Maaliskuussa

Viime tinkaan jäi mutta tyrkätäänpä kuukauden tekoset esille pois huhtikuun jaloista!

 

Ensin talvisia juttuja. Ompeluhuonetta raivatessa vastaan tuli lapaspari, joka onkin saanut odotella lankojen päättelyä vain reilut kymmenen vuotta. Tämä on vuosituhannen vaihteesta, opiskeluajoilta sellainen kotona-käymässä-ja-ei-mitään-tekemistä -käsityö. Lapasia oli kai silloin yli oman tarpeen, joten päättelemättä jäi. Muistan myöhemmin tyrkyttäneeni näitä miehelle, mutta hän ei pitänyt silloin eikä pidä edelleenkään lapasia joten siitäkään en saanut sitten syytä pistellä niitä päitä piiloon. Nyt sitten pistelin, pois sieltä huoneen siivouksen tieltä. Olisin ottanut omaan käyttööni mutta sormiani vähän ahdisti, joten joku lyhytsormisempi saanee nämä joskus aikanaan lahjuksena.

 

 

Esikoiselle tilkkuilin uuden suksipussin kun entisen vetoketju oli uusille suksille vähän liian lyhyt. Enstex-varaintoni olivat käyneet aika vähiin joten tosiaan tilkkutöiksi meni. Ihan hauskaa. Vetoketju on vanhasta petaristamme ja siinä olisi pituutta riittänyt useampaankin pussiin... piti siis katkaista. Laitoin pitkän kantohihnan että voi kantaa olalla, mutta hihnan saa toisaalta neppareiden avulla kiinnitettyä lyhyemmäksi jolloin kädessä kantaminenkin onnistuu.

 

 

Höynähdin joskus syksymmällä tilaamaan Noshin kirahvitrikoota valtavan palan. No onhan se kiva kuosi mutta ehkäpä kuosin ihailemiseen olisi riittänyt pikkulapsen paidan kokoinenkin pala... Kun nyt kangasta kerran riitti niin laitoin tulemaan itselleni pitkähihaisen ja -helmaisen paidan. Tätä olisi paukkupakkasilla tarvittukin mutta into lopahti kesken ja paita valmistui siis vasta nyt kevään kynnyksellä. Kokeilin tässä samalla uutta paitakaavaa eikä olisi kyllä maksanut vaivaa, sillä entinen oli parempi...

 

 

Pääsiäisen alla mieleeni hiipi kukkoajatuksia. En oikein löytänyt valmista ohjetta joka niitä ajatuksia olisi vastannut, joten leikkelin sitten vapaalla kädellä kappaleet tällaiseen kaveriin:
:

Aava puolestaan ompeli - ja kuvasi - tetranmuotoisen kukon, johon idea löytyi Googlen kuvahaulla.

Molemmat tehty tilkuista ja silpusta, mainiota.

Loppukuusta ompeluhommat kääntyivät jo ihan kesäisiksi, kun yhden Ottobren(1/09) laina-aika lähestyi loppuaan ja siitä piti kiireesti jotain ehtiä hyödyntää. Kaikkein eniten huvitti kokeilla Tintti- trikootoppia, joka tässä on mekkomittaan pidennettynä. Esikoiselle, koossa 134. Kukkatrikoo on monta vuotta sitten Eurokankaan laarista napattu, itselleni paitakangas muka (hah!).

Kuminauharypytys tuli täten opeteltua - kauan sitä kartoinkin. Mutta hauskaa oli ja helppoa, sitä laatua ehdottomasti lisää! Muutenkin kiva malli tehdä tämä. Ja tyttö tykkäsi. Mutta...

Iso. Ihan liian iso pidettäväksi yksinään, niin kuin ajatus oli. Paidan kanssa menettelee. Olkaimissa on viitisen senttiä liikaa pituutta, mutta en oikein viitisi niihn enää kajota, kun muuten niin siistit niistä tuli. Ehkäpä ompelen mielummin toisen mekon..

Lopuksi kuukauden ruokavinkki. Opin siskolta uuden tavan syödä parsakaalia ja haluan jakaa sen kanssanne.

Sekoitetaan marinadi:

oliiviöljyä
omenaviinietikkaa
hunajaa
suolaa
pippuria

Parsakaalin palasia höyrytetään sopivan napakaksi, sekoitetaan kuumana marinadin joukkoon ja annetaan jäähtyä. Syödään. Oi oi ja voi voi, yllätyn edelleen joka kerta miten hyvää se onkaan!

Helmikuussa

... orkidea kukkii, salaatti kasvaa ja ikkunat näyttävät likaisilta. Kuopus on valittanut tekemisen puutetta joka päivä useampaan kertaan, lieneekö sekin joku vaihe... Palapelit ja muovailuvaha ovat uusia aluevaltauksia, joilla tylsyyttä on vähäksi aikaa saatu karkoitettua. Ja ulkona on riittänyt lauhaa, valoisia iltapäiviä ja lunta, joten sielläkin on sitä aikaa saatu kulumaan.

Ompelullisesti helmikuu alkoi keltaisena. Tai tammikuussa se jo iski, keltavimma, niin että piti tilata Metsolasta pätkä keltaista velouria Otson housuiksi. Tuli perushousut reisitaskuilla ja piti tulla keltaiset resorit ylös sekä alas. Mutta. Keltainen resorini olikin väärää sävyä, ihan selvästi väärää. Taskuun ompelemani (Urban Elkin) hirvimerkki antoi sitten "kuningasidean" mustaharmaista raitaresoreista...

... joista en sitten kuitenkaan tykännyt. Keltainen velour oli muutenkin niin räikeää sävyltään, ja tummat resorit sitä räikeyttä vain korostivat. Paitojakaan ei ollut kuin yksi joka siihen väriyhdistelmänm olisi sopinut, sekin jo kohta pieni. Ratkoin resorit pois, harmitti. Tilalle vyötärölle kapealti vaaleankeltaista resoria (jää onneksi paidan alle piiloon) ja lahkeisiin vain käänteet kuminauhakujiksi. Harmittaa edelleen, ei mennyt kuin Strömsössä. Taidan pestä housuja tummien seassa, jos edes räikeys siitä vähän taittuisi.

Ne resorit eivät sitten kauaa virattomina lojuneet, sillä kotikotona käydessä mukaan lähti jämäpala harmaata collegea, jonka päätin saman tien pistää lihoiksi. Tuli toiset perushousut, paremmat, pidemmät ja yhdisteltävämmät. Etukappaleet on leikattu kolmessa osassa sillä kangas ei olisi yksiosaisiin riittänyt. Kokolapussa oli Snoopy, joten laitoin sitten toisenkin joutilaan Snoopy-merkin samoihin housuihin.

 

Samoilla langoilla toinen harmaa ompelus: tarpeettomasta miesten T-paidasta ompelin itselleni unipaidan. Kukkatrikoon jämäpalasta sain kanttaukset ja hihassa olevan ruman pikku painatuksen peitin nätillä Indiskan merkillä. Tuli ihan lemppari!

Tästä taas ei tullut. Yritin uudelleen Linnealle hiihtopipoa väsätä, väritoiveena valkoinen. Purettua vauvalankaa ja ohutta alpakkaa yhdessä, tuli pehmoinen kyllä mutta malli ei ollutkaan ihan onnistunut. Tämä kuva ei sitä kerro mutta käytössä pipo sojotti pystyssä kuin tontulla. Olisin purkanut ja yrittänyt korjata ellen olisi jo pistellyt tupsua kiinni ihan pohjanmaan kautta. Niin että... huokaus. Mietin vähän tämän värjäämistä; oli meinaan Otsolla ihan hauskan näköinen kun reunan käänsi. Nähtäväksi jää.

Helmikuussa iski myös junasukkainnostus. Kirjaston Käsityölehdestä silmään osui junasukkatarina ja -ohje, teki mieli kokeilla. Aloitin ohuilla puikoilla Nallesta, malli oli hauskaa tehtävää mutta typerältä se alkoi tuntua kun tiedossa ei ollut käyttäjää niin pienille sukille. Päätin kokeilla kaksinkertaisella langalla ja vaihdoin puikkoihin numero 4. Näissä on kahta eri punaisen sävyä moneen kertaan purettua Nallea. Tuli varsin hyvät sukat omaan jalkaani. Paksut kyllä, unisukkina olen pitänyt. Koukuttava malli tehdä, toiset ohuemmat on jo tulossa.

Tämä oli jonkun vapaa-aamun inspiroiva kokeilu: nepparihalkio Pyssellyckan ohjeella. Talvihuhuu-velour on odottanut puseroitumistaan kauan, nyt tuli samalla sekin hoidettua. Kaavana Villi Viikinki 104. Tuli paitaa leikatessa joku ajatushärö, ja unohdin että tähän kaavaan kuuluu pääntiehen kaksinkertaisena ommeltu resori eikä kanttaus. Kanttaamalla pääntiestä olisi sitten tullut liian avara, joten päätin soveltaa ohjetta resorireunakkeelle sopivaksi, vaikka se vähän pinnistelyä aiheuttikin. Halkio olikin muuten helppotekoinen, mutta velour ja resori olivat ehkä turhan paksuja materiaaleja siihen. Singlestä tulisi varmaan siistimpi. Talvihuhuu on kuosina suloisimpia mitä tiedän mutta velourin laatu oli pettymys. Vaalea pohja kuultaa todella pahasti läpi, mikä korostui vielä saumojen ja tikkausten kohdalla.

Tässä kuussa olen aloitellut myös ompeluhuoneeni raivaamista. Tilaa on saatava, sillä Otso muuttaa sinne kesällä. Raivatessa vastaan tuli pussillinen erilaisia, kalalangasta virkattuja pitsineliöitä, joita muistelen virkanneeni esikoisen syntymistä odotellessani. Nyt tuli inspiraatio kehitellä neliöistä jotain, ja aloitin tekemällä kaksi patalappua siskolle tupaantuliaisiksi. Ruskeaa puuvillapöytäliinaa oli Otson haalarin jäljiltä vielä yllin kyllin jäljellä ja kuumuutta eristämään kätkin lappujen sisään kaksi kerrosta vanhaa farkkua.

Kevään lähestyessä on alkanut hiipiä sellainen takkiolo. Itselle haaveilen edelleen uutta kesätakkia, mutta kyllä lapsetkin voisivat jotain tarvita. Niin että mistähän sitä aloittaisi... Sitä mietiskellessä taidan jatkaa ainakin sitä huoneen raivaamista.

Tammikuussa

 ... kaunista lunta ja kaunista aurinkoakin.

 

 

Ja niitä käsitöitä. Paljon kutimien kanssa istuttuja iltoja. Lukuisia selattuja käsityölehtiä, unelmia ja suunnitelmia tulevista neuletöistä: kevääksi, kesäksi, ensi talveksi... Vähemmän ompelemista mutta nyt loppukuusta taas enemmän sitäkin. Pikku kangastilauksenkin männä viikolla tein vaikka olen ihan vapaaehtoisesti sen sortin hankintoja tänä vuonna välttänyt. Mielessä on jo ensi kesän uudet huonejärjestelyt joten tavaramäärä täytyy saada hallintaan...

 

Tämä varmaankin se tärkein valmistunut: Linnean uusi villatakki. Viime talvena ostin langat Huuto.netistä, jotain italialaista venäjänkielisin tekstein varustettua villa-akryylia, Twid Mouline on nimi. Syksyllä jo aloitin työn heti Otson takin valmistuttua, mutta ensimmäinen yritelmä meni purkuun. Tällä kertaa ylhäältä-alas ei toiminut vaan pääntiestä tuli liian ahdistava. Purkasin pois ja laavasin kansiokaupalla lehtiä löytääkseni sopivan, valmiin mallin tilalle. Noin kymmenes kansio tuotti tuloksen, ja kyseessä oli joku vanha, kanneton EevaNeule jossa en muistanut tällaisia malleja olevankaan.

 

 

 

Ohjeesta poikkesin sen verran että neuloin pyöröpuikolla yhtenäisenä ilman saumoja, silläkin uhalla että hihojen ja miehustan yhdistäminen olisi tukalaa. Olihan se, onneksi suurinta tukaluutta kesti vain muutaman kerroksen. Lopussa kiitos sitten seisoi kun ei tarvinnut kuin kainaloista pienet reiät kuroa umpeen samalla kun päätteli langanpäät. Pääntiestä uhkasi tässä nyt sitten tulla liiankin iso ja avara, jouduin pistelmään vähän omiani viimeisillä kerroksilla kun ohjeessa oli silmukoita liikaa. Avara se on vieläkin mutta eipähän raavi kaulaa ainakaan. Lanka ei ihan poskenpehmeintä ole, vähän sellaista paperisen tuntuista mutta pehmeni kivasti jo kun kertaalleen hänet pesin.

 

Aivottomuusneuleena tuli jossain välissä tehtyä tällainen peruspipo. Ajattelin vähän että tytöille hiihtokauteen kevyempi ja istuvampi päähine, mutta tästä ei nyt innostuttu. Jospa joku myöhemmin kelpuuttaisi päähän asti... Langat enimmäkseen purettuja pikkusutturoita: liila jotain pehmeää akryylia ja tummanruskea Woolia. Ohje on jostakin vanhasta Käsityökerhosta.

 

 

Innostuin pitkästä aikaa painamisestakin ja omatekoisella sapluunalla painelin valkoherukoita vanhan, läikkäisen paitani siistimiseksi.

 

Tytöt sitten tietysti innostuivat myös ja kehiteltiin niillekin oma pieni painoprojekti. Toiveena oli mustat hameet barbeille ja kumpikin valitsi haluamansa kuviot valmiista sapluuna-arkeista. Kuviot painettiin ensin valkoisella ja sitten hopealla. Harjoitus tekee mestarin... Linnea teki pelkkiä sydämiä, Aavalla on keiju, puudeli ja merenneito.

Koska musta kangas sattui olemaan lörppää trikoota, ompelin minä hameet kasaan. Täytyy ottaa toiste joku kankainen ompelujuttu että tytöt saavat itse harjoitella ompelemista... Hameiden valmistuttua kävi ilmi ettei niihin ole sopivia yläosia, joten ompelin sitten topit myös. Linnea piirsi kaavan Suuri Käsityölehdestä 10/1995.

 

Jonakin iltana Pupu Tupunaa lukiessa tuli visio ruudullisesta trikoopaidasta. Aloin haaveilla ruskeavalkoisesta ruututrikoosta, mutta sitä odotellessa muistin vinoruutuisen trikoopalan jota olen säilönyt jo pitempään. Siitä sitten tuli paita Otsolle. Pitkiä hihoja ei palasta saanut, tai olisi saanut vain toisen. Otin varman päälle ja tein "valelyhyet" hihat joihin jatkokset sain omasta vanhasta, jo romutetusta paidastani. Valasnauhaa olen käyttänyt jo niin moneen Otson juttuun, että piti keksiä tällä kertaa vähän jotain muuta kuin pelkkä lipare sivusaumassa.

 

 

Otsolle kokeilin myös tossuja ommella. Meille oli kulkeutunut kummalliset, kantapäättömät jarrusukat, jotka olivat kuin tumput. Uhrasin ne kokeiluun - paljon ei hukkaan mennytkään kun varret ja pohjat näihin hyödynsin. Velourinpaloista pääliosat. Vähän muokkaamista vaatii vielä tämä itsepiirrelty malli - nyt täytyisi vain löytää lisää luistamatonta pohjamateriaalia että voisi jatkaa harjoituksia.

 

 

Vielä yksi sininen ja sitten kyllä riittää! Lehtiä selatessa tuli vastaan mielenkiintoinen paitamalli jota huvitti kokeilla - siitäkin huolimatta että lehdessä oli paidasta lähinnä olematon kuva. Sinisen ohuen raitatrikoon ostin kai viime keväänä. Silloin se kovasti puhutteli mutta jäi ompelematta, ja nyt se ei enää niin kovin puhutellutkaan... Huvitti sitä kuitenkin tähän nyt käyttää, koska halusin nähdä miten raidat käyttäytyvät tässä laskottettavassa mallissa. No, nähtyä tuli.

 

 

Sovituskuvia ette saa, sillä vaate näyttää odotusajan yöpaidalta päälläni. Tämä malli olisi varmaan ihan kiva mammapaita, jostain vähemmän unisesta kuosista toteutettuna. Edustan laskostus on sinällään kaunis ja hieman vielä tekisi mieleni kokeilla kaavaa uudemman kerran hihattomana ja pidemmällä helmalla - kesämekkona siis. Onhan siinä riski että siitä tulee sitten äitiysmekko, joten en tiedä viitsinkö tuhlata kangasta. Harmi. Aina ei voi voittaa. Onneksi uusia kokeiltavia kaavoja on jonossa odottamassa...

Loppuun vielä resepti, pitkästä aikaa. Oma muunnokseni vanhoista kunnon synttärinamuista. Kokeilkaa tekin joskus jos siltä tuntuu. Toimi ainakin tänä aamuna. ;)

Pilvin PMS-pelastus

100 g kookosrasvaa
1/2 dl (raaka)kaakaojauhetta
1/2 dl tomusokeria
n. 1 dl pähkinöitä (tässä Pirkka pähkinäsekoitusta)
n. 5 dl riisimuroja (voisi varmaan kokeilla myös kotimaisia 4-viljan muroja)

Sulata rasva kattilassa, jäähdytä (jos maltat) ja sekoita kaakao ja sokeri joukkoon. Lisää muut höystöt, niitä voi laittaa sen verran kuin sopivaksi katsoo. Jaa muffinsivuokiin tai vastaaviin, tai leivinpaperille kasoiksi ja laita kylmään kovettumaan (taas, jos maltat). Hyviä vaikka teen kanssa!

 

Vuosi paketissa

 

Vuoden viimeinen käsityökuva on kaikessa komeudessaan tässä: neljät kalsarit/legginsit joita olen ommellut ennen ja jälkeen joulun. Ylimmät miehelle ja muut itselleni. Ruskeat on merinovillaa joten niillä nyt ainakin luulisi tarkenevan.

 

Kokonaan kuvaamatta jäi Aavalle joulupakettiin ompelemani housut: Tein tummanruskeasta mikrofleecestä kapeat housut joissa on pystysaumoja ja lahkeiden sisäpuolella vahvikkeet ratsastushousujen tyyliin. Aava ei ole tänä syksynä enää suostunut villahousuja jalkaansa vetämään joten ajattelin että jos se fleece edes jotain lämmittäisi. Housut vaikuttavat olevan mieluisat mutta minun kamerankäsittelytaitoni eivät riitä siihen että saisin niin tummasta vaatteesta selkokuvaa otettua. Ehkä yritän sitten kun se aurinko taas alkaa paistaa.

Loppuvuoden käsityöherkut: pukilta saatu kirja ja langat joihin tuhlasin saamiani lahjarahoja. Tänään sotkin pyörällä auraamattomia teitä pitkin hiki päässä että sain lankapaketin postista haettua vielä tämän vuoden puolella. Eiköhän tuosta vielä illan päätteeksi lähde pikku mallitilkku puikoille niin sittenpä nähdään soveltuuko lanka yhteen kirjan ohjeista.

 

Ihanaa kun on vaihteeksi lauhaa ja lapset tarkenevat puuhastella pihallakin.

 Hyvää Uutta Vuotta!