Kaappien kevennystä

Yritän kovasti välttää kankaiden ostamista juuri nyt. Tilaa täytyy saada jostain. Huonejärjestelyt menee taas kesän aikana vähän uusiksi ja tavaroiden liikuttelu paikasta toiseen on sitä helpompaa mitä vähemmän sitä on. Kankaiden yössä aikani surffailin ja lopulta totesin ettei edes erityisemmin tee mieli mitään uutta tilata. On ihan inspiroivaa vähän laihduttaa varastoja.

Kesän kynnyksellä aloin hakea tuntumaa lätsätehtailuun. Ottobren nettihatut ovat palvelleet hyvin jo useampana kesänä, mutta jotain muuta seuraavaksi, kiitos! Mikunlokista löytyy simppeli lätsäohje josta otin vähän osviittaa, Ottobren nettimallista lainasin kiilan kaavaa ja Coconut-lippiksestä vinoon leikatun "hikinauhan". Tuli tämmöinen:

Tämä on tehty vanhoista kelvottomista housuista, minkä johdosta lisäsin taakse hauskan penninvenyttäjähenkisen merkin. Kuherruskuukausi meneillään näitten uusien merkkieni kanssa, joten innokkaasti niitä olen sitten kuvaillutkin, koittakaa kestää...

 

Lätsästä tuli ok, vähän liian syvä vain ja lippaan en ole ihan tyytyväinen. Niiltä osin siis tuotekehittelyn paikka. Sovituskuvat ovat samalla uuden hupparin sovituskuvia.

 

 

 

 

Malli on Kurre Ottobresta 4/2010, koko 98. Oikein sopiva, tykkään hirmuisesti!

 

(Mistä tietää että on kesä? Siitä, että kun yöllä tai myöhään illalla on saanut ompeluksen valmiiksi, voi samantien mennä ulos terassille kuvaamaan sen. Mitä luksusta!)

 

Murun pupuneulos löysi sopivat kumppanit joskus kirpparilta kangaspussin mukana ostetusta singletrikoosta ja omasta vanhasta, erittäin joustavasta trikootopista, joka oli niin karmivan värinen etten koskaan ollut oikein voinut sitä pitää - ja silti olin säilönyt lähes parikymmentä vuotta (kannatti!). Ainoa joka tähän soppaan ei sujuvasti solahtanut oli hieno rengasvetoketju jonka varta vasten Royal-tuotteelta tilasin. En sitten yhtään älynnyt tarkistaa etukäteen, onko ruskean sävy sopiva, vaan totuus paljastui siinä huppariompelun loppumetreillä kun oli tullut aika jo kiinnittää se vetoketju. En malttanut odottaa sopivamman väristä ketjua, halusin vaatteen heti käyttöön. Liekö tuolla väliä. Kesään sopivan kastelukannumerkin ompelin tällä kertaa toisen hihan yläosaan.

 

 

 

Tuli muuten jossain välissä napattua kuva niistä edellisen postauksen raita-alkkareista. Tässä siis kerrankin kaikki puhtaana yhdes koos. Mukavia käytössä ja hauskasti kaikki vähän erinäköisiä.

 

 

Pari pitkähihaista pojalle jo valmiiksi ensi syksyä ja talveä varten. Nappihalkiollista paitakaavaa testasin heppatrikooseen. Koko tässäkin 98 mutta on minusta liian reilu vielä pidettäväksi. Halkiosta ei ihan täydellinen tullut ja muutenkin tykkäsin enemmän siitä Pyssellyckan tavasta. On muuten todella räikeän vihreää tämä trikoo, eikä oikein omaa silmääni miellytä. Tätä kuosia kiirehdin tilaamaan silloin heti kun sitä alkoi saada, pala oli isohko ja nyt mietin josko laittaisin loput siitä myyntiin, kun ei tunnu mulla oikein kuluvan.

 

 

 

 

Villi viikinki kokoa 104, tämä puolestaan jo käytössä. Metsätrikoon loppupalaa tähän kulutin ja kaveriksi kalsaritrikoon jämiä.

Viime viikolla tuli äkillinen mekko-ompeluolo, kun törmäsin vanhemmassa Käsityölehdessä kiinnostavaan trikoomekkokaavaan. Pitkään jemmattu heräteostostrikoo sai yhtäkkiä kyytiä ja muuttui 134-senttiseksi kesämekoksi. Malli on jokseenkin identtinen edestä ja takaa, ja helma on muotolaskosten ansiosta vähän pallomainen. Tykkään itse, Linneasta en ole ihan varma. Aika reilua mitoitusta tämä kyllä on, mutta minusta jotenkin soma kaikessa säkkimäisyydessään. Joku vähemmän lapsellinen kuosi voisi kyllä toimia paremmin näin isolla tytöllä.

 

Vielä yksi tuunaus mahtuu mukaan. Otsolla oli tarvista jämerille kangashousuille, ja mieleeni tuli yhdet vanhat hylkiöfarkut. Anoppi löysi joskus jemmoistaan 120-senttiset farmarit ehtaa ysikytlukua ja antoi meille, mutta tytöille ne ei sitten ikinä kelvanneet käyttöön. Nyt leikkasin lahkeista Otson kokoiset housut ja lisäsin lahkeensuihin ja vyötärölle vihreää resoria. Tuli vallan hyvät pihahousut! Farkkujen yläosaa en viitsinyt jättää ajelehtimaan vaan muokkasin siitä hameen Linnealle. Itse olisin tykännyt vaikka jonkin simppelin pitsin laittaa helmaan mutta Linnea halusi rispaantuneen reunan ja sellaisen sai.

 

 

Lisääkin kierrätyshenkisiä kesävaatteita on kuopukselle tulossa, jahka ehdin ja maltan sisällä istua ompelemassa. Aurinkoista toukokuun loppua teille kaikille!

Jo tavaksi muodostunut

...kuunvaihteen päivitys tulee tässä. Huhtikuu humauttaa, sen huomasi hyvin tässä kuvia keräillessä. Kuun alkupuolen kuvissa ollaan lumen keskellä ja loppupuolella maailma näyttää jo ihan eriltä. Piha on marraskuisten kaivuiden jäljiltä mustalla mullalla, mutta näköjään senkin kanssa voi elää. Lattiat rapaantuvat, ei se mitään. Voi miten olen iloinnut keväästä! Vähän olen jo päässyt kiviä latomaan, haravoimaan (sen vähän mitä vanhaa nurmea on jäljellä) ja muutaman hassun kuusivauvankin siirsin. Loput istutustyöt ja kylvöpuuhat joutuvat odottamaan kunnes routa enemmän sulaa ja ilmat lämpenevät. Sillä välin olen sisällä hämmästellyt jokseenkin rumaa kukintoa, jonka aralia on kevättalven aikana kasvattanut. En taida antaa kukkia toiste, viherkasvi mikä viherkasvi.

Näköjään useampia pääasioita tässä kuussa. Linnealle talvella kutomani valkean pipon käytin Kool Aidissa siinä toivossa että siitä Otsolle käyttökelpoisen saisin. Alpakkalanka yllätti: siihen ei elintarvikeväri ottanut juuri lainkaan. Normivilla sai puolestaan aika silmiäsärkevän turkoosin sävyn, tuloksena kummallisen meleerattua neulepintaa. Pisteenä iin päälle osittain värjäytynyt tupsu, jossa muistinkin olevan keinokuitua osa... Ehkä pihakäyttöön, ehkä purkuun menee, en tiedä. Villapipojutut tuntuvat juuri nyt ihanan kaukaisilta!.

Otsolle oli pula sopivasta välikausipiposta. Ompelin ensin yhden vihreäksi värjäämästäni tähtifroteen jämäpalasta, mutta liian leveä tuli siitä. En jaksanut pienentää, tein toisen. Samantapainen siili kuin Aavalle aikoinaan, tästä tulikin kiva. Tosin vähän iso tämäkin, mutta eipähän jää sitten heti pieneksi.

Itselläkin pipopula, se krooninen. Tällä kertaa otin ja tilasin oikein varta vasten valittua trikoota ja ihanaa tilasinkin, Royal-Tuotteelta. Onnistuin sitten kuitenkin ompelemaan siitä liian kireän pipon. Tarkoitus oli hyvä, sen piti pysyä napakasti päässä... Vaikeaa! Koska loppupalasta kerkesin jo saksia muuta, en omista edelleenkään uutta, kivaa kevätpäähinettä. Vanhoilla mennään... Merkit ovat sentään uusia ja kivoja, huutiksesta löysin ja näitä on monenlaisia.

Lisää sutta ja sekundaa. Piti tuunaamani tyttöjen vanha teepaita Otsolle. Tämä oli alunperin haalean vaaleanpuneinen, edessä kukkaprintti ja rusetti (joka irronnut ja siitä jäänyt reikä) ja helma ja hihansuut sellaiset tyttömäisen aaltoilevat. Paita kävi jo joskus aiemmin vihreässä värjäyskoneellisessa. Jollakin piti saada se kukkaprintti ja reikä piiloon ja iskin silmäni meduusa-aplikaatioon eräässä Ottobressa. Aplikaatio onnistuikin hyvin - lonkerot oli tosin aika työläät tehdä!  Koska hihoista ja helmasta piti leikata ne aaltoilevat reunat pois, aloin epäillä että paidasta tulee liian lyhyt suhteessa leveyteen. Intoa riitti vielä siinä vaiheessa ja kehittelin raidalliset jatkopalat hihoihin ja helmaan, tyyliin "toinen paita alla". Vasta sitten älysin sovittaa paitaa saajansa päälle ja huomasin, että pääntie on ihan liian avara. Huokaus. Nyt paita odottaa sitä että tekisin vielä sen "toisen paidan" kaula-aukonkin tuohon alle hämäykseksi, saapa nähdä odottaako sitä koko kesän. Mitä tästä opimme? Jos aiot jotain vaatetta tuunata niin sovita sitä ihmeessä ensin että näet mitä kaikkea siinä on tuunattavaa.

Vähän samaan henkeen vielä tämä seuraavakin kierrätysompelus. Itselleni liian pienistä topista ja teepaidasta yhdistelin Linneaa ajatellen singoalla-tyyppisen paidan jollain Ottobren kaavalla, kokona 134.
Pääntien kuminauharypytetty reuna olikin sitten kuitenkin liikaa Linnean kutisevalle hipiälle. Onneksi Aava mieltyi paitaan ja on tätä nyt sitten pitänyt vaikka vähän väljä onkin.

Kuukauden onnistunein käsityö taitaa olla tässä: esikoiselle välikausihousut Rasavilin kankaista, vastaavat kuin Otsolle tein jo syksyllä. Nämä olikin korkea aika toteuttaa, koko on juuri eikä melkein Linnealle. Onneksi seuraava käyttäjä tulee perässä...

 

Ja sangen käyttökelpoisia tuli myös kaikista niistä pikkupöksyistä joita olen kuopukselle viime aikoina ommellut. (Meillä asuu nykyään Iso Poika joka käy oma-aloitteisesti potalla.) Punaraitaisen trikoon jämistä tuli kolmet bokserit samalla mallilla kuin viime kesänäkin mutta kuvaan ne kaikki eivät ikinä ole yhtä aikaa ehtineet. Siniruskeat tilkut muotoutuivat puolestaan tuollaisiksi enempi pikkarimallisiksi, kaava jostain 90-luvun MuotiMuksusta ja kaksi eri kokoa tehtynä kun 116 osoittautui sopivammaksi kuin 104. Pientä mitoitusta tai isopyllyinen lapsi...

 

Loppuun itselle ommeltu tunikanhelttana. Sovituskuva olisi kiva, ehkä sitten kesemmällä.

 

 

Maaliskuussa

Viime tinkaan jäi mutta tyrkätäänpä kuukauden tekoset esille pois huhtikuun jaloista!

 

Ensin talvisia juttuja. Ompeluhuonetta raivatessa vastaan tuli lapaspari, joka onkin saanut odotella lankojen päättelyä vain reilut kymmenen vuotta. Tämä on vuosituhannen vaihteesta, opiskeluajoilta sellainen kotona-käymässä-ja-ei-mitään-tekemistä -käsityö. Lapasia oli kai silloin yli oman tarpeen, joten päättelemättä jäi. Muistan myöhemmin tyrkyttäneeni näitä miehelle, mutta hän ei pitänyt silloin eikä pidä edelleenkään lapasia joten siitäkään en saanut sitten syytä pistellä niitä päitä piiloon. Nyt sitten pistelin, pois sieltä huoneen siivouksen tieltä. Olisin ottanut omaan käyttööni mutta sormiani vähän ahdisti, joten joku lyhytsormisempi saanee nämä joskus aikanaan lahjuksena.

 

 

Esikoiselle tilkkuilin uuden suksipussin kun entisen vetoketju oli uusille suksille vähän liian lyhyt. Enstex-varaintoni olivat käyneet aika vähiin joten tosiaan tilkkutöiksi meni. Ihan hauskaa. Vetoketju on vanhasta petaristamme ja siinä olisi pituutta riittänyt useampaankin pussiin... piti siis katkaista. Laitoin pitkän kantohihnan että voi kantaa olalla, mutta hihnan saa toisaalta neppareiden avulla kiinnitettyä lyhyemmäksi jolloin kädessä kantaminenkin onnistuu.

 

 

Höynähdin joskus syksymmällä tilaamaan Noshin kirahvitrikoota valtavan palan. No onhan se kiva kuosi mutta ehkäpä kuosin ihailemiseen olisi riittänyt pikkulapsen paidan kokoinenkin pala... Kun nyt kangasta kerran riitti niin laitoin tulemaan itselleni pitkähihaisen ja -helmaisen paidan. Tätä olisi paukkupakkasilla tarvittukin mutta into lopahti kesken ja paita valmistui siis vasta nyt kevään kynnyksellä. Kokeilin tässä samalla uutta paitakaavaa eikä olisi kyllä maksanut vaivaa, sillä entinen oli parempi...

 

 

Pääsiäisen alla mieleeni hiipi kukkoajatuksia. En oikein löytänyt valmista ohjetta joka niitä ajatuksia olisi vastannut, joten leikkelin sitten vapaalla kädellä kappaleet tällaiseen kaveriin:
:

Aava puolestaan ompeli - ja kuvasi - tetranmuotoisen kukon, johon idea löytyi Googlen kuvahaulla.

Molemmat tehty tilkuista ja silpusta, mainiota.

Loppukuusta ompeluhommat kääntyivät jo ihan kesäisiksi, kun yhden Ottobren(1/09) laina-aika lähestyi loppuaan ja siitä piti kiireesti jotain ehtiä hyödyntää. Kaikkein eniten huvitti kokeilla Tintti- trikootoppia, joka tässä on mekkomittaan pidennettynä. Esikoiselle, koossa 134. Kukkatrikoo on monta vuotta sitten Eurokankaan laarista napattu, itselleni paitakangas muka (hah!).

Kuminauharypytys tuli täten opeteltua - kauan sitä kartoinkin. Mutta hauskaa oli ja helppoa, sitä laatua ehdottomasti lisää! Muutenkin kiva malli tehdä tämä. Ja tyttö tykkäsi. Mutta...

Iso. Ihan liian iso pidettäväksi yksinään, niin kuin ajatus oli. Paidan kanssa menettelee. Olkaimissa on viitisen senttiä liikaa pituutta, mutta en oikein viitisi niihn enää kajota, kun muuten niin siistit niistä tuli. Ehkäpä ompelen mielummin toisen mekon..

Lopuksi kuukauden ruokavinkki. Opin siskolta uuden tavan syödä parsakaalia ja haluan jakaa sen kanssanne.

Sekoitetaan marinadi:

oliiviöljyä
omenaviinietikkaa
hunajaa
suolaa
pippuria

Parsakaalin palasia höyrytetään sopivan napakaksi, sekoitetaan kuumana marinadin joukkoon ja annetaan jäähtyä. Syödään. Oi oi ja voi voi, yllätyn edelleen joka kerta miten hyvää se onkaan!

Helmikuussa

... orkidea kukkii, salaatti kasvaa ja ikkunat näyttävät likaisilta. Kuopus on valittanut tekemisen puutetta joka päivä useampaan kertaan, lieneekö sekin joku vaihe... Palapelit ja muovailuvaha ovat uusia aluevaltauksia, joilla tylsyyttä on vähäksi aikaa saatu karkoitettua. Ja ulkona on riittänyt lauhaa, valoisia iltapäiviä ja lunta, joten sielläkin on sitä aikaa saatu kulumaan.

Ompelullisesti helmikuu alkoi keltaisena. Tai tammikuussa se jo iski, keltavimma, niin että piti tilata Metsolasta pätkä keltaista velouria Otson housuiksi. Tuli perushousut reisitaskuilla ja piti tulla keltaiset resorit ylös sekä alas. Mutta. Keltainen resorini olikin väärää sävyä, ihan selvästi väärää. Taskuun ompelemani (Urban Elkin) hirvimerkki antoi sitten "kuningasidean" mustaharmaista raitaresoreista...

... joista en sitten kuitenkaan tykännyt. Keltainen velour oli muutenkin niin räikeää sävyltään, ja tummat resorit sitä räikeyttä vain korostivat. Paitojakaan ei ollut kuin yksi joka siihen väriyhdistelmänm olisi sopinut, sekin jo kohta pieni. Ratkoin resorit pois, harmitti. Tilalle vyötärölle kapealti vaaleankeltaista resoria (jää onneksi paidan alle piiloon) ja lahkeisiin vain käänteet kuminauhakujiksi. Harmittaa edelleen, ei mennyt kuin Strömsössä. Taidan pestä housuja tummien seassa, jos edes räikeys siitä vähän taittuisi.

Ne resorit eivät sitten kauaa virattomina lojuneet, sillä kotikotona käydessä mukaan lähti jämäpala harmaata collegea, jonka päätin saman tien pistää lihoiksi. Tuli toiset perushousut, paremmat, pidemmät ja yhdisteltävämmät. Etukappaleet on leikattu kolmessa osassa sillä kangas ei olisi yksiosaisiin riittänyt. Kokolapussa oli Snoopy, joten laitoin sitten toisenkin joutilaan Snoopy-merkin samoihin housuihin.

 

Samoilla langoilla toinen harmaa ompelus: tarpeettomasta miesten T-paidasta ompelin itselleni unipaidan. Kukkatrikoon jämäpalasta sain kanttaukset ja hihassa olevan ruman pikku painatuksen peitin nätillä Indiskan merkillä. Tuli ihan lemppari!

Tästä taas ei tullut. Yritin uudelleen Linnealle hiihtopipoa väsätä, väritoiveena valkoinen. Purettua vauvalankaa ja ohutta alpakkaa yhdessä, tuli pehmoinen kyllä mutta malli ei ollutkaan ihan onnistunut. Tämä kuva ei sitä kerro mutta käytössä pipo sojotti pystyssä kuin tontulla. Olisin purkanut ja yrittänyt korjata ellen olisi jo pistellyt tupsua kiinni ihan pohjanmaan kautta. Niin että... huokaus. Mietin vähän tämän värjäämistä; oli meinaan Otsolla ihan hauskan näköinen kun reunan käänsi. Nähtäväksi jää.

Helmikuussa iski myös junasukkainnostus. Kirjaston Käsityölehdestä silmään osui junasukkatarina ja -ohje, teki mieli kokeilla. Aloitin ohuilla puikoilla Nallesta, malli oli hauskaa tehtävää mutta typerältä se alkoi tuntua kun tiedossa ei ollut käyttäjää niin pienille sukille. Päätin kokeilla kaksinkertaisella langalla ja vaihdoin puikkoihin numero 4. Näissä on kahta eri punaisen sävyä moneen kertaan purettua Nallea. Tuli varsin hyvät sukat omaan jalkaani. Paksut kyllä, unisukkina olen pitänyt. Koukuttava malli tehdä, toiset ohuemmat on jo tulossa.

Tämä oli jonkun vapaa-aamun inspiroiva kokeilu: nepparihalkio Pyssellyckan ohjeella. Talvihuhuu-velour on odottanut puseroitumistaan kauan, nyt tuli samalla sekin hoidettua. Kaavana Villi Viikinki 104. Tuli paitaa leikatessa joku ajatushärö, ja unohdin että tähän kaavaan kuuluu pääntiehen kaksinkertaisena ommeltu resori eikä kanttaus. Kanttaamalla pääntiestä olisi sitten tullut liian avara, joten päätin soveltaa ohjetta resorireunakkeelle sopivaksi, vaikka se vähän pinnistelyä aiheuttikin. Halkio olikin muuten helppotekoinen, mutta velour ja resori olivat ehkä turhan paksuja materiaaleja siihen. Singlestä tulisi varmaan siistimpi. Talvihuhuu on kuosina suloisimpia mitä tiedän mutta velourin laatu oli pettymys. Vaalea pohja kuultaa todella pahasti läpi, mikä korostui vielä saumojen ja tikkausten kohdalla.

Tässä kuussa olen aloitellut myös ompeluhuoneeni raivaamista. Tilaa on saatava, sillä Otso muuttaa sinne kesällä. Raivatessa vastaan tuli pussillinen erilaisia, kalalangasta virkattuja pitsineliöitä, joita muistelen virkanneeni esikoisen syntymistä odotellessani. Nyt tuli inspiraatio kehitellä neliöistä jotain, ja aloitin tekemällä kaksi patalappua siskolle tupaantuliaisiksi. Ruskeaa puuvillapöytäliinaa oli Otson haalarin jäljiltä vielä yllin kyllin jäljellä ja kuumuutta eristämään kätkin lappujen sisään kaksi kerrosta vanhaa farkkua.

Kevään lähestyessä on alkanut hiipiä sellainen takkiolo. Itselle haaveilen edelleen uutta kesätakkia, mutta kyllä lapsetkin voisivat jotain tarvita. Niin että mistähän sitä aloittaisi... Sitä mietiskellessä taidan jatkaa ainakin sitä huoneen raivaamista.