Alkusyksyn kuvapläjäys

Syyskuu, helpotuksen syyskuu. Ensimmäisten kouluviikkojen hektisyys on takana ja syksyn synttäritkin ehdittiin jo viettää pois alta. Arki on asettunut uomiinsa, aamuheräämisiinkin on totuttu. Pahin stressi on sulanut pois joten jaksan taas päivittää blogia.

 

Vilkaisu vihanneksiin: keväällä huvikseen ja kokeeksi kylvetyt kurkut ja tomaatit ovat yllättäneet iloisesti. Kurkkua on korjattu kuutisen kiloa ja taimia oli ihan muutama joten satoisa kasvi jopa täällä raukoilla rajoilla! Tomaatit ovat olleet enimmäkseen ulkoruokinnassa; loppukesällä innostuin sen verran että kyhäsin niille vanhasta pöydästä ja muovinkappaleesta suojaa. Täytyy ehkä jossain vaiheessa nostaa purkit sisälle että saadaan ne parikymmentä mollukkaa kypsiksi asti. Ensi keväänä uudet ja paremmat verkot veteen - tuskin maltan odottaa!

 

Kesän sukkasato puolestaan on tässä: itselle vanhoihin varsiin uudet terät ja lisäksi kahdet kokonaan uudet sukat. Tulkoon vaan silmitön talvi, hyytyköön maa... paitsi että minä kyllän käytän näitä ihan ympäri vuoden.

 

 

Ompeluksista ensinnä tässä nyt tämä luvattu takki. Kaava on Ottobresta, mutta numeroa en muista ja lehden jo palautin. Mahdollisesti viime vuoden kevätnumero. Superhelppo takki, ei vuoria ja aika suorat kappaleet. Itse nostin vaikeusastetta sen verran että askartelin kännykkätaskun, lisäsin hihoihin kuminauhat ja etuläpän alle laitoin vetoketjun. Nepparit tähän voisi lisätä jos tulisi ostettua jotain muovineppejä tyylikkäämpiä. Kangas on kiva popliini(?) kirpparilta, puuvillaa ja polyesteria on valistunut arvaukseni. Hyvin pitää tuulta, ja ehkä yllättävänkin lämmin tai pitäisikö sanoa hiostava materiaali näillä syksyn helteillä. Todella reilunkokoinen malli, olisi varmaan mahtunut kokoa tai paria pienempikin päälle... mutta ihan kiva kuitenkin.

 

 

 

Toinenkin takintapainen on itselle syntynyt. Koko kesän, ja varmaan viime kesänkin, olen kaivannut itselleni hupparia. Nyt päätin hävittää komerosta monta vuotta säilötyn velourisen retroaamutakin, josta aikoinaan aioin tehdä tytöille leveälahkeisia haalareita vaan jäi tekemättä. Ja kyllähän tämä ihan aikuiseen makuun sopiva kuosi onkin.

Kaavan piirtelin Suuri Käsityölehdestä nro 9/2008, mutta lyhensin helmaa, kavensin hihoja ja lisäsin taskut. Aamutakista riitti mukavasti materiaalia kaikkiin muihin kappaleisiin paitsi hihoihin piti tehdä yksi poikkisauma.

Hihoihin ja helmaan sekä hupun ja taskujen reunuksiin valitsin vaalean beigen resorin, ja koska se oli ohutta ja sitä oli suuri pala, käytin samaa tavaraa myös hupun vuoriin ja taskupusseihin. Pääntiesauman ja vetoketjun nurjan puolen puolestaan verhoilin valmiilla trikoovinokantilla, joka sattui olemaan saman sävyinen kuin velourin vaaleankeltaiset osuudet.

 

Huppari on mukava päällä, mutta kaavassa on pari korjattavaa kohtaa. Alaspäin levenevä helma, juuri tässä nimenomaisessa pituudessa ja resorin kera, ei pue allekirjoittaneen muutenkin leveää lantionseutua. Hihanpyöriö on myöskin makuuni turhan korkea eli olalle jää vähän sellaista terävää törrötystä mistä en niin välittäisi. Kovasti tekisi mieleni tehdä täydellisempi versio hupparista mutta saapa nähdä.

Pari näppäränkokoista matonpätkääkin olen taas saanut solmittua käyttökuntoon. Viime kesänä keräsin kokoon läjän Toivottomia Tekstiileitä ja tein niistä selvää jälkeä kera pyöröleikkurin ja ison tilkkutyöviivaimen. Porukkaan kuului kulahtaneita tai muuten rumia pienten lasten collegevaatteita, yksi oma risa puuvillaneule sekä isohko pala vadelmanpunaista, sähköistä keinokuituneulosta. Kaikki suikaleiksi pystyyn langansuuntaan ja sitten pitkiksi letkoiksi ompelukoneen avulla. Tuloksena kassillinen matonkudekeriä ja nopeaa sukkulansuihkintaa. (Lisäksi paha pölynuha...) Tykkään lopputuloksesta!

Kuten myös tästä vihreästä, joka on jo kaksi vuotta sitten kudottu.

Otsolle pari paitaa tilkkulaatikon keventämisen nimissä. Tämä on tehty keskeneräisistä kalsareista  jotka kotiutin joskus kierrätyskeskuksesta. Trikoo oli leikattu pesemättömänä ja kun pesin palat, vetivät ne niin kieroon ettei niistä kovin kummoiset pöksyt olisi tullut. Otson kokoisen paidan paloista sai leikattua, tämä on unikäyttöön ja kaava sama kuin keväällä tehdyssä heppapaidassa.

Kettu-paita, Ottobre 4/2010, ilman sitä kettua. Tätä kaavaa olin katsellut jo pitempään sillä silmällä, ja nyt vihdoin Otso on tarpeeksi suuri pienimpään kokoon. Enkä turhaan katsellut, hyvä on malli. Vihreävalkoinen trikoo on kierrätetty nuorisokokoisesta paidasta jossa oli hikiläiskät kainaloissa mutta raidat ihastuttivat. Siitä paidasta otin hihansuut sellaisenaan tähän uuteen paitaan. Pallointerlock on jämäpalaa.

 

Housutkin on uudet, kaava Suuri Käsityölehti 7/2013 mutta yksinkertaistaen. Koko on 98, tuli minusta niin reilut että tekisi mieli kokeilla samaa mallia yhtä pykälää pienempänäkin, pidemmillä resoreilla vain.

 

 

 

Muutama simppeli vaate jäi uutena kuvaamatta, mutta tänään pyykkiä korjatessa innostuin hakemaan kameran. Täten siis tuli ikuistettua Otsolle synttäripakettiin ompelemani yöpaita (SK 11-12/2003, koko 98/104)

 

sekä itselle ja miehelle tehdyt raitapaidat. Omaan paitaan löysin yllättävän hyvän kaavan vanhasta Käsityölehdestä (5/1997) ja kokeilin siihen yksinkertaisia, rullaantuvia reunakkeita. Miehelle on peruspaita Noshin luomujerseystä ja etumuksessa piilottelee rintatasku.

 

Vielä paistaa aurinko, vielä ehtii ihastella kukkia. Puolukkaankin ehtii vielä mainiosti. Kaunista syksyä teille!

 

Loppukesän pintaraapaisu

 

Tunnustan. Olen popsinut herneitä ja herukoita, kuokkinut perunoita, hämmästellyt karvaisia ja kitkeriä kurkkuja, poiminut hilloja, juolukoita ja variksenmarjoja (ehkä vähän mustikoitakin) ja ihastellut pihan pieniä väriläiskiä - sen sijaan että olisin vaivautunut kuvaamaan kaikkia kesän aikana syntyneitä ompeluksiani. Enkä kadu mitään!

Ne muutamat kuvatut tulevat tässä. Jossain välissä valmistui iloisen nostalginen ja vähän surkuhupaisakin jämälankatakki kuopukselle. Ohje on jostain Modasta, en vaan enää muista mistä. Värit olisivat herkullisemmatkin voineet olla mutta näitä nyt löytyi ja sillä hyvä. En oikeastaan edes pidä ainaoikeinneuleesta mutta tässä se näyttää jotenkin herttaiselta, sillä satunnaisiin langanvaihtoihin yhdistettynä se tuo elävästi mieleen lapsuuteni haparoivat neulomukset. Pääntie on vähän iso, kaipaa ehkä kumilankaa.

Otsolle myös "vielä ehtii -setti", kaavat Suuri Käsityölehti 7/2010. Vielä ehti tälle kesälle ja vielä riitti se kaavojen suurin koko eli 98. Tosin paidan malli olikin sen verran outo, että muokkasin sitä pidemmäksi ja kapeammaksi. Valmis paita taitaa lopulta olla kokoa 104, menee varmasti hyvin ensi kesänäkin. (Pääntie on vielä aika iso joten olen nyt pukenut toisen paidan alle.) Shortsien kaavalla leikkasinkin loppujen lopuksi pitkät housut, joten ne puolestaan menevät oikein hyvin nyt alkusyksyllä. Itse kaava on sen verran reilu että sillä voisi varsin hyvin tehdä shortseja vielä ensi kesäksikin. Paidan trikoo on jämäpala Hilcon hyvää perusraitaa, ja housut tein mummon antamasta paitapuserosta joka tosin alkujaan oli vaaleankeltainen. Rintataskut jätin polvipaikoiksi.

 

Heinäkuussä vietettiin lasten ja siskon kanssa muutama laadukas päivä mummolassa, ja sain vihdoin urakoitua mattoloimen täyteen. Solmittavaa riittää useampaankin istuntoon! Näitä on kudottu neljä tai viisi kesää, joten iso rulla on täynnä lähimenneisyyttä. Sinipunaista pikkumattoa kudoin kuopusta odottaessani ja nyt se pääsi Otson ja Aavan uuden, yhteisen huoneen lattialle. Tykkään! Väritkin on samat kuin kaapinpäälystän kaitaliinassa.

 

 

Tänään heräsin varhain, saattelin molemmat tytöt koulun pihalle, päällystin matikankirjan kontaktilla. Viime viikolla vielä surin kesän loppumista, mutta tänään huomasin nauttivani arkeen palaamisesta. Yksi juttu vain harmittaa. Käytin tänään ensimmäisen kerran uutta takkiani jonka ompelin jo kesäkuussa, mutta en saanut vieläkään sitä kuvattua. Sitäkään. Lupaan palata astialle!

Trikoonpalasia ja muita kesäherkkuja

 

Paitoja nuorimmaisen kesävaatetusta täydentämään. Kaupunkiautotrikoopalasta olin pitemmän aikaa katsellut Sampsukan löytökorissa sillä silmällä että siitä saisi juuri kesäpaidan pojalle... lopulta sen sitten tilasin (ja vähän muutakin, hups!). Raitapaidat sentään loihdin ihan vaan tilkkulaatikon antimista. Vihreäraitainen oli aikoinaan oma lempipaitani, josta jo vuosia sitten tein pikku-Linnealle mekon - olikin niitä ihan ensimmäisiä kierrätysvaateompeluksiani. Nyt vain muunsin sen paidaksi Otsolle, nopea ompelus ja noista raidoista tykkään edelleen - tai uudelleen. Otson vihreät shortsit tein alkukesällä omista vanhoista mammahousuistani ja samasta kankaasta on vielä pitkätkin housut tuloillaan.

Ja häkkyrä se on leikisti ruohonleikkuri, niin kuin moni muukin esine nykyään, sisällä ja ulkona. Uusi lempileikki.

Alkkarikaavasta piirsin jo valmiiksi seuraavan koon, ja sen kanssa sitten tuhosin Aavan vanhan, pitkään palvelleen tunikan, lisukkeena vähän toisenvihreää tilkkua.

Toinen hups: kävin lankaostoksillakin. Ihana likaisenkeltainen Hanko on kummitellut mielessä siitä asti kun se kauppoihin tuli. Odotukseni ja harkintani palkittiin punalapuilla, tosin keltaista olikin sitten enää viisi kerää hyllyssä. En mitään kesätoppia tästä halunnut, joten otin harmaata toisen mokoman kaveriksi. Pirtelö onkin sitten silkka heräteostos, jonka kohtaloa jään pähkäilemään.

Muita kesäherkkuja: ensin oli raparperihillovillitys, joka ei ehtinyt edes kunnolla mennä ohi, kun huomasin jo ensimmäisten mustikoitten olevan kypsiä. Ensi viikolla mummolassa ehkä vielä hillasuollekin. Oi kesää!

 

 

Kesäkuvia

On sitä kesää eletty täälläkin, vanha kone se vain sanoi sopimuksen irti ja vei mukanaan osan todistuskappaleista. Uusi kone ja uudet kuvat - ehkä niitä alkukesän ompeluksiakin tulen vielä sivuamaan jossain vaiheessa.

Muutama päivä ehdittiin Keski-Suomessa matkailla. Lyhytkin matkalaukkuelämä saa arvostamaan oman kodin helppoutta ja tietysti lapsillekin oli vähän uusia näkymiä ja leikkipaikkoja.

 

 

Minä sisäänajoin uuden kesälätsäni, johon innoitusta ja vinkkiä sain Unikuun lippismallista. Sopivankokoinen siivu Paprikaa löytyi itsetehdyn hameen muodossa kirppikseltä hintaan 0,50 euroa.

 

Tänään vietimme sadepäivää oman kunnan matkailukohteessa ja tässä on näköjään sopivasti tullut kuvattua tyttöjen uudet kesälegginsit sekä Linnealle synttäripakettiin väsäämäni pitkä paita toivehahmolla varustettuna. Pitkä setä puolestaan ei kuulu meidän perheeseen. ;)

 

 

Paitsi että mökkeillessä saimme todistaa hienoa ukkosmyrskyä, myös kohta kotiin palattuamme rytisi ja vettä tuli taivaan täydeltä. Tomaatin alkujaan valkoinen ruukku sai tarttumaan kameraan. Nyt kuivempia kelejä vähäksi aikaa, kiitos!

 

 

 

Kaappien kevennystä

Yritän kovasti välttää kankaiden ostamista juuri nyt. Tilaa täytyy saada jostain. Huonejärjestelyt menee taas kesän aikana vähän uusiksi ja tavaroiden liikuttelu paikasta toiseen on sitä helpompaa mitä vähemmän sitä on. Kankaiden yössä aikani surffailin ja lopulta totesin ettei edes erityisemmin tee mieli mitään uutta tilata. On ihan inspiroivaa vähän laihduttaa varastoja.

Kesän kynnyksellä aloin hakea tuntumaa lätsätehtailuun. Ottobren nettihatut ovat palvelleet hyvin jo useampana kesänä, mutta jotain muuta seuraavaksi, kiitos! Mikunlokista löytyy simppeli lätsäohje josta otin vähän osviittaa, Ottobren nettimallista lainasin kiilan kaavaa ja Coconut-lippiksestä vinoon leikatun "hikinauhan". Tuli tämmöinen:

Tämä on tehty vanhoista kelvottomista housuista, minkä johdosta lisäsin taakse hauskan penninvenyttäjähenkisen merkin. Kuherruskuukausi meneillään näitten uusien merkkieni kanssa, joten innokkaasti niitä olen sitten kuvaillutkin, koittakaa kestää...

 

Lätsästä tuli ok, vähän liian syvä vain ja lippaan en ole ihan tyytyväinen. Niiltä osin siis tuotekehittelyn paikka. Sovituskuvat ovat samalla uuden hupparin sovituskuvia.

 

 

 

 

Malli on Kurre Ottobresta 4/2010, koko 98. Oikein sopiva, tykkään hirmuisesti!

 

(Mistä tietää että on kesä? Siitä, että kun yöllä tai myöhään illalla on saanut ompeluksen valmiiksi, voi samantien mennä ulos terassille kuvaamaan sen. Mitä luksusta!)

 

Murun pupuneulos löysi sopivat kumppanit joskus kirpparilta kangaspussin mukana ostetusta singletrikoosta ja omasta vanhasta, erittäin joustavasta trikootopista, joka oli niin karmivan värinen etten koskaan ollut oikein voinut sitä pitää - ja silti olin säilönyt lähes parikymmentä vuotta (kannatti!). Ainoa joka tähän soppaan ei sujuvasti solahtanut oli hieno rengasvetoketju jonka varta vasten Royal-tuotteelta tilasin. En sitten yhtään älynnyt tarkistaa etukäteen, onko ruskean sävy sopiva, vaan totuus paljastui siinä huppariompelun loppumetreillä kun oli tullut aika jo kiinnittää se vetoketju. En malttanut odottaa sopivamman väristä ketjua, halusin vaatteen heti käyttöön. Liekö tuolla väliä. Kesään sopivan kastelukannumerkin ompelin tällä kertaa toisen hihan yläosaan.

 

 

 

Tuli muuten jossain välissä napattua kuva niistä edellisen postauksen raita-alkkareista. Tässä siis kerrankin kaikki puhtaana yhdes koos. Mukavia käytössä ja hauskasti kaikki vähän erinäköisiä.

 

 

Pari pitkähihaista pojalle jo valmiiksi ensi syksyä ja talveä varten. Nappihalkiollista paitakaavaa testasin heppatrikooseen. Koko tässäkin 98 mutta on minusta liian reilu vielä pidettäväksi. Halkiosta ei ihan täydellinen tullut ja muutenkin tykkäsin enemmän siitä Pyssellyckan tavasta. On muuten todella räikeän vihreää tämä trikoo, eikä oikein omaa silmääni miellytä. Tätä kuosia kiirehdin tilaamaan silloin heti kun sitä alkoi saada, pala oli isohko ja nyt mietin josko laittaisin loput siitä myyntiin, kun ei tunnu mulla oikein kuluvan.

 

 

 

 

Villi viikinki kokoa 104, tämä puolestaan jo käytössä. Metsätrikoon loppupalaa tähän kulutin ja kaveriksi kalsaritrikoon jämiä.

Viime viikolla tuli äkillinen mekko-ompeluolo, kun törmäsin vanhemmassa Käsityölehdessä kiinnostavaan trikoomekkokaavaan. Pitkään jemmattu heräteostostrikoo sai yhtäkkiä kyytiä ja muuttui 134-senttiseksi kesämekoksi. Malli on jokseenkin identtinen edestä ja takaa, ja helma on muotolaskosten ansiosta vähän pallomainen. Tykkään itse, Linneasta en ole ihan varma. Aika reilua mitoitusta tämä kyllä on, mutta minusta jotenkin soma kaikessa säkkimäisyydessään. Joku vähemmän lapsellinen kuosi voisi kyllä toimia paremmin näin isolla tytöllä.

 

Vielä yksi tuunaus mahtuu mukaan. Otsolla oli tarvista jämerille kangashousuille, ja mieleeni tuli yhdet vanhat hylkiöfarkut. Anoppi löysi joskus jemmoistaan 120-senttiset farmarit ehtaa ysikytlukua ja antoi meille, mutta tytöille ne ei sitten ikinä kelvanneet käyttöön. Nyt leikkasin lahkeista Otson kokoiset housut ja lisäsin lahkeensuihin ja vyötärölle vihreää resoria. Tuli vallan hyvät pihahousut! Farkkujen yläosaa en viitsinyt jättää ajelehtimaan vaan muokkasin siitä hameen Linnealle. Itse olisin tykännyt vaikka jonkin simppelin pitsin laittaa helmaan mutta Linnea halusi rispaantuneen reunan ja sellaisen sai.

 

 

Lisääkin kierrätyshenkisiä kesävaatteita on kuopukselle tulossa, jahka ehdin ja maltan sisällä istua ompelemassa. Aurinkoista toukokuun loppua teille kaikille!