Tänään oli suu messingillä, ja syystä. Mahtava kesäinen ilma, vihdoinkin, ja lapsella päällä tarpeeseen tehty uusi takki. Ihana takki!
Sain viime kesänä kälyltä kappaleen Marimekon Melooni-kangasta. (En itse muistanut kuvata kangasta ennen leikkelyä, mutta tämä kuva löytyi Huutiksesta ja sen sieltä röyhkeästi kähvelsin.) Kangastani oli sen verran että siihen mahtui yksi kokonainen soikula ja osa toisesta.
Ajattelin heti kankaan saatuani, että takkikangas Otsolle, mutta jäin harkitsemaan aina siihen asti kunnes näin Tosimummon itselleen tekemän
Melooni-takin. Takkikangashan se. Sunnuntai-iltana katsoin säätiedotusta, että jahas, ilmat lopultakin lämpenemässä. Eikä Otsolla mitään ohuempaa päällepantavaa, siis ulkovaatetta. Alkoi pikainen mutta hauska, reilun vuorokauden mittainen takkiprojekti.
Kaavana käytin
ulkohaalarin kaavan yläosaa, sivusaumat vain suoristin. Koitin leikellä päällisen osat kankaan valkoisia osia vältellen. Aika hyvin onnistui, ainostaan hupun suhteen jouduin hieman tinkimään.
Vuorina on ihanaa eläinkuvioista pussilakanaa jonka ostin joskus kirpparilta. Pussilakana oli vauvakokoa (ÄP:n?) ja vain toiselta puolelta kuvioitua, joten sekin kangas kului aika tarkkaan. Meloonistahan piti tietysti ottaa talteen ja käyttöön myös hulpion tekstit ja niille löytyikin sijansa takista. Vetoketjukin löytyi omista jemmoista oikean pituisena ja värisenä niin ettei sitäkään tarvinut lähteä ostamaan - aika täydellistä.
Koska keskityin Meloonin leikkaamisessa niin kovin noihin isoihin kuvioihin, unohdin ihan, että yhdessä kohtaa kangasta oli pieniä reikiä. Ne reiät sitten löysin ompeluvaiheessa toisen hihan yläosasta ja harmittelin vähän aikaa. Harmi haihtui kun keksin aplikoida reikien peitoksi yksittäisiä eläimiä vuorikankaan jämäpaloista. Etukappaleelle lisäsin vielä norsun vain näön vuoksi ja siksi että norsu on suosikkini noista kaikista eläinhahmoista. :) Hihoissa on muuten vuori leikattu ylösalaisin, jotta hihansuita kääntäessä esiintulevat eläimet ovat oikein päin. En sentään saanut kumpaankin hihaan samoja eläimiä kurkistamaan sillä kangasta ei riittänyt.
Tänään siis esiinnyttiin uudessa takissa. (Ja pyykkiinhän se sitten lopulta päätyi kaikkien hiekkaleikkien ja evästelyjen jälkeen. Mutta mikäs tällaista puuvillaista on pestessä vaikka joka viikko.)
Tunnen muuten nyt aika lailla selättäneeni kaikki aikaisemmat vaikeuteni ja kynnykseni takkiompeluiden suhteen. Ja kuin vakuudeksi sille otin ja ompelin tänään valmiiksi vielä yhden ikuisuustekeleen, siis nimenomaan -takin.
Tätä takkia tein ehkä kaksi tai kolme vuotta sitten esikoiselle. Kai tämä oli koeversioksi tarkoitettu, sillä kankaat ovat mitä-sattuu-löytymään -laatua. Päällinen mummon vanhaa pussilakanaa (ihanaa kyllä mutta aika pehmennyttä) ja vuorina pinkiä collegea muuten paitsi hihoissa beigeä. Malli on erikoisempi, jostain vanhasta Käsityökerholehdestä peräisin. Kuvasta erottuu huonosti mutta takissa on kaarroke johon hihat ja miehustan kappaleet on rypytetty kiinni. Ohjeen ompelujärjestys oli vähintäänkin kummallinen, ja luulenpa että siihen se homma aikoinaan tyssähti. Vähän jouduin saumoja availemaan että sain tämän valmiiksi mutta muuten ei oikeastaan ollut muuta kuin vetoketjun kiinnitys jäljellä. Riittävän pitkä käytetty vetskari löytyi kuin löytyikin tähän hätään.
Ajattelin että tämä ei meidän tytöille enää mahdu ja että saan kiikuttaa sen suoraan kierrätykseen, mutta eipäs. Aavalle mahtui lyhythihaisen päälle ja Aava tänään tämä päällä ulkona viipottikin. Kivannäköinen ja pehmoinen takki kunhan ei syynää liian tarkkaan kulahtanutta materiaalia ja sisäpuolen lieviä ompelutöpeksintöjä. Eiköhän tällekin kesän mittaan riitä käyttöä.
Hirmuisesti tekisi jo mieli itselle sitä uutta takkia aloittaa, mutta ehkä sentään hengähdän vähän ja teen jotakin muita juttuja väliin. Äitienpäiväkin on tulossa, joten toivotan jo valmiiksi iloista sellaista kaikille teille äiti-ihmisille jotka tätä luette. :)
