perjantai 9. syyskuuta 2011

Ei pöllömpi mekko

Tilasin oman vaatevarastoni piristykseksi Iikku-Kiikulta reipasta pöllötrikoota. En ehkä muuten olisi tuohon ihastunut, ellen olisi Ruttu-Nutussa nähnyt sitä (eri värisenä vain) paidaksi ommeltuna ja todennut, että sopiikin mainiosti aikuiselle tuo kuosi. Vältän yleensä ostamasta ei-luomua puuvillaa jos suinkin mahdollista, mutta tällä kertaa annoin itselleni luvan poiketa tästä periaatteesta. Koin sitten positiivisen yllätyksen, kun kangas saapui, ja sen reunapainatuksessa lukikin Organic cotton. Tiedä sitten kuinka paljon tuohon voi luottaa, kun ei myyjäkään asialla mainostanut. Mutta ilahduin kuitenkin.

Trikoo on laadultaan singleä, ja kun esipesin sen, niin kieroonhan se veti ja kutistui. Piti sitten hetki tuumailla, miten oikein asettelen kaavat. Pöllöruutujen rivit menisivät vähän vinoon joko vaaka- tai pystysuunnassa, ja päätin sitten että vinoilkoot pystysuunnassa. Näin leikaten myös langansuunta meni vinkkuraan, mutta arvelin ettei se haittaa, koska kangas kerran on jo pesty, ja koska raitasingletkin leikataan oikeaoppisesti(?) raitojen eikä silmukkajonojen mukaan.


Halusin tästä vaihteeksi mekon itselleni - tai sellaisen pitemmän tunikan. Hihoista vajaamittaiset pitkät. Ja imetysluukunkin vielä tein, vähän sillä mentaliteetilla että kun ottaa sateenvarjon mukaan niin tulee kaunis ilma... Kaavana siis entinen imetyspaitakaavani, tarvittavin muutoksin. Kuva räppäisty terassilla äkkiä ennen kuin Otso ehti kontata päälle ja/tai tuuli nakata ruttuun...


Pääntien kanttasin ruskeanmustalla elastaanitrikoolla, antaa minusta kivasti ryhtiä levottomaan kuosiin. Sovituskuvista vastasi Aava, ja joukosta löytyi sentään pari vähemmän tärähtänyttä.



Olen mekkoon tyytyväinen ja pari päivää sitä on nyt pidetty. Käytännön syistä farkkujen kanssa, mutta ajattelin kaveriksi oikeastaan mustia legginsejä, sillä on tuo helma ihan kunnolla mekkomittainen. Solukkopaita, sanoi mies. Mulla taas tulee mieleen vanhanaikaiset kaakelit tai ne sellaiset kaakelia imitoivat muovimatot. Trikoota jäi sellainen pala, että haluaisin siitä ensi kesäksi ommella Otsolle paitaa tai jotain muuta. On tällä hetkellä meidän kahden yhteiset värit, nämä vihreä ja ruskea. :)

2 kommenttia:

Taikku kirjoitti...

Ihana mekko! Minäkin tykkään tuosta kankaasta nyt, vaikka ihan ekaa kertaa kun näin, piti hieman tuumata, että onko kiva vai ei :-)

Mieli kirjoitti...

Kaunis mekko! :)