Elämä on pitkä puutelista

Ompeluhuoneeni seinällä on lista käsityöideoista. Siitä on hyvä tarkastella houkutuksia ja puutoksia, mitä on joskus tullut mieleen, ja arvioida, mikä olisi ajankohtaisin juttu aina milloinkin toteuttaa. Joskus vain tuppaa turhauttamaan se, että lista sen kuin kasvaa ja mitään ei valmistu. Kun ei ehdi kaikkea ihminen. Kun on noita mukuloita ja niillä milloin nälkä, tylsää tai vatsatauti. Harmi vaan että juuri noille mukuloille olisi niin kiva tehdä kaikenlaista, jos vaan ehtisi.

Niin kuin taas tänään totesin, kun selasin uudehkoa Ottobrea (1/11). Monta sellaista kivaa vaatetta, mitä haluaisin näpertää kokoon ja sitten katsella lapsen päällä ja käytössä. Kaksi viikkoa oli taas vierähtänyt ilman yhtään valmistunutta käsityötä ja se alkoi pikkuhiljaa tuntua. Mietin että pakko on saada rimpuiltua kasaan edes yhdet haaremihousut Otsolle, jolla on tässä juuri ilmennyt tarvetta kunnon resorilahkeisille housuille. Yllättäin sitten Otso päättikin ottaa ylimääräiset aamupäikkärit. Voikohan kova ompeluinspis erittyä äidinmaitoon ja vaikuttaa unettavasti?

Haaremihousut tuli. Materiaalina ohut joustofrotee, joka alunperin oli käyttämätön, vedenvihreä aluslakana ja jonka olen värjännyt kirkkaammaksi. Samalla Amazon Green -sävyllä on värjätty myös alunperin hailakankeltainen ribbineulos, josta nyt sain tähän resorit. Totesin taas tänään, että mulla on ihan selkeä resorivaje: jotain kun tekee niin aika paljon rajoittaa mahdollisuuksia se, mitä väriä ja kuinka paljon resoria sattuu olemaan. Pitäisi tehdä asialle jotain.

Lahkeessa on nauhanpätkä ihan niin kuin lehden mallivaatteessakin. Tämä nyt vaan on jostain irtiratkottu, en muista mistä eikä merkki sano minulle mitään. Näyttää hienolta kuitenkin. Tässäkin nyt tietysti taas olisi ollut kiva jos olisi ihan omia omituisia merkkilappusia, mutta ihan hauska minusta näitä kierrätettyjäkin on käyttää.

Housujen koko 74. Ohjeesta sen verran, että ihmettelin hieman, kun käskettiin rypyttää lahkeensuut framilonilla ennen resoreiden kiinnittämistä. Kuulosti minusta framilonin haaskaukselta, joten jätin pois. Päätin sitten kuitenkin laittaa sitä vyötäröresorin saumaan, kun kerran resori ei ollut sellaista oikeaa elastaanipitoista. Enpä tiedä onko tuosta nyt apua - tehokkaampi olisi ollut ihan kunnon leveä kuminauha resorin sisällä, mutta tulipahan ainakin mukavan löysät housut nyt näistä.

Niin että ei päätyneet sinne ikuisuuslistalle haaremihousut sentään, mukavaa. (Paitsi saatan ehkä tilata itseltäni vielä toiset housut eri värisenä.) Samalla kun ompelin housuja, Aava pisteli valmiiksi ensimmäisen ompelukuvansa. Linnea sai oman joutsenensa valmiiksi pari päivää sitten.

Ja hei kuulkaa - kevät on täällä! Paitsi että viikon luontoäänenä on ollut naapurinpojan mopon pärinä, niin itse olen vihdoin tarjennut istua terassilla ja leikata vähän matonkudetta. Tulkoon värikäs mattokesä!

Valkeaa

Nyt kun viikonlopun ristiäisreissu on saatu onnistuneesti päätökseen, joudan esittelemään kuluneella viikolla valmistuneet juhlatamineet.

Otsolle nappihalkiopaita juhlasliparin alle. Olin itseasiassa jo ostanut Huutiksesta yhden valkoisen kaulusbodyn tätä tarkoitusta varten, mutta kun sovitin sitä pojan päälle, tajusin etten (edelleenkään) tykkää kauluksista vauvalla. Tuntui että haluan mielummin jotain vaarinpaitatyyppistä ja päätin kokeilla tehdä sellaisen itse. En ole aiemmin ollut sinut nappihalkioiden kanssa, joten tämä kokeilu oli ihan jännittävä ja innostava. Kaavan piirsin Suuri Käsityölehdestä 2/96, mutta muokkasin vain sen pääntietä hieman avarammaksi. Tarkoituksena oli kyllä ensin tehdä body, mutta leikkasinkin siitä liian lyhyen ja jouduin pätkäisemään bodysta paidan.

Kankaana on paksuhko valkoinen puuvillaneulos, jonka löysin SPR:n kirpparilta. Neulos osoittautui lähestulkoon joustamattomaksi, eikä minulla ollut(kaan) ihan samansävyistä valkoista resoria pääntietä ja hihoja varten. Laitoin ne sitten miten suinkin sain, ja tuloksena pääntie on vähän lörppä. Nappi- tai siis neppihalkio puolestaan onnistui yli odotusten, eikä sen tekeminen ollut edes vaikeaa. Taidan tehdä toistekin. Helppoihin muovineppareihin tottuneelle nostatti rengasneppareiden paikoilleen nuijiminen (stressi)hien pintaan, mutta se kannatti, sillä lopputulos näyttää kivalta.

Sovituskuva paidasta

ja koko asusta. Kaverina siis kirpparilta löytynyt slipari ja omatekemät housut - Aavan tyrkyttämä pöllönaamari ei kuulunut lopulliseen juhlavarustukseen. Paidan lörppä pääntie ei sliparin alta onneksi näkynyt mihinkään ja paidanpidike piti helman napakasti housuissa.

Linnealta puolestaan puuttui se jokin pitkähihainen juttu juhlamekkonsa päältä. Olen tässä viime viikot pannut ahkerasti lankaa mutkalle, ja sainkin peräti valmiiksi valkoisen ja pehmoisen neuletakin. Ei tullut edes kiire, sillä tämä oli valmis suunnilleen puolitoista tuntia ennen ristiäisten alkua!

Lankana akryylivoittoinen villasekoite Henna, saatu lanka ehtaa kasaria tai ehkä ysärin alkua. Malli on oma. En löytänyt valmista mallia, joka olisi käynyt tälle langalle ja vastannut mielikuvaani siitä millaisen haluan tehdä, joten suunnittelin sitten itse. En halunnut ommeltavia saumoja, joten koko hoito on tikutettu yhtenä kappaleena alhaalta ylös. Täysin ongelmitta ei työ sentään sujunut, sillä ihan loppuvaiheessa jouduin purkamaan jo kertaalleen neulomani pääntien reunuksen, koska kaula-aukosta tuli ensin liian pieni. Alunperin oli ajatus, että pääntietä reunustaa yhtä leveä helmineulevyöhyke kuin mitä muissakin reunoissa on, mutta tästä oli lopulta pakko tinkiä.

En ehtinyt enää prässätä tms takkia ennen juhlia, mutta kyllä se asiansa ajoi. Ja Linnea tykkäsi niin että piti sitä päällä koko ajan, vaikka ehdotin sen riisumista useampaankin kertaan. Vajaamittaiset hihat varsinkin olivat tytön mieleen. Itse olen enemmän kuin tyytyväinen siihen että onnistuin näinkin hyvin ihan omin päin ja lyhyessä ajassa sitä paitsi. Tai siihen että ylipäätään sain näinkin ison neulomuksen valmiiksi... Kyllähän tästä nyt jälkeenpäin keksii monta juttua mitkä tekisi mielellään toisin, jos nyt aloittaisi alusta, mutta sellaistahan se on, käsityöt ja elämä.

Serkkutytön setti

Lauantaina on meno lasten tuoreimman serkun ristiäisiin, ja sinne viemisiksi ompelin vähän vaatetta, kuinkas muuten.

Ottobressa numero x oli Nasta-liivihameen kaava, ja tuolla kaavalla aioin jo ajat sitten ommella omille tytöille. Sitä vaan ei koskaan tapahtunut, ja viimeksi kun kyseisen lehden taas kerran kirjastosta lainasin, vähän riipaisi havaita, että Nastan koot ovat jo Aavallekin pieniä. Siitäpä se ajatus sitten kehittyi, että teenkin lahjaksi sen mitä omilleni en ehtinyt.

Mustaa kukkacollegenpalaa olin vetänyt perässäni jo riittävän pitkään, eikä erityisemmin huvittanut siitä omaan käyttöön mitään tehdä. Liila trikoo ja resori tulivat kuvioihin sitä kautta, että löysin keskeneräisen, aikoinaan Aavalle leikkaamani pussiyöpaidan ja keksin leikatakin siitä bodyn ja housut. Ainakin vauvan äidillä oli hääpuvussaan liilaa, että jospa tuo ei nyt ihan inhokkiväreihin kuuluisi...

Liivihame on kokoa 74, mutta ohjeesta poiketen lisäsin helmaan frillan, kun näytti ilman kovin lyhyeltä. Sovitin mekkoa Otsolle ja oli vähän reilu, Otso on nyt 71 cm. Nämä vaatteet ovat saajalleen sopivat varmaan vasta syksyllä jos silloinkaan, mutta en viitsinyt pienemmän kokoistakaan mekkoa tehdä. Minusta ainakin mekot on kivoja vasta sitten kun vauva oleilee enemmän pystyasennossa. En oikeastaan tiedä, sopiiko nuo trikoohousut edes tämän mekon kanssa, sillä jotenkin niissä on vähän liian kalsarimainen fiilis, mutta ajattelin laittaa mukaan kuitenkin kun kerran tuli tehtyä. Kun ei tuota punaliilaa väriä oikein innosta Otsollekaan pukea... Housujen kaava Suuri Käsityölehti 10/00 ja koko 68 mutta lisäsin resorit mitkä ei malliin alkujaan kuuluneet. Body on leikattu 80-senttisen paidan kaavalla, SK 10/82, mutta piirtelin siihen bodyalaosan jonkun Ottobren bodymallin mukaan.

Huonot kuvat kun en jaksanut syventyä kuvailemiseen ja piti saada paketoitua pois tieltä. Hello Kitty -nauhaa noissa on somisteena ja nepparit KAM.

Sukset pussiin

Onpa ehtinyt kulua aikaa edellisestä merkinnästä. Kuopus on kovin kuormittava juuri nyt, ja muutenkin päivät vilahtavat kaikenlaisissa äidinhommissa. Ommellut olen kuitenkin aina välillä, ja neulonut, mutta tuloksia ei ole ihan vielä esiteltäväksi asti. Näytetään nyt odotellessa tämä sunnuntain pika-tarve-tekele.

Esikoisen eskarissa on nyt hiihtoviikko, ja tosiaan sunnuntaina muistin, ettei meillä ole mitään värkkejä millä kiinnittää hiihtimet nipuksi kuljetusta varten. Kaipa ne olis voinut vaikka teipata, mutta mielessä oli aiemmin jo vähän vilkkunut suksipussin ompeleminen, joten ajattelin ihan vain vilkaista, millaisia enstexinpaloja mulla on jemmassa.

Jemmassa olisi ollut iloisemmankin värisiä paloja, mutta pidin mielessä sen mainitsemani kuopuksen kuormittavuuden ja päätin että parasta on valita mahdollisimman isot palat jotta ei mene ihan tilkkutöiksi. Syntyi siis tällainen synkkä/epälapsellinen/epätyttömäinen pussukka.

Musta enstex on saatua, harmaankirjava on aikoinaan keskeneräiseksi jääneestä takista. Vetoketju on peräisin omasta vanhasta äitiyspakkausmakuupussista, eikä väri ihan täsmää mutta pituus oli sopiva.

Kantokahva kantamista varten, sekä aiheeseen sopiva muumimerkki,

joka oikeastaan on siinä peittämässä sisäpuolelle ompelemani nimilapun ommelta.

Pussilla on vähän reilusti mittaa, jotta siihen mahtuu vielä vaikka seuraavatkin sukset.

Ei muuten niin kovin hemaiseva ompelus, mutta on aina hauskaa kun saa tehtyä jotain tarpeeseen ja vieläpä sellaisista materiaaleista mille ei niin muuta käyttöä ole ollut. Sopii vain toivoa, ettei pussi ole tytön mielestä liian nolo. Ainakin tuohon on helppo sukset sujauttaa, osaa lapsikin.

Funky sister (ja sen veli)

Nyt tuntuu että kevät on alkanut. Valoa piisaa ja se tuntuu luissa ja ytimissä. Piti saada blogiinkin keväisempää sävyä - jo riittää tummansininen. :)

Olin etsimässä jotain muuta ompeluhuoneesta kun vastaan tuli palanen ohutta valkoista trikoota. Mieleen muistui että esikoinenhan se on ollut vailla juhlavampaa T-paitaa. Eikun saman tien toteuttamaan, kun saumurissa kerran oli valkoiset langatkin. Kaavaksi löytyi Funky sisters kokoa 116, jonka piirsin jostain kirjaston Ottobresta jo varmaan kesällä.

Trikoo on siis ihan ohutta, pehmeää, joustavaa ja vähän kiiltävääkin. Ostin sen Huuto.netin kautta ja myyjä väitti sitä puuvillaksi, mutta veikkaan kyllä jotain muuntokuitua. Tuntuu oikeastaan ihan samanlaiselta kuin Myllymuksujen kerttu-tencel.

Paidasta tulikin ihan sopiva, ja malli on juuri niin nätti kuin miltä se lehdessä näytti. Tykkään varsinkin pääntiestä. Meni kyllä hieman säätämiseksi sen kanssa, sillä tapojeni vastaisesti leikkasin ensin pääntiekaitaleen ihan kaavan mukaan. No sehän oli liian lyhyt: jouduin venyttämään kaitaletta niin paljon että pääntie kuroutui liikaa ja sen nätti muoto hävisi. Purkasin ja otin uudestaan omalla hyvällä tavallani, johan toimi. Mitä taas opimme... Hihansuihin sentään kävi ne kaavanmukaiset kaitaleet.

Sovitettiin samalla, miten sopii yhden juhlavamman mekon alle ja ihan kivastihan tuo passaa. Ensi kuussa on luvassa näille käyttöä, mutta joku pitkähihainen juttu tuohon vielä tarvittaisiin päälle.

En tiedä johtuuko sitten tästä keväisestä fiiliksestä vai mistä, mutta eilen illalla villiinnyin sen verran että ex tempore ilman kaavoja huiskin menemään Otsolle puseron. No, oikeastaan kyseessä oli vain tuunaus, ettei sen vakavampaa sentään. Meille muutti joskus anoppilasta vanha Tutan froteepusero, joka kuitenkin oli vähän lyhyttä mallia. Olin siitä jo aiemmin ratkonut sivusaumat auki, ja nyt sitten leikkelin sitä kapeammaksi niin että noin 100-senttinen vaate muuttui vauva- tai ehkä paremminkin taaperokokoiseksi.

Meillä oli tarvetta tällaiselle reilulle päällyspuserolle, sillä Otso sotkee nyt puseron päivässä, kaksi parhaassa, ja useampi 70-senttinen pusero on juuri jäänyt lyhyeksi. En laittanut hihoihin resoreita takaisin, ainakaan vielä, sillä suorat hihat on helpompi pukea toisen pitkähihaisen päälle. Näin sitä istutaan syöttötuolissa viikon kokemuksella ja kalastellaan ruokapaloja...

Vaikka puserosta tuli ihan käyttökelpoinen, niin taidan jatkossa leikellä vaatteet ihan kaavojen kanssa, niin kuin ennenkin. Ei oikein sovi minun mielenlaadulleni tällainen irrottelu, vaikka nopeasti valmista tulikin. ;)

Yhden vaipan sain myös valmiiksi. Näistä olen aiemmin jo maininnutkin ja edelleen on osa kesken. Kammottava oranssi coolmax näyttää lähestulkoon kivalta harmaan froteen kanssa, joten siitä ei valmistumisen ainakaan pitäisi olla kiinni. Meillä vaan ei tällä hetkellä ole mitenkään akuutti vaippapula, joten näitä tulee tehtyä pikku hiljaa muiden töiden välissä.

Ompeluksia pakkasen keskeltä

Vähän ahdistaa olla pakkasen vankina neljän seinän sisällä, mutta onpahan jäänyt sitäkin enemmän aikaa ompelemiseen.

Tilasin alkutalvesta ensimmäiset merinoneulokseni, kun ajattelin tehdä miehelle lämpöiset kalsarit ja tytöille kypärälakkeja. No, tytöt saivatkin sitten valmiit lakit joululahjaksi ja mies puolestaan ei huolinut villakalsareita koska neulos tuntui sähköiseltä. Merinot jäivät kaappiin. Viime viikolla päätin että niistä tulee tytöille kerrastot. Ja muuten kyllä tulikin paitsi että Aava olisi saanut vain toisen lahkeen kalsareihinsa, niin että jäi ne sitten kokonaan tekemättä. Ei niistä Linneankaan kalsareista kuvaa ole, näistä paidoista vain tuli räpsittyä.

Kaava on Villi viikinki Ottobresta 6/2010. Koska merinoneulos oli niin joustavaa, niin valitsin koot vähän alakanttiin: Linnealle 110 ja Aavalle 104. Linnean paitaan leikkasin helmaan vähän ylimääräistä pituutta ja Aavalle laitoin hihoihin pitkät resorit. Olisi saanut laittaa Linneallekin näköjään.

Paidat ovat siis interlockia ja resoreina on ribbiä. Olipa mukava tuttavuus tämä merinoribb - voi kun jostain saisi puuvillaresoriakin joka olisi yhtä ohutta ja mukautuvaa! Ja tähän paitamalliin tykästyin ihan kympillä niin että kovasti olen nyt miettinyt mitä muuta voisin samoilla kaavoilla tytöille tehdä...

Kuopukselle olisin lopusta merinosta saanut ehkä tehtyä bodyn, mutta siihen en vielä ehtinyt ryhtyä, sillä kiireempi oli saada vähän uusia yövarusteita. Aikoinaan Myllymuksuilta mukaan lähteneen ruskean bambujoustofroteen olen todennut vaatekäytössä menevän äkkiä ruman näköiseksi, joten päätin käyttää loput siitä vaipatukseen. Ompelin pehmoisen läppävaipan ja yhden ylimääräisen lisäimun yöpissoja sitomaan.

Kuosikangas on interlockia kierrätyskeskuspuserosta ja sisäpintana siis bambujoustista, ja niiden molempien tueksi laitoin ohutta lakanafroteeta, eli vaipassa on kauttaaltaan neljä kerrosta kangasta. Kiinteässä imussa ja läpässä on vielä molemmissa useampi kerros sitä bambua, joten pitäisi tehoa löytyä. Lisäimu ei ole tähän vaippaan edes tarkoitettu, vaan jonkun vanhan sisätäyttiksen terästykseksi.

Koska meillä tuppaa olemaan näillä pakkasilla aika viileää, niin yöksi tuntuu kivalta paketoida vauva unipussiin. Ennestään on ollut vain yksi pussi joten ompelin nyt toisen pesuvaraksi. Halusin tehdä hihattoman pussin ja pähkäilin ensin, mistä saisin sellaiseen kaavan. Sitten huomasin että ompeluhuoneessa lojuu sattumalta yhdet 74-senttisen liivihameen kaavat ja sain idean käyttää niitä. Jo vain pelitti kun vähän helmaa pidensin ja pyöristin.

Vaikka mulla on paljon kaikenlaisia joutavia kankaita, niin oli itse asiassa hankalaa löytää tarpeeksi isoja paloja - ja vielä väreiltään yhteensopivia - joista riittäisi unipussin päälliseksi ja vuoriksi. Ja kun sopivan värinen ja tarpeeksi pitkä vetoketjukin tarvittiin niin siinäpä sitä oli yhtälöä. Lopulta päädyin uhraamaan yhden Muru-neuloksen, josta en ole osannut oikein mitään vaatetta tehdä, ja sille kaveriksi sopi niinikään kovaa vauhtia hylkiöityvä pilkkucollege.

Pussi oli helppo tehdä, mutta vetoketjun kiinnitys tarjosi sentään mukavaa haastetta ja näpertelyä kaikkien näiden aivottomuus-ompeluiden jälkeen. (Huomaan kaipaavani vaihteeksi vähän kinkkisempiä ompelutöitä - täytyy varmaan tässä kohtapuolin kaivaa esiin pari keskeneräistä takkiprojektia kun kerran kevätkin lähestyy kovaa kyytiä.)

Siellä se nyt nukkuu uudessa pussissa. <3

Loppuun ruokavinkki. Jo toista kertaa tein Yhteishyvän ohjeella punajuurikiusausta ja tykkään! Oli niin näppärä tehdäkin, varsinkin kun Aava kuori mulle potut. Rapatessa roiskuu... :)

Sinikettu ja perusompelukset

Villapadassa aiemmin talvella vilahtanut mainio kypärämyssy innosti minua lainaamaan kirjastosta Pienten pukimet -neulekirjan. En sitten kuitenkaan tarttunut samaiseen kypärämyssyohjeeseen, vaan toiseen, kettumaiseen lakkimalliin. Lakki oli tehty erikoisella tavalla neljästä eri osasta ja lisäksi oli vielä virkkailtu reunaa, ja hämmästelin itsekseni, eikö moista päähinettä yhtään yksinkertaisemmin saisi aikaan. Haastehaaste - oli ihan pakko kokeilla!

Ja valmistakin tuli, reilusti sooloillen. Ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, lisäyksillä ja kavennuksilla neuloin lakin keskiosan ja sivukappaleet - erona vain se että neuloin kaikki kerralla yhteen. Yläkulmien "saumat" on saatu aikaan kaventamalla samoin kuin sukan kantapäässä. Kasvoja reunustavat virkatut kerrokset korvasin resorilla, samoin kuin ohjeessa olleen huivin, joka olisi tullut kiinni lakin alareunaan. Resori jatkuu nyt nauhana leuan alla ja siinä on päässä kolme napinläpeä. Alemmassa kuvassa näkyy miten neuloin alareunan resorin niskasta leveämmäksi lyhennetyin kerroksin.

Lankana on ohut alpakkalanka, jonka olen ostanut kirpparilta jonkun lankapussin mukana. Väri on todellisuudessa ihan kaunis siniharmahtava, ehkä vähän vedenvihreään päin taittuva. Puikot kokoa 2,5. Pehmoinen myssy tuli; tätä voisi pitää ilman mitäänkin, mutta on sen verran väljä ja sitäpaitsi otsalta avoin että alusmyssy on paikallaan.

Sinikettuhan se, ihan selvästi. Myssyn nimi oli muuten kirjassa Annikka, ja pakko on myöntää että malli on hivenen tyttömäinen. Jospa tuo nyt kuitenkin välttäisi pojallakin päänlämmitysvirassaan.

Edit. Nyt kun myssy on ollut jonkun kerran käytössä, voi todeta sen olevan liian leveä malliltaan. :( Eli vinkiksi jos joku tällaista aikoo tehdä niin keskikappaleen silmukkamäärää kestää vähentää ehkäpä 5-10 silmukkaa. Vastaavasti tekisin myssyn otsalta pitemmäksi, eli sivukappaleisiin jos tekee enemmän lisäyksiä niin voi sitten myös tuota otsaa jatkaa pidemmälle eteen päin.

***

Pari perusvaatettakin olen ommellut, ja edelleen niillä ruskeilla langoilla. Vaikka tässä taannoin uhosin, etten enää tee yhtään paitaa entisellä imetyspaitakaavallani, niin tein nyt sitten kuitenkin vielä yhden. Vähemmän joustavasta trikoosta tällä kertaa, jotta pysyisi luukut repsottamati paikoillaan. Ruskeaa pallosinglepalaa olen marinoinut huolellisesti kaapin perukoilla varmaan melkein yhtä kauan kuin tuota kuosia on ollut saatavilla.

Sain taas koko palan kulutettua jokseenkin tarkkaan. Hihoista tuli niin pitkät kuin tuli ja niihin sekä helmaan sain vielä kaksinkertaiset kaitaleet jatkeeksi.

Piti ottamani käyttökuva paidasta, mutta en ehtinyt ennen kuin se jo sotkeentui kakkaan ja joutui pyykkiin. Sen kuitenkin ehdin paitaa pitäessä todeta, että tähänkin täytyy yläetukappaleen alareunaan lisätä framilonia - muuten törröttää. Olen juuri nyt jokseenkin tympääntynyt imetyspaitojen tehtailuun - ja tähän nimenomaiseen malliin varsinkin. Aina näissä on jotain pielessä. Seuraavaksi kokeilen jotain muunlaista mallia - tai sitten ostan itselleni valmiin paidan.

Ja tympimisestä puheenollen, ärsyttää kankaat joiden puolet ovat keskenään eri väriset. Olen tarkka siitä että langat ovat oikean väriset, mutta miten tässäkin nyt valitset värin kun on ruskeaa ja vaaleanharmaata puolta, pöh.

Vanha kunnon luomuribbi ei sentään petä. Ihanasta syvänruskeasta sain vielä Otsolle potkuhousut ja nyt tämä ihanuus onkin aika lopussa. Maaemolta kun ei näytä enää enempää saavan. Laitoin tällä kertaa vyötärölle kuminauhan, koska omistamani ruskea resori on erisävyistä, eikä tämä täyspuuvillainen neulos itsessään ole tarpeeksi joustavaa. (Kaavasta nyt käytössä koko 80 mutta lahkeet lyhennettyinä.)

Mittanauha on muuten ihan paras hypistelylelu. En vain ihan luota sen imeskeltävyyteen, ja olenkin siksi miettinyt, millaisen mittanauhan korvikkeen voisin pojalle askarrella...