaan mittasin vain olkaimet sopiviksi ja ompelin kiinni taakse.

Topin helma oli mielestäni uimapukukäyttöön vähän liian pitkä, ja ensin meinasin vain lyhentää sitä, mutta sitten keksin tehdä sivusaumoihin laskoksia, joiden avulla sain helmaa kohoamaan ja muutenkin mukavan pukevaa ilmettä aikaiseksi. Ainoa ongelma on se, että nyt helma vähän törröttää sivuista ylöspäin (mitä tästä kuvasta ei kyllä huomaa) eli sillekin asialle pitäisi vielä vähän jotain tehdä.

Ja tosiaankin, jos olisin ollut järkevä, olisin hankkinut jotain vähän eriväristä lycraa uimapukuuni. Kukkakuosi on kyllä ihana mutta kuvio liian pientä meikäläiselle, ja kauempaa kangas näyttää vain kirjavan ruskehtavalta. Ei mikään paras vaihtoehto tällaiselle kalkkilaivan kapteenille. Eiköhän tämä kuitenkin asiansa aja sikäli mikäli tänä kesänä uskallan uimasilleen.

Se viuhahtelusta ja takaisin ruotuun. Taisin jo vuosi sitten piirustella vanhasta Käsityölehdestä kuorivaippakaavan - ihan vain silkasta uteliaisuudesta ysärikestoilua kohtaan. Ei tullut sillä kuitenkaan kuorta tehtyä, ja nyt törmäsin kaavaan kun mielessä oli taskuvaipan tekeminen. Huvittipa sitten kokeilla, millainen tasku syntyy, jos ompelen kaikki kuminauhat röyhelömäisesti. Kaava kun oli niin laaja, että siitä riitti röyhelöihin ihan sellaisenaan, ilman mitään varojen lisäämisiä.

Sovituskuvaa en ehtinyt ottamaan, mutta kerrottakoon näin sanallisesti, että tasku jäi vyötäröstä vähän liian väljäksi - siltikin vaikka lisäsin siihen jo yhdet ylimääräiset nepit. Muutenkaan en ihastunut röyhelötyyliin tässä taskuasiassa, vaan taidan palata joustokanttiin. Edelliset tekemäni taskut on olleet ihan mainioita joten sen kaavan tiimoille palannen jos vielä taskuttaa.

Minä vaan tiskaan astioita

Puuh, miten työntäyteinen viikko. Viikko sitten jumahti astianpesukone ja nyt muistan taas, että on siitä masiinasta jotakin hyötyäkin. Menneellä viikolla on ollut pakko vähän uhrata vapaailtojakin kotitöihin että pysytty balanssissa ja ompeluksia ei siten ole valmistunut paljon oikein mitään. Syyhyää, kyllä syyhyää kovasti ompelusormi... Ladon tähän nyt edes kuvat parista edellisviikolla valmistuneesta jutusta jotka ovat jääneet vähän leijailemaan ilmaan kun ajattelin että tulisi muutakin postattavaa...

Linnea täytti siis maanantaina 7 vuotta ja tein pakettiin kesäpaidan tämänhetkisellä suosikkihahmolla varustettuna. Tunnistanette, ainakin jos koskaan pentuna luitte Ankkaa. (Minä muuten tähän ikään asti luulin että se on Velmu Viirusilmä, mutta sehän onkin Viurusilmä! Mikä ihmeen viuru?)

Kaavana taas Funky sisters Ottobresta, koko tällä kertaa 128 koska käyttämäni trikoo on aika joustamatonta perussingleä. Hyväntuntuista kyllä, mukava työstää; kirppariostos. Velmun kuva on etsitty netistä ja aplikoitu kaksipuolista liimaharsoa käyttäen. Trikoon alle en laittanut mitään tukikangasta koska en omista sellaista irtirevittävää ja tavallista en halunnut jättää ihoa vasten raapimaan. Jotain tuo olisi kaivannut kyllä; vähän tuli kuprua reunojen kohdalle. Valmistuttuaan pelkkä Velmu näytti vähän paljaalta (kaduin etten tehnyt sille taustaksi jotain ympyrää tms.) ja piti keksiä jotain somistusta. Nauhalaatikosta löytyi mikälie vihreä nauhanpätkä ja sen vapaamuotoisesti tikkailin paikoilleen. Mies kysyi mikä se on, ja eihän se tietysti mikään olekaan. Kunhan on somiste. ;)

Linnean entinen lempiväri pinkki ja nykyinen lempiväri vihreä näyttävät kyllä kivalta yhdessä, varsinkin päällä. Tuntuu olevan mieleinen paita saajalleen - siitä kertoo myös sovituskuvan ilme.

Lisääkin mieluisia T-paitoja on luvassa, sillä sunnuntaina vietimme tyttöjen kanssa laatuaikaa kankaanpainannan merkeissä. Aava painoi "pilvilinnan" valmiiseen paitaan ja Linnean hevospaita syntyy vanhasta, epäkelvosta poolopaidasta. Näistä lisää kuvia kunhan ehdin viimeistellä.

Tulipa tehtyä toinenkin nauhalakki Otsolle, vuoritettu versio tällä kertaa. Raitafrotee ja tummanvihreä trikoo ovat jämiä aikoinaan lahjaksi tehdystä setistä. Ei meinannnut frotee riittää ja tilkkutöiksi meni keskikappaleen osalta. Päällisestä ei tullut kovin siisti kun saumat pullottaa (olisi kai sitä voinut silitysrautaakin vähän rasittaa hyvänenaika...) ja raitojen kohdistaminen ei mennyt ihan nappiin. Väritkään ei meidän ulkovaatteisiin oikein istu... Päähän mahtuu juuri ja nepparilla pysyy kätevästi kiinni kuitenkin.

Kotityöt siis haittaavat harrastuksia ja kuvien pikkukaverikin osallistuu työllistämiseen minkä ehtii. Tänäänkin oli koko päivän kiukkuinen kuin ampiainen. (Ja ampiaisista puheenollen sain tänään myös ensimmäisen ampiaisenpistokseni ikinä. Ei sitä heti arvaisi että keittiön lattialla voi ampiainen pistää jalkaan mutta niinpä kävi. Olisikohan pitänyt myös lotota tänään?) Iltaisin, tai siis öisin olen ukkelin nukahdettua useimmiten vain roikkunut aivottomana netissä ja vähän virkkaillut.

Joinain iltoina olen sentään jaksanut vähän ompeluhommiakin yrittää, ja korjausompelujen lisäksi olen kesyttänyt tätä ihanaa kukkaketoa. Pitäkää peukkua että saan pian esitellä tätä valmiina!

Punaista ja makeaa

Tämä päivä vierähti Linnean 7-vuotisjuhlien merkeissä. Oikea juhlapäivä on vasta tulossa, mutta lähisukua kakutettiin sattuneesta syystä jo tänään. Tein Kotilieden ohjetta mukaillen suklaakakun, jota ei ollut näöllä pilattu, mutta joka maistui hyvältä ainakin omasta mielestäni. Linnea asetteli aamulla koristeita sotkuisan näköisen kuorrutuksen päälle.

Merkittäköön tähän itselleni muistiin, että kakun täytteenä olleet

2 dl partaäijää (joka on partaäijää yhä vaikka sitä nykyään saa jo suomalaisena, äijättömänä versionakin)
1 dl vatkattua kermaa
tölkillinen aprikooseja (ilman lientänsä)
2 tl vaniljasokeria

maistuivat erinomaisen hyvältä ja raikkaalta. Niinikään

400 g suklaata
50 g voita
1 dl kermaa

muodostivat oivallisen suklaakuorrutuksen. Kermavaahtoa en siihen enää toiste ehkä kuitenkaan sekoita, vaan pursotetaan sitä sitten vaikka erikseen päälle jos siltä tuntuu. Samoin reseptin kakkupohjan ohje menee vaihtoon, sillä sitä kun tapani mukaan vähän tuunasin speltillä ja sokeria vähentäen niin tuloksena oli jokseenkin tiukka ja kuivakka kakkara. Olen parempiakin pohjia tehnyt ja teen toivottavasti jatkossakin.

Juhlahyörinästä uupunut Otso otti vieraiden poistuttua kunnon unoset ja ehdin niiden aikana viimeistellä pari punalankaompelusta ja kuvatakin ne pihalla.

Linnealle ostin jo aikoja sitten kirpparilta kauniin kellohameen, jonka vyötärö kuitenkin osoittautui liian väljäksi. Nyt sain sen korjattua vaihtamalla entisen kuminauhakujan resoriin ja pujottamalla vielä sen sisään leveän kuminauhan.

Hameen kaveriksi ajattelin tarvittavan punaiset caprilegginsit, ja sellaiset sain leikattua ohuesta  jämätrikoosta käyttäen Suuri Käsityölehden (1/09) legginsikaavaa suurennettuna kokoon 128. Lahkeiden ulkosyrjään leikkasin rypytysvaraa samaan tapaan kuin olin joskus nähnyt jossain Ottobren mallissa olevan. Kävi sitten kuitenkin niin, että legginseistä tulikin enempi Aavan kuin Linnean kokoiset - punainen trikoo ei ollutkaan tarpeeksi joustavaa ja unohdin taas, kuinka hirmuisen kapea tuo SK:n kaava on. Aava tykästyi kyllä housuihin mutta Linnea jäi ilman. Hame on sievä ilmankin,  mutta täytynee silti kehitellä vielä Linneallekin jostain punaiset kesäleggarit.

Tuo rypytysjuttu on kiva, haluan itsellenikin!

Kesämiehen tarpeelliset (sekä mainos)

Jo silloin kun Otsoa odotin ajattelin että teen vauvan ensimmäistä kesää varten puuvillaisen neuletakin. Aavalla oli vauvakesänään yksi perintöneule kesäkäytössä ja se oli kiva, mutta vähän tahrainen ja muutenkin kulahtanut joten purkuun meni pieneksi jäätyään eikä jäänyt seuraavaa odottamaan.

Tämän hupparin aloitin nyt keväällä joskus, kun törmäsin sopivaan ohjeeseen vanhassa lehdessä (Eeva Neule Suosikkineuleet nro 1B/1984). Suppeasta lankavalikoimastani valikoin kolme purkulankaa joiden värimaailma näytti tarpeeksi otsomaiselta. Odotukset eivät olleet kovin korkealla sillä jokainen väri yksinään oli vähän mitäänsanomaton, mutta arvelin niistä syntyvän ihan kelpo käyttövaatteen.

Viime yönä pujottelin langanpäitä ja pistelin nappeja ja nyt se on valmis. Tykkään! Ja hauska oli tehdä, ei yhtäkään saumaa ommeltavana - hupun päälaen sauman sain kätevästi pääteltyä yhteen ja kainaloihin jääneet pienet reiät kuroin umpeen langanpäitä päätellessä.

Napit ovat ainoat sopivat mitkä jemmastani löysin ja hieman liian pienet sekä tylsän väriset. Ne menee vaihtoon jos löydän jostain paremmat. Neulepinnasta tuli hauskan siksakkimainen, kun pohja- ja raitavärien neuleosuudet kallistelivat eri suuntiin. Eri suuntiin kierrettyjä lankoja? Khakinvihreä on Linnea-lankaa(pellava/puuvilla) puserosta, jonka neuloin itselleni noin vuonna 2000, keltainen ja turkoosi ovat merssipuuvillaa ja siis purkulankoja nekin.

Eipä tämä voisi sopivampi olla. Hieman sovelsin ohjetta ja hyvä niin, sillä muuten ei näin sopiva olisi tullutkaan. Oli kyllä niin kätevä tehdä että voisin tehdä vielä toisenkin, isompaa kokoa...

Kuvissa vilahtanut lakki on uusi sekin, eilen valmistunut. Meillä on Otsolla trikoolakit vähissä, ja aina hukassa kaikki kun pitäisi jonnekin lähteä. Ajattelin kuluttaa tilkkuja pois ompelemalla vaikka useammankin uuden, ja ensimmäiseen valitsin punaisen pihlajatrikoon jämät koska saumurissa sattui olemaan punaiset langat. Kaava on niinikään Eevaneuleen antia, numerosta 1/78, ja kooksi oli ilmoitettu kaikenkattava 60-80. Aika sopivaltahan tuo vaikuttaa tälle 74-senttiselle. Taakse ompelin pilvimerkin ja leuan alla on nepparikiinnitys.

Ja lopuksi vielä pieni mainospala. Ikinä en ole aiemmin linkittänyt kenenkään arvontaa, mutta nyt tekee niin kovasti mieleni RuttuNuttu-paitaa, että piti tämmöiseenkin ryhtyä. Jos siis et vielä ollut tietoinen tästä arvonnasta niin nyt olet.

Testaajan paita ja pari muuta

Joskus kauan sitten mies heitti - työnkuvaansa viitaten - että hänellä voisi olla paita jossa lukee Testman. Jäin silloin asiaa hauduttelemaan ja sitten se hautautui muiden ideoiden alle. Testman palautui mieleen pari viikkoa sitten, kun päätin kartuttaa miehen kesäpaitavalikoimaa yhdellä uudella T-paidalla. Myllymuksujen poistokankaista hankittu jäänsininen interlock muotoutui peruspaidaksi, joka sai rintaansa sabluunalla painetun printin.

Idea tuntui hauskalta silloin yhtenä yönä kun tätä into piukassa työstin, mutta valmis paita näyttää jotenkin hölmöltä. Painatuskin on varsin kotikutoisen näköinen, eikä se ole edes ihan keskellä.

Ylijäämävärillä painoin valkoiseen puuvillanauhaan pelkkiä T-kirjaimia. En ole miehelle tekemiini vaatteisiin viitsinyt niitä painamiani pilvimerkkejä laittaa, ja ajattelin että josko sitten vaikka näitä  ripottelis pilvien sijaan. Mukamas hauska idea sekin, silloin, nyt en enää tiedä...

Ei muuten ollut kovin häävin tuntoista laatua tuo trikoo, vähän sellaista lörppöä ja karheaa. Että siinä mielessä ei harmita vaikka jäisikin vain kotipaidaksi tämä. Kokeilin tässä nyt myös ensimmäistä kertaa leikata takakappaleen väärin päin, eli niin että se joustaa pystysuunassa. Miehen paidat tuppaavat olemaan kovalla venytyksellä selkäpuolelta ja moni on takaa venähtänyt rumaksi kun sitä joustoa ei pystysuunnassa ole. Mielenkiintoista nähdä auttaako tämä konsti siihen.

Ompeluhuoneen muuttoinventaario jatkuu edelleen, ja tuntuu siltä kuin yrittäisin laihduttaa. Yritän olla hankkimatta uusia materiaaleja ja kuluttaa pois vanhoja kankaita, tuhota tilkkuja, korjata korjausta odottavia ja tehdä valmiiksi keskeneräisiä. Aika monta juttua olenkin viime päivinä saanut pois pöydiltä ja nurkista kuleksimasta. Korjausompeluksia ja paria surauttamaani taittoimua en ole viitsinyt kuvata, mutta tässä pari valmistunutta vaatetta sentään. Kierrätyskeskuksen maripaidasta leikkasin joskus Linnealle tunikan, mutta se jäi sitten leikattuna odottamaan pitkäksi pitkäksi aikaa. Ompeleminen sujui äkkiä kun vaan pääsi alkuun; pääntien, olkasaumat ja helmapäärmeen sain valmiina. Ja vielä se mahtui päällekin.

Itselle valmistuivat tänään nämä unihousut, jotka ovat odottaneet leikattuina ainakin vuoden päivät. Trikoo on kiva nansomaisen tuntuinen, useamman vuoden takainen löytö Huutiksesta. Kaava on alunperin jostain Ottobresta, ja olen sillä samalla tehnyt sekä unihousuja että olohousuja itselleni. Näissä on siis vajaamittaiset lahkeet; en jaksanut otattaa sovituskuvaa mutta sopivat ovat ja pääsivät heti käyttöön. Kuosi on jotenkin kesäinen ja kesällä nämä ovatkin kivan vilpoisat jalassa.

Suvi suloinen

Nyt tuntuu kesältä. Vietimme pari päivää muksujen kanssa kotikotona, kesäisissä merkeissä. Lehdet on vielä pieniä mutta eipähän toisaalta ole sääskiä, joten sanoisin että vuoden parasta aikaa elämme. Lapset saivat mummola-merkkistä laatuaikaa ja minä ehdin pamputtaa metrin verran vihreyttä.

Nyt olo on taas uudistunut ja mieli palaa päästä oman pihan vihreyttä tutkimaan ja tietysti myös ompeluhuoneeseen jatkamaan kaikkea keskeneräistä siellä. Yksi viime viikolla valmistunut ompelus on kuitenkin jo blogattavana. Koska Otsolle on kirpparilta kotiutunut useampikin harmaata alaosaa kaivannut body, ja koska Huutiksesta napsautin taannoin itselleni jonninmoisen kappaleen hyvää harmaata velouria (sekä resoria myös), ompelin nyt sitten harmaat housut. Kaava on sama millä tein aiemmin lahjahousut trikoosta. Näihin tein taakse somisteeksi tähtiaplikaatiot koska iso tasaisenharmaa takapuoli näytti sellaisenaan niin tylsältä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa miehen meille ostamaa nimikointilelua, ja näpyttelin puumerkkini lelun mukana tulleelle kangasnauhalle. Olisikohan tätä yhtään rumemmin voinut ommella kiinni? Apilakuviokin tuo tarkemmin ajateltuna mieleen vain keskustapuolueen. Noh, kokeilu mikä kokeilu.

Hyvät on housut!

Isyyslomalla

Heipä hei, olen isyyslomalla. Siis mies on isyysvapaalla ja mulle tuottaa lomafiilistä se, että kotona tekee joku muukin jotain kuin minä. Käsitöitä en ole ehtinyt tekemään sen enempää kuin muulloinkaan, mutta monenlaista muuta on tullut tehtyä. Kenkiä on tilattu netistä, laitettu tavaraa kirpulle myyntiin, vietetty äitienpäivää, tutustuttu kouluun esikoisen kanssa. Ja olenpa sentään vähän järjestellyt kankaita ompeluhuoneessa, mikä onkin tarpeen sillä kesällä luovutan ompeluhuoneeni tytöille ja saan tilalle vähän pienemmän huoneen ja vähän vähemmän komerotilaa kankaille. Jää nähtäväksi mitä siitäkin tulee, mutta innolla odotan muutosta itsekin, onneksi.

Mutta koska tämä on käsityöblogi, niin ohjelmassa seuraa sentään vähän muutakin kuin löpinää.

Esikoiselle tein mukavuussammarit sukulaiselta saaduista isoista aikuisten sammareista. Nämä on leikattu suoraan lähtöhousujen lahkeista, haarasaumaan vain otin muotoa yhdestä Ottobren housukaavasta. Lahkeet ovat hitusen leveämmät kuin kaavassa, mutta ajattelin että sen hitusen vuoksi en ala hyviä sivusaumoja ratkomaan auki ja ompelemaan uudestaan kiinni. Resori on tullut kauan sitten yhden kangaspaketin mukana ja ollut värinsä vuoksi hyljeksittyä, mutta ajattelin että kelpaa nyt tähän tarkoitukseen - ja jotenkin melkein viehättääkin tuo mintunvihreän ja tummansinisen yhteiselo.

No nämä on vähän isot vielä mutta pitäähän sitä kasvunvaraa olla...

Aavalle olen virkkaillut pipoa samaan tapaan kuin sen edellisen postauksen piponkin tein. Tänään valmistui, mutta Aava ei kuulemma huoli, ei. Vahinko, sillä minusta tästä tuli nätti ja ihan Aavalle sopivan värinenkin.

Tämä meneekin sitten ehkä synttärilahjaksi Linnean eskarikaverille, jonka äiti ihasteli Linnean myssyä. Toivotaan että tyttökin tykkää...

Ja vielä yksi, käsityö tämäkin vaikkakin enempi tällaista korjailua.

Eli mattokauden avausta odotellessa uudet hapsut vanhaan, rakkaaseen räsymattoon. Matto on ensimmäinen omatekemäni; kudoin sen koulussa 15 vuotta sitten ja se on siitä lähtien seurannut mukana missä milloinkin olen asunut. Kouluun ostettu sininen valmiskude oli kovaa ja hankalaa paukutettavaa ensikertalaiselle niin että matosta tuli sinisten raitojen osalta vähän harva. Mutta onni onnettomuudessa: näin matto onkin kivan ohut niin että se menee kivuttomasti pesukoneeseenkin ja on siten helppo pestä.