Syksyn The Neuleprojekti

Sellainen valmistui viime viikolla, juuri sopivasti Otsonpäiväksi. Tämän syksyn The Neuleprojekti. Aloitettu silloin kun vielä tarkeni ulkona auringossa istua kutomassa. Lanka on vanhaa ja saatua Hennaa, jossa on villaa vain nimeksi ja loput akryylia. Sopii tälle lapselle jota froteepyyhkeetkin jo tätä nykyä piikittelevät... Riittoisa lanka sitäpaitsi. Aikoinaan neljä kerää sitä sain ja nyt olen siitä tehnyt jo kaksi lastenneuletta, yhden pipon ja lapaset ja vieläkin on jäljellä kumpaakin väriä. Tämä on neulottu ylhäältä alas ja nappilistat vain poikittain. Apuna käytin luotto pusero-ohjettani, joka löytyy Käsityölehdestä nro 7/97. Reilu tuli, niin kai pitikin. Hihoja voi vieläpä helposti jatkaa tarvittaessa, juurikin tuon neulomissuunnan ansiosta. Napit omista jemmoista, tummansiniset oli sopivimmat mitä löysin.

Kauhea neulomisvimma täälläpäin juuri nyt. Ompelujuttuja olisi jonossa odottamassa, mutta niitä teen lähinnä kahtena aamupäivänä viikossa kun Otso on kerhossa. Iltaisin houkuttaa ihan liian paljon käpertyä sohvannurkkaan kutomaan. Kai se on tämä pimeä ja kylmenevä vuodenaika.

Kylmää ja kosteaa vastaan

Ensimmäiset Rasavil-hamstraukset pääsivät ompeluun. Paitsi että ostin sieltä ompelimosta ison nipun kosteussuojakankaita, ostin myös valmiiksi leikattuja ohuita housunvuoria kun niitä oli tyrkyllä. Joka muksulle valitsin sopivaa kokoa olevat vuoripalat ja Otson housut pääsivät nyt ensimmäisenä ompeluun. Kuvan otin vasta käyttöönoton jälkeen joten siksi ovat vähän likaiset.

Housut ovat sellaista sisäsaumatonta mallia. En ole ennen sellaisia ommellut mutta olivat kyllä oikein näppärät tehdä - ehkä helpoin mahdollinen tapa ommella housut kasaan! Kuminauha-asiat puolestaan ovat olleet aina vähän pähkäilyn alla, että kuinka ne tällaisiin ulkoilujuttuihin kätevimmin kiinnitetään. Näihin ei tullut kiinnitettyä kätevästi eikä edes kauniisti (kujaan pujottamalla), yritän jotain muuta tapaa seuraaviin housuihin... Housujen saumat on nyt sitten teipattu, mikä oli varsin helppoa. Lätäkössäkin näitä on jo testattu, harmi ettei ollut kameraa mukana sillä reissulla... mutta kuivana pysyi sisukset!

Seuraavana Otson puutelistalla oli välikausitakki. Siihenkin päälikangas Rasavililta, tikkivuori puolestaan oli jämäpala viimekeväisen haalarin jäljiltä. (Joka mahtuu edelleen ja joka on toiminut oikein hyvin myös kosteudenpidon suhteen vaikka saumoja ei ole teipattukaan.) Takin kaavaa etsin ja valikoin kauan ja hartaasti. Hakusessa oli raglanhihainen malli koska inhoan istutetun hihan ompelua laminoidusta kankaasta. Kaikki raglanhihaiset mitä löysin kokoelmistani olivat leveitä ysärimalleja eivätkä houkutelleet. Lopulta päätin piirtää takin haalarikaavasta jonka lähteenä Muoti+Kauneus nro 1/1980.

Kiireessä aseteltu ja kuvattu, apulainen oli liian innokas...

Ensimmäisessä kuvassa väri liian vaalea, alla oikeampi. Petrooliksi sitä sanoisin. Oli muuten ikävä kangas ommella, jotenkin venyvä. Ohut ja kevyt kuitenkin eli takkiin juuri hyvä. Sisäpuolta somistin pojan iloksi muumimerkillä, raglansaumoissa on heijastinterettä (vaikeaa!!), vetskarin alla kapea tuulilista, vetimessä tähtinauhakoriste. Takkiin en saumateippiä kuluttanut, arvelin että ilmankin pärjätään.

Hihansuiden kuminauhat jäivät liian löysiksi (vaikeaavaikeaa...) mutta kelpaa.

Housutkin mukana kuvassa, tuollaiset myyränruskeat ne on. Hyvin minusta sopii sekä tähän takkiin että punaiseen sadetakkiin. Yksiväriset on helppoja yhdistellä!

Vielä yksi tärkeä juttu eli uudet kintaat. Näiden kangas on omien toppahousujen jämä ja vuoritikki puolestaan omasta takista jäänyt. Rasavililta on vain heijastinnauha. ;) Kaava SK 1/1997, hyvä kaava! Varren kuminauhakuja vain jäi turhan leveäksi, eli seuraaviin leikkaan vuoria pitemmäksi.

Vähän reilu koko vielä, mutta mahtuupa vaikka lapanenkin alle.

Ei mitään kevyttä keittoa nämä ulkovaateompelukset mutta ah! niin palkitsevia. Lisääkin varustetta meidän perheessä tarvittaisiin, mutta juuri nyt tekee mieleni vähän keventää eli seuraavaksi jotain helpompaa ja luovempaa.

Syyspuuhia

Aamut on välillä olleet kylmiä... eskarilainen ei suostu enää pukemaan kypärämyssyä pyöräkypärän alle joten tein tilalle toisenlaisen. Kaksinkertainen trikoopipo jonka alareuna on samaan tapaan muotoiltu kuin pikkuveljen kissapipossa. Tämän päälaki on kyllä pyöreämpi. Aava valitsi kuosin itse ja vuori on minun ehdotuksestani punasävyistä tasaraitaa.

 

Itsellekin uutta lämmikettä: trikoonjämistä välikausikaulahuivi. Lehtikuviosta ei saanut ihan tarpeeksi pitkää huivia, joten ompelin päihin tummanruskeat jatkeet. Huivi on siis kaksinkertaiseksi ommeltu, pitkien sivujen saumavarat on sisällä mutta päät saumuroin suosiolla ulkoa. Tämä on ihana, suojaa mutta on kuitenkin sellainen sileänviileä. (Kuvasta tulikin mieleeni: keväällinen kukkatakkini odottaa resoreja hihansuihin. Ranteita palelee pyöräillessä.)

Aavalle aikoinaan tehty hieno taskuvaippa on virunut tyhjän panttina vuosia. Aava itse ehti siihen kai kerran pissata ennen kuin oppi kuivaksi. Otsolle se oli pitkään liian suuri ja sitten kun alkoi sopia muuten niin bambuinen sisäpuoli teki tepposet ja johti aina kosteuden vaatteisiin. Aikansa vaippa odotteli korjattavien läjässä kunnes lopulta olin niin sankari että purkasin sen alkutekijöihinsä ja käytin siitä norsu-PULin uuteen vaippaan. Se bambusisus jäi vielä odottamaan uutta käyttöä... Tämä uusi vaippa onkin nyt oikein mainio. Sisäpinta on coolmaxia ja siihen kiinniommeltuna on froteinen tukikangas joka yltää vaipan edestä taakse muttei reisikumppareihin eikä siivekkeisiin saakka. Ja pitkässä imuläpässä tällä kertaa frotee+tencel. Nopeasti kuivuu tämä AIO eikä ole falskannut kertaakaan.

Otsolle uudet käyttöpöksyt isin vanhasta collegepuserosta. Lahkeet on leikattu miehustasta ja yläosa hihoista; jonkin aikaa mietin laitanko yläosaan raidat pystyyn vai vaakaan sillä molemmin päin olisi saanut. Pystyyn ne sitten tuli enkä osaa päättää tykkäänkö vai en. Pari muutakin kohtaa näissä jäi kaivelemaan. Jotenkin isot näistä tuli niin että enemmänkin neppejä olisi olkaimiin voinut laittaa. Ja taskut unohdin kokonaan! Otso on nimittäin nykyään kovin mieltynyt taskuihin ja jos niitä ei ole, tunkee tavaraa vaatteiden alle. Näihin olisi kivasti saanut tehtyä taskut joiden yläreunat on upotettu poikkileikkaussaumaan ja sivut tietysti sivusaumoihin. Jämätilkuista voisin tietysti taiteilla parit paikkataskut näin jälkikäteen mutta saapa nähdä tuleeko tehtyä.

On muuten hyvä materiaali taaperon housuihin tämä college, sillä päälypuoli on keinokuituinen ja sisus puuvillaisen pehmeä.

 

Sattumalta ihan sama värimaailma on näissä sukissa joita neuloin enimmäkseen kevällä mutta jotka valmistuivat vasta tässä kesän mentyä. Tikkuinen takkuinen suomenlampaan villalanka tuntui ohuelta mutta siitä tuli yllättävän isoa käsialaa, joten mies saa tästä uudet sukat vaikka itselleni alunperin niitä ajattelin. No, jos vaikka pesussa sattuisivat kutistumaan niin eipä niin haittaisi...

 

Just eikä melkein sopiva tuli sen sijaan tästä tunikasta. Oma kaappini on täynnä ei-mitään-päällepantavaa ja tämä nyt ensiapuna siihen hätään. Kaava SK 4/2010 ja viskoosisekoitteinen trikoo Kangas-Mallasta.

Etuhalkio ei ole ehkä taidokkain mahdollinen mutta onneksi kuviollinen kangas antaa paljon anteeksi! Seuraavalla kerralla osaisin ehkä tehdä jotain vähän toisin. Jos ihan tarkkoja ollaan niin koko halkio on ainakin itselleni jokseenkin tarpeeton eli sen voisi tietysti myös tehdä feikkiversiona.

Malli on hyvin niukka ja jos trikoo olisi ollut vähemmän joustavaa niin liian pieni tästä olisi tullut! Tiedänpä tämänkin seuraavalla kerralla, sillä lisää näitä olen tosiaan ajatellut tehdä. Ellen sitten innostu jostain muusta kaavasta...

 

Meillä on tässä parin viikon ajan eletty synttärihumua - kaksi nuorimmaista kun ovat syyskuun lapsia. Aava hinkuivinkui jo elokuussa itselleen Angry Birds -penaalia mutta sopivia ei kaupasta löytynyt ja muutenkin olin vähän nihkeänä ostamaan sellaista. Lupasin kuitenkin synttärilahjaksi moisen. Mietin miten saisin itse tehtyä tarpeeksi hienon penaalin ja googlailin ympäriinsä etsien netistä vihaista lintukangasta. Lopulta satuin yhteen blogiin jonka pitäjä oli tilannut lintuja ulkomailta, hyvin kokemuksin. Anteeksi vain, nyt en kyseisen blogin nimeä enää muista ja itse nettikauppakin on vähän jo hämärän peitossa. Mutta kävi siis niin että tulin tilanneeksi itselleni kolme jaardia Angry Birds -trikoota, joka sitten piakkoin saapuikin kirjattuna kirjeenä Etelä-Koreasta asti. Selvää on että jossain kohtaa se mopo oli karannut, sillä ymmärrettävästi penaalitarpeiksi olisi vähempikin riittänyt...

 

Kuitenkin, kovin iloista oli meno tänään, Aavan syntymäpäivän iltana. Jokainen muksu sai ylleen uuden Angry Birds -unipuvun ja Aava sen penaalinsa ihasteltavaksi. Eikä sitä trikootakaan jäänyt ylimääräistä kuin ehkä yhden puvun verran.

 

 

Linnuista tuli vielä mieleeni pihlajanmarjat, joita tänä vuonna jopa meidän kuivankäppänä pihapihlajamme tarjoilee oksat notkuen. En ole pihlajanmarjoja isommasti popsinut varmaan kymmeneen vuoteen joten jo oli aikakin taas tarttua toimeen. Noista mainioista marjoistahan voi valmistaa vaikkapa hilloa tai limppua, mutta kokeilin tänä iltana säilöä marjoja sosemuodossa. Höyrytin perattuja ja huuhdeltuja marjoja vähän aikaa höyrykattilassa ja vetelin sen jälkeen vanhan kunnon sosemyllyn läpi. Tuloksena ihanan samettista ja upean punaista sosetta, jonka huolella sitten pakastin myöhempää käyttöä odottamaan. Tätä lisää! Kokeilen tässä myös kuivattaa jäljellejääneet kuoret ja siemenet, jos ne vaikka saisi jauhettua ja sellaisena sitten jotenkin käytettyä nekin.

Koulukyytiä

Ensimmäinen kouluviikko takana ja kiirettä on pitänyt. Oikein mukavaa että tytöillä on nyt taas enempi ohjelmaa ja itsekin saan tästedes pyöräkuntoilua kahdesti päivässä. Kerrassaan mainiota nämä upean lämpimät säät, parhaat koko kesänä! En vain itse ole oikein etevä näissä olosuhteiden muutoksissa ja menneellä viikolla on vähän hengästyttänyt uusi päivärytmi ja kaikki ylimääräiset hommat siihen päälle (niitähän aina siunaantuu juuri silloin kun muutenkin olisi tarpeeksi, tämähän on nähty).

Käsitöitä kuitenkin, meni syteen tai saveen. Viime viikonloppuna ompelin eskarinsa aloittavalle punaisen paidan, kun sitä punaväriä olin vähän paitapinkkaan ehtinyt kaipailla. Yhdet mieluisat housut "tarvitsivat" punaisen paidan ja kun housut ovat pääasiassa beiget niin paitaankin sitten beigeä somisteeksi.

Aava löysi taannoin sieltä Rasavililtä itselleen pikku nallen (joita on kuulemma käytetty vauvahaalareiden somisteena) ja nyt keksin sille nallelle sijoituspaikan. Vanhoista shotseistani ratkottu taskunkansi ajelehti ompeluhuoneessa ja päätyi sopivanvärisenä paidan rintapieleen. Nalle on siinä vain hakaneulalla kiinni, joten sen saa pesun ajaksi pois ja muutenkin jos siltä joskus tuntuu. Läpän toista nurkkaa en saanut siististi ommeltua, joten piti lätkäistä pilvimerkki päälle. Mutta se onkin ihan hauska siinä. Paita on interlockia jostain kirpparipussukasta ja resorinkin ostin SPR:ltä, ihan valtava pala josta nyt ensi kertaa käytin...

Paita oli saajalleen mieluinen - nyt vain viileämpiä kelejä odottelemaan että sitä voisi pitääkin. Paitsi etten kyllä odota.

Viikolla meinasi tosiaan olla pikku stressiä, ja jonakin yönä piti saada sitä stressiä purkaa väripadan ääressä. Kaivoin kaapista 187 grammaa purettua vaaleankeltaista, ruskeatiplaista sukkalankaa, joka aiemmin oli ollut osa mautonta ja muodotonta villapuseroa. Tuo vaaleankeltainen ei niin kauheasti sykähdyttänyt joten kokeilin sen päälle muutamia Kool Aidin sävyjä. Tulikin aika ihanan syksyinen värikimara!

En vain tiedä mitä ihanaa tuosta nyt sitten tekisin. Aloitin vähän jo lapasta itselleni mutta se taitaa mennä purkuun sillä ei näytä kovin mielenkiintoiselta. Myssyä kokeilisin seuraavaksi mutta en taidakaan sillä en oikeasti halua pitää noita värejä kasvojeni lähellä. Huomaa kyllä etten ole värjännyt pitkään aikaan - sopivan vyyhtikoon arvioiminen ei ihan onnistunut tällä kertaa.

Jossain välissä ompelin muka Linnealle niitä farkkuleggareita, mutta ensimmäinen yritys meni metsikköön. Kaavana oli Ottobresta Scarlet-niminen kokoa 128 mutta plääh: tuloksena housut jotka ovat ylhäältä liian leveät ja alhaalta liian pillit ja sitäpaitsi valmiiksi lyhyet. Housut sopisivat Aavalle mutta se ei niitä ainakaan vielä huolinut joten katsotaan mitä niile tapahtuu. Kangas oli onneksi "vain" kirpparilta löytynyt joustofarkun pala joka maksoi pari euroa - hyvä kangas yhtä kaikki joten harmi haaskata.

Eilen sitten piirtelin uuden kaavan ja paloittelin Linnean itsensä kangaskaupasta valitseman hienon, vähän kimaltelevan joustofarkun. Nyt osui ja upposi!

Halusin tehdä kontrastiväriset tikkaukset kuten oikeissakin farkuissa, mutta ensin oli ongelmana se, ettei sellaista paksumpaa tikkauslankaa ollut mieluisissa väreissä. Lopulta keksin laittaa kaksi tavallista ompelulankaa yhteen ja - hyvänen aika! - sehän toimi kuin tauti. (Näissä housuissa ei ole oikeita taskuja, en uskaltanut tuhlata aikaa sellaisiin kun en tiennyt tuleeko näistäkään sopivat.)

Jo Aavan paitaa ja niitä epäonnistuneita housuja ommellessa totesin että saumurin on aika päästä huoltoon. Yli neljä vuotta yhteistä taivalta on takana ja nyt alkoi tuntua että terät eivät enää ole terävät. Tänään vein sitten masiinan tohtorille ja jään odottamaan koska sen saan takaisin. Tiedossa siis saumuriton ensiviikko, joten on ilmeisesti aika tehdä pois alta erinäisiä korjausompeluksia ja muita sellaisia mitkä hoituvat ompelukoneella.

Kesän loppukiriä

Loppu lähenee, kesän siis. Enää ei tee mieli hellevaateompeluksiin ryhtyä, järkevästi on jo syksyn tarpeet mielenpäällä. Tässä nyt yhdellä koolla viimeisiä kesäisempiä ompeluksia...

Vajaamittaiset farkkuhousut esikoiselle. Kankaan tilasin jostain nettikaupasta joustofarkkuna kun piti tekemäni farkkulegginsit siitä, mutta olikin laadultaan jokseenkin joustamatonta. Vähän harmitti silloin muttei harmita enää sillä kankasta syntyi toisenlaiset kivat housut, ja joustavampaa laatua puolestaan löytyi kangaskaupasta joten kyllä ne leggaritkin vielä saadaan koululaiselle.

Linnea toivoi takataskuja, vain takataskuja. Huonosti kuvassa erottuvaa sydännauhaa pätkä koristeeksi...

Nämä on kuulemma 'muotiset' housut eli saaja oli tyytyväinen. Toivotaan lämmintä ensiviikkoa niin että pärjää näillä vaikka koulussakin.

Oltiin lasten kanssa mummolassa melkein viikko, ja iski ompelutarve. Innostuin jonkin vanhemman Käsityölehden salsahameohjeesta, ja materiaaliksi löytyi äitini vanha äitiysmekko. Rypyttämistä oli metritolkulla ja ompelukoneen jousto-ommel tuntui hitaalta saumuriin verrattuna, mutta lopulta hame valmistui. Sen sai Linnea...

... ja Aavallekin löytyi melkein samanlaista kuosia kun vaihdoin vain uuden kuminauhan siskoni vanhaan hameeseen jonka ompelin teini-ikäisenä.

Aavan mummolasta löytämä ja huolelliseen hoitoon ottama pienenpieni nukke sai äitiysmekon jämistä housut ja paitaa varten löytyi pieni trikoonpala. Kammottavaa ommeltavaa näin pienet vaatteet, varsinkin kun kone ei ole oma ja tuttu... hihansuut unohtui päärmätä ja housuihin tuli liian tiukka kuminauha. Nooh...

Ehkä kolmisen metriä mattoakin tuli kudottua mutta kuvan muistin ottaa vain tästä viimeisestä, 'pääsiäismatoksi' ristitystä kesken jääneestä pätkästä joka ei ehdi lattiaan ainakaan vielä ensi pääsiäiseksi. Kun tehokasta kudonta-aikaa on vain kesäisin niin aika monen vuoden mattosato muhii tukin ympärillä.

Kotiin päästyäni ompelin kasaan jo aiemmin aloitetun T-paidan Otsolle. Innostuin taas tilkuista ja samalla tuli testattua uutta kaavaa. Cacao bean Ottobresta 3/2010, koko 98 että menisi ensi kesänäkin. Numeroaplikaatioon päädyin kun en keksinyt muutakaan sopivan helppoa ja litteää kuvaa yksivärisen turkoosin kohdan somisteeksi. Jälkeenpäin vähän harmitti etten sittenkin tehnyt vaikka kärpässieniä - tästä tuli nyt vähän ällösporttinen jotenkin. Mutta ei niin pahasti kuin välissä pelkäsin, joten kelpaa minulle. Kaava on hyvä ja oli mukavaa vaihteeksi laittaa reunoihin ihan perinteiset resorit.

Vihdoin sain ommeltua valmiiksi verkkarit jotka leikkasin jo keväällä. Linnealla oli silloin verkkaripula ja Huuto.netistä löysin passelin palan pritexiä. Malli on luotto-lastenhousukaavani, suurennettuna vastaamaan kokoa 134. Taskut piirtelin itse ja tikkasin etukappaleen alle kaksoisneulalla. Laiskotti kuvaaminen joten ei sovituskuvia tällä kertaa mutta hyvin sopivat ja kasvunvaraakin jäi.

Mummolaviikolla kävin myös entisessä Rasavilin ompelimossa penkomassa jäljellejääneitä materiaaleja ja mukaan tarttui pilkkahinnalla kasa ulkovaatekankaita sekä lisäksi monenlaista tilpehööriä. Tärkein oli varmaankin saumantiivistysteippi, tai mikä nyt onkaan nimeltään, koska sellaista en ole ennen omistanut enkä käyttänyt. Jatkossa on siis entistäkin parempi syy ommella itse talvikauden ulkovaatteita, kun kerran hyviä materiaalejakin löytyy. (Ei mitään paineita kuitenkaan...)