Talven peruspaidat

Samasta viime syksyn Ottobresta (4/2013) pääsi myös raglanpaidan kaava testaukseen. Ja sitä onkin tullut testattua pitkin talvea. Fall Basic koossa 98.

Joulun alla oli mielessä punaharmaita vaateajatuksia, ja niillä mielin silppusin yhden kelvottoman punaraitaisen T-paidan. Kaveriksi harmaata resoria ja tähtiä. Tammikuussa puolestaan oli tummanruskeat langat saumurissa ja päätin samalla hoidella pois froteiset retrokalsarit jotka joskus lähtivät kirpparilta mukaan. Materiaali riitti juuri pikkupojan paitaan kun jätin sivusaumanvarat lisäämättä.

Menneellä viikolla löysin kirpparilta edullisesti purjelaivatrikoota, johon Otso oitis mieltyi. Leikkasin sen raglanpaidaksi eilen, mutta ompelu uhkasi siirtyä hamaan tulevaisuuteen, koska saumurissa oli keltaiset langat ja niitä tarkoitus vielä käyttääkin. Kunnes sitten keksin, että keltainen värihän onkin juuri se piristys mitä tämä tummasävyinen kuosi kaipaa.

Tätä on pitänyt kokeilla jo kauan: saumuriommel ulospäin ja tikkaus perään niin että jälki muistuttaa kauempaa katsottuna peitetikkiä. Ihan kiva! Hienompaa sovituskuvaa ei nyt heru, mutta paita on juuri sopiva. Noihin kummallisiin hihansuihin, mitkä tässä paitamallissa ovat, olen kyllä vähän tympääntynyt enkä olisi sellaisia tähän enää tehnytkään jos kangas olisi riittänyt pitempiin hihoihin.

Bonuksena pari muuta paitaa jotka olen leikannut jo kauan sitten. Vaaleansinisen pienensin aikuisten paidasta jossa oli pieni pääntie ja lyhyt helma (mutta hyvä neulos), ja siihen koristeeksi kokeilin painaa renkuloita AnniP:n tapaan. Tämä on Otsolle vielä reilu joten jääköön suosiolla odottamaan ensi talvea. Ruskean pupupaidan puolestaan leikkasin viime keväänä samalla kun hupparinkin mutta nyt tosiaan vasta hiljattain muistin ommella. Sopiva on ja kuvana vain tilanneräpsy anoppilan reissulta. (Toinen hihoista piti leikata ylösalaisin koska kangas ei muuten riittänyt.)

 

 

Tänään valmistui yksi isompi neuletyö mutta kuvia siitä vähän myöhemmin sitten. Ei muuta kuin tarmolla kohti uutta viikkoa - meillä ei vielä lomailla.

PS. Kommenttilootan sanavahvistuksen pitäisi olla nyt pois päältä, kokeilkaahan! :) Kiitos Mieli kun huomautit asiasta jota en ollut itse edes älynnyt.

Ultimate casual

 

Kummallista. Yhtäkkiä on helmikuu ja sitä huomaa kaikesta huolimatta olevansa edelleen hengissä. On lunta ja on valoa, ei paljon mutta riittävästi molempia kuitenkin. Ja on mahdollisimman pitkä aika seuraavaan pimeyteen, ei hassumpaa.

***

 

Sain syksyllä lainaan harvinaisen tuoreen Ottobren ja siitä irtosikin monta mallia ommeltavaksi. Ultimate casualista sain uuden luottokaavan Otson housutukseen ja ennen joulua jo ompelin kolmet erilaiset. Raidallisia varten piirsin kaavasta sivusaumattoman version niin tuli vähemmän kohdisteltavaa.

 

Ennen joulua nämä ruskeatkin jo leikkasin mutta valmistuivat vasta tällä viikolla. Tulikin astetta tyylikkäämmät - tällaisia olisin joulujuhliin kaivannut slipoverin kaveriksi mutta se juna meni jo. Tähtimerkkejä painoin joskus itse vihreälle puuvillanauhalle pitkän letkan ja ruskea velour oli alun perin vaaleanpunainen aamutakki kirpparilta.

 

Ihanaa kun lahjeresoreillekin on oma kaavansa, ja hyvä sellainen, niin ettei tarvitse summissa leikellä. Näitä housuja tekisin vaikka kuinka monet mutta rajansa sillä kuinka monet tarvii ja paljonko hyllyyn mahtuu. Kai.

Härkäsestä kärpänen

Blogihiljaisuutta on kestänyt jo niin kauan että sen katkaiseminen alkoi käydä ylivoimaiseksi. Vaikka pimeä vuodenaika on tehokkaasti jäädyttänyt välejäni kameraan, on käsityöjuttuja silti kertynyt sellainen pino että luvassa olisi väkisinkin ollut megapostaus. Ja sellaisen laatimiseen ei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa eikä intoa. Päätin siis viitata kintaalla koko asialle ja ottaa uuden vuoden kunniaksi uuden linjan. Aion tänä vuonna harrastaa minipostauksia. Katsotaan miten se lähtee sujumaan. Alkanutta vuotta siis teille, ihmiset!

 

Tähän ensimmäiseen valitsin aiheeksi sydäntalven ehkä tärkeimmän käsityöni. Otson uusi toppatakki.

Lähtökohtana oli oman kylliksi pidetyn maiharini tikkivuori. Siihen lisäksi löytyi sopivan mittainen vetoketju punaisen värisenä, mistä puolestaan juolahti mieleeni punaiset, valmiit villaresorit. Päällikankaaksi löytyi juuri riittävä pala Rasavilin vanhasta ompelimosta pilkkahintaan hankittua laminoitua ulkoilukangasta. Sitten vielä vähän heijastimia, nappikuminauhaa, punaiset napit ja merkkejä. Kaavan isonsin edellisestä takista. Tykkään että tuli aika herkku!

Kas niin, hyvinhän se sujui. Tästä on hyvä jatkaa blogivuotta.

Alkusyksyn kuvapläjäys

Syyskuu, helpotuksen syyskuu. Ensimmäisten kouluviikkojen hektisyys on takana ja syksyn synttäritkin ehdittiin jo viettää pois alta. Arki on asettunut uomiinsa, aamuheräämisiinkin on totuttu. Pahin stressi on sulanut pois joten jaksan taas päivittää blogia.

 

Vilkaisu vihanneksiin: keväällä huvikseen ja kokeeksi kylvetyt kurkut ja tomaatit ovat yllättäneet iloisesti. Kurkkua on korjattu kuutisen kiloa ja taimia oli ihan muutama joten satoisa kasvi jopa täällä raukoilla rajoilla! Tomaatit ovat olleet enimmäkseen ulkoruokinnassa; loppukesällä innostuin sen verran että kyhäsin niille vanhasta pöydästä ja muovinkappaleesta suojaa. Täytyy ehkä jossain vaiheessa nostaa purkit sisälle että saadaan ne parikymmentä mollukkaa kypsiksi asti. Ensi keväänä uudet ja paremmat verkot veteen - tuskin maltan odottaa!

 

Kesän sukkasato puolestaan on tässä: itselle vanhoihin varsiin uudet terät ja lisäksi kahdet kokonaan uudet sukat. Tulkoon vaan silmitön talvi, hyytyköön maa... paitsi että minä kyllän käytän näitä ihan ympäri vuoden.

 

 

Ompeluksista ensinnä tässä nyt tämä luvattu takki. Kaava on Ottobresta, mutta numeroa en muista ja lehden jo palautin. Mahdollisesti viime vuoden kevätnumero. Superhelppo takki, ei vuoria ja aika suorat kappaleet. Itse nostin vaikeusastetta sen verran että askartelin kännykkätaskun, lisäsin hihoihin kuminauhat ja etuläpän alle laitoin vetoketjun. Nepparit tähän voisi lisätä jos tulisi ostettua jotain muovineppejä tyylikkäämpiä. Kangas on kiva popliini(?) kirpparilta, puuvillaa ja polyesteria on valistunut arvaukseni. Hyvin pitää tuulta, ja ehkä yllättävänkin lämmin tai pitäisikö sanoa hiostava materiaali näillä syksyn helteillä. Todella reilunkokoinen malli, olisi varmaan mahtunut kokoa tai paria pienempikin päälle... mutta ihan kiva kuitenkin.

 

 

 

Toinenkin takintapainen on itselle syntynyt. Koko kesän, ja varmaan viime kesänkin, olen kaivannut itselleni hupparia. Nyt päätin hävittää komerosta monta vuotta säilötyn velourisen retroaamutakin, josta aikoinaan aioin tehdä tytöille leveälahkeisia haalareita vaan jäi tekemättä. Ja kyllähän tämä ihan aikuiseen makuun sopiva kuosi onkin.

Kaavan piirtelin Suuri Käsityölehdestä nro 9/2008, mutta lyhensin helmaa, kavensin hihoja ja lisäsin taskut. Aamutakista riitti mukavasti materiaalia kaikkiin muihin kappaleisiin paitsi hihoihin piti tehdä yksi poikkisauma.

Hihoihin ja helmaan sekä hupun ja taskujen reunuksiin valitsin vaalean beigen resorin, ja koska se oli ohutta ja sitä oli suuri pala, käytin samaa tavaraa myös hupun vuoriin ja taskupusseihin. Pääntiesauman ja vetoketjun nurjan puolen puolestaan verhoilin valmiilla trikoovinokantilla, joka sattui olemaan saman sävyinen kuin velourin vaaleankeltaiset osuudet.

 

Huppari on mukava päällä, mutta kaavassa on pari korjattavaa kohtaa. Alaspäin levenevä helma, juuri tässä nimenomaisessa pituudessa ja resorin kera, ei pue allekirjoittaneen muutenkin leveää lantionseutua. Hihanpyöriö on myöskin makuuni turhan korkea eli olalle jää vähän sellaista terävää törrötystä mistä en niin välittäisi. Kovasti tekisi mieleni tehdä täydellisempi versio hupparista mutta saapa nähdä.

Pari näppäränkokoista matonpätkääkin olen taas saanut solmittua käyttökuntoon. Viime kesänä keräsin kokoon läjän Toivottomia Tekstiileitä ja tein niistä selvää jälkeä kera pyöröleikkurin ja ison tilkkutyöviivaimen. Porukkaan kuului kulahtaneita tai muuten rumia pienten lasten collegevaatteita, yksi oma risa puuvillaneule sekä isohko pala vadelmanpunaista, sähköistä keinokuituneulosta. Kaikki suikaleiksi pystyyn langansuuntaan ja sitten pitkiksi letkoiksi ompelukoneen avulla. Tuloksena kassillinen matonkudekeriä ja nopeaa sukkulansuihkintaa. (Lisäksi paha pölynuha...) Tykkään lopputuloksesta!

Kuten myös tästä vihreästä, joka on jo kaksi vuotta sitten kudottu.

Otsolle pari paitaa tilkkulaatikon keventämisen nimissä. Tämä on tehty keskeneräisistä kalsareista  jotka kotiutin joskus kierrätyskeskuksesta. Trikoo oli leikattu pesemättömänä ja kun pesin palat, vetivät ne niin kieroon ettei niistä kovin kummoiset pöksyt olisi tullut. Otson kokoisen paidan paloista sai leikattua, tämä on unikäyttöön ja kaava sama kuin keväällä tehdyssä heppapaidassa.

Kettu-paita, Ottobre 4/2010, ilman sitä kettua. Tätä kaavaa olin katsellut jo pitempään sillä silmällä, ja nyt vihdoin Otso on tarpeeksi suuri pienimpään kokoon. Enkä turhaan katsellut, hyvä on malli. Vihreävalkoinen trikoo on kierrätetty nuorisokokoisesta paidasta jossa oli hikiläiskät kainaloissa mutta raidat ihastuttivat. Siitä paidasta otin hihansuut sellaisenaan tähän uuteen paitaan. Pallointerlock on jämäpalaa.

 

Housutkin on uudet, kaava Suuri Käsityölehti 7/2013 mutta yksinkertaistaen. Koko on 98, tuli minusta niin reilut että tekisi mieli kokeilla samaa mallia yhtä pykälää pienempänäkin, pidemmillä resoreilla vain.

 

 

 

Muutama simppeli vaate jäi uutena kuvaamatta, mutta tänään pyykkiä korjatessa innostuin hakemaan kameran. Täten siis tuli ikuistettua Otsolle synttäripakettiin ompelemani yöpaita (SK 11-12/2003, koko 98/104)

 

sekä itselle ja miehelle tehdyt raitapaidat. Omaan paitaan löysin yllättävän hyvän kaavan vanhasta Käsityölehdestä (5/1997) ja kokeilin siihen yksinkertaisia, rullaantuvia reunakkeita. Miehelle on peruspaita Noshin luomujerseystä ja etumuksessa piilottelee rintatasku.

 

Vielä paistaa aurinko, vielä ehtii ihastella kukkia. Puolukkaankin ehtii vielä mainiosti. Kaunista syksyä teille!

 

Loppukesän pintaraapaisu

 

Tunnustan. Olen popsinut herneitä ja herukoita, kuokkinut perunoita, hämmästellyt karvaisia ja kitkeriä kurkkuja, poiminut hilloja, juolukoita ja variksenmarjoja (ehkä vähän mustikoitakin) ja ihastellut pihan pieniä väriläiskiä - sen sijaan että olisin vaivautunut kuvaamaan kaikkia kesän aikana syntyneitä ompeluksiani. Enkä kadu mitään!

Ne muutamat kuvatut tulevat tässä. Jossain välissä valmistui iloisen nostalginen ja vähän surkuhupaisakin jämälankatakki kuopukselle. Ohje on jostain Modasta, en vaan enää muista mistä. Värit olisivat herkullisemmatkin voineet olla mutta näitä nyt löytyi ja sillä hyvä. En oikeastaan edes pidä ainaoikeinneuleesta mutta tässä se näyttää jotenkin herttaiselta, sillä satunnaisiin langanvaihtoihin yhdistettynä se tuo elävästi mieleen lapsuuteni haparoivat neulomukset. Pääntie on vähän iso, kaipaa ehkä kumilankaa.

Otsolle myös "vielä ehtii -setti", kaavat Suuri Käsityölehti 7/2010. Vielä ehti tälle kesälle ja vielä riitti se kaavojen suurin koko eli 98. Tosin paidan malli olikin sen verran outo, että muokkasin sitä pidemmäksi ja kapeammaksi. Valmis paita taitaa lopulta olla kokoa 104, menee varmasti hyvin ensi kesänäkin. (Pääntie on vielä aika iso joten olen nyt pukenut toisen paidan alle.) Shortsien kaavalla leikkasinkin loppujen lopuksi pitkät housut, joten ne puolestaan menevät oikein hyvin nyt alkusyksyllä. Itse kaava on sen verran reilu että sillä voisi varsin hyvin tehdä shortseja vielä ensi kesäksikin. Paidan trikoo on jämäpala Hilcon hyvää perusraitaa, ja housut tein mummon antamasta paitapuserosta joka tosin alkujaan oli vaaleankeltainen. Rintataskut jätin polvipaikoiksi.

 

Heinäkuussä vietettiin lasten ja siskon kanssa muutama laadukas päivä mummolassa, ja sain vihdoin urakoitua mattoloimen täyteen. Solmittavaa riittää useampaankin istuntoon! Näitä on kudottu neljä tai viisi kesää, joten iso rulla on täynnä lähimenneisyyttä. Sinipunaista pikkumattoa kudoin kuopusta odottaessani ja nyt se pääsi Otson ja Aavan uuden, yhteisen huoneen lattialle. Tykkään! Väritkin on samat kuin kaapinpäälystän kaitaliinassa.

 

 

Tänään heräsin varhain, saattelin molemmat tytöt koulun pihalle, päällystin matikankirjan kontaktilla. Viime viikolla vielä surin kesän loppumista, mutta tänään huomasin nauttivani arkeen palaamisesta. Yksi juttu vain harmittaa. Käytin tänään ensimmäisen kerran uutta takkiani jonka ompelin jo kesäkuussa, mutta en saanut vieläkään sitä kuvattua. Sitäkään. Lupaan palata astialle!