Lomaompeluksia

Nuorimmille T-paidat eläintrikoosta. Kaava Ottobre 3/2011. Kivat paidat muuten mutta kaula-aukot saisi mennä olalta enemmän päällekkäin. On nuo päällä pysyneet kuitenkin.

Samasta lehdestä taaperolle uimahousut. Olisin halunnut pojalle vielä kokouikkarin mutta kaavaa en löytänyt enkä uskaltanut itsekään piirrellä. Nuo housut oli helppo tehdä ja teinkin sitten myös parit pikkuhousut samalla mallilla. Ei toimi vielä, märät alta aikayksikön, huokaus.

Ja vaippasankarille lisää (kesäisempiä) haalarihousuja koska ne ainakin pysyy päällä. Ruudulliset on esikoisen vanhasta mekosta tuunattu, helman vain irrotin, muotoilin lahkeiksi joihin lisäsin resorit ja ompelin takaisin kiinni. Yläosa napituksineen tuli siis ilmaiseksi. Ohutta collegea jossa nukattu puoli on päällä. Raidallisia varten ostin kirpparilta peräti 3 eurolla miesten pikeepaidan - oli vain niin kivat raidat että heti näin ne pojan haalarina. Kaavana vanha tuttu Eevaneuleen haalari.

Löysin vihdoin ohjeen virkattuihin koreihin. Pitkään on ollut mietintämyssyssä tämmöinen kierrätystekele, mutta en vain muistanut, missä Käsityölehdessä se ohje oli. Ja sehän sitten lopulta löytyi numerosta 9/2011. Materiaalina tässä on kolmet tai neljät miehen vanhat kalsarit ja yksi T-paita. Kuteen valmistamiseen meni luultavasti enemmän aikaa kuin itse virkkaamiseen... Pyöröleikkurilla suikaloin ja koneella ompelin suikaleet yhteen. Näitä syntynee aikanaan lisääkin sillä kulahtaneita trikoovaatteita kyllä riittää.

Kesämielellä, vihdoinkin

Koko kevät on ollut niin tympeän kylmä, että tuntuu ihan kummalta kun yhtäkkiä on taas juhannus ja juuri niin kesäistä kuin kuuluu ollakin. Jospa se kesä tästä oikeasti alkaisi, meilläkin. Tänään ainakin jo lämmittää ihan kivasti...

Koska Otso on taas kasvanut ulos muutamasta vaipasta eikä kesälläkään voi joka paikkaan housuitta mennä, tein pari uutta ja isompaa taskua. Taskuja tällä kertaa koska edessä on kesäreissailuja ja nämä kuivuvat siedettävässä ajassa nyrkkipyykättyinäkin. Käytin näihin sisäpinnoiksi sen toisen naapurilta saaduista coolmaxpaidoista - ensimmäisestä kun tein aiemmin AIO:ita. Nämä oli helpot ja nopeat tehdä, vaippa per päivä(unet). Ompelukone vaan tekee hyppytikkiä kuminauhojen kohdalta tikatessa - ärsyttävää! Onneksi haitta on lähinnä kosmeettinen.

(Löysin muuten kirpparilta, puoli-ilmaiseksi hinnoiteltuna, vielä toisenkin juuri samanlaisen mustan McKinley-paidan, joten siitäkin on vielä vaippoja luvassa jos vain saan aikaiseksi. Tämä kaveri kun ei näytä pitävän hoppua kuivaksioppimesen kanssa...)

Tytöille on ole pahemmin kesävaatteita tehnyt, mutta Linnea sai sentään uudet legginsit. Tuli keväällä ihan mieletön vimma saada hommata mustavalkoista raitatrikoota ja tehdä siitä kesävaatteita. Etsin sellaista netistä joka paikasta, mutta en löytänyt tasaraitaista jossa olisi elastaaniakin mukana. Lopulta tilasin jostain Hilcon raitatrikoota joka ei ollut ihan tasaraitaista ja törkeän kallistakin se oli - onpahan kuitenkin laadukasta edes. Ja ihan kivat leggarit tuli, sopii monen vaatteen kanssa. Kaava on oikeasti hamelegginsien kaava viime kesän Ottobresta, mutta tulipa tässä nyt testattua ensin ilman hameosaa. Malli on hyvä joten hameversiokin on haaveissa.

Nyt ei muuta kuin jatkamaan pyykkäämistä ja pakkaamista sillä heti sunnuntaina suuntaamme kohti kesän ensimmäistä lomakohdetta. Näemmeköhän alkuviikosta jääkarhunpennun? :)
Kaunista juhannusta teille kaikille!

Alkukesän rästipäivitys (kuvaähkyvaroitus!)

Alkukesä se on kiireistä aikaa. Vaikkei paljon kyntäisi ja kylväisikään niin kaikenlaista ylimääräistä ohjelmaa tuppaa kertymään, tämä on todettu jo useampana vuonna. Blogi on saanut olla ihan rauhassa; käsitöitä olen sentään välillä tehnyt ja pakko onkin ettei pää leviä. Nyt isohko kuvapläjäys iloksenne olkaatten hyvät!

Edellisen postauksen paitaompelusten jälkimainingeissa suristelin kasaan jo keväällä leikatun eläinpäidan. Resoriväriä oli hankala päättää, ja lopulta laitoinkin ex tempore harmaaraitaista ribbiä vanhasta huonosta bodysta. Ei ehkä olisi pitänyt sillä kovin palautuvaa ei tuo lurppa ribbi ole. Harkitsen tässä jos ostaisin mustaraitaista resoria ja vaihtaisin sitä tuohon... Paita on vielä reilu, onneksi, joten miettimisaikaa on. On muuten harmikseni vähän "unisen" näköinen paita kaikenkaikkiaan ja räväkämmät resorit voisivat auttaa siihenkin.

Miehelle kaksi uutta paitaa kesää varten, synttärilahjana annettu. Kahta en vaihda ja toinen on tuo kaava jolla teen aina paidat miehelle. Tämä periaate nyt vähän kostautui, sillä ruskearaitainen paita onkin liian pieni johtuen joustamattomasta pikeeneuloksesta. :( Tuli ehkä S-kokoiselle miehelle sopiva, täytynee joskus kokeilla Huutiksessa josko menisi... Valkoinen ribbipaita sen sijaan on hyvä, ja näyttääkin kuulemma ihan kaupasta ostetulta. Eiköhän se ole jokseenkin paras arvosana minkä tältä rintamalta voi saada ;) joten kokonaan ei mennyt metikköön tämä paitalahjus.

Itselle sitten. Fabriinasta löytyi tässä taannoin uusia biopuuvillaisia trikoita ja ihastuin totaalisesti ruskeaan apilakuosiin. Tilasin sitä alunperin unipuvuksi Otsolle, mutta kankaan saavuttua rupesikin haluttamaan sitä ihan omaan käyttöön (ja piponhan tästä jo aiemmin tekaisin). Tunika tuli T-paitakaavasta muokkaamalla. Hyvä vaate käyttöön mutta nyt jo vähän kyllästyttää kuosi joten se siitä ihastuksesta.

Lasten isomummi nukkui pois äitienpäivänä, ja viime lauantaina oli hautajaiset. Edeltävänä tiistaina tajusin, että Linnealla on tasan kaksi kesäkauden takkia joista molemmat punaisia ja ulkoilutyyppisiä. Sain itseeni vauhtia ja vihdoin tuli tehtyä se hienompi takki jota olen aikonut kuukausia. Kangas on viimekesäinen matkamuisto Hämeenkyröstä, pöytäliina(?) Kyröskosken lähetyskirppikseltä. Kermanvärinen vuorisilkki löytyi omista jemmoista, saatu pala muistaakseni. Tämä takki oli kolmen illan juttu ja miellyttävä sellainen. Kaava on Ottobresta 6/2008, koko 128, mutta yksinkertaistin mallia aika lailla ja taskut on omasta päästä. Koska aika oli niin kortilla niin KAM-nepit saivat välttää kiinnitykseksi. Kuvaamatta jäi hautajaispäivänä; tänään pihalla koitin räpsiä mutta vähän epäselviä tuli.

Takkilinjalla jatketaan, sillä kesätakkihan se huppari on, meillä ainakin. Otson viimekesäiset hupparit ovat jääneet pieniksi, tyttöjen vanhat tyttömäiset on jaeltu sukulaisille ja kirpparilta en ole mieleisiä tilalle löytänyt. Oli siis tehtävä itse. Loput murukirahvit uskalsin nyt leikellä - pääseepä kuosi kunnolla näkyville tässä tarkoituksessa. Kaava Ottobresta 4/2010, koko 92, mutta panin muokaten aika rankalla kädellä.

Hupun vuoriksi ei ensin meinannut löytyä mitään sopivaa, kunnes muistin vanhan, petroolinvärisen painijanselkätoppini. Oikein kiva toppi muuten mutta en ole sitä vuosikausiin kuitenkaan pitänyt, joten raaskin nyt uhrata sen hyvään tarkoitukseen. Niskasta unohtui tällä kertaa se tärkeä ripustuslenkki, mutta korjasin tilanteen lopuksi norsunauhan avulla. Villapadastakohan se tällainen lenksuidea on peräisin, sellainen tuntuma ainakin on...

En alunperin uneksinutkaan että nepparit menisivät reunakanttauksista läpi, ja tarkoitus olikin laittaa ne kanttauksen viereen, siis sisäpuolelle. Tätä varten lisäsin paitsi etureunoihin ylimääräistä leveyttä myös koko etukappaleisiin trikoovuorin, jotta sain sinne vuorin ja päällisen väliin piiloon suikaleen tukikangasta. Alkoi sitten kuitenkin siinä neppareita paikoilleen sommitellessa tuntua, että jospa ne kuitenkin yltävät ja ylsiväthän ne! Vähän turhaakin säätöä siis tuli tehtyä mutta ilman muuta parempi näin päin.

Hyvän mallinen huppari tuli, mitä nyt vähän reilu vielä. Jospa menisi sitten ensi kesänäkin? Huppukuvia en taas saanut vaikka olisin halunnut - tämä kaveri se ei sitten yhtään tykkää pitää huppua päässään.

Vanhat Ottobre-hatut ovat edelleen suosiossa, joten tein yhden uuden ettei tarvi tyttöjen tapella siitä ainoasta isommasta - pienemmät kun ovat nyt Otson kaliiberia. Kukkakangas on vanhan essun jämiä. Itseäni alkaa kyllä jo vähän kyllästyttää tämä sinänsä mainio malli, joten huvittaisi kokeilla jotain uutta vaihteeksi...

Ja lopuksi kuva-arvoitus! Otso otti tässä taannoin kuvan viimeisimmästä kangastilauksestani. Arvatkaahan huviksenne mitä tässä on. :)

PS. Pahoitteluni linkkien puuttumisesta. Aina ei vaan jaksa eikä niin ehdikään kaikkea.

Paidat ja potkarit

Tuli joskus pari viikkoa sitten hirmu hinku tehdä Otsolle vielä ihan oikeat potkuhousut. Siksi tuli että niitä on - ihan totta! - kätevä käyttää vielä noinkin isolla, kotona sisävaatteena. Pysyy ylhäällä ja on sukat samassa. Ei tahdo käytettyjä sellaisia löytyä taaperokoossa - ei kai niitä kukaan muu käytä. Tein siis yhdet suurentamalla Eevaneuleen retroa potkarikaavaa mukamas kokoon 90 mutta vähän pienemmät näistä käytännössä tuli. Olkaimiin kokeilin uutta ideaa, ettei tarvinut tiukkoja kaarteita kantata.

Niin, ja pari viikkoa hurahti siinä, että oikean värisiä neppareita pitikin tilata ja niitä odotellessa vähän inspiraatio hiipui ja kesäkin näytti uhkaavasti lähestyvän. Ajattelin jo että nämä jää käyttämättä jos edes ikinä valmistuvat... Mutta kyllä tänään jo ehdin näihin tykästyä niin että eivätköhän ehdi käytössäkin olla. Kangas on joustofroteeta Kestovaippakaupasta ja ihanan pehmeää.

Olkainidea toimi muuten hyvin, mutta jos teen tuollaiset toiste niin taidan kiinnittää resorikaitaleet ompelukoneella. Kaksi kerrosta joustofroteeta, tukikangas ja enimmillään neljä kerrosta resoria olkainten päissä oli saumurilleni vähän liikaa...

Aavalla on ihan hyvän kokoinen pino T-paitoja, mutta tosipaikan tullen sieltä ei oikein löytynytkään mitään kivaa päällepantavaa. Turhamaista touhua, mutta ompelin nyt sitten kaksi uutta ja iloista paitaa ettei tarvi uudestaan läpikäydä samaa kriisiä kuin keskiviikkona neuvolaan ja kerhoon lähdettäessä. Peräti uutta trikoota ovat molemmat; leppikset olivat sentään jämäpala oman imetyspaidan jäljiltä mutta norsut olivat ihan uusi, iso pala jonka täten korkkasin. Kaava ihan perusperus jostain vuosituhannen alun SK:sta, kokoa 110.

Kanttauksiin oli vaikeaa löytää sopivia värejä. Lopulta piti tyytyä käyttämään täyspuuvillaista interlockia ja ribbiä, joten saa nähdä miten nuo käytössä pysyvät muodossaan. Hihat olivat kaavassa pitkät mutta leikkelin ne summassa tuohon pituuteen - aika pitkät ollakseen lyhyet mutta oikeastaan ihan kivan näköiset noin. Hihansuut laitoin kahdella eri tavalla ja käänteet ompelin kanttiväreillä. Helman mitta on vähän justiin, pari lisäsenttiä ei olisi haitannut norsupaidassa - leppiksistä ei enempää olisi irti saanutkaan.

Nämä helpot paitajutut on kovin koukuttavia - tekisi mieli hurruutella lisääkin. Kukahan meillä seuraavaksi tarvisi..?

Kyllä nyt takkia pukkaa

Tänään oli suu messingillä, ja syystä. Mahtava kesäinen ilma, vihdoinkin, ja lapsella päällä tarpeeseen tehty uusi takki. Ihana takki!

Sain viime kesänä kälyltä kappaleen Marimekon Melooni-kangasta. (En itse muistanut kuvata kangasta ennen leikkelyä, mutta tämä kuva löytyi Huutiksesta ja sen sieltä röyhkeästi kähvelsin.) Kangastani oli sen verran että siihen mahtui yksi kokonainen soikula ja osa toisesta.

Ajattelin heti kankaan saatuani, että takkikangas Otsolle, mutta jäin harkitsemaan aina siihen asti kunnes näin Tosimummon itselleen tekemän Melooni-takin. Takkikangashan se. Sunnuntai-iltana katsoin säätiedotusta, että jahas, ilmat lopultakin lämpenemässä. Eikä Otsolla mitään ohuempaa päällepantavaa, siis ulkovaatetta. Alkoi pikainen mutta hauska, reilun vuorokauden mittainen takkiprojekti.

Kaavana käytin ulkohaalarin kaavan yläosaa, sivusaumat vain suoristin. Koitin leikellä päällisen osat kankaan valkoisia osia vältellen. Aika hyvin onnistui, ainostaan hupun suhteen jouduin hieman tinkimään.

Vuorina on ihanaa eläinkuvioista pussilakanaa jonka ostin joskus kirpparilta. Pussilakana oli vauvakokoa (ÄP:n?) ja vain toiselta puolelta kuvioitua, joten sekin kangas kului aika tarkkaan. Meloonistahan piti tietysti ottaa talteen ja käyttöön myös hulpion tekstit ja niille löytyikin sijansa takista. Vetoketjukin löytyi omista jemmoista oikean pituisena ja värisenä niin ettei sitäkään tarvinut lähteä ostamaan - aika täydellistä. 

Koska keskityin Meloonin leikkaamisessa niin kovin noihin isoihin kuvioihin, unohdin ihan, että yhdessä kohtaa kangasta oli pieniä reikiä. Ne reiät sitten löysin ompeluvaiheessa toisen hihan yläosasta ja harmittelin vähän aikaa. Harmi haihtui kun keksin aplikoida reikien peitoksi yksittäisiä eläimiä vuorikankaan jämäpaloista. Etukappaleelle lisäsin vielä norsun vain näön vuoksi ja siksi että norsu on suosikkini noista kaikista eläinhahmoista. :) Hihoissa on muuten vuori leikattu ylösalaisin, jotta hihansuita kääntäessä esiintulevat eläimet ovat oikein päin. En sentään saanut kumpaankin hihaan samoja eläimiä kurkistamaan sillä kangasta ei riittänyt.

Tänään siis esiinnyttiin uudessa takissa. (Ja pyykkiinhän se sitten lopulta päätyi kaikkien hiekkaleikkien ja evästelyjen jälkeen. Mutta mikäs tällaista puuvillaista on pestessä vaikka joka viikko.)

Tunnen muuten nyt aika lailla selättäneeni kaikki aikaisemmat vaikeuteni ja kynnykseni takkiompeluiden suhteen. Ja kuin vakuudeksi sille otin ja ompelin tänään valmiiksi vielä yhden ikuisuustekeleen, siis nimenomaan -takin.

Tätä takkia tein ehkä kaksi tai kolme vuotta sitten esikoiselle. Kai tämä oli koeversioksi tarkoitettu, sillä kankaat ovat mitä-sattuu-löytymään -laatua. Päällinen mummon vanhaa pussilakanaa (ihanaa kyllä mutta aika pehmennyttä) ja vuorina pinkiä collegea muuten paitsi hihoissa beigeä. Malli on erikoisempi, jostain vanhasta Käsityökerholehdestä peräisin. Kuvasta erottuu huonosti mutta takissa on kaarroke johon hihat ja miehustan kappaleet on rypytetty kiinni. Ohjeen ompelujärjestys oli vähintäänkin kummallinen, ja luulenpa että siihen se homma aikoinaan tyssähti. Vähän jouduin saumoja availemaan että sain tämän valmiiksi mutta muuten ei oikeastaan ollut muuta kuin vetoketjun kiinnitys jäljellä. Riittävän pitkä käytetty vetskari löytyi kuin löytyikin tähän hätään.

Ajattelin että tämä ei meidän tytöille enää mahdu ja että saan kiikuttaa sen suoraan kierrätykseen, mutta eipäs. Aavalle mahtui lyhythihaisen päälle ja Aava tänään tämä päällä ulkona viipottikin. Kivannäköinen ja pehmoinen takki kunhan ei syynää liian tarkkaan kulahtanutta materiaalia ja sisäpuolen lieviä ompelutöpeksintöjä. Eiköhän tällekin kesän mittaan riitä käyttöä.

Hirmuisesti tekisi jo mieli itselle sitä uutta takkia aloittaa, mutta ehkä sentään hengähdän vähän ja teen jotakin muita juttuja väliin. Äitienpäiväkin on tulossa, joten toivotan jo valmiiksi iloista sellaista kaikille teille äiti-ihmisille jotka tätä luette. :)